Miksi englanti on niin hankala kieli?

Englannin kieli voi tuntua vaikealta siksi, että ääntämys muuttui aikanaan paljon alkuperäisestä (googlaa: the great vowel shift). Lisäksi ranska vaikuttanut paljon sanoihin.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsi on todella helppo kieli, eihän ruotsalaiset sitä muuten oppisikaan.

Jaa on helppo kieli, no mikä vaikeus suomalaisella sitten on oppia ruotsia tuosta noin vaan, vai ollaanko vielä tyhmempiä kuin ruotsalaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Lukioaikoina minulla oli vaikeuksia englannin kanssa, mutta kun yliopistossa opiskelin englanniksi ja olen sittemmin työskennellyt englanninkielisissä yrityksissä, olen tullut siihen tulokseen että englanti on kielenä hyvin looginen ja paljon helpompi kuin suomi. Työasioista minun on jopa helpompaa jutella englanniksi kuin suomeksi. Suomen kieli on niin vaikeaa, että kun vähänkään kiinnität huomiota ihmisten lauserakenteisiin ja sanamuotoihin, huomaat meidän suomalaisten tekevän ihan jatkuvasti virheitä oman äidinkielemme kanssa. En uskalla väittää, että edes tämä kirjoittamani viesti olisi kieliopillisesti täysin virheetön. Hyvä asia on kuitenkin se, että me suomalaiset ymmärrämme toisiamme siitäkin huolimatta, että äidinkielen osaaminen on puutteellista lähes jokaisella suomalaisella. Englannissa tätä samaa ei tapahdu, vaan on paljon helpompaa puhua ja kirjoittaa virheetöntä englantia kuin virheetöntä suomea, kun vain on altistunut tarpeeksi paljon englannin kielelle. Mutta jos haluat tuottaa virheetöntä suomenkielistä tekstiä, on melko väistämätöntä että joudut opiskelemaan suomen kielioppia erityisen paljon.

Enpä ihan usko, että sinäkään kovin vaikeaa englanninkielistä tekstiä tai puhetta tuotat virheettömästi, kun ei sitä tee kovin moni englantia äidinkielenään puhuvakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsi on todella helppo kieli, eihän ruotsalaiset sitä muuten oppisikaan.

Jaa on helppo kieli, no mikä vaikeus suomalaisella sitten on oppia ruotsia tuosta noin vaan, vai ollaanko vielä tyhmempiä kuin ruotsalaiset. 

Ei vaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta ruotsi tai saksa ole yhtään sen helpompia. Hyvin samantyyppisiä kieliä ovat. Ehkä englanti on vaikein noista suomalaisena ääntää, enemmän omalle kielelle vieraita äänteitä ja vähemmän säännönmukainen kirjoituksen ja ääntämyksen yhteys, mutta kieliopin puolesta ja sanaston puolesta ihan yhtä vaikeita. 

Ruotsissa ja Saksassa ei ole niin paljon erilaisia merkityksiä sanoilla ja sanonnoilla, joista pitäisi asianyhteydestä päätellä, mitä tässä tarkoitetaan.

No onhan. Sinä vain satut osaamaan niitä kieliä vähän paremmin joten et huomaa sitä. Joka kielessä on paljon kummallisuuksia. Hyvä esimerkki on vaikkapa ruotsin mansikka = jordgubbe = maaukko

Virossa hehkulamppu = pirn = päärynä tai elektripirn = sähköpäärynä

Saksaksi päärynä on die Birne ja myös hehkulamppu. Usein murteissa käytetään ihmisen päästä myös sanaa die Birne. 

Englantia on siitä helppo oppia, että sitä lukee ja kuulee kaikkialla. Sitä voi oppia "kuten lapsi", siis kuten on oppinut äidinkielensäkin. Pohjataito tietenkin saadaan koulusta, mutta jo englanninkielistä musiikkia kuuntelemalla ja televisiosarjoja katsomalla oppii huomaamattaan.

