Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa pohtimaan, mitä pitäisi tehdä, kun vaikea olla täysin uskollinen
08.01.2023 |
Ja kysyn vilpittömästi ja tiedän olevani kamala jo muutenkin joten sitä ei tarvitse erikseen toitottaa, toki jos ei muuta sanottavaa ole, niin feel free tuomitkaa ja kivittäkää. Heittelen tässä koko ajan jo itsekin kiviä ilmaan ja annan pudota päälleni.
Eli, olen naimisissa mukavan miehen kanssa. Miehessä ei ole mitään vikaa. Hän rakastaa minua ja minä häntä (vahvaa kiintymysrakkautta ainakin), ja petihommatkin sujuu, toki on väljähtyneet tunteet kun on piiiiitkä suhde kyseessä, mutta pidän sitä normaalina, lapsemmekin ovat jo isoja, kaksi heistä muuttanut jo omilleenkin, kotona vielä kaksi mutta hekin ovat teinejä jo, toinen yläasteella ja toinen amiksessa.
Olen joskus aiemmin pettänyt miestäni, useita kertoja, en sänkyyn asti ole siis mennyt mutta kaikenlaisia salaviritelmiä, jota mieheni ei hyväksyisi. Pussailuja, halailua jne.
Yhdestä jäin aikoinaan kiinni ja meinasi tulla ero, silloin vannoin että parannan tapani ja luulinkin oikeasti että paransin, oli niin hirveä olo kun ajattelin että menetän mieheni ja kaiken sen tasapainoisen hyvän perhe-elämän yhteisen seesteisen tulevaisuuden, ihmisen joka vilpittömästi rakastaa minua, ja jakaa tasapuolisesti kanssani arjen.
Saimme sovittua ja monta vuotta menikin hyvin, kunnes nyt taas tunnen houkutusta, olen tuntenut viimeisen vuoden aikana jo muutamaankin. Mitään varsinaisen raskauttavaa ei taaskaan ole tapahtunut, muutama salaviesti yhden työkaverin kanssa ja flirttiä, jota en osaa lopettaa. Enkä halua edes, vaikka tajuan ettei se työkaveri minusta oikeasti mitään halua (vakavaa suhdetta ainakaan) enkä minäkään hänestä, se flirtti ja jännitys vaan kutkuttaa niin mahtavasti ja tuo eloa ja säpinää elämään, enkä saa tätä samaa tunnetta mistään muusta (olen kyllä yrittänyt) .
Mietin koko ajan että MIKSI olen näin tyhmä ja teen tätä!? Ja että pitääkö erota, kun näköjään olen tällainen pahojen tapojeni orja enkä edes halua tavoista kuitenkaan oikeasti eroon, en kai muuten tätä riskipeliä pelaisi.
Kauhukuvitelmissani jään kiinni, tai jätän mieheni, sitten itken vanhuuteen asti sitä että jätin hyvän miehen ja tunnen yksinäisyyttä ja kadun koko loppuelämäni, ja lapset ja sukulaiset inhoavat ja paheksuvat minua ja katkaisevat välit.
Kaikenlisäksi kuinka kauan tässä enää vientiä olisikaan, kun ikää on jo hyvän matkaa yli neljäkymmentä... Eli saanko sitä koukuttavaa kutkuttavaa tunnetta kuitenkaan enää kovin kauaa, vaikka vapaaksi naiseksi ryhtyisinkin.
Luulisi että ikä toisi viisautta, mutta näköjään ei.
Eli, miten saan taottua järkeä kovaan kallooni? Vai eroanko enkä enää ala mihinkään parisuhteeseen kenenkään kanssa?
Ja jos suosittelette eroa, niin miten sellaisen perustelen miehelle, joka uskoo minun muuttuneen ja rakastaa minua ja on minulle hyvä, panostaa suhteeseemme. En haluaisi mitenkään satuttaa häntä enkä voi paljastaa että teen tätä taas, jonka vannoin loppuneen.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Ap, kerrot olevasi elämyshakuinen. Tässä rehellinen mielipiteeni: haet niitä elämyksiä suhteen ulkopuolelta, koska et uskalla hakea niitä suhteessasi.
