Miksi englanti on niin hankala kieli?

Vierailija kirjoitti:

Tosin olen pettynyt että viittomakielestä ei ole luotu universaalia kieltä, jotta ihmiset voivat käyttää maasta ja kuulovammaisuudesta riippumatta.

Mites kädettömät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englantia on siitä helppo oppia, että sitä lukee ja kuulee kaikkialla. Sitä voi oppia "kuten lapsi", siis kuten on oppinut äidinkielensäkin. Pohjataito tietenkin saadaan koulusta, mutta jo englanninkielistä musiikkia kuuntelemalla ja televisiosarjoja katsomalla oppii huomaamattaan.

Minulla on tuttava, joka ei ole lukenut koulussa englantia lainkaan, mutta puhuu ja ymmärtää hyvin, koska on aina ollut innokas musiikki-ihminen. Kun kappaleiden sanoitukset ovat olleet englanniksi ja esim. fanilehdet täysin englanninkielisiä, niin on ollut kova halu ymmärtää kieltä.

Tämä sama tietysti pätee ihan mihin kieleen tahansa, mutta englannille meillä varmastikin altistutaan luontaisesti eniten, halusimme tai emme.

Ei ole helppo oppia englantia mistään telkkariohjelmista tms.

Jotkut oppii korvakuulolta minä en.

Luulen, että korvakuulolta oppiminen on yhteydessä musikaalisuuteen. Olen huomannut tällaisen yhteyden itse.

Minä olen korvakuulolta oppija, en tiedä olenko musikaalinen, mutta saan mm. tosi helposti korvamatoja, pitää ihan rajoittaa musiikin kuuntelua sen takia. Mulla on pään sisäinen jukeboksi.

Lukiomme englannin opettaja valitteli monesti, että englantia pidetään niin helppona, ettei sitä opiskella kunnolla. Moni puhuu englantia hyvin sujuvan tuntuisesti, mutta ongelma on siinä, että sanotaan asiat eri tavalla kuin natiivi sanoisi ja muutenkin virheitä tulee enemmän kuin puhuja kuvittelee. Englannin kielessä on valtava määrä perinteisiä tapoja ilmaista asioita ja lisäksi sanasto on valtavan laaja. Englantia voi puhua sujuvasti ja hyvin ääntäen, mutta siinä silti kuuluu se, että puhuja on oppinut kielen muualla kuin englanninkielisessä ympäristössä. Vaatii runsasta tekstien lukemista vuosien oleskelua englanninkielisessä maassa, että alkaa ilmaista asiat oikealla tavalla.

Englantihan on noista heittämällä helpoin kieli. Esimerkiksi tuo "a vai an" on helposti pääteltävissä sanasta joka on kyseessä(alkaako vokaalilla vai ei), kun taas ruotsissa en tänäkään päivänä tiedä onko joku en vai ett.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prepositiot opetellaan sanan mukaan. Googlaamalla sana ja katsomalla mikä prepositio sille tulee.

Tuossahan on ihan älytöntä ja tavallaan turha muistaminen.

Luin pitkän saksan 30 vuotta sitten. En muista ainoankaan sanan prepositiota. En oikeasti yhtään. Sanoja muistan aika paljon. No, yhden muistan. Die Katze. Se oli ekalla sivulla saksan kirjassa minulla silloin, kun pitkä saksa alkoi viidennellä luokalla.

Miten se on turhaa muistamista, kun kieltä ei voi puhua kunnolla ilman artikkeleita? Oletan siis, että aiempi kommentoija sekoitti prepositiot ja artikkelit. Artikkelit vaikuttaa saksassa ja ruotsissa myös muihin sanoihin, joten luonnollisesti artikkeli opetellaan samalla kun muukin sana, jos haluaa puhua muuta kuin luolamieskieltä. Toki molemmissa kielissä on myös tiettyjä säännönmukaisuuksia siihen, millaisilla sanoilla on mikäkin artikkeli, mutta ne eivät kata kaikkia sanoja. Se, ettet sinä muista yhdenkään sanan artikkelia, kertoo vain, että olet unohtanut kielen tai ettei kielitaito alkujaankaan ollut kovin vahva. Minä luin peruskoulussa 6 vuotta saksaa, ja niistä sanoista mitä muistan, muistan tai osaan päätellä myös artikkelin.

