Miksi englanti on niin hankala kieli?

T. 2[/quote]

Englannissa se a ja an muodostuu sen mukaan, alkaako sana laususttaessa vokaalilla.

Saksassa ja ruotsissa artikkelit ovat yleensä täysin sattumanvaraisia. Toki Saksassa on muutama sana, joista tietää, että kyse on maskuliinisesta taifeminiinisestä sanasta, mutta muut on muistettava.[/quote]

Saksan artikkelit eivät ole sattumanvaraisia, vaan ihan tiettyjen sääntöjen mukaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin ja lisäksi vielä se, että lausuminen ja kirjoittaminen ovat aivan erilaisia.

Hyvää englannissa on se, että ei tarvitse muistaa artikkeleita.

Toki pitää muistaa, tuleeko a, an vai the.

Tässä ei ole mitään muistettavaa. A ja an tulee varsinaisen sanan alkukirjaimen/ääntämisen mukaan ja the on määräinen artikkeli.

Toisin on sitten esim ranskassa ja espanjassa, kun pitäisi tietää mikä sana on maskuliininen ja mikä feminiinen. Hollannissa de ja het, mutta niillä on myös ihan oma logiikka, joka ei kuitenkaan ole maskuliininen/feminiininen.

Saksan verbioppi on kylla varsin monimutkainen, esim. konjunktiivi eri aikamuodoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta ruotsi tai saksa ole yhtään sen helpompia. Hyvin samantyyppisiä kieliä ovat. Ehkä englanti on vaikein noista suomalaisena ääntää, enemmän omalle kielelle vieraita äänteitä ja vähemmän säännönmukainen kirjoituksen ja ääntämyksen yhteys, mutta kieliopin puolesta ja sanaston puolesta ihan yhtä vaikeita. 

Olin koulussa hyvä kaikissa kielissä, mutta näistä kolmesta, englanti, ruotsi, saksa, englanti oli vähän vaikeampi. Ruotsi ja saksa sujuivat kunhan tunnilla kuunteli.

Minulle taas ruotsi ja saksa oli ihan v-mäisiä (saksaa en kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissa vaikka luokiota myöten sitä koulussa luin) kun olivat sen verran samankaltaisia että menivät sekaisin, ja sitten ne pirun artikkelit, "ne vaan pitää opetella" ja milloin ruotsin ä on ä eikä e... saksa sentään oli enimmäkseen looginen ääntämisen suhteen.

Mutta jos haluat tapella kielen epäloogisuuksien kanssa, kokeile kreikkaa! Aakkosissa neljä eri kirjainta jotka kaikki ovat i, mutta sitten varsinaisissa sanoissa minä kirjaimena se ääntyy riippuu missä kohdassa sanaa se on, mitä kirjaimia sen seurana on ja sitten vielä ne "tässä sanassa se ei toimi noin, koska historialliset syyt". Tuli englannin ääntämistä ikävä.

Viro myös hankala, koska monet sanat näyttää kovin suomalaisilta, mutta eivät tarkoita sitä miltä näyttävät.

Espanjassa hankalinta itselle oli pehmeä R ja se miten Z pitäisi ääntää, tosin onneksi opettaja antoi opetella meksikolaisen ääntämisen jos oman pään kieli ei vaan totellut esimerkkiä (mutta sitten piti opetella se kuitenkin johdonmukaisesti kautta linjan). Espanjassa on niin kuin suomessa että sanat muuttuu kieliopin mukaan järjestelmällisesti (eli esim. omistusmuodosta näkee onko kyse minun kissastani vai heidän kissoistaan), mutta maskuliini/feminiini versiot (eli esim. "sisko" ja "veli" ovat sama sana, vain pienellä erolla) oli vähän hankalia.

