Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja ihmisten "hoitovinkit" : Mene lenkille! Leivo jotain!
03.01.2023 |
En saa itseäni edes suihkuun, siivoaminen rajoittuu siihen että putsaan kissan hiekkalaatikon. Ja vielä pullaa pitäisi pyöritellä voi pe""le..
Kommentit (358)
Masennus ei ole oikea sairaus. Kaikilla on joskus paha mieli ja laiskottaa. Toiset vaan ottaa silti itseään niskasta kiinni ja jatkaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä, miksi elintapoihin liittyvä neuvonta olisi vähättelyä. Tutkimustiedon mukaan tehokkain hoito on liikunta, uni ja ravinto. Lisäksi lääkitys ja psykoterapian yhdistelmä. Psykoterapian olen käynyt ja siellä käytiin juuri paljon läpi näitä elintapa-asioita ja hyväksymis- ja omistautumisterapian mukaisia arvo-asioita. Eli käytännössä sitä, että mikä elämässä on tärkeää ja keskitytään siihen.
Jos on diabetes niin turha ulista, että ei tykkää pistämisestä ja hiilarien laskemisesta ja haluaa toisen hoidon. Syöpäsairas ei vingu että sytostaatit on kurjia. Masennus on vakava sairaus ja sen tutkitusti tehokkain hoito on valitettavasti ankea. Niinhän se monissa sairauksissa on. Kuntoutuminen tarkoittaa usein sitä, että tehdään sitä mikä ei onnistu tai tuntuu kipeältä. Siihenhän esimerkiksi fysioterapia perustuu.
Täällä ihmetellään, että pitäisikö sille toiselle sitten sanoa vaan et jää sitten makaamaan sänkyyn? Mä taas väitän masennuksen sairastaneena, että kyllä, juuri niin voi sanoa. Eli hyväksyy sen toisen tilanteen, antaa luvan levätä ja sanoo vaikka "jos susta tuntuu nyt siltä, että haluat vain maata, niin anna itsellesi aikaa ja lepää niin kauan kuin siltä tuntuu" Jos taas tuo on jatkunut jo pidempään, voi olla ihan hyvä idea yrittää saada toinen vaikka lenkille, mutta yleisesti se luvan antaminen levolle voi olla ihan paras ratkaisu. Että sun ei tarvitse kuin yrittää nyt selvitä.
Minulle lääkäri määräsi vuosia sitten parin kuukauden levon. Hän sanoi, että nyt sä vain olet ja lepäät sen pari kuukautta. Teet sen, minkä jaksat. Se oli mielestäni kaikista paras lähestymistapa. Hän hyväksyi minun tilanteeni ja näki, miten huonosti voin, vaikken sitä itse edes vielä ymmärtänyt. Hän ymmärsi, mitä se on, kun voimat todella loppuvat. Pikkuhiljaa aloin siitä toipumaan, mutta mielestäni ei ole ollenkaan paha asia sanoa, että "nyt vain makaat ja olet, teet sitten jotakin kun tuntuu hieman paremmalta" Tämäkin varmaan riippuu tietysti ihmisestä, mikä lähestymistapa toimii ja mikä sen masennuksen juurisyy on. Entisenä ylisuorittajana se, että joku käski suorastaan lepäämään, oli kultaakin arvokkaampaa.
Tämä on kiinnostava ketju lukea.
Minulla on persoonallisuushäiriö. Jos persoonallisuushäiriö on huonossa tasapainossa, tulee masennusta ja ahdistusta. Keskusteluapu ja rutiineista kiinnipitäminen auttavat itsellä parhaiten. Käyn töissä viimeiseen saakka, vaikka tuntuisi kuinka mälsältä. Tiedän, että minua ei auta kotona makaaminen, jos masentaa.
Sitten jos/kun persoonallisuushäiriö oireilee oikein kunnolla, masennusjaksot tuntuvat lasten leikiltä. Esimerkiksi kun läheinen ihminen kuoli, olin puoli vuotta aivan sekaisin ennen kun pystyin edes aloittamaan suremista.
Lapsuudenkodissani asui skitsofreniaa sairastanut ihminen. Omat mielenterveyden häiriöt tuntuvat tosi keposilta oikeaan mielisairauteen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennukseen on helppo paeta, varsinkin nyt kun se on muka oikein sairaus. Onhan se todellinen asia, mutta se on mielentila. Piristämällä mielentilaa siitä pääsee, ja samalla pääsee liikkeelle sängystä ja itsen- tai muiden syyttelystä.
