Hyvätuloinen sinkkunainen - Helsingin deittimarkkinat olemattomat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi parin löytäminen iso ongelma.

Oma poika valmistuu kohta KTM ja ei ole lukion abivuoden jälkeen vakavasti seurustellut.

Sanoo, että ei ole aikaa etsiä koska opiskelut, urheilu, kaverit ja Tinderissä tms. ei ole, eikä kuulemma mene. Veikkaan, että tilanne vaan pahenee kun painuu töihin ja dollarinkuvat syttyy silmiin. Seuraavaksi ei sitten ehdi pariutua, koska työt.

Toisaalta löytyy sitten kun löytyy.

Tätä on ilmeisesti nykyään tosi paljon ja varmaan vielä yleisempää miehillä kuin naisilla. Parisuhde ei enää edes kiinnosta. Siksi niillä, keitä parisuhde kiinnostaisi, on entistäkin vähemmän valinnan varaa.

Serkkuni pyörittää firmaansa. Miljoonatulot. Ikää miehellä +40-V eikä yhtään vakavaa parisuhdetta, pelkkiä irtonumeroita, eikä tietenkään lapsia.

Monesti ajatellut, että kun ikää tulee 50-V mittariin, alkaako katumaan, että ei ole perheellistynyt. Mutta koska se työ on niin tärkää, niin miten edes ehtisi pariutua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi parin löytäminen iso ongelma.

Oma poika valmistuu kohta KTM ja ei ole lukion abivuoden jälkeen vakavasti seurustellut.

Sanoo, että ei ole aikaa etsiä koska opiskelut, urheilu, kaverit ja Tinderissä tms. ei ole, eikä kuulemma mene. Veikkaan, että tilanne vaan pahenee kun painuu töihin ja dollarinkuvat syttyy silmiin. Seuraavaksi ei sitten ehdi pariutua, koska työt.

Toisaalta löytyy sitten kun löytyy.

Taitaa olla oikein mammanpoika, tän tekstin perusteella.

Mun poika on nyt 20v ja on sanonut suoraan, että hänen tavoite on tehdä rahaa, parisuhteelle ei siinä nyt ole aikaa. Kivan tytön kanssa seurusteli mutta totesi, että haluaa keskittyä nyt uraan

Minun poikani seurusteli opiskeluaikanaan ihan ok amiksesta valmistuneen tytön kanssa. Sitten pojan valmistuttua ja saatua alansa hyväpalkkainen työn alkoi pikkuhiljaa tulla taloudellisia ristiriitoja. Hankkivat yhteisen kodin ja kävi ilmi se maksupuoli jäi poikani osaksi kun toinen osapuoli humputti palkkansa lähinnä itseensä. Uskoisin, että tämäkin olisi vielä pojalle käynyt ,mutta pikkuhiljaa nainen ei edes yrittänyt tehdä mitään kotona. Ei osallistunut remppaan, ei Pihan hoitoon, ei tehnyt ruokaa, siivonnut tai pyykännyt. Poika osti sen ulos ja nyt on jo asunut vuosia yksin ja rahaa jää enemmän itselle vaikka joutuukin lainat ja kulut yksin maksamaan . On aika epätodennäköistä, että mikään saa häntä yrittämään uudelleen. Jo ammatinvalinta suojelee naisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi parin löytäminen iso ongelma.

Oma poika valmistuu kohta KTM ja ei ole lukion abivuoden jälkeen vakavasti seurustellut.

Sanoo, että ei ole aikaa etsiä koska opiskelut, urheilu, kaverit ja Tinderissä tms. ei ole, eikä kuulemma mene. Veikkaan, että tilanne vaan pahenee kun painuu töihin ja dollarinkuvat syttyy silmiin. Seuraavaksi ei sitten ehdi pariutua, koska työt.

Toisaalta löytyy sitten kun löytyy.

