Lue keskustelun säännöt.
Mikä voi olla syynä, kun kaikki arkinen vain tuntuu vaikealta lapsen kanssa?
11.01.2023 |
Olen ihan täyspäinen ja koulutettu ihminen ja ennen lasta luulin, että minusta on tavalliseksi hyväksi äidiksi, ja että saan arjen lapsen kanssa sujumaan kohtalaisen helposti. Olen muita lapsia hoitanut satunnaisesti ennen omaa lasta ja se on mennyt hyvin. Ja oma arki sujui ennen lasta ihan normaalisti. Mutta oman lapsen kanssa en ole oikein mitään arkista saanut koskaan sujumaan ilman ongelmia, siis syömiset, nukkumiset, lähtemiset, peseytymiset, kaikki arkinen tuntuu jotenkin vaikealta vaikka miten yritän. Luen jotain kasvatuskirjoja yritän niidenkin neuvojen mukaan toimia, mutta asiat vain ei suju ongelmitta sitten mitenkään. Mistä voi olla kyse?
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko lapsi vaikea vai tuntuuko sinusta muuten uuvuttavalta suorittaa noita rutiineja?
En minä osaa sanoa onko lapsi vaikea. Ei ole toista omaa lasta, johon verrata. Hän on minulle todella rakas enkä osaa nähdä häntä vaikeana, mitä se vaikea lapsi nyt sitten tarkoittaakin.
Rutiinien suorittaminen tuntuu uuvuttavalta, koska ne ei koskaan suju ilman ongelmia.
Ap
Voitko yrittää selittää MITÄ nämä ongelmat ovat? Lapsi huutaa ja pistää hanttiin? On ylivilkas? Ei ymmärrä puhetta? Mitä?
Ovatko päiväkodissa huomaneet ongelmia hänen kandsaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko lapsi vaikea vai tuntuuko sinusta muuten uuvuttavalta suorittaa noita rutiineja?
En minä osaa sanoa onko lapsi vaikea. Ei ole toista omaa lasta, johon verrata. Hän on minulle todella rakas enkä osaa nähdä häntä vaikeana, mitä se vaikea lapsi nyt sitten tarkoittaakin.
Rutiinien suorittaminen tuntuu uuvuttavalta, koska ne ei koskaan suju ilman ongelmia.
Ap
Miten niin rutiinit eivät suju ongelmitta? Missä on se ongelma, sinussa, lapsessa vai itse rutiinissa? Kerro esimerkkejä.
No tuollaistahan se on lasten kanssa, minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta.
Lähdöt ovat varsinkin talvisin työläitä, on pukemisrumbat ja muut. Pitää huolehtia syömiset ja pesut ja vaatteet ja kaikki ennen kuin pääsee yhtään mihinkään. Aikuisten kanssa syödään, mitä on tarjolla, mutta lapsille ei välttämättä kelpaa mikään ja tulee sotkua, ja sen tietää mitä tapahtuu kun lapsi ei syö; nälkäkiukku. Lasten kanssa pitää rytmittää arki. On uhmaa, kiukkua, omaa tahtoa, sotkua ja sähellystä.
Kyllä ne asiat ihan oikeasti muuttuvat lasten myötä haastavammiksi, sehän on selvä. Joillekin se sopii paremmin kuin toisille. Eikä siihen taida mikään muu auttaa, kuin lasten kasvu!?
Vierailija kirjoitti:
No mutta!
eikös sen pitänyt olla paratiisi ja taivas maan päällä ja jokaisen naisen hartain toive "päästä" äidiksi ja saada jälkikasvua?
Eikös sitä sankoin joukoin käydä haukkumaan veloja ja säälimään miten he jäävät tuosta kaikesta "ihanuudesta" paitsi?
Nyt suu suppuun ja lusikka kauniiseen käteen, olette saavuttaneet Onnen Seitsemännen taivaan ja elätte Shangri La:ssa!
Lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta kasvatuskirjojen lukeminen ja ala elämään lapsen kanssa hötkyilemättä. Jos se kirjojen lukeminen ei ole kerran tähän päivään mennessäkään auttanut, niin sen voi lopettaa ja kokeilla ihan vain normaalia elämää. Turha itsetutkiskelu siis menemään ja huumori mukaan. Lapsellekin on paljon mukavampaa ja parempaa lapsuutta, kun mamma ei yritä päteä, vaan ottaa tilanteet vastaan silloin kuin ne tulevat ja päättää siinä mikä on parasta ja fiksuinta.
Kaiken ei tarvitse mennä jämptisti, vaan aika montaa asiaa voi hieman soveltaa. Syömisiä, juomisia nukkumaan menemisiä, ulkoiluja, ihan mitä vain arkeen kuuluvia asioita voi tehdä niin kuin parhaaksi katsoo ja turha niistä on stressata itseään tai tehdä minuutintarkasti.
