Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja ihmisten "hoitovinkit" : Mene lenkille! Leivo jotain!
03.01.2023 |
En saa itseäni edes suihkuun, siivoaminen rajoittuu siihen että putsaan kissan hiekkalaatikon. Ja vielä pullaa pitäisi pyöritellä voi pe""le..
Kommentit (358)
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu nyt menevän unettomuusongelmat ja masennusdiagnoosit kuperkeikkaa keskenään 🙃
Se vetää ihmisen aika syvälle jos ei saa unta.
Kokeile vaikka itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kokemuksesta, että nuo neuvot veetuttaa, kun ei meinaa edes sängystä jaksaa ylös, mutta realistisesti ajatellen, ei siinä oikein vaihtoehtojakaan ole. Odotella, että se olo paranee itsestään? Entä jos niin ei käy?
Ei oikein auta muuta kuin tehdä väkisin asioita, joista tulee vaikka edes himpun parempi olo. Käydä siellä suihkussa, vaikka tuntuu ettei jaksa. Siivota edes 15 min päivässä. Kauppareissulta ostaa vaikka tulppaaneja kotiin. Hyvä kirja. Luonnossa oleminen. Mikä vaan, mistä ajattelet saavasi edes pienen hiukkasen hyvää mieltä.
Mulla toimii se, että teen asioita, joiden ansiosta tunnen olevani "normaali ihminen", joka tekee normaaleja asioita. Käy kaupassa, laittaa ruokaa, pitää kunnostaan huolta, jaksaa käydä töissä jne. Vaikka joku siivoaminen ja ruuanlaitto on helvetin tylsää ja epämotivoivaa, eikä voisi vähempää kiinnostaa, niin silti ne tuo sen kokemuksen, että en ole sängyn pohjalla makaava varjo ihmisestä, vaan normaalia elämää elävä ihminen. Mulle tuo voimaa tieto siitä, että pystyn huolehtimaan vielä itsestäni, jos vaan oikeasti päätän tehdä niin.
Onko sulla siis diagnosoitu vaikea-asteinen masennus?
Keskivaikea masennus, työuupumus ja unettomuus, joiden seurauksena kilpirauhanen uupui, sairastuin uniapneaan ja metaboliseen oireyhtymään.
Itse pohdin juurta jaksaen mikä väsyttää ja miksi en jaksa. Joku syy täytyy olla. Lopulta tajusin vihaavani merkityksetöntä työtäni. Toki lääkäri oli sanonut, että työväsymykseni johtuu siitä, että olen masentunut ja "oikeasti" rakastaisin työtäni. Otin loparit. Vaikka jäin tyhjän päälle, mieletön helpotuksentunne tuli heti. Ensimmäisen viikon vain nukuin. Aloin tehdä lenkkejä ja aika nopeasti taas olin oma itseni. Nyt teen työtä, josta oikeasti pidän.
Aika moneen masennukseen löytyy joku syy, kun kaivaa. Meistä halutaan tehdä 40-tuntia työssä jaksavia koneita, mutta emme me aina ole. Joitakin kaivaa vielä vanha avioero ja joillakin on muita syitä olla surullinen. Masennusta vaan tarjotaan yleisratkaisuna kaikkeen, jos ihminen ei toimi oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa paskaa tässä kaikilla muillakin on selvittävän, ihan on muidenkin tehtävä valinta jääkö paskaan uimaan vai siivoaako sitä järjestelmällisesti pois koska uutta tulee koko ajan ja se on elämää. Myöntää täytyy että en ymmärrä masennusta terminä koska en usko että kukaan aikuinen ihminen oikeasti on elämänmyönteinen ja positiivinen ellei yksinkertaisesti päätä olla. Ihan samanlailla kaikkien muidenkin täytyy tehdä se päätös nousta ylös, fyysisesti sängystäkin, sen sijaan että jää paskaan uimaan. Elämä on valintoja ja taistelutanteretta.
Älä nyt sano että sinä olet päättänyt olla elämänmyönteinen ja positiivinen...
Sikäli kyllä väitän olevani että nousen ylös vaikka haluisinkin vain maata ja märistä. Sama juttu että ostan pussin porkkanoita sen sijaan että ostaisin ja söisin jotain mitä mieli tekee. Se on elämänhallintaa.
No sinun tilasi on heikon märisijän ja vauva-aivon mielentila.
