Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voi, kun tekisi mieli kirjoittaa exän nyxälle
04.01.2023 |
Ja kertoa kaiken, miten hän entistä vaimoaan kohteli. Joo en tee sitä. En tule koskaan tekemään sitä. Kyllä hän hiljalleen tulee huomaamaan... Voin vain toivoa, että tajuaa lähteä aiemmin eikä yritä vain kestää, kuten minä.
Ja nyt ei ole kyse mistään pikkujutuista, tai että olisin provosoinut. Vaan syvällä persoonassa olevista ongelmista.
Muistakaahan kaikki kuunnella järkeänne, kun se yrittää viestiä, että nyt ei ole kaikki ihan niin kuin pitäisi.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?
En halua ihan tarkalleen avata. Tutut saattaisi jo tunnistaa.
Ensin sitä, että avioliitossa ollessani vanhempainvapaalla monen pienen lapsen kanssa, hänellä oli taloudellinen oikeus kaikkeen (todella iso palkka), ja koska minulla oli pienet tulot, en ollut oikeuttu mihinkään. Yritti kieltää jopa jumppamaksut. Kaikki mun tulot täytyi siis laittaa perheen elämiseen. Myöhemmin tämä sai vielä lisää tosi sairaita/outoja piirteitä.Ap.
Kyllä se niin on että se jolla sitä rahaa on, päättää sen käytöstä vaikka kuinka olisi yhteisiä lapsia. Mulla on mieheni luottokortti eikä tulisi mieleenikään sitä vingutella itseeni ilman että kysyn häneltä. Eipä ole koskaan kieltänyt, mutta jos kieltäisi, ymmärräisin kyllä.
Eihän tässä ollutkaan kyse siitä, että rouva olisi halunnut miehensä rahoja itseensä törsätä, vaan että omista tuloistaan olisi edes sen verran saanut omaan käyttönsä, että olisi edes jumpassa voinut käydä.
Miehen rahoista hän puhui, ei omistaan. Kuka on niin tyhmä että omilla rahoilla hankittavista asioista kyselee?
Kyllä tarkoitin omia rahojani. Vaikka ei edes otettaisi huomioon sitä, että avioliitossa on elatusvelvollisuus myös puolisoa kohtaan. Enkä sitä huomioinutkaan, koska sehän nyt olisi ollut ennenkuulumatonta. Hän vain teki laskelmat, mitä minun piti siirtää tililtäni pois perheen menoihin. Niin ettei tililleni jäänyt oikeastaan mitään. Tämä oli hänestä ok, koska täytyy pyrkiä 50/50 tilanteeseen siitä tilanteesta riippumatta. Suostuin, koska en jaksanut ainaisia riitoja. Toki en myös ihan tossuksi jäänyt vaan maksoin sen jumpan ja järjestin lapselle kotisynttärit. Se nillityksen määrä vain... Ei tervettä.
Ap.
Sinä täällä nillität. Mene peilin eteen.
En usko hetkeäkään, että olet ollut joku kiltti, alistettu pikkuvaimo. Pliis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ex ei luultavasti keksi hänestä mitään hyvää sanottavaa edelleenkään, vaikka erodraamasta on jo 6 vuotta. Mies oli ensin hänelle elämän suurin rakkaus, täydellisen ihailtava kiltti, osaava, älykäs ja komea. Aivan toisenlainen kuin muut miehet. Kunnes tämä ex päätti, että toisin kuin alussa sovittiin, hän haluaakin muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Seurasi vuosien vuorottelu ihailun ja halveksunnan välillä ja rankkaa emotionaalista manipulointia, jonka seurauksena mies mm suostui [tuloksettomiin] lapsettomuushoitoihin saadakseen aikaan lapsen, jota ei itse toivonut. Kunnes mies halusi erota, silloin hänestä tuli jälleen suurin rakkaus, jonka jälkeen ei ole elämää. Kunnes ero toteutui, jonka jälkeen mies on ollut halveksuttavin olento maan päällä.
Suhtautuisin todella skeptisesti mihinkään ex-kumppaneiden 'varoituksiin', valitettavasti on mennyt luottamus ihmisten [naisten] vilpittömyyteen.
Lisään vielä, että olen nähnyt omin silmin pöyristyttäviä kiristyskirjeitä ym viestinvaihtoa, eli en ole miehenkään kertomuksen varassa tässä. Mies oli terapian tarpeessa kun pääsi viimein irti tuosta suhteesta.
On voinut olla rankkaa, sitä en tiedä. Mutta tuo mitä kirjoitat lapsettomuushoidoista on täyttä paskaa. Jos ei lasta halua, ei sellaisiin tule suostua. Se on niin yksinkertaista. Tuo mies ei näköjään kanna mistään vastuuta. Sellainen vaikutelma tulee tekstistä.
Ehkä se sitten on niin yksinkertaista. Tai sitten toiset osaa suostuttelun taidon hieman tehokkaammin kuin toiset.. Tiedä häntä, mutta seuraava 'lapanen' suostui lapsentekoprojektiin mukaan jälleen ja tällä kertaa hoidot tuotti tulosta. Eipä näytä väleissä olevan tuoreet vanhemmatkaan. Mielessä kävi varoittaa tätä uutta heti aluksi, mutta miksipä hän olisi vieraan ihmisen varoituksia uskonut ja toisaalta voihan lopputulos draamasta ja hankaluuksista huolimatta olla hänelle lopulta positiivinen. Miksi siis sekaantua, vieraiden ihmisten asioihin.
Vaikka kuinka suostuttelisi. Jestas sentään millaista porukkaa täällä on. Aikuisilla ihmisillä ei ole mitään vastuuta valinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitähän ex kertoisi sinusta?
Onko kukaan koskaan pysähtynyt miettimään asiaan tuolta kannalta?
Minä ainakin tiedän mitä hölmöilin nuoruudessa solmitussa suhteessani, jotta se ajautui eroon ennen kuin 20 vuotta ehti tulla täyteen yhteiseloa. Koitan välttää, etten toistaisi samoja virheitä nykyisessä suhteessani. Tiedostan myös, että jotkut asiat omassa toiminnassani aiheuttivat miehessä käytöstä, joka ei välttämättä enää toistu toisenlaisessa suhteessa.
Esimerkkinä tulee mieleen, että jos minä varottaisin exän nyksää, että miehelle alkoholin lipattelu on niin hemmetin tärkeää, niin olisivatko he ehtineet jo yhdessä tulla konsensukseen, että minä olen kauhea nipottaja alkoholinkäytön suhteen? Ehkäpä nykyistä ei se häiritse jos itsellekin maistuu enemmän kuin mulle?
