Mistä luulet että muut ovat sinulle kateellisia?

Ehjä perhe. Hyvä mies, kauniit, fiksut ja terveet lapset.

aihepiiriä mistä ihmiset minulle eniten huomauttelevat. Eli kaunis ulkonäkö ja pituus yhdistettynä timmiin kroppaan, luontevan ystävällinen elämänasenne ja rentous yhdistettynä nousujohteiseen uraan. Ja se, että pääsen usein ulkomaanmatkoille ja voin lomailla näiden työmatkojen yhteydessä ilman matkakuluja ja tämä on täysin ok miehelleni.

Ja yleensäkin mun ihanasta miehestä, ihan avoimesti kylläkin.

Ja asunnosta on jotkut.



Enpä muuta keksi.

Täälläkin vielä kun pari mainitsi että ne on tyttäriä. Onko säälittävämpää?

Haluaisin itse kovasti tytön mutta en uskalla yrittää kun poika sieltä kumminkin taas tulee ja sitä lajia on tarpeeksi...

ei mistään. Olin koko ala-asteen koulukiusattu ja myöhemmin selvinnyt sen johtuneen siitä että kiusaajat, entiset kaverini, kadehtivat sitä että asuin omakotitalossa ja että vanhempani olivat yhdessä. Totuus oli tietysti toinen, äiti mt-ongelmainen, väkivaltainen alkoholisti ja isä narsisti jolle viina maistui ihan reippaasti kanssa. Yks helvetti kotona ja yks helvetti koulussa.



Pidän kyllä visusti onnen murut omana tietonani tässä kateellisten maassa. Ikinä enää halua olla kenenkään kadehdittavana, oli siihen "syytä" tai ei.

että minä voin järkätä työajat ja -määrät niin, että voin saatella ekaluokkalaisen kouluun ja koulusta, niin lapsen ei tarvi kulkea pitkää matkaa yksin ja saa rauhassa opetella reitin hankalia kohtia ajan kanssa.

Ei tuu tuota kateusongelmaa, kato

tiedän, että eräät samalla alalla työskentelevät ovat kateellisia taidoistani ja menestyksestäni työssäni.

Nyt asun täällä vuokralla ja katselen tässä ikkunasta merta. Jotkut vantaalaiskaverit ovat ehkä siitäkin kateellisia.



Moni ystäväni on ihan avoimesti kateellinen siitä, että minulla on useampi lapsi, mutta kroppa ei ole kulahtanut lasten saamisen takia.



Joku voi olla myös kateellinen siitä, että sain ekan vakkarityöpaikan melkein heti valmistuttuani ja toisen vakkariviran heti muutaman vuoden päästä enkä edes joutunut hakemaan sitä.



Kollegat saattavat olla kateellisia siitä, että olen tehnyt aika paljon lisäopintoja.

kunnollisesta ja luotettavasta miehestä.

En ole lainkaan kiinnostunut pohtimaan tällaista asiaa.

- olen hoikka ja hyvinsäilynyt (varmaan koko ajan dietillä ja käynyt leikkauksissa)

- sievännäköinen, joskus suorastaan kaunis (eihän sillä muuta tekemistä ole kuin pyntätä)

- hyvätapainen (mitä se taas teeskentelee on yleisin kommentti)

- vakavarainen (porvariksi haukutaan)

- kiva asuinpaikka (riistoporvari)

- kauniit ja älykkäät lapset (se pitää niitä penskojaan niin paljon parempina, ihan tavallisia kakaroita ne on)

- kiitollinen miten elämä on kuljettanut (mitä se taas hurskastelee)

- kauniita astioita, huonekaluja (hienostelua)

- kivoja harrastuksia (tämä se vasta hienostelua onkin!)

- kielitaitoinen (mitä se taas esittää kun on suuna päänä)



Kommentit ovat tosielämän kommentteja. Valtaosa peräisin kolmelta häijyltä siskolta (melkein kuin sadun siskopuolet!), äidiltä ja työkavereilta.



Mutta minä se vaan jatkan elämistäni tavallani. Aluksi vähän satutti, mutta nykyisin lyön toisinaan vähän löylyä lisää :-)

Mutta minä se vaan jatkan elämistäni tavallani. Aluksi vähän satutti, mutta nykyisin lyön toisinaan vähän löylyä lisää :-)

[/quote]

meininkiä!

[iValtaosa peräisin kolmelta häijyltä siskolta (melkein kuin sadun siskopuolet!), äidiltä ja työkavereilta.

[/quote]

En voisi kuvitellakaan olevani kateellinen ihmiselle, joka ei ole väleissään siskojen, äitinsä ja työkavereidensa kanssa. Se kertoo muuten ihan yhtä paljon sinusta kuin siskoistasi, äidistäsi ja työkavereistasikin. Fiksu ihminen tulee toimeen kaikkien kanssa.

-eipä varmaan muusta, koska olen niin tavis :) Mutta olenkin elämääni tyytyväinen, enkä vertaile itseäni toisiin.