Vierailija kirjoitti:

Lukiomme englannin opettaja valitteli monesti, että englantia pidetään niin helppona, ettei sitä opiskella kunnolla. Moni puhuu englantia hyvin sujuvan tuntuisesti, mutta ongelma on siinä, että sanotaan asiat eri tavalla kuin natiivi sanoisi ja muutenkin virheitä tulee enemmän kuin puhuja kuvittelee. Englannin kielessä on valtava määrä perinteisiä tapoja ilmaista asioita ja lisäksi sanasto on valtavan laaja. Englantia voi puhua sujuvasti ja hyvin ääntäen, mutta siinä silti kuuluu se, että puhuja on oppinut kielen muualla kuin englanninkielisessä ympäristössä. Vaatii runsasta tekstien lukemista vuosien oleskelua englanninkielisessä maassa, että alkaa ilmaista asiat oikealla tavalla.

Toisaalta kukaan ei oleta, että englantia puhuttaisiin täydellisesti tai edes erinomaisesti. Maailman puhutuin (bisnes)kieli on broken english. Meillä töissä on ihmisiä liki kaikista maanosista ja me puhutaan englantia keskenämme, eikä kyllä kukaan läheskään natiivisti. Eikä tarvitsekaan, kun saamme hoidettua työskentelyn ja työkavereiden välisen small talkin mainiosti vajaallakin kielitaidolla.

Vierailija kirjoitti:

Englantihan on noista heittämällä helpoin kieli. Esimerkiksi tuo "a vai an" on helposti pääteltävissä sanasta joka on kyseessä(alkaako vokaalilla vai ei), kun taas ruotsissa en tänäkään päivänä tiedä onko joku en vai ett.

Artikkelit ovat tosiaan "peruskielessä" yleensä suht helppo juttu. Vaikein asia englannissa onkin se, milloin artikkeli jätetään kokonaan pois. Opiskelen englantia yliopistossa, ja tämä on selkeästi yksi vaikeimmin hahmotettavia asioita itselleni ja myös monille muille. Asiaan ei ole mitään yhtä yleispätevää sääntöä, vaikka toki useita ohjenuoria onkin olemassa. Vaihtelua on myös maittain. Eikä edistyneemmässä englannissa, vaikkapa akateemisen kirjoittamisen saralla, ole aina mitenkään niin itsestäänselvää sekään, laitetaanko epämääräinen vai määräinen artikkeli. Välillä erot ovat niin hiuksenhienoja, että niitä on ei-natiivipuhujan hyvin vaikea hahmottaa, vaikka olisikin kielessä hyvin taitava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, suomentakaa te ns enkun osaajat tämä runon säkeistö:

Never and never, my girl riding far and near

In the land of the hearthstone tales, and spelled asleep,

Fear or believe that the wolf in a sheepwhite hood

Loping and bleating roughly and blithely shall leap,

My dear, my dear,

Out of a lair in the flocked leaves in the dew dipped year

To eat your heart in the house in the rosy wood.

Ei koskaan eikä koskaan, tyttöni ratsastaa kaukana ja lähellä

Takkakivitarinoiden maassa ja kirjoitettuna unessa,

Pelkää tai usko, että susi lampaanvalkoisessa hupussa

Karkeasti ja kevyesti lyöminen ja haukkuminen hyppää,

Rakkaani, rakkaani,

Ulos pesästä parvettujen lehtien keskellä kasteen kasteneena vuonna

Syödäksesi sydämesi talossa ruusupuussa.

Ei julkaisukelpoinen. Muita?