Minulla on kolme lasta ja olin kotona heidän kanssaan lähes kymmenen vuotta. Meillä oli ihan kivaa kotona ja lapset muistelevat vieläkin, että oli kiva lapsuus.
Nimenomaan. Filosofia yms. on hyväksi, jos se avartaa mieltä ja vapauttaa toimimaan paremmalla itseluottamuksella: jos se tuo luovuutta ja joustavuutta, rakkautta uhan lokemisen tilalle.
Jos filosofiaa yrittää soveltaa niksioppaana, se ei tule sydämestä, jajotain jää huomioimatta, niin että yrityksestä tulee helposti fiasko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5-vuotiaalla pitäisi olla jo aika hyvät taidot suoriutua noista rutiineista ihan vaan neuvomalla ja opastamalla. Olethan itse hyvänä esimerkkinä?
^uhan kokemisen.
Jos ihminen kokee itsensä uhatuksi, hän sokaistuu toisen tunteille ja muuttuu itsekeskeiseksi, aggressiiviseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko lapsi vaikea vai tuntuuko sinusta muuten uuvuttavalta suorittaa noita rutiineja?
En minä osaa sanoa onko lapsi vaikea. Ei ole toista omaa lasta, johon verrata. Hän on minulle todella rakas enkä osaa nähdä häntä vaikeana, mitä se vaikea lapsi nyt sitten tarkoittaakin.
Rutiinien suorittaminen tuntuu uuvuttavalta, koska ne ei koskaan suju ilman ongelmia.
Ap
Miten tämä ilmenee konkreettisesti? Et kertonut mitä teillä käytännössä tapahtuu. Oletteko lähdössä ulos ja lapsi ei halua lähteä ulos/ei halua lämmintä takkia päälle/ei halua pipoa/ ei halua pukea itse? Siis sellaista jatkuvaa vastaanpanemista ja kiukutteluako? Sitä on melkein kaikissa perhessä, mutta yleensä kyseessä on ohimenevä kausi, joka menee ohi. Joka tapauksessa kuulosti siltä, että tarvitse asiantuntijan neuvoja. Tiedän tapauksen, jossa lapsi on nyt keski-ikäinen. Lapsen ollessa pieni äiti oli sanonut tutuilleen, että hän ei etukäteen käsittänyt, että lapsi olisi "siinä koko ajan" . Nuorelle äidille oli yllätys, että lapsen vanhempana hän on kellon ympäri kiinni lapsessaan ja lapsen tarpeet on aina otettava huomioon, vanhempi ei voi noin vain päättää, että nyt lähden elokuviin (sen ajan viihdettä).
Vierailija kirjoitti:
^uhan kokemisen.
Jos ihminen kokee itsensä uhatuksi, hän sokaistuu toisen tunteille ja muuttuu itsekeskeiseksi, aggressiiviseksi.
Korjaus ja lisäys viestiin klo 12:24.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki arkinen on lapsen kanssa hankalampaa. Ihan jo pelkkä ulos lähtö kahden pienen kanssa on operaatio.
Yksinänsä vain pakkaa kamansa, ottaa takkinsa ja lähtee.
Tämä! Tietysti on hankalampaa huolehtia jonkun toisen tarpeista ensisijaisesti versus hoitaa vain itsensä (=aikuisen vieläpä). Mitä useampi lapsi, sitä hankalampaa se on. Tai työläämpää olisi ehkä oikea sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuollaistahan se on lasten kanssa, minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta.
Lähdöt ovat varsinkin talvisin työläitä, on pukemisrumbat ja muut. Pitää huolehtia syömiset ja pesut ja vaatteet ja kaikki ennen kuin pääsee yhtään mihinkään. Aikuisten kanssa syödään, mitä on tarjolla, mutta lapsille ei välttämättä kelpaa mikään ja tulee sotkua, ja sen tietää mitä tapahtuu kun lapsi ei syö; nälkäkiukku. Lasten kanssa pitää rytmittää arki. On uhmaa, kiukkua, omaa tahtoa, sotkua ja sähellystä.
Kyllä ne asiat ihan oikeasti muuttuvat lasten myötä haastavammiksi, sehän on selvä. Joillekin se sopii paremmin kuin toisille. Eikä siihen taida mikään muu auttaa, kuin lasten kasvu!?
Minun mielestäni taas jotkut ulos lähtemiset tai nukkumaan menemiset eivät olleet kovin kummoisia juttuja kolmen lapsenkaan kanssa. Siinä pystyy tekemään itse aika paljon, ottamaan vaatteet esiin sun muuta ja sitten vain aikaa hieman, mukavaa tekemistä ulkona ja hyvä asenne, niin yleensä homma sujui.