Ei niin hankalia kuin latinassa, sentään, missä ketutti kun ääntäminen on mitä on (pahempi kuin englanti!), olla-verbiä ei käytetä kuin mielivaltaisesti silloin tällöin, ja saattaa olla hankalaa/mahdotonta päätellä puhutaanko jostakin monikossa vai ei, tai onko kyse minusta, sinusta vai hänestä jos tiedät että yksikkö on kyseessä. Latinan aakkoset sentään on samat kuin ääkkösettömän suomenkielen, venäjästä en muistakaan enää kuin aakkoset, itseni esittelyn ja jokaisesta kielestä tärkeimmän lauseen jolla kysytään osaako toinen puhua englantia. Japanin kurssi jäi kesken kun olisi sittenkin pitänyt ostaa 140 € maksanut oppikirja, vaikka kurssin alussa vakuutettiin ettei ollut pakko, enkä kokeilumielessä kurssille lähteneenä raskinut panostaa niin paljoa, kun kurssi muuten oli vain pari kymppiä. Siitä jäi mieleen lähinnä kolmen eri kirjoitusmuodon koukerot ja se miten kunnioittava ja arkinen tyyli puhua ovat melkein kuin kaksi eri kieltä.

...englanti on hyvin helppo kieli, loppujen lopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta ruotsi tai saksa ole yhtään sen helpompia. Hyvin samantyyppisiä kieliä ovat. Ehkä englanti on vaikein noista suomalaisena ääntää, enemmän omalle kielelle vieraita äänteitä ja vähemmän säännönmukainen kirjoituksen ja ääntämyksen yhteys, mutta kieliopin puolesta ja sanaston puolesta ihan yhtä vaikeita. 

Olin koulussa hyvä kaikissa kielissä, mutta näistä kolmesta, englanti, ruotsi, saksa, englanti oli vähän vaikeampi. Ruotsi ja saksa sujuivat kunhan tunnilla kuunteli.

Minulle taas ruotsi ja saksa oli ihan v-mäisiä (saksaa en kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissa vaikka luokiota myöten sitä koulussa luin) kun olivat sen verran samankaltaisia että menivät sekaisin, ja sitten ne pirun artikkelit, "ne vaan pitää opetella" ja milloin ruotsin ä on ä eikä e... saksa sentään oli enimmäkseen looginen ääntämisen suhteen.

Mutta jos haluat tapella kielen epäloogisuuksien kanssa, kokeile kreikkaa! Aakkosissa neljä eri kirjainta jotka kaikki ovat i, mutta sitten varsinaisissa sanoissa minä kirjaimena se ääntyy riippuu missä kohdassa sanaa se on, mitä kirjaimia sen seurana on ja sitten vielä ne "tässä sanassa se ei toimi noin, koska historialliset syyt". Tuli englannin ääntämistä ikävä.

Viro myös hankala, koska monet sanat näyttää kovin suomalaisilta, mutta eivät tarkoita sitä miltä näyttävät.

Espanjassa hankalinta itselle oli pehmeä R ja se miten Z pitäisi ääntää, tosin onneksi opettaja antoi opetella meksikolaisen ääntämisen jos oman pään kieli ei vaan totellut esimerkkiä (mutta sitten piti opetella se kuitenkin johdonmukaisesti kautta linjan). Espanjassa on niin kuin suomessa että sanat muuttuu kieliopin mukaan järjestelmällisesti (eli esim. omistusmuodosta näkee onko kyse minun kissastani vai heidän kissoistaan), mutta maskuliini/feminiini versiot (eli esim. "sisko" ja "veli" ovat sama sana, vain pienellä erolla) oli vähän hankalia.

Ei niin hankalia kuin latinassa, sentään, missä ketutti kun ääntäminen on mitä on (pahempi kuin englanti!), olla-verbiä ei käytetä kuin mielivaltaisesti silloin tällöin, ja saattaa olla hankalaa/mahdotonta päätellä puhutaanko jostakin monikossa vai ei, tai onko kyse minusta, sinusta vai hänestä jos tiedät että yksikkö on kyseessä. Latinan aakkoset sentään on samat kuin ääkkösettömän suomenkielen, venäjästä en muistakaan enää kuin aakkoset, itseni esittelyn ja jokaisesta kielestä tärkeimmän lauseen jolla kysytään osaako toinen puhua englantia. Japanin kurssi jäi kesken kun olisi sittenkin pitänyt ostaa 140 € maksanut oppikirja, vaikka kurssin alussa vakuutettiin ettei ollut pakko, enkä kokeilumielessä kurssille lähteneenä raskinut panostaa niin paljoa, kun kurssi muuten oli vain pari kymppiä. Siitä jäi mieleen lähinnä kolmen eri kirjoitusmuodon koukerot ja se miten kunnioittava ja arkinen tyyli puhua ovat melkein kuin kaksi eri kieltä.