Itse olen ollut kahdesti pitkässä suhteessa (toinen jatkuisi varmasti edelleen, mutta lapsitoiveet eivät kohdanneet). Olen aina hoitanut tällaiset tilanteet samalla tavalla ja se on aina toiminut: kerron tunteistani ja ulkopuolisista houkutuksista ensimmäiseksi miehelleni. Siis jo ennen kuin yhtään mitään on tapahtunut. Tämä muuttaa tilanteen täysin. Se jännitys, jota olen vailla, toteutuu oman miehen kanssa. Suhteessa mahdollisesti olevia ongelmia tulee käsiteltyä ja hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Tämän seurauksena suhde vahvistuu. Pian ihmettelen itsekin, mitä kummaa oikein näin siinä suhteeni ulkopuolisessa tyypissä, kun oikeasti heissä ei mitään kummallista ole. Kysymys on oman suhteen sisäisistä asioista, joita ei ole uskallettu kohdata, ja tämä tarve suuntautuu lopulta "jännityksen" hakemiseen suhteen ulkopuolelta.
En jaksa selostaa asiaa tämän laveammin ja saan varmasti pettämismyönteisiltä tähän taas tolkuttomasti miinusta (kuten yleensäkin kun puhun aiheesta). Mutta minä oikeasti tiedän mistä puhun ja olen saanut suhteeni tällä tavalla kestämään ja vahvistumaan.
Sinussa ei ole välttämättä mitään muuta "vikaa" kuin se, että et uskalla kohdata suhteesi varjopuolia ja työstää niitä yhdessä puolisosi kanssa. Se on todella tavallista, mutta ikävä kyllä tällaisen kohtaamisen välittelyllä saa aikaiseksi paljon isompia hankaluuksia myöhemmin. Ihan kuten muillakin elämänalueilla. Mitä pidempään ongelmia hautoo, sitä pahemmat seuraukset.
Mielenkiintoinen näkökulma, kiitos siitä. Jaksaisitko silti vähän enemmän avata sitä, en usko että ihan ymmärsin?
Eli ehdotat, että kun seuraavaksi viehätyn jostakusta, kerronkin heti miehelleni että "tunnen kutkutusta erään miehen kanssa" tai että "eräs mies flirttaili mulle, ja mua alkoi heti kiinnostaa ja tekee houkuttelee hirveästi lähteä flirttiin mukaan"
Mä pahoin pelkään, että oma mieheni loukkaantuisi tästä verisesti, se aukaisisi taas vanhan parantuneen haavan hänessä, kaikenlisäksi hän tulisi hyvin epäluuloiseksi ja mustasukkasiseksi ja pahimmassa tapauksessa ottaisi yhteyttä tähän toiseen mieheen kovistellen häntä.
Mieheni on ihana, muttei kovin hyvä tai rauhallinen käsittelemään tällaisia tilanteita...
En voi tietenkään sanoa mitä oikeasti tapahtuisi, enhän ole kokeillut, mutta muutaman vuosikymmenen tuntemisen jälkeen luulen vahvasti, että näin kävisi...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahan ja helpomman elämän vuoksi sinä parisuhteessa olet. Et rakkauden. Loinen.
No tämä ei kyllä pidä paikkaansa, pahoittelen että vesitän kuvitelmasi. Olen kovapalkkaisempi ja omistan enemmän, kuin mieheni. Meillä on myös avioehto.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti kaunis ja viehättävä nainen kun tuollaista tapahtuu sinulle usein. Minä en iole koskaan kokenut vastaavaa työpaikoilla.
En ole mielestäni mitenkään erikoinen ulkonäöltäni, tavisnätti keski-ikäinen. Sitä paljon parjattua ylipainoakin löytyy.
Mutta monet ovat sanoneet, että olen helpostilähestyttävän oloinen, vaikutan ystävälliseltä, iloiselta ja kuulemma hyväsydämiseltä (...niin...), se kai vetoaa. Ehkä vaikutan myös helpolta, ja tiettyyn rajaan astihan kyllä olenkin, en väitä vastaan.
Ap
Millainen lapsuuskoti ja vanhemmat? Mikä kiintymyssuhdetyyli? Välttelevä?
Kamalia neuvoja, siihen tyyliin että elämä on eletty nelikymppisenä, eikä kannata haikailla halua olla haluttu, ihailtu, miehen huomion kohde, ja elää elämää tunteilla ja aisteilla.
Ei ap ole toinen jalka haudassa, ei ap ole pallo jalassa tyytymissuhteessa, jossa kaikki on näennäisesti hyvin, mutta samaa rutiinia, samaa tuttua ja turvallista, mutta puuduttavaa ja ennalta-arvattavaa arkea ja seksiä.
Nainen kun haluaa kokea olevansa elossa, ohjataan terapeutille, hormonihoitoon, tyytymään, olemaan haaveilematta ja jatkaa robotin elämää.
