Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masennus ja ihmisten "hoitovinkit" : Mene lenkille! Leivo jotain!
03.01.2023 |
En saa itseäni edes suihkuun, siivoaminen rajoittuu siihen että putsaan kissan hiekkalaatikon. Ja vielä pullaa pitäisi pyöritellä voi pe""le..
Kommentit (358)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että se keskivaikea masennus on jopa pahempi kuin vaikea.
Keskivaikeassa masennuksessa jotenkin on tuskaisempi ja sietämättömämpi olla ja im-ajatukset on jotenkin enemmän päällä koko ajan.
Oikein kunnon vaikeassa masennuksessa on sellainen täysin turta olo. On kuin olisi jo kuollut. Sellainen täysin tunteeton ja apaattinen tila on inhimillisempi.
Kaikkein pahin tila mitä tiedän on kun ei saa unta ja alkaa lähestyä sitä hulluksi tulemista ja sekoamista.
Ihmisten tulisi välittömästi lakata väheksymästä riittävää unta.
Me emme nuku oikein, emmekä riittävästi. Tämä yhteiskunta on kauttaaltaan sairas.
Ihminen ei ole kone, joka pärjää ilman lepoa.
Me ollaan jotenkin tavattoman epäinhimillisiä ja raakoja, kun vähättelemme toistemme unentarvetta.
Etenkin nuorten tulisi saada nukkua.
No mutta. Saamme kyllä maksaa tästä raakuudestamme kovan hinnan.
Siellä ne nuoret on kadulla nyt puukkoinensa ja ta%%avat toisensa.
Ehkä jonkun unen vähättelijän ja päänrääpijän oma lapsi saa maistaa oman osansa, tiedä häntä.
Ehkä ongelma onkin lapsettomuus koska vain lapseton yksilö vetää toisen ihmisen lapset edes hypoteettisesti keskusteluun mukaan. Lisääntynyt ihminen ei niin tekisi kukaan.
Yhdenkään lapsettoman henkilön lapsi ei kadulla riehu puukon kanssa, eikä yhdenkään lapsettoman lapsi saa puukosta tuolla kadulla.
Vähättele vaan sitä nuorten unentarvetta ja kaikkien muidenkin unentarvetta. Ilku ja ole piikikäs mulkero.
Karma on monesti osunut oikeaan ja opettanut nöyryyttä.
Onneksi minulla ei ole tässä maailmassa lapsia.
Jos ette ole sattuneet huomaamaan, niin nykyään nuoret voivat äärimmäisen pahoin ja ovat ihan sekaisin.
Kaikki huumeet ja päihteen on räjähtäneet käsiin.
Pää pensaaseen ja nettiin vauvapalstalle pätemään ja päätä rääpimään jollekin masentuneelle, kun itsellä on omia lapsia tässä tilanteessa?
Suosittelen, että laitatte läppärit ja puhelimet hetkeksi pois, ja kysytte siltä lapseltanne miten hän voi?
Kysykää edes kerran, ja kuunnelkaa ja kohdataa se tekemänne ihminen ihmisenä.
Se voi joskus olla liian myöhäistä. Kannatta tehdä asia nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa riehuu yksi hullu, jolla on enemmän ongelmia kuin kaikilla ketjun masentuneilla yhteensä. Tunnistaa aggressiivisesta tyylistä.
Mitä sitten?
Entä sitten?
Pitäisikö sille heristää sormea ja kertoa hänelle, että hän on ihan tyhmä ja tuhma?
Tunnustan: saan jotain kieroutunutta tyydytystä, kun huudatan tuota kahjoa.
Sittenhän sinä olet väärässä. Olet väärässä, että on vain yksi hullu, tai jos onkin vain yksi hullu, niin olet väärässä siitä kuka se oikeasti on.