Häntä ennen oli pitkä parisuhde. Se ex on edelleen sitä mieltä, että olen ihana ihminen. Nyt on olen taas seurustellut muutaman vuoden uuden kanssa, ja hänkin on sitä mieltä, että olen ihana ihminen. Kummankaan näiden kanssa ei ole ollut pienintäkään riitaa koskaan. Rauhaa ja rakkautta vain. Mutta sitten tämä yksi tässä välissä... Minussa kauheasti vikaa?
Minulla ei ole myöskään ongelmia sukuni tai työkavereiden kanssa. Hänellä on.
Ap.
Silti teit tällaisen pahantahtoisen avauksen tänne vain haukkuaksesi exää, vaikka olet niin hirveen mukava ihminen. Ajatella!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on hankala ongelma. Siis kun tietää, mihin ongelmiin seuraavakin kumppani tulee eksän kanssa todnäk joutumaan. Minulla oli kauan sitten selvästi narsistinen paljon valehteleva miesystävä. Monesti mietin meidän suhteen jo loputtua, millaisia kärsimyksiä tämä mies aiheuttaa uudelle kumppanilleen.
Nämä on aina vähän vaikeita juttuja. En ole törmännyt mieheni kanssa samoihin ongelmiin joihin mieheni eksä törmäsi, eikä mieheni ole valittanut minulle ikinä samoista asioista kuin exäni.
Toiset vain sopivat toisille paremmin kuin toiset.
Sepä se. Tunnistin kyllä "ongelmat" joista puolison ex minua varoitti. Toisaalta, olen itse luonteeltani myös jonkin verran kylmä, itsekäs ja tunnevammainen, ehkä jopa narsistinen, joten ei meillä ollut niitä samoja ongelmia kuin ex:n kanssa oli. Päinvastoin, sovitaan hyvin yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä pitäisi? Jokainen tekee omat virheensä ja ehkä he sopivatkin paremmin yhteen. Hulluksihan sitä leimattaisi jos alkaisi jotain kirjoitella ja varoitella. Jos ei nyt aivan totaali narsisti-psykopaattihullusta tai väkivaltaisesta tyypistä ole kyse niin antaisin olla, ja varmaan kyllä sittenkin. En haluaisi joutua enää syytetyksi mistään ja eiköhän nuo opi ja silmät avaudu muillakin jos niin on käydäkseen.
En ole ap. Omassa tapausessa kyseessä juurikin on patologisesti valehteleva psykopaattinarsisti, eikä nykyisen silmät ole vielä auenneet tajuamaan, että se ihan kaikki, mikä syö hänen mielenterveyttään ja jaksamistaan, on ihan täydelle huuhaalle ja tunnekylmän ihmisen sairaalle valehtelulle perustuvaa haavekuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ex ei luultavasti keksi hänestä mitään hyvää sanottavaa edelleenkään, vaikka erodraamasta on jo 6 vuotta. Mies oli ensin hänelle elämän suurin rakkaus, täydellisen ihailtava kiltti, osaava, älykäs ja komea. Aivan toisenlainen kuin muut miehet. Kunnes tämä ex päätti, että toisin kuin alussa sovittiin, hän haluaakin muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Seurasi vuosien vuorottelu ihailun ja halveksunnan välillä ja rankkaa emotionaalista manipulointia, jonka seurauksena mies mm suostui [tuloksettomiin] lapsettomuushoitoihin saadakseen aikaan lapsen, jota ei itse toivonut. Kunnes mies halusi erota, silloin hänestä tuli jälleen suurin rakkaus, jonka jälkeen ei ole elämää. Kunnes ero toteutui, jonka jälkeen mies on ollut halveksuttavin olento maan päällä.
Suhtautuisin todella skeptisesti mihinkään ex-kumppaneiden 'varoituksiin', valitettavasti on mennyt luottamus ihmisten [naisten] vilpittömyyteen.
Lisään vielä, että olen nähnyt omin silmin pöyristyttäviä kiristyskirjeitä ym viestinvaihtoa, eli en ole miehenkään kertomuksen varassa tässä. Mies oli terapian tarpeessa kun pääsi viimein irti tuosta suhteesta.
On voinut olla rankkaa, sitä en tiedä. Mutta tuo mitä kirjoitat lapsettomuushoidoista on täyttä paskaa. Jos ei lasta halua, ei sellaisiin tule suostua. Se on niin yksinkertaista. Tuo mies ei näköjään kanna mistään vastuuta. Sellainen vaikutelma tulee tekstistä.
Ehkä se sitten on niin yksinkertaista. Tai sitten toiset osaa suostuttelun taidon hieman tehokkaammin kuin toiset.. Tiedä häntä, mutta seuraava 'lapanen' suostui lapsentekoprojektiin mukaan jälleen ja tällä kertaa hoidot tuotti tulosta. Eipä näytä väleissä olevan tuoreet vanhemmatkaan. Mielessä kävi varoittaa tätä uutta heti aluksi, mutta miksipä hän olisi vieraan ihmisen varoituksia uskonut ja toisaalta voihan lopputulos draamasta ja hankaluuksista huolimatta olla hänelle lopulta positiivinen. Miksi siis sekaantua, vieraiden ihmisten asioihin.
Vaikka kuinka suostuttelisi. Jestas sentään millaista porukkaa täällä on. Aikuisilla ihmisillä ei ole mitään vastuuta valinnoista.
Mitä vastuunkantoa sinä nyt olisit vailla? Mieshän totesi, että rouva saa hänet näköjään manipuloitua tekemään oman vakaumuksensa vastaisia päätöksiä, joten hän ei sellaisessa suhteessa halua jatkaa. Ja erosi. Kenellekään muulle kuin minulle ja terapeutille hän ei ole avannut eron syitä, toisin kuin ex, joka tosiaan koki tarpeellisena kampanjoida ympäriinsä sitä 'elämänsä suurinta rakkautta' vastaan. Siitähän tässä oli kysymys -kannattaako varoitella exän uutta siitä kuinka hirveä kumppani se ex on ollut ja toisaalta mikä on tällaisen yhteydenoton uskottavuus ja teho. Minä en ainakaan jatkanut tämän exän kanssa kommunikointia juuri 'voi että, toivottavasti voit pian paremmin' -toivotusta pidemmälle enkä jäänyt kuuntelemaan sitä haukkumista.
Ei ole tervettä tuntea noin exäänsä kohtaan vuosien jälkeen, että pitää tulla vinkumaan jonnekin vauva-palstalle kostonhimoisena kuola valuen toisen parin ongelmia odottaen. En tiedä kuka täällä enää uskoo noita mustavalkoisia "minulla ei ole ihmissuhdeongelmia/hänellä on!"