Minulla on tuttava, joka ei ole lukenut koulussa englantia lainkaan, mutta puhuu ja ymmärtää hyvin, koska on aina ollut innokas musiikki-ihminen. Kun kappaleiden sanoitukset ovat olleet englanniksi ja esim. fanilehdet täysin englanninkielisiä, niin on ollut kova halu ymmärtää kieltä.

Tämä sama tietysti pätee ihan mihin kieleen tahansa, mutta englannille meillä varmastikin altistutaan luontaisesti eniten, halusimme tai emme.

Vierailija kirjoitti:

Lukioaikoina minulla oli vaikeuksia englannin kanssa, mutta kun yliopistossa opiskelin englanniksi ja olen sittemmin työskennellyt englanninkielisissä yrityksissä, olen tullut siihen tulokseen että englanti on kielenä hyvin looginen ja paljon helpompi kuin suomi. Työasioista minun on jopa helpompaa jutella englanniksi kuin suomeksi. Suomen kieli on niin vaikeaa, että kun vähänkään kiinnität huomiota ihmisten lauserakenteisiin ja sanamuotoihin, huomaat meidän suomalaisten tekevän ihan jatkuvasti virheitä oman äidinkielemme kanssa. En uskalla väittää, että edes tämä kirjoittamani viesti olisi kieliopillisesti täysin virheetön. Hyvä asia on kuitenkin se, että me suomalaiset ymmärrämme toisiamme siitäkin huolimatta, että äidinkielen osaaminen on puutteellista lähes jokaisella suomalaisella. Englannissa tätä samaa ei tapahdu, vaan on paljon helpompaa puhua ja kirjoittaa virheetöntä englantia kuin virheetöntä suomea, kun vain on altistunut tarpeeksi paljon englannin kielelle. Mutta jos haluat tuottaa virheetöntä suomenkielistä tekstiä, on melko väistämätöntä että joudut opiskelemaan suomen kielioppia erityisen paljon.

Harva natiivi puhuu tai kirjoittaa virheetöntä englantia. Suomalaisilla lukiolaisilla on todella hyvä englannin kieliopin osaaminen verrattuna keskivertonatiivipuhujiin. Eli taitaa olla olemassa sellainen ilmiö kuin, että oman kielen, jonka saamme annettuna, kieliopin osaaminen ei ole niin hyvää, koska sitä ei tarvitse sen kummemmin miettiä ja opetella, kun osaamme kuitenkin käyttää sitä kieltä automaationa. Vierasta kieltä taas joudumme ihan opettelemalla opettelemaan niin kielioppia pitää väistämättä tankata ja opiskella oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta ruotsi tai saksa ole yhtään sen helpompia. Hyvin samantyyppisiä kieliä ovat. Ehkä englanti on vaikein noista suomalaisena ääntää, enemmän omalle kielelle vieraita äänteitä ja vähemmän säännönmukainen kirjoituksen ja ääntämyksen yhteys, mutta kieliopin puolesta ja sanaston puolesta ihan yhtä vaikeita. 

Ruotsissa ja Saksassa ei ole niin paljon erilaisia merkityksiä sanoilla ja sanonnoilla, joista pitäisi asianyhteydestä päätellä, mitä tässä tarkoitetaan.

No onhan. Sinä vain satut osaamaan niitä kieliä vähän paremmin joten et huomaa sitä. Joka kielessä on paljon kummallisuuksia. Hyvä esimerkki on vaikkapa ruotsin mansikka = jordgubbe = maaukko

Virossa hehkulamppu = pirn = päärynä tai elektripirn = sähköpäärynä

Vad var nu igen estniskans "pisut kortsussa"?

Vierailija kirjoitti:

Miksi englannissa kirjoittaminen ja lausuminen eroavat niin paljon toisistaan?

Johtuu kielestä itsestään ja sen kehityksestä. Ns. Old English ja Middle English ovat enemmän germaanisia kieliä kuin nykyistä englantia. Tässä on taustalla Anglien ja Saksien muutto Brittein saarille n. 400-luvulta lähtien. Kyseiset kansat olivat germaanisia, nykyisen Pohjois-Saksan alueelta.

