Mistä luulet että muut ovat sinulle kateellisia?

Tai siitä että sain itse tehdä valinnan menenkö töihin vain olenko kotona.

Siitä, että olen lapseton sinkku. Ei tarvitse kuunnella lasten parkumista, vaihtaa paskavaippoja, ei tarvitse antaa miehelle tai riidellä parisuhteen ja lastenhoidon asioista. Voi tulla ja mennä miten haluaa ja koko maailma on vielä valintojen suhteen ihan avoin:) Lisäksi mulla on mahdollisuus kokea vielä se ihanan huumaava---------rakkauden alkuhuuma;)

Kateus on muutenkin täysin turha tunne. Jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee parhaaksi näkemänsä ratkaisut. Toisilla on enemmän mahdollisuuksia asioihin kuin toisilla, mutta se ei silti tee kenenkään elämästä välttämättä kadehdittavaa. Se kn täysin itsestä kiinni, osaako olla tyytyväinen omaan elämäänsä. Minä elän perheeni kanssa aivan tuiki tavallista elämää. Käydään töissä, hoidetaan lasta, ollaan kotona ja mummolassa jne. Kyllä me ollaan ainakin täysin tyytyväisiä elämäämme.

(paksut ja hyvin vaaleat)sekä talosta (uusi kivitalo).

hauskoista asioista ihmiset kuvittelevat, että heitä kadehditaan. Varsinkin tuo, että asuu Helsingissä tai että on kolme lasta. Mua lähinnä säälittää :D

mäkin tunnen heti pari sellaista ihmistä ja varmasti ollaan kateellisia siitä että joku saanut aikaiseksi tehdä 3 lasta! Mä taas säälin niitä lapsettomia...

kohtuullisen hyvistä mummusta ja vaarista lapselleni, ja moni lapseton siitä, että mulla on lapsi, vaikkei edes miestä. Kivasta duunista, kekseliäisyydestä, kätevyydestä, maalaisjärjestä ja loistavasta tyttärestä, joka on hyvin kasvatettu.



nimim. yh



P.s. Turvaverkko on tullut työllä, mutta kaiken sen vaivan arvoinen.

duunistani, johon ei ihan kuka tahansa pääsekään. lisäksi tää on kivaa, ja se näkyy myös ulospäin.



Ehkä ylipäätään luonteesta, jolla olen tähän asemaan päässyt. Eli en tosiaan muita runnomalla, vaan ainoastaan omilla avuillani. Se monia risoo, koska nopeita nousuja on nähty, mutta jos ei rahkeet riitä, ne ei vaan riitä.

kadehdi hänen lapsiaan. Ja vastaavasti, etteivät he ole myöskään hänen sääliään vailla.

Siitä, että olen lapseton sinkku. Ei tarvitse kuunnella lasten parkumista, vaihtaa paskavaippoja, ei tarvitse antaa miehelle tai riidellä parisuhteen ja lastenhoidon asioista. Voi tulla ja mennä miten haluaa ja koko maailma on vielä valintojen suhteen ihan avoin:) Lisäksi mulla on mahdollisuus kokea vielä se ihanan huumaava---------rakkauden alkuhuuma;)

Jos olet alle 25, niin ehkä... toisaalta sen ikäisellä harvoin on minkäänlaista todellista asemaa työelämässä+mammonaa tehdä mitä haluaa.

Jos taas yli... noh, kyllähän se aika epätoivoinen vimma löytää parisuhde siinä kolmenkympin kieppeillä on... noh... ei ehkä ihan eniten kadehdittavaa katsottavaa.

Ja asia erikseen ihmiset, jotka oikeasti haluavat olla sinkkuja ja lapsettomia. Mun kaveripiiristä ei löydy.

Se on niin hieno. Eikä ole kuin n. 10 vuotta vanha.

mutta osa haluaisi asua Helsingissä muttei jostain syystä voi (esim. ei ole löytynyt kivaa asuntoa) ja joku voi haluta 3 lasta eikä ole saanut. Kyllä ne siis ovat asioita joita joku voi kadehtia.