Vaikeaa on ääntäminen ja jos on huono muisti niin ei muista sanoja. Hankaluutta lisää jos pelkää tekevänsä virheitä eikä siksi pysty puhumaan ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, suomentakaa te ns enkun osaajat tämä runon säkeistö:

Never and never, my girl riding far and near

In the land of the hearthstone tales, and spelled asleep,

Fear or believe that the wolf in a sheepwhite hood

Loping and bleating roughly and blithely shall leap,

My dear, my dear,

Out of a lair in the flocked leaves in the dew dipped year

To eat your heart in the house in the rosy wood.

Ihan mahtavaa ottaa esimerkiksi runo Dylan Thomasilta joka on yksi kaikkien aikojen luovimpia ja vaikeaselkoisimpia englannin kielen käyttäjiä. Suurin osa englantia äidinkielenään puhuvista ei tajua Thomasista mitään. Noita suomentamaan tarvitaan runoilija, ja runoilijat niitä ovatkin suomentaneet.

Täti osaa googlettaa 😆

Luuserit jotka ei tiedä yhtään mitä haluaa, menee yliopistoon lukemaan englantia. Sitten tulee mt-ongelmat ja päätyvät palstalle pätemään.

Eimen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, suomentakaa te ns enkun osaajat tämä runon säkeistö:

Never and never, my girl riding far and near

In the land of the hearthstone tales, and spelled asleep,

Fear or believe that the wolf in a sheepwhite hood

Loping and bleating roughly and blithely shall leap,

My dear, my dear,

Out of a lair in the flocked leaves in the dew dipped year

To eat your heart in the house in the rosy wood.

Ei koskaan eikä koskaan, tyttöni ratsastaa kaukana ja lähellä

Takkakivitarinoiden maassa ja kirjoitettuna unessa,

Pelkää tai usko, että susi lampaanvalkoisessa hupussa

Karkeasti ja kevyesti lyöminen ja haukkuminen hyppää,

Rakkaani, rakkaani,

Ulos pesästä parvettujen lehtien keskellä kasteen kasteneena vuonna

Syödäksesi sydämesi talossa ruusupuussa.

Takkakivitarinoiden sijaan kpuhuisin takkatulien tarinoista. Bleating on myös lampaan määkimistä eli tuolla rivillä voisi kuvata miten susi lampaan vaatteissa koittaa näytellä lammasta vain hypätäkseen lehtikasan kätköistä rakkaani kimppuun syödäkseen rakkaani sydämen. 

Mä jäin miettimään, viitataanko toisen rivin "spelled"-sanalla itse asiassa loihtimiseen, siis että tyttö olisi noiduttu uneen, kuten prinsessa Ruusunen.

Jotkut myös yliääntävät liian pedantisti eli pyrkivät lausumaan jokaisen sanan huolellisesti loppuun asti mikä on puheessa vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tekevät siis asiat itselleen liian vaikeiksi.

Tätä kuulee aika usein, että "saksan kielioppi tosi säännönmukaista, osaan sen itseasiassa liki täydellisesti, mutta en vain muista sanoja ja varsinkaan niiden sukuja. Siksi en osaa puhua juurikaan, mutta kieliopin osaan kyllä" Yhteistä näille puhujille on, etteivät juurikaan osaa saksaa.

Onhan se saksankin kielioppi opeteltavissa, mutta onhan se oikeasti ihan perhanan monimutkainen. Ymmärrettävää saksaa (tai englantia) pystyy oppimaan ihan ilmankin kieliopin opettelua, mutta virheetöntä ei missään tapauksessa. Englannissa tämä nyt on aika lähelle mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englanti on sekametelisoppa ei kieliä ja historiaa, ei mitenkään järkevä kieliopiltaan. Olisi pitänyt siitä esperantosta tulla se "maailmankieli" eikä englannista, tarvittais yksinkertainen ja selkeä kielioppi jotta mahdollisimman moni oppisi sujuvasti puhumaan ja kirjoittamaan sitä ympäri maailman.

Yhtä hyvin antiikin roomalaisten äidinkielestä latinasta olisi voitu tehdä maailmankieli, sillä sitä käytetään edelleen mm. eläinten ja kasvien tieteellisten nimien yhteydessä kun Felis catus ja Canis familiaris.

