Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa pohtimaan, mitä pitäisi tehdä, kun vaikea olla täysin uskollinen
08.01.2023 |
Ja kysyn vilpittömästi ja tiedän olevani kamala jo muutenkin joten sitä ei tarvitse erikseen toitottaa, toki jos ei muuta sanottavaa ole, niin feel free tuomitkaa ja kivittäkää. Heittelen tässä koko ajan jo itsekin kiviä ilmaan ja annan pudota päälleni.
Eli, olen naimisissa mukavan miehen kanssa. Miehessä ei ole mitään vikaa. Hän rakastaa minua ja minä häntä (vahvaa kiintymysrakkautta ainakin), ja petihommatkin sujuu, toki on väljähtyneet tunteet kun on piiiiitkä suhde kyseessä, mutta pidän sitä normaalina, lapsemmekin ovat jo isoja, kaksi heistä muuttanut jo omilleenkin, kotona vielä kaksi mutta hekin ovat teinejä jo, toinen yläasteella ja toinen amiksessa.
Olen joskus aiemmin pettänyt miestäni, useita kertoja, en sänkyyn asti ole siis mennyt mutta kaikenlaisia salaviritelmiä, jota mieheni ei hyväksyisi. Pussailuja, halailua jne.
Yhdestä jäin aikoinaan kiinni ja meinasi tulla ero, silloin vannoin että parannan tapani ja luulinkin oikeasti että paransin, oli niin hirveä olo kun ajattelin että menetän mieheni ja kaiken sen tasapainoisen hyvän perhe-elämän yhteisen seesteisen tulevaisuuden, ihmisen joka vilpittömästi rakastaa minua, ja jakaa tasapuolisesti kanssani arjen.
Saimme sovittua ja monta vuotta menikin hyvin, kunnes nyt taas tunnen houkutusta, olen tuntenut viimeisen vuoden aikana jo muutamaankin. Mitään varsinaisen raskauttavaa ei taaskaan ole tapahtunut, muutama salaviesti yhden työkaverin kanssa ja flirttiä, jota en osaa lopettaa. Enkä halua edes, vaikka tajuan ettei se työkaveri minusta oikeasti mitään halua (vakavaa suhdetta ainakaan) enkä minäkään hänestä, se flirtti ja jännitys vaan kutkuttaa niin mahtavasti ja tuo eloa ja säpinää elämään, enkä saa tätä samaa tunnetta mistään muusta (olen kyllä yrittänyt) .
Mietin koko ajan että MIKSI olen näin tyhmä ja teen tätä!? Ja että pitääkö erota, kun näköjään olen tällainen pahojen tapojeni orja enkä edes halua tavoista kuitenkaan oikeasti eroon, en kai muuten tätä riskipeliä pelaisi.
Kauhukuvitelmissani jään kiinni, tai jätän mieheni, sitten itken vanhuuteen asti sitä että jätin hyvän miehen ja tunnen yksinäisyyttä ja kadun koko loppuelämäni, ja lapset ja sukulaiset inhoavat ja paheksuvat minua ja katkaisevat välit.
Kaikenlisäksi kuinka kauan tässä enää vientiä olisikaan, kun ikää on jo hyvän matkaa yli neljäkymmentä... Eli saanko sitä koukuttavaa kutkuttavaa tunnetta kuitenkaan enää kovin kauaa, vaikka vapaaksi naiseksi ryhtyisinkin.
Luulisi että ikä toisi viisautta, mutta näköjään ei.
Eli, miten saan taottua järkeä kovaan kallooni? Vai eroanko enkä enää ala mihinkään parisuhteeseen kenenkään kanssa?
Ja jos suosittelette eroa, niin miten sellaisen perustelen miehelle, joka uskoo minun muuttuneen ja rakastaa minua ja on minulle hyvä, panostaa suhteeseemme. En haluaisi mitenkään satuttaa häntä enkä voi paljastaa että teen tätä taas, jonka vannoin loppuneen.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Huono itsetunto, kun kaipaat huomiora vierailta miehiltä. Toivottavasti en ikinä törmää tuollaiseen naiseen.
