Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masennus ja ihmisten "hoitovinkit" : Mene lenkille! Leivo jotain!
03.01.2023 |
En saa itseäni edes suihkuun, siivoaminen rajoittuu siihen että putsaan kissan hiekkalaatikon. Ja vielä pullaa pitäisi pyöritellä voi pe""le..
Kommentit (358)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sairastanut masennusta lähes koko ikäni. Välillä parempi, välillä huonompi. Ja totuus on se, ettei siihen tuon parempia neuvoja ole olemassakaan. Pakko se on tehdä jaksamisen rajoilla mitä pystyy, muuten menee vain hullummaksi. Oikeasti työ, ulkoilu, hygienian ylläpito, ruoka jne. auttavat. Siinä syvässä suossa se kaikki vaan kuulostaa paskalta ja vähättelyltä, kun oikein haluaa rypeä, mutta mitä muutakaan kukaan voi neuvoa? Makaa kunnes helpottaa?
Kiitos tästä kommentista! Läheisten oireilua seuratessa sitä tuntee itsensä täydellisen voimattomaksi, kun kaikki mitä sanoo, saa paskan vastaanoton. Eräs läheinen suorastaan suuttui, kun ehdotin, että tulisi ulos minun ja pienten lasteni kanssa; "luuletko, että masentuneena mikään tuollainen piristää?!"
Usein mietin, että no mitä olisi pitänyt sanoa? Juurikinko tuo, että "makaa kunnes helpottaa".
Jollain lailla sitä haluaisi auttaa toisen pois juurikin sieltä sohvalta, vaikka ihan turhaahan se taitaa olla.
Itsellä ei sellaista tilaa olekaan, etteikö metsässä samoilu toisi helpotusta. Mutta masennuksesta ei ole omakohtaista kokemusta - on vain äärettömän suurta surua, sairauksia, stressiä ja ahdistusta, jotka kyllä luonnossa vähän helpottavat.
Tuo olisi hyvin myötätuntoista ja korjaava kokemus, jos sanottaisiin juuri noin, että makaa kunnes helpottaa. Siinä samalla tulee sanoneeksi toiselle ihmiselle, että on ihan ok, että ei nyt pysty muuhun. Hyväksyy toisen tilanteen ja tunteet sellaisena kuin ne ovat, yrittämättä muuttaa niitä. Vaatimatta mitään, vaatimatta muutosta ja vaatimatta sairaudesta paranemista omavoimaisesti tahdonvoimalla. Samalla antaa myös toivoa: ei se ikuisuuksiin kestä.
Niinpä. Jos minulle olisi syvästi masentuneena ja täysin uupuneena, joku tullu tuputtamaan jotain rääkyvien pentujensa iloista seuraa, niin en minäkään nätisti olisi vastannut.
Mikään ei ime ihmisestä energiaa niin hyvin kun jonkun toisen lapset ja niiden kanssa ulkoilu.
Ja tuollaiset ihmiset mitkä sitten näyttävät mätänaamaansa uhriutuvat kun toinen ei jaksa hänen lapsihelvettiään katsella sairaana.
Sellaiset ihmiset ovat kultaakin arvokkaampia, kenetkä eivät uhriudu ja loukkaannu jos et jaksa heidän jotain sirkustaan.
Onneksi sellaisiakin ihmisiä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitanut masennustani luopumalla kaikista sellaisista ihmis(suhte)istä, joiden koen lisäävän huonoa oloani.
Aika yksinäistä on, mutta parempi yksin kuin törppöjen kanssa.
Omassa rauhassa oppii kuuntelemaan sisintään ja lopulta alkaa pitää itseään arvokkaana ja tärkeänä. Muiden mielipiteistä ja puheista viis.
-erakko maaltaMinulla on tämä sama. En olisi varmasti hengissäkään, ellen olisi siivonnut elämästäni niitä ihmisiä, ketkä ylläpitivät masennustani ja aiheuttivat pahaa oloa.