Masennusta on monenlaista. Olen tavannut
- läheisensä kolarissa menettäneen, täysin lamaantuneen, elämänhalunsa menettäneen
- pomon kanssa riidoissa olevan "muka" sairaan
- uuden, liian vaativan työn vastuuta pakoilevan "masentuneen"
- piilo alkoholistin, joka saikuttaa masennusta, kun putki jää päälle
- liiallisen työkuorman uuvuttaneen, kun ei pysty sanomaan en jaksa, en pysty, kun kollegat kykenevät
jne
Kaikki ovat masennuksen/työuupumuksen vuoksi saikulla. Syyt kovin erilaisia. Ja varmasti hoitokeinotkin. Työelämässä pitkään olleena, tuntuu, että Suomessa ei saa sanoa, että minä en jaksa, vaan pärjäämisen kulttuurissa sinnitellään melko pitkään. Nuorista olen huolissani, jos esimiehillä ei ole pelisilmää niin saadaan uusi saikuttaja-sukupolvi. Toki monet ovat vain laiskoja ja keksitään mikä vaan syy, että voidaan jäädä kotiin lorvimaan. Laiskoja pitäisi tsempata ja potkia ja liian kilttejä osata kannustaa ja estää uupumasta työtaakan alle. En muuten tunne yhtään hyvän fyysisen kunnon omaavaa ja ravitsemukseen kunnolla panostavaa, jolla olisi ongelmia psyykkeen kanssa. Ihminen on kokonaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen hiljalleen siivoillut ja järjestänyt paikkoja. Nyt on todella siistiä verrattuna parin kk takaiseen. Pikku hiljaa.
Hyvä sä! 👍🏼👌
Kelpaa avata verhot, kun kevätaurnko alkaa taas paistaa
Muistan vieläkin sen helpotuksen ja syyllisyyden sekaisen tunteen, kun masentunut isäni tappoi itsensä. Koko lähipiirin elämä oli muuttunut hänen takiaan sietämättömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin samanlaisen masennuksen kun annika ollilalla ja hanna tikanderilla. Elämä on yhtä juhlaa ja hymyä, naurua. On seuraa, miestä, rahaa, faneja, kaunis naama ja vartalo. Itsellä ei noista mitään. Viime vuonna nauroin tasan kolme kertaa. Koska kertoja on tosiaan noin vähän, muistan ne kaikki siksi. Kelpais tosiaan sellanen masennus missä naurattaa ja hymyilyttää koska mun masennus ei todellakaan sellaista ole.
Seuraatko läheiltä noiden elämää? Itse en tiedä noista mitään, mutta somehan ei todellakaan kerro totuutta ja on olemassa high-functioning masennusta sekä monet osaavat piilottaa tunteensa ja vetää roolia.
Jos mulla olisi ystäviä ja varsinkin elämänkumppani, en varmaan oisi edes masentunut. Rahaakaan en kaipaa kuin sen verran, että peruselämä sujuu.
Koettakaapa te ei-masentuneet elää pieni hetki sellaisen ihmisen elämää, jolla ei ole ketään läheistä, ei ketään joka pitäisi yhteyttä, joka kaipaisi seuraasi jne. Olisitte yksin 100% ajasta. Myös kaikki hankalat arkiset esiintulevat käytännön ongelmat olisi teidän ihan itse ratkaistava ja hoidettava, ilman apua.Mullakin on syytä olla masentunut (ei ystäviä, kumppania, lapsia, koulutusta tai työtä kun en vielä ollut eläkkeellä), mutta mulla masennus on estänyt noiden hankkimisen. En sitten tiedä, jos noita olisi, olisinko masentunut, utopistinen ajatus. Masennusta voi kyllä olla ihan ilman syytäkin vaikka kaikki olisi hienosti elämässä.
Juu, voi olla. Mutta aika jännä, että juuri Sinä "puolustat" noita *seurapiirimasentuneita, joilla niin sanotusti "on kaikki", kun itselläsi ei ole mitään koskaan ollutkaan. (Paitsi se masennus ilman syytä(?!)
Yleisesti hyviä ihmisuhteita, fyysistä terveyttä ja riittävää toimeentuloa pidetään masennukselta suojaavina tekijöinä, s.o. henkistä terveyttä tukevina.