Kypsymätön. Olisi ymmärrettävää, jos kysymys olisi teini-ikäisestä, mutta yli nelikymppisellä ihmisellä valitettavaa. Tuosta tuskin mitään hyvää seuraa... avioero, ja sen jälkeen irtosuhteita muutama vuosi, ja sen jälkeen yksinäisyys? Lapsetkaan tuskin suuresti arvostavat noin käyttäytyvät äitiä ( ja syystä).
AP:n kannattaisi vakavasti miettiä, mitä tulevaisuudeltaan oikeasti haluaa, ja miten pahasti tässä voi käydä. Olisiko sittenkin järkevää hankkia jotain muita jännityksen lähteitä elämäänsä, harrasteita tai ammatillisia haasteita mieluummin kuin riskeerata mitä ilmeisimmin harmoniset perhesuhteet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa.
Olet kuvottava, kun haluat loukata sinulle tärkeää ihmistä pettämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla ole mikään heikko luonto, vaan heikko itsetunto kun tarvitset siihen koko ajan jotakin pönkitystä. Terapiaan!
Tämä! Minä en usko hetkeäkään, että tasapainoinen yksilö kaipaisi ns vaihtelua. Kyllä silloin on kyse juurikin itsetunnosta - ei luonteesta.
Minusta on aina vähän mustavalkoista ajattelua tarjota yhtä patenttiselitystä monisyiseen ongelmaan. Hyvin erilaiset ihmiset kokevat tuota vaihtelunhalua ja löytävät siihen hyvin erilaisia ratkaisuja. Jollekin se toimivin ratkaisu on ihan vaan sen ominaisuuden hyväksyminen itsessään. Esimerkiksi avoin suhde tai sinkkuus. Ei kaikkia ole tehty monogamiseen parisuhteeseen, eikä se ole itsetunnosta aina kiinni.
Eikö silloin pidä pohtia mistä se vaihtelunhalu on lähtöisin? Avoimet suhteet ja sinkkuus kertovat lähinnä yksilön kyvyttömyydestä sitoutua.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu fakta, että ihminen on moniavioinen eläin. Miehet ja naiset molemmat ihan yhtä paljon. Joissain tämä piirre on ehkä voimakkaampi ja joissain vahvempi, mutta joka tapauksessa sellainen joutsenten tapaiden pariutuminen yhden kanssa loppuelämäksi ei ole ihmiselle luontaista biologisesti. Ajan kuluessa on kehitelty yksiavioisuudesta moraalisääntöjä, jotta siinä olisi helpompi pysyä. Jalon ihmisen kuva on sellainen, jolla järki voittaa tunteet. Yritän nyt vain sanoa, että ap on ihan normaali ja se, että niin moni haluaa ankarasti tuomita jo mieliteon kiinnostua muista, kertoo mielestäni lähinnä siitä, että he yrittävät kieltää sen piirteen itsessäänkin ja ulkoistaa muihin. Tottakai on myös mahdollista olla pettämättä, jos on päättävöinen vahva luonne, mutta turha yrittää väittää, että olisi sellainen ihminen, joka ei koskaan kohtaisi mitään houkutuksia.
Primitiivisten tunteiden hallinta on osa älykkyyttä. Kulttuuri on muokannut ihmisestä tällaisen kuin tällä hetkellä on. Kulttuureita vertaamalla voi todeta sen, että meillä ollaan menossa primitiiviseen suuntaan, kun taas jossain yksiavioisuuteen pakottavassa kulttuurissa tilanne on toisin. Taustalla voi olla markkinavoimat, sillä mitä enemmän sinkkuja, sitä enemmän he kuluttavat. Tärkeintä on ymmärtää mistä omat ajatukset syntyvät. Tekeekö mieli kokeilla kaikenlaisia seksijuttua siksi, että media sitä meihin iskostaa, vai siksi, että ajatus on oma ja kuvittelee saavuttavansa sillä jotain hyvää? Ihminen kun tuppaa toistamaan sitä mikä toistaa mielihyvää ja välttää sitä mikä tuottaa mielipahaa.