Tämän jälkeen aluetta muuttivat viikingit jotka toivat silloisen kielensä esim. Old Norse kanssa oman lisänsä silloiseen Englannin kieleen.

Viikinkien vallan jälkeen aluetta muuttivat Normannit jotka toivat Pohjois-Ranskasta mukanaan latinalaisten kielten vaikutteita ja paljon sanoja.

Tässä on hyvä esimerkki BBC:ltä tietääkseni. Mies menee ostamaan Friisialaiselta (nykyisessä Alankomaissa asuvat) maanviljelijältä lehmää puhuen Old English kieltä. Esimerkki siitä kuinka germaaninen silloinen englanning kieli oli ja kuinka sitä tietyssä määrin nykyiset Friisialaisetkin pystyvät ymmärtämään. Jos et siis sitä tiennyt niin Hollannin kieli kuuluu germaanisiin kieliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi englannissa kirjoittaminen ja lausuminen eroavat niin paljon toisistaan?

https://fi.quora.com/Miksi-englannin-%C3%A4%C3%A4nt%C3%A4minen-ja-kirjo…

Tää oli kiinnostava ja selitti paljon. Siis kirjoitus yritti alkuun jäljitellä ääntämystä, mutta ääntämys alkoi erottua kirjoituksesta ja kirjoitus laahasi perässä.

Suomessakin vanha kirjakieli oli sen ajan ääntämyksen mukainen, mutta se on kehittynyt koko ajan. Sen huomaa vaikka ikivanhoista raamatuista.

Erityisen hauskaa oli, kun tuossa käsiteltiin sanaa debt. Mulla kun muistui samalla toinen lause kouluajalta mieleen. Settle your debt without delay. (Maksakaa velkanne viivytyksettä.)

Mieheni sanoi, että b ei äänny debtissä ja sitä ihmettelin. No, nyt sekin selvisi.

Englanti on sekametelisoppa ei kieliä ja historiaa, ei mitenkään järkevä kieliopiltaan. Olisi pitänyt siitä esperantosta tulla se "maailmankieli" eikä englannista, tarvittais yksinkertainen ja selkeä kielioppi jotta mahdollisimman moni oppisi sujuvasti puhumaan ja kirjoittamaan sitä ympäri maailman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin ja lisäksi vielä se, että lausuminen ja kirjoittaminen ovat aivan erilaisia.

Hyvää englannissa on se, että ei tarvitse muistaa artikkeleita.

Toki pitää muistaa, tuleeko a, an vai the.

Saksan kielessä pitää aina muista minkä sukuinen sana on, sillä se vaikuttaa mm. genetiivin ja monikon muodostamiseen. Toki saksan ääntäminen on suomalaisittain helppoa, mutta kielioppi on muuten hankalampi mm. sanajärjestyksen kannalta.

Englannin omaksumiseen vaikuttaa ennen kaikkea angloamerikkalaisen populaarikulttuurin vahva asema ja sen rooli kansainvälisenä välittäjäkielenä. Ruotsalaisten kanssa on huomattavasti helpompaa puhua molemmille neutraalia kieltä eli englantia enkä toisen puhujan äidinkieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, suomentakaa te ns enkun osaajat tämä runon säkeistö:

Never and never, my girl riding far and near

In the land of the hearthstone tales, and spelled asleep,

Fear or believe that the wolf in a sheepwhite hood

Loping and bleating roughly and blithely shall leap,

My dear, my dear,

Out of a lair in the flocked leaves in the dew dipped year

To eat your heart in the house in the rosy wood.

Ei koskaan eikä koskaan, tyttöni ratsastaa kaukana ja lähellä

Takkakivitarinoiden maassa ja kirjoitettuna unessa,

Pelkää tai usko, että susi lampaanvalkoisessa hupussa

Karkeasti ja kevyesti lyöminen ja haukkuminen hyppää,

Rakkaani, rakkaani,

Ulos pesästä parvettujen lehtien keskellä kasteen kasteneena vuonna

Syödäksesi sydämesi talossa ruusupuussa.