Taitaa muuten olla niin, että tämä sinun "vain mielentilasi" näkyy aivokuvissa ja ilmeisesti on nykyään myös verikokeillakin testattavissa.
Mielentilat näkyvät aivokuvissa ja jopa verikokeissa, etkö tiennyt? Mihin luulet lääkkeiden lume-vaikutuksen perustuvan? No mieleen tietenkin. Mieli on mahtava voima. Kun asiat eivät ole niin kuin haluaisit niiden olevan, on helppo vajota masennukseen, kun ei huvita tai ole kykyä tehdä asioille jotain.
Mielentilat eivät voikkaan, vaan masennus. Sinä sössötit että se on VAAN mielentila.
Masennukseen ei ole helppo tuosta vaan vajota ja heittäytyä, eikä kukaan niin tee.
Masennus on oirea sietämättömästä elämäntilanteesta ja siitä, että on pitkään yrittänyt vaan tsempata ja tsempata. Kyllä ihminen taistelee pitkään ennen kuin sinne "heittäytyy".
Sinä puhut jostain ihan omasta laiskottelustasi ja sekoitat oikean masennuksen omaan lorvikatarriisii ja märinöihisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että se keskivaikea masennus on jopa pahempi kuin vaikea.
Keskivaikeassa masennuksessa jotenkin on tuskaisempi ja sietämättömämpi olla ja im-ajatukset on jotenkin enemmän päällä koko ajan.
Oikein kunnon vaikeassa masennuksessa on sellainen täysin turta olo. On kuin olisi jo kuollut. Sellainen täysin tunteeton ja apaattinen tila on inhimillisempi.
Kaikkein pahin tila mitä tiedän on kun ei saa unta ja alkaa lähestyä sitä hulluksi tulemista ja sekoamista.
Ihmisten tulisi välittömästi lakata väheksymästä riittävää unta.
Me emme nuku oikein, emmekä riittävästi. Tämä yhteiskunta on kauttaaltaan sairas.
Ihminen ei ole kone, joka pärjää ilman lepoa.
Me ollaan jotenkin tavattoman epäinhimillisiä ja raakoja, kun vähättelemme toistemme unentarvetta.
Etenkin nuorten tulisi saada nukkua.
No mutta. Saamme kyllä maksaa tästä raakuudestamme kovan hinnan.
Siellä ne nuoret on kadulla nyt puukkoinensa ja ta%%avat toisensa.
Ehkä jonkun unen vähättelijän ja päänrääpijän oma lapsi saa maistaa oman osansa, tiedä häntä.
Ehkä ongelma onkin lapsettomuus koska vain lapseton yksilö vetää toisen ihmisen lapset edes hypoteettisesti keskusteluun mukaan. Lisääntynyt ihminen ei niin tekisi kukaan.
Yhdenkään lapsettoman henkilön lapsi ei kadulla riehu puukon kanssa, eikä yhdenkään lapsettoman lapsi saa puukosta tuolla kadulla.
Vähättele vaan sitä nuorten unentarvetta ja kaikkien muidenkin unentarvetta. Ilku ja ole piikikäs mulkero.
Karma on monesti osunut oikeaan ja opettanut nöyryyttä.
Onneksi minulla ei ole tässä maailmassa lapsia.
Jos ette ole sattuneet huomaamaan, niin nykyään nuoret voivat äärimmäisen pahoin ja ovat ihan sekaisin.
Kaikki huumeet ja päihteen on räjähtäneet käsiin.
Pää pensaaseen ja nettiin vauvapalstalle pätemään ja päätä rääpimään jollekin masentuneelle, kun itsellä on omia lapsia tässä tilanteessa?
Suosittelen, että laitatte läppärit ja puhelimet hetkeksi pois, ja kysytte siltä lapseltanne miten hän voi?
Kysykää edes kerran, ja kuunnelkaa ja kohdataa se tekemänne ihminen ihmisenä.
Se voi joskus olla liian myöhäistä. Kannatta tehdä asia nyt.
Sulla on kova angsti nimitellä koko ajan, huomaatko että muut eivät kuitenkaan nimittele sinua?
Huomaatko että sinä voisit ottaa tuosta neuvosta vaarin.