Minusta taas älykkyyttä on se, että pääsee yli tällaisesta järjen ja viettien vastakkainasettelusta ja sisäisistä ristiriidoista ja löytää keinon olla sopusoinnussa itsensä kanssa. Löytyi se sopusointu sitten avoimesta suhteesta, swingauksesta, perinteisestä parisuhteesta tai sinkkuelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu fakta, että ihminen on moniavioinen eläin. Miehet ja naiset molemmat ihan yhtä paljon. Joissain tämä piirre on ehkä voimakkaampi ja joissain vahvempi, mutta joka tapauksessa sellainen joutsenten tapaiden pariutuminen yhden kanssa loppuelämäksi ei ole ihmiselle luontaista biologisesti. Ajan kuluessa on kehitelty yksiavioisuudesta moraalisääntöjä, jotta siinä olisi helpompi pysyä. Jalon ihmisen kuva on sellainen, jolla järki voittaa tunteet. Yritän nyt vain sanoa, että ap on ihan normaali ja se, että niin moni haluaa ankarasti tuomita jo mieliteon kiinnostua muista, kertoo mielestäni lähinnä siitä, että he yrittävät kieltää sen piirteen itsessäänkin ja ulkoistaa muihin. Tottakai on myös mahdollista olla pettämättä, jos on päättävöinen vahva luonne, mutta turha yrittää väittää, että olisi sellainen ihminen, joka ei koskaan kohtaisi mitään houkutuksia.
Minusta tuo väite biologisesta moniavioisuudesta on kuitenkin asian yksinkertaistamista. Toki monella ihmisellä syntyy kiinnostusta myös suhteen ulkopuolisiin henkilöihin, etenkin pitkässä suhteessa. Toisessa vaakakupissa on kuitenkin mustasukkaisuus, joka on aivan yhtä perustavanlaatuinen biologinen vietti. Ei se ole pelkkää ulkopäin syötettyä kulttuuria, että ihmisestä tuntuu pahalta jos kumppani on toisen kanssa. Monogamia on yksi tapa ratkaista näiden viettien välinen ristiriita, avoin suhde on toinen ja uskottomuus on kolmas. Minusta se on pikemminkin yksilöstä itsestä kiinni, kumman vietin tuntee voimakkaammin ja kummalle antaa isomman painoarvon. Ei tähän ole mitään yhtä totuutta tai ainoaa oikeaa ratkaisua.
Samaa mieltä tässä. On jotenkin hupaisaa pohtia biologista moniavioisuutta, jolla viitataan aikaan, jolloin ei ollut kulttuureita. Esimerkiksi siittimen terskan ajatellaan muotoutuneen "männäksi" siksi, että se samalla imee toisen miehen spermaa pois vaginasta. Toisin sanoen, aikana, jolloin oli biologista moniavioisuutta, naisia pantiin miten haluttiin. Tätä tuskin kukaan haluaa takaisin.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu fakta, että ihminen on moniavioinen eläin. Miehet ja naiset molemmat ihan yhtä paljon. Joissain tämä piirre on ehkä voimakkaampi ja joissain vahvempi, mutta joka tapauksessa sellainen joutsenten tapaiden pariutuminen yhden kanssa loppuelämäksi ei ole ihmiselle luontaista biologisesti. Ajan kuluessa on kehitelty yksiavioisuudesta moraalisääntöjä, jotta siinä olisi helpompi pysyä. Jalon ihmisen kuva on sellainen, jolla järki voittaa tunteet. Yritän nyt vain sanoa, että ap on ihan normaali ja se, että niin moni haluaa ankarasti tuomita jo mieliteon kiinnostua muista, kertoo mielestäni lähinnä siitä, että he yrittävät kieltää sen piirteen itsessäänkin ja ulkoistaa muihin. Tottakai on myös mahdollista olla pettämättä, jos on päättävöinen vahva luonne, mutta turha yrittää väittää, että olisi sellainen ihminen, joka ei koskaan kohtaisi mitään houkutuksia.
Minusta tuo väite biologisesta moniavioisuudesta on kuitenkin asian yksinkertaistamista. Toki monella ihmisellä syntyy kiinnostusta myös suhteen ulkopuolisiin henkilöihin, etenkin pitkässä suhteessa. Toisessa vaakakupissa on kuitenkin mustasukkaisuus, joka on aivan yhtä perustavanlaatuinen biologinen vietti. Ei se ole pelkkää ulkopäin syötettyä kulttuuria, että ihmisestä tuntuu pahalta jos kumppani on toisen kanssa. Monogamia on yksi tapa ratkaista näiden viettien välinen ristiriita, avoin suhde on toinen ja uskottomuus on kolmas. Minusta se on pikemminkin yksilöstä itsestä kiinni, kumman vietin tuntee voimakkaammin ja kummalle antaa isomman painoarvon. Ei tähän ole mitään yhtä totuutta tai ainoaa oikeaa ratkaisua.