Olet täysin oikeassa. Valmistumiseen sulkeutuu paritumisen paras aikaikkuna. Suurin osa paritumishaluisista on jo löytänyt kumppanin opiskeluaikanaan, jolloin nuoret vapaat ihmiset ovat eniten tekemisissä toisten samanlaisten kanssa. Valmistumisesta eteenpäin vaikeusaste lisääntyy. Ihmiset ei kohtaa arjessaan luontevasti potentiaalisia kumppaneita ja sitten ollaankin tinderissä naaraamassa edes seksiseuraa.

Mitä ihmettä te höpötätte? Ai että jos et ole parikymppisenä löytänyt Sitä Oikeaa niin sitä ei ikinä enää löydy? Voi herranjestas, minäkin olen eronnut 46-vuotias nainen ja ei tartte mennä edes Tinderiin kun seuraa tunkee ovista ja ikkunoista vaikka en edes etsi mitään, saati nyt sitten nuorilla, joilla koko elämä vasta alussa. Herätkää nyt ihmiset, tää palsta on jotenkin kieroon kasvanut

Olen eri mutta on tuossa jotain perää. Olet selvästi toisella kierroksella, se on ihan eri juttu kuin se että missaa sen ekan kierroksen kiihkeimmät kuhinat ja jää sitten limboon siinä kolmenkympin molemmin puolin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi parin löytäminen iso ongelma.

Oma poika valmistuu kohta KTM ja ei ole lukion abivuoden jälkeen vakavasti seurustellut.

Sanoo, että ei ole aikaa etsiä koska opiskelut, urheilu, kaverit ja Tinderissä tms. ei ole, eikä kuulemma mene. Veikkaan, että tilanne vaan pahenee kun painuu töihin ja dollarinkuvat syttyy silmiin. Seuraavaksi ei sitten ehdi pariutua, koska työt.

Toisaalta löytyy sitten kun löytyy.

Tätä on ilmeisesti nykyään tosi paljon ja varmaan vielä yleisempää miehillä kuin naisilla. Parisuhde ei enää edes kiinnosta. Siksi niillä, keitä parisuhde kiinnostaisi, on entistäkin vähemmän valinnan varaa.

Serkkuni pyörittää firmaansa. Miljoonatulot. Ikää miehellä +40-V eikä yhtään vakavaa parisuhdetta, pelkkiä irtonumeroita, eikä tietenkään lapsia.

Monesti ajatellut, että kun ikää tulee 50-V mittariin, alkaako katumaan, että ei ole perheellistynyt. Mutta koska se työ on niin tärkää, niin miten edes ehtisi pariutua?

Siltä yrittäjän kumppaneilta vaaditaan paljon joustoa ja kyvykkyyttä ja halua tehdä asioita yksin., jotta kotona arki pyörii. Varsinkin jos vielä mennään tekemään muksuja.

Riittääkö AP sun ulkonäkö kisaamaan tuollaisista miehistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi parin löytäminen iso ongelma.

Oma poika valmistuu kohta KTM ja ei ole lukion abivuoden jälkeen vakavasti seurustellut.

Sanoo, että ei ole aikaa etsiä koska opiskelut, urheilu, kaverit ja Tinderissä tms. ei ole, eikä kuulemma mene. Veikkaan, että tilanne vaan pahenee kun painuu töihin ja dollarinkuvat syttyy silmiin. Seuraavaksi ei sitten ehdi pariutua, koska työt.

Toisaalta löytyy sitten kun löytyy.

Olet täysin oikeassa. Valmistumiseen sulkeutuu paritumisen paras aikaikkuna. Suurin osa paritumishaluisista on jo löytänyt kumppanin opiskeluaikanaan, jolloin nuoret vapaat ihmiset ovat eniten tekemisissä toisten samanlaisten kanssa. Valmistumisesta eteenpäin vaikeusaste lisääntyy. Ihmiset ei kohtaa arjessaan luontevasti potentiaalisia kumppaneita ja sitten ollaankin tinderissä naaraamassa edes seksiseuraa.

