Voisitko seurustella työkyvyttömyyseläkkeellä olevan
Nuoren aikuisen kanssa? Joka on työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveydellisten syiden vuoksi?
Kommentit (149)
En tiedä voisinko. Itse olen mt-ongelmien takin kuntoutustuella. Olen toki melko normaali, mutta tupla ongelmat, ei kiitos. Omassakin olemisessa on jo tekemistä, vaikkei se juuri ulospäin näykkään muulla tavalla kuin aikaansaamattomuudella jolloin olen itse henkisesti jumissa.
Miksi pitäisi jos on normaalejakin saatavilla?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voisinko. Itse olen mt-ongelmien takin kuntoutustuella. Olen toki melko normaali, mutta tupla ongelmat, ei kiitos. Omassakin olemisessa on jo tekemistä, vaikkei se juuri ulospäin näykkään muulla tavalla kuin aikaansaamattomuudella jolloin olen itse henkisesti jumissa.
Kuntoutustuki on määräaikainen työkyvyttömyyseläke. Oot melkoisen tekopyhä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voisinko. Itse olen mt-ongelmien takin kuntoutustuella. Olen toki melko normaali, mutta tupla ongelmat, ei kiitos. Omassakin olemisessa on jo tekemistä, vaikkei se juuri ulospäin näykkään muulla tavalla kuin aikaansaamattomuudella jolloin olen itse henkisesti jumissa.
Kuntoutustuki on määräaikainen työkyvyttömyyseläke. Oot melkoisen tekopyhä :D
Joka saattaa olla askel työkyvyttömyyseläkkeeseen.
Vierailija kirjoitti:
En. Haluan perustaa perheen ja hankkia omakotitalon kauniilta asuinalueelta. Se ei mt-toipilaan kanssa onnistuisi.
Sama. Nämå siis on jo, mutta silloin nuorena sinkkuna ajattelin juuri näin. Itsellänikin on taipumusta ahdistumiseen ja töissä käyn hampaat irvessä, kunnes löydän mieluisampaa. En ole luovuttanut, joten en haluaisi jakas elämää luovuttaneen kanssa.
Luuletteko, että terveys on asia joka ei koskaan saata hajota käsiin? Mitä jos sairastut itse? Sinne meni haaveet omakotitalosta ja velkamersusta ja 2,5 lapsesta.
Empatiakyvytöntä porukkaa. Itse en haluaisi seurustella empatiakyvyttömän työssäkäyvän ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
olen luopunut tuloihin liittyvistä unelmista.
Eli siis normi golddigger.
Näille tapauksille vois olla joku sossupummien tinder, missä tapaa toisensa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Haluan perustaa perheen ja hankkia omakotitalon kauniilta asuinalueelta. Se ei mt-toipilaan kanssa onnistuisi.
Sama. Nämå siis on jo, mutta silloin nuorena sinkkuna ajattelin juuri näin. Itsellänikin on taipumusta ahdistumiseen ja töissä käyn hampaat irvessä, kunnes löydän mieluisampaa. En ole luovuttanut, joten en haluaisi jakas elämää luovuttaneen kanssa.
Hyi helvetti, mitä paskaa...
Seurustella voi, mutta aika vaikeaa elää yhdessä.
Seurustelu voisi mennä, perhettä en hankkisi.
Vierailija kirjoitti:
Hänellä pitäisi olla tavoitteita elämälleen, tilanteeseensa ei kannata alistua ja ns. jäädä tuleen makaamaan. Tsemppiä kaikille työkyvyttömyyseläkkeellä oleville!
Kelpaako elämän tavoitteeksi rakastaminen ja kaikesta ihmeellisyydestä ja kauneudesta nauttiminen? Vai kuuluuko se tajuta vasta kuolinvuoteella, ettei sillä muulla koohotuksella, stressaamisella ja kaiken maailman statuksilla ollutkaan mitään merkitystä?
En jättäisi toista työkyvyttömyyden takia. En kuitenkaan haluaisi aloittaa tuollaiseen suhdetta.
Kun kerran vapautuu laumapaineesta todelliseen elämään ja olemassaoloon, niin takaisin ei menisi vaikka mikä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänellä pitäisi olla tavoitteita elämälleen, tilanteeseensa ei kannata alistua ja ns. jäädä tuleen makaamaan. Tsemppiä kaikille työkyvyttömyyseläkkeellä oleville!