Samaa mieltä tässä. On jotenkin hupaisaa pohtia biologista moniavioisuutta, jolla viitataan aikaan, jolloin ei ollut kulttuureita. Esimerkiksi siittimen terskan ajatellaan muotoutuneen "männäksi" siksi, että se samalla imee toisen miehen spermaa pois vaginasta. Toisin sanoen, aikana, jolloin oli biologista moniavioisuutta, naisia pantiin miten haluttiin. Tätä tuskin kukaan haluaa takaisin.
-eri
Puhu itsestäsi vaan. Tässä ketjussa nimittäin ap kertoo, että eri miehet kiinnostavat ja moni mies voi kertoa, että eri naiset kiinnostavat ja juuri uutisoitiin satojen ihmisten swingers-bileistä, joten aika moni haluaa selvästikin ' sellaiset ajat takaisin', jossa pannaan ristiin rastiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla ole mikään heikko luonto, vaan heikko itsetunto kun tarvitset siihen koko ajan jotakin pönkitystä. Terapiaan!
Tämä! Minä en usko hetkeäkään, että tasapainoinen yksilö kaipaisi ns vaihtelua. Kyllä silloin on kyse juurikin itsetunnosta - ei luonteesta.
Minusta on aina vähän mustavalkoista ajattelua tarjota yhtä patenttiselitystä monisyiseen ongelmaan. Hyvin erilaiset ihmiset kokevat tuota vaihtelunhalua ja löytävät siihen hyvin erilaisia ratkaisuja. Jollekin se toimivin ratkaisu on ihan vaan sen ominaisuuden hyväksyminen itsessään. Esimerkiksi avoin suhde tai sinkkuus. Ei kaikkia ole tehty monogamiseen parisuhteeseen, eikä se ole itsetunnosta aina kiinni.
Eikö silloin pidä pohtia mistä se vaihtelunhalu on lähtöisin? Avoimet suhteet ja sinkkuus kertovat lähinnä yksilön kyvyttömyydestä sitoutua.
-eri
No se on sinun näkemyksesi, joka heijastaa vahvasti omia arvojasi ja kertoo lopulta enemmän sinusta itsestäsi kuin niistä muista. Ei monogaminen parisuhde ole kaikille mikään pyhä tavoite. Hyvää elämää voi löytää monella muullakin tavalla, joskus jopa parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eroa.
Olet kuvottava, kun haluat loukata sinulle tärkeää ihmistä pettämällä.
Olen samaa mieltä. Törkeää käytöstä kaikilta pettäjiltä.
Miksi ihmeessä joku haluaa vahingoittaa itsellee tärkeää puolisoa pettämällä häntä? Käsittämätöntä julmuutta.
Kaikkea ei voi saada. Jos valitsee monogamisen suhteen, ei voi saada irtosuhteita ja toisinpäin. Minulle on epäselvää, mitä Ap oikein haluaa ja niin taitaa olla hänelle itselleenkin. Meillä tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa on vapaus valita kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu fakta, että ihminen on moniavioinen eläin. Miehet ja naiset molemmat ihan yhtä paljon. Joissain tämä piirre on ehkä voimakkaampi ja joissain vahvempi, mutta joka tapauksessa sellainen joutsenten tapaiden pariutuminen yhden kanssa loppuelämäksi ei ole ihmiselle luontaista biologisesti. Ajan kuluessa on kehitelty yksiavioisuudesta moraalisääntöjä, jotta siinä olisi helpompi pysyä. Jalon ihmisen kuva on sellainen, jolla järki voittaa tunteet. Yritän nyt vain sanoa, että ap on ihan normaali ja se, että niin moni haluaa ankarasti tuomita jo mieliteon kiinnostua muista, kertoo mielestäni lähinnä siitä, että he yrittävät kieltää sen piirteen itsessäänkin ja ulkoistaa muihin. Tottakai on myös mahdollista olla pettämättä, jos on päättävöinen vahva luonne, mutta turha yrittää väittää, että olisi sellainen ihminen, joka ei koskaan kohtaisi mitään houkutuksia.
