Voi, kun tekisi mieli kirjoittaa exän nyxälle

Vierailija kirjoitti:

Eksä voi olla hyvin onnellinen nyksänsä kanssa, ja te ette vain sopineet yhteen.

Ei sovi yhteen oman sukunsa ja työkavereidenkaan kanssa... Mutta toki toivon onnea heille. Eipä sillä. Jos ihme tapahtuu, niin sitten tapahtuu.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen suhde on erilainen! Jokainen ihminen on erilainen. Ei tarkoita että uusi suhde ei toimi. Jospa te vaan ette olleet kompatibla eli yhteensopivia. 

Totta. Mutta toisaalta terve persoona osaa käyttäytyä suht asiallisesti hankalissakin suhteissa. Vaikeaa kuvitella, että esim. väkivaltainen pers. häiriöinen olisi täysin normaali pidemmän päälle suhteessa kenenkään kanssa.

Tiedän tapauksia missä sitoutumiskammoinen muuttuu maailman sitoutuneimmaksi perheenisäksi ja pihi muuttuu rahojaan törsääväksi hra huolettomaksi. Parisuhde on kahden kauppa eikä siinä kumpikaan elä tyhjiössä 'jonkunlaisena'.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?

En halua ihan tarkalleen avata. Tutut saattaisi jo tunnistaa.

Ensin sitä, että avioliitossa ollessani vanhempainvapaalla monen pienen lapsen kanssa, hänellä oli taloudellinen oikeus kaikkeen (todella iso palkka), ja koska minulla oli pienet tulot, en ollut oikeuttu mihinkään. Yritti kieltää jopa jumppamaksut. Kaikki mun tulot täytyi siis laittaa perheen elämiseen. Myöhemmin tämä sai vielä lisää tosi sairaita/outoja piirteitä.

Ap.

Tällaiset asiat pitää keskustella ennen kuin perustetaan yhteinen talous. Asiathan voi keikahtaa toisinkin päin, toinen jää työttömäksi ja sitten hänen viikottainen pitkäveto alkaa tuntua paremmin tienaavasta turhalle kuluerälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen suhde on erilainen! Jokainen ihminen on erilainen. Ei tarkoita että uusi suhde ei toimi. Jospa te vaan ette olleet kompatibla eli yhteensopivia. 

Totta. Mutta toisaalta terve persoona osaa käyttäytyä suht asiallisesti hankalissakin suhteissa. Vaikeaa kuvitella, että esim. väkivaltainen pers. häiriöinen olisi täysin normaali pidemmän päälle suhteessa kenenkään kanssa.

Tiedän tapauksia missä sitoutumiskammoinen muuttuu maailman sitoutuneimmaksi perheenisäksi ja pihi muuttuu rahojaan törsääväksi hra huolettomaksi. Parisuhde on kahden kauppa eikä siinä kumpikaan elä tyhjiössä 'jonkunlaisena'.

Poikkeus vahvistaa säännön.

Silti moni toistaa samaa kaavaa suhteesta toiseen. Varsinkin ne, joilla useita takana.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen suhde on erilainen! Jokainen ihminen on erilainen. Ei tarkoita että uusi suhde ei toimi. Jospa te vaan ette olleet kompatibla eli yhteensopivia. 

Aina unohtuu se ettei kukaan ole yksin parisuhteessa. Parisuhde on kahden kauppa, jossa tulisi miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan kummassakin vikaa. Minä tykkäsin nuorempana tapella ja kerjäsin sitä verta nenästä käsi kyynärpää myöden nenässä. (en kirjaimellisesti) Turha parku ettei herrasmiehiä ei ole, jos ei osaa vaatia arvoistaan kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?

En halua ihan tarkalleen avata. Tutut saattaisi jo tunnistaa.

Ensin sitä, että avioliitossa ollessani vanhempainvapaalla monen pienen lapsen kanssa, hänellä oli taloudellinen oikeus kaikkeen (todella iso palkka), ja koska minulla oli pienet tulot, en ollut oikeuttu mihinkään. Yritti kieltää jopa jumppamaksut. Kaikki mun tulot täytyi siis laittaa perheen elämiseen. Myöhemmin tämä sai vielä lisää tosi sairaita/outoja piirteitä.

Ap.