Sotkut ovat siivottavissa helposti, mölyä saa tulla, mutta eivät ne lapsetkaan mölyämisen takia mölyä, uhmaa joo, mutta ei se mammakaan on ihan aina iloinen, joten aikansa sitäkin.
Ja jos lapsille "ei kelpaa" joku ihan normaali hyvä ruoka, niin sitten hän on nälässä. Ei siellä päiväkodissakaan tarjota ja ehdoteta kymmentä sorttia pienokaisille, vaan sitä ruokaa syödään tai ollaan syömättä.
Auttaisiko jos kalibroisi uudelleen sen, millaista vaikka ulos lähtemisen tms. *kuuluu* olla? Jos ottaisi tavoitteeksi sellaisen lapsiversion näistä hommista ja varaisi niille myös siihen tarvittavan ajan aina? Nythän tässä lädetään siitä, että hommat ovat vaikeaMPIA, mutta vertailukohta taitaa olla 'ilman lasta'?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fakta on, ettei kaikista ole vanhemmiksi.
Kyseltiin esimerkkejä. Niitä on vaikea antaa, koska tekee mieli vastata aivan kaikki on hankalaa. En tiedä mistä aloittaisin esimerkkien kertomisen. Vauvana nukkui vain lyhyissä pätkissä, päiväunetkin vain puolen tunnin mittaisia ja nukahtaminen kesti. Sama jatkuu vähän eri muodossa edelleen. Täytyy olla täysin hiljaista ja pimeää, jotta nukahtaa, herää pikku rasahduksiin. Oikein mikään ruoka ei kelpaa, ei ole koskaan kelvannut. Vaikka on yritetty sormiruokailut, maistattamiset, ruoanlaittoon mukaan ottamiset, kaikki. Syö niin hitaasti, että sen takia kaikki muu viivästyy. Uloslähdöt on useimmiten kiukkua vaikka mitkä laululeikit olen yrittänyt ottaa avuksi. Olisi lukemattomia esimerkkejä. Meillä on sellainen hoitorinkihoitaja päiväkodin sijaan, lapsi on siinä osapäiväisesti. On siellä ujo. Lääkäri ei ole löytänyt lapsesta vikaa. Ap
Onko enemmän kyse siitä että sinua uuvuttaa arkirutiinit ja niiden ylläpitäminen? Kaikki vaan tuntuu työläämmältä nyt lapsen kanssa?
Siis en minä osaa mitään neuvoa antaa kun itsekin vaan jotenkin yritin selviytyä tuosta. Helpottui kyllä kun lapsi kasvoi.
Vierailija kirjoitti:
Onko enemmän kyse siitä että sinua uuvuttaa arkirutiinit ja niiden ylläpitäminen? Kaikki vaan tuntuu työläämmältä nyt lapsen kanssa?
Siis en minä osaa mitään neuvoa antaa kun itsekin vaan jotenkin yritin selviytyä tuosta. Helpottui kyllä kun lapsi kasvoi.
En osaa sanoa onko tässä enemmän kyse minusta vai lapsesta. Mutta ei lapsen isä saa asioita yhtään sen helpommin sujumaan ja siksi yleensä jättääkin ne minun hoidettavaksi. Ap
Itsellä vähän sama juttu, mutta huomasin että olen ylipäätään vähän väsynyt koko ajan ja alavireinen. Silloin kaikki tuntuu ankealta ja väsyttävältä. 5-v. On kuitenkin jo suht. Omatoiminen. Tuo alle kouluikä on muutenkin väsyttävä aikaa. Kun lapsi menee kouluun vähän helpottaa. Tulee kavereita keiden kanssa lapsi alkaa viettää aikaa. Tulee yhtäkkiä luppoaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko enemmän kyse siitä että sinua uuvuttaa arkirutiinit ja niiden ylläpitäminen? Kaikki vaan tuntuu työläämmältä nyt lapsen kanssa?
Siis en minä osaa mitään neuvoa antaa kun itsekin vaan jotenkin yritin selviytyä tuosta. Helpottui kyllä kun lapsi kasvoi.
En osaa sanoa onko tässä enemmän kyse minusta vai lapsesta. Mutta ei lapsen isä saa asioita yhtään sen helpommin sujumaan ja siksi yleensä jättääkin ne minun hoidettavaksi. Ap
Väsynythän sä olet kun joudut hoitamaan vielä isänkin osan. Ei ihme ettei mikään suju. Isä nyt täytyy saada tasapuoliseksi vanhemmaksi eikä toiseksi lapseksi. Olisko perheneuvolasta hyötyä?
Ehkä lapsella on kaksi liian erilaista elinympäristöä, koti ja se toinen paikka, johon hänet välillä jätät.
Onko sinulla ja miehelläsi erimielisyyksiä siitä, kuinka kotona eletään?