Jokaisella on varmasti yksilölliset tilanteet. Ja joku voi kärsiä yksinäisyydestä. Itselleni on elinehto, että elämässäni ei ole yhtään ihmistä joka imee energiaani ja mäkättää paskaansa korvani juuressa.
Minun elämässäni juuri masentuneet ovat tällaisia ihmisiä.
Tämä! Poistan elämästäni välittömästi kaikki masentuneet, koska sitä itsekeskeistä valitusta ei jaksa kuunnella erkkikään.
Sairastin vuosia keskivaikeaa/vaikeaa masennusta ja yritin kerran itsemurhaa. Näin jälkeenpäin ajattelen, että säännölliset elämäntavat ja se, ettei huonosta voinnista huolimatta pelkästään jäänyt sängyn pohjalle makaamaan, auttoivat paljon toipumisessa. Totta kai myös lääkkeillä ja terapialla oli iso vaikutus. Masennusta ei nähnyt juuri päällepäin ja piilottelin sairautta viimeiseen saakka lähipiiriltä. Onnistuin kaikki ne vuodet käymään töissä, harrastamaan ja opiskelemaan itseni maisteriksi, vaikka sisällä ammotti valtava tyhjyys eikä mikään tuntunut miltään.
Tietenkään sillä pahimmalla hetkellä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa jonkun hyväätarkoittava neuvo terveellisestä ruoasta, liikunnasta tai säännöllisestä unirytmistä. Lopullinen toipuminen omalla kohdallani käynnistyi kuitenkin ruokaremontin myötä. Kun ravitsemus oli kunnossa, oli jaksamista ja energiaa yhtäkkiä laittaa myös muut elämän osa-alueet kuntoon, eikä masennus ole enää uusinut sen jälkeen.
Ap:lle sanoisin ehkä neuvoksi lempeyden itseä kohtaan. Jos olo on kamala, mutta olet jaksanut siivota kissan hiekkalaatikon, niin voit hyvällä omatunnolla kiittää itseäsi reippaudesta ja siitä, että olet saanut tärkeän asian hoidettua. Hyvänä päivänä saa ehkä hoidettua pari muutakin asiaa, mutta huonona voi hyvin todeta, että on tehnyt sen päivän parhaansa. Ja jos kodin sotkuisuus häiritsee, voisiko siihen saada apua? Nämä jotkut somesiivoojat Auri Kantanen ym. käyvät siivoamassa ilmaiseksi juuri mt-potilaiden ja muiden sellaisten koteja, joilta se ei itseltä onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitanut masennustani luopumalla kaikista sellaisista ihmis(suhte)istä, joiden koen lisäävän huonoa oloani.
Aika yksinäistä on, mutta parempi yksin kuin törppöjen kanssa.
Omassa rauhassa oppii kuuntelemaan sisintään ja lopulta alkaa pitää itseään arvokkaana ja tärkeänä. Muiden mielipiteistä ja puheista viis.
-erakko maaltaJos kaikki muut on törppöjä, joista on pitänyt päästä eroon, herää kysymys, onko vika tosiaan muissa. Ehkä olisin kuitenkin rehellinen sen suhteen.
Hyvä kuitenkin, jos olet löytänyt itsellesi sopivan tavan. Ei kai siinä ole mitään vikaa erakoitua, jos se on toiveissa.
On vika niissä ihmisissä joista olen hankkiutunut eroon. Paitsi sinun mielestäsi.
Minä kuitenkin tiedän tämän asian sinua paremmin.
Sinä olet ilmeisesti henkilö, joka kaipaa toisten seuraa ja saa siitä energiaa.
Itse en saa energiaa mukavistakaan ja kivoistakaan ihmisistä. Myös tavallisten ja normaalien sosiaalisten kanssakäymisten jälkeen, olen väsynyt ja tarvitsen omaa aikaa.
Törppöjen ja energiasyöppöjen mulkeroiden jälkeen se lepo ei riitä, vaan olen aidosti ihan rikki.
