Lue keskustelun säännöt.
Kaveriporukan fine-dining hifistely - polttareitakin pahempaa
Itseä ärsyttää, kun koulutetuilla kavereilla, jotka on aika hyvillä palkoilla, alkaa mennä tähän fine dining-hommaan. Jo pelkkä kaveri-ilta alkaa mennä ruokien ja juomien puolesta sinne osastolle. Ja itse haluaisin vain rauhassa istua jossain peruspaikoissa ruoan ja kaljan ääressä. Varsinkin kun on kaverihommasta kyse, jossa täytyisi olla rentoutta touhussa mukana.
Kokemuksia aiheesta muilla?
Kommentit (1087)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa fine diningia arvostelevilla joku alemmuuskompleksi? Jos olisitte sinut valintannne kanssa, ei olisi tarve päivitellä muiden valintoja. Minä kokkaan ja syön hyvissä ravintoloissa ihan omaksi ilokseni, en muita mollatakseni, itseni korottaakseni tai kateutta herättääkseni.
Kyllä. Juntit yrittävät parhaansa mukaan mollata laatua, kokemuksia, uusia makuja, palvelua jne, koska heillä ei itsellään ole siihen varaa, tai yksinkertaisesti edes kiinnostusta, kun oma käsitys hyvästä ruuasta on, että sen jälkeen on aivan ähky olo, verenpaineet koholla ja vaaka näyttää vähintään kiloa enemmän elopainoa.
Käsitys hyvästä ruoasta on se, että annoksesta ei jää nälkä. En myöskään halua maksaa 200-300 € per ruokailu. En myöskään nauti runsaasta kommunikoista annoksiin liittyen. Enkä myöskään halua odotella niitä annoksia tunteja.
No kappas, ensimmäinen alemuudentuntoinen (ja persaukinen) juntti tuli paikalle ilmoittamaan oman junttiutensa. Muista ottaa ne verenpainelääkkeet ja ota nyt tosissasi jo ne lääkärin puheet uhkaavasta sydänkohtauksesta. Se on edelleen suomalaismiesten suurin kuolinsyy.
Luulin, että puhut itsestäsi. Vain juntti luulee olevansa fiksu syömällä palkkatasoonsa nähden liian kalliisti.
Jonkinlainen larppi sekin 🤣No totta, harvalla on oikeasti varaa taikka aikaa fine diningiin joka päivä. Mutta tuo edellinen oli kyllä oikeasti juntein mahdollinen mielipide: "ei jää nälkä" tarkoittaa 99% tapauksista vähintään kaksinkertaista kalorimäärää henkilön kulutukseen verrattuna, "En myöskään nauti runsaasta kommunikoista" viittaa epäsosiaaliseen änkyrään jolla ei ole ystäviä eikä muitakaan kavereita paitsi kaljoittelusellaisia, ja "en halua odottella tunteja" taas siihen, että kaikki muu paitsi pikaruoka on turhaa hienostelua. Vaikea välttää mielikuvaa, että tuon kirjoittanut on pihi istumatyötä tekevä vanhapoika, jonka elopaino on vähintään 20 kiloa enemmän kuin BMI:n mukaan pitäisi.
Juntein mielipide? Seuraavia kommentteja kuultu fine dining jälkeen:
- älyttömän kallis
- onneksi en maksanut itse
- jäi nälkä eli grillin kautta kotiin
Ihan normipainoisia ihmisiä. Päivällä ei ilmeisesti syöty juuri mitään, kun ollaan menossa syömään kunnolla illalla. Tuntien istuskelun ja odottelun jälkeen jäi nälkä.No, siis kyllä minun mielestäni se että nyrpistää fine diningille nenää edes kokeilematta, ja näkee nuo itse ilmoittamansa asiat jotenkin ihailtavina, on edelleen junttimaisempaa kuin nuo sinun listaamasi kommentit.
Olen minä itsekin ollut työporukan kanssa fine dining -tilaisuudessa missä kommentit olivat juurikin noita. Mutta syy on nimenomaan siinä että on opittu siihen, että ravintolassa syödään itsensä ihan turvoksiin ja siksi on jätetty lounas väliin. Tähän ruotsinlaivabuffetit ja rasvassa uivat bensisateriat ovat suomalaiset koulineet, ja tiliä siitä tehdään vieläkin, sen ylipainon ja sydän-verisuonitautien kanssa. Vaikka yksittäisen ruokailuseurueen osanottajat olisivatkin olleet normaalipainoisia.
Tähän samaan sarjaan kuuluu hotellien ja laivojen aamiaiset. Kriteeri majapaikalle ja laivalle on HYVÄ aamiainen, jolla ahdetaan krapulassa napa täyteen pekonia, nakkeja, metvurstivoileipää ja makeita herkkuja, jottei tarvitse syödä lounasta, vaan voi heti kaupungille vyöryttyään aloittaa taas kaljan juomisen. Sitten iltapäivällä etsitään kaupungin halvin pitseria, jossa otetaan meat lovers pizza ja kaljaa, tai pubi josta saa ranskalaisia ja kypsäksi paistettua pihviä grillimaustevoilla. Ja kaljaa. Sitten on syöty HYVIN ja voikin haukkua taas "hifistelijät", jotka varaavat pöydän laaturavintolaan kokeakseen ruokaelämyksiä. Ei siellä kuitenkaan ole kuin kaksi heinää ristissä, HOHOHOHOOHHHOOOO.
Ja siis siinähän ei ole mitään väärää jos haluaa syödä kengänpohjapihvin maustevoin ja ranskalaisten kanssa. Ei oo pakko mennä fine diningiin jos ei kiinnosta. Mutta ehdottoman typerää on haukkua koko konsepti ja siitä tykkäävät.
Nuoko ovat vaihtoehdot? Olen syönyt erinomaisia pihviannoksia esim. hintaan 30 €. Toisaalta olen saanut samaan hintaan lähes karrelle kärähtäneen pihvin. Jälkimmäiseen ketjuravintolaan en sitten jatkossa ole mennyt.
Silti ei tarvitse mennä syömään lusikallisia hintaan 200-300 €. Ap:n puolesta sen valinnan tekevät kaverit, mikä on väärin.Sillä 200:lla saa kyllä aika paljon enemmän kuin lusikallisen.
Minulla on yksi kokemus Fine Diningista, en sano missä (Firma maksoi). En valehtele pätkääkään, kun sanon että alkupalana oli kaksi parsaa ristissä hollandaisekastikelirauksen kanssa, ja pääruoaksi pala porsaan sisäfilettä, ja sen kanssa VALEHTELEMATTA noin yksi lusikallinen perunapyrettä. Jälkiruokaa en enää muista, mutta kooltaan oli samaa luokkaa kuin edellisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa fine dining?
Se on sitä parempaa syömistä, jos ei Michelin-ravintolassa, niin jossain muussa korkeatasoisessa ravintolassa. Sellaista, missä tarkoitus ei ole ahtaa kupua niin täyteen että joutuu vyörymään kotiin, vaan ruokailu on ennen kaikkea kokemus ja elämys, missä tarkkaan mietittyjä annoksia syödään kohtuudella viihtyisässä ympäristössä.
Kiitokset asiallisesta vastauksesta. Hyvää iltaa sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kavereita jos ei voi sanoa, että ei, en halua fine diningiin vaan johonkin rennompaan ympäristöön. Yleensä kai kavereitten kanssa on sillä lailla rennot välit että asioista voidaan puhua. Sinänsä kumpikin on oikeassa, sekä ne jotka tykkää tuommoisesta että ne jotka ei, kyseessähän on makuasia, mutta outoa jos ei kompromissia löydy.
