Lue keskustelun säännöt.
Kaveriporukan fine-dining hifistely - polttareitakin pahempaa
Itseä ärsyttää, kun koulutetuilla kavereilla, jotka on aika hyvillä palkoilla, alkaa mennä tähän fine dining-hommaan. Jo pelkkä kaveri-ilta alkaa mennä ruokien ja juomien puolesta sinne osastolle. Ja itse haluaisin vain rauhassa istua jossain peruspaikoissa ruoan ja kaljan ääressä. Varsinkin kun on kaverihommasta kyse, jossa täytyisi olla rentoutta touhussa mukana.
Kokemuksia aiheesta muilla?
Kommentit (1087)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa fine diningia arvostelevilla joku alemmuuskompleksi? Jos olisitte sinut valintannne kanssa, ei olisi tarve päivitellä muiden valintoja. Minä kokkaan ja syön hyvissä ravintoloissa ihan omaksi ilokseni, en muita mollatakseni, itseni korottaakseni tai kateutta herättääkseni.
Kyllä. Juntit yrittävät parhaansa mukaan mollata laatua, kokemuksia, uusia makuja, palvelua jne, koska heillä ei itsellään ole siihen varaa, tai yksinkertaisesti edes kiinnostusta, kun oma käsitys hyvästä ruuasta on, että sen jälkeen on aivan ähky olo, verenpaineet koholla ja vaaka näyttää vähintään kiloa enemmän elopainoa.
Käsitys hyvästä ruoasta on se, että annoksesta ei jää nälkä. En myöskään halua maksaa 200-300 € per ruokailu. En myöskään nauti runsaasta kommunikoista annoksiin liittyen. Enkä myöskään halua odotella niitä annoksia tunteja.
No kappas, ensimmäinen alemuudentuntoinen (ja persaukinen) juntti tuli paikalle ilmoittamaan oman junttiutensa. Muista ottaa ne verenpainelääkkeet ja ota nyt tosissasi jo ne lääkärin puheet uhkaavasta sydänkohtauksesta. Se on edelleen suomalaismiesten suurin kuolinsyy.
Luulin, että puhut itsestäsi. Vain juntti luulee olevansa fiksu syömällä palkkatasoonsa nähden liian kalliisti.
Jonkinlainen larppi sekin 🤣No totta, harvalla on oikeasti varaa taikka aikaa fine diningiin joka päivä. Mutta tuo edellinen oli kyllä oikeasti juntein mahdollinen mielipide: "ei jää nälkä" tarkoittaa 99% tapauksista vähintään kaksinkertaista kalorimäärää henkilön kulutukseen verrattuna, "En myöskään nauti runsaasta kommunikoista" viittaa epäsosiaaliseen änkyrään jolla ei ole ystäviä eikä muitakaan kavereita paitsi kaljoittelusellaisia, ja "en halua odottella tunteja" taas siihen, että kaikki muu paitsi pikaruoka on turhaa hienostelua. Vaikea välttää mielikuvaa, että tuon kirjoittanut on pihi istumatyötä tekevä vanhapoika, jonka elopaino on vähintään 20 kiloa enemmän kuin BMI:n mukaan pitäisi.
Juntein mielipide? Seuraavia kommentteja kuultu fine dining jälkeen:
- älyttömän kallis
- onneksi en maksanut itse
- jäi nälkä eli grillin kautta kotiin
Ihan normipainoisia ihmisiä. Päivällä ei ilmeisesti syöty juuri mitään, kun ollaan menossa syömään kunnolla illalla. Tuntien istuskelun ja odottelun jälkeen jäi nälkä.No, siis kyllä minun mielestäni se että nyrpistää fine diningille nenää edes kokeilematta, ja näkee nuo itse ilmoittamansa asiat jotenkin ihailtavina, on edelleen junttimaisempaa kuin nuo sinun listaamasi kommentit.
Olen minä itsekin ollut työporukan kanssa fine dining -tilaisuudessa missä kommentit olivat juurikin noita. Mutta syy on nimenomaan siinä että on opittu siihen, että ravintolassa syödään itsensä ihan turvoksiin ja siksi on jätetty lounas väliin. Tähän ruotsinlaivabuffetit ja rasvassa uivat bensisateriat ovat suomalaiset koulineet, ja tiliä siitä tehdään vieläkin, sen ylipainon ja sydän-verisuonitautien kanssa. Vaikka yksittäisen ruokailuseurueen osanottajat olisivatkin olleet normaalipainoisia.
Tähän samaan sarjaan kuuluu hotellien ja laivojen aamiaiset. Kriteeri majapaikalle ja laivalle on HYVÄ aamiainen, jolla ahdetaan krapulassa napa täyteen pekonia, nakkeja, metvurstivoileipää ja makeita herkkuja, jottei tarvitse syödä lounasta, vaan voi heti kaupungille vyöryttyään aloittaa taas kaljan juomisen. Sitten iltapäivällä etsitään kaupungin halvin pitseria, jossa otetaan meat lovers pizza ja kaljaa, tai pubi josta saa ranskalaisia ja kypsäksi paistettua pihviä grillimaustevoilla. Ja kaljaa. Sitten on syöty HYVIN ja voikin haukkua taas "hifistelijät", jotka varaavat pöydän laaturavintolaan kokeakseen ruokaelämyksiä. Ei siellä kuitenkaan ole kuin kaksi heinää ristissä, HOHOHOHOOHHHOOOO.
Ja siis siinähän ei ole mitään väärää jos haluaa syödä kengänpohjapihvin maustevoin ja ranskalaisten kanssa. Ei oo pakko mennä fine diningiin jos ei kiinnosta. Mutta ehdottoman typerää on haukkua koko konsepti ja siitä tykkäävät.
Nuoko ovat vaihtoehdot? Olen syönyt erinomaisia pihviannoksia esim. hintaan 30 €. Toisaalta olen saanut samaan hintaan lähes karrelle kärähtäneen pihvin. Jälkimmäiseen ketjuravintolaan en sitten jatkossa ole mennyt.
Silti ei tarvitse mennä syömään lusikallisia hintaan 200-300 €. Ap:n puolesta sen valinnan tekevät kaverit, mikä on väärin.Sillä 200:lla saa kyllä aika paljon enemmän kuin lusikallisen.
Minulla on yksi kokemus Fine Diningista, en sano missä (Firma maksoi). En valehtele pätkääkään, kun sanon että alkupalana oli kaksi parsaa ristissä hollandaisekastikelirauksen kanssa, ja pääruoaksi pala porsaan sisäfilettä, ja sen kanssa VALEHTELEMATTA noin yksi lusikallinen perunapyrettä. Jälkiruokaa en enää muista, mutta kooltaan oli samaa luokkaa kuin edellisetkin.
Sehän on vain tilaajan vika, jos oli varannut vain kolme annosta per ruokailija. Tilaaja ei ole ymmärtänyt, mitä fine dining on.
Ei, vaan tasokkaan ravintolan olisi pitänyt modifioida annoskoot - varsinkin pääruoan - sellaiseksi, että nämä kolme ruokalajia olisi muodostanut riittävän kokonaisuuden.
