Voi, kun tekisi mieli kirjoittaa exän nyxälle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joissakin kulttureissa tosiaan on hieman erilaine käsitys vaimon asemasta

mitä sinulle tapahtui jännäsuhteessa?

Ihan suomalainen mies eikä vaikuttanut edes muuta kuin tavalliselta insinörtiltä alkuunsa. Alkoi vuosien saatossa paljastumaan yhä pahenevia narsistisia piirteitä, todella outoja ajatuksia ja kaikkea kylmää ja ahdistavaa. Ei ollut fyysisesti väkivaltainen, vain henkisesti ja taloudellisesti.

No kerropa jotain esimerkkejä. Taloudellinen väkivalta on nykyään jo ihan sitä, haluaa pitää omat rahat itsellään.

Kuulostaa wt meiningiltä, nyxä, exä, hyi

Minun nyksäni eksä selvitti kotiosoitteeni, stalkkasi, ja lähetteli siivottomia viestejä öisin sähköpostiini. Tarkoituksena nimenomaan mustamaalata nyksääni.

Loppui, kun sanoin, että seuraavasta tulee rikosilmoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?

En halua ihan tarkalleen avata. Tutut saattaisi jo tunnistaa.

Ensin sitä, että avioliitossa ollessani vanhempainvapaalla monen pienen lapsen kanssa, hänellä oli taloudellinen oikeus kaikkeen (todella iso palkka), ja koska minulla oli pienet tulot, en ollut oikeuttu mihinkään. Yritti kieltää jopa jumppamaksut. Kaikki mun tulot täytyi siis laittaa perheen elämiseen. Myöhemmin tämä sai vielä lisää tosi sairaita/outoja piirteitä.

Ap.

Kyllä se niin on että se jolla sitä rahaa on, päättää sen käytöstä vaikka kuinka olisi yhteisiä lapsia. Mulla on mieheni luottokortti eikä tulisi mieleenikään sitä vingutella itseeni ilman että kysyn häneltä. Eipä ole koskaan kieltänyt, mutta jos kieltäisi, ymmärräisin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Olin aika kauhea eksää kohtaan, koska lähinnä vihasin häntä lopussa (siis henkisesti ja sanallisesti ilkeä mutta ne fyysisesti). En osaisi kuvitella käyttäytyväni samalla tavalla nyksää kohtaan. 

Niin. Vielä. Sitten, kun alat taas kyllästyä niin käyttäydyt samoin.

Vierailija kirjoitti:

Olin aika kauhea eksää kohtaan, koska lähinnä vihasin häntä lopussa (siis henkisesti ja sanallisesti ilkeä mutta ne fyysisesti). En osaisi kuvitella käyttäytyväni samalla tavalla nyksää kohtaan. 

Vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tää sama narsisti lässytys, Narsistin kanssakin voi elää ja yleensä ne jotka niiden kanssa elää on oikeasti älykkäitä varsinkin sosiaalisesti ilman että tarvii heittäytyä marttyyriksi ja uhriksi. Kaikki exät on näillä kriteereillä aina narsisteja todellisuudessa nämä "uhrit" ovat varmaan itse narsisteja vähintääkin draamailijoita.

Ollaanpa sitä katkeria. Mulla on kyllä ollut myös ihana ex, josta en löydä mitään pahaa sanottavaa. Elämä vain vei eri suuntiin.

Ap.

Kukahan on katkera?

Miksi ihmeessä pitäisi? Jokainen tekee omat virheensä ja ehkä he sopivatkin paremmin yhteen. Hulluksihan sitä leimattaisi jos alkaisi jotain kirjoitella ja varoitella. Jos ei nyt aivan totaali narsisti-psykopaattihullusta tai väkivaltaisesta tyypistä ole kyse niin antaisin olla, ja varmaan kyllä sittenkin. En haluaisi joutua enää syytetyksi mistään ja eiköhän nuo opi ja silmät avaudu muillakin jos niin on käydäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ex ei luultavasti keksi hänestä mitään hyvää sanottavaa edelleenkään, vaikka erodraamasta on jo 6 vuotta. Mies oli ensin hänelle elämän suurin rakkaus, täydellisen ihailtava kiltti, osaava, älykäs ja komea. Aivan toisenlainen kuin muut miehet. Kunnes tämä ex päätti, että toisin kuin alussa sovittiin, hän haluaakin muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Seurasi vuosien vuorottelu ihailun ja halveksunnan välillä ja rankkaa emotionaalista manipulointia, jonka seurauksena mies mm suostui [tuloksettomiin] lapsettomuushoitoihin saadakseen aikaan lapsen, jota ei itse toivonut. Kunnes mies halusi erota, silloin hänestä tuli jälleen suurin rakkaus, jonka jälkeen ei ole elämää. Kunnes ero toteutui, jonka jälkeen mies on ollut halveksuttavin olento maan päällä.