Muilla porukan jäsenillä ei tunnu olevan ongelmaa tämän fine diningin kanssa, vaan aloittajalla, joka ei ilmeisesti ole elintasossa pysynyt ystäviensä vauhdissa.
Tunnistan aloittajan ongelman.
Kun oma opiskelijaporukka alkoi valmistua, siirtyi työelämään ja rupesi tienaamaan, hajosi ylempikeskiluokkaistunut sakki vähitellen.
Enää ei kelvannut entinen ja juuri ruoka tuli erottavaksi tekijäksi. Juoma kyllä kelpasi kaikille entiseen malliin, mitä nyt Huttunen -tetrat vaihtuivat Rioja -alueen viineihin.
Mutta pizza-, patonki-, makkara-, sipsi-eväät vaihtuivat aluksi wokkiin ja sushiin. Sitten rennompiin ruokaravintoloihin ja lopulta fine diningiin. Mutta porukka pieneni koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kavereita jos ei voi sanoa, että ei, en halua fine diningiin vaan johonkin rennompaan ympäristöön. Yleensä kai kavereitten kanssa on sillä lailla rennot välit että asioista voidaan puhua. Sinänsä kumpikin on oikeassa, sekä ne jotka tykkää tuommoisesta että ne jotka ei, kyseessähän on makuasia, mutta outoa jos ei kompromissia löydy.
Muilla porukan jäsenillä ei tunnu olevan ongelmaa tämän fine diningin kanssa, vaan aloittajalla, joka ei ilmeisesti ole elintasossa pysynyt ystäviensä vauhdissa.
Varsinainen fine dininghan ei ole enää oikein edes muodissa, eikä missään tapauksessa ole ollut mikään suuren yleisön suosima harrastus, oli elintaso mikä tahansa. Tässä keskustelussa tosin tunnutaan kutsuvan fine diningiksi kaikkea vähänkin kalliimpaa syömistä. Sinänsä elintason päätteleminen siitä, ettei innostu jostakin yksittäisestä harrastuksesta, on tietenkin täysin järjetöntä. Melko harva harrastaa myöskään esimerkiksi audiohifistelyä, vaikka olisi kuinka rikas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni viiniharrastaja oikeasti erottaa edes rypälelajit toisistaan. Puhumattakaan alueista, vuosikerroista saati k.o. viinitilasta?
Näiden fine dining -paikkojen sommelierien käytettävissä oleva valikoima on myös loppujen lopuksi melko suppea. Ravintoloilla on sopimus tiettyjen tuottajien tai maahantuojien kanssa joiden valikoimasta ne suositusviinit on raakattu. Ei ne välttämättä mitään huippuviinejä ole, suolaisesta hinnasta huolimatta.
Katkeraa, kovin katkeraa vuodatusta.
Vein aikoinaan kaksi korkkivikaista viiniä takaisin Alkoon. Myyjä otti viinit ja korkit vastaan. Sain uudet pullot tilalle. Hän naurahti, että yllättävän vähän tulee viinipulloja takaisin ottaen huomioon minkä verran niissä on esim. tuota korkkivikaa 😄
Ihmiset juovat menemään mitä sattuu, eivätkä tunnista edes pilaantunutta viiniä... saati nyt rypälelajia.Kaikki eivät varmasti jaksa lähteä roudaamaan jotain kympin viinipulloa takaisin Alkoon vaikka viallista olisikin.
Kympin viinipulloissa on yleensä kierrekorkki, synteettinen korkki tai murukorkki. Niihin ei perinteistä korkkivikaa tule. Toki näistä erityisesti kierrekorkki on sellainen mikä voi falskata virheellisen korkituksen takia ja viini hapettuu.
Minkä tahansa hintainen viallinen viini kannattaisi palauttaa, koska silloin paljastuu vikojen todellinen määrä ja tulevaisuudessa parempi laatu.
Kuule niitä Satojen litrojen terästankissa Suomeen tuotavien ja Alkossa alahyllyltä myytävien alle kympin viinien suhteen laatu, sen parantaminen tai edes kiinni pitäminen ei kiinnosta ketään, ei tuottajaa eikä Alkoa.
Voi se niinkin olla, en tiedä. Mutta ei niitä yli 20 € pullojakaan (jotka yleensä pullotetaan lähtömaassa) tunnuta sen enempää palautettavan, vaikka joidenkin arvioiden mukaan korkkivikoja on useammassa prosentissa kaikista pulloista,
Jos ei ne 20€ pulloja juovien enemmistökään tiedä, miltä korkkivikainen viini maistuu eikä osaa siten asiasta valittaakaan? Itse ainakin tunnustan etten tunnistaisi korkkivikaista viiniä, eikä yhden kirjoitetun kommentin perusteella (ei tässä lainausketjussa mukana) tunnista ravintola-asiakkaatkaan.
Yleensä korkkivika tarkoittaa sitä, että viini on mennyt pilalle syystä tai toisesta. Se voi olla hapettunut vuotavan korkin takia, viini on voinut jälkikäydä pullossa, tai luonnonkorkkiin on puhdistusprosesissa jäänyt yhdistettä, joka pilaa viinin maun (se varsinainen Korkkivika).
Riippuu vian suuruudesta huomaako sitä tai haittaako se. Jos viini ei ole ennestään tuttu, niin voi olla että luulee vaan kyseistä viiniä huonoksi. Kunnolla hapettunut viini on ainakin niin etikkaista, että harvalle uppoaa. Ja se perinteinen Korkkivika aiheuttaa myös aika ikävän kellarimaun. Pienemmät viat menee helpommin sen piikkiin, että olipa huono viinivalinta.
Useimmissa viineissä on lisättyä sulfiittia sen verran, että ehkäisee tehokkaasti pilaantumista, vaikka jotain virhearomeita hiukan tulisikin jostain. Natural-viinejä ostamalla voi kokeilla onneaan isommalla riskillä, kun viini on niin paljon herkempi ilman tehokasta säilöntäainetta.
Tässä taitaa olla se suurin syy siihen, miksi korkkivikaa ei maisteta tai ei ainakaan tunnisteta. Ei ole mikään ihme että halpaviineihin mitä nuo kahdenkympinkin pullot ovat, lisätään säilytysaineita. Niiden ostajakunta ei kuitenkaan niitä sulfitteja siitä mausta erota, ja hyöty siitä että massoittain myytävä tavara ei mene pilalle on merkittävämpi tekijä.
Lisäksi aika moni ostaa viininsä nykyään tonkassa. Niissä on reilusti enemmän sulfiitteja kuin saman viinin pulloversiossa. Tästä syystä tonkka myös säilyy niin pitkään avattuna. Tonkka vuotaa ilmaa sisäänsä enemmän kuin pullotettu viini ja siksi niissä on päiväyskin suuren säilöntäainemäärän lisäksi.
Taitaa kuitenkin enemmistö Alkon viineistä mennä edelleen pulloissa? Näin ainakin omien havaintojen mukaan. Noita hanapakkauksia taidetaan ostaa enimmäkseen kesämökille tai kotibileisiin.
Ja tonkka (tai siis sellainen hanapakkaus) ymmärtääkseni kyllä vuotaa ilmaa vähemmän kuin ne pullot. Oletko koskaan avannut hanapakkausta minkä juomapussi olisi tyhjänä pullollaan ilmaa? Minä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saaks muuten näissä fine diningeissa ollenkaan gluteenitonta ruokaa ja jos saa niin maksaaks sekin sitte tuplasti enemmän? 🤔
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni viiniharrastaja oikeasti erottaa edes rypälelajit toisistaan. Puhumattakaan alueista, vuosikerroista saati k.o. viinitilasta?