Vai mikä siinä on niin vaikeaa, laittaa netti pois näpistä, ja kohdata se oma lapsi.
Olisi minulla tuollaiselle vanhemmalle aika monta nimeäkin. Enpä sano mikä olet, jos mieluumin kiusaat ja ärsytät masentuneita tuntemattomia ihmisiä somessa, kuin HETKEN edes olisit lapsesi kanssa.
Taidat itsekin tietää mikä nimi tuollaiselle ihmisille sopii kuin nenä päähän. Minun ei tarvitse sitä sinulle edes kertoa.
Oon huonona äitinä töissä, ei oo lapsia mitä kohdata täällä 🤷
No et ole töissä. Olet aikuisten hoitolassa somettamassa. Jos olisit töissä, niin tekisit töitä, et trollaisia netissä ja täällä perseilisi.
Ei mene läpi valheesi.
Vierailija kirjoitti:
Masennukseen on helppo paeta, varsinkin nyt kun se on muka oikein sairaus. Onhan se todellinen asia, mutta se on mielentila. Piristämällä mielentilaa siitä pääsee, ja samalla pääsee liikkeelle sängystä ja itsen- tai muiden syyttelystä.
Sanotko oikeasti masennusta "muka oikein sairaudeksi"?
Mitä jos sinun lapsesi tai läheisesi olisi tuolla osastolla itsemurhayrityksen jälkeen, tai makaisi haudassa, tuon MUKA OIKEIN OLEVINAAN IHAN SAIRAUDEN takia.
Miltä tuntuisi tuollaista puhetta kuunnella silloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennukseen on helppo paeta, varsinkin nyt kun se on muka oikein sairaus. Onhan se todellinen asia, mutta se on mielentila. Piristämällä mielentilaa siitä pääsee, ja samalla pääsee liikkeelle sängystä ja itsen- tai muiden syyttelystä.
Taitaa muuten olla niin, että tämä sinun "vain mielentilasi" näkyy aivokuvissa ja ilmeisesti on nykyään myös verikokeillakin testattavissa.
Mielentilat näkyvät aivokuvissa ja jopa verikokeissa, etkö tiennyt? Mihin luulet lääkkeiden lume-vaikutuksen perustuvan? No mieleen tietenkin. Mieli on mahtava voima. Kun asiat eivät ole niin kuin haluaisit niiden olevan, on helppo vajota masennukseen, kun ei huvita tai ole kykyä tehdä asioille jotain.
Mielentilat eivät voikkaan, vaan masennus. Sinä sössötit että se on VAAN mielentila.
Masennukseen ei ole helppo tuosta vaan vajota ja heittäytyä, eikä kukaan niin tee.
Masennus on oirea sietämättömästä elämäntilanteesta ja siitä, että on pitkään yrittänyt vaan tsempata ja tsempata. Kyllä ihminen taistelee pitkään ennen kuin sinne "heittäytyy".
Sinä puhut jostain ihan omasta laiskottelustasi ja sekoitat oikean masennuksen omaan lorvikatarriisii ja märinöihisi.
Masennus on mielentila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät tahdo olla ilkeitä, vaan ovat neuvottomia. Kokemuksia on yhdestä masentuneesta läheisestä ja voin sanoa, että olen aivan loppuun imetty. Masentunut ei tahdo tehdä mitään, mikä voisi edistää vointia. Masentunut tahtoo vain päivästä toiseen valittaa, olla katkera maailmalle ja olla huonolla tuulella. Vain masentuneen ongelmat ovat kamalia, muilla ei ole koskaan mitään ongelmia.
Tämä juuri. Itse sairaus on ymmärrettävä toisaalta, mutta toisaalta vaikea ymmärtää. Sillä tuntuu kuin ihmiset oikein jäisivät siihen kiinni eivätkä näe itseään muussa "roolissa" kuin masentuneena uhrina ja luovuttavat. Se on ihan ok joskus, mutta välillä pitäisi nousta se taistelutahtokin jotta pohjalta nousee. Jos siihen pystyy syöpäsairaat ja pyörätuoliin joutuneet ym niin miksi ei masentunut?
Fyysisesti kuitenkaan mikään ei estä tekemästä asioita, itsensä pitää vaan joskus pakottaa liikkeelle vaikka tuntuu ettei jaksa.Liikunta ja terveellinen ruokavalio tunnetusti myös auttaa masennuksen hoidossa, kyllä silloin kun on sairas niin pitäisi itsekin vointiaan edistää ja tehdä sen eteen asioita.