Tällaiset asiat pitää keskustella ennen kuin perustetaan yhteinen talous. Asiathan voi keikahtaa toisinkin päin, toinen jää työttömäksi ja sitten hänen viikottainen pitkäveto alkaa tuntua paremmin tienaavasta turhalle kuluerälle.

Nyt puhutaankin epäterveestä taloudellisesta väkivallasta. Ei sellaista kukaan myönnä etukäteen harjoittavansa. Aluksi ollaan hyvinkin mielinkielin "kyllä minä autan ja tuen". Todellisuus alkaa vasta sitten, kun toinen on saatu sitoutettua ja lapsi tai pari tehtyä. Tämä on narsismille tyypillistä.

Esim. Muutaman kympin jumppakauden maksusta valittaminen tai yritys jättää lasten kotisynttärit järjestämättä kulujen vuoksi ei ole normaalia käytöstä rikkaalta puolisolta. Tai se, että pitää raportoida kaikki ostokset tyyliin 4e paita kirppikseltä. Ja että isäntä voi mennä illanviettoon, mutta vaimo ei.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?

En halua ihan tarkalleen avata. Tutut saattaisi jo tunnistaa.

Ensin sitä, että avioliitossa ollessani vanhempainvapaalla monen pienen lapsen kanssa, hänellä oli taloudellinen oikeus kaikkeen (todella iso palkka), ja koska minulla oli pienet tulot, en ollut oikeuttu mihinkään. Yritti kieltää jopa jumppamaksut. Kaikki mun tulot täytyi siis laittaa perheen elämiseen. Myöhemmin tämä sai vielä lisää tosi sairaita/outoja piirteitä.

Ap.

monen pienen lapsen kanssa? Sinulla oli unelma suurperheestä, etkä huomannut merkkejä ennen kuin sait omat unelmasi toteutettua?

mitähän ex kertoisi sinusta? 

Onko kukaan koskaan pysähtynyt miettimään asiaan tuolta kannalta?

Minä ainakin tiedän mitä hölmöilin nuoruudessa solmitussa suhteessani, jotta se ajautui eroon ennen kuin 20 vuotta ehti tulla täyteen yhteiseloa. Koitan välttää, etten toistaisi samoja virheitä nykyisessä suhteessani. Tiedostan myös, että jotkut asiat omassa toiminnassani aiheuttivat miehessä käytöstä, joka ei välttämättä enää toistu toisenlaisessa suhteessa.

Esimerkkinä tulee mieleen, että jos minä varottaisin exän nyksää, että miehelle alkoholin lipattelu on niin hemmetin tärkeää, niin olisivatko he ehtineet jo yhdessä tulla konsensukseen, että minä olen kauhea nipottaja alkoholinkäytön suhteen? Ehkäpä nykyistä ei se häiritse jos itsellekin maistuu enemmän kuin mulle?

Aina tää sama narsisti lässytys, Narsistin kanssakin voi elää ja yleensä ne jotka niiden kanssa elää on oikeasti älykkäitä varsinkin sosiaalisesti ilman että tarvii heittäytyä marttyyriksi ja uhriksi. Kaikki exät on näillä kriteereillä aina narsisteja todellisuudessa nämä "uhrit" ovat varmaan itse narsisteja vähintääkin draamailijoita.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ex ei luultavasti keksi hänestä mitään hyvää sanottavaa edelleenkään, vaikka erodraamasta on jo 6 vuotta. Mies oli ensin hänelle elämän suurin rakkaus, täydellisen ihailtava kiltti, osaava, älykäs ja komea. Aivan toisenlainen kuin muut miehet. Kunnes tämä ex päätti, että toisin kuin alussa sovittiin, hän haluaakin muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Seurasi vuosien vuorottelu ihailun ja halveksunnan välillä ja rankkaa emotionaalista manipulointia, jonka seurauksena mies mm suostui [tuloksettomiin] lapsettomuushoitoihin saadakseen aikaan lapsen, jota ei itse toivonut. Kunnes mies halusi erota, silloin hänestä tuli jälleen suurin rakkaus, jonka jälkeen ei ole elämää. Kunnes ero toteutui, jonka jälkeen mies on ollut halveksuttavin olento maan päällä.

