Voisitko seurustella työkyvyttömyyseläkkeellä olevan

Itse olen ollut pitkään sairaslomalla työkyvyttömänä ja en yllättyisi lainkaan jos en tästä parane ja työkyvyttömyyseläke häämöttäisi tulevaisuudessa.

Onneksi kuitenkin oma kumppani ei ole yhtä pinnallinen kuin monet täällä näyttäisi olevan.

Kelpaan kumppanilleni omana itsenäni, hän ei seurustele lompakkoani. 

Vierailija kirjoitti:

Luuletteko, että terveys on asia joka ei koskaan saata hajota käsiin? Mitä jos sairastut itse? Sinne meni haaveet omakotitalosta ja velkamersusta ja 2,5 lapsesta.

Niin? Sehän on aivan eri asia. Totta kai niin voi käydä. Kysyttiin, voisinko seurustella - ei että saattaisinko itse sairastua. Ei ja kyllä. Keskiluokkaiseen elämäntapaan tähtäävä yleensä haluaa myös samaan tähtäävän kumppanin. Ei ole mitään järkeä alkaa seurustella, jos toisella on täysin eri tavoitteet elämässä kuin toisella. Eihän siitä tule mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jos henkilö olisi aiemmin tehnyt töitä, niin sitten ehkä. Nuorillahan mt-eläke ei ole pysyvä? Vaan tilannetta seurataan koko ajan?

Jos hän olisi ollut 18v---> vain eläkkeellä niin sitten en. Olen 31v ja diagnooseja on liuta mutta en ole ikinä edes ollut sairaslomalla. pahimpina hetkinä olen pitänyt päivän hengähdystauon.

Mitä diagnooseja sulla on? Toivottavasti et vertaa ahdistuneisuushäiriötä tai adhd:ta esim skitsofreniaan... Ylimieliseltä kuulostat

Jos on täydellinen nuori nainen joka haluaa perustaa suurperheen kanssani niin voisin.

Ymmärrän hyvin jos joku ei halua seurustella tk eläkkeellä olevan kanssa. Näillä työkykyisillä kun tuntuu olevan kaikenlaista outoa psyykkistä oireilua ja luonnevikaa niin on hyväkin, että pysyy kaukana tk eläkeläisen rauhallisesta ja tasapainoisesta arjesta.

Mun vajaa kolmekymppinen työkaveri meni vähän aikaa sitten naimisiin työkyvyttömyyseläkkeellä olevan miehen kanssa, mutta en ole kehdannut kysyä, miksi mies on työkyvyttömyyseläkkeellä. Voihan se olla vaikka työtapaturma. Ja tämä työkaverini on kyllä sellainen, että hänellä on valinnanvaraa miehissä, että siitä ei ole kyse, etteikö olisi kelvannut muille.

En voisi, enkä haluaisi. Iso turn off.

Olen seurustellut ja huonosti kävi. Menetin itsekin mielenterveyteni ja luottotiedot. Eli meni sekä rahat että terveys. Seukatkoot keskenään sellaiset. Itse en halua enää ketään, koitan vain saada oman elämäni takaisin raiteilleen.

En haluaisi.

Riippuu vähän. Mielenterveydelliset syyt pistävät vähän väkisinkin miettimään, että uskaltaisiko, kun taas fyysisemmät syyt eivät olisi minkäänlainen este. Ja että onko se mielenterveys kuinka vakaa. 

Mutta en itse työkyvyttömyyseläkkeellä olemista näkisi esteenä.

Juuei. Ei semmoisia joilla viiraa päässä.

Ei kiitos

Vierailija kirjoitti:

En viitsi kertoa koulutustaustaani (olen opiskelija) brassailun vuoksi, mutta en voisi.

Ja miten koulutustausta liittyy tähän? Jopa brassaillulla koulutustaustalla on mahdollista, että mieli sairastuu. Jopa joutua siitä syystä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne on sit lompakkoloisia joten en. 

Sinun kanssa tuskin kenenkään on terveellistä seurustella.