Viittasin omassa kommentissani *näihin:
>>Elämä on yhtä juhlaa ja hymyä, naurua. On seuraa, miestä, rahaa, faneja, kaunis naama ja vartalo.>>
Mitähän heille kävisi, jos otettaisiin heiltä tuo kaikki pois? Parantuisivatko ehkä? 😏🤔
Vierailija kirjoitti:
Masennusta on monenlaista. Olen tavannut
- läheisensä kolarissa menettäneen, täysin lamaantuneen, elämänhalunsa menettäneen
- pomon kanssa riidoissa olevan "muka" sairaan
- uuden, liian vaativan työn vastuuta pakoilevan "masentuneen"
- piilo alkoholistin, joka saikuttaa masennusta, kun putki jää päälle
- liiallisen työkuorman uuvuttaneen, kun ei pysty sanomaan en jaksa, en pysty, kun kollegat kykenevät
jne
Kaikki ovat masennuksen/työuupumuksen vuoksi saikulla. Syyt kovin erilaisia. Ja varmasti hoitokeinotkin. Työelämässä pitkään olleena, tuntuu, että Suomessa ei saa sanoa, että minä en jaksa, vaan pärjäämisen kulttuurissa sinnitellään melko pitkään. Nuorista olen huolissani, jos esimiehillä ei ole pelisilmää niin saadaan uusi saikuttaja-sukupolvi. Toki monet ovat vain laiskoja ja keksitään mikä vaan syy, että voidaan jäädä kotiin lorvimaan. Laiskoja pitäisi tsempata ja potkia ja liian kilttejä osata kannustaa ja estää uupumasta työtaakan alle. En muuten tunne yhtään hyvän fyysisen kunnon omaavaa ja ravitsemukseen kunnolla panostavaa, jolla olisi ongelmia psyykkeen kanssa. Ihminen on kokonaisuus.
No hauska tutustua!
Mä olen fyysisesti terve kuin nuori pukki, ja ruokavaliokin on reilassa. Olen kala-kasvissyöjä.
Silti henkinen kestokyky on huono, ollut nuoresta pitäen. Olen luonteeltani herkkä. Olen jo 20 v työkyvyttömyyseläkkeellä vaikean masennuksen vuoksi. En osannut pitää puoliani työelämässä. Ent. pomoni oli täysmulkku wanhan koulukunnan proffa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime aikoina on tullut paljon tutkimustietoa siitä, että liikunta auttaa masennukseen yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin jotkut masennuslääkkeet. Samoin suoliston kunnolla ja hyvän ravinnolla on suuri vaikutus mieleen.
Joten, jos olet masentunut, syö säännöllisesti ja terveellisesti ja harrasta vaikka päivittäistä tunnin reipasta kävelyliikuntaa, mielellään luonnon lähellä. Vielä parempi, jos saat mukaan ystävän 🙂
No tämä voi auttaa joitakin ja etenkin lieväoireisia, mutta esim. mulla oli hyvät elintavat ennen masennusta ja on edelleen, mutta masennukseen ne eivät vaikuta. Voi tietysti olla, että ilman niitä mua ei enää olisi.
Sama juttu minullakin. Olen syönyt säännöllisesti ja terveellisesti koko aikuisikäni ja liikkunut päivittäin. ja siitä huolimattakin masennun ajoittain vaikea-asteisesti.
Masennukseen on helppo paeta, varsinkin nyt kun se on muka oikein sairaus. Onhan se todellinen asia, mutta se on mielentila. Piristämällä mielentilaa siitä pääsee, ja samalla pääsee liikkeelle sängystä ja itsen- tai muiden syyttelystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennusta on monenlaista. Olen tavannut
- läheisensä kolarissa menettäneen, täysin lamaantuneen, elämänhalunsa menettäneen
- pomon kanssa riidoissa olevan "muka" sairaan
- uuden, liian vaativan työn vastuuta pakoilevan "masentuneen"
- piilo alkoholistin, joka saikuttaa masennusta, kun putki jää päälle
- liiallisen työkuorman uuvuttaneen, kun ei pysty sanomaan en jaksa, en pysty, kun kollegat kykenevät
jne
Kaikki ovat masennuksen/työuupumuksen vuoksi saikulla. Syyt kovin erilaisia. Ja varmasti hoitokeinotkin. Työelämässä pitkään olleena, tuntuu, että Suomessa ei saa sanoa, että minä en jaksa, vaan pärjäämisen kulttuurissa sinnitellään melko pitkään. Nuorista olen huolissani, jos esimiehillä ei ole pelisilmää niin saadaan uusi saikuttaja-sukupolvi. Toki monet ovat vain laiskoja ja keksitään mikä vaan syy, että voidaan jäädä kotiin lorvimaan. Laiskoja pitäisi tsempata ja potkia ja liian kilttejä osata kannustaa ja estää uupumasta työtaakan alle. En muuten tunne yhtään hyvän fyysisen kunnon omaavaa ja ravitsemukseen kunnolla panostavaa, jolla olisi ongelmia psyykkeen kanssa. Ihminen on kokonaisuus.