Erittäin huonoa politiikkaa ravintolalta, sillä raaka-ainekustannukset ovat pienin osa ateriakokonaisuuden hinnan muodostuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli ap, lapsiperhearki tipauttaa ystäväsi taas pizza luokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa ketjussa mielipiteitään esittelevistä on selkeästi muodostanut käsityksensä "fine diningista" niiden muutamien kertojen perusteella kun isi ja äiti vei aikanaan Rossoon syömään lehtipihvin ja ranskalaiset... Sen verran tanakkata huttua ja täysin vääriä luuloja tässä ketjussa.
Annoskoosta sen verran, että esimerkiksi maistelumenussa yksittäinen annos saattaa olla pienikin, mutta annoksia on sitten paljon.
Suomessa on huimat 8 kappaletta Michelin tähdellä palkittua ravintolaa ja niistä 7 Helsingissä. Ainoa 2 tähden keittiö on Palacessa Etelärannassa. Siihen nähden on hämmästyttävää miten moni keskustelija tuntuu traumatisoituneen monituisista kokemuksistaan "hienoissa" ravintoloissa. Kannattaisiko joskus kokeilla ihan itse? Jos Michelin-ravintola tuntuu vieraalta/liian kalliilta niin miten olisi vaikka vähän parempi pihviravintola? Suomessa on myös muutama todella tasokas kasviravintola (esim. Ravintola Hügge Turussa).
Se mitä tässä ketjussa en ymmärrä on tämä mihinkään tietoon perustumaton urputus, joistain ravintolosyömiseen liittyvistä 80-luvun legendoista. Onko tämä joku boomeriongelma..?
T: Mies 54-vuotta
Ei kukaan ole valittanut ravintolasyömisestä. Vaan siitä, että 200-300 €/ruokailu/hlö on liikaa kaveritapaamiselle. Yritysvierailuna ihan sama, joku muu maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas en ymmärrä mitä järkee ravintolaan on mennä semmosta perusruokaa jota voi tehdä kotonakin.
Teen kotona monenlaista ruokaa, mutta harvoin missään ravintolassa syön ruokaa, minkä mieltäisin samaksi. Aivan sama vaikka olisin pikaburgeripaikassa taikka fine dining-ravintolassa, pizzalla, intialaisessa tai pihvipaikassa. Vaikka ruoka olisi nimellisesti samaa, ei se maistu ollenkaan samalta.
En minäkään välttämättä miellä samaksi, vaan huonommaksi. Osaan tehdä paljon parempaa ruokaa itse, halvemmalla. Mikä järki siis mennä tuollaisiin paikkoihin muuten kuin esimerkiksi reissun päällä, kun on kiljuva nälkä ja vaihtoehtoja ei oikein ole?
Yksikään ruoka mitä minä kotona teen ei ole koskaan maistunut paremmalta kuin vastaavan niminen ruokalaji ravintolassa, enkä ole mielestäni siltikään kovin huono ruoanlaittaja.
Ehkä et sitten ole mikään huippukaan. Itse olen useammankin kerran saanut ravintolassa huonompaa kuin olisin itse tehnyt. Tai huonompaa kuin mitä mieheni olisi tehnyt. Se onkin syy miksi ei oikein perusravintolat enää kiinnosta. Mutta me ollaan aika intohimoisia ruokaharrastajia. Joskus teinien kaverit ovat jääneet meille syömään ja ovat kuulemma sanoneet, että meidän arkiruoka on kuin juhlaruokaa :D Innostus on tarttunut teineihin. Vanhin lähti opiskelemaan alalle. Mun kavereissa on myös useampi ruokabloggaaja. Kokeilin itsekin sitä, mutta kuvaaminen ja kirjoittaminen ei ollut mun juttu. Järjestämme välillä kavereiden kanssa useamman ruokalajin illallisia jonkun kotona ja välillä käymme myös fine diningissakin.
Meillä sama.
Lapset ovat myös kasvaneet vauvasta saakka hyvän ruuan parissa ja saaneet kaverinsakin innostumaan. 2 alalla + miniä ja vävy:)
Sama myös tuo etten viitsi syödä kalliilla huonompaa ruokaa kuin mitä teen itse kotona, olemme todella hyviä ruuanlaittajia kuten perheemme ja ystävämmekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa fine diningia arvostelevilla joku alemmuuskompleksi? Jos olisitte sinut valintannne kanssa, ei olisi tarve päivitellä muiden valintoja. Minä kokkaan ja syön hyvissä ravintoloissa ihan omaksi ilokseni, en muita mollatakseni, itseni korottaakseni tai kateutta herättääkseni.
Kyllä. Juntit yrittävät parhaansa mukaan mollata laatua, kokemuksia, uusia makuja, palvelua jne, koska heillä ei itsellään ole siihen varaa, tai yksinkertaisesti edes kiinnostusta, kun oma käsitys hyvästä ruuasta on, että sen jälkeen on aivan ähky olo, verenpaineet koholla ja vaaka näyttää vähintään kiloa enemmän elopainoa.
Käsitys hyvästä ruoasta on se, että annoksesta ei jää nälkä. En myöskään halua maksaa 200-300 € per ruokailu. En myöskään nauti runsaasta kommunikoista annoksiin liittyen. Enkä myöskään halua odotella niitä annoksia tunteja.
No kappas, ensimmäinen alemuudentuntoinen (ja persaukinen) juntti tuli paikalle ilmoittamaan oman junttiutensa. Muista ottaa ne verenpainelääkkeet ja ota nyt tosissasi jo ne lääkärin puheet uhkaavasta sydänkohtauksesta. Se on edelleen suomalaismiesten suurin kuolinsyy.
Luulin, että puhut itsestäsi. Vain juntti luulee olevansa fiksu syömällä palkkatasoonsa nähden liian kalliisti.
Jonkinlainen larppi sekin 🤣No totta, harvalla on oikeasti varaa taikka aikaa fine diningiin joka päivä. Mutta tuo edellinen oli kyllä oikeasti juntein mahdollinen mielipide: "ei jää nälkä" tarkoittaa 99% tapauksista vähintään kaksinkertaista kalorimäärää henkilön kulutukseen verrattuna, "En myöskään nauti runsaasta kommunikoista" viittaa epäsosiaaliseen änkyrään jolla ei ole ystäviä eikä muitakaan kavereita paitsi kaljoittelusellaisia, ja "en halua odottella tunteja" taas siihen, että kaikki muu paitsi pikaruoka on turhaa hienostelua. Vaikea välttää mielikuvaa, että tuon kirjoittanut on pihi istumatyötä tekevä vanhapoika, jonka elopaino on vähintään 20 kiloa enemmän kuin BMI:n mukaan pitäisi.
Juntein mielipide? Seuraavia kommentteja kuultu fine dining jälkeen:
- älyttömän kallis
- onneksi en maksanut itse
- jäi nälkä eli grillin kautta kotiin
Ihan normipainoisia ihmisiä. Päivällä ei ilmeisesti syöty juuri mitään, kun ollaan menossa syömään kunnolla illalla. Tuntien istuskelun ja odottelun jälkeen jäi nälkä.No, siis kyllä minun mielestäni se että nyrpistää fine diningille nenää edes kokeilematta, ja näkee nuo itse ilmoittamansa asiat jotenkin ihailtavina, on edelleen junttimaisempaa kuin nuo sinun listaamasi kommentit.