Suhtautuisin todella skeptisesti mihinkään ex-kumppaneiden 'varoituksiin', valitettavasti on mennyt luottamus ihmisten [naisten] vilpittömyyteen.

Ja mistä sinä tämän muka tiedät, olitko paikalla heidän suhteessaan. Ei, sinulla on vain yksi tarinan versio, miehesi kertoma. Harva ylipäätään puhuu exästään realistisesti, vaan aina omien tunteiden värittämänä.

Eiköhän tuo itse näe aikanaan. Suhteet voi olla erilaisia. En kirjoittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?

En halua ihan tarkalleen avata. Tutut saattaisi jo tunnistaa.

Ensin sitä, että avioliitossa ollessani vanhempainvapaalla monen pienen lapsen kanssa, hänellä oli taloudellinen oikeus kaikkeen (todella iso palkka), ja koska minulla oli pienet tulot, en ollut oikeuttu mihinkään. Yritti kieltää jopa jumppamaksut. Kaikki mun tulot täytyi siis laittaa perheen elämiseen. Myöhemmin tämä sai vielä lisää tosi sairaita/outoja piirteitä.

Ap.

Tällaiset asiat pitää keskustella ennen kuin perustetaan yhteinen talous. Asiathan voi keikahtaa toisinkin päin, toinen jää työttömäksi ja sitten hänen viikottainen pitkäveto alkaa tuntua paremmin tienaavasta turhalle kuluerälle.

Nyt puhutaankin epäterveestä taloudellisesta väkivallasta. Ei sellaista kukaan myönnä etukäteen harjoittavansa. Aluksi ollaan hyvinkin mielinkielin "kyllä minä autan ja tuen". Todellisuus alkaa vasta sitten, kun toinen on saatu sitoutettua ja lapsi tai pari tehtyä. Tämä on narsismille tyypillistä.

Esim. Muutaman kympin jumppakauden maksusta valittaminen tai yritys jättää lasten kotisynttärit järjestämättä kulujen vuoksi ei ole normaalia käytöstä rikkaalta puolisolta. Tai se, että pitää raportoida kaikki ostokset tyyliin 4e paita kirppikseltä. Ja että isäntä voi mennä illanviettoon, mutta vaimo ei.

Mies oli oikein ihana, ystävällinen, hoivaava ja osallistuva ensimmäisen lapsen kanssa, mutta saatuaan lisää lapsia hän laittoi nyrkin ja hellan väliin kotiarestiin rajoittavaan vankilaan, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitasi? Ja naisesta tuli lapsen tasolle typistetty viaton uhri, joka ei ollut toimiva subjekti, joka ei tehnyt omia arvioita, valintoja ja päätöksiä omassa elämässään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?

En halua ihan tarkalleen avata. Tutut saattaisi jo tunnistaa.

Ensin sitä, että avioliitossa ollessani vanhempainvapaalla monen pienen lapsen kanssa, hänellä oli taloudellinen oikeus kaikkeen (todella iso palkka), ja koska minulla oli pienet tulot, en ollut oikeuttu mihinkään. Yritti kieltää jopa jumppamaksut. Kaikki mun tulot täytyi siis laittaa perheen elämiseen. Myöhemmin tämä sai vielä lisää tosi sairaita/outoja piirteitä.

Ap.

Tällaiset asiat pitää keskustella ennen kuin perustetaan yhteinen talous. Asiathan voi keikahtaa toisinkin päin, toinen jää työttömäksi ja sitten hänen viikottainen pitkäveto alkaa tuntua paremmin tienaavasta turhalle kuluerälle.

Nyt puhutaankin epäterveestä taloudellisesta väkivallasta. Ei sellaista kukaan myönnä etukäteen harjoittavansa. Aluksi ollaan hyvinkin mielinkielin "kyllä minä autan ja tuen". Todellisuus alkaa vasta sitten, kun toinen on saatu sitoutettua ja lapsi tai pari tehtyä. Tämä on narsismille tyypillistä.

Esim. Muutaman kympin jumppakauden maksusta valittaminen tai yritys jättää lasten kotisynttärit järjestämättä kulujen vuoksi ei ole normaalia käytöstä rikkaalta puolisolta. Tai se, että pitää raportoida kaikki ostokset tyyliin 4e paita kirppikseltä. Ja että isäntä voi mennä illanviettoon, mutta vaimo ei.