Näiden fine dining -paikkojen sommelierien käytettävissä oleva valikoima on myös loppujen lopuksi melko suppea. Ravintoloilla on sopimus tiettyjen tuottajien tai maahantuojien kanssa joiden valikoimasta ne suositusviinit on raakattu. Ei ne välttämättä mitään huippuviinejä ole, suolaisesta hinnasta huolimatta.
Tehtiin kesällä sokkotesti, meitä taisi olla viisi maistelijaa joista kaksi sai oikeaan järjestykseen neljä eri vuosikertaa samasta viinistä. Kolme muuta tosin ei ollutkaan varsinaisia harrastajia, eikä me kaksi oikein saanuttakaan nyt mitenkään paljoa tiedetä viineistä. Ei se kuitenkaan ole mitään tähtitiedettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kavereita jos ei voi sanoa, että ei, en halua fine diningiin vaan johonkin rennompaan ympäristöön. Yleensä kai kavereitten kanssa on sillä lailla rennot välit että asioista voidaan puhua. Sinänsä kumpikin on oikeassa, sekä ne jotka tykkää tuommoisesta että ne jotka ei, kyseessähän on makuasia, mutta outoa jos ei kompromissia löydy.
Muilla porukan jäsenillä ei tunnu olevan ongelmaa tämän fine diningin kanssa, vaan aloittajalla, joka ei ilmeisesti ole elintasossa pysynyt ystäviensä vauhdissa.
Elintaso on hyvä, mutta en siltikään halua maksaa 200-300 € ystävieni tapaamisesta. Outo konsepti, jos tuo on ainoa tapa tavata ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kavereita jos ei voi sanoa, että ei, en halua fine diningiin vaan johonkin rennompaan ympäristöön. Yleensä kai kavereitten kanssa on sillä lailla rennot välit että asioista voidaan puhua. Sinänsä kumpikin on oikeassa, sekä ne jotka tykkää tuommoisesta että ne jotka ei, kyseessähän on makuasia, mutta outoa jos ei kompromissia löydy.
Muilla porukan jäsenillä ei tunnu olevan ongelmaa tämän fine diningin kanssa, vaan aloittajalla, joka ei ilmeisesti ole elintasossa pysynyt ystäviensä vauhdissa.
Varsinainen fine dininghan ei ole enää oikein edes muodissa, eikä missään tapauksessa ole ollut mikään suuren yleisön suosima harrastus, oli elintaso mikä tahansa. Tässä keskustelussa tosin tunnutaan kutsuvan fine diningiksi kaikkea vähänkin kalliimpaa syömistä. Sinänsä elintason päätteleminen siitä, ettei innostu jostakin yksittäisestä harrastuksesta, on tietenkin täysin järjetöntä. Melko harva harrastaa myöskään esimerkiksi audiohifistelyä, vaikka olisi kuinka rikas.
Kyllä keskiluokan määrittävin ominaisuus on nimenomaan se laatuhakuisuus. Laatu vaatii rahaa, ja sen rahan halutaan näkyvän. Audiohifi on harvan harrastus, mutta keskiluokka esim. pukeutuu yleisesti ottaen laadukkaammin ja tyylitietoisemmin kuin alaluokka, asuu tilavammin ja ylellisemmin, ajaa paremmalla autolla joita on perhettä kohden useampia, tekee ylellisempiä ulkomaanmatkoja ja kyllä: syö laadukkaammin. Enemmän kotimaista, luomua, merkkituotteita. Keskiluokka on muutakin kuin pelkkä tulotaso, se on elämäntapa mihin vaaditaan tietty tulotaso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kavereita jos ei voi sanoa, että ei, en halua fine diningiin vaan johonkin rennompaan ympäristöön. Yleensä kai kavereitten kanssa on sillä lailla rennot välit että asioista voidaan puhua. Sinänsä kumpikin on oikeassa, sekä ne jotka tykkää tuommoisesta että ne jotka ei, kyseessähän on makuasia, mutta outoa jos ei kompromissia löydy.
Muilla porukan jäsenillä ei tunnu olevan ongelmaa tämän fine diningin kanssa, vaan aloittajalla, joka ei ilmeisesti ole elintasossa pysynyt ystäviensä vauhdissa.
Varsinainen fine dininghan ei ole enää oikein edes muodissa, eikä missään tapauksessa ole ollut mikään suuren yleisön suosima harrastus, oli elintaso mikä tahansa. Tässä keskustelussa tosin tunnutaan kutsuvan fine diningiksi kaikkea vähänkin kalliimpaa syömistä. Sinänsä elintason päätteleminen siitä, ettei innostu jostakin yksittäisestä harrastuksesta, on tietenkin täysin järjetöntä. Melko harva harrastaa myöskään esimerkiksi audiohifistelyä, vaikka olisi kuinka rikas.
Kyllä keskiluokan määrittävin ominaisuus on nimenomaan se laatuhakuisuus. Laatu vaatii rahaa, ja sen rahan halutaan näkyvän. Audiohifi on harvan harrastus, mutta keskiluokka esim. pukeutuu yleisesti ottaen laadukkaammin ja tyylitietoisemmin kuin alaluokka, asuu tilavammin ja ylellisemmin, ajaa paremmalla autolla joita on perhettä kohden useampia, tekee ylellisempiä ulkomaanmatkoja ja kyllä: syö laadukkaammin. Enemmän kotimaista, luomua, merkkituotteita. Keskiluokka on muutakin kuin pelkkä tulotaso, se on elämäntapa mihin vaaditaan tietty tulotaso.
Ei tuo edes kovinkaan laajasti pidä paikkaansa, mutta se, mitä erityisesti et tunnu ymmärtävän, on että vain aivan pieni murto-osa laadukkaista ja/tai kalliista ravintoloista on mitään fine diningia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni viiniharrastaja oikeasti erottaa edes rypälelajit toisistaan. Puhumattakaan alueista, vuosikerroista saati k.o. viinitilasta?
Näiden fine dining -paikkojen sommelierien käytettävissä oleva valikoima on myös loppujen lopuksi melko suppea. Ravintoloilla on sopimus tiettyjen tuottajien tai maahantuojien kanssa joiden valikoimasta ne suositusviinit on raakattu. Ei ne välttämättä mitään huippuviinejä ole, suolaisesta hinnasta huolimatta.
Tehtiin kesällä sokkotesti, meitä taisi olla viisi maistelijaa joista kaksi sai oikeaan järjestykseen neljä eri vuosikertaa samasta viinistä. Kolme muuta tosin ei ollutkaan varsinaisia harrastajia, eikä me kaksi oikein saanuttakaan nyt mitenkään paljoa tiedetä viineistä. Ei se kuitenkaan ole mitään tähtitiedettä.
No kyllä tuo melkoiselta tähtitieteeltä kuulostaa. Itse en pystyisi tunnistamaan edes rypälelajiketta, mistään vuosikerroista puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa fine diningia arvostelevilla joku alemmuuskompleksi? Jos olisitte sinut valintannne kanssa, ei olisi tarve päivitellä muiden valintoja. Minä kokkaan ja syön hyvissä ravintoloissa ihan omaksi ilokseni, en muita mollatakseni, itseni korottaakseni tai kateutta herättääkseni.
Kyllä. Juntit yrittävät parhaansa mukaan mollata laatua, kokemuksia, uusia makuja, palvelua jne, koska heillä ei itsellään ole siihen varaa, tai yksinkertaisesti edes kiinnostusta, kun oma käsitys hyvästä ruuasta on, että sen jälkeen on aivan ähky olo, verenpaineet koholla ja vaaka näyttää vähintään kiloa enemmän elopainoa.