Olen minä itsekin ollut työporukan kanssa fine dining -tilaisuudessa missä kommentit olivat juurikin noita. Mutta syy on nimenomaan siinä että on opittu siihen, että ravintolassa syödään itsensä ihan turvoksiin ja siksi on jätetty lounas väliin. Tähän ruotsinlaivabuffetit ja rasvassa uivat bensisateriat ovat suomalaiset koulineet, ja tiliä siitä tehdään vieläkin, sen ylipainon ja sydän-verisuonitautien kanssa. Vaikka yksittäisen ruokailuseurueen osanottajat olisivatkin olleet normaalipainoisia.
Tähän samaan sarjaan kuuluu hotellien ja laivojen aamiaiset. Kriteeri majapaikalle ja laivalle on HYVÄ aamiainen, jolla ahdetaan krapulassa napa täyteen pekonia, nakkeja, metvurstivoileipää ja makeita herkkuja, jottei tarvitse syödä lounasta, vaan voi heti kaupungille vyöryttyään aloittaa taas kaljan juomisen. Sitten iltapäivällä etsitään kaupungin halvin pitseria, jossa otetaan meat lovers pizza ja kaljaa, tai pubi josta saa ranskalaisia ja kypsäksi paistettua pihviä grillimaustevoilla. Ja kaljaa. Sitten on syöty HYVIN ja voikin haukkua taas "hifistelijät", jotka varaavat pöydän laaturavintolaan kokeakseen ruokaelämyksiä. Ei siellä kuitenkaan ole kuin kaksi heinää ristissä, HOHOHOHOOHHHOOOO.
Ja siis siinähän ei ole mitään väärää jos haluaa syödä kengänpohjapihvin maustevoin ja ranskalaisten kanssa. Ei oo pakko mennä fine diningiin jos ei kiinnosta. Mutta ehdottoman typerää on haukkua koko konsepti ja siitä tykkäävät.
Nuoko ovat vaihtoehdot? Olen syönyt erinomaisia pihviannoksia esim. hintaan 30 €. Toisaalta olen saanut samaan hintaan lähes karrelle kärähtäneen pihvin. Jälkimmäiseen ketjuravintolaan en sitten jatkossa ole mennyt.
Silti ei tarvitse mennä syömään lusikallisia hintaan 200-300 €. Ap:n puolesta sen valinnan tekevät kaverit, mikä on väärin.Sillä 200:lla saa kyllä aika paljon enemmän kuin lusikallisen.
Minulla on yksi kokemus Fine Diningista, en sano missä (Firma maksoi). En valehtele pätkääkään, kun sanon että alkupalana oli kaksi parsaa ristissä hollandaisekastikelirauksen kanssa, ja pääruoaksi pala porsaan sisäfilettä, ja sen kanssa VALEHTELEMATTA noin yksi lusikallinen perunapyrettä. Jälkiruokaa en enää muista, mutta kooltaan oli samaa luokkaa kuin edellisetkin.
Tuskin maksoi 200 euroa tuo (lounas?)setti.
Päivällinen oli, ja halvin menu ravintolassa on yli satasen. Juuri tuota menua ei miltään julkiselta listalta näkynyt silloinkaan, joten on vaikea verrata, mutta eihän siihen ollut käytetty edes mitenkään erityisen eksoottisia aineksia, vaan tavallisia aineksia joista not-so-fine dining-paikassa olisi saatettu veloittaa ehkä pari, korkeintaan kolme kymppiä.
Niin siis halvin julkinen listamenu oli yli satasen, mutta teille oli tilattu listan ulkopuolelta säästöversio, jonka hinta ei ollut lähelläkään satasta, koska siitä oli jätetty osa annoksista pois.
Olet 100% oikeassa. Firmoille on omat räätälöidyt karvalakkimenut jos sellaista tahdotaan. Itse kypsyin tähän käytäntöön jo 2000-luvulla.
Olen vuosikymmeniä järjestänyt dinnereitä yrityksissä missä olen työskennellyt eikä koskaan ole tarvinnut tyytyä karvalakkimenuun. Olen aina keskustellun keittiön kanssa mitä haluan tarjottavaksi, montako ruokalajia, annoskoot, viinisuosituksen sommelierin kanssa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni viiniharrastaja oikeasti erottaa edes rypälelajit toisistaan. Puhumattakaan alueista, vuosikerroista saati k.o. viinitilasta?
Näiden fine dining -paikkojen sommelierien käytettävissä oleva valikoima on myös loppujen lopuksi melko suppea. Ravintoloilla on sopimus tiettyjen tuottajien tai maahantuojien kanssa joiden valikoimasta ne suositusviinit on raakattu. Ei ne välttämättä mitään huippuviinejä ole, suolaisesta hinnasta huolimatta.
Katkeraa, kovin katkeraa vuodatusta.
Ei, vaan ihan realismia. 95% ihmisistä luottaa siihen, että jos hinta on kova, on viini hyvää.
Entä kun ei ole hajuakaan yksittäisten viinien hinnasta ravintolaillallisella pidempää menua viineineen nauttiessa, eikä oikeastaan kiinnostustakaan niihin hintoihin?
Kuka viinisi valitsee? Yleensä ne hinnat ovat menussa näkyvissä.
Sommelieeri valitsee, eikä yksittäisten viinien hinta näy missään. Ei kyllä kiinnostakaan nähdä.
Eikös tämä ole Suomen kuluttajalainsäädännön vastaista, asiakkaalle pitää tietääkseni ilmoittaa aina se, mitä hänen tilaamansa tuote maksaa? Tietysti viinipaketin hinta jossain menussa kattaa tämän, mutta se että sokkona joutuisi tilaamaan viinipaketin tietämättä maksaako se satasen vai viisi, olisi kyllä minulle sellainen, että en suostuisi.
Viinipaketin hinta on aina selkeesti mainittuna, erillisten lasillisten hinnat sitten löytyvät sieltä viinilistan puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa fine diningia arvostelevilla joku alemmuuskompleksi? Jos olisitte sinut valintannne kanssa, ei olisi tarve päivitellä muiden valintoja. Minä kokkaan ja syön hyvissä ravintoloissa ihan omaksi ilokseni, en muita mollatakseni, itseni korottaakseni tai kateutta herättääkseni.
Kyllä. Juntit yrittävät parhaansa mukaan mollata laatua, kokemuksia, uusia makuja, palvelua jne, koska heillä ei itsellään ole siihen varaa, tai yksinkertaisesti edes kiinnostusta, kun oma käsitys hyvästä ruuasta on, että sen jälkeen on aivan ähky olo, verenpaineet koholla ja vaaka näyttää vähintään kiloa enemmän elopainoa.
Käsitys hyvästä ruoasta on se, että annoksesta ei jää nälkä. En myöskään halua maksaa 200-300 € per ruokailu. En myöskään nauti runsaasta kommunikoista annoksiin liittyen. Enkä myöskään halua odotella niitä annoksia tunteja.
No kappas, ensimmäinen alemuudentuntoinen (ja persaukinen) juntti tuli paikalle ilmoittamaan oman junttiutensa. Muista ottaa ne verenpainelääkkeet ja ota nyt tosissasi jo ne lääkärin puheet uhkaavasta sydänkohtauksesta. Se on edelleen suomalaismiesten suurin kuolinsyy.
Luulin, että puhut itsestäsi. Vain juntti luulee olevansa fiksu syömällä palkkatasoonsa nähden liian kalliisti.
