Mistä luulet että muut ovat sinulle kateellisia?

Joku saattaa kahdehtia myös rohkeuttani siitä, miten minä elän.

No miten sinä elät?

tai tiedän, kun pari kaveria on tunnustanut avoimesti, että ovat kateellisia perhetilanteestani: vastuuta ottava mies ja ihanat lapset.



Sekin kateus on enemmän abstraktia eli kaveritkin haluaisivat naimisiin ja lapsia, ei niin että haluaisivat mun miehen ja laspet :)

Itse olen pikkupalkkaisessa työssä, pikkupalkkaisten työkavereiden ympäröimänä. En enää osaa valittaa minkään kalleudesta, voin ostaa kaiken, mitä haluan. Matkaillaan melkein joka loma (eikä missään halvoissa turistirysissä) ja alla on uusi auto.



Ehkäpä tämä (olettamani) kateus on poikinut myös sen, että kaikki työkaverit ei enää halua jutella kanssani. Olen sikapositiivinen luonne (ollut aina) ja yritän niin hyvin kuin osaan salata meidän taloudellisen aseman.

Vastaukseni on sama kuin ap:llä!





Asutko sinäkin, ap, Kaivopuistossa? Onko sinullakin merinäköala? Meillä on! :) Ollaankohan naapuruksia...

Eräs työkaverini on kateellinen minulle, hän ei siedä että kerron mitään muuta kuin negatiivisia asioita elämästäni. Jos yritän jutella positiivisia asioita siis seurassa (mitenkään leveilemättä jne. esim. kerron kysyttäessä mitä tehtiin viime kesälomalla) niin tämä työkaverini alkaa heti välittömästi mollaamaan ja jollakin tavalla mitätöimään kertomaani, ja se on ajanpäälle t-o-d-e-l-l-a rasittavaa!



Samoin monet kaverisuhteeni on kaatuneet erilaiseen sosiaaliseen, taloudelliseen tilanteeseen. Meidän perhe on ollut se hyvinvoiva, varakas, ja kaverilla mennyt huonommin ja se alkanut hiertää pikkuhiljaa kaveria, ja vaikuttanut negatiivisesti ystävyssujteeseen. Yritän esim. salailla ostoksiani, sisustustani jne. Ja jos kaveri tulee kyläään käymään, alkaa heti TAAS sinulla on uusi se ja se juttu kodissa jne Ja hänen fiiliksensä ovat sitten nollassa.

[iValtaosa peräisin kolmelta häijyltä siskolta (melkein kuin sadun siskopuolet!), äidiltä ja työkavereilta.

En voisi kuvitellakaan olevani kateellinen ihmiselle, joka ei ole väleissään siskojen, äitinsä ja työkavereidensa kanssa. Se kertoo muuten ihan yhtä paljon sinusta kuin siskoistasi, äidistäsi ja työkavereistasikin. Fiksu ihminen tulee toimeen kaikkien kanssa.

Ja minä en ole se arvostelija :-) Toisesta sisään ja toisesta ulos. Mulla ei ole tarvetta arvioida toisten elämää tai ratkaisuja.

Aloitkohan sinäkin nyt kadehtia minua?

minulla ei ole aavistustakaan, jos joku on minulle kateellinen. Mistä sellaisen voi tietää?



Mutta sitten keksin kateuden kohteen. En TIEDÄ, ollaanko tästä minulle katellisia, mutta ainakin miehet katsovat aina pitkään perääni, kun ajan rättikattoisella mersullani. Se nyt on asia, josta jotkut vastaavaa autoa himoitsevat voivat olla kateellisia.

... jotkut äidit ovat kateellisia minulle, koska lapseni on kaunis ja motorisesti hyvin kehittynyt.



Tiedän myös, että he eivät olisi kateellisia mieheni peliongelmasta tai minun tupakoinnistani.

Mutta kotiamme kehutaan usein. Yleensä vieras huokaisee: "Onpa ihana!" ja viimeksi kuulin: "Teillä on luksuskoti!"



Asumme Etelä-Helsingissä avarassa, vanhassa kerrostalo-asunnossa. Emme ole tehneet mitään muutoksia, joten kehut asunnon kauneudesta kuuluu edelliselle omistajalle, joka remontoi asunnon nykyaikaiseksi vanhaa kunnioittaen (mm. alkuperäinen leivinuuni ja kylmäkomero jäljellä, peiliovet, plafondit katossa jne.)