Yhteinen tili laskuja JA LASTEN KULUJA varten, johon on sovittu tulojen ohjaamisen periaatteet jo etukäteen niin, että kummallekin jää kohtuullinen summa omaa käyttöä varten.

Ostin haaveilemani design-valaisimen vasta ensimmäisestä kunnollisesta palkastani, vaikka kumppanini oli tienannut jo kauan ja hankkinut itselleen esim viihde-elektroniikkaa rahoillaan. Minusta tämä meni ihan oikein, koska opintotuella ei nyt vaan osteta oikein mitään, eikä se puoliso ole siinä sitä varten, että minulla olisi opiskelijana työssä käyvän kyky kuluttaa. Vuokrasta hän puolestaan maksoi valtaosan ja auton menot esim kokonaan. En koe, että hän olisi käyttänyt minua kohtaan taloudellista valtaa, päinvastoin, olisin elänyt vielä niukemmin ilman häntä.

Vierailija kirjoitti:

Olin aika kauhea eksää kohtaan, koska lähinnä vihasin häntä lopussa (siis henkisesti ja sanallisesti ilkeä mutta ne fyysisesti). En osaisi kuvitella käyttäytyväni samalla tavalla nyksää kohtaan. 

Niin ja aikanaan se exä oli maailman ihanin etkä olisi mistään hinnasta häntä satuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen suhde on erilainen! Jokainen ihminen on erilainen. Ei tarkoita että uusi suhde ei toimi. Jospa te vaan ette olleet kompatibla eli yhteensopivia. 

Minäkin ajattelin noin ennen. Mutta en ajattele enää. Kun on kaksi eksää, joilla on persoonallisuushäiriö, on ihan selvää, että ihan mikä tahansa parisuhde heillä on piinaa vastapuolelle ja se on todistettu myös sillä, että aiemmat ja myöhemmin tulleet ovat kärsineet myös.

Ja sitten terveet ihmiset... heilläkin on oma luonteensa ja tapansa reagoida eli on todennäköistä, että samat kohdat ovat kompastuskiviä muissakin suhteissa, toki toisessa suhteessa ne voidaan osata käsitellä paremmin tai suhde on sellainen, ettei asia ala hiertää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?

En halua ihan tarkalleen avata. Tutut saattaisi jo tunnistaa.

Ensin sitä, että avioliitossa ollessani vanhempainvapaalla monen pienen lapsen kanssa, hänellä oli taloudellinen oikeus kaikkeen (todella iso palkka), ja koska minulla oli pienet tulot, en ollut oikeuttu mihinkään. Yritti kieltää jopa jumppamaksut. Kaikki mun tulot täytyi siis laittaa perheen elämiseen. Myöhemmin tämä sai vielä lisää tosi sairaita/outoja piirteitä.

Ap.

monen pienen lapsen kanssa? Sinulla oli unelma suurperheestä, etkä huomannut merkkejä ennen kuin sait omat unelmasi toteutettua?

Anteeksi, jos pilaan mielikuvasi, mutta lapsiluku oli niitä harvoja, joissa olimme samaa mieltä ja koko ajan. Ja tämän selvitin jo ennen suhteen vakiintumista.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Aina tää sama narsisti lässytys, Narsistin kanssakin voi elää ja yleensä ne jotka niiden kanssa elää on oikeasti älykkäitä varsinkin sosiaalisesti ilman että tarvii heittäytyä marttyyriksi ja uhriksi. Kaikki exät on näillä kriteereillä aina narsisteja todellisuudessa nämä "uhrit" ovat varmaan itse narsisteja vähintääkin draamailijoita.

Tämä kirjoitus on omasta hihasta vedettyä roskaa, joka on täysin vastoin kaikkea faktatietoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ex ei luultavasti keksi hänestä mitään hyvää sanottavaa edelleenkään, vaikka erodraamasta on jo 6 vuotta. Mies oli ensin hänelle elämän suurin rakkaus, täydellisen ihailtava kiltti, osaava, älykäs ja komea. Aivan toisenlainen kuin muut miehet. Kunnes tämä ex päätti, että toisin kuin alussa sovittiin, hän haluaakin muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Seurasi vuosien vuorottelu ihailun ja halveksunnan välillä ja rankkaa emotionaalista manipulointia, jonka seurauksena mies mm suostui [tuloksettomiin] lapsettomuushoitoihin saadakseen aikaan lapsen, jota ei itse toivonut. Kunnes mies halusi erota, silloin hänestä tuli jälleen suurin rakkaus, jonka jälkeen ei ole elämää. Kunnes ero toteutui, jonka jälkeen mies on ollut halveksuttavin olento maan päällä.