Mutta kun se masennus juurikin on sitä, ettei mielellä ole tahtoa tai halua parantua. Mieli ei kykene niihin ajatuksiin mihin ns. terve mieli kykenee. Ette kumpikaan ymmärrä masennusta, mutta ei kyllä moni muukaan. Toki sitten jos itse masennutte niin jo löytyy ymmärrystä kun itse kärsitte siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissaparka. Voisit edes sen takia siivota ja käydä suihkussa.
Kissat eivät piittaa siitä, onko kämppää siivottu tai onko ihminen käynyt suihkussa viimeksi eilen vai viikko sitten.
Kissa on siisti eläin, joka kärsii siitä, jos joutuu elämään paskaisessa ympäristössä. Miksi ottaa eläin, jos on niin huonossa kunnossa, ettei pysty huolehtimaan edes itsestään tai kämpästä?
Kissaa kiinnostaa lähinnä oman huusinsa paskattomuus. Ei kissa ymmärrä että kynttiläkippo keittiönpöydällä on viihtyisyyttä lisäävä koriste ja vieressä oleva tyhjä sämpyläpussi paskaa. Ehkä jopa toisinpäin, kun sämpyläpussi rapisee hauskasti, mutta kynttiläkipossa on ällöttävä tuoksukynttilän aromi.
Siivoa se paskainen lääväsi, äläkä puolustele eläinrääkkäystä palstalla. Jostain syystä mt-tapauksilla on aina kissoja pyörimässä nurkissa, vaikka kämppä niin tukossa roskaa ja tavaraa ettei siellä mahdu edes liikkumaan.
Siivoa se paskainen turpasi, äläkä puolustele huonoa käytöstäsi palstalla. Jostain syystä mt-tapauksilla on aina olevinaan joku kaukonäkö jolla näkee toisen ihmisen kotiin sisälle, vaikka mitään tietoa toisesta ihmisestä ei oikeasti ole, kuin vain omat mielikuvat ja kuvitelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se toimiva hoitovinkki ap:n mielestä olisi?
Itse toivuin psykoottisesta masennuksesta (alkuun tietenkin lepäsin jo lääkityksen vuoksi 3-4kk)
juurikin pakottamalla itseni hiljalleen tekemään asioita.
Liikuin paljon luonnossa, pidin päivärytmistä kiinni ja palasin työelämään ilman terapioita tai kuntoutuksia.Tuon jälkeen jo 15 vuotta työelämässä, ainoa sairausloma on ollut vuosi sitten sairastetun Koronan vuoksi.
No olisiko kuitenkin niin, että se pahin vaihe meni ohi nimenomaan lääkkeiden ja levon avulla ja aloit tehdä asioita vasta sen jälkeen? Masennuksessa on eri vaikeusasteita ja nämä "mene lenkille ja leivo" -neuvot toimivat lähinnä lievien masennustilojen hoitoon tai helpottamaan toipumista sitten, kun pahin on jo ohi.
Useampana vuonna minulla on ollut keskivaikea masennus, ilmeisesti. Aiempina kertoina se, että ymmärsin mistä on kyse sai minut pikkuhiljaa lisäämään rutiineja arkeeni, ensin aamusuihku, sitten aamiainen säännölliseksi, ulkoilu ja muut ruokailut säännöllisiksi. Lisäsin muutaman kerran viikossa kirjastossa käynnin ja kirjojen lukemisen, joiden avulla turha palstalla roikkuminen väheni huomattavasti ja se auttoi myös toipumisessa.
Ilmeisesti olen useamman kerran kärsinyt masennuksesta, mutta vasta noin vuosi sitten sain lääkäriltä diagnoosin, koska nyt en ymmärtänyt edes epäillä masennusta vaikka merkit olivat selvät, ateriat jäivät väliin tiskivuori kasvoi ja en edes muistanut milloin olin viimeksi käynyt suihkussa. Tällä kertaa sain lääkityksen ja keskusteluapua. Yritän vieläkin saada rutiineja elämääni ja olo vaihtelee.