Jonkinlainen larppi sekin 🤣No totta, harvalla on oikeasti varaa taikka aikaa fine diningiin joka päivä. Mutta tuo edellinen oli kyllä oikeasti juntein mahdollinen mielipide: "ei jää nälkä" tarkoittaa 99% tapauksista vähintään kaksinkertaista kalorimäärää henkilön kulutukseen verrattuna, "En myöskään nauti runsaasta kommunikoista" viittaa epäsosiaaliseen änkyrään jolla ei ole ystäviä eikä muitakaan kavereita paitsi kaljoittelusellaisia, ja "en halua odottella tunteja" taas siihen, että kaikki muu paitsi pikaruoka on turhaa hienostelua. Vaikea välttää mielikuvaa, että tuon kirjoittanut on pihi istumatyötä tekevä vanhapoika, jonka elopaino on vähintään 20 kiloa enemmän kuin BMI:n mukaan pitäisi.
Juntein mielipide? Seuraavia kommentteja kuultu fine dining jälkeen:
- älyttömän kallis
- onneksi en maksanut itse
- jäi nälkä eli grillin kautta kotiin
Ihan normipainoisia ihmisiä. Päivällä ei ilmeisesti syöty juuri mitään, kun ollaan menossa syömään kunnolla illalla. Tuntien istuskelun ja odottelun jälkeen jäi nälkä.No, siis kyllä minun mielestäni se että nyrpistää fine diningille nenää edes kokeilematta, ja näkee nuo itse ilmoittamansa asiat jotenkin ihailtavina, on edelleen junttimaisempaa kuin nuo sinun listaamasi kommentit.
Olen minä itsekin ollut työporukan kanssa fine dining -tilaisuudessa missä kommentit olivat juurikin noita. Mutta syy on nimenomaan siinä että on opittu siihen, että ravintolassa syödään itsensä ihan turvoksiin ja siksi on jätetty lounas väliin. Tähän ruotsinlaivabuffetit ja rasvassa uivat bensisateriat ovat suomalaiset koulineet, ja tiliä siitä tehdään vieläkin, sen ylipainon ja sydän-verisuonitautien kanssa. Vaikka yksittäisen ruokailuseurueen osanottajat olisivatkin olleet normaalipainoisia.
Tähän samaan sarjaan kuuluu hotellien ja laivojen aamiaiset. Kriteeri majapaikalle ja laivalle on HYVÄ aamiainen, jolla ahdetaan krapulassa napa täyteen pekonia, nakkeja, metvurstivoileipää ja makeita herkkuja, jottei tarvitse syödä lounasta, vaan voi heti kaupungille vyöryttyään aloittaa taas kaljan juomisen. Sitten iltapäivällä etsitään kaupungin halvin pitseria, jossa otetaan meat lovers pizza ja kaljaa, tai pubi josta saa ranskalaisia ja kypsäksi paistettua pihviä grillimaustevoilla. Ja kaljaa. Sitten on syöty HYVIN ja voikin haukkua taas "hifistelijät", jotka varaavat pöydän laaturavintolaan kokeakseen ruokaelämyksiä. Ei siellä kuitenkaan ole kuin kaksi heinää ristissä, HOHOHOHOOHHHOOOO.
Ja siis siinähän ei ole mitään väärää jos haluaa syödä kengänpohjapihvin maustevoin ja ranskalaisten kanssa. Ei oo pakko mennä fine diningiin jos ei kiinnosta. Mutta ehdottoman typerää on haukkua koko konsepti ja siitä tykkäävät.
Nuoko ovat vaihtoehdot? Olen syönyt erinomaisia pihviannoksia esim. hintaan 30 €. Toisaalta olen saanut samaan hintaan lähes karrelle kärähtäneen pihvin. Jälkimmäiseen ketjuravintolaan en sitten jatkossa ole mennyt.
Silti ei tarvitse mennä syömään lusikallisia hintaan 200-300 €. Ap:n puolesta sen valinnan tekevät kaverit, mikä on väärin.Sillä 200:lla saa kyllä aika paljon enemmän kuin lusikallisen.
Minulla on yksi kokemus Fine Diningista, en sano missä (Firma maksoi). En valehtele pätkääkään, kun sanon että alkupalana oli kaksi parsaa ristissä hollandaisekastikelirauksen kanssa, ja pääruoaksi pala porsaan sisäfilettä, ja sen kanssa VALEHTELEMATTA noin yksi lusikallinen perunapyrettä. Jälkiruokaa en enää muista, mutta kooltaan oli samaa luokkaa kuin edellisetkin.
Tuskin maksoi 200 euroa tuo (lounas?)setti.
Päivällinen oli, ja halvin menu ravintolassa on yli satasen. Juuri tuota menua ei miltään julkiselta listalta näkynyt silloinkaan, joten on vaikea verrata, mutta eihän siihen ollut käytetty edes mitenkään erityisen eksoottisia aineksia, vaan tavallisia aineksia joista not-so-fine dining-paikassa olisi saatettu veloittaa ehkä pari, korkeintaan kolme kymppiä.
Niin siis halvin julkinen listamenu oli yli satasen, mutta teille oli tilattu listan ulkopuolelta säästöversio, jonka hinta ei ollut lähelläkään satasta, koska siitä oli jätetty osa annoksista pois.
Olet 100% oikeassa. Firmoille on omat räätälöidyt karvalakkimenut jos sellaista tahdotaan. Itse kypsyin tähän käytäntöön jo 2000-luvulla.
Jep, syy tuohon se, että budjetti on usein tyyliin 30€ per ruokailija. Eli olisi järkevämpää alunperinkin mennä johonkin ketjuravintolaan (ja sielläkin tilata hyvin harkiten).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa fine diningia arvostelevilla joku alemmuuskompleksi? Jos olisitte sinut valintannne kanssa, ei olisi tarve päivitellä muiden valintoja. Minä kokkaan ja syön hyvissä ravintoloissa ihan omaksi ilokseni, en muita mollatakseni, itseni korottaakseni tai kateutta herättääkseni.
Kyllä. Juntit yrittävät parhaansa mukaan mollata laatua, kokemuksia, uusia makuja, palvelua jne, koska heillä ei itsellään ole siihen varaa, tai yksinkertaisesti edes kiinnostusta, kun oma käsitys hyvästä ruuasta on, että sen jälkeen on aivan ähky olo, verenpaineet koholla ja vaaka näyttää vähintään kiloa enemmän elopainoa.
Käsitys hyvästä ruoasta on se, että annoksesta ei jää nälkä. En myöskään halua maksaa 200-300 € per ruokailu. En myöskään nauti runsaasta kommunikoista annoksiin liittyen. Enkä myöskään halua odotella niitä annoksia tunteja.
No kappas, ensimmäinen alemuudentuntoinen (ja persaukinen) juntti tuli paikalle ilmoittamaan oman junttiutensa. Muista ottaa ne verenpainelääkkeet ja ota nyt tosissasi jo ne lääkärin puheet uhkaavasta sydänkohtauksesta. Se on edelleen suomalaismiesten suurin kuolinsyy.
Luulin, että puhut itsestäsi. Vain juntti luulee olevansa fiksu syömällä palkkatasoonsa nähden liian kalliisti.