Suhtautuisin todella skeptisesti mihinkään ex-kumppaneiden 'varoituksiin', valitettavasti on mennyt luottamus ihmisten [naisten] vilpittömyyteen.

Lisään vielä, että olen nähnyt omin silmin pöyristyttäviä kiristyskirjeitä ym viestinvaihtoa, eli en ole miehenkään kertomuksen varassa tässä. Mies oli terapian tarpeessa kun pääsi viimein irti tuosta suhteesta.

On voinut olla rankkaa, sitä en tiedä. Mutta tuo mitä kirjoitat lapsettomuushoidoista on täyttä paskaa. Jos ei lasta halua, ei sellaisiin tule suostua. Se on niin yksinkertaista. Tuo mies ei näköjään kanna mistään vastuuta. Sellainen vaikutelma tulee tekstistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin aika kauhea eksää kohtaan, koska lähinnä vihasin häntä lopussa (siis henkisesti ja sanallisesti ilkeä mutta ne fyysisesti). En osaisi kuvitella käyttäytyväni samalla tavalla nyksää kohtaan. 

Niin. Vielä. Sitten, kun alat taas kyllästyä niin käyttäydyt samoin.

Nää on näitä *kerran pettää, aina pettää*-länkytyksiä, jitka eivät pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

mitähän ex kertoisi sinusta? 

Onko kukaan koskaan pysähtynyt miettimään asiaan tuolta kannalta?

Minä ainakin tiedän mitä hölmöilin nuoruudessa solmitussa suhteessani, jotta se ajautui eroon ennen kuin 20 vuotta ehti tulla täyteen yhteiseloa. Koitan välttää, etten toistaisi samoja virheitä nykyisessä suhteessani. Tiedostan myös, että jotkut asiat omassa toiminnassani aiheuttivat miehessä käytöstä, joka ei välttämättä enää toistu toisenlaisessa suhteessa.

Esimerkkinä tulee mieleen, että jos minä varottaisin exän nyksää, että miehelle alkoholin lipattelu on niin hemmetin tärkeää, niin olisivatko he ehtineet jo yhdessä tulla konsensukseen, että minä olen kauhea nipottaja alkoholinkäytön suhteen? Ehkäpä nykyistä ei se häiritse jos itsellekin maistuu enemmän kuin mulle?

Häntä ennen oli pitkä parisuhde. Se ex on edelleen sitä mieltä, että olen ihana ihminen. Nyt on olen taas seurustellut muutaman vuoden uuden kanssa, ja hänkin on sitä mieltä, että olen ihana ihminen. Kummankaan näiden kanssa ei ole ollut pienintäkään riitaa koskaan. Rauhaa ja rakkautta vain. Mutta sitten tämä yksi tässä välissä... Minussa kauheasti vikaa?

Minulla ei ole myöskään ongelmia sukuni tai työkavereiden kanssa. Hänellä on.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Eksä voi olla hyvin onnellinen nyksänsä kanssa, ja te ette vain sopineet yhteen.

Näinhän ne nyksät selittää. Kyllä mekin oltiin aluksi onnellisia tai niin luulin. Tietyistä persoonallisuuspiirtiestä ei pääse eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ex ei luultavasti keksi hänestä mitään hyvää sanottavaa edelleenkään, vaikka erodraamasta on jo 6 vuotta. Mies oli ensin hänelle elämän suurin rakkaus, täydellisen ihailtava kiltti, osaava, älykäs ja komea. Aivan toisenlainen kuin muut miehet. Kunnes tämä ex päätti, että toisin kuin alussa sovittiin, hän haluaakin muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Seurasi vuosien vuorottelu ihailun ja halveksunnan välillä ja rankkaa emotionaalista manipulointia, jonka seurauksena mies mm suostui [tuloksettomiin] lapsettomuushoitoihin saadakseen aikaan lapsen, jota ei itse toivonut. Kunnes mies halusi erota, silloin hänestä tuli jälleen suurin rakkaus, jonka jälkeen ei ole elämää. Kunnes ero toteutui, jonka jälkeen mies on ollut halveksuttavin olento maan päällä.

Suhtautuisin todella skeptisesti mihinkään ex-kumppaneiden 'varoituksiin', valitettavasti on mennyt luottamus ihmisten [naisten] vilpittömyyteen.

Ja mistä sinä tämän muka tiedät, olitko paikalla heidän suhteessaan. Ei, sinulla on vain yksi tarinan versio, miehesi kertoma. Harva ylipäätään puhuu exästään realistisesti, vaan aina omien tunteiden värittämänä.