Käsitys hyvästä ruoasta on se, että annoksesta ei jää nälkä. En myöskään halua maksaa 200-300 € per ruokailu. En myöskään nauti runsaasta kommunikoista annoksiin liittyen. Enkä myöskään halua odotella niitä annoksia tunteja.
No kappas, ensimmäinen alemuudentuntoinen (ja persaukinen) juntti tuli paikalle ilmoittamaan oman junttiutensa. Muista ottaa ne verenpainelääkkeet ja ota nyt tosissasi jo ne lääkärin puheet uhkaavasta sydänkohtauksesta. Se on edelleen suomalaismiesten suurin kuolinsyy.
Luulin, että puhut itsestäsi. Vain juntti luulee olevansa fiksu syömällä palkkatasoonsa nähden liian kalliisti.
Jonkinlainen larppi sekin 🤣No totta, harvalla on oikeasti varaa taikka aikaa fine diningiin joka päivä. Mutta tuo edellinen oli kyllä oikeasti juntein mahdollinen mielipide: "ei jää nälkä" tarkoittaa 99% tapauksista vähintään kaksinkertaista kalorimäärää henkilön kulutukseen verrattuna, "En myöskään nauti runsaasta kommunikoista" viittaa epäsosiaaliseen änkyrään jolla ei ole ystäviä eikä muitakaan kavereita paitsi kaljoittelusellaisia, ja "en halua odottella tunteja" taas siihen, että kaikki muu paitsi pikaruoka on turhaa hienostelua. Vaikea välttää mielikuvaa, että tuon kirjoittanut on pihi istumatyötä tekevä vanhapoika, jonka elopaino on vähintään 20 kiloa enemmän kuin BMI:n mukaan pitäisi.
Juntein mielipide? Seuraavia kommentteja kuultu fine dining jälkeen:
- älyttömän kallis
- onneksi en maksanut itse
- jäi nälkä eli grillin kautta kotiin
Ihan normipainoisia ihmisiä. Päivällä ei ilmeisesti syöty juuri mitään, kun ollaan menossa syömään kunnolla illalla. Tuntien istuskelun ja odottelun jälkeen jäi nälkä.No, siis kyllä minun mielestäni se että nyrpistää fine diningille nenää edes kokeilematta, ja näkee nuo itse ilmoittamansa asiat jotenkin ihailtavina, on edelleen junttimaisempaa kuin nuo sinun listaamasi kommentit.
Olen minä itsekin ollut työporukan kanssa fine dining -tilaisuudessa missä kommentit olivat juurikin noita. Mutta syy on nimenomaan siinä että on opittu siihen, että ravintolassa syödään itsensä ihan turvoksiin ja siksi on jätetty lounas väliin. Tähän ruotsinlaivabuffetit ja rasvassa uivat bensisateriat ovat suomalaiset koulineet, ja tiliä siitä tehdään vieläkin, sen ylipainon ja sydän-verisuonitautien kanssa. Vaikka yksittäisen ruokailuseurueen osanottajat olisivatkin olleet normaalipainoisia.
Tähän samaan sarjaan kuuluu hotellien ja laivojen aamiaiset. Kriteeri majapaikalle ja laivalle on HYVÄ aamiainen, jolla ahdetaan krapulassa napa täyteen pekonia, nakkeja, metvurstivoileipää ja makeita herkkuja, jottei tarvitse syödä lounasta, vaan voi heti kaupungille vyöryttyään aloittaa taas kaljan juomisen. Sitten iltapäivällä etsitään kaupungin halvin pitseria, jossa otetaan meat lovers pizza ja kaljaa, tai pubi josta saa ranskalaisia ja kypsäksi paistettua pihviä grillimaustevoilla. Ja kaljaa. Sitten on syöty HYVIN ja voikin haukkua taas "hifistelijät", jotka varaavat pöydän laaturavintolaan kokeakseen ruokaelämyksiä. Ei siellä kuitenkaan ole kuin kaksi heinää ristissä, HOHOHOHOOHHHOOOO.
Ja siis siinähän ei ole mitään väärää jos haluaa syödä kengänpohjapihvin maustevoin ja ranskalaisten kanssa. Ei oo pakko mennä fine diningiin jos ei kiinnosta. Mutta ehdottoman typerää on haukkua koko konsepti ja siitä tykkäävät.
Nuoko ovat vaihtoehdot? Olen syönyt erinomaisia pihviannoksia esim. hintaan 30 €. Toisaalta olen saanut samaan hintaan lähes karrelle kärähtäneen pihvin. Jälkimmäiseen ketjuravintolaan en sitten jatkossa ole mennyt.
Silti ei tarvitse mennä syömään lusikallisia hintaan 200-300 €. Ap:n puolesta sen valinnan tekevät kaverit, mikä on väärin.Sillä 200:lla saa kyllä aika paljon enemmän kuin lusikallisen.
Minulla on yksi kokemus Fine Diningista, en sano missä (Firma maksoi). En valehtele pätkääkään, kun sanon että alkupalana oli kaksi parsaa ristissä hollandaisekastikelirauksen kanssa, ja pääruoaksi pala porsaan sisäfilettä, ja sen kanssa VALEHTELEMATTA noin yksi lusikallinen perunapyrettä. Jälkiruokaa en enää muista, mutta kooltaan oli samaa luokkaa kuin edellisetkin.
Tuskin maksoi 200 euroa tuo (lounas?)setti.
Vierailija kirjoitti:
Saaks muuten näissä fine diningeissa ollenkaan gluteenitonta ruokaa ja jos saa niin maksaaks sekin sitte tuplasti enemmän? 🤔
Saa ja ei maksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoja kavereita jos ei voi sanoa, että ei, en halua fine diningiin vaan johonkin rennompaan ympäristöön. Yleensä kai kavereitten kanssa on sillä lailla rennot välit että asioista voidaan puhua. Sinänsä kumpikin on oikeassa, sekä ne jotka tykkää tuommoisesta että ne jotka ei, kyseessähän on makuasia, mutta outoa jos ei kompromissia löydy.
Muilla porukan jäsenillä ei tunnu olevan ongelmaa tämän fine diningin kanssa, vaan aloittajalla, joka ei ilmeisesti ole elintasossa pysynyt ystäviensä vauhdissa.
Varsinainen fine dininghan ei ole enää oikein edes muodissa, eikä missään tapauksessa ole ollut mikään suuren yleisön suosima harrastus, oli elintaso mikä tahansa. Tässä keskustelussa tosin tunnutaan kutsuvan fine diningiksi kaikkea vähänkin kalliimpaa syömistä. Sinänsä elintason päätteleminen siitä, ettei innostu jostakin yksittäisestä harrastuksesta, on tietenkin täysin järjetöntä. Melko harva harrastaa myöskään esimerkiksi audiohifistelyä, vaikka olisi kuinka rikas.
Kyllä keskiluokan määrittävin ominaisuus on nimenomaan se laatuhakuisuus. Laatu vaatii rahaa, ja sen rahan halutaan näkyvän. Audiohifi on harvan harrastus, mutta keskiluokka esim. pukeutuu yleisesti ottaen laadukkaammin ja tyylitietoisemmin kuin alaluokka, asuu tilavammin ja ylellisemmin, ajaa paremmalla autolla joita on perhettä kohden useampia, tekee ylellisempiä ulkomaanmatkoja ja kyllä: syö laadukkaammin. Enemmän kotimaista, luomua, merkkituotteita. Keskiluokka on muutakin kuin pelkkä tulotaso, se on elämäntapa mihin vaaditaan tietty tulotaso.
Ei tuo edes kovinkaan laajasti pidä paikkaansa, mutta se, mitä erityisesti et tunnu ymmärtävän, on että vain aivan pieni murto-osa laadukkaista ja/tai kalliista ravintoloista on mitään fine diningia.