Jonkinlainen larppi sekin 🤣No totta, harvalla on oikeasti varaa taikka aikaa fine diningiin joka päivä. Mutta tuo edellinen oli kyllä oikeasti juntein mahdollinen mielipide: "ei jää nälkä" tarkoittaa 99% tapauksista vähintään kaksinkertaista kalorimäärää henkilön kulutukseen verrattuna, "En myöskään nauti runsaasta kommunikoista" viittaa epäsosiaaliseen änkyrään jolla ei ole ystäviä eikä muitakaan kavereita paitsi kaljoittelusellaisia, ja "en halua odottella tunteja" taas siihen, että kaikki muu paitsi pikaruoka on turhaa hienostelua. Vaikea välttää mielikuvaa, että tuon kirjoittanut on pihi istumatyötä tekevä vanhapoika, jonka elopaino on vähintään 20 kiloa enemmän kuin BMI:n mukaan pitäisi.
Juntein mielipide? Seuraavia kommentteja kuultu fine dining jälkeen:
- älyttömän kallis
- onneksi en maksanut itse
- jäi nälkä eli grillin kautta kotiin
Ihan normipainoisia ihmisiä. Päivällä ei ilmeisesti syöty juuri mitään, kun ollaan menossa syömään kunnolla illalla. Tuntien istuskelun ja odottelun jälkeen jäi nälkä.No, siis kyllä minun mielestäni se että nyrpistää fine diningille nenää edes kokeilematta, ja näkee nuo itse ilmoittamansa asiat jotenkin ihailtavina, on edelleen junttimaisempaa kuin nuo sinun listaamasi kommentit.
Olen minä itsekin ollut työporukan kanssa fine dining -tilaisuudessa missä kommentit olivat juurikin noita. Mutta syy on nimenomaan siinä että on opittu siihen, että ravintolassa syödään itsensä ihan turvoksiin ja siksi on jätetty lounas väliin. Tähän ruotsinlaivabuffetit ja rasvassa uivat bensisateriat ovat suomalaiset koulineet, ja tiliä siitä tehdään vieläkin, sen ylipainon ja sydän-verisuonitautien kanssa. Vaikka yksittäisen ruokailuseurueen osanottajat olisivatkin olleet normaalipainoisia.
Tähän samaan sarjaan kuuluu hotellien ja laivojen aamiaiset. Kriteeri majapaikalle ja laivalle on HYVÄ aamiainen, jolla ahdetaan krapulassa napa täyteen pekonia, nakkeja, metvurstivoileipää ja makeita herkkuja, jottei tarvitse syödä lounasta, vaan voi heti kaupungille vyöryttyään aloittaa taas kaljan juomisen. Sitten iltapäivällä etsitään kaupungin halvin pitseria, jossa otetaan meat lovers pizza ja kaljaa, tai pubi josta saa ranskalaisia ja kypsäksi paistettua pihviä grillimaustevoilla. Ja kaljaa. Sitten on syöty HYVIN ja voikin haukkua taas "hifistelijät", jotka varaavat pöydän laaturavintolaan kokeakseen ruokaelämyksiä. Ei siellä kuitenkaan ole kuin kaksi heinää ristissä, HOHOHOHOOHHHOOOO.
Ja siis siinähän ei ole mitään väärää jos haluaa syödä kengänpohjapihvin maustevoin ja ranskalaisten kanssa. Ei oo pakko mennä fine diningiin jos ei kiinnosta. Mutta ehdottoman typerää on haukkua koko konsepti ja siitä tykkäävät.
Nuoko ovat vaihtoehdot? Olen syönyt erinomaisia pihviannoksia esim. hintaan 30 €. Toisaalta olen saanut samaan hintaan lähes karrelle kärähtäneen pihvin. Jälkimmäiseen ketjuravintolaan en sitten jatkossa ole mennyt.
Silti ei tarvitse mennä syömään lusikallisia hintaan 200-300 €. Ap:n puolesta sen valinnan tekevät kaverit, mikä on väärin.Sillä 200:lla saa kyllä aika paljon enemmän kuin lusikallisen.
Minulla on yksi kokemus Fine Diningista, en sano missä (Firma maksoi). En valehtele pätkääkään, kun sanon että alkupalana oli kaksi parsaa ristissä hollandaisekastikelirauksen kanssa, ja pääruoaksi pala porsaan sisäfilettä, ja sen kanssa VALEHTELEMATTA noin yksi lusikallinen perunapyrettä. Jälkiruokaa en enää muista, mutta kooltaan oli samaa luokkaa kuin edellisetkin.
Tuskin maksoi 200 euroa tuo (lounas?)setti.
Päivällinen oli, ja halvin menu ravintolassa on yli satasen. Juuri tuota menua ei miltään julkiselta listalta näkynyt silloinkaan, joten on vaikea verrata, mutta eihän siihen ollut käytetty edes mitenkään erityisen eksoottisia aineksia, vaan tavallisia aineksia joista not-so-fine dining-paikassa olisi saatettu veloittaa ehkä pari, korkeintaan kolme kymppiä.
Niin siis halvin julkinen listamenu oli yli satasen, mutta teille oli tilattu listan ulkopuolelta säästöversio, jonka hinta ei ollut lähelläkään satasta, koska siitä oli jätetty osa annoksista pois.
Olet 100% oikeassa. Firmoille on omat räätälöidyt karvalakkimenut jos sellaista tahdotaan. Itse kypsyin tähän käytäntöön jo 2000-luvulla.
Olen vuosikymmeniä järjestänyt dinnereitä yrityksissä missä olen työskennellyt eikä koskaan ole tarvinnut tyytyä karvalakkimenuun. Olen aina keskustellun keittiön kanssa mitä haluan tarjottavaksi, montako ruokalajia, annoskoot, viinisuosituksen sommelierin kanssa yms.
Avainsanoina tuossa yllä taisi olla "jos sellaista tahdotaan".
Fine dining on täyttä pelleilyä! Näin totesi itse Michelin kokki Hans Välimäki, ja lopetti ne puuhat aikoja sitten. Mutta jokainen saa toki laittaa rahansa mihin haluaa, ostetaanhan "katumaasturejakin", mikä saa minut aina huvittumaan moottoritiellä [maasturit kuuluu tunturiin].
Nautin hyvästä ruoasta hyvässä ravintolassa, mutta fine dining -paikkoja halveksin. Niin kuin kuuluukin, jos on koskaan järkeä päähänsä saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa fine diningia arvostelevilla joku alemmuuskompleksi? Jos olisitte sinut valintannne kanssa, ei olisi tarve päivitellä muiden valintoja. Minä kokkaan ja syön hyvissä ravintoloissa ihan omaksi ilokseni, en muita mollatakseni, itseni korottaakseni tai kateutta herättääkseni.
Kyllä. Juntit yrittävät parhaansa mukaan mollata laatua, kokemuksia, uusia makuja, palvelua jne, koska heillä ei itsellään ole siihen varaa, tai yksinkertaisesti edes kiinnostusta, kun oma käsitys hyvästä ruuasta on, että sen jälkeen on aivan ähky olo, verenpaineet koholla ja vaaka näyttää vähintään kiloa enemmän elopainoa.
Käsitys hyvästä ruoasta on se, että annoksesta ei jää nälkä. En myöskään halua maksaa 200-300 € per ruokailu. En myöskään nauti runsaasta kommunikoista annoksiin liittyen. Enkä myöskään halua odotella niitä annoksia tunteja.