Kaikilla niillä hyvillä neuvoilla alkaa tässä vaiheessa olla merkitystä ja ne ulkoilut sun muut auttaa ihan oikeasti. Pakotan välillä itseni tekemään tiettyjä asioita, koska tiedä, että kerran tehtynä kynnys tehdä toisenkin kerran alenee. Mielestäni siis tässä vaiheessa, kun vointi on pikkuisen parempi, myös oma tahto parantua tulee tarpeeseen. Se kuuluisa "ottaa itseään niskasta."
Psykiatrinen terveyden hoitaja on minulle korostanut sosiaalisten suhteiden ylläpitoa. Minulle se auttaa, ja tiedän varmuudella, että seurani kelpaa kavereilleni. En myöskään valita oikeastaan mistään. Yksi kaveri aina keskusteluissa manaa millaikseksi maailma on mennyt ja kuinka kaikki menee huonosti. Minä olen meistä kahdesta se, joka etsii valopilkkuja kaikesta ja yrittää huumorilla keventää keskustelua.
En ole itse kohdannut yhtään masentunutta, joka valittaisi aina tai keskittyisi itseensä, siksi nämä jotkut kommentit masentuneen raskaudesta ihmetyttää. Toisaalta tuntemiani masentuneita on vain viisi kappaletta, mutta onhan sekin.
Erinomainen kirjoitus!
Pakko kuitenkin tarttua tuohon, että masentuneet eivät olisi raskaita ihmisiä. Aika moni heistä on, varsinkin jos joutuu elämään vastentahtoisesti yksin. Sinulla on onneksi tuollainen tilanne, että olet lähtökohtaisesti positiivinen. Se on aika harvinaista tällaisessa tilanteessa oleville, ystävät auttavat tässä varmasti paljon.
Hyvää uutta vuotta kaikille masentuneille!
Vedetään tätä pee-tautia kuonoon ihan täböö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät tahdo olla ilkeitä, vaan ovat neuvottomia. Kokemuksia on yhdestä masentuneesta läheisestä ja voin sanoa, että olen aivan loppuun imetty. Masentunut ei tahdo tehdä mitään, mikä voisi edistää vointia. Masentunut tahtoo vain päivästä toiseen valittaa, olla katkera maailmalle ja olla huonolla tuulella. Vain masentuneen ongelmat ovat kamalia, muilla ei ole koskaan mitään ongelmia.
Tämä juuri. Itse sairaus on ymmärrettävä toisaalta, mutta toisaalta vaikea ymmärtää. Sillä tuntuu kuin ihmiset oikein jäisivät siihen kiinni eivätkä näe itseään muussa "roolissa" kuin masentuneena uhrina ja luovuttavat. Se on ihan ok joskus, mutta välillä pitäisi nousta se taistelutahtokin jotta pohjalta nousee. Jos siihen pystyy syöpäsairaat ja pyörätuoliin joutuneet ym niin miksi ei masentunut?
Fyysisesti kuitenkaan mikään ei estä tekemästä asioita, itsensä pitää vaan joskus pakottaa liikkeelle vaikka tuntuu ettei jaksa.Liikunta ja terveellinen ruokavalio tunnetusti myös auttaa masennuksen hoidossa, kyllä silloin kun on sairas niin pitäisi itsekin vointiaan edistää ja tehdä sen eteen asioita.
Mutta kun se masennus juurikin on sitä, ettei mielellä ole tahtoa tai halua parantua. Mieli ei kykene niihin ajatuksiin mihin ns. terve mieli kykenee. Ette kumpikaan ymmärrä masennusta, mutta ei kyllä moni muukaan. Toki sitten jos itse masennutte niin jo löytyy ymmärrystä kun itse kärsitte siitä.
Terveet tykkää mielellään neuvoa, että tee jotain kivaa, tee jotain hauskaa ja piristävää.
Se osoittaa hyvin, ettei oikein ole ymmärrystä mistä on kysymys.
Kun ei ole valittavana sellaisia kivoja asioita. Olet voinut joskus muinoin saada mielihyvää asioista x, y ja z. Kun olet oikein syvästi masentunut, ei ne asiat x, y ja z tuota sinulle mitään mielihyvähormooneja, eikä niitä hormooneja oikein voi mielenvoimalla pakottaa erittymään.
Ei ole valittavana sitä optiota, että teenpä nyt kivoja juttuja. Kivat jutut ovat pakkopullaa ja uuvuttavat vain. Siitä tulee paha mieli kun revit itsesi tekemään sitä asiaa x, ja saat siitä vaan pahan maun suuhun.
