1970- ja 80-luvuilla syntyneet: millainen isä teillä oli?

Olin pettymys koska synnyin tytöksi mulle sai sen takia antaa koko lapsuusajan selkään ja huutaa vaikka en uskaltanut tehdä mitään mm liian kovaäänisistä leikeistä rangaistiin "turpa kiinni meluat liikaa", läppäistiin päähän tai poskelle, tukkapöllyä sain myös usein,aina muistutettiin siitä että olispa toi ollut poika olis enemmän apua metsätöissä tai muuten nuristiin ja osoitettiin paha mieli sen takia etten syntynyt pojaksi. Ainoat hyvät hetket lapsuudessa oli mummini eli äidin äidin ja äidin isän luona,mutta siitäkin tuli selkään jos en tahtonut sieltä mennä takaisin kotiin huudettavaksi ja sätittäväksi ja tietenkin läpsittäväksi.

1985

Olen syntynyt tasan 70 luvulla muistan isän turvallisena hahmona, vitsikäs ja lämmin ihminen jaksoi kannustaa ja auttaa,äiti hieman etäisempi koska teki paljon yövuoroja hiljaa piti olla että sai päivällä nukuttua,teki töitä sairaanhoitajana, isä meitä enimmäkseen hoiti. Lämmin kiitos isäpappa terveisiä sinne taivaaseen!:3

Vierailija kirjoitti:

Olin pettymys koska synnyin tytöksi mulle sai sen takia antaa koko lapsuusajan selkään ja huutaa vaikka en uskaltanut tehdä mitään mm liian kovaäänisistä leikeistä rangaistiin "turpa kiinni meluat liikaa", läppäistiin päähän tai poskelle, tukkapöllyä sain myös usein,aina muistutettiin siitä että olispa toi ollut poika olis enemmän apua metsätöissä tai muuten nuristiin ja osoitettiin paha mieli sen takia etten syntynyt pojaksi. Ainoat hyvät hetket lapsuudessa oli mummini eli äidin äidin ja äidin isän luona,mutta siitäkin tuli selkään jos en tahtonut sieltä mennä takaisin kotiin huudettavaksi ja sätittäväksi ja tietenkin läpsittäväksi.

1985

Onneksi nykyään sukupuolten moninaisuus tunnustetaan ja selkäsaunatkin on korvattu tunteiden sanoituksella. Lasten oikeudet ovat 2000-luvulla edenneet suuremmin harppauksin kuin koskaan aiemmin.

etäinen, aikaansaamaton, alkoholisti, vapaamatkustaja

Vierailija kirjoitti:

Olin pettymys koska synnyin tytöksi mulle sai sen takia antaa koko lapsuusajan selkään ja huutaa vaikka en uskaltanut tehdä mitään mm liian kovaäänisistä leikeistä rangaistiin "turpa kiinni meluat liikaa", läppäistiin päähän tai poskelle, tukkapöllyä sain myös usein,aina muistutettiin siitä että olispa toi ollut poika olis enemmän apua metsätöissä tai muuten nuristiin ja osoitettiin paha mieli sen takia etten syntynyt pojaksi. Ainoat hyvät hetket lapsuudessa oli mummini eli äidin äidin ja äidin isän luona,mutta siitäkin tuli selkään jos en tahtonut sieltä mennä takaisin kotiin huudettavaksi ja sätittäväksi ja tietenkin läpsittäväksi.

1985

Näitä on ollut todella surullista lukea. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan tällaista. Ainoa lohtu on ehkä se, että tällaisten lukeminen pelastaa joutumasta "onko se nyt niin paha että lapsia on lyöty, minullekin vanhemmat antoi selkään ja se oli vaan hyväksi" -kaninkoloon. (Koska itse sain selkään, mutta tyyliin kerran vuodessa, kun olin tehnyt koko sen vuoden oikeasti typerimmän teon)

Sotien veteraanien lapsia nämä isät, siitä monet ongelmat käytöksessä.

Isä kävi töissä ja kotiin tullessa, lähti sitten omille menoilleen. Jossakin vaiheessa teki pitkään reissuhommia, tuli viikonlopuksi kotiin mutta omat menot oli taas tärkeämpiä kuin perhe. Toisaalta, lapsena muistan että minusta oli kivempi kun hän ei ollut kotona. Kotona ollessaan hän oli aina kiukkuisen oloinen ja huusi vaan. Toivoinkin lapsena että vanhemmat olisi eronnu ja olisin äitin kanssa muuttanut muualle. Synnyin 1980-luvulla.