Kehuja olen saanut paljon myös miehestäni. Hän on todella omistautunut perheelleen ja kohtelee mua kuin kukkaa kämmenellä. Myöskin loistava isä.



Mutta vaikea tosiaan kuvitella, että mikään näistä herättäisi kateutta. Lähinnä positiivista kommentointia, ei sen kummempaa tai merkityksellisempää.



Itse olen tuntenut kateutta...4 lapsen äitiä kohtaan, joka näytti ihan huippumallilta. Aina ihastuttavan tyylikäs ja elegantti. Kaunis asunto New Yorkissa. Ja lapsetkin vielä kauniita ja hyvin käyttäytyviä :)



Toinen kerta, kun tunsin kateutta oli 6 lapsen äiti, joka myöskin oli niin naisellinen ja tyylikäs. Kaunis koti arvoalueella. Mies menestyvä lakimies, joka käsittelee miljoonadiilejä. Itse olin tuolloin 1 lapsen kotiäiti ja vaikka mukavasti tulimme toimeen, emme olisi pystyneet tarjoamaan vastaavaa elintasoa ja mahdollisuuksia useammalle lapselle tuossa maassa.

vaikka olen neljän lapsen äiti. Minusta tuo ei ole kadehtimisen arvoinen asia, mutta silti luulen että ainakin joku kadehtii minua tästä syystä! Lapset ovat jo isoja, ja minä vaan näytän nuorelta tytöltä, siis kropaltani.

pitkistä kesälomista. Ainakin täällä palstalla mutta kyllä osa ystävistäni ja sukulaisistani kadehtii myös.

Kateus on tunne siinä missä kaikki muutkin tunteet. Joka väittää, että ei kadehdi, ei kykene todella arvostamaan ja arvioimaan, mitä itsellään on. Kateus on aina tietynlaista oman elämän arviointia, joka on tarpeellista, jotta pääsee elämässä eteenpäin. Jos jää kuitenkin vellomaan siihen kateuteen, on se silloin ihan yhtä syövyttävä tunne kuin esim. viha, jossa vellotaan. Sopivina annoksina se potkii ihmistä eteenpäin.

Täysin kadehtimaton ihminen on täysin itseriittoinen ja itsekeskeinen ja siinä mielessä myös pelottava. Jos ei ole mitään, mitä kadehtia, näkee aina oman itsensä ja oman elämänsä oikeanlaisena ja muut väärässä. Ei tervettä sekään.

Kateudentunteet tulevat ja menevät elämäntilanteen mukaan, ja näinhän sen kuuluu mennäkin. Pieni kateus on hyvä motivaattori ja toisaalta laittaa arvostamaan myös ystävienkin ja muiden kateudenkohteiden valintoja.

Itse taas ajattelen, että silloin kun olen kadehtinut jostain toisia, ei omassa elämässäni ole kaikki ollut hyvin. En todellakaan ajattele olevani itseriittoinen, en vaan arvioi toisten elämää, enkä edes arvostele. Minä lähden siitä lähtökohdasta, että jokaisella on oma elämänsä ja oma oikeus elää elämänsä, kuten haluaa! Elämä on valintoja täynnä. Joskus kun en ollut vielä sinut itseni kanssa, olin nuori ja kovin epävarma useinkin vertasin itseäni toisiin. Tällä hetkellä en enää ole nuori, enkä kauniskaan, mutta en vertaile enää itseäni muihin. Kelpaan itselleni tällaisena kuin olen ja se riittää. Tuntuu helpottavalta ja suosittelen tätä muillekin.

Kateus on normaali tunnetila ja sitä on tietyissä rajoissa normaalia tuntea, mutta ennen kaikkea, kannattaa miettiä, jos huomaa kadehtivansa toista, että MIKÄ ON kateuden syy, miksi minä ajattelen näin? Kaikissa ihmisissä on jotain hyvää ja aina löytyy joku, jolla on vielä enemmän jotain kuin sinulla.

