Lue keskustelun säännöt.
Mikä voi olla syynä, kun kaikki arkinen vain tuntuu vaikealta lapsen kanssa?
11.01.2023 |
Olen ihan täyspäinen ja koulutettu ihminen ja ennen lasta luulin, että minusta on tavalliseksi hyväksi äidiksi, ja että saan arjen lapsen kanssa sujumaan kohtalaisen helposti. Olen muita lapsia hoitanut satunnaisesti ennen omaa lasta ja se on mennyt hyvin. Ja oma arki sujui ennen lasta ihan normaalisti. Mutta oman lapsen kanssa en ole oikein mitään arkista saanut koskaan sujumaan ilman ongelmia, siis syömiset, nukkumiset, lähtemiset, peseytymiset, kaikki arkinen tuntuu jotenkin vaikealta vaikka miten yritän. Luen jotain kasvatuskirjoja yritän niidenkin neuvojen mukaan toimia, mutta asiat vain ei suju ongelmitta sitten mitenkään. Mistä voi olla kyse?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Kyseltiin esimerkkejä. Niitä on vaikea antaa, koska tekee mieli vastata aivan kaikki on hankalaa. En tiedä mistä aloittaisin esimerkkien kertomisen. Vauvana nukkui vain lyhyissä pätkissä, päiväunetkin vain puolen tunnin mittaisia ja nukahtaminen kesti. Sama jatkuu vähän eri muodossa edelleen. Täytyy olla täysin hiljaista ja pimeää, jotta nukahtaa, herää pikku rasahduksiin. Oikein mikään ruoka ei kelpaa, ei ole koskaan kelvannut. Vaikka on yritetty sormiruokailut, maistattamiset, ruoanlaittoon mukaan ottamiset, kaikki. Syö niin hitaasti, että sen takia kaikki muu viivästyy. Uloslähdöt on useimmiten kiukkua vaikka mitkä laululeikit olen yrittänyt ottaa avuksi. Olisi lukemattomia esimerkkejä. Meillä on sellainen hoitorinkihoitaja päiväkodin sijaan, lapsi on siinä osapäiväisesti. On siellä ujo. Lääkäri ei ole löytänyt lapsesta vikaa. Ap
Tästä syntyy vaikutelma, että teille on hyvin tärkeää, että lapsi olisi ns. mallikelpoinen - "kuin suoraan oppikirjasta." Teillä on standardit, joihin lapsen tulisi sopia?
Voi olla, että lapsi kokee joutuvansa monin (ehkä pienin, mutta toistuvin) tavoin liian pakotetuksi, ja on sen vuoksi onneton. Havaitset hänen kurjuutensa, mutta et tiedä mistä se johtuu, koska syitä on ehkä kertynyt niin paljon.
Lapsi huomaa, ettei kelpaa sellaisena kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseltiin esimerkkejä. Niitä on vaikea antaa, koska tekee mieli vastata aivan kaikki on hankalaa. En tiedä mistä aloittaisin esimerkkien kertomisen. Vauvana nukkui vain lyhyissä pätkissä, päiväunetkin vain puolen tunnin mittaisia ja nukahtaminen kesti. Sama jatkuu vähän eri muodossa edelleen. Täytyy olla täysin hiljaista ja pimeää, jotta nukahtaa, herää pikku rasahduksiin. Oikein mikään ruoka ei kelpaa, ei ole koskaan kelvannut. Vaikka on yritetty sormiruokailut, maistattamiset, ruoanlaittoon mukaan ottamiset, kaikki. Syö niin hitaasti, että sen takia kaikki muu viivästyy. Uloslähdöt on useimmiten kiukkua vaikka mitkä laululeikit olen yrittänyt ottaa avuksi. Olisi lukemattomia esimerkkejä. Meillä on sellainen hoitorinkihoitaja päiväkodin sijaan, lapsi on siinä osapäiväisesti. On siellä ujo. Lääkäri ei ole löytänyt lapsesta vikaa. Ap
Voisi olla hyvä käyttää toimintaterapeutin tutkimuksessa. Kuulostaa paljon omalta lapseltani. Hänellä todettiin sensorisen integraation häiriö, ongelmia on mm. asentoaistimuksissa. On myös aistiyliherkkyyttä. Neuvolaan yhteys, kuvaa lapsen toimintaa ja sitä mikä siinä ei ole ikätasoista (5 v ei ole enää ihan pieni). Jos on rahaa, käytä yksityisellä. Terapeutin olisi hyvä olla si-koulutettu, näitä löytyy ainakin isommista kaupungeista. Googlaa sensorisen integraation häiriö ja mieti kuulostaako kuvaukset tutulta.