Useamman kerran on ihan suoraan sanottu, että minulla on kaikki ainakin päällisin puolin niin hyvin, että kateeksi käy. Näillä on tarkoitettu hyvää miestä, kauniita ja fiksuja lapsia, kivaa omakotitaloa ja hyväpalkkaista vakituista työtä + ehkä ulkonäköäkin (tosin omasta mielestäni en todellakaan ole erityisen hyvännäköinen). Onhan meillä asiat hyvin, sitä en kyllä kiistä, mutta kyllä niitä ongelmia meillä kaikilla on jonkinlaisia. Itselläni on vaikea lapsuus, mutta sitähän useimmat eivät tiedä.

Ihmiset jotka kuvittelevat tai luulevat olevansa kateuden kohteita, eivät sitä yleensä ole - he vain TOIVOVAT että joku olisi heille kateellinen.

Tai ainakin jos joku on, niin on ymmärtänyt monta asiaa elämässäni väärin.

Mutta seuraavista asioista joku ulkokultaisesti katsova voisi olla:

-avioliittoni saattaa näyttää ulospäin onnelliselta

-lapseni saattavat antaa itsestään joskus todella fiksun/hyväkäytöksisen vaikutelman

-asumme pääkaupunkiseudulla ihanassa omakotitalossa, kaikilla ystävillämme ei ole mahdollisuutta saada näin paljon lainaa varallisuutensa puolesta

-käytössä oleva automme on "komea", mutta ei oma...

-olen akateemisessa uraputkessa (ja tämä onainoa, josta olen joskus kuullut ystävieni kommentoivan hiukan katkerasti)

-en liho

pitkistä kesälomista. Ainakin täällä palstalla mutta kyllä osa ystävistäni ja sukulaisistani kadehtii myös.



Kateus on tunne siinä missä kaikki muutkin tunteet. Joka väittää, että ei kadehdi, ei kykene todella arvostamaan ja arvioimaan, mitä itsellään on. Kateus on aina tietynlaista oman elämän arviointia, joka on tarpeellista, jotta pääsee elämässä eteenpäin. Jos jää kuitenkin vellomaan siihen kateuteen, on se silloin ihan yhtä syövyttävä tunne kuin esim. viha, jossa vellotaan. Sopivina annoksina se potkii ihmistä eteenpäin.



Täysin kadehtimaton ihminen on täysin itseriittoinen ja itsekeskeinen ja siinä mielessä myös pelottava. Jos ei ole mitään, mitä kadehtia, näkee aina oman itsensä ja oman elämänsä oikeanlaisena ja muut väärässä. Ei tervettä sekään.



Kateudentunteet tulevat ja menevät elämäntilanteen mukaan, ja näinhän sen kuuluu mennäkin. Pieni kateus on hyvä motivaattori ja toisaalta laittaa arvostamaan myös ystävienkin ja muiden kateudenkohteiden valintoja.

että minun ei tarvitse mennä töihin, jos en halua, voisin elää kotirouvana. Ihan kaikkea tähän liittyvää ei uskalla edes kavereille kertoa tai vihertyvät kateudesta.

Oletan kateellisuuden aiheiden sillä perusteella miten ihmiset kommentoivat, minkä reaktion xx asia saa heissä aikaan. Äänensävyt ja kehonkieli paljastaa kateellisuuden: 

- mahdollisuuteni matkustella, eli tarkoittaa sitä että minulla on siihen taloudellisesti varaa, vaikka en tee mitään kalliita ja pitkiä reissuja. 

- uusi nykyaikainen / tyylikäs asunto upealla näköalalla, vaikkakin on vain kerrostalokaksio.

- uudehko kiiltävä aina puhdas auto (farkku), vaikka onkin vain hyvinkin keskihintainen tavis merkkinen. 

- joillekin taitaa olla tiukka paikka myös se miten pitkälle olen päässyt työurallani siihen mähen etten ole ylioppilas eikä ylasteen koulumenestyksen perusteella olisi voinut kuvitella (en ehkä itsekään).

Tunnistan tietyissä tutuissani sekunnissa kun tuo kateellisuusmoodi iskee päälle. Eräs itseäni huomattavasti iäkkäämpi tuttuni alkaa kehumaan raivokkaasti ja ylitsevuotavasti sellaisilla asioilla itseään tai omia aikuisia lapsiaan mitä minulla ei ole. Hän puhu aina tavatessamme tästä samasta asiasta, eli jotenkin hänen täytyy yrittää päteä minuun nähden....ikäänkuin olla jossain parempi. Hän myös koittaa saada ehdotuksillaan minua tekemään jotain muuta, esim kun puhun että haluaisin matkustaa ensi syksynä xxx paikkaan (ulkomaille) hän alkaa vähätellä sitä paikkaa ja monisanaisesti useaankin kertaan kehoittaa minua makustamaan Suomessa sinne tai tänne. Ihan hassu.