Ei pitäisi olla sinulta pois jos minä ja kaltaiseni elämme omaksi parhaaksi katsomallamme tavalla.
Vai ärsyttääkö sinua, jos joku on onnellisempi yksin erakkona?
Minulta ei ainakaan ole pois, jos joku ihminen on onnellinen sosiaalisessa elämässään. Sen kun on, kunhan antaa minun olla rauhassa.
Kiitos että vastasit mun puolesta, voin täysin allekirjoittaa. 👍🏼
Vain esitystapasi on hieman kärkkäämpi kuin omani. 😁
Ole hyvä. Autoin sinua.
Ja katsokaas kaikki muut. Hän kiitti minua, eikä vastannut äksyillen.
Jos saatte äksylyä, niin silloin apunne on alentuvaa pätemistä.
Minä en saanut äksyilyä, vaan hymynaaman, koska autoin toista sanoittamaan näkemyksensä. (no oikeasti menin itsekin sekaisin ja sekoitin oman itseni ja erakkouteni tähän huolimattomuuttani)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että se keskivaikea masennus on jopa pahempi kuin vaikea.
Keskivaikeassa masennuksessa jotenkin on tuskaisempi ja sietämättömämpi olla ja im-ajatukset on jotenkin enemmän päällä koko ajan.
Oikein kunnon vaikeassa masennuksessa on sellainen täysin turta olo. On kuin olisi jo kuollut. Sellainen täysin tunteeton ja apaattinen tila on inhimillisempi.
Kaikkein pahin tila mitä tiedän on kun ei saa unta ja alkaa lähestyä sitä hulluksi tulemista ja sekoamista.
Ihmisten tulisi välittömästi lakata väheksymästä riittävää unta.
Me emme nuku oikein, emmekä riittävästi. Tämä yhteiskunta on kauttaaltaan sairas.
Ihminen ei ole kone, joka pärjää ilman lepoa.
Me ollaan jotenkin tavattoman epäinhimillisiä ja raakoja, kun vähättelemme toistemme unentarvetta.
Etenkin nuorten tulisi saada nukkua.
No mutta. Saamme kyllä maksaa tästä raakuudestamme kovan hinnan.
Siellä ne nuoret on kadulla nyt puukkoinensa ja ta%%avat toisensa.
Ehkä jonkun unen vähättelijän ja päänrääpijän oma lapsi saa maistaa oman osansa, tiedä häntä.
Tuo on SUN kokemus, ei ole mitään oikeaa määritelmää tuosta. Mulla on vaikea masennus eikä se tosiaan mitään inhimillistä ja turtaa olotilaa ole, voin kertoa!
Olen eri, mutta tuo ylläkuvattu on myös MUN kokemus vaikeasta masennuksesta.
Sain diagnoosin aikoinaan, kun olin pienen lapsen yh. Vein hänet aamulla lähelle päivähoitoon ja palasin saman tien kotiin ja sänkyyn. Vedin peiton korville ja tekeydyin kuolleeksi. Se oli äärimmäisen luontevaa ja helppoa. Turtana makasin klo 16:30 asti, jolloin kello herätti. Puin ja hain lapsen hoidosta. Sitten tehtiin ruokaa ja vähän touhutttiin yhdessä, kunnes lapsen oli aika mennä nukkumaan. Saatoinnistua hetken turtana sohvalla seinää tuijottaen, sitten taas sänkyyn ja koomamoodiin.
Yksi talvikausi meni näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitanut masennustani luopumalla kaikista sellaisista ihmis(suhte)istä, joiden koen lisäävän huonoa oloani.
Aika yksinäistä on, mutta parempi yksin kuin törppöjen kanssa.
Omassa rauhassa oppii kuuntelemaan sisintään ja lopulta alkaa pitää itseään arvokkaana ja tärkeänä. Muiden mielipiteistä ja puheista viis.
-erakko maaltaMinulla on tämä sama. En olisi varmasti hengissäkään, ellen olisi siivonnut elämästäni niitä ihmisiä, ketkä ylläpitivät masennustani ja aiheuttivat pahaa oloa.