Etköhän ole kertonut itsestäsi kaiken oleellisen ihan omalla käytökselläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin aika kauhea eksää kohtaan, koska lähinnä vihasin häntä lopussa (siis henkisesti ja sanallisesti ilkeä mutta ne fyysisesti). En osaisi kuvitella käyttäytyväni samalla tavalla nyksää kohtaan.
Ei tietenkään. Joidenkin toisten kanssa on elämä helpompaa kuin joidenkin toisten.
Siksi sitä vaihdetaankin puolisoa kun huomataan ettei tulla yhdessä ja nimenomaan yhdessä kyseisen henkilön kanssa toimeen.
Jonkun toisen kanssa ei välttämättä ole mikään ongelma tulla juttuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ex ei luultavasti keksi hänestä mitään hyvää sanottavaa edelleenkään, vaikka erodraamasta on jo 6 vuotta. Mies oli ensin hänelle elämän suurin rakkaus, täydellisen ihailtava kiltti, osaava, älykäs ja komea. Aivan toisenlainen kuin muut miehet. Kunnes tämä ex päätti, että toisin kuin alussa sovittiin, hän haluaakin muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Seurasi vuosien vuorottelu ihailun ja halveksunnan välillä ja rankkaa emotionaalista manipulointia, jonka seurauksena mies mm suostui [tuloksettomiin] lapsettomuushoitoihin saadakseen aikaan lapsen, jota ei itse toivonut. Kunnes mies halusi erota, silloin hänestä tuli jälleen suurin rakkaus, jonka jälkeen ei ole elämää. Kunnes ero toteutui, jonka jälkeen mies on ollut halveksuttavin olento maan päällä.
Suhtautuisin todella skeptisesti mihinkään ex-kumppaneiden 'varoituksiin', valitettavasti on mennyt luottamus ihmisten [naisten] vilpittömyyteen.
Lisään vielä, että olen nähnyt omin silmin pöyristyttäviä kiristyskirjeitä ym viestinvaihtoa, eli en ole miehenkään kertomuksen varassa tässä. Mies oli terapian tarpeessa kun pääsi viimein irti tuosta suhteesta.
On voinut olla rankkaa, sitä en tiedä. Mutta tuo mitä kirjoitat lapsettomuushoidoista on täyttä paskaa. Jos ei lasta halua, ei sellaisiin tule suostua. Se on niin yksinkertaista. Tuo mies ei näköjään kanna mistään vastuuta. Sellainen vaikutelma tulee tekstistä.
Ehkä se sitten on niin yksinkertaista. Tai sitten toiset osaa suostuttelun taidon hieman tehokkaammin kuin toiset.. Tiedä häntä, mutta seuraava 'lapanen' suostui lapsentekoprojektiin mukaan jälleen ja tällä kertaa hoidot tuotti tulosta. Eipä näytä väleissä olevan tuoreet vanhemmatkaan. Mielessä kävi varoittaa tätä uutta heti aluksi, mutta miksipä hän olisi vieraan ihmisen varoituksia uskonut ja toisaalta voihan lopputulos draamasta ja hankaluuksista huolimatta olla hänelle lopulta positiivinen. Miksi siis sekaantua, vieraiden ihmisten asioihin.
Vaikka kuinka suostuttelisi. Jestas sentään millaista porukkaa täällä on. Aikuisilla ihmisillä ei ole mitään vastuuta valinnoista.
Mitä vastuunkantoa sinä nyt olisit vailla? Mieshän totesi, että rouva saa hänet näköjään manipuloitua tekemään oman vakaumuksensa vastaisia päätöksiä, joten hän ei sellaisessa suhteessa halua jatkaa. Ja erosi. Kenellekään muulle kuin minulle ja terapeutille hän ei ole avannut eron syitä, toisin kuin ex, joka tosiaan koki tarpeellisena kampanjoida ympäriinsä sitä 'elämänsä suurinta rakkautta' vastaan. Siitähän tässä oli kysymys -kannattaako varoitella exän uutta siitä kuinka hirveä kumppani se ex on ollut ja toisaalta mikä on tällaisen yhteydenoton uskottavuus ja teho. Minä en ainakaan jatkanut tämän exän kanssa kommunikointia juuri 'voi että, toivottavasti voit pian paremmin' -toivotusta pidemmälle enkä jäänyt kuuntelemaan sitä haukkumista.
"rouva saa hänet näköjään manipuloitua tekemään oman vakaumuksensa vastaisia päätöksiä, joten hän ei sellaisessa suhteessa halua jatkaa. Ja erosi."
Itse olisin juossut pakoon tuollaista selkärangatonta lusmumiestä. Vai manipulointia?! Pahimmassa tapauksessa tässä maailmassa olisi lapsi, jota iskä ei halunnut, koska "äiti manipuloi". Säälittävää. Todella.
En puolustele tuon exän tekoja, jos kertomasi on totta. Mutta normaalilta aikuiselta ihmiseltä en kuunnelis tuollaista sontaa.
Jokainen kantaa vastuun OMISTA päätöksistä ja valinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ex ei luultavasti keksi hänestä mitään hyvää sanottavaa edelleenkään, vaikka erodraamasta on jo 6 vuotta. Mies oli ensin hänelle elämän suurin rakkaus, täydellisen ihailtava kiltti, osaava, älykäs ja komea. Aivan toisenlainen kuin muut miehet. Kunnes tämä ex päätti, että toisin kuin alussa sovittiin, hän haluaakin muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Seurasi vuosien vuorottelu ihailun ja halveksunnan välillä ja rankkaa emotionaalista manipulointia, jonka seurauksena mies mm suostui [tuloksettomiin] lapsettomuushoitoihin saadakseen aikaan lapsen, jota ei itse toivonut. Kunnes mies halusi erota, silloin hänestä tuli jälleen suurin rakkaus, jonka jälkeen ei ole elämää. Kunnes ero toteutui, jonka jälkeen mies on ollut halveksuttavin olento maan päällä.
Suhtautuisin todella skeptisesti mihinkään ex-kumppaneiden 'varoituksiin', valitettavasti on mennyt luottamus ihmisten [naisten] vilpittömyyteen.
Lisään vielä, että olen nähnyt omin silmin pöyristyttäviä kiristyskirjeitä ym viestinvaihtoa, eli en ole miehenkään kertomuksen varassa tässä. Mies oli terapian tarpeessa kun pääsi viimein irti tuosta suhteesta.
On voinut olla rankkaa, sitä en tiedä. Mutta tuo mitä kirjoitat lapsettomuushoidoista on täyttä paskaa. Jos ei lasta halua, ei sellaisiin tule suostua. Se on niin yksinkertaista. Tuo mies ei näköjään kanna mistään vastuuta. Sellainen vaikutelma tulee tekstistä.