Primitiivisten tunteiden hallinta on osa älykkyyttä. Kulttuuri on muokannut ihmisestä tällaisen kuin tällä hetkellä on. Kulttuureita vertaamalla voi todeta sen, että meillä ollaan menossa primitiiviseen suuntaan, kun taas jossain yksiavioisuuteen pakottavassa kulttuurissa tilanne on toisin. Taustalla voi olla markkinavoimat, sillä mitä enemmän sinkkuja, sitä enemmän he kuluttavat. Tärkeintä on ymmärtää mistä omat ajatukset syntyvät. Tekeekö mieli kokeilla kaikenlaisia seksijuttua siksi, että media sitä meihin iskostaa, vai siksi, että ajatus on oma ja kuvittelee saavuttavansa sillä jotain hyvää? Ihminen kun tuppaa toistamaan sitä mikä toistaa mielihyvää ja välttää sitä mikä tuottaa mielipahaa.
Minusta taas älykkyyttä on se, että pääsee yli tällaisesta järjen ja viettien vastakkainasettelusta ja sisäisistä ristiriidoista ja löytää keinon olla sopusoinnussa itsensä kanssa. Löytyi se sopusointu sitten avoimesta suhteesta, swingauksesta, perinteisestä parisuhteesta tai sinkkuelämästä.
Jokainen ihminen kasvaa ihmisenä ratkaisemalla järjen ja viettien välisiä ristiriitoja. Esimerkkinä kriisit, jollaista ap käy läpi. Älykkyydellä tarkoitetaan tässä ylempiä aivokerroksia ja etenkin etuaivolohkoa. Sopusointu liittyy käsittääkseni siihen, että tottuu toistamaan jotain itselle mielihyvää tuottavaa asiaa. Muut tavat alkavat tuntua huonolta. Tässä korostuu yksilökeskeisyys, joka ei ole viisautta eikä älyä. Älykäs ja etenkin viisas osaa ottaa huomioon ympäröivän maailman ja sovittaa käyttäytymisensä sen mukaiseksi. Tämä näkyy parhaiten matkustelemalla eri kulttuureissa. Esimerkiksi joissain kulttuureissa avoin suhde johtaisi kuolemantuomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla ole mikään heikko luonto, vaan heikko itsetunto kun tarvitset siihen koko ajan jotakin pönkitystä. Terapiaan!
Tämä! Minä en usko hetkeäkään, että tasapainoinen yksilö kaipaisi ns vaihtelua. Kyllä silloin on kyse juurikin itsetunnosta - ei luonteesta.
Minusta on aina vähän mustavalkoista ajattelua tarjota yhtä patenttiselitystä monisyiseen ongelmaan. Hyvin erilaiset ihmiset kokevat tuota vaihtelunhalua ja löytävät siihen hyvin erilaisia ratkaisuja. Jollekin se toimivin ratkaisu on ihan vaan sen ominaisuuden hyväksyminen itsessään. Esimerkiksi avoin suhde tai sinkkuus. Ei kaikkia ole tehty monogamiseen parisuhteeseen, eikä se ole itsetunnosta aina kiinni.
Eikö silloin pidä pohtia mistä se vaihtelunhalu on lähtöisin? Avoimet suhteet ja sinkkuus kertovat lähinnä yksilön kyvyttömyydestä sitoutua.
-eri
No se on sinun näkemyksesi, joka heijastaa vahvasti omia arvojasi ja kertoo lopulta enemmän sinusta itsestäsi kuin niistä muista. Ei monogaminen parisuhde ole kaikille mikään pyhä tavoite. Hyvää elämää voi löytää monella muullakin tavalla, joskus jopa parempaa.