Tosin olen pettynyt että viittomakielestä ei ole luotu universaalia kieltä, jotta ihmiset voivat käyttää maasta ja kuulovammaisuudesta riippumatta. Silloin kuulevatkin ihmiset voisivat viittoa toisilleen vaikka he eivät ymmärtäisi mitä toinen sanoo. Silloin suomalainen turisti voisi Pekingin lentokentällä selittää kiinalaiselle mihin hotelliin hän on menossa.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Kyllä viittomakielestä on kai myös joku universaali versio? Mutta varmaan useimmille viittomakielisille on kuitenkin järkevämpää opetella ensisijaisesti oman äidinkielen versio - sitä kieltähän ympärillä muutkin puhuvat! Sillä kielellä on oman kulttuurin kirjallisuus, uutiset ja viihde, ja sillä voi kommunkoida myös läheisten ja avustajien ym kanssa. Viittomakielinen ihminenhän useimmiten osaa lukea, ja oman äidinkielen hallitseminen on kyllä avainasemassa yhteiskunnassa elämisessä, vaikkei kuulisikaan. Ihan luonnollista, että se viittomakieli on yleensä viitottu versio omasta äidinkielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi englannissa kirjoittaminen ja lausuminen eroavat niin paljon toisistaan?

Honor = aanö :D

Tuossa tapauksessa kyse on ranskankielestä tulleesta lainasanasta, jonka ääntäminen juontaa osin juurensa ranskalaisesta ääntämisasusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englantihan on noista heittämällä helpoin kieli. Esimerkiksi tuo "a vai an" on helposti pääteltävissä sanasta joka on kyseessä(alkaako vokaalilla vai ei), kun taas ruotsissa en tänäkään päivänä tiedä onko joku en vai ett.

Artikkelit ovat tosiaan "peruskielessä" yleensä suht helppo juttu. Vaikein asia englannissa onkin se, milloin artikkeli jätetään kokonaan pois. Opiskelen englantia yliopistossa, ja tämä on selkeästi yksi vaikeimmin hahmotettavia asioita itselleni ja myös monille muille. Asiaan ei ole mitään yhtä yleispätevää sääntöä, vaikka toki useita ohjenuoria onkin olemassa. Vaihtelua on myös maittain. Eikä edistyneemmässä englannissa, vaikkapa akateemisen kirjoittamisen saralla, ole aina mitenkään niin itsestäänselvää sekään, laitetaanko epämääräinen vai määräinen artikkeli. Välillä erot ovat niin hiuksenhienoja, että niitä on ei-natiivipuhujan hyvin vaikea hahmottaa, vaikka olisikin kielessä hyvin taitava.

En tiedä, mille tasolle A-englannin kieliopissa nykyään edetään. Mun lukioaikoina siellä alkoi jo näkyä kaikenlaisia finessejä liittyen just artikkeleihin ja gerundin käyttöön, nämä ainakin muistan. Kirjoitin laudaturin hyvillä pisteillä. Aika vähän on ollut noilla taidoilla käyttöä, joskus jotain yliopistokielellä kirjoitettua tieteellistä tekstiä on pitänyt paikoitellen kieliopin kanssa tankata, kun niissä ei muuten ollut mitään järkeä. Amerikkalaiset tutkimukset ja oppikirjat ovat tässä mielessä paljon helpompia.

Tärkein oppi oli, että älä koskaan luule osaavasi englantia erityisen hyvin. Näennäisen helppouden takana piilee aina kuoppa. Toisaalta arkikielessä ja turistienglannissa pärjää ihan perustaidoilla hyvin. Saksa, ranska ja espanja olivat mulle paljon vaikeampia (tietysti syötekin on ollut vähäisempää vuosien varrella).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, suomentakaa te ns enkun osaajat tämä runon säkeistö:

Never and never, my girl riding far and near

In the land of the hearthstone tales, and spelled asleep,

Fear or believe that the wolf in a sheepwhite hood

Loping and bleating roughly and blithely shall leap,

My dear, my dear,

Out of a lair in the flocked leaves in the dew dipped year

To eat your heart in the house in the rosy wood.