Laiskoja pitäisi tsempata ja potkia ja liian kilttejä estää uupumasta.
Sitten kun vielä osattaisiin erottaa kuka on liian kiltti ja tunnollinen ja kuka laiska.
On aika kohtalokasta mennä potkimaan sitä liian tunnollista uupujaa.
Monet ihmiset ovat hyvin innokkaita auttamaan. Heillä on yksi työkalu siihen auttamiseen ja se on vasara. Eli potkiminen.
Kaikki on heille nauloja.
Ja tuollainen ihminen kenellä on vain se vasara...auta armias kun sellainen vasaralla hakkaaja on herkkä ihminen pahoittamaan mielensä jos joku ei muka olekaan naula.
Wöö! Wööö! Yritin vain auttaa,, ääää äitii ääää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että se keskivaikea masennus on jopa pahempi kuin vaikea.
Keskivaikeassa masennuksessa jotenkin on tuskaisempi ja sietämättömämpi olla ja im-ajatukset on jotenkin enemmän päällä koko ajan.
Oikein kunnon vaikeassa masennuksessa on sellainen täysin turta olo. On kuin olisi jo kuollut. Sellainen täysin tunteeton ja apaattinen tila on inhimillisempi.
Kaikkein pahin tila mitä tiedän on kun ei saa unta ja alkaa lähestyä sitä hulluksi tulemista ja sekoamista.
Ihmisten tulisi välittömästi lakata väheksymästä riittävää unta.
Me emme nuku oikein, emmekä riittävästi. Tämä yhteiskunta on kauttaaltaan sairas.
Ihminen ei ole kone, joka pärjää ilman lepoa.
Me ollaan jotenkin tavattoman epäinhimillisiä ja raakoja, kun vähättelemme toistemme unentarvetta.
Etenkin nuorten tulisi saada nukkua.
No mutta. Saamme kyllä maksaa tästä raakuudestamme kovan hinnan.
Siellä ne nuoret on kadulla nyt puukkoinensa ja ta%%avat toisensa.
Ehkä jonkun unen vähättelijän ja päänrääpijän oma lapsi saa maistaa oman osansa, tiedä häntä.
Ehkä ongelma onkin lapsettomuus koska vain lapseton yksilö vetää toisen ihmisen lapset edes hypoteettisesti keskusteluun mukaan. Lisääntynyt ihminen ei niin tekisi kukaan.
Yhdenkään lapsettoman henkilön lapsi ei kadulla riehu puukon kanssa, eikä yhdenkään lapsettoman lapsi saa puukosta tuolla kadulla.
Vähättele vaan sitä nuorten unentarvetta ja kaikkien muidenkin unentarvetta. Ilku ja ole piikikäs mulkero.
Karma on monesti osunut oikeaan ja opettanut nöyryyttä.
Onneksi minulla ei ole tässä maailmassa lapsia.
Jos ette ole sattuneet huomaamaan, niin nykyään nuoret voivat äärimmäisen pahoin ja ovat ihan sekaisin.
Kaikki huumeet ja päihteen on räjähtäneet käsiin.
Pää pensaaseen ja nettiin vauvapalstalle pätemään ja päätä rääpimään jollekin masentuneelle, kun itsellä on omia lapsia tässä tilanteessa?