Kyllä se pitää hyvinkin pitkälle paikkansa, vaikka jotkut jotka kokevat olevansa keskiluokkaa eivät siitä itseään tunnistakaan, tai ainakaan halua tunnustaa. Onhan aiheesta keskusteltu näillä palstoillakin.
Ketjussa on jo monesti todettu että se fine dining ei ole mikään joka päivän juttu kenellekään, vaan kerran kuussa, kerran vuodessa tai joka tapauksessa vähän harvemmin tehtävä juttu. Kaikkien niiden Fine Dining -ravintoloidenkin pitää kuitenkin olla "jatkuvasti" auki, eikä vaan muutamana päivänä vuodessa, ja joka päivälle pitää löytää asiakkaita. Ehkä ahkerimmat kävijät ovat niitä businessillastajia, mutta määrällisesti suurin osa asiakkaista on niitä, jotka harrastavat sitä fine diningia silloin tällöin, ja siitä porukasta ylivoimainen osuus on sitä laatutietoista keskiluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa fine diningia arvostelevilla joku alemmuuskompleksi? Jos olisitte sinut valintannne kanssa, ei olisi tarve päivitellä muiden valintoja. Minä kokkaan ja syön hyvissä ravintoloissa ihan omaksi ilokseni, en muita mollatakseni, itseni korottaakseni tai kateutta herättääkseni.
Kyllä. Juntit yrittävät parhaansa mukaan mollata laatua, kokemuksia, uusia makuja, palvelua jne, koska heillä ei itsellään ole siihen varaa, tai yksinkertaisesti edes kiinnostusta, kun oma käsitys hyvästä ruuasta on, että sen jälkeen on aivan ähky olo, verenpaineet koholla ja vaaka näyttää vähintään kiloa enemmän elopainoa.
Käsitys hyvästä ruoasta on se, että annoksesta ei jää nälkä. En myöskään halua maksaa 200-300 € per ruokailu. En myöskään nauti runsaasta kommunikoista annoksiin liittyen. Enkä myöskään halua odotella niitä annoksia tunteja.
No kappas, ensimmäinen alemuudentuntoinen (ja persaukinen) juntti tuli paikalle ilmoittamaan oman junttiutensa. Muista ottaa ne verenpainelääkkeet ja ota nyt tosissasi jo ne lääkärin puheet uhkaavasta sydänkohtauksesta. Se on edelleen suomalaismiesten suurin kuolinsyy.
Luulin, että puhut itsestäsi. Vain juntti luulee olevansa fiksu syömällä palkkatasoonsa nähden liian kalliisti.
Jonkinlainen larppi sekin 🤣No totta, harvalla on oikeasti varaa taikka aikaa fine diningiin joka päivä. Mutta tuo edellinen oli kyllä oikeasti juntein mahdollinen mielipide: "ei jää nälkä" tarkoittaa 99% tapauksista vähintään kaksinkertaista kalorimäärää henkilön kulutukseen verrattuna, "En myöskään nauti runsaasta kommunikoista" viittaa epäsosiaaliseen änkyrään jolla ei ole ystäviä eikä muitakaan kavereita paitsi kaljoittelusellaisia, ja "en halua odottella tunteja" taas siihen, että kaikki muu paitsi pikaruoka on turhaa hienostelua. Vaikea välttää mielikuvaa, että tuon kirjoittanut on pihi istumatyötä tekevä vanhapoika, jonka elopaino on vähintään 20 kiloa enemmän kuin BMI:n mukaan pitäisi.
Juntein mielipide? Seuraavia kommentteja kuultu fine dining jälkeen:
- älyttömän kallis
- onneksi en maksanut itse
- jäi nälkä eli grillin kautta kotiin
Ihan normipainoisia ihmisiä. Päivällä ei ilmeisesti syöty juuri mitään, kun ollaan menossa syömään kunnolla illalla. Tuntien istuskelun ja odottelun jälkeen jäi nälkä.No, siis kyllä minun mielestäni se että nyrpistää fine diningille nenää edes kokeilematta, ja näkee nuo itse ilmoittamansa asiat jotenkin ihailtavina, on edelleen junttimaisempaa kuin nuo sinun listaamasi kommentit.
Olen minä itsekin ollut työporukan kanssa fine dining -tilaisuudessa missä kommentit olivat juurikin noita. Mutta syy on nimenomaan siinä että on opittu siihen, että ravintolassa syödään itsensä ihan turvoksiin ja siksi on jätetty lounas väliin. Tähän ruotsinlaivabuffetit ja rasvassa uivat bensisateriat ovat suomalaiset koulineet, ja tiliä siitä tehdään vieläkin, sen ylipainon ja sydän-verisuonitautien kanssa. Vaikka yksittäisen ruokailuseurueen osanottajat olisivatkin olleet normaalipainoisia.
Tähän samaan sarjaan kuuluu hotellien ja laivojen aamiaiset. Kriteeri majapaikalle ja laivalle on HYVÄ aamiainen, jolla ahdetaan krapulassa napa täyteen pekonia, nakkeja, metvurstivoileipää ja makeita herkkuja, jottei tarvitse syödä lounasta, vaan voi heti kaupungille vyöryttyään aloittaa taas kaljan juomisen. Sitten iltapäivällä etsitään kaupungin halvin pitseria, jossa otetaan meat lovers pizza ja kaljaa, tai pubi josta saa ranskalaisia ja kypsäksi paistettua pihviä grillimaustevoilla. Ja kaljaa. Sitten on syöty HYVIN ja voikin haukkua taas "hifistelijät", jotka varaavat pöydän laaturavintolaan kokeakseen ruokaelämyksiä. Ei siellä kuitenkaan ole kuin kaksi heinää ristissä, HOHOHOHOOHHHOOOO.
Ja siis siinähän ei ole mitään väärää jos haluaa syödä kengänpohjapihvin maustevoin ja ranskalaisten kanssa. Ei oo pakko mennä fine diningiin jos ei kiinnosta. Mutta ehdottoman typerää on haukkua koko konsepti ja siitä tykkäävät.
Nuoko ovat vaihtoehdot? Olen syönyt erinomaisia pihviannoksia esim. hintaan 30 €. Toisaalta olen saanut samaan hintaan lähes karrelle kärähtäneen pihvin. Jälkimmäiseen ketjuravintolaan en sitten jatkossa ole mennyt.
Silti ei tarvitse mennä syömään lusikallisia hintaan 200-300 €. Ap:n puolesta sen valinnan tekevät kaverit, mikä on väärin.Sillä 200:lla saa kyllä aika paljon enemmän kuin lusikallisen.
Minulla on yksi kokemus Fine Diningista, en sano missä (Firma maksoi). En valehtele pätkääkään, kun sanon että alkupalana oli kaksi parsaa ristissä hollandaisekastikelirauksen kanssa, ja pääruoaksi pala porsaan sisäfilettä, ja sen kanssa VALEHTELEMATTA noin yksi lusikallinen perunapyrettä. Jälkiruokaa en enää muista, mutta kooltaan oli samaa luokkaa kuin edellisetkin.
Tuskin maksoi 200 euroa tuo (lounas?)setti.
Päivällinen oli, ja halvin menu ravintolassa on yli satasen. Juuri tuota menua ei miltään julkiselta listalta näkynyt silloinkaan, joten on vaikea verrata, mutta eihän siihen ollut käytetty edes mitenkään erityisen eksoottisia aineksia, vaan tavallisia aineksia joista not-so-fine dining-paikassa olisi saatettu veloittaa ehkä pari, korkeintaan kolme kymppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa fine diningia arvostelevilla joku alemmuuskompleksi? Jos olisitte sinut valintannne kanssa, ei olisi tarve päivitellä muiden valintoja. Minä kokkaan ja syön hyvissä ravintoloissa ihan omaksi ilokseni, en muita mollatakseni, itseni korottaakseni tai kateutta herättääkseni.