Aika naivia uskoa miehen sanomaan täysin. Kuinka lapanen mies on, jos lähtee lapsettomuushoitoihin ilman, että itse haluaa. Ne hoidot maksaa. Molemmat osapuolet haastatellaan yksin ja yhdessä.Luulisi miehen silloin suunsa avaavan, jos on eri mieltä. Lähinnä herää kysymys mikä kaikki sinussa on vikana ollut suhteenne aikana. Mies nimittäin toistaa samaa kaavaa. Sitten, jos teillä alkaa mennä huonosti exän sijaan sinä olet puheissa se pirttihirmu.

Ei tullut mieleen, että kun tukevasti keski-ikäisiä ollaan jo, niin miehellä on jo toinenkin ex, nimittäin ex-vaimo. Hänestä miehellä ei ole ollut pahaa sanottavaa, eikä käsittääkseni myöskään vaimolla hänestä. Veikkaatko muuten, että kyseessä on aivan ainutkertainen tilanne, jossa mies suostuu vasten omaa tahtoaan lopulta lapsen tekoon, kun nainen riittävän kauan muistuttaa, että kello tikittää ja naisen elämä on sitten miehen toimesta täysin pilattu ja sama lopettaa tähän, kun ei tätäkään asiaa naisen hyväksi aikaan saanut? Sulla on vissiin menneet ohi kaikki ne langat joissa keskustellaan siitä missä kulkee suostuttelun, painostamisen ja manipulaation raja kun naisella iskee vauvakuume. Kovin moni on ollut sitä mieltä, että ehkäisyn voi jättää yksinkin pois, kyllä se mies lopulta kiittää kun saa ihanan kapalon syliinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?

En halua ihan tarkalleen avata. Tutut saattaisi jo tunnistaa.

Ensin sitä, että avioliitossa ollessani vanhempainvapaalla monen pienen lapsen kanssa, hänellä oli taloudellinen oikeus kaikkeen (todella iso palkka), ja koska minulla oli pienet tulot, en ollut oikeuttu mihinkään. Yritti kieltää jopa jumppamaksut. Kaikki mun tulot täytyi siis laittaa perheen elämiseen. Myöhemmin tämä sai vielä lisää tosi sairaita/outoja piirteitä.

Ap.

Kyllä se niin on että se jolla sitä rahaa on, päättää sen käytöstä vaikka kuinka olisi yhteisiä lapsia. Mulla on mieheni luottokortti eikä tulisi mieleenikään sitä vingutella itseeni ilman että kysyn häneltä. Eipä ole koskaan kieltänyt, mutta jos kieltäisi, ymmärräisin kyllä.

Eihän tässä ollutkaan kyse siitä, että rouva olisi halunnut miehensä rahoja itseensä törsätä, vaan että omista tuloistaan olisi edes sen verran saanut omaan käyttönsä, että olisi edes jumpassa voinut käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tää sama narsisti lässytys, Narsistin kanssakin voi elää ja yleensä ne jotka niiden kanssa elää on oikeasti älykkäitä varsinkin sosiaalisesti ilman että tarvii heittäytyä marttyyriksi ja uhriksi. Kaikki exät on näillä kriteereillä aina narsisteja todellisuudessa nämä "uhrit" ovat varmaan itse narsisteja vähintääkin draamailijoita.

Ollaanpa sitä katkeria. Mulla on kyllä ollut myös ihana ex, josta en löydä mitään pahaa sanottavaa. Elämä vain vei eri suuntiin.

Ap.

Kukahan on katkera?

Mistä?

Ap.

Mun exän nyxä osallistui eron jälkeen mun vainoamiseen, kyttäsi asuntoa ja kaikkea sairasta. Ihan tosielämän kaninkeittäjä. Toivon, että saa maistaa omaa lääkettään. Ja tietysti saakin, vaikka on itekin psyko kuten ex.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?

En halua ihan tarkalleen avata. Tutut saattaisi jo tunnistaa.

Ensin sitä, että avioliitossa ollessani vanhempainvapaalla monen pienen lapsen kanssa, hänellä oli taloudellinen oikeus kaikkeen (todella iso palkka), ja koska minulla oli pienet tulot, en ollut oikeuttu mihinkään. Yritti kieltää jopa jumppamaksut. Kaikki mun tulot täytyi siis laittaa perheen elämiseen. Myöhemmin tämä sai vielä lisää tosi sairaita/outoja piirteitä.

Ap.

