Lue keskustelun säännöt.
Hyvätuloinen sinkkunainen - Helsingin deittimarkkinat olemattomat
signumsi201
07.01.2023 |
Otsikko provokatiivinen, sori siitä.
En halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta Helsingin miestarjonta akateemisesti koulutetulle, hyvätuloiselle (ylin tulodesiili) ja varakkaalle sinkkunaiselle on luokattoman huonoa mikäli nainen haluaa tasoisensa miehen. Koulutettuja miehiä ei löydy juuri mistään ja ne vähät koulutetut miehet
- ovat kiinnostuneita ennemminkin yksinkertaisista naisista kuin tasoisistaan yliopistokoulutetuista,
- ovat olleet varattuja opiskeluajoistaan asti tai muutoin löytäneet jo puolisonsa tai
- pyörittävät useita naisia samanaikaisesti.
Olen käynyt muutamilla onnettomilla deiteillä, joilla kaikilla miehen kiinnostus on ennemmin tai myöhemmin lopahtanut kertoessani ammattini. Tämä on onnetonta; missä Helsingissä korkeastikoulutettuja miehiä voi tavata?
-kolmeakymmentä lähestyvä nainen Bulevardin eteläpuolelta
Kommentit (1218)
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, että menee vähän sivuun, mutta alkoi kiinnostaa niin paljon että on pakko kysyä: Miten väliajalla ja lämpiössä käyttäydytään? N47
Ryysitään muista piittaamatta jonon kärkeen, litkitään ylihintainen kuoharilasi ja imelä kymmenen euron hintainen leivos. Samalla kyräillään näkyykö lämpiössä ketään tuttuja/julkkiksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä johtuu että yhdistelmä uraorientoitunut mies ja kotinainen toimii koska "vastakohdat täydentävät toisiaan", mutta jos nainen on uraorientoitunut niin sen on oltava "samanlaiset leikkivät yhdessä"?
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu että yhdistelmä uraorientoitunut mies ja kotinainen toimii koska "vastakohdat täydentävät toisiaan", mutta jos nainen on uraorientoitunut niin sen on oltava "samanlaiset leikkivät yhdessä"?
Tuo on erikoinen juttu.
Se toimii jos mies tienaa ja nainen ei. Toisin päin ei voi toimia.
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu että yhdistelmä uraorientoitunut mies ja kotinainen toimii koska "vastakohdat täydentävät toisiaan", mutta jos nainen on uraorientoitunut niin sen on oltava "samanlaiset leikkivät yhdessä"?
Kuka on väittänyt että ensimmäinen vaihtoehto toimii koska vastakohdat täydentävät toisiaan? Se toimii koska mies katsoo hänen uransa olevan tärkeämpi ja nainen on samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä ap:lla voi olla ongelma. Mä olen 30v. tietotekniikan inssi (amk) ja kahden lapsen yh!! 6 -ja 8v. lapset. Koulutettuja ja hyvätuloisia (otm, ktm, DI, myös tohtorikoulutettuja) miehiä on tarjolla vaikka kuin. Luulis, etten näillä seteillä olis parisuhdemarkkinoilla sitä kuuminta kamaa :D
Toisaalt oon tosi nätti ja erittäin siro. En mainitsis muuten, mutta saattaa vaikuttaa asiaan. Ainakin kaikki miehet aina sanoo, et ulkonäkö kiinnitti huomion. Eli tarinan opetus ap:lle; pidä huolta sun ulkonäöstä. Sit ei haittaa jos on pari muksuu ja ei niitä se koulutus kiinnosta kuin tasan sen verran, et naisesta saa järkevän keskustelukumppanin.
Hyvä esimerkki. Sinänsä kahden kapsen yh ei tietenkään ole ykkösvalinta, mutta kaunis ja siro nainen taas on kaikkien miesten mieleen! Suurin uhka naisille pariutua on ylipaino. Käytönnössä kenenkään naisen ei pitäisi painaa 70-80kg, vaan mieluin 50-60kg. Oman ulkonäön ja sirouden maksimointi korreloi suoraan naisen pariutumiskyvyn kanssa myöa myöhemmällä iällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi täältä desiilistä kirjoitti:
Lähtökohtaisesti, ap aloituksessa ei ollut mitään, mikä olisin saanut minut kiinnostumaan hänestä naisena. Paljon kyllä sellaista, mikä haluaa pitää kaukana. Seuraavassa yritetään tuottaa tekstiä positiivisella tavalla.