En puhu rahasta, vaan myrkyllisestä elämänasenteesta.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut ja huonosti kävi. Menetin itsekin mielenterveyteni ja luottotiedot. Eli meni sekä rahat että terveys. Seukatkoot keskenään sellaiset. Itse en halua enää ketään, koitan vain saada oman elämäni takaisin raiteilleen.

Minä seurustelin työttömän kanssa ja hänen vuoksi kävi samoin kuin sinulle, siksi minulla nyt on työkyvyttömyyseläke kun on parisuhteessa pahoinpidelty traumatisoituneeksi. Joten en koskisi työttömään enää ikinä.

Vierailija kirjoitti:

En. Vaikuttaisi myös omaan statukseen ja tätä myötä urakehitykseen. En myöskään halua rahoittaa ketään. Uskon luokkajakoon myös ihmisyydessä.

Uskot "luokkajakoon myös ihmisyydessä"? Ja millähän kehitysasteella sinä mahdat olla ihmisyyden luokittelussa? Et kovin korkealla, nähdäkseni, siitä huolimatta, että itse niin luulottelet. Korkealta putoaminen se vasta sattuukin. Elämä suakin vielä nöyryyttää, poloista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne on sit lompakkoloisia joten en. 

Heidän rahattomuutensa rajoittaisi matkustelua, ravintoloissa käymistä, harrastuksia ja oikeastaan kaikkea mihin tarvitaan rahaa. Ei kukaan keskituloinen jaksa raahata rahatonta perässään.

Ei kaikilla työssäkäyvilläkään ne palkat niin ihmeellisiä ole. Tunnen tuollaisen nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneen ja hänen eläke on 2300€/kk ja siihen tulee vielä viiden vuoden jälkeen se 25% korotus. No kieltämättä ei ole mitkään mahtavat tulot, mutta moni työssäkäyväkin joutuu tyytymään samaan. 

Tällä on kyllä vaimo, joka tienaa ihan mukavasti eikä pidä miestä ollenkaan riippana, kun rakkautta on puolin ja toisin. Myötä ja vastoinkäymisissä, niin kuin tuli luvattua.

Vierailija kirjoitti:

Empatiakyvytöntä porukkaa. Itse en haluaisi seurustella empatiakyvyttömän työssäkäyvän ihmisen kanssa.

Näinpä juuri. Tunnekylmyys, empatiakyvyttömyys - siinä kalseimmat mt-ongelmat. Moni narsisti paahtaa näillä menemään työelämässä, kuvitellen kovuutensa ja tunnekylmyytensä olevan vain "määrätietietoisuutta", "tavoitehakuisuutta", "uraohjusmaista". Mutta todellisuudessa monenkin kovan kuoren alla pieni hyväksyntää rukoileva ihminen, jonka ainoa ihmisarvon tae on työ. Ja silloin on helppo lyödä sitä, joka ei ole työelämässä. Lyödä ainakin, jotta tuntisi itsensä edes hiukan paremmaksi,

Vierailija kirjoitti:

Näille tapauksille vois olla joku sossupummien tinder, missä tapaa toisensa

Heko heko. Sinuun en toivo kenenkään Tinderissä enkä missään muuallakaan parisuhdemarkkinoilla törmäävän. Sen verran kalskahdat itse hyvin heikkoitsetuntoiselta öyhö-reppanalta, joka epätoivoisesti yrittää ylentää itseään heikompien kustannuksella. Raukkamaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä pitäisi olla tavoitteita elämälleen, tilanteeseensa ei kannata alistua ja ns. jäädä tuleen makaamaan. Tsemppiä kaikille työkyvyttömyyseläkkeellä oleville!

Kelpaako elämän tavoitteeksi rakastaminen ja kaikesta ihmeellisyydestä ja kauneudesta nauttiminen? Vai kuuluuko se tajuta vasta kuolinvuoteella, ettei sillä muulla koohotuksella, stressaamisella ja kaiken maailman statuksilla ollutkaan mitään merkitystä?

<3