Jokaisella on oma elämän narratiivinsa, johon asioita peilaa. Hyvää elämää voi olla vaikka millä tavoilla. Esimerkiksi prostituutit voivat elää hyvää elämää, poliisimurhaaja Sten Christiensen elää hyvää elämää jne. Minusta on kuitenkin väärin ohjata aiemmin monogamiseen suhteeseen tottunutta ja siitä nautintoa saanutta muihin ratkaisuihin, sillä ne voivat olla huonompia kuin nykytila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehesi jäisi kiinni samanlaisesta puuhastelusta muiden naisten kanssa, miten suhtautuisit asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu fakta, että ihminen on moniavioinen eläin. Miehet ja naiset molemmat ihan yhtä paljon. Joissain tämä piirre on ehkä voimakkaampi ja joissain vahvempi, mutta joka tapauksessa sellainen joutsenten tapaiden pariutuminen yhden kanssa loppuelämäksi ei ole ihmiselle luontaista biologisesti. Ajan kuluessa on kehitelty yksiavioisuudesta moraalisääntöjä, jotta siinä olisi helpompi pysyä. Jalon ihmisen kuva on sellainen, jolla järki voittaa tunteet. Yritän nyt vain sanoa, että ap on ihan normaali ja se, että niin moni haluaa ankarasti tuomita jo mieliteon kiinnostua muista, kertoo mielestäni lähinnä siitä, että he yrittävät kieltää sen piirteen itsessäänkin ja ulkoistaa muihin. Tottakai on myös mahdollista olla pettämättä, jos on päättävöinen vahva luonne, mutta turha yrittää väittää, että olisi sellainen ihminen, joka ei koskaan kohtaisi mitään houkutuksia.
Primitiivisten tunteiden hallinta on osa älykkyyttä. Kulttuuri on muokannut ihmisestä tällaisen kuin tällä hetkellä on. Kulttuureita vertaamalla voi todeta sen, että meillä ollaan menossa primitiiviseen suuntaan, kun taas jossain yksiavioisuuteen pakottavassa kulttuurissa tilanne on toisin. Taustalla voi olla markkinavoimat, sillä mitä enemmän sinkkuja, sitä enemmän he kuluttavat. Tärkeintä on ymmärtää mistä omat ajatukset syntyvät. Tekeekö mieli kokeilla kaikenlaisia seksijuttua siksi, että media sitä meihin iskostaa, vai siksi, että ajatus on oma ja kuvittelee saavuttavansa sillä jotain hyvää? Ihminen kun tuppaa toistamaan sitä mikä toistaa mielihyvää ja välttää sitä mikä tuottaa mielipahaa.
Minusta taas älykkyyttä on se, että pääsee yli tällaisesta järjen ja viettien vastakkainasettelusta ja sisäisistä ristiriidoista ja löytää keinon olla sopusoinnussa itsensä kanssa. Löytyi se sopusointu sitten avoimesta suhteesta, swingauksesta, perinteisestä parisuhteesta tai sinkkuelämästä.
Jokainen ihminen kasvaa ihmisenä ratkaisemalla järjen ja viettien välisiä ristiriitoja. Esimerkkinä kriisit, jollaista ap käy läpi. Älykkyydellä tarkoitetaan tässä ylempiä aivokerroksia ja etenkin etuaivolohkoa. Sopusointu liittyy käsittääkseni siihen, että tottuu toistamaan jotain itselle mielihyvää tuottavaa asiaa. Muut tavat alkavat tuntua huonolta. Tässä korostuu yksilökeskeisyys, joka ei ole viisautta eikä älyä. Älykäs ja etenkin viisas osaa ottaa huomioon ympäröivän maailman ja sovittaa käyttäytymisensä sen mukaiseksi. Tämä näkyy parhaiten matkustelemalla eri kulttuureissa. Esimerkiksi joissain kulttuureissa avoin suhde johtaisi kuolemantuomioon.
Eli sinusta älykkyys ja viisaus on ensisijaisesti yhteiskunnan normien ja ulkopuolisten odotusten mukaan toimimista ja omien halujen, toiveiden ja arvojen kieltämistä? Selvä, siinä tapauksessa meillä lienee hyvin erilainen määritelmä termeille "älykkyys" ja "viisaus".
Ja sopusointu ei kyllä tarkoita ollenkaan tuota mitä sinä kuvittelet. Vaan nimenomaan sitä, että löytää itsensä kokonaisena ihmisenä, sekä biologisena että henkisenä olentona ja löytää eri puolten välille tasapainon. Sellaisen, joka ei vaadi jonkun puolen jatkuvaa polkemista ja sisäistä taistelua. Sellaisen, jossa sekä sillä järkevällä minällä että sillä tuntevalla ja haluavalla minällä on hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi jäisi kiinni samanlaisesta puuhastelusta muiden naisten kanssa, miten suhtautuisit asiaan?