Jokaisella on varmasti yksilölliset tilanteet. Ja joku voi kärsiä yksinäisyydestä. Itselleni on elinehto, että elämässäni ei ole yhtään ihmistä joka imee energiaani ja mäkättää paskaansa korvani juuressa.
Minun elämässäni juuri masentuneet ovat tällaisia ihmisiä.
Tämä! Poistan elämästäni välittömästi kaikki masentuneet, koska sitä itsekeskeistä valitusta ei jaksa kuunnella erkkikään.
NO TEE SE!
TEE IHMEESSÄ JUURI NOIN!
SE ON KAIKILLE PARAS RATKAISU!
TEE TEE TEE TEE!
TEE NYT HETI SE!
Tässä ketjussa riehuu yksi hullu, jolla on enemmän ongelmia kuin kaikilla ketjun masentuneilla yhteensä. Tunnistaa aggressiivisesta tyylistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että se keskivaikea masennus on jopa pahempi kuin vaikea.
Keskivaikeassa masennuksessa jotenkin on tuskaisempi ja sietämättömämpi olla ja im-ajatukset on jotenkin enemmän päällä koko ajan.
Oikein kunnon vaikeassa masennuksessa on sellainen täysin turta olo. On kuin olisi jo kuollut. Sellainen täysin tunteeton ja apaattinen tila on inhimillisempi.
Kaikkein pahin tila mitä tiedän on kun ei saa unta ja alkaa lähestyä sitä hulluksi tulemista ja sekoamista.
Ihmisten tulisi välittömästi lakata väheksymästä riittävää unta.
Me emme nuku oikein, emmekä riittävästi. Tämä yhteiskunta on kauttaaltaan sairas.
Ihminen ei ole kone, joka pärjää ilman lepoa.
Me ollaan jotenkin tavattoman epäinhimillisiä ja raakoja, kun vähättelemme toistemme unentarvetta.
Etenkin nuorten tulisi saada nukkua.
No mutta. Saamme kyllä maksaa tästä raakuudestamme kovan hinnan.
Siellä ne nuoret on kadulla nyt puukkoinensa ja ta%%avat toisensa.
Ehkä jonkun unen vähättelijän ja päänrääpijän oma lapsi saa maistaa oman osansa, tiedä häntä.
Tuo on SUN kokemus, ei ole mitään oikeaa määritelmää tuosta. Mulla on vaikea masennus eikä se tosiaan mitään inhimillistä ja turtaa olotilaa ole, voin kertoa!
Olen eri, mutta tuo ylläkuvattu on myös MUN kokemus vaikeasta masennuksesta.
Sain diagnoosin aikoinaan, kun olin pienen lapsen yh. Vein hänet aamulla lähelle päivähoitoon ja palasin saman tien kotiin ja sänkyyn. Vedin peiton korville ja tekeydyin kuolleeksi. Se oli äärimmäisen luontevaa ja helppoa. Turtana makasin klo 16:30 asti, jolloin kello herätti. Puin ja hain lapsen hoidosta. Sitten tehtiin ruokaa ja vähän touhutttiin yhdessä, kunnes lapsen oli aika mennä nukkumaan. Saatoinnistua hetken turtana sohvalla seinää tuijottaen, sitten taas sänkyyn ja koomamoodiin.
Yksi talvikausi meni näin.
Niin. Nämä ei ehkä ole niin yksiselitteisiä jakoja.
Kyllä minulla on ollut kaikkien vaikeinta silloin kun diagnoosini on ollut "vain" keskivaikea. Ja silloin kun se on ollu vaikea (ilman psykoosia) on ollut paljon enemmän sellainen turta olo.
Ei minun ollut tarkoitus ketään vähätellä tai loukata.
Eiks tää päde suunnilleen kaikkiin sairauksiin. Allergiat paranee siedättämättä, uni tulee kun ulkoilee tarpeeksi, kiputilat vaativat jumppaa. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitanut masennustani luopumalla kaikista sellaisista ihmis(suhte)istä, joiden koen lisäävän huonoa oloani.