Ehkä se sitten on niin yksinkertaista. Tai sitten toiset osaa suostuttelun taidon hieman tehokkaammin kuin toiset.. Tiedä häntä, mutta seuraava 'lapanen' suostui lapsentekoprojektiin mukaan jälleen ja tällä kertaa hoidot tuotti tulosta. Eipä näytä väleissä olevan tuoreet vanhemmatkaan. Mielessä kävi varoittaa tätä uutta heti aluksi, mutta miksipä hän olisi vieraan ihmisen varoituksia uskonut ja toisaalta voihan lopputulos draamasta ja hankaluuksista huolimatta olla hänelle lopulta positiivinen. Miksi siis sekaantua, vieraiden ihmisten asioihin.
Vaikka kuinka suostuttelisi. Jestas sentään millaista porukkaa täällä on. Aikuisilla ihmisillä ei ole mitään vastuuta valinnoista.
Mitä vastuunkantoa sinä nyt olisit vailla? Mieshän totesi, että rouva saa hänet näköjään manipuloitua tekemään oman vakaumuksensa vastaisia päätöksiä, joten hän ei sellaisessa suhteessa halua jatkaa. Ja erosi. Kenellekään muulle kuin minulle ja terapeutille hän ei ole avannut eron syitä, toisin kuin ex, joka tosiaan koki tarpeellisena kampanjoida ympäriinsä sitä 'elämänsä suurinta rakkautta' vastaan. Siitähän tässä oli kysymys -kannattaako varoitella exän uutta siitä kuinka hirveä kumppani se ex on ollut ja toisaalta mikä on tällaisen yhteydenoton uskottavuus ja teho. Minä en ainakaan jatkanut tämän exän kanssa kommunikointia juuri 'voi että, toivottavasti voit pian paremmin' -toivotusta pidemmälle enkä jäänyt kuuntelemaan sitä haukkumista.
"rouva saa hänet näköjään manipuloitua tekemään oman vakaumuksensa vastaisia päätöksiä, joten hän ei sellaisessa suhteessa halua jatkaa. Ja erosi."
Itse olisin juossut pakoon tuollaista selkärangatonta lusmumiestä. Vai manipulointia?! Pahimmassa tapauksessa tässä maailmassa olisi lapsi, jota iskä ei halunnut, koska "äiti manipuloi". Säälittävää. Todella.
En puolustele tuon exän tekoja, jos kertomasi on totta. Mutta normaalilta aikuiselta ihmiseltä en kuunnelis tuollaista sontaa.
Jokainen kantaa vastuun OMISTA päätöksistä ja valinnoista.
Noh, mulla ei ole kompetenssia arvioida kenenkään psyykkistä terveyttä tai persoonallisuuden rakennetta. Joten tyydynpä tuon esimerkkitapauksen yksityiskohtien (kuten raskautumisen todennäköisyyden) ruotimisen sijasta esittämään sinulle suosituksen, ettet koskaan hankkiudu työhön tai toimeen, jossa olet [henkisen] väkivallan ja lähisuhdeväkivallan uhrien kanssa tekemisissä. Jokainenhan voi mielestäsi vain ottaa ja lähteä kun ensimmäisen kerran tulee toimineeksi suhteessaan vastoin omaa tahtoaan. Vastuu on jokaisella selkärankaisella aikuisella omista päätöksistään ja jos joku toinen niiden seurauksena tekee vaikka sen lopullisimman henkilökohtaisen ratkaisun, niin se on vaan voi voi, vastuu on tämän tekijän. Rationaalisesti vain eteenpäin, ajatuksella, etten minä sille mitään voi mitä toinen aikuinen päättää tehdä, niin ei syyllisyys paina hartioita, eikä murhe mieltä. Se on ihan juuri niin yksinkertaista. Lähtee vaan, kun vituttaa, nii.
Jos se nyxä on vielä oikein rakastunut mieheensä, niin varmaan asiallisetkin varoitukset menis kuuroille korville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?
En halua ihan tarkalleen avata. Tutut saattaisi jo tunnistaa.
Ensin sitä, että avioliitossa ollessani vanhempainvapaalla monen pienen lapsen kanssa, hänellä oli taloudellinen oikeus kaikkeen (todella iso palkka), ja koska minulla oli pienet tulot, en ollut oikeuttu mihinkään. Yritti kieltää jopa jumppamaksut. Kaikki mun tulot täytyi siis laittaa perheen elämiseen. Myöhemmin tämä sai vielä lisää tosi sairaita/outoja piirteitä.Ap.
monen pienen lapsen kanssa? Sinulla oli unelma suurperheestä, etkä huomannut merkkejä ennen kuin sait omat unelmasi toteutettua?
Anteeksi, jos pilaan mielikuvasi, mutta lapsiluku oli niitä harvoja, joissa olimme samaa mieltä ja koko ajan. Ja tämän selvitin jo ennen suhteen vakiintumista.
Ap.
Millainen idiootti pukkaa lapsia, vaikka suhde ei toimi?! Haloo. Joku vastuu sulla itselläsikin...
Ohis
Et tiedä, miten narsismi toimii näköjään. Siinä toinen on maailman loistavin selittämään, miksi toimii niin tai näin. Kun tätä on tehty nuorelle naiselle jo vuosia, alkaa hämärtymään raja, mikä on normaalia ja mikä ei. Lisäksi, kun toinen aina painottaa, että kaikki helpottaa ja alkaa sujua, kunhan vain tapahtuu asia a, b tai c, niin ihan sen ehjän perheenkin takia vain uskoo ja toivoo, että se olisi totta. Kunnes sitten sitä aikaa on mennyt ja asioita tapahtunut, mutta käytös vain pahentunut. Onneksi silloin tajusin lähteä. Moni ei tajua silloinkaan, jos itsetunto on ehditty viedä. Minulta ei sitä saatu vietyä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ex ei luultavasti keksi hänestä mitään hyvää sanottavaa edelleenkään, vaikka erodraamasta on jo 6 vuotta. Mies oli ensin hänelle elämän suurin rakkaus, täydellisen ihailtava kiltti, osaava, älykäs ja komea. Aivan toisenlainen kuin muut miehet. Kunnes tämä ex päätti, että toisin kuin alussa sovittiin, hän haluaakin muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Seurasi vuosien vuorottelu ihailun ja halveksunnan välillä ja rankkaa emotionaalista manipulointia, jonka seurauksena mies mm suostui [tuloksettomiin] lapsettomuushoitoihin saadakseen aikaan lapsen, jota ei itse toivonut. Kunnes mies halusi erota, silloin hänestä tuli jälleen suurin rakkaus, jonka jälkeen ei ole elämää. Kunnes ero toteutui, jonka jälkeen mies on ollut halveksuttavin olento maan päällä.