Lisään vielä, että meillä oli juuri tuo "kaikki on vaikeaa, mutta en ymmärrä miksi" -tunne. Lapsi on nyt käynyt toimintaterapiassa pari vuotta ja muutos on todella iso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko enemmän kyse siitä että sinua uuvuttaa arkirutiinit ja niiden ylläpitäminen? Kaikki vaan tuntuu työläämmältä nyt lapsen kanssa?
Siis en minä osaa mitään neuvoa antaa kun itsekin vaan jotenkin yritin selviytyä tuosta. Helpottui kyllä kun lapsi kasvoi.
En osaa sanoa onko tässä enemmän kyse minusta vai lapsesta. Mutta ei lapsen isä saa asioita yhtään sen helpommin sujumaan ja siksi yleensä jättääkin ne minun hoidettavaksi. Ap
Ok, eli isästä ei ole lapsen pelastajaksi. Hän on menettänyt uskottavuutensa, koska on ollut liittolaisesi muottiin puristamisessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseltiin esimerkkejä. Niitä on vaikea antaa, koska tekee mieli vastata aivan kaikki on hankalaa. En tiedä mistä aloittaisin esimerkkien kertomisen. Vauvana nukkui vain lyhyissä pätkissä, päiväunetkin vain puolen tunnin mittaisia ja nukahtaminen kesti. Sama jatkuu vähän eri muodossa edelleen. Täytyy olla täysin hiljaista ja pimeää, jotta nukahtaa, herää pikku rasahduksiin. Oikein mikään ruoka ei kelpaa, ei ole koskaan kelvannut. Vaikka on yritetty sormiruokailut, maistattamiset, ruoanlaittoon mukaan ottamiset, kaikki. Syö niin hitaasti, että sen takia kaikki muu viivästyy. Uloslähdöt on useimmiten kiukkua vaikka mitkä laululeikit olen yrittänyt ottaa avuksi. Olisi lukemattomia esimerkkejä. Meillä on sellainen hoitorinkihoitaja päiväkodin sijaan, lapsi on siinä osapäiväisesti. On siellä ujo. Lääkäri ei ole löytänyt lapsesta vikaa. Ap
Tästä syntyy vaikutelma, että teille on hyvin tärkeää, että lapsi olisi ns. mallikelpoinen - "kuin suoraan oppikirjasta." Teillä on standardit, joihin lapsen tulisi sopia?
Voi olla, että lapsi kokee joutuvansa monin (ehkä pienin, mutta toistuvin) tavoin liian pakotetuksi, ja on sen vuoksi onneton. Havaitset hänen kurjuutensa, mutta et tiedä mistä se johtuu, koska syitä on ehkä kertynyt niin paljon.
Lapsi huomaa, ettei kelpaa sellaisena kuin on.