Aika yksinäistä on, mutta parempi yksin kuin törppöjen kanssa.
Omassa rauhassa oppii kuuntelemaan sisintään ja lopulta alkaa pitää itseään arvokkaana ja tärkeänä. Muiden mielipiteistä ja puheista viis.
-erakko maaltaMinulla on tämä sama. En olisi varmasti hengissäkään, ellen olisi siivonnut elämästäni niitä ihmisiä, ketkä ylläpitivät masennustani ja aiheuttivat pahaa oloa.
Jokaisella on varmasti yksilölliset tilanteet. Ja joku voi kärsiä yksinäisyydestä. Itselleni on elinehto, että elämässäni ei ole yhtään ihmistä joka imee energiaani ja mäkättää paskaansa korvani juuressa.
Minun elämässäni juuri masentuneet ovat tällaisia ihmisiä.
Tämä! Poistan elämästäni välittömästi kaikki masentuneet, koska sitä itsekeskeistä valitusta ei jaksa kuunnella erkkikään.
NO TEE SE!
TEE IHMEESSÄ JUURI NOIN!
SE ON KAIKILLE PARAS RATKAISU!TEE TEE TEE TEE!
TEE NYT HETI SE!
Rauhoitu. Olen jo tehnyt sen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa riehuu yksi hullu, jolla on enemmän ongelmia kuin kaikilla ketjun masentuneilla yhteensä. Tunnistaa aggressiivisesta tyylistä.
Mitä sitten?
Entä sitten?
Pitäisikö sille heristää sormea ja kertoa hänelle, että hän on ihan tyhmä ja tuhma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitanut masennustani luopumalla kaikista sellaisista ihmis(suhte)istä, joiden koen lisäävän huonoa oloani.
Aika yksinäistä on, mutta parempi yksin kuin törppöjen kanssa.
Omassa rauhassa oppii kuuntelemaan sisintään ja lopulta alkaa pitää itseään arvokkaana ja tärkeänä. Muiden mielipiteistä ja puheista viis.
-erakko maaltaMinulla on tämä sama. En olisi varmasti hengissäkään, ellen olisi siivonnut elämästäni niitä ihmisiä, ketkä ylläpitivät masennustani ja aiheuttivat pahaa oloa.
Jokaisella on varmasti yksilölliset tilanteet. Ja joku voi kärsiä yksinäisyydestä. Itselleni on elinehto, että elämässäni ei ole yhtään ihmistä joka imee energiaani ja mäkättää paskaansa korvani juuressa.
Minun elämässäni juuri masentuneet ovat tällaisia ihmisiä.
Tämä! Poistan elämästäni välittömästi kaikki masentuneet, koska sitä itsekeskeistä valitusta ei jaksa kuunnella erkkikään.
NO TEE SE!
TEE IHMEESSÄ JUURI NOIN!
SE ON KAIKILLE PARAS RATKAISU!TEE TEE TEE TEE!
TEE NYT HETI SE!Rauhoitu. Olen jo tehnyt sen.
No mene nyt pois täältä. Tämä ketju saattaa sisältää masentuneita ja itsekeskeisiä ihmisiä.
Mene iloisten ja pyyteettömien ihmisten ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Eiks tää päde suunnilleen kaikkiin sairauksiin. Allergiat paranee siedättämättä, uni tulee kun ulkoilee tarpeeksi, kiputilat vaativat jumppaa. Jne.
Kyllä pätee ihan kaikkiin asioihin. Jos on ihan mikä tahansa vaiva, niin siihen auttaa, kun ei vaan välitä.
Kun vaan päättää, että paskoo sateenkaarta ja ottaa vaikka jonkun raamatun tai satukirjan käteensä ja hoilaa hoosiannaa.
Kaikkeen on yksinkertainen ratkaisu yksinkertaisten ihmiset maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa riehuu yksi hullu, jolla on enemmän ongelmia kuin kaikilla ketjun masentuneilla yhteensä. Tunnistaa aggressiivisesta tyylistä.