Suhtautuisin todella skeptisesti mihinkään ex-kumppaneiden 'varoituksiin', valitettavasti on mennyt luottamus ihmisten [naisten] vilpittömyyteen.
Lisään vielä, että olen nähnyt omin silmin pöyristyttäviä kiristyskirjeitä ym viestinvaihtoa, eli en ole miehenkään kertomuksen varassa tässä. Mies oli terapian tarpeessa kun pääsi viimein irti tuosta suhteesta.
On voinut olla rankkaa, sitä en tiedä. Mutta tuo mitä kirjoitat lapsettomuushoidoista on täyttä paskaa. Jos ei lasta halua, ei sellaisiin tule suostua. Se on niin yksinkertaista. Tuo mies ei näköjään kanna mistään vastuuta. Sellainen vaikutelma tulee tekstistä.
Ehkä se sitten on niin yksinkertaista. Tai sitten toiset osaa suostuttelun taidon hieman tehokkaammin kuin toiset.. Tiedä häntä, mutta seuraava 'lapanen' suostui lapsentekoprojektiin mukaan jälleen ja tällä kertaa hoidot tuotti tulosta. Eipä näytä väleissä olevan tuoreet vanhemmatkaan. Mielessä kävi varoittaa tätä uutta heti aluksi, mutta miksipä hän olisi vieraan ihmisen varoituksia uskonut ja toisaalta voihan lopputulos draamasta ja hankaluuksista huolimatta olla hänelle lopulta positiivinen. Miksi siis sekaantua, vieraiden ihmisten asioihin.
Vaikka kuinka suostuttelisi. Jestas sentään millaista porukkaa täällä on. Aikuisilla ihmisillä ei ole mitään vastuuta valinnoista.
Mitä vastuunkantoa sinä nyt olisit vailla? Mieshän totesi, että rouva saa hänet näköjään manipuloitua tekemään oman vakaumuksensa vastaisia päätöksiä, joten hän ei sellaisessa suhteessa halua jatkaa. Ja erosi. Kenellekään muulle kuin minulle ja terapeutille hän ei ole avannut eron syitä, toisin kuin ex, joka tosiaan koki tarpeellisena kampanjoida ympäriinsä sitä 'elämänsä suurinta rakkautta' vastaan. Siitähän tässä oli kysymys -kannattaako varoitella exän uutta siitä kuinka hirveä kumppani se ex on ollut ja toisaalta mikä on tällaisen yhteydenoton uskottavuus ja teho. Minä en ainakaan jatkanut tämän exän kanssa kommunikointia juuri 'voi että, toivottavasti voit pian paremmin' -toivotusta pidemmälle enkä jäänyt kuuntelemaan sitä haukkumista.
"rouva saa hänet näköjään manipuloitua tekemään oman vakaumuksensa vastaisia päätöksiä, joten hän ei sellaisessa suhteessa halua jatkaa. Ja erosi."
Itse olisin juossut pakoon tuollaista selkärangatonta lusmumiestä. Vai manipulointia?! Pahimmassa tapauksessa tässä maailmassa olisi lapsi, jota iskä ei halunnut, koska "äiti manipuloi". Säälittävää. Todella.
En puolustele tuon exän tekoja, jos kertomasi on totta. Mutta normaalilta aikuiselta ihmiseltä en kuunnelis tuollaista sontaa.
Jokainen kantaa vastuun OMISTA päätöksistä ja valinnoista.
Noh, mulla ei ole kompetenssia arvioida kenenkään psyykkistä terveyttä tai persoonallisuuden rakennetta. Joten tyydynpä tuon esimerkkitapauksen yksityiskohtien (kuten raskautumisen todennäköisyyden) ruotimisen sijasta esittämään sinulle suosituksen, ettet koskaan hankkiudu työhön tai toimeen, jossa olet [henkisen] väkivallan ja lähisuhdeväkivallan uhrien kanssa tekemisissä. Jokainenhan voi mielestäsi vain ottaa ja lähteä kun ensimmäisen kerran tulee toimineeksi suhteessaan vastoin omaa tahtoaan. Vastuu on jokaisella selkärankaisella aikuisella omista päätöksistään ja jos joku toinen niiden seurauksena tekee vaikka sen lopullisimman henkilökohtaisen ratkaisun, niin se on vaan voi voi, vastuu on tämän tekijän. Rationaalisesti vain eteenpäin, ajatuksella, etten minä sille mitään voi mitä toinen aikuinen päättää tehdä, niin ei syyllisyys paina hartioita, eikä murhe mieltä. Se on ihan juuri niin yksinkertaista. Lähtee vaan, kun vituttaa, nii.
ehkä tää on se eräs hätäkeskustyyppi :D
-otat sä pataan naiselta?
eikö oo selkärankaa laittaa vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?
En halua ihan tarkalleen avata. Tutut saattaisi jo tunnistaa.
Ensin sitä, että avioliitossa ollessani vanhempainvapaalla monen pienen lapsen kanssa, hänellä oli taloudellinen oikeus kaikkeen (todella iso palkka), ja koska minulla oli pienet tulot, en ollut oikeuttu mihinkään. Yritti kieltää jopa jumppamaksut. Kaikki mun tulot täytyi siis laittaa perheen elämiseen. Myöhemmin tämä sai vielä lisää tosi sairaita/outoja piirteitä.Ap.
monen pienen lapsen kanssa? Sinulla oli unelma suurperheestä, etkä huomannut merkkejä ennen kuin sait omat unelmasi toteutettua?
Anteeksi, jos pilaan mielikuvasi, mutta lapsiluku oli niitä harvoja, joissa olimme samaa mieltä ja koko ajan. Ja tämän selvitin jo ennen suhteen vakiintumista.
Ap.
Millainen idiootti pukkaa lapsia, vaikka suhde ei toimi?! Haloo. Joku vastuu sulla itselläsikin...
Ohis
Et tiedä, miten narsismi toimii näköjään. Siinä toinen on maailman loistavin selittämään, miksi toimii niin tai näin. Kun tätä on tehty nuorelle naiselle jo vuosia, alkaa hämärtymään raja, mikä on normaalia ja mikä ei. Lisäksi, kun toinen aina painottaa, että kaikki helpottaa ja alkaa sujua, kunhan vain tapahtuu asia a, b tai c, niin ihan sen ehjän perheenkin takia vain uskoo ja toivoo, että se olisi totta. Kunnes sitten sitä aikaa on mennyt ja asioita tapahtunut, mutta käytös vain pahentunut. Onneksi silloin tajusin lähteä. Moni ei tajua silloinkaan, jos itsetunto on ehditty viedä. Minulta ei sitä saatu vietyä.
Ap.