Ihan selvää on että pitkä suhde on tehnyt tehtävänsä ja tilastojen mukaan pariutuneet sekä miehet ja naiset haluavat VAIHTELUA siinä neljän (4) vuoden rajapyykillä.
HAASTE: Löytää spontaanius, vaihtelu, läsnäolo ja ilo SAMAN kummppanin kanssa, tai kuvitella sen löytyvän tai löytää sen toisen kumppanin kanssa.
Aloita ap kertomalla toiselle että rakastaa ja avaa sydämesi ja kysy mitä sille toiselle osapuolelle kuuluu, voit olla ehkä yllättynyt että puolisosi todennäköisesti kokee samoin.
Haaste, kuinka elää läsnäolevasti, intuitiivisesti ja spontaanisti ja antaa sen luoda sen teidän suhteenne. Ei teidän ongelma ole kipinän puute, vaan se että ette ole läsnä ja elä elämäänne aisteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on epäilys, että vaihdevuodet alkaneet eli sun bologinen kello kilkattaa ja kovaa niitä viimeisiä mahdollisuuksia. Eli olet hormoniesi vietävissä. Usein tuossa iässä nousee seksuaalinen aktiivisuus kovastikin. Helpottaa pian, vähän liiaksikin. Ymmärrä itseäsi, "tämä nyt vain on tällaista hetken". Ehkä auttoi hiukan jäsentämään?
Jotkut parit priorisoivat suhdettaan ja pitavät flirtin yllä, siihen on monia keinoja, jos haluaa.
Miksi ajautua rutiiniin? Jos haluaa, siis molemmat haluavat pitää suhteen ja seksin raikkaana, vaihtelevana ja spontaanina, se onnistuu kun on halua siihen.
Prioriteetit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:sta saa kauhean kuvan puolisona.
Mitä jos alat lukea ja kirjoittaa eroottisia tarinoita? Elä fantasiamaailmassasi noita asioita läpi ja lopeta flirttailu tosielämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ratkaisin saman ongelman niin, että aloin jutella netissä vieraiden miesten kanssa. Mutta valehtelen aina kaikesta ja käytän vääriä kuvia. Sillä tavalla saan huomiota ja flirttiä, mutta en voi koskaan viedä asiaa pitemmälle.
Minä olin aiemmin samanlainen flirtti ja niin kauan kuin koin, että muutkin miehet haluavst minua, myös oma mieheni halusi. Sitten tuli korona, enkä enää nähnyt ketään. Itsetunto laski ja aloin kokea olevani ruma ja epäviehöttävå, varsinkin kun miehenikin menetti kiinnos4uksen minuun. Nyt mies ei ole halunnut seksiä enää vuoteen. Itseäni ei kiinnosta kohta enää kukaan, olen menettänyt koko libidoni, kun en enää tunne, että kukaan minua haluaisi. Tähän kipinättömään ihanuuteen näköjään ap:n pitäisi myös pyrkiä kommentoijien mielestä.
Tuntuu kuin olisin elävä kuollut. Etsin pikkuhiljaa uutta asuntoa itselleni, jotta saisin otettua eron ja voisin vielä löytää jotakin romantiikkaa. Vaikea kuitenkaan enää nähdä tulevaisuuteen, kun elämäilo on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahan ja helpomman elämän vuoksi sinä parisuhteessa olet. Et rakkauden. Loinen.
Kirjoitin kommentin ketjuun, että olen samantyyppinen kuin ap, mutta mieheni ei halua seksiä ja kuihdun elävältä. Minä olen myös varakas ja elätän miestäni.
Ei sulla ole mikään heikko luonto, vaan heikko itsetunto kun tarvitset siihen koko ajan jotakin pönkitystä. Terapiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun akkani jos olet niin eroan jos vonkaat muita! Sopisisit nimittäin kuvaan, meillä on kaksi lasta kotona ja kaksi maailmalla.
M55
Vierailija kirjoitti:
Minun akkani jos olet niin eroan jos vonkaat muita! Sopisisit nimittäin kuvaan, meillä on kaksi lasta kotona ja kaksi maailmalla.
M55
Älä huoli, mun mies ei ole täyttänyt vielä 50. Uskon myös että nelilapsisia perheitä, joista 2 jo maailmalla, löytyy aika paljon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, kerrot olevasi elämyshakuinen. Tässä rehellinen mielipiteeni: haet niitä elämyksiä suhteen ulkopuolelta, koska et uskalla hakea niitä suhteessasi.