Kyllä. Juntit yrittävät parhaansa mukaan mollata laatua, kokemuksia, uusia makuja, palvelua jne, koska heillä ei itsellään ole siihen varaa, tai yksinkertaisesti edes kiinnostusta, kun oma käsitys hyvästä ruuasta on, että sen jälkeen on aivan ähky olo, verenpaineet koholla ja vaaka näyttää vähintään kiloa enemmän elopainoa.
Käsitys hyvästä ruoasta on se, että annoksesta ei jää nälkä. En myöskään halua maksaa 200-300 € per ruokailu. En myöskään nauti runsaasta kommunikoista annoksiin liittyen. Enkä myöskään halua odotella niitä annoksia tunteja.
No kappas, ensimmäinen alemuudentuntoinen (ja persaukinen) juntti tuli paikalle ilmoittamaan oman junttiutensa. Muista ottaa ne verenpainelääkkeet ja ota nyt tosissasi jo ne lääkärin puheet uhkaavasta sydänkohtauksesta. Se on edelleen suomalaismiesten suurin kuolinsyy.
Luulin, että puhut itsestäsi. Vain juntti luulee olevansa fiksu syömällä palkkatasoonsa nähden liian kalliisti.
Jonkinlainen larppi sekin 🤣No totta, harvalla on oikeasti varaa taikka aikaa fine diningiin joka päivä. Mutta tuo edellinen oli kyllä oikeasti juntein mahdollinen mielipide: "ei jää nälkä" tarkoittaa 99% tapauksista vähintään kaksinkertaista kalorimäärää henkilön kulutukseen verrattuna, "En myöskään nauti runsaasta kommunikoista" viittaa epäsosiaaliseen änkyrään jolla ei ole ystäviä eikä muitakaan kavereita paitsi kaljoittelusellaisia, ja "en halua odottella tunteja" taas siihen, että kaikki muu paitsi pikaruoka on turhaa hienostelua. Vaikea välttää mielikuvaa, että tuon kirjoittanut on pihi istumatyötä tekevä vanhapoika, jonka elopaino on vähintään 20 kiloa enemmän kuin BMI:n mukaan pitäisi.
Juntein mielipide? Seuraavia kommentteja kuultu fine dining jälkeen:
- älyttömän kallis
- onneksi en maksanut itse
- jäi nälkä eli grillin kautta kotiin
Ihan normipainoisia ihmisiä. Päivällä ei ilmeisesti syöty juuri mitään, kun ollaan menossa syömään kunnolla illalla. Tuntien istuskelun ja odottelun jälkeen jäi nälkä.No, siis kyllä minun mielestäni se että nyrpistää fine diningille nenää edes kokeilematta, ja näkee nuo itse ilmoittamansa asiat jotenkin ihailtavina, on edelleen junttimaisempaa kuin nuo sinun listaamasi kommentit.
Olen minä itsekin ollut työporukan kanssa fine dining -tilaisuudessa missä kommentit olivat juurikin noita. Mutta syy on nimenomaan siinä että on opittu siihen, että ravintolassa syödään itsensä ihan turvoksiin ja siksi on jätetty lounas väliin. Tähän ruotsinlaivabuffetit ja rasvassa uivat bensisateriat ovat suomalaiset koulineet, ja tiliä siitä tehdään vieläkin, sen ylipainon ja sydän-verisuonitautien kanssa. Vaikka yksittäisen ruokailuseurueen osanottajat olisivatkin olleet normaalipainoisia.
Tähän samaan sarjaan kuuluu hotellien ja laivojen aamiaiset. Kriteeri majapaikalle ja laivalle on HYVÄ aamiainen, jolla ahdetaan krapulassa napa täyteen pekonia, nakkeja, metvurstivoileipää ja makeita herkkuja, jottei tarvitse syödä lounasta, vaan voi heti kaupungille vyöryttyään aloittaa taas kaljan juomisen. Sitten iltapäivällä etsitään kaupungin halvin pitseria, jossa otetaan meat lovers pizza ja kaljaa, tai pubi josta saa ranskalaisia ja kypsäksi paistettua pihviä grillimaustevoilla. Ja kaljaa. Sitten on syöty HYVIN ja voikin haukkua taas "hifistelijät", jotka varaavat pöydän laaturavintolaan kokeakseen ruokaelämyksiä. Ei siellä kuitenkaan ole kuin kaksi heinää ristissä, HOHOHOHOOHHHOOOO.
Ja siis siinähän ei ole mitään väärää jos haluaa syödä kengänpohjapihvin maustevoin ja ranskalaisten kanssa. Ei oo pakko mennä fine diningiin jos ei kiinnosta. Mutta ehdottoman typerää on haukkua koko konsepti ja siitä tykkäävät.
Nuoko ovat vaihtoehdot? Olen syönyt erinomaisia pihviannoksia esim. hintaan 30 €. Toisaalta olen saanut samaan hintaan lähes karrelle kärähtäneen pihvin. Jälkimmäiseen ketjuravintolaan en sitten jatkossa ole mennyt.
Silti ei tarvitse mennä syömään lusikallisia hintaan 200-300 €. Ap:n puolesta sen valinnan tekevät kaverit, mikä on väärin.Sillä 200:lla saa kyllä aika paljon enemmän kuin lusikallisen.
Minulla on yksi kokemus Fine Diningista, en sano missä (Firma maksoi). En valehtele pätkääkään, kun sanon että alkupalana oli kaksi parsaa ristissä hollandaisekastikelirauksen kanssa, ja pääruoaksi pala porsaan sisäfilettä, ja sen kanssa VALEHTELEMATTA noin yksi lusikallinen perunapyrettä. Jälkiruokaa en enää muista, mutta kooltaan oli samaa luokkaa kuin edellisetkin.
Tuskin maksoi 200 euroa tuo (lounas?)setti.
Päivällinen oli, ja halvin menu ravintolassa on yli satasen. Juuri tuota menua ei miltään julkiselta listalta näkynyt silloinkaan, joten on vaikea verrata, mutta eihän siihen ollut käytetty edes mitenkään erityisen eksoottisia aineksia, vaan tavallisia aineksia joista not-so-fine dining-paikassa olisi saatettu veloittaa ehkä pari, korkeintaan kolme kymppiä.
Ei löytynyt listalta, joten oli räätälöity bisnesmenu. Tuskin maksoi (läheskään) satasta per ruokailija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa fine diningia arvostelevilla joku alemmuuskompleksi? Jos olisitte sinut valintannne kanssa, ei olisi tarve päivitellä muiden valintoja. Minä kokkaan ja syön hyvissä ravintoloissa ihan omaksi ilokseni, en muita mollatakseni, itseni korottaakseni tai kateutta herättääkseni.
Kyllä. Juntit yrittävät parhaansa mukaan mollata laatua, kokemuksia, uusia makuja, palvelua jne, koska heillä ei itsellään ole siihen varaa, tai yksinkertaisesti edes kiinnostusta, kun oma käsitys hyvästä ruuasta on, että sen jälkeen on aivan ähky olo, verenpaineet koholla ja vaaka näyttää vähintään kiloa enemmän elopainoa.
Käsitys hyvästä ruoasta on se, että annoksesta ei jää nälkä. En myöskään halua maksaa 200-300 € per ruokailu. En myöskään nauti runsaasta kommunikoista annoksiin liittyen. Enkä myöskään halua odotella niitä annoksia tunteja.