Eläpä viitsi nyt, kun aiemmassa viestissä oikein korostit miten lapsilukukin oli yhdessä mietitty.
Susta alkaa muodostumaan tietty kuva. Joo, Narsistin syytä kaikki. Sovitaan näin.
En usko pätkääkään tän asian olevan näin yksinkertainen. Sinä et ole uhri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ex ei luultavasti keksi hänestä mitään hyvää sanottavaa edelleenkään, vaikka erodraamasta on jo 6 vuotta. Mies oli ensin hänelle elämän suurin rakkaus, täydellisen ihailtava kiltti, osaava, älykäs ja komea. Aivan toisenlainen kuin muut miehet. Kunnes tämä ex päätti, että toisin kuin alussa sovittiin, hän haluaakin muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Seurasi vuosien vuorottelu ihailun ja halveksunnan välillä ja rankkaa emotionaalista manipulointia, jonka seurauksena mies mm suostui [tuloksettomiin] lapsettomuushoitoihin saadakseen aikaan lapsen, jota ei itse toivonut. Kunnes mies halusi erota, silloin hänestä tuli jälleen suurin rakkaus, jonka jälkeen ei ole elämää. Kunnes ero toteutui, jonka jälkeen mies on ollut halveksuttavin olento maan päällä.
Suhtautuisin todella skeptisesti mihinkään ex-kumppaneiden 'varoituksiin', valitettavasti on mennyt luottamus ihmisten [naisten] vilpittömyyteen.
Lisään vielä, että olen nähnyt omin silmin pöyristyttäviä kiristyskirjeitä ym viestinvaihtoa, eli en ole miehenkään kertomuksen varassa tässä. Mies oli terapian tarpeessa kun pääsi viimein irti tuosta suhteesta.
On voinut olla rankkaa, sitä en tiedä. Mutta tuo mitä kirjoitat lapsettomuushoidoista on täyttä paskaa. Jos ei lasta halua, ei sellaisiin tule suostua. Se on niin yksinkertaista. Tuo mies ei näköjään kanna mistään vastuuta. Sellainen vaikutelma tulee tekstistä.
Ehkä se sitten on niin yksinkertaista. Tai sitten toiset osaa suostuttelun taidon hieman tehokkaammin kuin toiset.. Tiedä häntä, mutta seuraava 'lapanen' suostui lapsentekoprojektiin mukaan jälleen ja tällä kertaa hoidot tuotti tulosta. Eipä näytä väleissä olevan tuoreet vanhemmatkaan. Mielessä kävi varoittaa tätä uutta heti aluksi, mutta miksipä hän olisi vieraan ihmisen varoituksia uskonut ja toisaalta voihan lopputulos draamasta ja hankaluuksista huolimatta olla hänelle lopulta positiivinen. Miksi siis sekaantua, vieraiden ihmisten asioihin.
Vaikka kuinka suostuttelisi. Jestas sentään millaista porukkaa täällä on. Aikuisilla ihmisillä ei ole mitään vastuuta valinnoista.
Mitä vastuunkantoa sinä nyt olisit vailla? Mieshän totesi, että rouva saa hänet näköjään manipuloitua tekemään oman vakaumuksensa vastaisia päätöksiä, joten hän ei sellaisessa suhteessa halua jatkaa. Ja erosi. Kenellekään muulle kuin minulle ja terapeutille hän ei ole avannut eron syitä, toisin kuin ex, joka tosiaan koki tarpeellisena kampanjoida ympäriinsä sitä 'elämänsä suurinta rakkautta' vastaan. Siitähän tässä oli kysymys -kannattaako varoitella exän uutta siitä kuinka hirveä kumppani se ex on ollut ja toisaalta mikä on tällaisen yhteydenoton uskottavuus ja teho. Minä en ainakaan jatkanut tämän exän kanssa kommunikointia juuri 'voi että, toivottavasti voit pian paremmin' -toivotusta pidemmälle enkä jäänyt kuuntelemaan sitä haukkumista.
"rouva saa hänet näköjään manipuloitua tekemään oman vakaumuksensa vastaisia päätöksiä, joten hän ei sellaisessa suhteessa halua jatkaa. Ja erosi."
Itse olisin juossut pakoon tuollaista selkärangatonta lusmumiestä. Vai manipulointia?! Pahimmassa tapauksessa tässä maailmassa olisi lapsi, jota iskä ei halunnut, koska "äiti manipuloi". Säälittävää. Todella.
En puolustele tuon exän tekoja, jos kertomasi on totta. Mutta normaalilta aikuiselta ihmiseltä en kuunnelis tuollaista sontaa.
Jokainen kantaa vastuun OMISTA päätöksistä ja valinnoista.
Noh, mulla ei ole kompetenssia arvioida kenenkään psyykkistä terveyttä tai persoonallisuuden rakennetta. Joten tyydynpä tuon esimerkkitapauksen yksityiskohtien (kuten raskautumisen todennäköisyyden) ruotimisen sijasta esittämään sinulle suosituksen, ettet koskaan hankkiudu työhön tai toimeen, jossa olet [henkisen] väkivallan ja lähisuhdeväkivallan uhrien kanssa tekemisissä. Jokainenhan voi mielestäsi vain ottaa ja lähteä kun ensimmäisen kerran tulee toimineeksi suhteessaan vastoin omaa tahtoaan. Vastuu on jokaisella selkärankaisella aikuisella omista päätöksistään ja jos joku toinen niiden seurauksena tekee vaikka sen lopullisimman henkilökohtaisen ratkaisun, niin se on vaan voi voi, vastuu on tämän tekijän. Rationaalisesti vain eteenpäin, ajatuksella, etten minä sille mitään voi mitä toinen aikuinen päättää tehdä, niin ei syyllisyys paina hartioita, eikä murhe mieltä. Se on ihan juuri niin yksinkertaista. Lähtee vaan, kun vituttaa, nii.
ehkä tää on se eräs hätäkeskustyyppi :D
-otat sä pataan naiselta?
eikö oo selkärankaa laittaa vastaan?
Rautalangasta, kun joillekin tuottaa ongelmia:
Väkivallan uhriksi joutuminen ei ole oma valinta, eikä leikin asia.
Se että suostuu vastentahtoisesti lapsettomuushoitoihin, eikä ajattele syntyvää lasta, on pelkkää vastuuntunnottomuutta ja itsekeskeisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksä voi olla hyvin onnellinen nyksänsä kanssa, ja te ette vain sopineet yhteen.
Näinhän ne nyksät selittää. Kyllä mekin oltiin aluksi onnellisia tai niin luulin. Tietyistä persoonallisuuspiirtiestä ei pääse eroon.
Minä ainakin olin ihan liian herkkä eksälle. Nykyisen justiinan kanssa sopii paljon paremmin yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?