Suosittelen, että laitatte läppärit ja puhelimet hetkeksi pois, ja kysytte siltä lapseltanne miten hän voi?
Kysykää edes kerran, ja kuunnelkaa ja kohdataa se tekemänne ihminen ihmisenä.
Se voi joskus olla liian myöhäistä. Kannatta tehdä asia nyt.
Sulla on kova angsti nimitellä koko ajan, huomaatko että muut eivät kuitenkaan nimittele sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennukseen on helppo paeta, varsinkin nyt kun se on muka oikein sairaus. Onhan se todellinen asia, mutta se on mielentila. Piristämällä mielentilaa siitä pääsee, ja samalla pääsee liikkeelle sängystä ja itsen- tai muiden syyttelystä.
Taitaa muuten olla niin, että tämä sinun "vain mielentilasi" näkyy aivokuvissa ja ilmeisesti on nykyään myös verikokeillakin testattavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että se keskivaikea masennus on jopa pahempi kuin vaikea.
Keskivaikeassa masennuksessa jotenkin on tuskaisempi ja sietämättömämpi olla ja im-ajatukset on jotenkin enemmän päällä koko ajan.
Oikein kunnon vaikeassa masennuksessa on sellainen täysin turta olo. On kuin olisi jo kuollut. Sellainen täysin tunteeton ja apaattinen tila on inhimillisempi.
Kaikkein pahin tila mitä tiedän on kun ei saa unta ja alkaa lähestyä sitä hulluksi tulemista ja sekoamista.
Ihmisten tulisi välittömästi lakata väheksymästä riittävää unta.
Me emme nuku oikein, emmekä riittävästi. Tämä yhteiskunta on kauttaaltaan sairas.
Ihminen ei ole kone, joka pärjää ilman lepoa.
Me ollaan jotenkin tavattoman epäinhimillisiä ja raakoja, kun vähättelemme toistemme unentarvetta.
Etenkin nuorten tulisi saada nukkua.
No mutta. Saamme kyllä maksaa tästä raakuudestamme kovan hinnan.
Siellä ne nuoret on kadulla nyt puukkoinensa ja ta%%avat toisensa.
Ehkä jonkun unen vähättelijän ja päänrääpijän oma lapsi saa maistaa oman osansa, tiedä häntä.
Ehkä ongelma onkin lapsettomuus koska vain lapseton yksilö vetää toisen ihmisen lapset edes hypoteettisesti keskusteluun mukaan. Lisääntynyt ihminen ei niin tekisi kukaan.
Yhdenkään lapsettoman henkilön lapsi ei kadulla riehu puukon kanssa, eikä yhdenkään lapsettoman lapsi saa puukosta tuolla kadulla.
Vähättele vaan sitä nuorten unentarvetta ja kaikkien muidenkin unentarvetta. Ilku ja ole piikikäs mulkero.
Karma on monesti osunut oikeaan ja opettanut nöyryyttä.
Onneksi minulla ei ole tässä maailmassa lapsia.
Jos ette ole sattuneet huomaamaan, niin nykyään nuoret voivat äärimmäisen pahoin ja ovat ihan sekaisin.
Kaikki huumeet ja päihteen on räjähtäneet käsiin.
Pää pensaaseen ja nettiin vauvapalstalle pätemään ja päätä rääpimään jollekin masentuneelle, kun itsellä on omia lapsia tässä tilanteessa?
Suosittelen, että laitatte läppärit ja puhelimet hetkeksi pois, ja kysytte siltä lapseltanne miten hän voi?
Kysykää edes kerran, ja kuunnelkaa ja kohdataa se tekemänne ihminen ihmisenä.
Se voi joskus olla liian myöhäistä. Kannatta tehdä asia nyt.
Sulla on kova angsti nimitellä koko ajan, huomaatko että muut eivät kuitenkaan nimittele sinua?
Huomaatko että sinä voisit ottaa tuosta neuvosta vaarin.
Vai mikä siinä on niin vaikeaa, laittaa netti pois näpistä, ja kohdata se oma lapsi.