Suhtautuisin todella skeptisesti mihinkään ex-kumppaneiden 'varoituksiin', valitettavasti on mennyt luottamus ihmisten [naisten] vilpittömyyteen.

Ja mistä sinä tämän muka tiedät, olitko paikalla heidän suhteessaan. Ei, sinulla on vain yksi tarinan versio, miehesi kertoma. Harva ylipäätään puhuu exästään realistisesti, vaan aina omien tunteiden värittämänä.

Kuten sanoin, olen lukenut heidän välistään viestinvaihtoa sekä nähnyt uhkailut ihan kirjallisessa muodossa. Olin itse myös aikoinaan tällaisen muka-ystävällisen lähestymisyrityksen kohde, [kuten myös oma ex-mieheni (lapseni isä), pari työkaveria ja ex-miehensä veli]ja kun en antanut toivottua vastakaikua, sain itsekin osani syyttelystä ja räyhäämisestä.

Jotain voinee myös päätellä siitä, että välit ovat ko täti-ihmisellä poikki kaikkiin ex-kumppaneihin sekä useaan ystävään. Pienehkö paikkakunta, ihmiset puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ex ei luultavasti keksi hänestä mitään hyvää sanottavaa edelleenkään, vaikka erodraamasta on jo 6 vuotta. Mies oli ensin hänelle elämän suurin rakkaus, täydellisen ihailtava kiltti, osaava, älykäs ja komea. Aivan toisenlainen kuin muut miehet. Kunnes tämä ex päätti, että toisin kuin alussa sovittiin, hän haluaakin muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Seurasi vuosien vuorottelu ihailun ja halveksunnan välillä ja rankkaa emotionaalista manipulointia, jonka seurauksena mies mm suostui [tuloksettomiin] lapsettomuushoitoihin saadakseen aikaan lapsen, jota ei itse toivonut. Kunnes mies halusi erota, silloin hänestä tuli jälleen suurin rakkaus, jonka jälkeen ei ole elämää. Kunnes ero toteutui, jonka jälkeen mies on ollut halveksuttavin olento maan päällä.

Suhtautuisin todella skeptisesti mihinkään ex-kumppaneiden 'varoituksiin', valitettavasti on mennyt luottamus ihmisten [naisten] vilpittömyyteen.

Ja mistä sinä tämän muka tiedät, olitko paikalla heidän suhteessaan. Ei, sinulla on vain yksi tarinan versio, miehesi kertoma. Harva ylipäätään puhuu exästään realistisesti, vaan aina omien tunteiden värittämänä.

Aika naivia uskoa miehen sanomaan täysin. Kuinka lapanen mies on, jos lähtee lapsettomuushoitoihin ilman, että itse haluaa. Ne hoidot maksaa. Molemmat osapuolet haastatellaan yksin ja yhdessä.Luulisi miehen silloin suunsa avaavan, jos on eri mieltä. Lähinnä herää kysymys mikä kaikki sinussa on vikana ollut suhteenne aikana. Mies nimittäin toistaa samaa kaavaa. Sitten, jos teillä alkaa mennä huonosti exän sijaan sinä olet puheissa se pirttihirmu.

Vierailija kirjoitti:

Aina tää sama narsisti lässytys, Narsistin kanssakin voi elää ja yleensä ne jotka niiden kanssa elää on oikeasti älykkäitä varsinkin sosiaalisesti ilman että tarvii heittäytyä marttyyriksi ja uhriksi. Kaikki exät on näillä kriteereillä aina narsisteja todellisuudessa nämä "uhrit" ovat varmaan itse narsisteja vähintääkin draamailijoita.

Ollaanpa sitä katkeria. Mulla on kyllä ollut myös ihana ex, josta en löydä mitään pahaa sanottavaa. Elämä vain vei eri suuntiin.

Ap.