Ei ainakaan minulle ole tärkeää, että lapsi olisi mallikelpoinen. Saa olla epätäydellinen ja saa olla hankala, rakastan häntä sellaisena kuin on. Mutta jos vauva ei vaikkapa millään nukahda päiväunille tai herää niiltä vartin välein, niin yrittäähän sitä itse sitten tietenkin enemmän ja paremmin nukuttaa, jotta nukkuisi. Tai jos oikein mikään ruoka ei lapselle kelpaa, niin tietenkin yritän ja yritän keksiä keinoja saada lapsi syömään monipuolisemmin. Olen itseäni kohtaan aika vaativa kyllä. Ja kai yritän lastakin saada toiminaan ikänsä mukaisesti, en mielestäni pakottamalla vaan kannustamalla. On joissain asioissa selvästi ikäisiään edellä. Joissain jäljessä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseltiin esimerkkejä. Niitä on vaikea antaa, koska tekee mieli vastata aivan kaikki on hankalaa. En tiedä mistä aloittaisin esimerkkien kertomisen. Vauvana nukkui vain lyhyissä pätkissä, päiväunetkin vain puolen tunnin mittaisia ja nukahtaminen kesti. Sama jatkuu vähän eri muodossa edelleen. Täytyy olla täysin hiljaista ja pimeää, jotta nukahtaa, herää pikku rasahduksiin. Oikein mikään ruoka ei kelpaa, ei ole koskaan kelvannut. Vaikka on yritetty sormiruokailut, maistattamiset, ruoanlaittoon mukaan ottamiset, kaikki. Syö niin hitaasti, että sen takia kaikki muu viivästyy. Uloslähdöt on useimmiten kiukkua vaikka mitkä laululeikit olen yrittänyt ottaa avuksi. Olisi lukemattomia esimerkkejä. Meillä on sellainen hoitorinkihoitaja päiväkodin sijaan, lapsi on siinä osapäiväisesti. On siellä ujo. Lääkäri ei ole löytänyt lapsesta vikaa. Ap
Voisi olla hyvä käyttää toimintaterapeutin tutkimuksessa. Kuulostaa paljon omalta lapseltani. Hänellä todettiin sensorisen integraation häiriö, ongelmia on mm. asentoaistimuksissa. On myös aistiyliherkkyyttä. Neuvolaan yhteys, kuvaa lapsen toimintaa ja sitä mikä siinä ei ole ikätasoista (5 v ei ole enää ihan pieni). Jos on rahaa, käytä yksityisellä. Terapeutin olisi hyvä olla si-koulutettu, näitä löytyy ainakin isommista kaupungeista. Googlaa sensorisen integraation häiriö ja mieti kuulostaako kuvaukset tutulta.
Kiitos. Googlaan tuon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko enemmän kyse siitä että sinua uuvuttaa arkirutiinit ja niiden ylläpitäminen? Kaikki vaan tuntuu työläämmältä nyt lapsen kanssa?
Siis en minä osaa mitään neuvoa antaa kun itsekin vaan jotenkin yritin selviytyä tuosta. Helpottui kyllä kun lapsi kasvoi.
En osaa sanoa onko tässä enemmän kyse minusta vai lapsesta. Mutta ei lapsen isä saa asioita yhtään sen helpommin sujumaan ja siksi yleensä jättääkin ne minun hoidettavaksi. Ap
Ok, eli isästä ei ole lapsen pelastajaksi. Hän on menettänyt uskottavuutensa, koska on ollut liittolaisesi muottiin puristamisessa?
Selittäisitkö tarkemmin mitä tarkoitat, että liittolainen muottiin puristamisessa?
Ap
Paha sanoa onko kyseessä vain se että onhan se vaikeampaa suorittaa asioita pienen lapsen kanssa versus omasta itsestään huolehtiminen. Tietty hankaluus ja lisävaiva kuuluu siis asiaan.
Oma vinkkisi on ottaa (toki tietyissä rajoissa) mahdollisimman rennosti ja tilanne kuin tilanne holistisesti. Meillä esim. ei ole mitään tarkkaa kellonaikaa päiväunille tai yöunille vaan mennään väsymystilan mukaan +-pari tuntia. Joskus kiukuttaa ja saa kiukuttaakin, on tylsää, turhauttaa, ärsyttää, naurattaa, itkettää. Jos lapsi ei syö annettua ruokaa niin sitten on nälässä seuraavaan ateriaan asti. Joskus herkutellaan vaikkei olisi herkkupäivä ja ollaan koko päivä sisätiloissa kun ei huvita mennä ulos. Auttaa kovasti kun lapsi on osa normaalia arkea eikä väkisin yritä kellottaa jotain oppikirjaesimerkin mukaista arkea jossa syödään aina samaan aikaan ja mennään nukkumaan klo 19 reikäreikä. Tietysti lapsista pidetään huolta, ruokitaan, leikitään, käydään joka päivä pesulla ja asetetaan rajoja mutta lapset tulee ja menee menossa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fakta on, ettei kaikista ole vanhemmiksi.