Itse jäin makaamaan silloin kun minulla oli puutetta unesta.
Kaikki eivät halua maata ja märistä.
Sinulle voisi tehdä hyvää olla vähän rohkeampi ja ottaa itseäsi niskasta kiinni sen suhteen, että katsot itseäsi peiliin ja käsittelet ne märinän aiheesi.
Niin me muutkin joudutaan mörkömme kohtaamaan ja tunteemme käsittelemään.
Meidän muidenkin pitää kasvaa aikuisiksi.
Ei yhteiskunta pyöri tolla sun metodilla et kaikki jäädään nukkumaan kun nukuttaa. Meitä kaikkia nukuttaa, ihan kaikkia.
Sehän se hyvä ja toimiva yhteiskunta on, jossa kukaan ei nuku riittävästi vaan kaikki on kroonisessa univelassa.
Sen kyllä huomaa joistakin yksilöistä, ettei aivot enää pelitä. Suosittelen riittävää nukkumista jokaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu nyt menevän unettomuusongelmat ja masennusdiagnoosit kuperkeikkaa keskenään 🙃
No en nyt tiedä, kulkevat aika usein käsi kädessä. Masennus ja ahdistus aiheuttaa unettomuutta ja sama toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä kaikille tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Itse pohdin juurta jaksaen mikä väsyttää ja miksi en jaksa. Joku syy täytyy olla. Lopulta tajusin vihaavani merkityksetöntä työtäni. Toki lääkäri oli sanonut, että työväsymykseni johtuu siitä, että olen masentunut ja "oikeasti" rakastaisin työtäni. Otin loparit. Vaikka jäin tyhjän päälle, mieletön helpotuksentunne tuli heti. Ensimmäisen viikon vain nukuin. Aloin tehdä lenkkejä ja aika nopeasti taas olin oma itseni. Nyt teen työtä, josta oikeasti pidän.
Aika moneen masennukseen löytyy joku syy, kun kaivaa. Meistä halutaan tehdä 40-tuntia työssä jaksavia koneita, mutta emme me aina ole. Joitakin kaivaa vielä vanha avioero ja joillakin on muita syitä olla surullinen. Masennusta vaan tarjotaan yleisratkaisuna kaikkeen, jos ihminen ei toimi oikein.
Tämä.
Pitää ensin todellakin heittää lasista se mätä maito pois ja tiskata se lasi. Sitten voi kaataa sinne raikasta vettä tai hyvää juotavaa.
Jos ihmisellä on se mätä maito lasissa, niin mitkään hyvät juotavat ei maistu hyvältä, vaikka kokeilisi kaikkia maailman maukkaimpia juomia.
Mätä maito voi olla:
Inhottava ihminen elämässäsi
Unettomuus
Sairas työpaikka
Lapsuudesta koko ajan mieleen nouseva trauma
Elinympäristö tai koti jossa ei ole hyvä ja inhimillinen asua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu nyt menevän unettomuusongelmat ja masennusdiagnoosit kuperkeikkaa keskenään 🙃
No en nyt tiedä, kulkevat aika usein käsi kädessä. Masennus ja ahdistus aiheuttaa unettomuutta ja sama toisinpäin.
No eihän ihminen jolla on pieni alakulo vain, voi tuota tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kokemuksesta, että nuo neuvot veetuttaa, kun ei meinaa edes sängystä jaksaa ylös, mutta realistisesti ajatellen, ei siinä oikein vaihtoehtojakaan ole. Odotella, että se olo paranee itsestään? Entä jos niin ei käy?
Ei oikein auta muuta kuin tehdä väkisin asioita, joista tulee vaikka edes himpun parempi olo. Käydä siellä suihkussa, vaikka tuntuu ettei jaksa. Siivota edes 15 min päivässä. Kauppareissulta ostaa vaikka tulppaaneja kotiin. Hyvä kirja. Luonnossa oleminen. Mikä vaan, mistä ajattelet saavasi edes pienen hiukkasen hyvää mieltä.