Kyllä se niin on että se jolla sitä rahaa on, päättää sen käytöstä vaikka kuinka olisi yhteisiä lapsia. Mulla on mieheni luottokortti eikä tulisi mieleenikään sitä vingutella itseeni ilman että kysyn häneltä. Eipä ole koskaan kieltänyt, mutta jos kieltäisi, ymmärräisin kyllä.

Eihän tässä ollutkaan kyse siitä, että rouva olisi halunnut miehensä rahoja itseensä törsätä, vaan että omista tuloistaan olisi edes sen verran saanut omaan käyttönsä, että olisi edes jumpassa voinut käydä.

Miehen rahoista hän puhui, ei omistaan. Kuka on niin tyhmä että omilla rahoilla hankittavista asioista kyselee?

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hankala ongelma. Siis kun tietää, mihin ongelmiin seuraavakin kumppani tulee eksän kanssa todnäk joutumaan. Minulla oli kauan sitten selvästi narsistinen paljon valehteleva miesystävä. Monesti mietin meidän suhteen jo loputtua, millaisia kärsimyksiä tämä mies aiheuttaa uudelle kumppanilleen.

Nämä on aina vähän vaikeita juttuja. En ole törmännyt mieheni kanssa samoihin ongelmiin joihin mieheni eksä törmäsi, eikä mieheni ole valittanut minulle ikinä samoista asioista kuin exäni. 

Toiset vain sopivat toisille paremmin kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?

En halua ihan tarkalleen avata. Tutut saattaisi jo tunnistaa.

Ensin sitä, että avioliitossa ollessani vanhempainvapaalla monen pienen lapsen kanssa, hänellä oli taloudellinen oikeus kaikkeen (todella iso palkka), ja koska minulla oli pienet tulot, en ollut oikeuttu mihinkään. Yritti kieltää jopa jumppamaksut. Kaikki mun tulot täytyi siis laittaa perheen elämiseen. Myöhemmin tämä sai vielä lisää tosi sairaita/outoja piirteitä.

Ap.

Kyllä se niin on että se jolla sitä rahaa on, päättää sen käytöstä vaikka kuinka olisi yhteisiä lapsia. Mulla on mieheni luottokortti eikä tulisi mieleenikään sitä vingutella itseeni ilman että kysyn häneltä. Eipä ole koskaan kieltänyt, mutta jos kieltäisi, ymmärräisin kyllä.

Eihän tässä ollutkaan kyse siitä, että rouva olisi halunnut miehensä rahoja itseensä törsätä, vaan että omista tuloistaan olisi edes sen verran saanut omaan käyttönsä, että olisi edes jumpassa voinut käydä.

Miehen rahoista hän puhui, ei omistaan. Kuka on niin tyhmä että omilla rahoilla hankittavista asioista kyselee?

Kyllä tarkoitin omia rahojani. Vaikka ei edes otettaisi huomioon sitä, että avioliitossa on elatusvelvollisuus myös puolisoa kohtaan. Enkä sitä huomioinutkaan, koska sehän nyt olisi ollut ennenkuulumatonta. Hän vain teki laskelmat, mitä minun piti siirtää tililtäni pois perheen menoihin. Niin ettei tililleni jäänyt oikeastaan mitään. Tämä oli hänestä ok, koska täytyy pyrkiä 50/50 tilanteeseen siitä tilanteesta riippumatta. Suostuin, koska en jaksanut ainaisia riitoja. Toki en myös ihan tossuksi jäänyt vaan maksoin sen jumpan ja järjestin lapselle kotisynttärit. Se nillityksen määrä vain... Ei tervettä.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Mitä se taloudellinen väkivalta tarkkaan ottaen oli?

En halua ihan tarkalleen avata. Tutut saattaisi jo tunnistaa.

Ensin sitä, että avioliitossa ollessani vanhempainvapaalla monen pienen lapsen kanssa, hänellä oli taloudellinen oikeus kaikkeen (todella iso palkka), ja koska minulla oli pienet tulot, en ollut oikeuttu mihinkään. Yritti kieltää jopa jumppamaksut. Kaikki mun tulot täytyi siis laittaa perheen elämiseen. Myöhemmin tämä sai vielä lisää tosi sairaita/outoja piirteitä.

Ap.

monen pienen lapsen kanssa? Sinulla oli unelma suurperheestä, etkä huomannut merkkejä ennen kuin sait omat unelmasi toteutettua?

Anteeksi, jos pilaan mielikuvasi, mutta lapsiluku oli niitä harvoja, joissa olimme samaa mieltä ja koko ajan. Ja tämän selvitin jo ennen suhteen vakiintumista.

Ap.

Millainen idiootti pukkaa lapsia, vaikka suhde ei toimi?! Haloo. Joku vastuu sulla itselläsikin...

Ohis