Mitä ihmettä te höpötätte? Ai että jos et ole parikymppisenä löytänyt Sitä Oikeaa niin sitä ei ikinä enää löydy? Voi herranjestas, minäkin olen eronnut 46-vuotias nainen ja ei tartte mennä edes Tinderiin kun seuraa tunkee ovista ja ikkunoista vaikka en edes etsi mitään, saati nyt sitten nuorilla, joilla koko elämä vasta alussa. Herätkää nyt ihmiset, tää palsta on jotenkin kieroon kasvanut

Olen eri mutta on tuossa jotain perää. Olet selvästi toisella kierroksella, se on ihan eri juttu kuin se että missaa sen ekan kierroksen kiihkeimmät kuhinat ja jää sitten limboon siinä kolmenkympin molemmin puolin.

Eikö ne kolmekymppiset kovapalkkaiset miehet olekaan nyt se, mistä naiset taistelee? Menee vähän pieleen täällä nää kootut selitykset

T.ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laajenna kansainvälisiin ympyröihin deittiapeilla.

Tämä neuvo lienee hyvä, jos on valmis muuttamaan ulkomaille. Mutta jos haluaa asua Suomessa, ei mitään järkeä alkaa etsiä miestä ulkomailta. Ja kannattaako hyvätuloisen uranaisen tai uramiehen muuttaa toiseen maahan vain kumppanin perässä? Aina sitä omaa uraa ei voi jatkaa siellä. Ja kai sekin ihan ymmärrettävä syy on, jos ei halua muuttaa ulkomaille. Luulisi, että deittailu ja seurustelukin on vähän hankalampaa pitkän matkan päähän.

Kyllä sen miehenkin voi saada muuttamaan Suomeen. En kyllä tiedä, miten ne sen tekee, mutta tiedän useammankin parin, jotka asuu Suomessa ja mies on Saksasta, Briteistä, Mexicosta tms. ja nainen suomalainen.

Tämä!

Eikö kannattaisi laajentaa hakuaan vaikkapa jo ihan Tukholmaan ja Tallinnaan? Niistä ei edes ole pitkä matka Helsinkiin. Molemmat kv- kaupunkeja, joten paikallisten lisäksi asuu myös paljon muualta muuttaneita.

Ihmeellisen rajoittunut ihminen on ap koulutetuksi ja menestyneekdi ihmiseksi.

En lukenut koko ketjua.

Onko haku päällä jo koko Suomessa? Akateemisia voi olla piilossa ympäri Suomea, onhan yliopistoja siellä täällä

Tyttöystävän löytäminen ei ole helppoa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa,

https://www.ksml.fi/paikalliset/2581458

Verkot Bulevardilta siis Lappeenrannan suuntaan!

Lappeenrannassa ei oo ku juoppoja https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/60174dbf-c39f-4e99-b3f9-4dc5e631c92b

Vierailija kirjoitti:

Olen itse noin 30v hyvin tienaava yrittäjämies, täysin nollasta lähtenyt. En itse katsoisi naisen tulopuolta tai koulutustaustaa ensimmäisenä.

Olen toki huomannut että jotain eroavaisuuksiahan maailmojen välillä on verraten esimerkiksi korkeasti koulutettujen, meidän yrittäjien, ja sitten matalapalkkaisten työläisten välillä. Että onhan se osaltaan toki myös persoonakysymys että kuinka pitkälle kouluttautuu tai mitä tekee työkseen, siitä voi siis päätellä jotain mutta ei kaikkea.

Tämä ei ole kuitenkaan mustavalkoista. On olemassa korkeasti koulutettuja kamalia kapeakatseisia ihmisiä ja sitten mitä ihanampia vähän vähemmän kouluttautuneita ihmisiä. Kaikki eivät panosta työhön ja rahaan vaan heille elämä on tärkeämpää, ystävät, ihmis-suhteet, lapset, perhe ym.