Mulla toimii se, että teen asioita, joiden ansiosta tunnen olevani "normaali ihminen", joka tekee normaaleja asioita. Käy kaupassa, laittaa ruokaa, pitää kunnostaan huolta, jaksaa käydä töissä jne. Vaikka joku siivoaminen ja ruuanlaitto on helvetin tylsää ja epämotivoivaa, eikä voisi vähempää kiinnostaa, niin silti ne tuo sen kokemuksen, että en ole sängyn pohjalla makaava varjo ihmisestä, vaan normaalia elämää elävä ihminen. Mulle tuo voimaa tieto siitä, että pystyn huolehtimaan vielä itsestäni, jos vaan oikeasti päätän tehdä niin.
Onko sulla siis diagnosoitu vaikea-asteinen masennus?
Keskivaikea masennus, työuupumus ja unettomuus, joiden seurauksena kilpirauhanen uupui, sairastuin uniapneaan ja metaboliseen oireyhtymään.
En tiedä onko näissä viesteissä tahatonta komiikkaa vai astetta parempaa trollausta, mutta jos jaksaa siivota ja KÄYDÄ TÖISSÄ, niin ei puhuta samasta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisit lenkille. Menosit parturiin. Tekisit jotain itsellesi. Tekisit vapaaehtoistyötä. Hankkisit lapsen. Ottaisit kummilapsen. Tulisit meille lapsenvahdiksi. Menisit mindfullnesskurssille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa paskaa tässä kaikilla muillakin on selvittävän, ihan on muidenkin tehtävä valinta jääkö paskaan uimaan vai siivoaako sitä järjestelmällisesti pois koska uutta tulee koko ajan ja se on elämää. Myöntää täytyy että en ymmärrä masennusta terminä koska en usko että kukaan aikuinen ihminen oikeasti on elämänmyönteinen ja positiivinen ellei yksinkertaisesti päätä olla. Ihan samanlailla kaikkien muidenkin täytyy tehdä se päätös nousta ylös, fyysisesti sängystäkin, sen sijaan että jää paskaan uimaan. Elämä on valintoja ja taistelutanteretta.
Älä nyt sano että sinä olet päättänyt olla elämänmyönteinen ja positiivinen...
Sikäli kyllä väitän olevani että nousen ylös vaikka haluisinkin vain maata ja märistä. Sama juttu että ostan pussin porkkanoita sen sijaan että ostaisin ja söisin jotain mitä mieli tekee. Se on elämänhallintaa.
No sinun tilasi on heikon märisijän ja vauva-aivon mielentila.
Itse jäin makaamaan silloin kun minulla oli puutetta unesta.
Kaikki eivät halua maata ja märistä.
Sinulle voisi tehdä hyvää olla vähän rohkeampi ja ottaa itseäsi niskasta kiinni sen suhteen, että katsot itseäsi peiliin ja käsittelet ne märinän aiheesi.
Niin me muutkin joudutaan mörkömme kohtaamaan ja tunteemme käsittelemään.
Meidän muidenkin pitää kasvaa aikuisiksi.
Ei yhteiskunta pyöri tolla sun metodilla et kaikki jäädään nukkumaan kun nukuttaa. Meitä kaikkia nukuttaa, ihan kaikkia.
No siinä yksi tyhmä ihminen joka ei tiedä unettomuudesta mitään.
Voisit aloittaa ottamalla selvää asiasta ihan vaikka googlettamalla.
Unettomuus on helvetillinen vaiva. Ja ihminen kuolee ilman unta.
Toivottavasti saat kokea oikein pahan unettomuuden. Toivon sinulle sitä niin syvältä sydämestäni, ettet uskokaan.
Aika puhdasta vihaa. Koita selvitä ja hallita itsesi. Mä toivon sulle unta ja rauhaa ja rakkautta ja päättäväisyyttä elää myös.
Sinulle varmasti käy usein noin, että koet näkeväsi toisissa vihaa.
Vinkki: Jos auot päätäsi, niin ihmiset eivät välttämättä ihaile sinua.
Kun opit olemaan rääpimättä päätäsi, ihmiset eivät enää halveksi sinua niin paljon.
Kokeilepa!
Mitä se sitten on kun toivotaan muille ihmisille unettomuutta ja lasten tunkemista säkkiin ja mitä lie muuta sairasta mistä täällä ollut puhe? Nimeä sinä, suuri viisas urhea ilmeisen uneton ja masentunut ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haluaisin samanlaisen masennuksen kun annika ollilalla ja hanna tikanderilla. Elämä on yhtä juhlaa ja hymyä, naurua. On seuraa, miestä, rahaa, faneja, kaunis naama ja vartalo. Itsellä ei noista mitään. Viime vuonna nauroin tasan kolme kertaa. Koska kertoja on tosiaan noin vähän, muistan ne kaikki siksi. Kelpais tosiaan sellanen masennus missä naurattaa ja hymyilyttää koska mun masennus ei todellakaan sellaista ole.