No kappas, ensimmäinen alemuudentuntoinen (ja persaukinen) juntti tuli paikalle ilmoittamaan oman junttiutensa. Muista ottaa ne verenpainelääkkeet ja ota nyt tosissasi jo ne lääkärin puheet uhkaavasta sydänkohtauksesta. Se on edelleen suomalaismiesten suurin kuolinsyy.
Luulin, että puhut itsestäsi. Vain juntti luulee olevansa fiksu syömällä palkkatasoonsa nähden liian kalliisti.
Jonkinlainen larppi sekin 🤣No totta, harvalla on oikeasti varaa taikka aikaa fine diningiin joka päivä. Mutta tuo edellinen oli kyllä oikeasti juntein mahdollinen mielipide: "ei jää nälkä" tarkoittaa 99% tapauksista vähintään kaksinkertaista kalorimäärää henkilön kulutukseen verrattuna, "En myöskään nauti runsaasta kommunikoista" viittaa epäsosiaaliseen änkyrään jolla ei ole ystäviä eikä muitakaan kavereita paitsi kaljoittelusellaisia, ja "en halua odottella tunteja" taas siihen, että kaikki muu paitsi pikaruoka on turhaa hienostelua. Vaikea välttää mielikuvaa, että tuon kirjoittanut on pihi istumatyötä tekevä vanhapoika, jonka elopaino on vähintään 20 kiloa enemmän kuin BMI:n mukaan pitäisi.
Juntein mielipide? Seuraavia kommentteja kuultu fine dining jälkeen:
- älyttömän kallis
- onneksi en maksanut itse
- jäi nälkä eli grillin kautta kotiin
Ihan normipainoisia ihmisiä. Päivällä ei ilmeisesti syöty juuri mitään, kun ollaan menossa syömään kunnolla illalla. Tuntien istuskelun ja odottelun jälkeen jäi nälkä.No, siis kyllä minun mielestäni se että nyrpistää fine diningille nenää edes kokeilematta, ja näkee nuo itse ilmoittamansa asiat jotenkin ihailtavina, on edelleen junttimaisempaa kuin nuo sinun listaamasi kommentit.
Olen minä itsekin ollut työporukan kanssa fine dining -tilaisuudessa missä kommentit olivat juurikin noita. Mutta syy on nimenomaan siinä että on opittu siihen, että ravintolassa syödään itsensä ihan turvoksiin ja siksi on jätetty lounas väliin. Tähän ruotsinlaivabuffetit ja rasvassa uivat bensisateriat ovat suomalaiset koulineet, ja tiliä siitä tehdään vieläkin, sen ylipainon ja sydän-verisuonitautien kanssa. Vaikka yksittäisen ruokailuseurueen osanottajat olisivatkin olleet normaalipainoisia.
Tähän samaan sarjaan kuuluu hotellien ja laivojen aamiaiset. Kriteeri majapaikalle ja laivalle on HYVÄ aamiainen, jolla ahdetaan krapulassa napa täyteen pekonia, nakkeja, metvurstivoileipää ja makeita herkkuja, jottei tarvitse syödä lounasta, vaan voi heti kaupungille vyöryttyään aloittaa taas kaljan juomisen. Sitten iltapäivällä etsitään kaupungin halvin pitseria, jossa otetaan meat lovers pizza ja kaljaa, tai pubi josta saa ranskalaisia ja kypsäksi paistettua pihviä grillimaustevoilla. Ja kaljaa. Sitten on syöty HYVIN ja voikin haukkua taas "hifistelijät", jotka varaavat pöydän laaturavintolaan kokeakseen ruokaelämyksiä. Ei siellä kuitenkaan ole kuin kaksi heinää ristissä, HOHOHOHOOHHHOOOO.
Ja siis siinähän ei ole mitään väärää jos haluaa syödä kengänpohjapihvin maustevoin ja ranskalaisten kanssa. Ei oo pakko mennä fine diningiin jos ei kiinnosta. Mutta ehdottoman typerää on haukkua koko konsepti ja siitä tykkäävät.
Nuoko ovat vaihtoehdot? Olen syönyt erinomaisia pihviannoksia esim. hintaan 30 €. Toisaalta olen saanut samaan hintaan lähes karrelle kärähtäneen pihvin. Jälkimmäiseen ketjuravintolaan en sitten jatkossa ole mennyt.
Silti ei tarvitse mennä syömään lusikallisia hintaan 200-300 €. Ap:n puolesta sen valinnan tekevät kaverit, mikä on väärin.Sillä 200:lla saa kyllä aika paljon enemmän kuin lusikallisen.
Minulla on yksi kokemus Fine Diningista, en sano missä (Firma maksoi). En valehtele pätkääkään, kun sanon että alkupalana oli kaksi parsaa ristissä hollandaisekastikelirauksen kanssa, ja pääruoaksi pala porsaan sisäfilettä, ja sen kanssa VALEHTELEMATTA noin yksi lusikallinen perunapyrettä. Jälkiruokaa en enää muista, mutta kooltaan oli samaa luokkaa kuin edellisetkin.
Sehän on vain tilaajan vika, jos oli varannut vain kolme annosta per ruokailija. Tilaaja ei ole ymmärtänyt, mitä fine dining on.
Ei, vaan tasokkaan ravintolan olisi pitänyt modifioida annoskoot - varsinkin pääruoan - sellaiseksi, että nämä kolme ruokalajia olisi muodostanut riittävän kokonaisuuden.
Erittäin huonoa politiikkaa ravintolalta, sillä raaka-ainekustannukset ovat pienin osa ateriakokonaisuuden hinnan muodostuksessa.
Niin, olettaen että koko tarina halvimmillaankin yli 100 euron menuja myyvästä ja lusikallisen kokoisia pääruokia kolmen ruokalajiin päivällisellä tarjoilevasta ravintolasta ylipäänsä on totta. Itse en usko sen olevan.
Vierailija kirjoitti:
Fine dining on täyttä pelleilyä! Näin totesi itse Michelin kokki Hans Välimäki, ja lopetti ne puuhat aikoja sitten. Mutta jokainen saa toki laittaa rahansa mihin haluaa, ostetaanhan "katumaasturejakin", mikä saa minut aina huvittumaan moottoritiellä [maasturit kuuluu tunturiin].
Nautin hyvästä ruoasta hyvässä ravintolassa, mutta fine dining -paikkoja halveksin. Niin kuin kuuluukin, jos on koskaan järkeä päähänsä saanut.
Olipa siinä taas oikea asiantuntijamielipide, ja vieläpä varsin väkevillä sanankäänteillä höystetty sellainen. 😂 Fine dining on tietysti määrittelykysymys, mutta itse kyllä laskisin Välimäen nykyisenkin ravintolan ko. kategoriaan kuuluvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osallistua näihin harvemmin ja karsia sitten muusta viihteestä. Joskus mietin itse miten sitä voi ostaa helposti kotiin pari siideriä, mutta kunnon mehun kohdalla toteaa sen olevan liian kallista. Kuitenkin litrahinnalta se laadukas mehu on halvempaa kuin siideri. Ajatus tässä se, että ilta laadukkaassa ravintolassa ruokineen ja juomineen saattaa olla halvempi kuin ryyppy ilta pitkin kaupunkia(juomat, narikat, sisäänpääsyt, mahd. taksit, nakkikiska kuitenkin lopuksi).