...englanti on hyvin helppo kieli, loppujen lopuksi.

Anteeksi kirjoitusvirheet, silmät on vielä vähän uniset eikä huomaa niitä siksikään kun puhelimen oikeinkirjoitustarkistaja on englannille säädetty, kun sitä tulee käytettyä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englantihan on noista heittämällä helpoin kieli. Esimerkiksi tuo "a vai an" on helposti pääteltävissä sanasta joka on kyseessä(alkaako vokaalilla vai ei), kun taas ruotsissa en tänäkään päivänä tiedä onko joku en vai ett.

Artikkelit ovat tosiaan "peruskielessä" yleensä suht helppo juttu. Vaikein asia englannissa onkin se, milloin artikkeli jätetään kokonaan pois. Opiskelen englantia yliopistossa, ja tämä on selkeästi yksi vaikeimmin hahmotettavia asioita itselleni ja myös monille muille. Asiaan ei ole mitään yhtä yleispätevää sääntöä, vaikka toki useita ohjenuoria onkin olemassa. Vaihtelua on myös maittain. Eikä edistyneemmässä englannissa, vaikkapa akateemisen kirjoittamisen saralla, ole aina mitenkään niin itsestäänselvää sekään, laitetaanko epämääräinen vai määräinen artikkeli. Välillä erot ovat niin hiuksenhienoja, että niitä on ei-natiivipuhujan hyvin vaikea hahmottaa, vaikka olisikin kielessä hyvin taitava.

Minusta tuo taas on hyvinkin selkeä asia. Olisiko esimerkkejä tilanteista, joissa on vaikea hahmottaa tuleeko artkkelia vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englantihan on noista heittämällä helpoin kieli. Esimerkiksi tuo "a vai an" on helposti pääteltävissä sanasta joka on kyseessä(alkaako vokaalilla vai ei), kun taas ruotsissa en tänäkään päivänä tiedä onko joku en vai ett.

Artikkelit ovat tosiaan "peruskielessä" yleensä suht helppo juttu. Vaikein asia englannissa onkin se, milloin artikkeli jätetään kokonaan pois. Opiskelen englantia yliopistossa, ja tämä on selkeästi yksi vaikeimmin hahmotettavia asioita itselleni ja myös monille muille. Asiaan ei ole mitään yhtä yleispätevää sääntöä, vaikka toki useita ohjenuoria onkin olemassa. Vaihtelua on myös maittain. Eikä edistyneemmässä englannissa, vaikkapa akateemisen kirjoittamisen saralla, ole aina mitenkään niin itsestäänselvää sekään, laitetaanko epämääräinen vai määräinen artikkeli. Välillä erot ovat niin hiuksenhienoja, että niitä on ei-natiivipuhujan hyvin vaikea hahmottaa, vaikka olisikin kielessä hyvin taitava.

Minusta tuo taas on hyvinkin selkeä asia. Olisiko esimerkkejä tilanteista, joissa on vaikea hahmottaa tuleeko artkkelia vai ei?

Sanat jotka voi olla sekä countable että uncountable. Eli joissain tilanteissa niihin tulee aina artikkeli mutta joissain ei koskaan.

Englanti on tosiaan edistyneellä tasolla vaikea kieli. Rallienglantia oppii helposti tankkaamaan joka urpo, mutta se, että puhuisi todella sivistynyttä englantia vaatii työtä, paljon lukemista englanniksi - oman alan kirjallisuutta ja lehtiä sekä romaaneja - ja pidempää oleskelua jossain englanninkielisessä maassa. 