Olisi minulla tuollaiselle vanhemmalle aika monta nimeäkin. Enpä sano mikä olet, jos mieluumin kiusaat ja ärsytät masentuneita tuntemattomia ihmisiä somessa, kuin HETKEN edes olisit lapsesi kanssa.
Taidat itsekin tietää mikä nimi tuollaiselle ihmisille sopii kuin nenä päähän. Minun ei tarvitse sitä sinulle edes kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että se keskivaikea masennus on jopa pahempi kuin vaikea.
Keskivaikeassa masennuksessa jotenkin on tuskaisempi ja sietämättömämpi olla ja im-ajatukset on jotenkin enemmän päällä koko ajan.
Oikein kunnon vaikeassa masennuksessa on sellainen täysin turta olo. On kuin olisi jo kuollut. Sellainen täysin tunteeton ja apaattinen tila on inhimillisempi.
Kaikkein pahin tila mitä tiedän on kun ei saa unta ja alkaa lähestyä sitä hulluksi tulemista ja sekoamista.
Ihmisten tulisi välittömästi lakata väheksymästä riittävää unta.
Me emme nuku oikein, emmekä riittävästi. Tämä yhteiskunta on kauttaaltaan sairas.
Ihminen ei ole kone, joka pärjää ilman lepoa.
Me ollaan jotenkin tavattoman epäinhimillisiä ja raakoja, kun vähättelemme toistemme unentarvetta.
Etenkin nuorten tulisi saada nukkua.
No mutta. Saamme kyllä maksaa tästä raakuudestamme kovan hinnan.
Siellä ne nuoret on kadulla nyt puukkoinensa ja ta%%avat toisensa.
Ehkä jonkun unen vähättelijän ja päänrääpijän oma lapsi saa maistaa oman osansa, tiedä häntä.
Ehkä ongelma onkin lapsettomuus koska vain lapseton yksilö vetää toisen ihmisen lapset edes hypoteettisesti keskusteluun mukaan. Lisääntynyt ihminen ei niin tekisi kukaan.
Yhdenkään lapsettoman henkilön lapsi ei kadulla riehu puukon kanssa, eikä yhdenkään lapsettoman lapsi saa puukosta tuolla kadulla.
Vähättele vaan sitä nuorten unentarvetta ja kaikkien muidenkin unentarvetta. Ilku ja ole piikikäs mulkero.
Karma on monesti osunut oikeaan ja opettanut nöyryyttä.
Onneksi minulla ei ole tässä maailmassa lapsia.
Jos ette ole sattuneet huomaamaan, niin nykyään nuoret voivat äärimmäisen pahoin ja ovat ihan sekaisin.
Kaikki huumeet ja päihteen on räjähtäneet käsiin.
Pää pensaaseen ja nettiin vauvapalstalle pätemään ja päätä rääpimään jollekin masentuneelle, kun itsellä on omia lapsia tässä tilanteessa?
Suosittelen, että laitatte läppärit ja puhelimet hetkeksi pois, ja kysytte siltä lapseltanne miten hän voi?
Kysykää edes kerran, ja kuunnelkaa ja kohdataa se tekemänne ihminen ihmisenä.
Se voi joskus olla liian myöhäistä. Kannatta tehdä asia nyt.
Sulla on kova angsti nimitellä koko ajan, huomaatko että muut eivät kuitenkaan nimittele sinua?
Tuossa oli erittäin hyvää asiaa monelle ihmiselle luettavaksi.
Lue uudestaan tuo teksti niin monta kertaa, että ymmärrät.
Eihän se ole kivaa, jos pitäisi laittaa somet pois ja jutella oman lapsen kanssa. Onhan se ikävä kotityö sellainen, "ole lapsesi kanssa hetki".
Kokeile nyt kuitenkin. Vai eikö lapsi halua puhua tuollaiselle?
En ihmettele yhtään, koska olet aika inhottava, ja varmasti lapsesi puhuu mieluumin ihan kenelle muulle tahansa.