Miehille ei merkitse naisen työ, tulot tai varallisuus aivan hirveästi mitään. Minimitaso pitää olla, eli pitää pystyä itse huolehtimaan taloudestaan ja jos lapsia on, niin näistä. Mutta kerta kaikkiaan, minkäänlainen viittaus "uraorientoituneisuuteen" tai "kunnianhimoon" on nykyään jo refleksi-ruksi Tinderissä. Itse asiassa, jopa silloin kun ao nainen olisi ihan OK-näköinenkin ensikatsomalta, mutta kuvauksen lukemisen jälkeen tämä onkin.. ruma.
Jos arvottaa itsensä ja muut ihmisen rahan ja varallisuuden kautta, tehdään se kokonaisvaltaisesti. "Ylin desiili" tarkoittaa 2022 verotilastoissa 4855,68€/kk. Varsinkin pk-seudulla, tämä ei ole hirveän paljon. Totta kai, mukaan desiiliin mahtuu Supercell-onnistujista hyvin ylitöistä ansaitseviin yhdistelmäajoneuvon kuljettajiin. Tai vaikka urakkaa tekeviin sähköasentajiin. Maailmanmittakaavassa on miljardeja ihmisiä jotka ovat köyhempiä, ja miljoonia, jotka ovat rikkaampia. Mutta jos ihmisarvon lähtökohta on euro, on se sairas, elämänvastainen.
Nainen on nuorena kauneimmillaan (pari poikkeusta mielessäni toki). Ulkonäkö on tärkeää, myös naisille. Jos omien mieshakukriteerien joukossa on sen pakollisen pituuden ja komeuden lisäksi hyvät tulot tai muuten euromääräisesti suuret ominaisuudet, niin kuten monesti muuallakin on todettu, tällaisille miehillä on halutessaan kaikki naiset melkein yhtä helppoja.
Ap tekstistä hyppi silmille yksi asia. Aivan kuin Tinder-ilmoitus, joka ei olisi ehkä tarkoitettukaan vain hakemaan seuraa miehistä, vaan myös taputtamaan itseään selkään. "En löydä hyvää miestä, kun olen niin upea ja kun olen näin upea, niin en löydä hyvää miestä". Tuo on pelkkää roskaa, kehäpäätelmä. Mikään ei ole helpompi kuin heteromies ilman naista.
Mitä siis tehdä? Nyt? Ei oikeastaan mitään. Oletettavasti 3-kymppisenä on jo siinä vaiheessa aikuistumistaan, että persoonallisuus on kohtuudella kasassa. Mitään muutosta lämpimäksi, ihanaksi kumppaniksi jollaista kaikki miehet haluavat, ei ole tulossa. Eikä siinä mitään, meillä kaikilla on oikeus olla ihan miten koemme parhaaksi olla. Ja ei oikeastaan kannata muuttaa siinä Tinder-profiilissakaan yhtään mitään, on tärkeää, että olet aidosti Sinä. Se säästää kaikkien osapuolten aikaa.
Ehkä kohtaa samanlaisen ihmisen, ehkä ei. Mutta hyvähän se on jo tässä vaiheessa alkaa tutustua ajatukseen, että elää suurimman osan loppuelämäänsä yksin ja ilman lapsia. Ajatus voi tuntua kovalta, ja sitä se ehkä on, mutta siksi se kannattaa aloittaa nyt. Voi sitten keskittyä työelämään, tienaamaan ja nauttimaan työnsä tuloksista ilman että haaveilee jostain, mitä ajan myötä ei ehkä saavuta entistä suuremmalla todennäköisyydellä. Mutta jos raha aivan oikeasti on noin tärkeää, niin ehkä kannattaisi suoraan katsoa 15-25v vanhempia miehiä?
Mikään ei ole helpompi kuin heteromies ilman naista?
Kuulostaa siltä, että väität miesten kelpuuttavan mitä tahansa?
Näin saattoi olla vielä 20 vuotta sitten, mutta nykyään puhaltaa toiset tuulet. Naiset ovat osoittaneet ettei heillä ole oikeasti mitään tarjottavaa parisuhteeseen.