En halua ihan tarkalleen avata. Tutut saattaisi jo tunnistaa.
Ensin sitä, että avioliitossa ollessani vanhempainvapaalla monen pienen lapsen kanssa, hänellä oli taloudellinen oikeus kaikkeen (todella iso palkka), ja koska minulla oli pienet tulot, en ollut oikeuttu mihinkään. Yritti kieltää jopa jumppamaksut. Kaikki mun tulot täytyi siis laittaa perheen elämiseen. Myöhemmin tämä sai vielä lisää tosi sairaita/outoja piirteitä.Ap.
monen pienen lapsen kanssa? Sinulla oli unelma suurperheestä, etkä huomannut merkkejä ennen kuin sait omat unelmasi toteutettua?
Anteeksi, jos pilaan mielikuvasi, mutta lapsiluku oli niitä harvoja, joissa olimme samaa mieltä ja koko ajan. Ja tämän selvitin jo ennen suhteen vakiintumista.
Ap.
Millainen idiootti pukkaa lapsia, vaikka suhde ei toimi?! Haloo. Joku vastuu sulla itselläsikin...
Ohis
Et tiedä, miten narsismi toimii näköjään. Siinä toinen on maailman loistavin selittämään, miksi toimii niin tai näin. Kun tätä on tehty nuorelle naiselle jo vuosia, alkaa hämärtymään raja, mikä on normaalia ja mikä ei. Lisäksi, kun toinen aina painottaa, että kaikki helpottaa ja alkaa sujua, kunhan vain tapahtuu asia a, b tai c, niin ihan sen ehjän perheenkin takia vain uskoo ja toivoo, että se olisi totta. Kunnes sitten sitä aikaa on mennyt ja asioita tapahtunut, mutta käytös vain pahentunut. Onneksi silloin tajusin lähteä. Moni ei tajua silloinkaan, jos itsetunto on ehditty viedä. Minulta ei sitä saatu vietyä.
Ap.
Eläpä viitsi nyt, kun aiemmassa viestissä oikein korostit miten lapsilukukin oli yhdessä mietitty.
Susta alkaa muodostumaan tietty kuva. Joo, Narsistin syytä kaikki. Sovitaan näin.
En usko pätkääkään tän asian olevan näin yksinkertainen. Sinä et ole uhri.
Miten se lapsiluvun sopiminen liittyy mihinkään? Pahin vaihe alkoi, kun se lapsiluku oli saavutettu. Toki ekoja punaisia lippuja oli jo hyvinkin alussa parisuhdetta, mutta nuorena naiivina vaaleanpunaiset laput silmillä ohitin ne. Että jos en vaikka huomannut imuroida kaapin alta, niin oli ehkä mun syytä, että toinen suuttui ja huusi kaksi tuntia. Mutta niitä tuli vielä harvoin. Lasten jälkeen saikin olla koko ajan varpaillaan, että alkaako huuto jo siinä vaiheessa, kun tulee töistä kotiin, syystä jota en voi ennakkoon tietää. Jos vaikka kolasin lumet väärin.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ex ei luultavasti keksi hänestä mitään hyvää sanottavaa edelleenkään, vaikka erodraamasta on jo 6 vuotta. Mies oli ensin hänelle elämän suurin rakkaus, täydellisen ihailtava kiltti, osaava, älykäs ja komea. Aivan toisenlainen kuin muut miehet. Kunnes tämä ex päätti, että toisin kuin alussa sovittiin, hän haluaakin muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Seurasi vuosien vuorottelu ihailun ja halveksunnan välillä ja rankkaa emotionaalista manipulointia, jonka seurauksena mies mm suostui [tuloksettomiin] lapsettomuushoitoihin saadakseen aikaan lapsen, jota ei itse toivonut. Kunnes mies halusi erota, silloin hänestä tuli jälleen suurin rakkaus, jonka jälkeen ei ole elämää. Kunnes ero toteutui, jonka jälkeen mies on ollut halveksuttavin olento maan päällä.
Suhtautuisin todella skeptisesti mihinkään ex-kumppaneiden 'varoituksiin', valitettavasti on mennyt luottamus ihmisten [naisten] vilpittömyyteen.
Lisään vielä, että olen nähnyt omin silmin pöyristyttäviä kiristyskirjeitä ym viestinvaihtoa, eli en ole miehenkään kertomuksen varassa tässä. Mies oli terapian tarpeessa kun pääsi viimein irti tuosta suhteesta.
On voinut olla rankkaa, sitä en tiedä. Mutta tuo mitä kirjoitat lapsettomuushoidoista on täyttä paskaa. Jos ei lasta halua, ei sellaisiin tule suostua. Se on niin yksinkertaista. Tuo mies ei näköjään kanna mistään vastuuta. Sellainen vaikutelma tulee tekstistä.
Ehkä se sitten on niin yksinkertaista. Tai sitten toiset osaa suostuttelun taidon hieman tehokkaammin kuin toiset.. Tiedä häntä, mutta seuraava 'lapanen' suostui lapsentekoprojektiin mukaan jälleen ja tällä kertaa hoidot tuotti tulosta. Eipä näytä väleissä olevan tuoreet vanhemmatkaan. Mielessä kävi varoittaa tätä uutta heti aluksi, mutta miksipä hän olisi vieraan ihmisen varoituksia uskonut ja toisaalta voihan lopputulos draamasta ja hankaluuksista huolimatta olla hänelle lopulta positiivinen. Miksi siis sekaantua, vieraiden ihmisten asioihin.
Vaikka kuinka suostuttelisi. Jestas sentään millaista porukkaa täällä on. Aikuisilla ihmisillä ei ole mitään vastuuta valinnoista.
Mitä vastuunkantoa sinä nyt olisit vailla? Mieshän totesi, että rouva saa hänet näköjään manipuloitua tekemään oman vakaumuksensa vastaisia päätöksiä, joten hän ei sellaisessa suhteessa halua jatkaa. Ja erosi. Kenellekään muulle kuin minulle ja terapeutille hän ei ole avannut eron syitä, toisin kuin ex, joka tosiaan koki tarpeellisena kampanjoida ympäriinsä sitä 'elämänsä suurinta rakkautta' vastaan. Siitähän tässä oli kysymys -kannattaako varoitella exän uutta siitä kuinka hirveä kumppani se ex on ollut ja toisaalta mikä on tällaisen yhteydenoton uskottavuus ja teho. Minä en ainakaan jatkanut tämän exän kanssa kommunikointia juuri 'voi että, toivottavasti voit pian paremmin' -toivotusta pidemmälle enkä jäänyt kuuntelemaan sitä haukkumista.