Minusta tuntuu että se keskivaikea masennus on jopa pahempi kuin vaikea.
Keskivaikeassa masennuksessa jotenkin on tuskaisempi ja sietämättömämpi olla ja im-ajatukset on jotenkin enemmän päällä koko ajan.
Oikein kunnon vaikeassa masennuksessa on sellainen täysin turta olo. On kuin olisi jo kuollut. Sellainen täysin tunteeton ja apaattinen tila on inhimillisempi.
Kaikkein pahin tila mitä tiedän on kun ei saa unta ja alkaa lähestyä sitä hulluksi tulemista ja sekoamista.
Ihmisten tulisi välittömästi lakata väheksymästä riittävää unta.
Me emme nuku oikein, emmekä riittävästi. Tämä yhteiskunta on kauttaaltaan sairas.
Ihminen ei ole kone, joka pärjää ilman lepoa.
Me ollaan jotenkin tavattoman epäinhimillisiä ja raakoja, kun vähättelemme toistemme unentarvetta.
Etenkin nuorten tulisi saada nukkua.
No mutta. Saamme kyllä maksaa tästä raakuudestamme kovan hinnan.
Siellä ne nuoret on kadulla nyt puukkoinensa ja ta%%avat toisensa.
Ehkä jonkun unen vähättelijän ja päänrääpijän oma lapsi saa maistaa oman osansa, tiedä häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sairastanut masennusta lähes koko ikäni. Välillä parempi, välillä huonompi. Ja totuus on se, ettei siihen tuon parempia neuvoja ole olemassakaan. Pakko se on tehdä jaksamisen rajoilla mitä pystyy, muuten menee vain hullummaksi. Oikeasti työ, ulkoilu, hygienian ylläpito, ruoka jne. auttavat. Siinä syvässä suossa se kaikki vaan kuulostaa paskalta ja vähättelyltä, kun oikein haluaa rypeä, mutta mitä muutakaan kukaan voi neuvoa? Makaa kunnes helpottaa?
Kiitos tästä kommentista! Läheisten oireilua seuratessa sitä tuntee itsensä täydellisen voimattomaksi, kun kaikki mitä sanoo, saa paskan vastaanoton. Eräs läheinen suorastaan suuttui, kun ehdotin, että tulisi ulos minun ja pienten lasteni kanssa; "luuletko, että masentuneena mikään tuollainen piristää?!"
Usein mietin, että no mitä olisi pitänyt sanoa? Juurikinko tuo, että "makaa kunnes helpottaa".
Jollain lailla sitä haluaisi auttaa toisen pois juurikin sieltä sohvalta, vaikka ihan turhaahan se taitaa olla.
Itsellä ei sellaista tilaa olekaan, etteikö metsässä samoilu toisi helpotusta. Mutta masennuksesta ei ole omakohtaista kokemusta - on vain äärettömän suurta surua, sairauksia, stressiä ja ahdistusta, jotka kyllä luonnossa vähän helpottavat.
Tuo olisi hyvin myötätuntoista ja korjaava kokemus, jos sanottaisiin juuri noin, että makaa kunnes helpottaa. Siinä samalla tulee sanoneeksi toiselle ihmiselle, että on ihan ok, että ei nyt pysty muuhun. Hyväksyy toisen tilanteen ja tunteet sellaisena kuin ne ovat, yrittämättä muuttaa niitä. Vaatimatta mitään, vaatimatta muutosta ja vaatimatta sairaudesta paranemista omavoimaisesti tahdonvoimalla. Samalla antaa myös toivoa: ei se ikuisuuksiin kestä.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen kannattaa miettiä sitä tärkeintä kysymystä, joka mulle työterveydessä esitettiin. Mitä olet valmis tekemään parantuaksesi? Tarvitaan tahtoa parantua. Jos vaan antautuu sille sairastumiselle ja sisäistää sairaan ihmisen minäkuvan, niin siitä on vaikea enää nousta. Älkää kaivako itsellenne kuoppaa, sieltä nousemiseen tarvitaan paljon enemmän voimia.