Joudut varmaan aika lakki kourassa aloittaaan rakentaa jotain suhdetta lapseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla, että näitä neuvoja antavilla on itsellään kokemusta? Itse sairastin vaikeaa (/keskivaikeaa) masennusta reilu 5 vuotta ja kaverina vähän muitakin mt-ongelmia. Kyllä se säännöllinen liikunta ja terveellinen ruoka lopulta nosti sieltä suosta. Nuo kun ovat tapoja kohdella itseään lempeästi, arvostavasti, rakastavasti. Usein niitä asioita, mitä ei ehkä ole saanut lapsuudessa/muuten muilta ihmisiltä. Kerran kun alkaa kohdella itseään hyvin, ei niitä tarvitsekaan muilta
Mutta toisaalta olen huomannut, että masentuneitakin on kahdenlaisia: niitä jotka pyrkivät sieltä suosta pois ja niitä jotka kokee etteivät itse voi vaikuttaa omaan elämäänsä.Mun mielestä on tärkeintä ymmärtää, että jos ei tee mitään pyrkiäkseen pois suosta niin se ei ole mikään oma valinta, vaan sairauden oire. Silloin kyse vakavammasta muodosta. Syyllistämisen voisi siis lopettaa.
Mun mielestä taas tärkeintä olisi ymmärtää , että juuri omilla valinnoilla sieltä suosta on mahdollista nousta. Että kukaan ei sitä masennusta tosta vaan voi viedä pois. Kyllä, lääkitys ja terapia auttaa, mutta oma asenne ja toiminta on tärkeä.
Ihan sama kuin vaikka syöpähoitojen jälkeen, itse se oma kunto on taas rakennettava ja rutiinit saatava toimimaan. Ei sitä voi kukaan sun puolesta tehdä.
Huomaa kyllä, ettet ymmärrä mielen sairauksista mitään. Syöpää ja masennusta ja niistä toipumista ei voi verrata toisiinsa, koska toinen on fyysinen ja toinen psyykkinen sairaus. Olennaisin ero lienee siinä, että masennus vaikuttaa ihmisen asenteeseen ja valintoihin, syöpä suoranaisesti ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että se keskivaikea masennus on jopa pahempi kuin vaikea.
Keskivaikeassa masennuksessa jotenkin on tuskaisempi ja sietämättömämpi olla ja im-ajatukset on jotenkin enemmän päällä koko ajan.
Oikein kunnon vaikeassa masennuksessa on sellainen täysin turta olo. On kuin olisi jo kuollut. Sellainen täysin tunteeton ja apaattinen tila on inhimillisempi.
Kaikkein pahin tila mitä tiedän on kun ei saa unta ja alkaa lähestyä sitä hulluksi tulemista ja sekoamista.
Ihmisten tulisi välittömästi lakata väheksymästä riittävää unta.
Me emme nuku oikein, emmekä riittävästi. Tämä yhteiskunta on kauttaaltaan sairas.
Ihminen ei ole kone, joka pärjää ilman lepoa.
Me ollaan jotenkin tavattoman epäinhimillisiä ja raakoja, kun vähättelemme toistemme unentarvetta.
Etenkin nuorten tulisi saada nukkua.
No mutta. Saamme kyllä maksaa tästä raakuudestamme kovan hinnan.
Siellä ne nuoret on kadulla nyt puukkoinensa ja ta%%avat toisensa.
Ehkä jonkun unen vähättelijän ja päänrääpijän oma lapsi saa maistaa oman osansa, tiedä häntä.
Ehkä ongelma onkin lapsettomuus koska vain lapseton yksilö vetää toisen ihmisen lapset edes hypoteettisesti keskusteluun mukaan. Lisääntynyt ihminen ei niin tekisi kukaan.
Yhdenkään lapsettoman henkilön lapsi ei kadulla riehu puukon kanssa, eikä yhdenkään lapsettoman lapsi saa puukosta tuolla kadulla.
Vähättele vaan sitä nuorten unentarvetta ja kaikkien muidenkin unentarvetta. Ilku ja ole piikikäs mulkero.
Karma on monesti osunut oikeaan ja opettanut nöyryyttä.
Onneksi minulla ei ole tässä maailmassa lapsia.
Jos ette ole sattuneet huomaamaan, niin nykyään nuoret voivat äärimmäisen pahoin ja ovat ihan sekaisin.