PS. minulle tämä valkeni vasta terapiassa, jossa nimenomaan opin arvostamaan itseäni ja sitä, mitä minulla on, enkä enää kadehdi ketään. En ainakaan tällä hetkellä, ehkä taas joskus sitten, kun tulee elämässä vaihe, jolloin en ole tyytyväinen :)

kummallisempia asioita, ja olen varma, että joku voi kadehtia minunkin elämästäni asioita, jotka nyt eivät niin poikkeuksellisia ole. Itse asiassa luulen, että kateellinen kadehtii juuri niitä tavallisia hyviä juttuja, ei ihmisiä, joihin ei voi ollenkaan samaistua.



Eli minun elämässäni ne kadehdittavat asiat voisi liittyä kotiin, varallisuuteen, pitkiin lomiin, perheeseen jne. Ja siihen, että minä en millään tavalla ansaitse sitä, että minulla on asiat hyvin.

joita voin saada supistelemalla pilluani ja ajatuksen voimalla:D

mutta vastaan nyt huvikseni minäkin. Muut voisivat kadehtia taloudellista asemaani: puolen miljoonan okt pk-seudulla, kaksi uutta autoa pihassa, arvokas järvenrantakiinteistö ja muutakin omaisuutta löytyy. Mutta kukaan ei kadehdi, sillä edes ystävämme eivät tiedä että kaikki omaisuutemme on velatonta vaan luulevat varmasti meidän olevan korviamme myöten velkaantuneita. Elämme suhteellisen vaatimattomasti emmekä näytä ulospäin "varakkuuttamme". Tämä on tietoinen valinta, sillä emme halua että meitä kadehditaan.

Siis makuja on monia mutta koristeellinen puinen perinnetalo tuntuu miellyttävän monen silmää. Mutta sitä ei tunnu moni käsittävän että ei tämä talo ole tuosta noin vain meidänkään käsiin tupsahtanut. Ensin säästettiin kymmenen vuotta, sitten rakennettiin kaksi tosi tiukkaa vuotta ja siihen vielä piharakennukset sun muut päälle. Ja iso lainakin otettiin niiden säästöjen lisäksi. Siksi huvittaa kun monet huokailee miten onnekkaita ollaan kun on saatu tälläinen talo ja miten meillä on käynyt niin hyvä tuuri elämässä..on kuitenkin liki 15v projekti ja tähän menee suurin osa meidän pennosista.

Ensimmäinen muistoni kateudesta oli ala-asteen ensimmäiseltä luokalta, kun opettajani soitti äidilleni ja sanoi, ettei minua kannata pukea niin siististi ja hienosti, sillä muut tulevat siitä kateelliseksi. Ja minulla oli siis aivan normaalit vaatteet, ei mitään prinsessamekkoja ym. Muistan opettajan valittaneen kuinka lettinauhani olivat samaa väriä muun vaatetukseni kanssa ja lisäksi vaatteeni olivat aina puhtaat ja tuoksuivat hyvältä. En vieläkään ymmärrä mikä ongelma tällä opettajalla oli! Olin todella kaunis lapsi joten ilmeisesti minut olisi pitänyt pukea rumasti, jottei kateutta olisi syntynyt.

ehkä lapsettomista osa lapsista, suurin osa taatusti ei. Joku ehkä siitä, että ei ole ylipaino-ongelmia. Edelleen suurin osa taatusti ei. Mutta jos itse pitäisi nimetä, mistä minua pitäisi kadehtia, niin ehdottomasti ihanasta miehestä ja aivan mahtavista ihmisistä, joita tunnen! Minulla on todella kivoja ystäviä ja sukulaisia.

että minulla on lähes täydellinen mies. Sekä isänä että aviomiehenä. Tai siis tiedän, että monet ovat kateellisia, eli oikeastaan tähän ei olisi saanut vastata... No, luulen että monet sellaisetkin ovat kateellisia, jotka eivät ole mitään sanoneet, joten ehkä saan silti vastata :) Ja kyllä, hän on oikeasti lähes täydellinen.

mutta luulen, että monia ärsyttää mukava ja mutkaton luonteeni. En myöskään halua puhua kenestäkään pahaa, mieluummin pakenen pois. Joskus voi teoista kritisoida, mutta tarkoituksella en halua jäädä jauhamaan muiden asioita. Vuorovaikutustaidoista olen saanut myös kehuja.

miehestäni. hyväkroppainen ja valioyksilö muutenkin ;)