Itsellä on kaikenlaista vaivaa ja diagnoosia, mutta en silti koe itseäni sairaaksi ihmiseksi, vaikka joku muu niin saattaisi minusta ajatellakin. Uskon, että tämä on isossa roolissa toimintakyvyn säilyttämisessä. Miten itsensä näkee ja tietysti se sisäinen puhe on iso juttu. Lempeys itseä kohtaan on hyvä paikka aloittaa. Kehukaa ja kannustakaa itseänne jokaisesta pienestäkin suorituksesta.
Tuo on hyvä kysymys. Ketään ei voi korjata millään määrällä lääkkeitä tai terapiaa jos oma tahto ei ole mukana. Sairaan identiteettiä ei myöskään tulisi pukea ylleen kun diagnoosi on saatu. Sitä "masennuspukua" on hyvin vaikea riisua, kun kerran on mieltänyt että oma minuus on nyt sidottuna sairauteen. Sairaudesta luopuminen ja itsensä etsiminen kaiken alta on oma prosessinsa ja joskus pelottava sellainen. Syöpäpotilaskin on paljon enemmän kuin kasvaimensa ja niin on se masentunutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samaa paskaa tässä kaikilla muillakin on selvittävän, ihan on muidenkin tehtävä valinta jääkö paskaan uimaan vai siivoaako sitä järjestelmällisesti pois koska uutta tulee koko ajan ja se on elämää. Myöntää täytyy että en ymmärrä masennusta terminä koska en usko että kukaan aikuinen ihminen oikeasti on elämänmyönteinen ja positiivinen ellei yksinkertaisesti päätä olla. Ihan samanlailla kaikkien muidenkin täytyy tehdä se päätös nousta ylös, fyysisesti sängystäkin, sen sijaan että jää paskaan uimaan. Elämä on valintoja ja taistelutanteretta.
Älä nyt sano että sinä olet päättänyt olla elämänmyönteinen ja positiivinen...
Sikäli kyllä väitän olevani että nousen ylös vaikka haluisinkin vain maata ja märistä. Sama juttu että ostan pussin porkkanoita sen sijaan että ostaisin ja söisin jotain mitä mieli tekee. Se on elämänhallintaa.
No sinun tilasi on heikon märisijän ja vauva-aivon mielentila.
Itse jäin makaamaan silloin kun minulla oli puutetta unesta.
Kaikki eivät halua maata ja märistä.
Sinulle voisi tehdä hyvää olla vähän rohkeampi ja ottaa itseäsi niskasta kiinni sen suhteen, että katsot itseäsi peiliin ja käsittelet ne märinän aiheesi.
Niin me muutkin joudutaan mörkömme kohtaamaan ja tunteemme käsittelemään.
Meidän muidenkin pitää kasvaa aikuisiksi.
Ei yhteiskunta pyöri tolla sun metodilla et kaikki jäädään nukkumaan kun nukuttaa. Meitä kaikkia nukuttaa, ihan kaikkia.
No siinä yksi tyhmä ihminen joka ei tiedä unettomuudesta mitään.
Voisit aloittaa ottamalla selvää asiasta ihan vaikka googlettamalla.
Unettomuus on helvetillinen vaiva. Ja ihminen kuolee ilman unta.
Toivottavasti saat kokea oikein pahan unettomuuden. Toivon sinulle sitä niin syvältä sydämestäni, ettet uskokaan.
Aika puhdasta vihaa. Koita selvitä ja hallita itsesi. Mä toivon sulle unta ja rauhaa ja rakkautta ja päättäväisyyttä elää myös.
Sinulle varmasti käy usein noin, että koet näkeväsi toisissa vihaa.
Vinkki: Jos auot päätäsi, niin ihmiset eivät välttämättä ihaile sinua.
Kun opit olemaan rääpimättä päätäsi, ihmiset eivät enää halveksi sinua niin paljon.
Kokeilepa!
Mitä se sitten on kun toivotaan muille ihmisille unettomuutta ja lasten tunkemista säkkiin ja mitä lie muuta sairasta mistä täällä ollut puhe? Nimeä sinä, suuri viisas urhea ilmeisen uneton ja masentunut ihminen.
Jos aukoo päätään niin silloin voi tosiaan käydä niin, että toinen aukoo takaisin.