Vaikea kysymys, koska en toki tiedä miten _oikeasti_ suhtautuisin, jos näin tapahtuisi, mutta asiaa kun yritän ajatella, luulen etten ainakaan suuttuisi. Ehkä se satuttaisi, mutta luultavasti tuntisin helpotustakin (kenties siksi että oma syyllisyys hälvenisi) ja toisaalta helpottaisi myös siitä syystä, että jos kuvittelen meidän päätyvän eroon, en olisi ainoa syyllinen eikä minun tarvitsisi potea hirveää syyllisyyttä heittäessäni "hyvän miehen" hukkaan. Hän ei olisikaan niin hyvä, vaan itseni kaltainen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kovin tavallista ja normaaliakin pitkässä suhteessa. Olemme puolison kanssa sopineet että sokea ei tarvitse olla ja pikkuflirtti on normi sosiaalista kanssakäymistä. Myös mielikuvitus saa kulkea omia polkujaan. Tämä on ok molemmille.
On silti selvää että molemmilla pitää olla samat säännöt. Puolisoni saa puolestani haaveilla mitä haluaa ja saa myös harrastaa joskus sooloseksiä (me molemmat Joskus puramme hermostustamme niin). Saatan joskus itsekin lämmetä jollekulle toiselle, tai keksiä jonkun hullun ajatuksen, ja sitten yksityisesti hoidella itseni.
En toisaalta haluaisi ajatella puolisoni paneskelevan kenenkään kanssa enkä itsekään tee niin. Tahdon myös että meillä on seksiä ainakin se kerta kiireisenäkin viikkona. Jos ei itse lämpene stressin tai muun vaivan takia niin ainakin läheisyyttä pitää olla ja mieluummin antaa ainakin toiselle sen tyydytyksen.
Mutta tuossa aloituksessahan puhuttiin ihan eri tason jutusta. Ei sooloseksi suhteessa ole mitenkään pettämiseen liittyvää vaan ihan normaalia. Tai pieni flirtti pilke silmässä joskus, ei sekään liity pettämiseen mitenkään.
Mutta seksuaalissävytteiset tekstarit työkaverille ja jatkuva janoaminen ihastusta muihin on asioita, jotka menee ehdottomasti petollisuuden (=loukkaavan, luotaantyöntävän) puolelle. Jos niistä siis ei kerrota toiselle.
Ja mitä tulee flirttailuun, niin harva sitäkään loputtomissa määrissä kestää. Ainakaan suomalainen. Itse kysyisin, miksi keski-ikäisellä on se nuoren naisen valtava huomiontarve tarve edelleen. Nuorenahan se on normaalia ja "ajaa asiansa".
Suosittelen eroa, koska eihän tuosta mitään tule. Jotakin teistä tulee sattumaan joka tapauksessa.
Kerro miehellesi että et pysty lopettamaan näitä ajatuksia ja on parempi erota, ennen kuin satutat häntä pettämällä. Harva hoitaa asian näin suoraselkäisesti ja miehesi arvostaa sitä varmasti enemmän kuin petetyksi tulemista, vaikka eroaminen varmasti sattuukin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Antaisin itselleni vähän armoa. Jos hommat jää muutamaan viestiin ja flirttailuun ja saat siitä jännitystä elämään niin antaa olla niin. Älä satuta miestä kertomalla.
Nuorempana tuntui, että tuollaiset asiat ovat maailmanloppuja, mutta elämä on opettanut, että pikkujutut voi katsoa sormien läpi. Niin on kaikille parasta.
Se vaan tuppaa olemaan, että tuommoiset hommat ei jää siihen muutamaan viestiin varsinkin kun on vanhoja pohjia.
Vierailija kirjoitti:
Et ole edes ap pettänyt. Flirttailu ei ole pettämistä eikä paha juttu kun molemmat tietää että leikkiä eikä johda mihinkään. Ilmeisesti aiemmin teit jotain väärää mutta ei sun tartte sitä katua enää kun mieskin on antanut anteeksi.