Mitä sitten?
Entä sitten?
Pitäisikö sille heristää sormea ja kertoa hänelle, että hän on ihan tyhmä ja tuhma?
Tunnustan: saan jotain kieroutunutta tyydytystä, kun huudatan tuota kahjoa.
Ihminen tarvitsee rutiineja,yhteisöjä, tietynlaista pakkoa ja roolin jota toteuttaa. Masentumista hoidetaan mielestäni väärin ja masentuneelle annetaan liikaa lumihiutaleroolia velloa siellä masennuksessa ja tehdä kaikesta kurjuudenkokemisesta joku suurikin saavutus. Nykyään halutaan ymmärtää liikaa, jolloin seuraus on, että ymmärtäjät vaan oikeuttaa sen, että masentunut käpertyy johonkin koloonsa. Lopputulos on, että se masentunut ensiksi jää pois työelämästä, harrastepiireistä, kaveriporukoista ja lopulta vaan haisee paskalle peseytymättä jossain peiton alla, eikä kykene mihinkään aloitteelliseen toimintaan. Lääkkeillä vielä lääkitään loppukin aloitteellisuus ja sitten ollaan jossain työttömyyskortiston syövereissä ja ruikutetaan vauvapalstalle, ettei mihinkään kyetä ja ulistaan, kun yhteisö yrittää auttaa paskoilla neuvoilla.
Työelämässä masentumiseen tulisi puuttua esihenkilötyön, hr:n ja työterveyden yhteisresursoinnilla. Ehkä vaatimustasoa vähän laskemalla ja mahdollistamalla kuuluminen työyhteisöön ja rutiineihin auttaisi enemmän, kuin saikkuautomaatio. Säännöllisillä seuranta, ohjaus, työpsykologi ja motivaatiokeskusteluilla on mahdollista päästä masentuneisuuden yli, ennen kuin asiasta tulee liian suuri ongelma.
Mä olen hiljalleen siivoillut ja järjestänyt paikkoja. Nyt on todella siistiä verrattuna parin kk takaiseen. Pikku hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin samanlaisen masennuksen kun annika ollilalla ja hanna tikanderilla. Elämä on yhtä juhlaa ja hymyä, naurua. On seuraa, miestä, rahaa, faneja, kaunis naama ja vartalo. Itsellä ei noista mitään. Viime vuonna nauroin tasan kolme kertaa. Koska kertoja on tosiaan noin vähän, muistan ne kaikki siksi. Kelpais tosiaan sellanen masennus missä naurattaa ja hymyilyttää koska mun masennus ei todellakaan sellaista ole.
Seuraatko läheiltä noiden elämää? Itse en tiedä noista mitään, mutta somehan ei todellakaan kerro totuutta ja on olemassa high-functioning masennusta sekä monet osaavat piilottaa tunteensa ja vetää roolia.
Jos mulla olisi ystäviä ja varsinkin elämänkumppani, en varmaan oisi edes masentunut. Rahaakaan en kaipaa kuin sen verran, että peruselämä sujuu.
Koettakaapa te ei-masentuneet elää pieni hetki sellaisen ihmisen elämää, jolla ei ole ketään läheistä, ei ketään joka pitäisi yhteyttä, joka kaipaisi seuraasi jne. Olisitte yksin 100% ajasta. Myös kaikki hankalat arkiset esiintulevat käytännön ongelmat olisi teidän ihan itse ratkaistava ja hoidettava, ilman apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että se keskivaikea masennus on jopa pahempi kuin vaikea.
Keskivaikeassa masennuksessa jotenkin on tuskaisempi ja sietämättömämpi olla ja im-ajatukset on jotenkin enemmän päällä koko ajan.
Oikein kunnon vaikeassa masennuksessa on sellainen täysin turta olo. On kuin olisi jo kuollut. Sellainen täysin tunteeton ja apaattinen tila on inhimillisempi.