Onhan tuo ärsyttävää. Itse hurahdin aikoinaan kunnon viskeihin ja aina sai kuulla sitten omista valinnoistani porukassa, että eihän tuota kukaan maun takia juo. Aikanaan kyllästyin tuohon kuittailuun ja nykyään tilaan aina sitä samaa halvinta kuraa kuin muutkin, etteivät joudu närkästymään että joku ymmärtää vähän paremmankin päälle. Toisaalta korona-aika vei tällaiset kokoontumiset muutenkin pois, jostain syystä niitä ei enää palauteltu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan juuri noita ap:n kuvaamia tyyppejä, jotka elintason noustua on alkaneet käydä hienoissa ravintoloissa, toisaalta meille sopii myös ihan hyvin kalja/viini-ilta jonkun kotona. Täällä monet tuntuu vaahtoavan noista monta sataa maksavista menuista, mutta Helsingissä ei edes ole kovin montaa ravintolaa, jossa menu+viinit maksaisivat 200-300€. Ihmeellisesti siis juuri nämä tyypit ovat käyneet niissä kaikista kalleimmissa ravintoloissa. Maistelumenun puolikkaalla viinipaketilla (joka juuri täydellinen esim. naisille) saa useimmista Helsingin paikoista reippaasti alle 200 eurolla.
Ehkä et sitten ole mikään huippukaan. Itse olen useammankin kerran saanut ravintolassa huonompaa kuin olisin itse tehnyt. Tai huonompaa kuin mitä mieheni olisi tehnyt. Se onkin syy miksi ei oikein perusravintolat enää kiinnosta. Mutta me ollaan aika intohimoisia ruokaharrastajia. Joskus teinien kaverit ovat jääneet meille syömään ja ovat kuulemma sanoneet, että meidän arkiruoka on kuin juhlaruokaa :D Innostus on tarttunut teineihin. Vanhin lähti opiskelemaan alalle. Mun kavereissa on myös useampi ruokabloggaaja. Kokeilin itsekin sitä, mutta kuvaaminen ja kirjoittaminen ei ollut mun juttu. Järjestämme välillä kavereiden kanssa useamman ruokalajin illallisia jonkun kotona ja välillä käymme myös fine diningissakin.[/quote]
Meillä sama.
Lapset ovat myös kasvaneet vauvasta saakka hyvän ruuan parissa ja saaneet kaverinsakin innostumaan. 2 alalla + miniä ja vävy:)
Sama myös tuo etten viitsi syödä kalliilla huonompaa ruokaa kuin mitä teen itse kotona, olemme todella hyviä ruuanlaittajia kuten perheemme ja ystävämmekin. [/quote]
Meillä myös harrastetaan monen ruokalajin dinnereitä Ja olen todella hyvä kokki. Lapset ovat oppineet syömään kunnon ruokaa ja arvostavat kaunista kattausta.
On silti mukava käydä ulkona syömässä, mitta niin usein joutuu pettymään uudessa ravintolassa. Varsinkin moni fine dining paikka on todella ylihinnoiteltu. En välitä maksaa, jos ruoka on sitten jotain todella upeata. Useimmiten näin ei ole.
Kun itse tekee ruokaa niin tietää kuinka paljon raaka-aineet maksavat. Kun annoksen hinta on todella moninkertainen raaka-aineiden hintaan verrattuna eikä oikeastaan sen kummempi kun olisin osannut kotona tehdä, emme mene takaisin näihin paikkoihin syömään.
Nykyään käymme enimmäkseen samoissa ravintoloissa joissa on hyvä hinta-laatu suhde. Tampereella tällainen paikka on Finlaysonin palatsi, jossa on upeat puitteet, erinomainen palvelu ja ruoka aina tasalaatuista erinomaista.
Onhan siinä fine diningissa ongelmansa. Jotta toiminta ylipäätään olisi mahdollista työntekijöiden pitää tehdä töitä ilmaiseksi. Nomakin lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa ketjussa mielipiteitään esittelevistä on selkeästi muodostanut käsityksensä "fine diningista" niiden muutamien kertojen perusteella kun isi ja äiti vei aikanaan Rossoon syömään lehtipihvin ja ranskalaiset... Sen verran tanakkata huttua ja täysin vääriä luuloja tässä ketjussa.
Annoskoosta sen verran, että esimerkiksi maistelumenussa yksittäinen annos saattaa olla pienikin, mutta annoksia on sitten paljon.
Suomessa on huimat 8 kappaletta Michelin tähdellä palkittua ravintolaa ja niistä 7 Helsingissä. Ainoa 2 tähden keittiö on Palacessa Etelärannassa. Siihen nähden on hämmästyttävää miten moni keskustelija tuntuu traumatisoituneen monituisista kokemuksistaan "hienoissa" ravintoloissa. Kannattaisiko joskus kokeilla ihan itse? Jos Michelin-ravintola tuntuu vieraalta/liian kalliilta niin miten olisi vaikka vähän parempi pihviravintola? Suomessa on myös muutama todella tasokas kasviravintola (esim. Ravintola Hügge Turussa).
Se mitä tässä ketjussa en ymmärrä on tämä mihinkään tietoon perustumaton urputus, joistain ravintolosyömiseen liittyvistä 80-luvun legendoista. Onko tämä joku boomeriongelma..?
T: Mies 54-vuottaEi kukaan ole valittanut ravintolasyömisestä. Vaan siitä, että 200-300 €/ruokailu/hlö on liikaa kaveritapaamiselle. Yritysvierailuna ihan sama, joku muu maksaa.
Lue ihmeessä tämä keskustelu, johon katsoit tarpeelliseksi osallistua...
Silti kiinnostaisi nämä sinua riipovat 200-300 €/ruokailu/henkilö ravintolat.
Menen pääkaupunkiseudulla huippuhyvään pihvipaikkaan, otan alkupalat, hyvin marmoroituneen Rib-eye-pihvin (á 350 g), pienpanimo-olutta ja jälkiruuan ja olen noin 100 euroa köyhempi..
200-300 euroa vaatii menun popsintaa viineineen muutamassa tietyssä Helsinkiläisessä Michelin-ravintolassa. Ragulla on myös Michelin-tähti ja siellä 5 ruokalajin menu viineineen kustantaa 112 €.
Onko siis se, että Helsingissä on noin 2-3 ravintolaa, joissa menu viineineen kustantaa 200-300 euroa nyt siis ihan aidosti joku kansaa koskettava yhteiskunnallinen ongelma?? Ap:n kaverit ei suostu syömään missään muualla kuin Orossa, Olossa ja Demossa....?
T: Mies 54-vuotta
T: Mies 54-vuotta
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan juuri noita ap:n kuvaamia tyyppejä, jotka elintason noustua on alkaneet käydä hienoissa ravintoloissa, toisaalta meille sopii myös ihan hyvin kalja/viini-ilta jonkun kotona. Täällä monet tuntuu vaahtoavan noista monta sataa maksavista menuista, mutta Helsingissä ei edes ole kovin montaa ravintolaa, jossa menu+viinit maksaisivat 200-300€. Ihmeellisesti siis juuri nämä tyypit ovat käyneet niissä kaikista kalleimmissa ravintoloissa. Maistelumenun puolikkaalla viinipaketilla (joka juuri täydellinen esim. naisille) saa useimmista Helsingin paikoista reippaasti alle 200 eurolla.