Tämä.
Jos lapsi sitä paitsi pärjää päivähoidossa, niin missäköhän vika onkaan? Tottakai sitä kannattaa käydä ammattilaisella, joka katsoo viskarin tekemiset ja ne pitää joka tapauksessa tarkistaa, mutta sitä voi myös kysyä siltä hoitotädiltä miten tämä toimii.
Jos lapsi on joku erityisherkkä tapaus, niin siihenkin varmasti löytyy apua.
Kuulostaa siis ihan vain siltä, että lapsi käyttäytyy normaalisti ympäristössä, joka suhtautuu häneen vaativasti.
Moni ihminen joutuu sopeutumaan vaativaan ympäristöön, se on karu fakta. Tietysti sillä on hintansa. Toisen perheen puolesta ei aina voi sanoa, mihin heidän lapsensa on pakko sopeutua ja mikä hinta siitä olisi liian kova, koska perhe on kokonaisuus (esim. velkojen vuoksi vanhempienkin voi olla pakko sopeutua).
Täytyy vain tunnustaa, jos olosuhteet koettelevat perheen onnea (esim. "lapsemme kärsii, koska me molemmat haluamme pitää duunimme"), hyväksyä se mikä on välttämätöntä, ja yrittää löytää enemmän sijaa rakkaudelle kurjuudenkin keskellä.
Jos kompromissit on omasta mielestä kannattavia, mutta lapsi oireilee, niin on monta tapaa pyrkiä uuteen tasapainoon perheessä, ilman että omista tarpeista tarvitsee luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fakta on, ettei kaikista ole vanhemmiksi.
Olen yrittänyt aivan parhaani. En tiedä mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin. Enkä ole mikään kännäävä sossutapaus vaan tavallinen, fiksu ja lapsensa parasta haluava ihminen, jona oikeasti näkee todella paljon vaivaa lapsensa eteen. Ap
Itsellä auttoi kun jätin neuvolakäynnit, oppimiskeskustelut ja hammastarkastukset isän tehtäväksi sekä lopetin kasvatusaiheisten artikkelien lukemisen.
T. Kolmen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä olettaa, että oma suorituskeskeinen elämä olisi lapsesta aina ihanaa, vaikka hänellä sen vuoksi olisi vähän hienompi koti tms.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä olettaa, että oma suorituskeskeinen elämä olisi lapsesta aina ihanaa, vaikka hänellä sen vuoksi olisi vähän hienompi koti tms.
En tiedä mitä tarkoitat. Meillä ei ole suorituskeskeinen elämä eikä hieno koti vaan tavallinen koti, ei olla mitään varakkaita. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä auttoi kun jätin neuvolakäynnit, oppimiskeskustelut ja hammastarkastukset isän tehtäväksi sekä lopetin kasvatusaiheisten artikkelien lukemisen.
T. Kolmen äiti
Voi kun voisinkin tehdä näin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fakta on, ettei kaikista ole vanhemmiksi.
Olen yrittänyt aivan parhaani. En tiedä mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin. Enkä ole mikään kännäävä sossutapaus vaan tavallinen, fiksu ja lapsensa parasta haluava ihminen, jona oikeasti näkee todella paljon vaivaa lapsensa eteen. Ap
Ehkä turhaan mietit sitä. Joskus lapset vain ilmaisevat itseään, vaikka ymmärtäisit olla marmattamatta. Ei se vaarallista ole, että purkaa tyytymättömättömyyttään, eikä tarkoita, etteikö lapsi voisi toisaalta olla hyvinkin monesta asiasta onnellinen!