Se ennen niin kiva asia on pilalla ja siitä tulee epämiellyttävä ikävä asia.
Voin luvata, että ihan jokainen ihminen mielellään tekee kivoja asioita. Sellaista ei tarvitse edes neuvoa kenellekään.
Jokainen tekee kivoja asioita, jos kykenee niitä tekemään ja kykenee saamaan mielihyvää niistä.
Terveet eivät edes tajua kuinka helppoa heillä on, kun on valittavana lukuisia kivoja asioita, joita voi nautinnolla tehdä. Kenelle tulisi mieleenkään, että on paljon ihmisiä, keneltä ei esimerksi orgasmin saaminen onnistu. Kiitos lääkkeiden ja sairauden.
Seuraavaksi tähän tulee varmasti sosiopaatti ilkkumaan tuosta asiasta. Ja se ilo hänelle suotakoon. Ei ole varmasi helppoa olla sosiopaattikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennukseen on helppo paeta, varsinkin nyt kun se on muka oikein sairaus. Onhan se todellinen asia, mutta se on mielentila. Piristämällä mielentilaa siitä pääsee, ja samalla pääsee liikkeelle sängystä ja itsen- tai muiden syyttelystä.
Taitaa muuten olla niin, että tämä sinun "vain mielentilasi" näkyy aivokuvissa ja ilmeisesti on nykyään myös verikokeillakin testattavissa.
Mielentilat näkyvät aivokuvissa ja jopa verikokeissa, etkö tiennyt? Mihin luulet lääkkeiden lume-vaikutuksen perustuvan? No mieleen tietenkin. Mieli on mahtava voima. Kun asiat eivät ole niin kuin haluaisit niiden olevan, on helppo vajota masennukseen, kun ei huvita tai ole kykyä tehdä asioille jotain.
Mielentilat eivät voikkaan, vaan masennus. Sinä sössötit että se on VAAN mielentila.
Masennukseen ei ole helppo tuosta vaan vajota ja heittäytyä, eikä kukaan niin tee.
Masennus on oirea sietämättömästä elämäntilanteesta ja siitä, että on pitkään yrittänyt vaan tsempata ja tsempata. Kyllä ihminen taistelee pitkään ennen kuin sinne "heittäytyy".
Sinä puhut jostain ihan omasta laiskottelustasi ja sekoitat oikean masennuksen omaan lorvikatarriisii ja märinöihisi.
Masennus on mielentila.
Varsinaisessa masennustilassa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä alentuneesta mielialasta, sillä siihen kuuluu muitakin oireita, esimerkiksi
merkittävä painon lasku tai nousu
ruokahalun muutokset
unettomuus tai lisääntynyt unen tarve
lähes päivittäinen väsymys tai voimattomuus
liikkeiden ja mielen hidastuminen tai kiihtyneisyys
arvottomuuden tai alemmuuden tunteet
kohtuuttomat syyllisyyden tunteet
vaikeudet ajatella, keskittyä tai tehdä päätöksiä sekä
kuolemaan liittyvät mielikuvat tai itsemurha-ajatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät tahdo olla ilkeitä, vaan ovat neuvottomia. Kokemuksia on yhdestä masentuneesta läheisestä ja voin sanoa, että olen aivan loppuun imetty. Masentunut ei tahdo tehdä mitään, mikä voisi edistää vointia. Masentunut tahtoo vain päivästä toiseen valittaa, olla katkera maailmalle ja olla huonolla tuulella. Vain masentuneen ongelmat ovat kamalia, muilla ei ole koskaan mitään ongelmia.
Sulla on siis kokemusta yhdestä masentuneesta läheisestä, ja sen pohjalta teet päätelmiä siitä, millaisia masentuneet yleisesti ovat?
Masentunut haluaisi kyllä jaksaa tehdä asioita ja olla kiinnostunut niistä, mutta masennus estää sen. Osaatko kuvitella tilaa, jossa tunne-elämäsi latistuu ja olet ihan turta? Se on yhtä kuin masennus. Masennus ei ole niinkään surua, vaan tunnottomuutta. Motivaatio syntyy tunteista, siitä että joku tuntuu joltain. Kun mikään ei tunnu miltään, on vaikea löytää syitä tehdä mitään.
Voit olla varma, että yksikään masentunut ei halua olla siinä tilassa, jossa on. Masennus aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista. Se ei ole tahtokysymys.