Tuloissa on hassua ajatella millaisessa kuplassa korkeasti koulutetut elävät. Kellon ympäri töitä paiskiva lääkäri voi tienata 200k vuodessa, kun sijoituksillaan ansioitunut yrittäjä voi saada saman summan kolminkertaisena kotona istuen. Toisaalta se matalapalkkainen työläinen voi olla saanut niin ison perinnön, ettei hänen tarvitse miettiä työasioita kuin harrastuksena.

Summasummarum: Ei kannata ajatella asioita mustavalkoisena.

Oikein puistattaa kun ajattelen sinut nokkapystyssä selaamassa tinderiä tai istumassa treffeillä niin että ennakkoasenteesi miehestä paistaa kilometrin päähän. Kannattaa olla vähän nöyrempi niin voit löytää elämäsi kultakimpaleen.

Minusta tässä oli ihan hyviä ajatuksia. Itse olen Suomessa asuessani asunut aina pk-seudulla eikä ole ollut mitään vaikeuksia löytää seurustelusuhteita. Sama juttu omalla tyttärellä ja hänen kavereillaan, jotka ovat samanikäisiä kuin ap. Vain yksi, jolla on vaikeuksia, koska hän on koko ajan töissä eikä sopivaa  ole löytynyt. Hänellä on ehkä hiukan ristiriitaisen kuuloiset tavoitteet, koska millä ajalla hän edes seurustelisi? 

Ihmisen persoona ja kiintymyssuhteet ratkaisevat sekä se, onko kiva ulkonäkö. Superkaunotar ei tarvitse olla, mutta mukava pitää olla, ulospäinsuuntautunut, ei-tuomitseva ja avoin. Mutta tietty erilaiset pelot ja huonot kokemukset voivat saada pariutumisesta vaikeaa. Toinen osapuoli sitten vaistoaa, että tuolla ihmisellä ei ole kaikki kunnossa tai sitten törmää yhä uudelleen hyväksikäyttäjiin tms, koska oma käytös on myös tavalla tai toisella erikoista. Parinmuodostus kun tapahtuu usein niinkin, että kaksi traumatisoitunutta päätyy yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisetkin tajuavat sen että tasoja on olemassa. Ei varakkaaseen tai todella korkeasti koulutettuun naiseen ole mahdollisuuksia "tavismiehellä" koska se varakas nainen etsii kumppaniksi varakasta miestä. 

Miehet katsoo tätä kuviota vain raha mielessään. Nainen katsoo sitä siitä näkökulmasta, että on hemmetin vaikea löytää mies, joka on samanlainen kuin nainen, eli älykäs, kunnianhimoinen, aikaansaava ja työstään aidosti kiinnostunut. Ja samaan aikaan persaukinen totaalitavis.

Niillä, jotka katsoo kuviota raha mielessään, ei sitä ole. Tästä syystä se nousee heillä niin tärkeäksi.

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, asuin Hgissä ja olen akateeminen, jatkuvasti oli tarjolla hyviä akateemisia deittejä. Nyt asun Tampereella ja nada - ei mitään! Täällä ei ole mitään meille akateemisille naisille, ei yhtään mitään paitsi joitain duunarilätkäjätkiä. Ei sivistystä ei mitään.

Onko asiat muuttuneet noin paljon Hgistä lähtöni jälkeen sitten? Tosiaan aikoinani oli deittejä siellä jatkuvasti tarjolla. Mihin ne sitten kariutuivat, no syitä oli monia. Ne tavalliset: en ollut yhtä kiinnostunut kuin toinen osapuoli tai päin vastoin.

Mutta nyt täällä Treella en ole käynyt deiteillä yli kolmeen vuoteen!

Olen nelikymppinen.