Ihan mahtavaa ottaa esimerkiksi runo Dylan Thomasilta joka on yksi kaikkien aikojen luovimpia ja vaikeaselkoisimpia englannin kielen käyttäjiä. Suurin osa englantia äidinkielenään puhuvista ei tajua Thomasista mitään. Noita suomentamaan tarvitaan runoilija, ja runoilijat niitä ovatkin suomentaneet.

Täti osaa googlettaa 😆

Opiskelin englantilaista filologiaa yliopistossa. Minun ei tarvinnut googlettaa; Dylan Thomasin tyyli on niin omintakeinen että sen tunnistaa jos on joitakin hänen runojaan lukenut. Ne ovat muuten todella upeita monet. Esim. "And Death Shall Have No Dominion" on sellainen että opettelin sen ulkoa silkasta ilosta että saa lausua jotain niin hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englanti on sekametelisoppa ei kieliä ja historiaa, ei mitenkään järkevä kieliopiltaan. Olisi pitänyt siitä esperantosta tulla se "maailmankieli" eikä englannista, tarvittais yksinkertainen ja selkeä kielioppi jotta mahdollisimman moni oppisi sujuvasti puhumaan ja kirjoittamaan sitä ympäri maailman.

Yhtä hyvin antiikin roomalaisten äidinkielestä latinasta olisi voitu tehdä maailmankieli, sillä sitä käytetään edelleen mm. eläinten ja kasvien tieteellisten nimien yhteydessä kun Felis catus ja Canis familiaris.

Tosin olen pettynyt että viittomakielestä ei ole luotu universaalia kieltä, jotta ihmiset voivat käyttää maasta ja kuulovammaisuudesta riippumatta. Silloin kuulevatkin ihmiset voisivat viittoa toisilleen vaikka he eivät ymmärtäisi mitä toinen sanoo. Silloin suomalainen turisti voisi Pekingin lentokentällä selittää kiinalaiselle mihin hotelliin hän on menossa.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Kyllä viittomakielestä on kai myös joku universaali versio? Mutta varmaan useimmille viittomakielisille on kuitenkin järkevämpää opetella ensisijaisesti oman äidinkielen versio - sitä kieltähän ympärillä muutkin puhuvat! Sillä kielellä on oman kulttuurin kirjallisuus, uutiset ja viihde, ja sillä voi kommunkoida myös läheisten ja avustajien ym kanssa. Viittomakielinen ihminenhän useimmiten osaa lukea, ja oman äidinkielen hallitseminen on kyllä avainasemassa yhteiskunnassa elämisessä, vaikkei kuulisikaan. Ihan luonnollista, että se viittomakieli on yleensä viitottu versio omasta äidinkielestä.

Viittomakieli ei ole viitottu versio puhutusta äidinkielestä vaan ihan oma kielensä omine kielioppeineen. Eli henkilön kieli voi olla siis esim. suomalainen viittomakieli eikä siis suomi.

Viittomakieli ei ole myöskään universaali, jonkun ihmisen kehittämä apukieli. Eri viittomakieliä on satoja ympäri maailmaa ja ne ovat luonnollisia kieliä eli syntyneet aikojen saatossa itsestään ihmisten välisten kommunikaatioon ihan kuten puhutut kieletkin.

Toki monet (ainakin länsimaiset) viittomakielet ovat sukulaiskieliä toisilleen ja yleensä viittomakieliset pärjäävät keskenään pienellä kielten sekamelskalla sekä kansainvälisellä viittomilla.

Kansainväliset viittomat eivät ole varsinainen oma kielensä, mutta kuitenkin jonkinlainen viittomakielten esperanto, jota paljon kansainvälisessä toiminnassa mukana olevat kuurot yleensä osaavat.

Vierailija kirjoitti:

Miksi englannissa kirjoittaminen ja lausuminen eroavat niin paljon toisistaan?

Koska heillä lausutaan aakkoset eritavalla. He ajattelevat meistä ihan samoin.