Jokainen voi puhua siitä omasta kokemuksestaan käsin, mutta monet kokemukset sekä masentumisesta että masentuneen lähellä olemisesta voivat olla yleispäteviä. Ei se, että masentunut ei tunne mitään, poista sitä, että masentuneen läheinen voi olla aivan loppuun kaluttu.
Eli älä hyökkää kommentoijan kimppuun.
Sinulta haluaisin kysyä, ovatko kaikki masentuneet (tai edes itse tuntemasi) joilla on se tila, joka aiheuttaa sitä kielteisyyttä ja valittamista, hoidon piirissä? Ja jos, niin minkälaisen hoidon?
Koska se ei ole ok eikä oikein, että ihminen joka tarvitsisi hoitoa, ei ota sitä vastaan (eli hankkiudu hoidon piiriin) vaan kaataa sen oman pahan olonsa siltä osin tietoisesti muiden päälle.
Se on eri asia, jos ihminen on terapian ja/tai lääkehoidon piirissä, mutta prosessi on vielä kesken (tai lääkitys ei auta). Silloin läheisiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, ja heiltä saa sitä myös vaatia. Tai jos on jonossa vaikkapa psykoterapiaan. Silloinkaan ei auta kuin odottaa.
Mutta jos aikuinen ihminen on masentunut eikä itse tee sille asialle mitään, silloin ollaan ongelmissa. Silloin menee läheisiltä sekä voimat että hermot, kun se omassa psyyken liassa märehtiminen vie tilan ja kaiken hapen kaikkien muiden ihmisten asioilta. (Anteeksi kun sanon rumasti, mutta asia pitää alleviivata.)
Sanoin rumasti niitä kohtaan, jotka ovat masentuneita mutta eivät hankkiudu avun piiriin. Tarkoitukseni ei ollut hyökätä kommentoijaa kohtaan. Paitsi tietenkin, jos hän on masentunut mutta ei hanki itselleen apua. Silloin rumasti sanominen, ikävä kyllä, osui kohteeseen.
Odottelen vastausta kysymykseeni.
Tiedätkö, miten vaikeaa sitä apua on saada,? Joskus voi vaikuttaa siltä, että ihminen ei tee "mitään", vaikka hän olisi hakenut apua kuudesta eri paikasta.
Minulla on ymmärrys siitä, miten vaikeaa se on. Oma kokemukseni on ihmisestä, joka on saanut työterveydestä alustavan diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta mutta joka sanoi, että ei aio hakeutua terapiaan. Rahastakaan ei olisi ollut kiinni, ja olisi varmaankin saanut Kela-tukeakin.
Ehkä tämä kokemukseni ei ole yleinen, mutta se on todellinen. Enkä usko, että tämä ystäväni olisi minulle valehdellut asiasta. Lisäksi olisin varmasti huomannut parin-kolmen vuoden aikana, jos hän olisi oikeasti käynyt terapiassa; oletan, että puheenaiheet olisivat monipuolistuneet ja näkemys maailmaan ja omaan itseen olisi laajentunut. (Vertaan tapausta toiseen ystävääni, joka kävi terapiassa, itse maksaen ilman Kela-tukea.)
Eli ketään sellaista en halua kritisoida sekuntiakaan, joka on yrittänyt hakea apua. Vaikka ei olisi sitä saanutkaan.
Eihän nuo ole sinun omaa kokemusta, vaan ystäviesi. Kelan tuen saaminen vaatii aika paljon ponnisteluja ja sen hakeminen voi tuntua masentuneesta todella hankalalta prosessilta ja sitten vielä sopivan terapeutin löytäminen, ei ole mitään helppoa. Masentuneesta tuntuu helpommalta luopua koko ajatuksesta.
Masentuneen kohtaaminen
Masennustiloista kärsivän, hänen läheistensä ja työtovereittensa on tärkeää ymmärtää depression moniulotteinen luonne. Masennus ei näy aina päälle, varsinkaan nuorilla. Muiden voi olla vaikea ymmärtää, miten huonosti henkilö voi psyykkisesti tai kuinka voimattomaksi hän tuntee itsensä.