Sinä deittailit Helsingissä niitä pelimiehiä, kun et kuitenkaan pariutunut pysyvään suhteeseen. Eli juuri kuten ap kirjoitti. Deiteille kyllä pääsee ja seksiä pitäisi heti harrastaa. Kannattaa katsastaa Viron miehet, Ruotsissa on sama tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi parin löytäminen iso ongelma.

Oma poika valmistuu kohta KTM ja ei ole lukion abivuoden jälkeen vakavasti seurustellut.

Sanoo, että ei ole aikaa etsiä koska opiskelut, urheilu, kaverit ja Tinderissä tms. ei ole, eikä kuulemma mene. Veikkaan, että tilanne vaan pahenee kun painuu töihin ja dollarinkuvat syttyy silmiin. Seuraavaksi ei sitten ehdi pariutua, koska työt.

Toisaalta löytyy sitten kun löytyy.

Olet täysin oikeassa. Valmistumiseen sulkeutuu paritumisen paras aikaikkuna. Suurin osa paritumishaluisista on jo löytänyt kumppanin opiskeluaikanaan, jolloin nuoret vapaat ihmiset ovat eniten tekemisissä toisten samanlaisten kanssa. Valmistumisesta eteenpäin vaikeusaste lisääntyy. Ihmiset ei kohtaa arjessaan luontevasti potentiaalisia kumppaneita ja sitten ollaankin tinderissä naaraamassa edes seksiseuraa.

Mitä ihmettä te höpötätte? Ai että jos et ole parikymppisenä löytänyt Sitä Oikeaa niin sitä ei ikinä enää löydy? Voi herranjestas, minäkin olen eronnut 46-vuotias nainen ja ei tartte mennä edes Tinderiin kun seuraa tunkee ovista ja ikkunoista vaikka en edes etsi mitään, saati nyt sitten nuorilla, joilla koko elämä vasta alussa. Herätkää nyt ihmiset, tää palsta on jotenkin kieroon kasvanut

Olen eri mutta on tuossa jotain perää. Olet selvästi toisella kierroksella, se on ihan eri juttu kuin se että missaa sen ekan kierroksen kiihkeimmät kuhinat ja jää sitten limboon siinä kolmenkympin molemmin puolin.

Eikö ne kolmekymppiset kovapalkkaiset miehet olekaan nyt se, mistä naiset taistelee? Menee vähän pieleen täällä nää kootut selitykset

T.ohis

Nuo taistelemiset kovapalkkaisista miehistä on ihan vain palstamiesten fantasioita. Harva meistä on mitenkään erityisen kovapalkkainen ja jankkaaminen aiheesta kertoo ehkä eniten siitä minkä tyyppisten naisten instoja palstamiehet kansoittaa. Kyllähän pariutumisen kiihkein kausi on tuossa 20 ikävuoden jälkeen ja sillon on ihmisten tulevat varakkuudet ihan tulevaisuuden haaveita vain. Ihmiset tyypillisesti pariutuu opiskelijakuvioissa tuossa vaiheessa. Jos sen junan missaa niin voin hyvin kuvitella että homma vaikeutuu. Tarjonta vähenee molemmilla sukupuolilla ja priimat menee ensimmäisenä.

Mikset ota hiekkamaan miestä, kun olet tänne houkutellutkin?

Ihan kiva että olet naiskiintiöillä saanut opiskelupaikan ja hyvän työpaikan, mutta parisuhteen kannalta että kertonut mitään muuta itsestäsi, kuin että olet aiheetta ylimielinen.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan fiksua seuraa parisuhteeseen - jollaista yleensä olen kokenut vain korkeakoulutettujen kanssa. Haluan jakaa elämäni miehen kanssa, jolle ei tarvi selittää auki mitä freudilainen tarkoittaa ja joka osaa käyttäytyä väliajalla ja lämpiössä jne. Toisekseen jokainen koulutetusta tausta tuleva tietää, että perhe- ja ystäväpiirissä herättäisi hilpeyttä, jos koulutettu nainen viihtyy vähän, jos lainkaan koulutetun miehen kanssa.