Poikkeuksen poikkeukset ja erittäin laaja sanasto johtuvat siitä, että historian aikana englantiin on sulautunut ranskan ja latinan sanastoa. 

Hmmm kirjoitti:

Englanti on tosiaan edistyneellä tasolla vaikea kieli. Rallienglantia oppii helposti tankkaamaan joka urpo, mutta se, että puhuisi todella sivistynyttä englantia vaatii työtä, paljon lukemista englanniksi - oman alan kirjallisuutta ja lehtiä sekä romaaneja - ja pidempää oleskelua jossain englanninkielisessä maassa. 

Poikkeuksen poikkeukset ja erittäin laaja sanasto johtuvat siitä, että historian aikana englantiin on sulautunut ranskan ja latinan sanastoa. 

Ei vain ranksaa ja latinaa, ja lainasanat kulkee kielestä toiseen vielä nykyisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin ja lisäksi vielä se, että lausuminen ja kirjoittaminen ovat aivan erilaisia.

Hyvää englannissa on se, että ei tarvitse muistaa artikkeleita.

Hohhoijaa! Kannattaisiko opetella ääntämään englannin aakkoset, ja sen jälkeen miettiä, ovatko lausuminen ja kirjoittaminen kovinkaan erilaisia? Kuka tollo vertaa englannin lausumista ja kirjoittamista suomen kielen aakkosiin?

Sama pätee myös toisinpäin. Jos englanninkielinen yrittäisi lausua ja kirjoittaa suomea omilla aakkosillaan, hän saattaisi manailla, kuinka voikin olla "väärin" kirjoitettu ja lausuttu. Siis jos olisi idiootti, kuten... 

Ei se kyllä englantia puhuvalle ole ihan noin helppoa. Mietippä, että alat tavaamaan jotain sanaa kirjain kerrallaan, kuulostaa aina erilaiselta esim: T, TH, THI, THIRTEEN

Mieluummin englanti, kuin mönnen können -kieli. 

Makuasioita, oletan. Tongue things, I presume. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englantihan on noista heittämällä helpoin kieli. Esimerkiksi tuo "a vai an" on helposti pääteltävissä sanasta joka on kyseessä(alkaako vokaalilla vai ei), kun taas ruotsissa en tänäkään päivänä tiedä onko joku en vai ett.

Artikkelit ovat tosiaan "peruskielessä" yleensä suht helppo juttu. Vaikein asia englannissa onkin se, milloin artikkeli jätetään kokonaan pois. Opiskelen englantia yliopistossa, ja tämä on selkeästi yksi vaikeimmin hahmotettavia asioita itselleni ja myös monille muille. Asiaan ei ole mitään yhtä yleispätevää sääntöä, vaikka toki useita ohjenuoria onkin olemassa. Vaihtelua on myös maittain. Eikä edistyneemmässä englannissa, vaikkapa akateemisen kirjoittamisen saralla, ole aina mitenkään niin itsestäänselvää sekään, laitetaanko epämääräinen vai määräinen artikkeli. Välillä erot ovat niin hiuksenhienoja, että niitä on ei-natiivipuhujan hyvin vaikea hahmottaa, vaikka olisikin kielessä hyvin taitava.

Minusta tuo taas on hyvinkin selkeä asia. Olisiko esimerkkejä tilanteista, joissa on vaikea hahmottaa tuleeko artkkelia vai ei?

Sanat jotka voi olla sekä countable että uncountable. Eli joissain tilanteissa niihin tulee aina artikkeli mutta joissain ei koskaan.

Mutta eikös noissa ole ihan selkeät säännöt?

Itsellä lukihäiriö joka vaikeuttaa välillä hahmottaa sanaa ja sitä myötä lausumaan tai muistamaan sitä, ei kaikki sanat.

Lisäksi joudut opettelemaan yhdessä perussanassa kolme asiaa.

Miten se kirjoitetaan, lausutaan ja vielä mitä tarkoittaa.

Lisäksi taivutusmuodot ja muut kieliopin erikoisuudet sanan vääntymisessä.