No kappas, ensimmäinen alemuudentuntoinen (ja persaukinen) juntti tuli paikalle ilmoittamaan oman junttiutensa. Muista ottaa ne verenpainelääkkeet ja ota nyt tosissasi jo ne lääkärin puheet uhkaavasta sydänkohtauksesta. Se on edelleen suomalaismiesten suurin kuolinsyy.
Luulin, että puhut itsestäsi. Vain juntti luulee olevansa fiksu syömällä palkkatasoonsa nähden liian kalliisti.
Jonkinlainen larppi sekin 🤣No totta, harvalla on oikeasti varaa taikka aikaa fine diningiin joka päivä. Mutta tuo edellinen oli kyllä oikeasti juntein mahdollinen mielipide: "ei jää nälkä" tarkoittaa 99% tapauksista vähintään kaksinkertaista kalorimäärää henkilön kulutukseen verrattuna, "En myöskään nauti runsaasta kommunikoista" viittaa epäsosiaaliseen änkyrään jolla ei ole ystäviä eikä muitakaan kavereita paitsi kaljoittelusellaisia, ja "en halua odottella tunteja" taas siihen, että kaikki muu paitsi pikaruoka on turhaa hienostelua. Vaikea välttää mielikuvaa, että tuon kirjoittanut on pihi istumatyötä tekevä vanhapoika, jonka elopaino on vähintään 20 kiloa enemmän kuin BMI:n mukaan pitäisi.
Juntein mielipide? Seuraavia kommentteja kuultu fine dining jälkeen:
- älyttömän kallis
- onneksi en maksanut itse
- jäi nälkä eli grillin kautta kotiin
Ihan normipainoisia ihmisiä. Päivällä ei ilmeisesti syöty juuri mitään, kun ollaan menossa syömään kunnolla illalla. Tuntien istuskelun ja odottelun jälkeen jäi nälkä.No, siis kyllä minun mielestäni se että nyrpistää fine diningille nenää edes kokeilematta, ja näkee nuo itse ilmoittamansa asiat jotenkin ihailtavina, on edelleen junttimaisempaa kuin nuo sinun listaamasi kommentit.
Olen minä itsekin ollut työporukan kanssa fine dining -tilaisuudessa missä kommentit olivat juurikin noita. Mutta syy on nimenomaan siinä että on opittu siihen, että ravintolassa syödään itsensä ihan turvoksiin ja siksi on jätetty lounas väliin. Tähän ruotsinlaivabuffetit ja rasvassa uivat bensisateriat ovat suomalaiset koulineet, ja tiliä siitä tehdään vieläkin, sen ylipainon ja sydän-verisuonitautien kanssa. Vaikka yksittäisen ruokailuseurueen osanottajat olisivatkin olleet normaalipainoisia.
Tähän samaan sarjaan kuuluu hotellien ja laivojen aamiaiset. Kriteeri majapaikalle ja laivalle on HYVÄ aamiainen, jolla ahdetaan krapulassa napa täyteen pekonia, nakkeja, metvurstivoileipää ja makeita herkkuja, jottei tarvitse syödä lounasta, vaan voi heti kaupungille vyöryttyään aloittaa taas kaljan juomisen. Sitten iltapäivällä etsitään kaupungin halvin pitseria, jossa otetaan meat lovers pizza ja kaljaa, tai pubi josta saa ranskalaisia ja kypsäksi paistettua pihviä grillimaustevoilla. Ja kaljaa. Sitten on syöty HYVIN ja voikin haukkua taas "hifistelijät", jotka varaavat pöydän laaturavintolaan kokeakseen ruokaelämyksiä. Ei siellä kuitenkaan ole kuin kaksi heinää ristissä, HOHOHOHOOHHHOOOO.
Ja siis siinähän ei ole mitään väärää jos haluaa syödä kengänpohjapihvin maustevoin ja ranskalaisten kanssa. Ei oo pakko mennä fine diningiin jos ei kiinnosta. Mutta ehdottoman typerää on haukkua koko konsepti ja siitä tykkäävät.
Nuoko ovat vaihtoehdot? Olen syönyt erinomaisia pihviannoksia esim. hintaan 30 €. Toisaalta olen saanut samaan hintaan lähes karrelle kärähtäneen pihvin. Jälkimmäiseen ketjuravintolaan en sitten jatkossa ole mennyt.
Silti ei tarvitse mennä syömään lusikallisia hintaan 200-300 €. Ap:n puolesta sen valinnan tekevät kaverit, mikä on väärin.Sillä 200:lla saa kyllä aika paljon enemmän kuin lusikallisen.
Minulla on yksi kokemus Fine Diningista, en sano missä (Firma maksoi). En valehtele pätkääkään, kun sanon että alkupalana oli kaksi parsaa ristissä hollandaisekastikelirauksen kanssa, ja pääruoaksi pala porsaan sisäfilettä, ja sen kanssa VALEHTELEMATTA noin yksi lusikallinen perunapyrettä. Jälkiruokaa en enää muista, mutta kooltaan oli samaa luokkaa kuin edellisetkin.
Se saattoikin olla huono ravintola. Suomessa on paljon huonojakin fine dining -paikkoja. Alkuruoka vaikuttaa normaalilta, mutta kyllä kolmen ruokalajin pääruoka pitää olla kuvaustasi isompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni viiniharrastaja oikeasti erottaa edes rypälelajit toisistaan. Puhumattakaan alueista, vuosikerroista saati k.o. viinitilasta?
Näiden fine dining -paikkojen sommelierien käytettävissä oleva valikoima on myös loppujen lopuksi melko suppea. Ravintoloilla on sopimus tiettyjen tuottajien tai maahantuojien kanssa joiden valikoimasta ne suositusviinit on raakattu. Ei ne välttämättä mitään huippuviinejä ole, suolaisesta hinnasta huolimatta.
Katkeraa, kovin katkeraa vuodatusta.
Ei, vaan ihan realismia. 95% ihmisistä luottaa siihen, että jos hinta on kova, on viini hyvää.
Entä kun ei ole hajuakaan yksittäisten viinien hinnasta ravintolaillallisella pidempää menua viineineen nauttiessa, eikä oikeastaan kiinnostustakaan niihin hintoihin?
Kuka viinisi valitsee? Yleensä ne hinnat ovat menussa näkyvissä.
Sommelieeri valitsee, eikä yksittäisten viinien hinta näy missään. Ei kyllä kiinnostakaan nähdä.
Eikös tämä ole Suomen kuluttajalainsäädännön vastaista, asiakkaalle pitää tietääkseni ilmoittaa aina se, mitä hänen tilaamansa tuote maksaa? Tietysti viinipaketin hinta jossain menussa kattaa tämän, mutta se että sokkona joutuisi tilaamaan viinipaketin tietämättä maksaako se satasen vai viisi, olisi kyllä minulle sellainen, että en suostuisi.
Tietenkin viinipaketin hinta ilmoitetaan. Edellinen tarkoitti, että hän ei tiedä eikä häntä kiinnosta sen yksittäisen viinin hinta, mikä pakettiin sisältyy. Pääasia, että on ammattilainen valinnut ruokalajille hyvän yhdistelmän.
Tässä ketjussa on monta, jota ei tietenkään kiinnosta, koska he eivät itse maksa ruokiaan tai juomiaan. Joku muu maksaa eli hei mitä välii...
Ihan itse maksan joka kerta, eikä hinta kiinnosta tippaakaan. Rikas en ole, vaan keskituloinen mielestäni.