Itse olen ollut kahdesti pitkässä suhteessa (toinen jatkuisi varmasti edelleen, mutta lapsitoiveet eivät kohdanneet). Olen aina hoitanut tällaiset tilanteet samalla tavalla ja se on aina toiminut: kerron tunteistani ja ulkopuolisista houkutuksista ensimmäiseksi miehelleni. Siis jo ennen kuin yhtään mitään on tapahtunut. Tämä muuttaa tilanteen täysin. Se jännitys, jota olen vailla, toteutuu oman miehen kanssa. Suhteessa mahdollisesti olevia ongelmia tulee käsiteltyä ja hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Tämän seurauksena suhde vahvistuu. Pian ihmettelen itsekin, mitä kummaa oikein näin siinä suhteeni ulkopuolisessa tyypissä, kun oikeasti heissä ei mitään kummallista ole. Kysymys on oman suhteen sisäisistä asioista, joita ei ole uskallettu kohdata, ja tämä tarve suuntautuu lopulta "jännityksen" hakemiseen suhteen ulkopuolelta.
En jaksa selostaa asiaa tämän laveammin ja saan varmasti pettämismyönteisiltä tähän taas tolkuttomasti miinusta (kuten yleensäkin kun puhun aiheesta). Mutta minä oikeasti tiedän mistä puhun ja olen saanut suhteeni tällä tavalla kestämään ja vahvistumaan.
Sinussa ei ole välttämättä mitään muuta "vikaa" kuin se, että et uskalla kohdata suhteesi varjopuolia ja työstää niitä yhdessä puolisosi kanssa. Se on todella tavallista, mutta ikävä kyllä tällaisen kohtaamisen välittelyllä saa aikaiseksi paljon isompia hankaluuksia myöhemmin. Ihan kuten muillakin elämänalueilla. Mitä pidempään ongelmia hautoo, sitä pahemmat seuraukset.
No en minä ainakaan haluaisi mieheltäni mitään tunnetilityksiä, jos hän ihastelisi jotain toista! Eiköhän me kaikki ns. ihastuta tai ainakin ihastella silloin tällöin muitakin ihmisiä kuin omaa kumppania, vaikka tätä omaa miten rakastaisi ja asiat olisi hyvin. Ei tällaisessa kai mitään ihmeellistä ole. Eri asia on sitten, jos tietoisesti rupeaa flirttailemaan tai viestittelemään jotain jänniä viestejä. Tämä kuulostaa jo tosi epäkypsältä touhulta. Kyllä sen oman pitkäaikaisen puolisonkin kanssa voi viritellä kaikenlaista, jos vaan oikeasti haluaa.
Hyväksynnän ja kelpaavuuden hakemista? Näihin on aina sisäsyntyinen syy ja se pitäisi selvittää. Terapiassa sitten jos itse ei pysty lopettamaan. Parisuhteeseen tuollainen toiminta ei kuulu. Johonkin tarpeeseen tämä toiminta vastaa.
Myöskin illuusio voi "puhua" - ajatellaan toisen kiinnostuksen vastaavan omaan viehättävyyteen ja ihanuuteen. Tästä tulee voimaantumisen tunnetta, ja sitä huumeen tarvetta. Totuus voikin olla että vastapuolella on tylsää ja hyväksyntää haetaan ympäriltä onaan sisäiseen tyhjyyteen ja siihen kelpaa tyyliin joka kolmas vastaantuleva.
Vierailija kirjoitti:
Itse ratkaisin saman ongelman niin, että aloin jutella netissä vieraiden miesten kanssa. Mutta valehtelen aina kaikesta ja käytän vääriä kuvia. Sillä tavalla saan huomiota ja flirttiä, mutta en voi koskaan viedä asiaa pitemmälle.
Ei oo reilua niitä miehiä kohtaan. Älä tuhlaa sivullisten ihmisten aikaa, he ehkä oikeasti etsivät suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Elämänarvojen tarkistus voisi olla paikallaan ja henkinen aikuistuminen. Taidat pitää hyvää miestäsi itsestäänselvyytenä. Pitääkö sattua jokin katastrofi, ennen kuin osaat arvostaa sitä mitä sinulla on.
Tämä. Tämä. Tämä. Hyviä miehiä ei riitä kaikille. Sulla on sellainen. Anna mulle miehesi yhteystiedot. Saat multa vastineeksi pettämisalttiin mieheni puh.nron. Takaan, että osaa puhua naisen pyörryksiin, on hyvin varusteltu ja palvelee naista sängyssä. Nää avut kun ei vielä oikein riitä, jos arki on täysin pielessä...
Rahan ja helpomman elämän vuoksi sinä parisuhteessa olet. Et rakkauden. Loinen.