Ap

Ap, kulttuurialan ammattilaisena, jolla on se rakastamasi ylempi korkeakoulututkinto, voin kertoa että elät n. 20 vuotta menneisyydessä. Taide- ja kulttuuri-instituutiot eivät kaipaa elitististä asiakasasennetta. Jokainen kokemus taiteesta ja kulttuurista, olipa se pitkään kaanoniin kiinnittyvä, tai ihan uusi kokemus, ihastunut, kauhistunut tai pitkästynyt, on ihan yhtä arvokas. Ihan kaameeta kuraa, saisiko bissen -kävijälle kokemus on todennäköisesti jopa vaikuttavampi kuin kaiken nähneelle konkarille. Suosittelen, että jatkossakin tutustutat rohkeasti uusia tuttavuuksia kulttuurin äärelle. Ja käy myös heidän pyynnöstään ajamassa kartingia tai pelaamassa bilistä. Uuden kokemukset ja piirin laajentaminen on sinullekin hyvästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse noin 30v hyvin tienaava yrittäjämies, täysin nollasta lähtenyt. En itse katsoisi naisen tulopuolta tai koulutustaustaa ensimmäisenä.

Olen toki huomannut että jotain eroavaisuuksiahan maailmojen välillä on verraten esimerkiksi korkeasti koulutettujen, meidän yrittäjien, ja sitten matalapalkkaisten työläisten välillä. Että onhan se osaltaan toki myös persoonakysymys että kuinka pitkälle kouluttautuu tai mitä tekee työkseen, siitä voi siis päätellä jotain mutta ei kaikkea.

Tämä ei ole kuitenkaan mustavalkoista. On olemassa korkeasti koulutettuja kamalia kapeakatseisia ihmisiä ja sitten mitä ihanampia vähän vähemmän kouluttautuneita ihmisiä. Kaikki eivät panosta työhön ja rahaan vaan heille elämä on tärkeämpää, ystävät, ihmis-suhteet, lapset, perhe ym.

Tuloissa on hassua ajatella millaisessa kuplassa korkeasti koulutetut elävät. Kellon ympäri töitä paiskiva lääkäri voi tienata 200k vuodessa, kun sijoituksillaan ansioitunut yrittäjä voi saada saman summan kolminkertaisena kotona istuen. Toisaalta se matalapalkkainen työläinen voi olla saanut niin ison perinnön, ettei hänen tarvitse miettiä työasioita kuin harrastuksena.

Summasummarum: Ei kannata ajatella asioita mustavalkoisena.

Oikein puistattaa kun ajattelen sinut nokkapystyssä selaamassa tinderiä tai istumassa treffeillä niin että ennakkoasenteesi miehestä paistaa kilometrin päähän. Kannattaa olla vähän nöyrempi niin voit löytää elämäsi kultakimpaleen.

Minusta tässä oli ihan hyviä ajatuksia. Itse olen Suomessa asuessani asunut aina pk-seudulla eikä ole ollut mitään vaikeuksia löytää seurustelusuhteita. Sama juttu omalla tyttärellä ja hänen kavereillaan, jotka ovat samanikäisiä kuin ap. Vain yksi, jolla on vaikeuksia, koska hän on koko ajan töissä eikä sopivaa  ole löytynyt. Hänellä on ehkä hiukan ristiriitaisen kuuloiset tavoitteet, koska millä ajalla hän edes seurustelisi? 