Itse en myöskään ajattele että se kateellisuus olisi joku syöpä joka joka hetki kalvaa, vaan kuten muutkin tunteet se tulee ja menee, välillä voimakkaammin ja välillä lievemmin.

hauskoista asioista ihmiset kuvittelevat, että heitä kadehditaan. Varsinkin tuo, että asuu Helsingissä tai että on kolme lasta. Mua lähinnä säälittää :D

onnistunut parisuhde ja perhe (lapsia) ja itslelä ei ole muuta kuin työ siinä yli 3-kymppisenä...kuka kadehtii ikuista vanhaapiikaa?

onnistunut parisuhde ja perhe (lapsia) ja itslelä ei ole muuta kuin työ siinä yli 3-kymppisenä...kuka kadehtii ikuista vanhaapiikaa?

Musta taas ei ole säälittävämpää olemassa kuin nainen joka väen väkisin tunkee naimisiin ja hankkii ne lapset koska muulla tavoin ei voi tuntea itseään eheäksi ihmiseksi. Sitten roikutaan mies-kauppa-lapset-mummola-keittiö-akselilla. Sitäpaitsi nykyään ei ole vanhoja piikooja, on vaan sinkkuja. Ja sellaisia toiset meistä haluaa olla ihan vapaaehtoisesti:)

jolla hyvä arvostettu työpaikka ja hyvä palkka. Lisäksi meillä on upea omakotitalo arvostetulla alueella ja lapsen on hyvin kaunis, älykäs ja hyväkäytöksinen ja iloinen, aivan kuten minäkin. Moni myös säälii mua, koska jouduin yksinhuoltajaksi jo silloin kun lapseni oli vauva ja joudun hoitamaan kaiken yksin, lapsen, työn, kodin ja pihan hoitamisen jne...

toiset taas eivät koskaan pääse vaikka miten haluaisivatkin! Toiset tekevät lapsia ja kokevat sen elämän rikkaudeksi kun taas toiset keräävät rahaa, statusta ja luovat uraa ja se on heille elämän rikkautta. Meitä on moneen junaan!

a) minulla on maailman paras mies ja isä lapsilleni: hän välittää perheestään ja antaa sen myös näkyä muille.



b) työni, jota teen, on minulle rakas ja teen sitä suurella intohimolla. olen myös onnistunut mielestäni yhdistämään työ- ja perhe-elämän toisiinsa.



c) olen sopusuhtainen ja välitän ulkonäöstäni, näytän siis hyvältä.

lisäänpä siis oman huvittavuuteni tänne ;)



Minulle on sanottu suoraan että kadehtii täyteläisiä huuliani. (itse inhoan niitä syvästi, ovat sarjaa angelina jolie)

Toinen sanoi kadehtivansa hiuksiani, Ovat paksut ja runsaat (itse inhoan niiden hoitamista ja monesti olen meinannut leikata kaikki pois)

Ja kaikkein koomisin oli kun eräs naimisissa oleva ystäväni sanoi kadehtivansa sitä että lähdin pettävän ja muutenkin huonon miehen luota kun olin raskaana. Siis se mies on lapseni isä.



Uskoisimpa kuitenkin ettei kovin moni minua oikeasti kadehdi. Ruma ja vittumainen suomalainen ämmä. xD

perhe-elämään ja parisuhteeseen ja asian kanssa ihan sujut niin miksi tarve mollata lapsettomia sinkkuja? Kai jokaisella on oikeus elää sellaista elämää kuin haluaa ilman, että sitä täytyy parjata?

rahallista apua lahjoituksina muutaman kerran. Oikeasti en usko kateellisuuteen, mutta voi se pientä närää aiheuttaa niissä, joiden mielestä rahaa pitää tulla vain tiukasta työnteosta.



Meitä on avustettu suuren perheen ja sairauksien takia.