Ja miesten jatkuva ulina kumppanin puutteesta tällä palstalla, somessa, lehdissä ja tv-ohjrlmissa todistaa väitteesi todeksi. On jopa tehty tutkimuksia ,miksi miehet jää yksin ja miksi kokevat sen kamauttavan suureksi ongelmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä ap:lla voi olla ongelma. Mä olen 30v. tietotekniikan inssi (amk) ja kahden lapsen yh!! 6 -ja 8v. lapset. Koulutettuja ja hyvätuloisia (otm, ktm, DI, myös tohtorikoulutettuja) miehiä on tarjolla vaikka kuin. Luulis, etten näillä seteillä olis parisuhdemarkkinoilla sitä kuuminta kamaa :D
Toisaalt oon tosi nätti ja erittäin siro. En mainitsis muuten, mutta saattaa vaikuttaa asiaan. Ainakin kaikki miehet aina sanoo, et ulkonäkö kiinnitti huomion. Eli tarinan opetus ap:lle; pidä huolta sun ulkonäöstä. Sit ei haittaa jos on pari muksuu ja ei niitä se koulutus kiinnosta kuin tasan sen verran, et naisesta saa järkevän keskustelukumppanin.
Hyvä esimerkki. Sinänsä kahden kapsen yh ei tietenkään ole ykkösvalinta, mutta kaunis ja siro nainen taas on kaikkien miesten mieleen! Suurin uhka naisille pariutua on ylipaino. Käytönnössä kenenkään naisen ei pitäisi painaa 70-80kg, vaan mieluin 50-60kg. Oman ulkonäön ja sirouden maksimointi korreloi suoraan naisen pariutumiskyvyn kanssa myöa myöhemmällä iällä.
Myöskin tähän tutkimukseen sinulla on varmaankin antaa viite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kuulostaa, että tämä ap nainen on ainakin niin täynnä omaa erinomaisuuttaan ja koulutustaan, että karkoittaa jo sillä mahdolliset kosijat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu että yhdistelmä uraorientoitunut mies ja kotinainen toimii koska "vastakohdat täydentävät toisiaan", mutta jos nainen on uraorientoitunut niin sen on oltava "samanlaiset leikkivät yhdessä"?
Kuka on väittänyt että ensimmäinen vaihtoehto toimii koska vastakohdat täydentävät toisiaan? Se toimii koska mies katsoo hänen uransa olevan tärkeämpi ja nainen on samaa mieltä.
Suomessa kyllä tuo kotinaiseus on todella harvinaista. Syyn ymmärtää kun katsoi varallisuustilastoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä ap:lla voi olla ongelma. Mä olen 30v. tietotekniikan inssi (amk) ja kahden lapsen yh!! 6 -ja 8v. lapset. Koulutettuja ja hyvätuloisia (otm, ktm, DI, myös tohtorikoulutettuja) miehiä on tarjolla vaikka kuin. Luulis, etten näillä seteillä olis parisuhdemarkkinoilla sitä kuuminta kamaa :D
Toisaalt oon tosi nätti ja erittäin siro. En mainitsis muuten, mutta saattaa vaikuttaa asiaan. Ainakin kaikki miehet aina sanoo, et ulkonäkö kiinnitti huomion. Eli tarinan opetus ap:lle; pidä huolta sun ulkonäöstä. Sit ei haittaa jos on pari muksuu ja ei niitä se koulutus kiinnosta kuin tasan sen verran, et naisesta saa järkevän keskustelukumppanin.
Hyvä esimerkki. Sinänsä kahden kapsen yh ei tietenkään ole ykkösvalinta, mutta kaunis ja siro nainen taas on kaikkien miesten mieleen! Suurin uhka naisille pariutua on ylipaino. Käytönnössä kenenkään naisen ei pitäisi painaa 70-80kg, vaan mieluin 50-60kg. Oman ulkonäön ja sirouden maksimointi korreloi suoraan naisen pariutumiskyvyn kanssa myöa myöhemmällä iällä.
Mikäli käki väitteesi olisi totta yksikään pieni siro nainen ei olisi tahtomattaan yksin ja toisaalta kukaan läski ei saisi kumppania. Käytännössä näin kuitenkaan ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu että yhdistelmä uraorientoitunut mies ja kotinainen toimii koska "vastakohdat täydentävät toisiaan", mutta jos nainen on uraorientoitunut niin sen on oltava "samanlaiset leikkivät yhdessä"?
Kuka on väittänyt että ensimmäinen vaihtoehto toimii koska vastakohdat täydentävät toisiaan? Se toimii koska mies katsoo hänen uransa olevan tärkeämpi ja nainen on samaa mieltä.
Pointti on siinä ettei naisella ole uraa jota "uhrata".