Takkakivitarinoiden sijaan kpuhuisin takkatulien tarinoista. Bleating on myös lampaan määkimistä eli tuolla rivillä voisi kuvata miten susi lampaan vaatteissa koittaa näytellä lammasta vain hypätäkseen lehtikasan kätköistä rakkaani kimppuun syödäkseen rakkaani sydämen. 

Vierailija kirjoitti:

Englantia on siitä helppo oppia, että sitä lukee ja kuulee kaikkialla. Sitä voi oppia "kuten lapsi", siis kuten on oppinut äidinkielensäkin. Pohjataito tietenkin saadaan koulusta, mutta jo englanninkielistä musiikkia kuuntelemalla ja televisiosarjoja katsomalla oppii huomaamattaan.

Minulla on tuttava, joka ei ole lukenut koulussa englantia lainkaan, mutta puhuu ja ymmärtää hyvin, koska on aina ollut innokas musiikki-ihminen. Kun kappaleiden sanoitukset ovat olleet englanniksi ja esim. fanilehdet täysin englanninkielisiä, niin on ollut kova halu ymmärtää kieltä.

Tämä sama tietysti pätee ihan mihin kieleen tahansa, mutta englannille meillä varmastikin altistutaan luontaisesti eniten, halusimme tai emme.

Ei ole helppo oppia englantia mistään telkkariohjelmista tms.

Jotkut oppii korvakuulolta minä en.

Luulen, että korvakuulolta oppiminen on yhteydessä musikaalisuuteen. Olen huomannut tällaisen yhteyden itse.

Vierailija kirjoitti:

Englanti on sekametelisoppa ei kieliä ja historiaa, ei mitenkään järkevä kieliopiltaan. Olisi pitänyt siitä esperantosta tulla se "maailmankieli" eikä englannista, tarvittais yksinkertainen ja selkeä kielioppi jotta mahdollisimman moni oppisi sujuvasti puhumaan ja kirjoittamaan sitä ympäri maailman.

Yhtä hyvin antiikin roomalaisten äidinkielestä latinasta olisi voitu tehdä maailmankieli, sillä sitä käytetään edelleen mm. eläinten ja kasvien tieteellisten nimien yhteydessä kun Felis catus ja Canis familiaris.

Tosin olen pettynyt että viittomakielestä ei ole luotu universaalia kieltä, jotta ihmiset voivat käyttää maasta ja kuulovammaisuudesta riippumatta. Silloin kuulevatkin ihmiset voisivat viittoa toisilleen vaikka he eivät ymmärtäisi mitä toinen sanoo. Silloin suomalainen turisti voisi Pekingin lentokentällä selittää kiinalaiselle mihin hotelliin hän on menossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai niin ja lisäksi vielä se, että lausuminen ja kirjoittaminen ovat aivan erilaisia.

Hyvää englannissa on se, että ei tarvitse muistaa artikkeleita.

Hohhoijaa! Kannattaisiko opetella ääntämään englannin aakkoset, ja sen jälkeen miettiä, ovatko lausuminen ja kirjoittaminen kovinkaan erilaisia? Kuka tollo vertaa englannin lausumista ja kirjoittamista suomen kielen aakkosiin?

Sama pätee myös toisinpäin. Jos englanninkielinen yrittäisi lausua ja kirjoittaa suomea omilla aakkosillaan, hän saattaisi manailla, kuinka voikin olla "väärin" kirjoitettu ja lausuttu. Siis jos olisi idiootti, kuten... 

Se on englantilaisten syytä, että heidän aakkosensa ääntyvät kummallisesti. Ei suomalaisten.

Saksalaiset ja ruotsalaiset aakkoset ääntyvät lähes kuten Suomessakin.

Englanti siis on poikkeus ja muodostanut hankalan ääntämisongelman.