Ihmisen persoona ja kiintymyssuhteet ratkaisevat sekä se, onko kiva ulkonäkö. Superkaunotar ei tarvitse olla, mutta mukava pitää olla, ulospäinsuuntautunut, ei-tuomitseva ja avoin. Mutta tietty erilaiset pelot ja huonot kokemukset voivat saada pariutumisesta vaikeaa. Toinen osapuoli sitten vaistoaa, että tuolla ihmisellä ei ole kaikki kunnossa tai sitten törmää yhä uudelleen hyväksikäyttäjiin tms, koska oma käytös on myös tavalla tai toisella erikoista. Parinmuodostus kun tapahtuu usein niinkin, että kaksi traumatisoitunutta päätyy yhteen.

ps. Vielä tähän lisäyksenä, että sekä tytär että hänen kaverinsa ovat akateemisia, kovapalkkaisia naisia. Ovat löytäneet suhteensa joko Tinderistä tai työpaikalta tuota yhtä ystävää lukuunottamatta, joka tekee vain töitä eikä "löydä sopivaa". Uskoisin, että jonkinlaiset pelot tosiasiassa taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, asuin Hgissä ja olen akateeminen, jatkuvasti oli tarjolla hyviä akateemisia deittejä. Nyt asun Tampereella ja nada - ei mitään! Täällä ei ole mitään meille akateemisille naisille, ei yhtään mitään paitsi joitain duunarilätkäjätkiä. Ei sivistystä ei mitään.

Onko asiat muuttuneet noin paljon Hgistä lähtöni jälkeen sitten? Tosiaan aikoinani oli deittejä siellä jatkuvasti tarjolla. Mihin ne sitten kariutuivat, no syitä oli monia. Ne tavalliset: en ollut yhtä kiinnostunut kuin toinen osapuoli tai päin vastoin.

Mutta nyt täällä Treella en ole käynyt deiteillä yli kolmeen vuoteen!

Olen nelikymppinen.

Voisiko muutos olla tullut siitä, että olet nelikymppinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan fiksua seuraa parisuhteeseen - jollaista yleensä olen kokenut vain korkeakoulutettujen kanssa. Haluan jakaa elämäni miehen kanssa, jolle ei tarvi selittää auki mitä freudilainen tarkoittaa ja joka osaa käyttäytyä väliajalla ja lämpiössä jne. Toisekseen jokainen koulutetusta tausta tuleva tietää, että perhe- ja ystäväpiirissä herättäisi hilpeyttä, jos koulutettu nainen viihtyy vähän, jos lainkaan koulutetun miehen kanssa.

Ap

Olet sänkysi pedannut ihan itse.

Minulla on kaksi maisterintutkintoa ja amismies, jota kiinnostaa vapaa-ajallaan mm. historia, yhteiskuntapolitiikka ja nykytaide. Kapeat katsantokannat voivat vähemmän koulutetun kumppaniehdokkaan lisäksi karkottaa myös aidosti sivistyneen koulutetun kumppanin. Myöskään epävarmuus omista valinnoista ja muiden mielipiteiden perässä kulkeminen ei varsinaisesti lisää ihmisen houkuttelevuutta.

Amismiehen valitseminen kertoo kyllä sinusta enemmän kuin arvaatkaan. Eikä mitään hyvää. Täytyy olla aika reppana kun tyytyy sellaiseen.

Totta juu. Hirveämpi kohtalo kuin tienata omat rahat ja olla fiksun ja kunnioittavan amismiehen sylissä onnellinen olisikin ehkä ainoastaan valitella vauvapalstalla, miten on niin ValioYksilö, että ei kelpaa kellekään arvoiselleen.

Pelokas yksilö ei kelpuuta ketään, ettei vahingossakaan tule pakkeja tai joudu - hyvänen aika - muille pohtimaan valintojaan. Mitä ne muut juristitkin sanoisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan toi parin löytäminen iso ongelma.

Oma poika valmistuu kohta KTM ja ei ole lukion abivuoden jälkeen vakavasti seurustellut.

Sanoo, että ei ole aikaa etsiä koska opiskelut, urheilu, kaverit ja Tinderissä tms. ei ole, eikä kuulemma mene. Veikkaan, että tilanne vaan pahenee kun painuu töihin ja dollarinkuvat syttyy silmiin. Seuraavaksi ei sitten ehdi pariutua, koska työt.