Mikä ääliö olet, kun kuvittelet, että puhumalla sontaa ja vattuilemalla, saisit takaisin kiitokset ja ihailut.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin samanlaisen masennuksen kun annika ollilalla ja hanna tikanderilla. Elämä on yhtä juhlaa ja hymyä, naurua. On seuraa, miestä, rahaa, faneja, kaunis naama ja vartalo. Itsellä ei noista mitään. Viime vuonna nauroin tasan kolme kertaa. Koska kertoja on tosiaan noin vähän, muistan ne kaikki siksi. Kelpais tosiaan sellanen masennus missä naurattaa ja hymyilyttää koska mun masennus ei todellakaan sellaista ole.
Seuraatko läheiltä noiden elämää? Itse en tiedä noista mitään, mutta somehan ei todellakaan kerro totuutta ja on olemassa high-functioning masennusta sekä monet osaavat piilottaa tunteensa ja vetää roolia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että se keskivaikea masennus on jopa pahempi kuin vaikea.
Keskivaikeassa masennuksessa jotenkin on tuskaisempi ja sietämättömämpi olla ja im-ajatukset on jotenkin enemmän päällä koko ajan.
Oikein kunnon vaikeassa masennuksessa on sellainen täysin turta olo. On kuin olisi jo kuollut. Sellainen täysin tunteeton ja apaattinen tila on inhimillisempi.
Kaikkein pahin tila mitä tiedän on kun ei saa unta ja alkaa lähestyä sitä hulluksi tulemista ja sekoamista.
Ihmisten tulisi välittömästi lakata väheksymästä riittävää unta.
Me emme nuku oikein, emmekä riittävästi. Tämä yhteiskunta on kauttaaltaan sairas.
Ihminen ei ole kone, joka pärjää ilman lepoa.
Me ollaan jotenkin tavattoman epäinhimillisiä ja raakoja, kun vähättelemme toistemme unentarvetta.
Etenkin nuorten tulisi saada nukkua.
No mutta. Saamme kyllä maksaa tästä raakuudestamme kovan hinnan.
Siellä ne nuoret on kadulla nyt puukkoinensa ja ta%%avat toisensa.
Ehkä jonkun unen vähättelijän ja päänrääpijän oma lapsi saa maistaa oman osansa, tiedä häntä.
Ehkä ongelma onkin lapsettomuus koska vain lapseton yksilö vetää toisen ihmisen lapset edes hypoteettisesti keskusteluun mukaan. Lisääntynyt ihminen ei niin tekisi kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että se keskivaikea masennus on jopa pahempi kuin vaikea.
Keskivaikeassa masennuksessa jotenkin on tuskaisempi ja sietämättömämpi olla ja im-ajatukset on jotenkin enemmän päällä koko ajan.
Oikein kunnon vaikeassa masennuksessa on sellainen täysin turta olo. On kuin olisi jo kuollut. Sellainen täysin tunteeton ja apaattinen tila on inhimillisempi.
Kaikkein pahin tila mitä tiedän on kun ei saa unta ja alkaa lähestyä sitä hulluksi tulemista ja sekoamista.
Ihmisten tulisi välittömästi lakata väheksymästä riittävää unta.
Me emme nuku oikein, emmekä riittävästi. Tämä yhteiskunta on kauttaaltaan sairas.
Ihminen ei ole kone, joka pärjää ilman lepoa.
Me ollaan jotenkin tavattoman epäinhimillisiä ja raakoja, kun vähättelemme toistemme unentarvetta.
Etenkin nuorten tulisi saada nukkua.
No mutta. Saamme kyllä maksaa tästä raakuudestamme kovan hinnan.
Siellä ne nuoret on kadulla nyt puukkoinensa ja ta%%avat toisensa.
Ehkä jonkun unen vähättelijän ja päänrääpijän oma lapsi saa maistaa oman osansa, tiedä häntä.
Tuo on SUN kokemus, ei ole mitään oikeaa määritelmää tuosta. Mulla on vaikea masennus eikä se tosiaan mitään inhimillistä ja turtaa olotilaa ole, voin kertoa!
Sinulle varmasti käy usein noin, että koet näkeväsi toisissa vihaa.
Vinkki: Jos auot päätäsi, niin ihmiset eivät välttämättä ihaile sinua.
Kun opit olemaan rääpimättä päätäsi, ihmiset eivät enää halveksi sinua niin paljon.
Kokeilepa!