Kaikki huumeet ja päihteen on räjähtäneet käsiin.
Pää pensaaseen ja nettiin vauvapalstalle pätemään ja päätä rääpimään jollekin masentuneelle, kun itsellä on omia lapsia tässä tilanteessa?
Suosittelen, että laitatte läppärit ja puhelimet hetkeksi pois, ja kysytte siltä lapseltanne miten hän voi?
Kysykää edes kerran, ja kuunnelkaa ja kohdataa se tekemänne ihminen ihmisenä.
Se voi joskus olla liian myöhäistä. Kannatta tehdä asia nyt.
Sulla on kova angsti nimitellä koko ajan, huomaatko että muut eivät kuitenkaan nimittele sinua?
Huomaatko että sinä voisit ottaa tuosta neuvosta vaarin.
Vai mikä siinä on niin vaikeaa, laittaa netti pois näpistä, ja kohdata se oma lapsi.
Olisi minulla tuollaiselle vanhemmalle aika monta nimeäkin. Enpä sano mikä olet, jos mieluumin kiusaat ja ärsytät masentuneita tuntemattomia ihmisiä somessa, kuin HETKEN edes olisit lapsesi kanssa.
Taidat itsekin tietää mikä nimi tuollaiselle ihmisille sopii kuin nenä päähän. Minun ei tarvitse sitä sinulle edes kertoa.
Oon huonona äitinä töissä, ei oo lapsia mitä kohdata täällä 🤷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennukseen on helppo paeta, varsinkin nyt kun se on muka oikein sairaus. Onhan se todellinen asia, mutta se on mielentila. Piristämällä mielentilaa siitä pääsee, ja samalla pääsee liikkeelle sängystä ja itsen- tai muiden syyttelystä.
Taitaa muuten olla niin, että tämä sinun "vain mielentilasi" näkyy aivokuvissa ja ilmeisesti on nykyään myös verikokeillakin testattavissa.
Mielentilat näkyvät aivokuvissa ja jopa verikokeissa, etkö tiennyt? Mihin luulet lääkkeiden lume-vaikutuksen perustuvan? No mieleen tietenkin. Mieli on mahtava voima. Kun asiat eivät ole niin kuin haluaisit niiden olevan, on helppo vajota masennukseen, kun ei huvita tai ole kykyä tehdä asioille jotain.
Itse olen myös sairastanut keskivaikeaa masennusta. Olen nykyään ihan hyvässä kunnossa ja olen tehnyt paljon töitä toipumiseni eteen. Silti olen sitä mieltä, että neuvojen latelu ei ole paras ratkaisu, vaan ennen kaikkea myötätunto, empatia ja kuunteleminen. Toki jos on läheisenä katsonut jo pitkään toisen sohvalla makaamista, niin potkaisu takapuolelle voi olla ihan hyvä juttu ja "nyt lähdetään lenkille eikä mutinoita" -tyyppinen patistelu. Yleisesti kuitenkin sellainen neuvojen lateleminen voi tuntua syyllistävältä ja sellaiselta, ettei ymmärrä, mitä se on, kun ihan oikeasti jo vessaan meneminenkin on ison työn takana. Leipominen, liikkuminen ja kaikenlainen tekeminen on kyllä hyvä asia toipumisen kannalta, mutta sen ei pidä lähteä syyllistämisen ja ruoskimisen kautta, vaan enemmän myötätunnon ja empatian (ennen kaikkea itseä kohtaan) kautta. Joskus toki se, että pakottaa itsensä ulos, voi olla hyvä ratkaisu, mutta jos voimat on ihan loppu, silloin on parasta antaa itselle lupa vain maata ja olla ja keskittyä hengittämään ja selviämään. Olen huomannut, että kun antaa itselleen sen luvan, niin jossain vaiheessa huomaakin, että olo voi tuntua hieman paremmalta ja jaksaakin vaikka leipoa jotain pientä.
Alue: Aihe vapaa
Sinustahan tässä oli kyse, turha mun elämästä on alkaa ketjua rakentamaan kun mä nukunkin liian vähän kun en kellon ympäri kuitenkaan 😉