Kaikkein pahin tila mitä tiedän on kun ei saa unta ja alkaa lähestyä sitä hulluksi tulemista ja sekoamista.
Ihmisten tulisi välittömästi lakata väheksymästä riittävää unta.
Me emme nuku oikein, emmekä riittävästi. Tämä yhteiskunta on kauttaaltaan sairas.
Ihminen ei ole kone, joka pärjää ilman lepoa.
Me ollaan jotenkin tavattoman epäinhimillisiä ja raakoja, kun vähättelemme toistemme unentarvetta.
Etenkin nuorten tulisi saada nukkua.
No mutta. Saamme kyllä maksaa tästä raakuudestamme kovan hinnan.
Siellä ne nuoret on kadulla nyt puukkoinensa ja ta%%avat toisensa.
Ehkä jonkun unen vähättelijän ja päänrääpijän oma lapsi saa maistaa oman osansa, tiedä häntä.
Ehkä ongelma onkin lapsettomuus koska vain lapseton yksilö vetää toisen ihmisen lapset edes hypoteettisesti keskusteluun mukaan. Lisääntynyt ihminen ei niin tekisi kukaan.
Sinulla on siis lapsia.
No koska sinä olet hyvä ihminen ja muita ihmisiä parempi yksilö, niin mitkään maailman ongelmat eivät ulotu sinunun lapsiisi.
Onhan sinun, juuri sinun lapsesi muita arvokkaampia myös jumalan silmissä.
Ne puukot, väkivallat, rikokset ja pahuudet kohtaavat vain niitä huonompien ihmisten lapsia. Ei sinun.
Niin se on. Sinä ja sinun lapsesi että kohtaa pahuutta, koska olette parempia ihmisiä, ja se paremmuus suojaa teitä.
Vai pelkäätkö ettei parhautenne suojaakaan teitä tuolla hullujen seassa?
Älä pelkää, sinähän olet niin hyvä, ja niin ihanat lapset, voi voi hellattunen sentään, ku olette suloisia.
Kyllä se jeesus suojaa teitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin samanlaisen masennuksen kun annika ollilalla ja hanna tikanderilla. Elämä on yhtä juhlaa ja hymyä, naurua. On seuraa, miestä, rahaa, faneja, kaunis naama ja vartalo. Itsellä ei noista mitään. Viime vuonna nauroin tasan kolme kertaa. Koska kertoja on tosiaan noin vähän, muistan ne kaikki siksi. Kelpais tosiaan sellanen masennus missä naurattaa ja hymyilyttää koska mun masennus ei todellakaan sellaista ole.
Seuraatko läheiltä noiden elämää? Itse en tiedä noista mitään, mutta somehan ei todellakaan kerro totuutta ja on olemassa high-functioning masennusta sekä monet osaavat piilottaa tunteensa ja vetää roolia.
Jos mulla olisi ystäviä ja varsinkin elämänkumppani, en varmaan oisi edes masentunut. Rahaakaan en kaipaa kuin sen verran, että peruselämä sujuu.
Koettakaapa te ei-masentuneet elää pieni hetki sellaisen ihmisen elämää, jolla ei ole ketään läheistä, ei ketään joka pitäisi yhteyttä, joka kaipaisi seuraasi jne. Olisitte yksin 100% ajasta. Myös kaikki hankalat arkiset esiintulevat käytännön ongelmat olisi teidän ihan itse ratkaistava ja hoidettava, ilman apua.
Mullakin on syytä olla masentunut (ei ystäviä, kumppania, lapsia, koulutusta tai työtä kun en vielä ollut eläkkeellä), mutta mulla masennus on estänyt noiden hankkimisen. En sitten tiedä, jos noita olisi, olisinko masentunut, utopistinen ajatus. Masennusta voi kyllä olla ihan ilman syytäkin vaikka kaikki olisi hienosti elämässä.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos että vastasit mun puolesta, voin täysin allekirjoittaa. 👍🏼
Vain esitystapasi on hieman kärkkäämpi kuin omani. 😁