Kelpaako elämän tavoitteeksi rakastaminen ja kaikesta ihmeellisyydestä ja kauneudesta nauttiminen? Vai kuuluuko se tajuta vasta kuolinvuoteella, ettei sillä muulla koohotuksella, stressaamisella ja kaiken maailman statuksilla ollutkaan mitään merkitystä?
Mt ongelmat tarttuu parisuhteessa helposti. Ja jos on ongelmainen niin tuskin osaa nauttia elämän kauneudesta. Masennus ja ahdistus ei oo kivaa katsottavaa.
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi kenenkään omaishoitajaksi.
Tismalleen samat sanat mitkä kuulin elämäni ainoilla treffeillä. Sain toki rauhoittavista huolimatta paniikkikohtauksen kun jännitti niin paljon. Olimme kyseisen naisen kanssa viestitelleet jo puolisen vuotta ja tämä tiesi ja mielestäni hyväksyi tilanteeni, mutta totuus konkretisoitui hänellekin vasta tavattuamme uudelleen livenä. Tapasimme alun perin autiotuvalla vaelluksella ja aamulla eri suuntiin lähtiessämme tämä antoi yhteystietonsa ja sanoi haluavansa tutustua. Muistaakseni mielenterveysongelmistani ja työttömyydestäni ei tullut vielä metsässä puhe, mutta viestitellessämme kyllä.
Tämä kertoi vasta treffeillä olevansa ammatiltaan lääkäri ja vasta tuolloin sain myös kuulla tältä että hän oli hankkiutunut raskaaksi toiselle miehelle tutustumisemme lomassa joten eriäväisten ammatillisten statustemme ja elämäntilanteiden takia oli molemmille parempi että koko touhu loppui siihen, mikäli hän puhui totta.
Sillä luulen että tämän etukäteen valitsema paikka käydä syömässä ja yllättävä maininta raskaana olosta saattoivat olla vain turvallisuustekijöitä. Ravintolassa on todennäköisesti ollut tämän tuttuja vahtimassa ja treffihetkellä ulospäin näkymätön raskauskin jo ajatuksen tasolla voi antaa viestin toiselle että ethän tekisi minulle mitään koska kyseessä on jonkun toisenkin elämä.
Ymmärrän tämän näkökulman naisen puolesta, mutta en voi kieltää etteikö minua harmittanut kun minua pidettiin potentiaalisesti vaarallisena, todennäköisesti vain mielenterveysongelmieni takia. Olen hieman normaalia pienikokoisempi mies, ja mielestäni kaikkkea muuta kuin vaarallisen tai uhkaavan oloinen ulospäin.
Voi olla että jos kerran olin antanut ensimmäistä kertaa aikuisiälläni niin hyvän ensivaikutelman itsestäni että joku haluaisi minuun tutustua ja myöhemmin tuli tietoon etten ole täysin terve, saattoi tämä tulla johtopäätökseen että minä vedinkin vain roolia ja tarkoitusperäni olivatkin olleet koko ajan kyseenalaiset. Mistäpä sitä tietää mitä kukin tykönään miettii. Voin itse olla analyysini kanssa täysin hakoteillä.
Moni tämänkin ketjun korskeista kukkopojista ja tytöistä sairastuu vakavasti elämänsä aikana tai joutuu vakavaan onnettomuuteen ja voivat sitten kokea sen kolmosluokan kansalaisen elämän, onnea ja tsemppiä! Myös fyysisesti sairaita nimittäin hylkeksitään yhtä lailla, kuten saatte huomata.
Kokopäivätyössä raatavana entisenä pitkäaikaistyöttömänä en valitettavasti voisi. Tiedän kokemuksesta, että elämä voi pahastikin potkia päähän, mutta tahdon, että seurustelukumppanini voi osallistua vapaa-ajallamme yhteisiin aktiviteetteihin. En ole niin rikas, että pystyisin kustantamaan jatkuvasti myös toisen osapuolen menot. Ihmisenä olet arvokas ja varmasti jollekin kelpaat. Tsemppiä!
Paremman puutteessa ehkä.