Reippaasti alle 200 eurolla. Just. Se tarkoittaa, että pariskunnalle menee illanviettoon yli 300 euroa. Onko se vähän vai paljon, riippuu tietysti, kokeeko saavansa rahalle vastinetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa fine diningia arvostelevilla joku alemmuuskompleksi? Jos olisitte sinut valintannne kanssa, ei olisi tarve päivitellä muiden valintoja. Minä kokkaan ja syön hyvissä ravintoloissa ihan omaksi ilokseni, en muita mollatakseni, itseni korottaakseni tai kateutta herättääkseni.
Kyllä. Juntit yrittävät parhaansa mukaan mollata laatua, kokemuksia, uusia makuja, palvelua jne, koska heillä ei itsellään ole siihen varaa, tai yksinkertaisesti edes kiinnostusta, kun oma käsitys hyvästä ruuasta on, että sen jälkeen on aivan ähky olo, verenpaineet koholla ja vaaka näyttää vähintään kiloa enemmän elopainoa.
Käsitys hyvästä ruoasta on se, että annoksesta ei jää nälkä. En myöskään halua maksaa 200-300 € per ruokailu. En myöskään nauti runsaasta kommunikoista annoksiin liittyen. Enkä myöskään halua odotella niitä annoksia tunteja.
No kappas, ensimmäinen alemuudentuntoinen (ja persaukinen) juntti tuli paikalle ilmoittamaan oman junttiutensa. Muista ottaa ne verenpainelääkkeet ja ota nyt tosissasi jo ne lääkärin puheet uhkaavasta sydänkohtauksesta. Se on edelleen suomalaismiesten suurin kuolinsyy.
Luulin, että puhut itsestäsi. Vain juntti luulee olevansa fiksu syömällä palkkatasoonsa nähden liian kalliisti.
Jonkinlainen larppi sekin 🤣No totta, harvalla on oikeasti varaa taikka aikaa fine diningiin joka päivä. Mutta tuo edellinen oli kyllä oikeasti juntein mahdollinen mielipide: "ei jää nälkä" tarkoittaa 99% tapauksista vähintään kaksinkertaista kalorimäärää henkilön kulutukseen verrattuna, "En myöskään nauti runsaasta kommunikoista" viittaa epäsosiaaliseen änkyrään jolla ei ole ystäviä eikä muitakaan kavereita paitsi kaljoittelusellaisia, ja "en halua odottella tunteja" taas siihen, että kaikki muu paitsi pikaruoka on turhaa hienostelua. Vaikea välttää mielikuvaa, että tuon kirjoittanut on pihi istumatyötä tekevä vanhapoika, jonka elopaino on vähintään 20 kiloa enemmän kuin BMI:n mukaan pitäisi.
Juntein mielipide? Seuraavia kommentteja kuultu fine dining jälkeen:
- älyttömän kallis
- onneksi en maksanut itse
- jäi nälkä eli grillin kautta kotiin
Ihan normipainoisia ihmisiä. Päivällä ei ilmeisesti syöty juuri mitään, kun ollaan menossa syömään kunnolla illalla. Tuntien istuskelun ja odottelun jälkeen jäi nälkä.No, siis kyllä minun mielestäni se että nyrpistää fine diningille nenää edes kokeilematta, ja näkee nuo itse ilmoittamansa asiat jotenkin ihailtavina, on edelleen junttimaisempaa kuin nuo sinun listaamasi kommentit.
Olen minä itsekin ollut työporukan kanssa fine dining -tilaisuudessa missä kommentit olivat juurikin noita. Mutta syy on nimenomaan siinä että on opittu siihen, että ravintolassa syödään itsensä ihan turvoksiin ja siksi on jätetty lounas väliin. Tähän ruotsinlaivabuffetit ja rasvassa uivat bensisateriat ovat suomalaiset koulineet, ja tiliä siitä tehdään vieläkin, sen ylipainon ja sydän-verisuonitautien kanssa. Vaikka yksittäisen ruokailuseurueen osanottajat olisivatkin olleet normaalipainoisia.
Tähän samaan sarjaan kuuluu hotellien ja laivojen aamiaiset. Kriteeri majapaikalle ja laivalle on HYVÄ aamiainen, jolla ahdetaan krapulassa napa täyteen pekonia, nakkeja, metvurstivoileipää ja makeita herkkuja, jottei tarvitse syödä lounasta, vaan voi heti kaupungille vyöryttyään aloittaa taas kaljan juomisen. Sitten iltapäivällä etsitään kaupungin halvin pitseria, jossa otetaan meat lovers pizza ja kaljaa, tai pubi josta saa ranskalaisia ja kypsäksi paistettua pihviä grillimaustevoilla. Ja kaljaa. Sitten on syöty HYVIN ja voikin haukkua taas "hifistelijät", jotka varaavat pöydän laaturavintolaan kokeakseen ruokaelämyksiä. Ei siellä kuitenkaan ole kuin kaksi heinää ristissä, HOHOHOHOOHHHOOOO.
Ja siis siinähän ei ole mitään väärää jos haluaa syödä kengänpohjapihvin maustevoin ja ranskalaisten kanssa. Ei oo pakko mennä fine diningiin jos ei kiinnosta. Mutta ehdottoman typerää on haukkua koko konsepti ja siitä tykkäävät.
Nuoko ovat vaihtoehdot? Olen syönyt erinomaisia pihviannoksia esim. hintaan 30 €. Toisaalta olen saanut samaan hintaan lähes karrelle kärähtäneen pihvin. Jälkimmäiseen ketjuravintolaan en sitten jatkossa ole mennyt.
Silti ei tarvitse mennä syömään lusikallisia hintaan 200-300 €. Ap:n puolesta sen valinnan tekevät kaverit, mikä on väärin.Sillä 200:lla saa kyllä aika paljon enemmän kuin lusikallisen.
Minulla on yksi kokemus Fine Diningista, en sano missä (Firma maksoi). En valehtele pätkääkään, kun sanon että alkupalana oli kaksi parsaa ristissä hollandaisekastikelirauksen kanssa, ja pääruoaksi pala porsaan sisäfilettä, ja sen kanssa VALEHTELEMATTA noin yksi lusikallinen perunapyrettä. Jälkiruokaa en enää muista, mutta kooltaan oli samaa luokkaa kuin edellisetkin.
Sehän on vain tilaajan vika, jos oli varannut vain kolme annosta per ruokailija. Tilaaja ei ole ymmärtänyt, mitä fine dining on.
Ei, vaan tasokkaan ravintolan olisi pitänyt modifioida annoskoot - varsinkin pääruoan - sellaiseksi, että nämä kolme ruokalajia olisi muodostanut riittävän kokonaisuuden.
Erittäin huonoa politiikkaa ravintolalta, sillä raaka-ainekustannukset ovat pienin osa ateriakokonaisuuden hinnan muodostuksessa.
Asiakas sai juuri sen mitä tilasi eli kevyen pikkuaterian. Oli mahdollisuus varata myös koko ateria, mutta sitä ei haluttu.
Niinhän se taitaakin olla... Ehkä voisimme saada jonkin säännön estämään mämmin syömistä.