Ainoa tie korkeaan elintasoon on miehen ura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa sanoit jo itsekin, akateemisesti koulutetulle, hyvätuloiselle ja varakkaalle sinkkumiehelle kelpaa mainiosti vähemmän koulutettu, alempituloinen, mutta NUORI ja KAUNIS nainen kumppaniksi.
Sosioekonomisesti samantasoisia miehiä ei varakkuutesi ja älykkyytesi juurikaan kiinnosta tai nuo ominaisuudet eivät ainakaan tee sinusta kiinnostavampaa kumppania.
Aloittaja oli menestyville 30v+ miehille kiinnostavampi kumppani 22v opiskelijana kuin nyt kohta 30v uranaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä ap:lla voi olla ongelma. Mä olen 30v. tietotekniikan inssi (amk) ja kahden lapsen yh!! 6 -ja 8v. lapset. Koulutettuja ja hyvätuloisia (otm, ktm, DI, myös tohtorikoulutettuja) miehiä on tarjolla vaikka kuin. Luulis, etten näillä seteillä olis parisuhdemarkkinoilla sitä kuuminta kamaa :D
Toisaalt oon tosi nätti ja erittäin siro. En mainitsis muuten, mutta saattaa vaikuttaa asiaan. Ainakin kaikki miehet aina sanoo, et ulkonäkö kiinnitti huomion. Eli tarinan opetus ap:lle; pidä huolta sun ulkonäöstä. Sit ei haittaa jos on pari muksuu ja ei niitä se koulutus kiinnosta kuin tasan sen verran, et naisesta saa järkevän keskustelukumppanin.
Hyvä esimerkki. Sinänsä kahden kapsen yh ei tietenkään ole ykkösvalinta, mutta kaunis ja siro nainen taas on kaikkien miesten mieleen! Suurin uhka naisille pariutua on ylipaino. Käytönnössä kenenkään naisen ei pitäisi painaa 70-80kg, vaan mieluin 50-60kg. Oman ulkonäön ja sirouden maksimointi korreloi suoraan naisen pariutumiskyvyn kanssa myöa myöhemmällä iällä.
Ai johonkin ylipainoisen punatukka-feministin tekemään tutkimukseen? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei halunnut kuulostaa ylimieliseltä, mutta onnistui siinä jo ensimmäisessä lauseessa eikä se siitä juuri paremmaksi muuttunut.
Ei ihme jos ei uusia treffejä tule.
Miehille naisen tärkeimmät ominaisuudet ovat kauneus, hoikkuus ja nuoruus.
Muut ominaisuudet kuten tulotaso, koulutus, status, mielenterveys ym ovat vähemmän tärkeitä. Ihan kiva jos ovat kunnossa, mutta ei haittaa jos eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän se menee kun ihminen tuotteistetaan ja parisuhde on taloudellinen sijoitus.
En mä nyt tiedä, onko tarpeen tuollaisia heittää. Ap:han etsii vain samankaltaista miestä, kuin itse on. Onko se nyt jotenkin väärin? En myöskään ymmärrä sitä, että taloudellinen tilanne nähdään vain itsessään rahana. Se vaikuttaa erittäin paljon siihen, millaisella elämäntyylillä voi elää. Ja kyllä, joku on pihi tuloistaan tai varallisuudestaan huolimatta, mutta jos on huomattavasti pienemmät tulot, niin monesti se alkaa hiertää parisuhteessa (esim. toisella ei ole varaa deittailuvaiheissa mihinkään, mitä toinen haluisi tehdä, yhdessä asuessa niitä ongelmia vasta voikin tulla).
Jos itse on kunnianhimoinen ja uraorientoitunut, voi olla aika vaikeaa parisuhteessa sellaisen kanssa, joka tiputtaa hanskat aina klo16. Ja taas, voi myös onnistua, mutta kyllä itseäni joskus ärsytti, kun exälläni oli aina jotain sitä vastaan, jos tein vähän töitä lasten mentyä nukkumaan (hänkin oli kyllä ihan hyvätuloinen, mutta ei niin intohimolla, eikä juuri etenemismahdollisuuksia). Vaihtoehtona oli tyyliin katsoa telkkaria, ettei ollut kyllä mistään pois se työnteko siinä vaiheessa.
Eikä se, että tykkää työstään ja panostaa siihen todellakaan tarkoita, että ihmisen tarvisi olla jotenkin kylmä ja kova läheisilleen. Se on ihan eri asia neuvotella töissä jostain asiasta, kuin elää vapaa-aikaa läheistensä kanssa. Luulisi tämän nyt olevan itsestäänselvää. Eli hyvin voi kovatuloinen uranainenkin osata heittäytyä iloiseksi ja rakastavaksi kumppaniksi. Itse asiassa suhteelta haetaankin usein juuri sitä vastapainoa työlle, eli tarkoituskin on olla täysin erilaisissa tunnelmissa kumppanin kanssa.