Suomalaisten keskipalkka on tällä hetkellä noin 3600 euroa kuussa. Tienaatko tätä enemmän? Jos tienaat, niin et ole keski- vaan hyvätuloinen (eri asia kun rikas). En varmasti ole kovin kujalla, jos kuvittelen että ateria joka maksaisi noin kymmenesosan kuukausipalkasta on useimmille suomalaisille hyvin harvinainen kokemus ainakaan säännöllisesti toistuvana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa fine diningia arvostelevilla joku alemmuuskompleksi? Jos olisitte sinut valintannne kanssa, ei olisi tarve päivitellä muiden valintoja. Minä kokkaan ja syön hyvissä ravintoloissa ihan omaksi ilokseni, en muita mollatakseni, itseni korottaakseni tai kateutta herättääkseni.
Kyllä. Juntit yrittävät parhaansa mukaan mollata laatua, kokemuksia, uusia makuja, palvelua jne, koska heillä ei itsellään ole siihen varaa, tai yksinkertaisesti edes kiinnostusta, kun oma käsitys hyvästä ruuasta on, että sen jälkeen on aivan ähky olo, verenpaineet koholla ja vaaka näyttää vähintään kiloa enemmän elopainoa.
Käsitys hyvästä ruoasta on se, että annoksesta ei jää nälkä. En myöskään halua maksaa 200-300 € per ruokailu. En myöskään nauti runsaasta kommunikoista annoksiin liittyen. Enkä myöskään halua odotella niitä annoksia tunteja.
No kappas, ensimmäinen alemuudentuntoinen (ja persaukinen) juntti tuli paikalle ilmoittamaan oman junttiutensa. Muista ottaa ne verenpainelääkkeet ja ota nyt tosissasi jo ne lääkärin puheet uhkaavasta sydänkohtauksesta. Se on edelleen suomalaismiesten suurin kuolinsyy.
Luulin, että puhut itsestäsi. Vain juntti luulee olevansa fiksu syömällä palkkatasoonsa nähden liian kalliisti.
Jonkinlainen larppi sekin 🤣No totta, harvalla on oikeasti varaa taikka aikaa fine diningiin joka päivä. Mutta tuo edellinen oli kyllä oikeasti juntein mahdollinen mielipide: "ei jää nälkä" tarkoittaa 99% tapauksista vähintään kaksinkertaista kalorimäärää henkilön kulutukseen verrattuna, "En myöskään nauti runsaasta kommunikoista" viittaa epäsosiaaliseen änkyrään jolla ei ole ystäviä eikä muitakaan kavereita paitsi kaljoittelusellaisia, ja "en halua odottella tunteja" taas siihen, että kaikki muu paitsi pikaruoka on turhaa hienostelua. Vaikea välttää mielikuvaa, että tuon kirjoittanut on pihi istumatyötä tekevä vanhapoika, jonka elopaino on vähintään 20 kiloa enemmän kuin BMI:n mukaan pitäisi.
Juntein mielipide? Seuraavia kommentteja kuultu fine dining jälkeen:
- älyttömän kallis
- onneksi en maksanut itse
- jäi nälkä eli grillin kautta kotiin
Ihan normipainoisia ihmisiä. Päivällä ei ilmeisesti syöty juuri mitään, kun ollaan menossa syömään kunnolla illalla. Tuntien istuskelun ja odottelun jälkeen jäi nälkä.No, siis kyllä minun mielestäni se että nyrpistää fine diningille nenää edes kokeilematta, ja näkee nuo itse ilmoittamansa asiat jotenkin ihailtavina, on edelleen junttimaisempaa kuin nuo sinun listaamasi kommentit.
Olen minä itsekin ollut työporukan kanssa fine dining -tilaisuudessa missä kommentit olivat juurikin noita. Mutta syy on nimenomaan siinä että on opittu siihen, että ravintolassa syödään itsensä ihan turvoksiin ja siksi on jätetty lounas väliin. Tähän ruotsinlaivabuffetit ja rasvassa uivat bensisateriat ovat suomalaiset koulineet, ja tiliä siitä tehdään vieläkin, sen ylipainon ja sydän-verisuonitautien kanssa. Vaikka yksittäisen ruokailuseurueen osanottajat olisivatkin olleet normaalipainoisia.
Tähän samaan sarjaan kuuluu hotellien ja laivojen aamiaiset. Kriteeri majapaikalle ja laivalle on HYVÄ aamiainen, jolla ahdetaan krapulassa napa täyteen pekonia, nakkeja, metvurstivoileipää ja makeita herkkuja, jottei tarvitse syödä lounasta, vaan voi heti kaupungille vyöryttyään aloittaa taas kaljan juomisen. Sitten iltapäivällä etsitään kaupungin halvin pitseria, jossa otetaan meat lovers pizza ja kaljaa, tai pubi josta saa ranskalaisia ja kypsäksi paistettua pihviä grillimaustevoilla. Ja kaljaa. Sitten on syöty HYVIN ja voikin haukkua taas "hifistelijät", jotka varaavat pöydän laaturavintolaan kokeakseen ruokaelämyksiä. Ei siellä kuitenkaan ole kuin kaksi heinää ristissä, HOHOHOHOOHHHOOOO.
Ja siis siinähän ei ole mitään väärää jos haluaa syödä kengänpohjapihvin maustevoin ja ranskalaisten kanssa. Ei oo pakko mennä fine diningiin jos ei kiinnosta. Mutta ehdottoman typerää on haukkua koko konsepti ja siitä tykkäävät.
Nuoko ovat vaihtoehdot? Olen syönyt erinomaisia pihviannoksia esim. hintaan 30 €. Toisaalta olen saanut samaan hintaan lähes karrelle kärähtäneen pihvin. Jälkimmäiseen ketjuravintolaan en sitten jatkossa ole mennyt.
Silti ei tarvitse mennä syömään lusikallisia hintaan 200-300 €. Ap:n puolesta sen valinnan tekevät kaverit, mikä on väärin.Sillä 200:lla saa kyllä aika paljon enemmän kuin lusikallisen.
Minulla on yksi kokemus Fine Diningista, en sano missä (Firma maksoi). En valehtele pätkääkään, kun sanon että alkupalana oli kaksi parsaa ristissä hollandaisekastikelirauksen kanssa, ja pääruoaksi pala porsaan sisäfilettä, ja sen kanssa VALEHTELEMATTA noin yksi lusikallinen perunapyrettä. Jälkiruokaa en enää muista, mutta kooltaan oli samaa luokkaa kuin edellisetkin.
Tuskin maksoi 200 euroa tuo (lounas?)setti.
Päivällinen oli, ja halvin menu ravintolassa on yli satasen. Juuri tuota menua ei miltään julkiselta listalta näkynyt silloinkaan, joten on vaikea verrata, mutta eihän siihen ollut käytetty edes mitenkään erityisen eksoottisia aineksia, vaan tavallisia aineksia joista not-so-fine dining-paikassa olisi saatettu veloittaa ehkä pari, korkeintaan kolme kymppiä.
Edes Rossossa et syö alku-, pää- ja jälkiruokaa parilla kympillä. Ainesten eksoottisuus ei maksa, vaan käsityö. Toisin kuin halpis-ketjupaikoissa, se liha ei tule pakasteesta valmiina annospalana eikä pyre tule pussista vaan valmistetaan paikan päällä käsityönä ihan oikeista perunoista. Mutta jos ei osaa arvostaa niin ei, ja silloin kannattaakin käydä Rossossa.
Lisäksi aika moni ostaa viininsä nykyään tonkassa. Niissä on reilusti enemmän sulfiitteja kuin saman viinin pulloversiossa. Tästä syystä tonkka myös säilyy niin pitkään avattuna. Tonkka vuotaa ilmaa sisäänsä enemmän kuin pullotettu viini ja siksi niissä on päiväyskin suuren säilöntäainemäärän lisäksi.