Höpö höpö :D Helpoin kieli se on oppia, eikä suotta ole maailman puhutuin kieli, jota melkein joka maassa osataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Englantia on siitä helppo oppia, että sitä lukee ja kuulee kaikkialla. Sitä voi oppia "kuten lapsi", siis kuten on oppinut äidinkielensäkin. Pohjataito tietenkin saadaan koulusta, mutta jo englanninkielistä musiikkia kuuntelemalla ja televisiosarjoja katsomalla oppii huomaamattaan.

Minulla on tuttava, joka ei ole lukenut koulussa englantia lainkaan, mutta puhuu ja ymmärtää hyvin, koska on aina ollut innokas musiikki-ihminen. Kun kappaleiden sanoitukset ovat olleet englanniksi ja esim. fanilehdet täysin englanninkielisiä, niin on ollut kova halu ymmärtää kieltä.

Tämä sama tietysti pätee ihan mihin kieleen tahansa, mutta englannille meillä varmastikin altistutaan luontaisesti eniten, halusimme tai emme.

Ei ole helppo oppia englantia mistään telkkariohjelmista tms.

Jotkut oppii korvakuulolta minä en.

Luulen, että korvakuulolta oppiminen on yhteydessä musikaalisuuteen. Olen huomannut tällaisen yhteyden itse.

Minulla ainakin musiikin kuuntelu oli yksi suurimmista syistä miksi kiiinnostuin englannin kielestä enemmän kuin vain peruskoulussa ja lukiossa opetettavana oppiaineena muiden joukossa. Englannin kielessä on ollut aina mukana se huvin ja hyödyn yhdistäminen. Lähes mistä tahansa aiheesta on olemassa enemmän englanninkielistä aineistoa kuin suomenkielistä aineistoa olipa vaikka kiinnostunut Japanin historiasta tai Brasilian kulttuurielämästä.

Ei ole. Se on helppo kieli.

Vierailija kirjoitti:

Lukioaikoina minulla oli vaikeuksia englannin kanssa, mutta kun yliopistossa opiskelin englanniksi ja olen sittemmin työskennellyt englanninkielisissä yrityksissä, olen tullut siihen tulokseen että englanti on kielenä hyvin looginen ja paljon helpompi kuin suomi. Työasioista minun on jopa helpompaa jutella englanniksi kuin suomeksi. Suomen kieli on niin vaikeaa, että kun vähänkään kiinnität huomiota ihmisten lauserakenteisiin ja sanamuotoihin, huomaat meidän suomalaisten tekevän ihan jatkuvasti virheitä oman äidinkielemme kanssa. En uskalla väittää, että edes tämä kirjoittamani viesti olisi kieliopillisesti täysin virheetön. Hyvä asia on kuitenkin se, että me suomalaiset ymmärrämme toisiamme siitäkin huolimatta, että äidinkielen osaaminen on puutteellista lähes jokaisella suomalaisella. Englannissa tätä samaa ei tapahdu, vaan on paljon helpompaa puhua ja kirjoittaa virheetöntä englantia kuin virheetöntä suomea, kun vain on altistunut tarpeeksi paljon englannin kielelle. Mutta jos haluat tuottaa virheetöntä suomenkielistä tekstiä, on melko väistämätöntä että joudut opiskelemaan suomen kielioppia erityisen paljon.

Olet täysin väärässä, jos ajattelet englannin olevan loogisempi kuin suomen. Englanti on niitä vähiten loogisia kieliä maailmassa, ja suomi niitä eniten loogisia.

Siinä taas olet oikeassa, kun sanot että on helpompaa tuottaa virheetöntä englantia kuin suomea, mutta se taas johtuu siitä että englannin kielioppi on paljon yksinkertaisempi kuin suomen. Loogisuuden kanssa sillä ei kyllä ole sitten yhtään mitään tekemistä. Vieraskielisenä on paljon helpompi oppia lähes täydellistä englantia kuin lähes täydellistä suomea.