Moni on jossain vaiheessa luovuttamassa, jos ei meinaa osua kohdalle, mutta joskus niitä onnekkaita sattumia sitten käy, ja sellainen ikisinkuksi luokiteltukin (tai toisella kierroksella oleva) löytää hyvän suhteen. Tsemppiä!
Ap etsii samankaltaista miestä kun katsotaan tulotasoa ja koulutusta. Mutta ovatko nämä oikeasti niitä ratkaisevia ominaisuuksia parisuhteen onnellisuudelle? Väitän että ne ovat lopulta niitä kaikkein vähiten parisuhteen onnellisuutta lisääviä asioita.
AP:n kriteerit siis ovat aika lailla pielessä jos hän haluaa oikeasti hyvän parisuhteen. Jos taas hän haluaa puolison jota on kiva esitellä muille niin kriteerit ovat ihan oikeat.
Tulotaso ja koulutus kertovat hyvin paljon henkilön kyvykkyydestä, arvomaailmasta ja taustasta. Kyse ei siis ole rahasta tai ammatista vaan ihmisen arvomaailmasta ja taustoista. Kun nämä on samankaltaiset, parisuhteesta jää pois monenlaisia jännitteitä ja kumppaneille on paremmat edellytykset ymmärtää toisiaan ilman että joka asia pitää vääntää rautalangasta.
Esim. Täällä joku nuorehko yrittäjä valitti ettei löydy samanhenkistä kumppania. Itse olen yrittäjäperheen lapsi kuten miehenikin ja meillä on perheyritys. Kummallakin meistä on päivänselvää mitkä asiat meille on tärkeitä ja missä järjestyksessä. Myöskään ajan ja rahan käytöstä ei ole ikinä tullut riitaa, koska taustamme ovat samanlaiset.
Olet sinällään oikeassa mutta kun puhutaan niistä kaikken suurituloisimmista niin asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Suuri uraorientoituneisuus ja rahan tärkeys elämässä eivät ole sellaisia luonteenpiirteitä jotka olisivat omiaan parantamaan parisuhteen laatua vaikka kumpikin puolisoista olisikin samanlainen. Sellaiset ihmiset ovat usein arvoiltaan kovempia ja itsekeskeisempiä. Parisuhteen onnelllisuutta taas parantavat sellaiset asiat kuin empatian kyky, joustavuus, tunneäly jne. Ja ne eivät korreloi niin paljon hyvän tulotason kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän se menee kun ihminen tuotteistetaan ja parisuhde on taloudellinen sijoitus.
En mä nyt tiedä, onko tarpeen tuollaisia heittää. Ap:han etsii vain samankaltaista miestä, kuin itse on. Onko se nyt jotenkin väärin? En myöskään ymmärrä sitä, että taloudellinen tilanne nähdään vain itsessään rahana. Se vaikuttaa erittäin paljon siihen, millaisella elämäntyylillä voi elää. Ja kyllä, joku on pihi tuloistaan tai varallisuudestaan huolimatta, mutta jos on huomattavasti pienemmät tulot, niin monesti se alkaa hiertää parisuhteessa (esim. toisella ei ole varaa deittailuvaiheissa mihinkään, mitä toinen haluisi tehdä, yhdessä asuessa niitä ongelmia vasta voikin tulla).
Jos itse on kunnianhimoinen ja uraorientoitunut, voi olla aika vaikeaa parisuhteessa sellaisen kanssa, joka tiputtaa hanskat aina klo16. Ja taas, voi myös onnistua, mutta kyllä itseäni joskus ärsytti, kun exälläni oli aina jotain sitä vastaan, jos tein vähän töitä lasten mentyä nukkumaan (hänkin oli kyllä ihan hyvätuloinen, mutta ei niin intohimolla, eikä juuri etenemismahdollisuuksia). Vaihtoehtona oli tyyliin katsoa telkkaria, ettei ollut kyllä mistään pois se työnteko siinä vaiheessa.