Englanti on vaikea kieli, koska Shakespeare keksi sen, jotta muut englantilaiset ei osaisi kirjoittaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta ruotsi tai saksa ole yhtään sen helpompia. Hyvin samantyyppisiä kieliä ovat. Ehkä englanti on vaikein noista suomalaisena ääntää, enemmän omalle kielelle vieraita äänteitä ja vähemmän säännönmukainen kirjoituksen ja ääntämyksen yhteys, mutta kieliopin puolesta ja sanaston puolesta ihan yhtä vaikeita. 

Ruotsissa ja Saksassa ei ole niin paljon erilaisia merkityksiä sanoilla ja sanonnoilla, joista pitäisi asianyhteydestä päätellä, mitä tässä tarkoitetaan.

Kyllä on. Pitää vaan osata tarpeeksi hyvin ko. kieltä tajutakseen sen. Samu Haberin "Morgenlatte" esimerkkinä. 

Onko tuo vähän kuin se Suomen kielen organ-napsu? Mieheni kanssa saan helposti pienen pieniä organ-napsuja

Vierailija kirjoitti:

Lukioaikoina minulla oli vaikeuksia englannin kanssa, mutta kun yliopistossa opiskelin englanniksi ja olen sittemmin työskennellyt englanninkielisissä yrityksissä, olen tullut siihen tulokseen että englanti on kielenä hyvin looginen ja paljon helpompi kuin suomi. Työasioista minun on jopa helpompaa jutella englanniksi kuin suomeksi. Suomen kieli on niin vaikeaa, että kun vähänkään kiinnität huomiota ihmisten lauserakenteisiin ja sanamuotoihin, huomaat meidän suomalaisten tekevän ihan jatkuvasti virheitä oman äidinkielemme kanssa. En uskalla väittää, että edes tämä kirjoittamani viesti olisi kieliopillisesti täysin virheetön. Hyvä asia on kuitenkin se, että me suomalaiset ymmärrämme toisiamme siitäkin huolimatta, että äidinkielen osaaminen on puutteellista lähes jokaisella suomalaisella. Englannissa tätä samaa ei tapahdu, vaan on paljon helpompaa puhua ja kirjoittaa virheetöntä englantia kuin virheetöntä suomea, kun vain on altistunut tarpeeksi paljon englannin kielelle. Mutta jos haluat tuottaa virheetöntä suomenkielistä tekstiä, on melko väistämätöntä että joudut opiskelemaan suomen kielioppia erityisen paljon.

Käänäpä tuo sitten englanniksi niin katotaan mitä osaat.

Mä olen aina pitänyt saksan kieltä helpompana kuin englantia. Outoa.Ymmärränkin sitä paremmin puhuttuna. Jotenkin selkeämpää.

En lukenut ketjua, ehkä tuli jo ilmi, mutta muistaakseni joskus muinoin vuonna nakki ylimistö halusi, että englanti on sivistyneen ylimystön kieli, ja rahvaan ei tarvitse sitä osata. Kielestä tehtiin tarkoituksella mahdollisimman haastava kirjallisesti. Näin erotellaan parempi väki rahvaasta.

Päinvastoin kuin Koreassa, jossa hallitsija X halusi, että koko kansan tulee osata lukea ja kirjoittaa, ja pisti oppineen hovimiehen kehittämään mahdollisimman helpon kielen kansalle. Periaatteessa korean lukusäännöt voi oppia vartissa, koska se on todella systemaattinen ja yksinkertainen kieli.

Vierailija kirjoitti:

Prepositiot opetellaan sanan mukaan. Googlaamalla sana ja katsomalla mikä prepositio sille tulee.

Miksi ihmeessä luulet, että artikkeli on prepositio? Ota nyt sieltä googlesta tuohonkin selvää.

Yksittäisten sanojen ääntäminen ja puheen tuottaminen on kaksi eri asiaa. Kun sanoja laitetaan peräkkäin sanan viimeinen tavu ja seuraavan ensimmäinen tavu pitää olla tavallaan samaa äännettä jotta saadaan sujuvaa puhetta. Näin se on kaikissa kielissä eikä tätä opi  sanojen ääntämistä opettelemalla.