"rouva saa hänet näköjään manipuloitua tekemään oman vakaumuksensa vastaisia päätöksiä, joten hän ei sellaisessa suhteessa halua jatkaa. Ja erosi."
Itse olisin juossut pakoon tuollaista selkärangatonta lusmumiestä. Vai manipulointia?! Pahimmassa tapauksessa tässä maailmassa olisi lapsi, jota iskä ei halunnut, koska "äiti manipuloi". Säälittävää. Todella.
En puolustele tuon exän tekoja, jos kertomasi on totta. Mutta normaalilta aikuiselta ihmiseltä en kuunnelis tuollaista sontaa.
Jokainen kantaa vastuun OMISTA päätöksistä ja valinnoista.
Noh, mulla ei ole kompetenssia arvioida kenenkään psyykkistä terveyttä tai persoonallisuuden rakennetta. Joten tyydynpä tuon esimerkkitapauksen yksityiskohtien (kuten raskautumisen todennäköisyyden) ruotimisen sijasta esittämään sinulle suosituksen, ettet koskaan hankkiudu työhön tai toimeen, jossa olet [henkisen] väkivallan ja lähisuhdeväkivallan uhrien kanssa tekemisissä. Jokainenhan voi mielestäsi vain ottaa ja lähteä kun ensimmäisen kerran tulee toimineeksi suhteessaan vastoin omaa tahtoaan. Vastuu on jokaisella selkärankaisella aikuisella omista päätöksistään ja jos joku toinen niiden seurauksena tekee vaikka sen lopullisimman henkilökohtaisen ratkaisun, niin se on vaan voi voi, vastuu on tämän tekijän. Rationaalisesti vain eteenpäin, ajatuksella, etten minä sille mitään voi mitä toinen aikuinen päättää tehdä, niin ei syyllisyys paina hartioita, eikä murhe mieltä. Se on ihan juuri niin yksinkertaista. Lähtee vaan, kun vituttaa, nii.
ehkä tää on se eräs hätäkeskustyyppi :D
-otat sä pataan naiselta?
eikö oo selkärankaa laittaa vastaan?
Rautalangasta, kun joillekin tuottaa ongelmia:
Väkivallan uhriksi joutuminen ei ole oma valinta, eikä leikin asia.
Se että suostuu vastentahtoisesti lapsettomuushoitoihin, eikä ajattele syntyvää lasta, on pelkkää vastuuntunnottomuutta ja itsekeskeisyyttä.
Rautalangasta: väkivallan uhrin suostumus ei ole todellinen suostumus ja väkivaltaa on muutakin kuin fyysistä (jota tässä suhteessa oli myös, mutta henkinen aiheutti huomattavasti pahemmat vauriot)
https://nollalinja.fi/mika-on-vakivaltaa/henkinen-vakivalta/?gclid=Cj0K…
https://fi.wikipedia.org/wiki/Henkinen_v%C3%A4kivalta
Kuinka sinä koet, että asenteesi helpottaa henkisen väkivallan uhrien kokemaa häpeää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?
En halua ihan tarkalleen avata. Tutut saattaisi jo tunnistaa.
Ensin sitä, että avioliitossa ollessani vanhempainvapaalla monen pienen lapsen kanssa, hänellä oli taloudellinen oikeus kaikkeen (todella iso palkka), ja koska minulla oli pienet tulot, en ollut oikeuttu mihinkään. Yritti kieltää jopa jumppamaksut. Kaikki mun tulot täytyi siis laittaa perheen elämiseen. Myöhemmin tämä sai vielä lisää tosi sairaita/outoja piirteitä.Ap.
monen pienen lapsen kanssa? Sinulla oli unelma suurperheestä, etkä huomannut merkkejä ennen kuin sait omat unelmasi toteutettua?
No kuinka kauan olit tuollaisen sekopään kanssa?
Anteeksi, jos pilaan mielikuvasi, mutta lapsiluku oli niitä harvoja, joissa olimme samaa mieltä ja koko ajan. Ja tämän selvitin jo ennen suhteen vakiintumista.
Ap.
Millainen idiootti pukkaa lapsia, vaikka suhde ei toimi?! Haloo. Joku vastuu sulla itselläsikin...
Ohis
Et tiedä, miten narsismi toimii näköjään. Siinä toinen on maailman loistavin selittämään, miksi toimii niin tai näin. Kun tätä on tehty nuorelle naiselle jo vuosia, alkaa hämärtymään raja, mikä on normaalia ja mikä ei. Lisäksi, kun toinen aina painottaa, että kaikki helpottaa ja alkaa sujua, kunhan vain tapahtuu asia a, b tai c, niin ihan sen ehjän perheenkin takia vain uskoo ja toivoo, että se olisi totta. Kunnes sitten sitä aikaa on mennyt ja asioita tapahtunut, mutta käytös vain pahentunut. Onneksi silloin tajusin lähteä. Moni ei tajua silloinkaan, jos itsetunto on ehditty viedä. Minulta ei sitä saatu vietyä.
Ap.
Eläpä viitsi nyt, kun aiemmassa viestissä oikein korostit miten lapsilukukin oli yhdessä mietitty.
Susta alkaa muodostumaan tietty kuva. Joo, Narsistin syytä kaikki. Sovitaan näin.
En usko pätkääkään tän asian olevan näin yksinkertainen. Sinä et ole uhri.
Miten se lapsiluvun sopiminen liittyy mihinkään? Pahin vaihe alkoi, kun se lapsiluku oli saavutettu. Toki ekoja punaisia lippuja oli jo hyvinkin alussa parisuhdetta, mutta nuorena naiivina vaaleanpunaiset laput silmillä ohitin ne. Että jos en vaikka huomannut imuroida kaapin alta, niin oli ehkä mun syytä, että toinen suuttui ja huusi kaksi tuntia. Mutta niitä tuli vielä harvoin. Lasten jälkeen saikin olla koko ajan varpaillaan, että alkaako huuto jo siinä vaiheessa, kun tulee töistä kotiin, syystä jota en voi ennakkoon tietää. Jos vaikka kolasin lumet väärin.
Ap.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä se sitten on niin yksinkertaista. Tai sitten toiset osaa suostuttelun taidon hieman tehokkaammin kuin toiset.. Tiedä häntä, mutta seuraava 'lapanen' suostui lapsentekoprojektiin mukaan jälleen ja tällä kertaa hoidot tuotti tulosta. Eipä näytä väleissä olevan tuoreet vanhemmatkaan. Mielessä kävi varoittaa tätä uutta heti aluksi, mutta miksipä hän olisi vieraan ihmisen varoituksia uskonut ja toisaalta voihan lopputulos draamasta ja hankaluuksista huolimatta olla hänelle lopulta positiivinen. Miksi siis sekaantua, vieraiden ihmisten asioihin.