Eikä se, että tykkää työstään ja panostaa siihen todellakaan tarkoita, että ihmisen tarvisi olla jotenkin kylmä ja kova läheisilleen. Se on ihan eri asia neuvotella töissä jostain asiasta, kuin elää vapaa-aikaa läheistensä kanssa. Luulisi tämän nyt olevan itsestäänselvää. Eli hyvin voi kovatuloinen uranainenkin osata heittäytyä iloiseksi ja rakastavaksi kumppaniksi. Itse asiassa suhteelta haetaankin usein juuri sitä vastapainoa työlle, eli tarkoituskin on olla täysin erilaisissa tunnelmissa kumppanin kanssa.
Moni on jossain vaiheessa luovuttamassa, jos ei meinaa osua kohdalle, mutta joskus niitä onnekkaita sattumia sitten käy, ja sellainen ikisinkuksi luokiteltukin (tai toisella kierroksella oleva) löytää hyvän suhteen. Tsemppiä!
Ap etsii samankaltaista miestä kun katsotaan tulotasoa ja koulutusta. Mutta ovatko nämä oikeasti niitä ratkaisevia ominaisuuksia parisuhteen onnellisuudelle? Väitän että ne ovat lopulta niitä kaikkein vähiten parisuhteen onnellisuutta lisääviä asioita.
AP:n kriteerit siis ovat aika lailla pielessä jos hän haluaa oikeasti hyvän parisuhteen. Jos taas hän haluaa puolison jota on kiva esitellä muille niin kriteerit ovat ihan oikeat.
Tulotaso ja koulutus kertovat hyvin paljon henkilön kyvykkyydestä, arvomaailmasta ja taustasta. Kyse ei siis ole rahasta tai ammatista vaan ihmisen arvomaailmasta ja taustoista. Kun nämä on samankaltaiset, parisuhteesta jää pois monenlaisia jännitteitä ja kumppaneille on paremmat edellytykset ymmärtää toisiaan ilman että joka asia pitää vääntää rautalangasta.
Esim. Täällä joku nuorehko yrittäjä valitti ettei löydy samanhenkistä kumppania. Itse olen yrittäjäperheen lapsi kuten miehenikin ja meillä on perheyritys. Kummallakin meistä on päivänselvää mitkä asiat meille on tärkeitä ja missä järjestyksessä. Myöskään ajan ja rahan käytöstä ei ole ikinä tullut riitaa, koska taustamme ovat samanlaiset.
Jos katsot hyvin menestyneitä ihmisiä niin heillä ei läheskään aina ole puolisona toista menestyjää vaan nimenomaan se empaattinen ymmärtävä puoliso joka antaa sen toisen tehdä sitä uraa ja itse sitten jättäytyy suosiolla "tukijoukoiksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu että yhdistelmä uraorientoitunut mies ja kotinainen toimii koska "vastakohdat täydentävät toisiaan", mutta jos nainen on uraorientoitunut niin sen on oltava "samanlaiset leikkivät yhdessä"?
Kuka on väittänyt että ensimmäinen vaihtoehto toimii koska vastakohdat täydentävät toisiaan? Se toimii koska mies katsoo hänen uransa olevan tärkeämpi ja nainen on samaa mieltä.
Pointti on siinä ettei naisella ole uraa jota "uhrata".
Ainoa tie korkeaan elintasoon on miehen ura.
No kun korkeakoulujen opiskelijoista on jo aika pitäkään enemmistö ollut naisia niin kyllä aika moni nainen on esim. lapsien takia uhrannut sen uransa olemalla vuosia lasten kanssa kotona kun se mahdollisesti jopa vähemmän koulutettu mies on sitä luonut.
Kun on itse tuloportaan huipulla on todella hankala löytää vielä rikkaampaa kun naiset pariutuvat vain ylöspäin
Tulotaso ja koulutus kertovat hyvin paljon henkilön kyvykkyydestä, arvomaailmasta ja taustasta. Kyse ei siis ole rahasta tai ammatista vaan ihmisen arvomaailmasta ja taustoista. Kun nämä on samankaltaiset, parisuhteesta jää pois monenlaisia jännitteitä ja kumppaneille on paremmat edellytykset ymmärtää toisiaan ilman että joka asia pitää vääntää rautalangasta.
Esim. Täällä joku nuorehko yrittäjä valitti ettei löydy samanhenkistä kumppania. Itse olen yrittäjäperheen lapsi kuten miehenikin ja meillä on perheyritys. Kummallakin meistä on päivänselvää mitkä asiat meille on tärkeitä ja missä järjestyksessä. Myöskään ajan ja rahan käytöstä ei ole ikinä tullut riitaa, koska taustamme ovat samanlaiset.