Sulla on poikkeuksellisen herkkä omatunto. Toki hyväkin niin mutta älä nyt itseäs liikaa ruoski.
Pitkään jatkuessaan tuo molemminpuolinen flirtti vaan on kovin herkkä johtamaan pitemmällekkin, varsinkin kun ap:llä on selkeästi vaikeuksia rajoittaa ja hillitä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tutkittu fakta, että ihminen on moniavioinen eläin. Miehet ja naiset molemmat ihan yhtä paljon. Joissain tämä piirre on ehkä voimakkaampi ja joissain vahvempi, mutta joka tapauksessa sellainen joutsenten tapaiden pariutuminen yhden kanssa loppuelämäksi ei ole ihmiselle luontaista biologisesti. Ajan kuluessa on kehitelty yksiavioisuudesta moraalisääntöjä, jotta siinä olisi helpompi pysyä. Jalon ihmisen kuva on sellainen, jolla järki voittaa tunteet. Yritän nyt vain sanoa, että ap on ihan normaali ja se, että niin moni haluaa ankarasti tuomita jo mieliteon kiinnostua muista, kertoo mielestäni lähinnä siitä, että he yrittävät kieltää sen piirteen itsessäänkin ja ulkoistaa muihin. Tottakai on myös mahdollista olla pettämättä, jos on päättävöinen vahva luonne, mutta turha yrittää väittää, että olisi sellainen ihminen, joka ei koskaan kohtaisi mitään houkutuksia.
Minusta tuo väite biologisesta moniavioisuudesta on kuitenkin asian yksinkertaistamista. Toki monella ihmisellä syntyy kiinnostusta myös suhteen ulkopuolisiin henkilöihin, etenkin pitkässä suhteessa. Toisessa vaakakupissa on kuitenkin mustasukkaisuus, joka on aivan yhtä perustavanlaatuinen biologinen vietti. Ei se ole pelkkää ulkopäin syötettyä kulttuuria, että ihmisestä tuntuu pahalta jos kumppani on toisen kanssa. Monogamia on yksi tapa ratkaista näiden viettien välinen ristiriita, avoin suhde on toinen ja uskottomuus on kolmas. Minusta se on pikemminkin yksilöstä itsestä kiinni, kumman vietin tuntee voimakkaammin ja kummalle antaa isomman painoarvon. Ei tähän ole mitään yhtä totuutta tai ainoaa oikeaa ratkaisua.
Samaa mieltä tässä. On jotenkin hupaisaa pohtia biologista moniavioisuutta, jolla viitataan aikaan, jolloin ei ollut kulttuureita. Esimerkiksi siittimen terskan ajatellaan muotoutuneen "männäksi" siksi, että se samalla imee toisen miehen spermaa pois vaginasta. Toisin sanoen, aikana, jolloin oli biologista moniavioisuutta, naisia pantiin miten haluttiin. Tätä tuskin kukaan haluaa takaisin.
-eri
Puhu itsestäsi vaan. Tässä ketjussa nimittäin ap kertoo, että eri miehet kiinnostavat ja moni mies voi kertoa, että eri naiset kiinnostavat ja juuri uutisoitiin satojen ihmisten swingers-bileistä, joten aika moni haluaa selvästikin ' sellaiset ajat takaisin', jossa pannaan ristiin rastiin.
Kuinkahan moni swingeri jatkaisi harrastusta, jos jokainen pano vastakkaisen sukupuolen kanssa voisi johtaa lapsen syntymiseen, kuten joskus ennen? Kuinka kukaan enää sen jälkeen tietäisi onko joku heidän sisar-tai velipuoli ja kuka on isä ja kuka tytär?
Mulla on vaan hyvin heikko luonto...
Ap[/quote]
Hmm, noinkohan?? Mietippä toisen kerran: sinähän kerrot tuossa ylipitkässä sepustuksessasi
Mielikuvitusystävästäsi, miksei sulla tietysti voi itselläsikin tuota taipumusta ollakin!!?? Aika kulunutta ja harmaata settiä, ja tosi moneen kertaan väännettyä!
Ovatko nämä sepustukset hyvinkin merkittäviä sinulle esm taloudellisessa mielessä??