Ymmärrän tarpeen löytää syy, mutta ehkä se on niin syvällinen, että sen analysoinnin sijaan kannattaisi vain hyväksyä tilanne ja pyrkiä rakentamaan parempaa, ilman että vaikeudet välillä vesittää kykyä nauttia perhe-elämästä myös ilman ehtoja.
Älä tuijota ikää vaan lapsen taitoja, kaikki eivät todellakaan kulje samalla kohtaa käyrää,ota neuvolassa puheeksi.
Kuulostaa jotenkin tutulta. Meillä kanssa nyt 4-vuotias poika, joka ei vauvana nukkunut millään tai pienissä pätkissä. Syöminen ollut aina haastavaa. Aistiyliherkkyyksiä ei ole tutkittu, mutta niitäkin mielestäni on, kun vaatteet tuntuvat usein epämukavilta, pesulaput, saumat ym. Arki ollut jotenkin aina vaikeaa. Viime syksynä hänellä vihdoin diagnosoitiin kehityksellinen kielihäiriö (ent. dysfasia). Puhe on ollut aina vähän epäselvää, mutta en ollut hoksannut, että ymmärtäminenkin on vaikeaa. Sitä ei oikein arjessa muuten huomannut kuin jatkuvana "temppuiluna", minkä ajattelin olevan uhmaa tms.
Onko lapsesi puheen kehitys edennyt ihan normaalisti tähän asti? Ymmärtääkö hyvin ohjeita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä olettaa, että oma suorituskeskeinen elämä olisi lapsesta aina ihanaa, vaikka hänellä sen vuoksi olisi vähän hienompi koti tms.
En tiedä mitä tarkoitat. Meillä ei ole suorituskeskeinen elämä eikä hieno koti vaan tavallinen koti, ei olla mitään varakkaita. Ap
Joudut käymään töissä, tai olet yrittäjä; joudut myymään aikaasi, ja ehkä se on lapselta jotain pois.
Ennen kaikkea tarkoitin sitä, että käsityksesi hyvästä vanhemmuudesta (kerrot näkeväsi paljon vaivaa lapsen eteen) ei automaattisesti tarkoita, että kaikki se vaiva olisi, mitä lapsi oikeasti tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko enemmän kyse siitä että sinua uuvuttaa arkirutiinit ja niiden ylläpitäminen? Kaikki vaan tuntuu työläämmältä nyt lapsen kanssa?
Siis en minä osaa mitään neuvoa antaa kun itsekin vaan jotenkin yritin selviytyä tuosta. Helpottui kyllä kun lapsi kasvoi.
En osaa sanoa onko tässä enemmän kyse minusta vai lapsesta. Mutta ei lapsen isä saa asioita yhtään sen helpommin sujumaan ja siksi yleensä jättääkin ne minun hoidettavaksi. Ap
Ok, eli isästä ei ole lapsen pelastajaksi. Hän on menettänyt uskottavuutensa, koska on ollut liittolaisesi muottiin puristamisessa?
Selittäisitkö tarkemmin mitä tarkoitat, että liittolainen muottiin puristamisessa?
Ap
Joskus isästä tulee vain... "kehno kopio äidistä." Äidin apulainen, ja huono siinäkin. Se on lapsesta pelottavaa!!
Muottiin puristamisella viittaan vaikutelmaan, jonka mukaan lapsen saattaminen mallikelpoiseksi on teille tärkeää.
Voisi olla hyvä käyttää toimintaterapeutin tutkimuksessa. Kuulostaa paljon omalta lapseltani. Hänellä todettiin sensorisen integraation häiriö, ongelmia on mm. asentoaistimuksissa. On myös aistiyliherkkyyttä. Neuvolaan yhteys, kuvaa lapsen toimintaa ja sitä mikä siinä ei ole ikätasoista (5 v ei ole enää ihan pieni). Jos on rahaa, käytä yksityisellä. Terapeutin olisi hyvä olla si-koulutettu, näitä löytyy ainakin isommista kaupungeista. Googlaa sensorisen integraation häiriö ja mieti kuulostaako kuvaukset tutulta.