Toisaalta löytyy sitten kun löytyy.

Olet täysin oikeassa. Valmistumiseen sulkeutuu paritumisen paras aikaikkuna. Suurin osa paritumishaluisista on jo löytänyt kumppanin opiskeluaikanaan, jolloin nuoret vapaat ihmiset ovat eniten tekemisissä toisten samanlaisten kanssa. Valmistumisesta eteenpäin vaikeusaste lisääntyy. Ihmiset ei kohtaa arjessaan luontevasti potentiaalisia kumppaneita ja sitten ollaankin tinderissä naaraamassa edes seksiseuraa.

Mitä ihmettä te höpötätte? Ai että jos et ole parikymppisenä löytänyt Sitä Oikeaa niin sitä ei ikinä enää löydy? Voi herranjestas, minäkin olen eronnut 46-vuotias nainen ja ei tartte mennä edes Tinderiin kun seuraa tunkee ovista ja ikkunoista vaikka en edes etsi mitään, saati nyt sitten nuorilla, joilla koko elämä vasta alussa. Herätkää nyt ihmiset, tää palsta on jotenkin kieroon kasvanut

Olen eri mutta on tuossa jotain perää. Olet selvästi toisella kierroksella, se on ihan eri juttu kuin se että missaa sen ekan kierroksen kiihkeimmät kuhinat ja jää sitten limboon siinä kolmenkympin molemmin puolin.

Eikö ne kolmekymppiset kovapalkkaiset miehet olekaan nyt se, mistä naiset taistelee? Menee vähän pieleen täällä nää kootut selitykset

T.ohis

Nuo taistelemiset kovapalkkaisista miehistä on ihan vain palstamiesten fantasioita. Harva meistä on mitenkään erityisen kovapalkkainen ja jankkaaminen aiheesta kertoo ehkä eniten siitä minkä tyyppisten naisten instoja palstamiehet kansoittaa. Kyllähän pariutumisen kiihkein kausi on tuossa 20 ikävuoden jälkeen ja sillon on ihmisten tulevat varakkuudet ihan tulevaisuuden haaveita vain. Ihmiset tyypillisesti pariutuu opiskelijakuvioissa tuossa vaiheessa. Jos sen junan missaa niin voin hyvin kuvitella että homma vaikeutuu. Tarjonta vähenee molemmilla sukupuolilla ja priimat menee ensimmäisenä.

Se on totta. Nykyisin naiset ovat useimmiten miestään koulutetumpia, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että olisivat persaukisia elämäntapatyöttömiä, vaan voivat olla kuinka fiksuja tahansa. Perhetausta ratkaisee.

Omakin mies kirjoitti gradunsa vasta lähempänä neljääkymppiä, koska ei ollut aiemmin aikaa. On yrittäjä. Minä valmistuin ennatysajassa ja kirjoitin väikkäriä äitiyslomalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mun on ainakin täysin mahdotonta edes kuvitella korkeakoulutettu hyvätuloinen kolmekymppinen mies, joka ei ole koskaan ollut naisen kanssa. Akateemisille miehille on aivan valtavasti tarjontaa naisista.

No sitten sinun varmaan kannattaa lopettaa mielikuvittelu kokonaan, koska todellisuudessa juuri tuollaisella miehellä on kaikista vaikein saada mitään seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on ainakin täysin mahdotonta edes kuvitella korkeakoulutettu hyvätuloinen kolmekymppinen mies, joka ei ole koskaan ollut naisen kanssa. Akateemisille miehille on aivan valtavasti tarjontaa naisista.

No sitten sinun varmaan kannattaa lopettaa mielikuvittelu kokonaan, koska todellisuudessa juuri tuollaisella miehellä on kaikista vaikein saada mitään seuraa. 

Eri mutta pienellä osalla akateemisistä miehistä, joilla on niin vähän sosiaalista elämää, lue ei mitään, että eivät tiedä normaalista elämästä juuri mitään.