Vakavat ja toistuvat masennustilat eivät ole tahdonalaisia tiloja. Niistä ei voi toipua "ryhdistäytymällä". Vaikka masennustiloihin ja masennusalttiuteen voi pidemmällä aikavälillä vaikuttaa erilaisin psykologisin keinoin, vakavasti masentuneelle annetut kehotukset "ryhdistäytyä" vain pahentavat masennustiloista kärsivien syyllisyyden ja huonommuuden tunteita.
Masentunut ihminen ei usein osaa ilmaista toiveitaan ja tunteitaan. Tällöin hän ei myöskään voi odottaa toisten ymmärtävän häntä. Loputon uhrautuminen uuvuttaa ihmisen, jolloin tuloksena voi olla katkeroituminen ja masennus. Yksin jääminen on monelle pelottavampaa kuin alistuminen.
Masennusalttiille on usein ominaista niin sanotut riippuvaiset piirteet eli tavallista voimakkaampi hylätyksi tai väheksytyksi tulemisen pelko. Siksi heidän on vaikea pitää puoliaan ja he alistuvat liian helposti toisten tahtoon. Terveen itsekkyyden ja omien oikeuksien puolustamisen oppiminen on kuitenkin vaikeaa ilman kanssaihmisten ymmärrystä tai psykoterapeuttista tukea.
Surematon suru läheisen kuoleman tai menetyksen yhteydessä on usein eriasteisten masennustilojen taustatekijä. Tuttavien pinnalliset lohdutuksen sanat monesti vain syventävät pitkittyvää surua. Masennukseksi muuttuvan surun taustalla on useasti erilaisia ilmaisemattomiksi jääneitä kipeitä tunteita ja mielikuvia.
Vierailija kirjoitti:
Masennukseen on helppo paeta, varsinkin nyt kun se on muka oikein sairaus. Onhan se todellinen asia, mutta se on mielentila. Piristämällä mielentilaa siitä pääsee, ja samalla pääsee liikkeelle sängystä ja itsen- tai muiden syyttelystä.
Ei, vaan mielenSAIRAUS. Siihen ei aina välttämättä voi itse vaikuttaa, masennuksen on erilaisia ja eri vahvuisia. Osa paranee liikunnalla. Osa levolla. Joku paranee lääkkeillä. Tai paranee ja paranee, pikemminkin pääsee pahimmista karikoista eteenpäin ja paraneminen alkaa. Masennus on myös eräänlaista vuoristorataa, joillakin herkemmällä voi kestää koko elämän.
Vierailija kirjoitti:
Masennus ei ole oikea sairaus. Kaikilla on joskus paha mieli ja laiskottaa. Toiset vaan ottaa silti itseään niskasta kiinni ja jatkaa elämää.
'
Kiitos kun tulit osoittamaan toteen sen, että tuonkaltainen tyhmyys ei ole parannettavissa oleva vaiva. Se on syntymälahja.
Vierailija kirjoitti:
Masennus ei ole oikea sairaus. Kaikilla on joskus paha mieli ja laiskottaa. Toiset vaan ottaa silti itseään niskasta kiinni ja jatkaa elämää.
Todellako luulet että masennus on sama asia, kuin jokaista ihmistä joskus kohtaava pieni mielipaha tai ohi menevä laiskotus?
Jos näin on, niin aika tyhmä olet.
Jos kuitenkin tiedät, ettei tietenkään masennus ole sama asia kuin sinun laiskuutesi, mutta halusit vaan trollata ja provota, niin olet tyhmän lisäksi luonnevikainen yksilö.
Vierailija kirjoitti:
Harva oikeasti ymmärtää että masennusta on montaa eri laatua. On tutkittu juttu että kaikista empatiakyvyttömiä ja kylmiä on ne hyvätuloiset ja rikkaat joille ei koskaan ikinä tapahdu mitään.
Kai nyt hyvätuloinen ja rikaskin voi masentua, jos se masennus kerran on sellainen sairaus että se vaan jostain tulee eikä sille mitään voi.
Hauska tutustua! Monet luulevat, että ruokavalio on kunnossa, mutta harvalla oikeasti on. Esim. sinulla saattaa olla ns. neurovitamiineita pulaa tuolla ruokavaliolla. Monipuolinen, laadukas B-vitamiini pilleri saattaisi olla hyväksi ;). Arvoja voi myös mitata. Yksi tuttavani joutui ottamaan B12 vitamiinia pistoksina (ihan koululääketieteen puolella), kun oli paha puutos. Vaikutti melkoisesti pääkoppaankin.