Masennus ja ihmisten "hoitovinkit" : Mene lenkille! Leivo jotain!

Lenkkeilystä oli minulle apua. 

t. keskivaikeasta masennuksesta toipunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva oikeasti ymmärtää että masennusta on montaa eri laatua. On tutkittu juttu että kaikista empatiakyvyttömiä ja kylmiä on ne hyvätuloiset ja rikkaat joille ei koskaan ikinä tapahdu mitään.

Kai nyt hyvätuloinen ja rikaskin voi masentua, jos se masennus kerran on sellainen sairaus että se vaan jostain tulee eikä sille mitään voi.

Oletko ystävällinen ja vaikka ihan pinnallisesti googletat mitä se masennus oikein tarkoittaa ja tule sitten keskustelemaan. Osaatko googlettaa ja ymmärrtäkö lukemaasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vinkki ap:lle on että hankkiudu eroon siitä kissasta, kissat ja masennus liittyy meinaan aika usein yhteen.

En ole ap. mutta minun vinkkini sinulle on sellainen, että saattaa olla rikollista edes sanoa sitä.

Minä voin viedä sanoa sen: kys (googlettakaa)

Joo kyllä sitä varmasti moni toivoo, että jos joku pistää kyssit tulille, niin se olisi sosiopaatti/narsisti/luonnevikainen häirikkö, eikä ylitunnollisuuttaan uupunut normaalilla moraalilla varustettu masentunut henkilö.

Valitettavasti se menee niin, että ihan kiltit ja tunnolliset yksilöt niitä kyssejä tekee, ja b-klusterin sontiaiset elää porskuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneen kohtaaminen

Masennustiloista kärsivän, hänen läheistensä ja työtovereittensa on tärkeää ymmärtää depression moniulotteinen luonne. Masennus ei näy aina päälle, varsinkaan nuorilla. Muiden voi olla vaikea ymmärtää, miten huonosti henkilö voi psyykkisesti tai kuinka voimattomaksi hän tuntee itsensä.

Vakavat ja toistuvat masennustilat eivät ole tahdonalaisia tiloja. Niistä ei voi toipua "ryhdistäytymällä". Vaikka masennustiloihin ja masennusalttiuteen voi pidemmällä aikavälillä vaikuttaa erilaisin psykologisin keinoin, vakavasti masentuneelle annetut kehotukset "ryhdistäytyä" vain pahentavat masennustiloista kärsivien syyllisyyden ja huonommuuden tunteita.

Masentunut ihminen ei usein osaa ilmaista toiveitaan ja tunteitaan. Tällöin hän ei myöskään voi odottaa toisten ymmärtävän häntä. Loputon uhrautuminen uuvuttaa ihmisen, jolloin tuloksena voi olla katkeroituminen ja masennus. Yksin jääminen on monelle pelottavampaa kuin alistuminen.

Masennusalttiille on usein ominaista niin sanotut riippuvaiset piirteet eli tavallista voimakkaampi hylätyksi tai väheksytyksi tulemisen pelko. Siksi heidän on vaikea pitää puoliaan ja he alistuvat liian helposti toisten tahtoon. Terveen itsekkyyden ja omien oikeuksien puolustamisen oppiminen on kuitenkin vaikeaa ilman kanssaihmisten ymmärrystä tai psykoterapeuttista tukea.

Surematon suru läheisen kuoleman tai menetyksen yhteydessä on usein eriasteisten masennustilojen taustatekijä. Tuttavien pinnalliset lohdutuksen sanat monesti vain syventävät pitkittyvää surua. Masennukseksi muuttuvan surun taustalla on useasti erilaisia ilmaisemattomiksi jääneitä kipeitä tunteita ja mielikuvia.

Hei! Kirjoitit kuin minun elämästäni. Perustuuko kuvauksesi kenties ammatilliseen kokemukseesi ja osaisitko vinkata kirjallisuutta tämän tyyppisistä masennuksen taustatekijöistä? Lukisin aiheesta mielelläni lisää ihan itsetuntemuksenkin avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva oikeasti ymmärtää että masennusta on montaa eri laatua. On tutkittu juttu että kaikista empatiakyvyttömiä ja kylmiä on ne hyvätuloiset ja rikkaat joille ei koskaan ikinä tapahdu mitään.

Kai nyt hyvätuloinen ja rikaskin voi masentua, jos se masennus kerran on sellainen sairaus että se vaan jostain tulee eikä sille mitään voi.

Oletko ystävällinen ja vaikka ihan pinnallisesti googletat mitä se masennus oikein tarkoittaa ja tule sitten keskustelemaan. Osaatko googlettaa ja ymmärrtäkö lukemaasi?

ihmettelen vain mitä tuo hyvätuloisuus tähän liittyy.

Vierailija kirjoitti:

Lenkkeilystä oli minulle apua. 

t. keskivaikeasta masennuksesta toipunut

Hyvä.

Minullekin oli eräästä liikunnan muodosta apua, mutta sitä pystyin harrastamaan vasta sitten, kun olin levänny ja maannut tarpeeksi.

Minulle on siis ollut hyötyä

makaamisesta

nukkumisesta

siitä että viimein sain kyynelkanavani auki

liikunnasta

siitä että tulin kuuluksi ja kohdatuksi ja sain puhua traumaattisista asioista ihmisille, joka ei neuvonut mitään tyhmiä neuvoja, vaan kohtasi minut ihmisenä mitätöimättä

Rutiinit auttavat varmasti monia, mutta minua auttoi se, että teen asioita silloin kun minusta hyvältä tuntuu, eikä silloin kun niitä muka kuuluisi tehdä.

Sosiaaliset suhteet auttavat monia varmastikin, mutta minua taas auttoi se, että luovuin niistä melkein täydellisesti.

Lääkkeet eivät auttaneet, vaan aiheuttivat paljon pahaa. Vain akuutissa unettomuudessa oli elintärkeää saada unta, jolloin perus unilääkkeet pelastivat henkeni

Ravinnossa en ole huomannut mitään vaikutusta mihinkään suuntaan.

Alkoholi masentaa pitkäksi aikaa jos sitä juo.

Masennukseni parani, kun lopetin viikonloppuisen tissuttelun ja masennuslääkkeiden syönnin. Lääkkeet muuttivat minua petollisesti ja pikkuhiljaa. Minusta tuli tylsä ja aloitekyvytön. Odotin vain viikonloppua, jolloin join ja olin taas elävä ihminen. Ymmärsin, ettei alkoholi oloa ainakaan paranna, mutta se lääkekooma jota luulin masennukseksi oli meni pois. 

Oikeasti en koskaan edes ollut masentunut. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tästä diagnosoitiin masennus. Hyvä, että jäin edes henkiin. Lääkkeet tekivät minusta myös itsetuhoisen, vaikka koskaan ennen en ollut itseäni halunnut vahingoittaa. 

Älkää lopetelko lääkityksiä omin päin, mutta harkitkaa vakavasti niiden hyödyt, ennen kuin alatte syömään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitanut masennustani luopumalla kaikista sellaisista ihmis(suhte)istä, joiden koen lisäävän huonoa oloani.

Aika yksinäistä on, mutta parempi yksin kuin törppöjen kanssa.

Omassa rauhassa oppii kuuntelemaan sisintään ja lopulta alkaa pitää itseään arvokkaana ja tärkeänä. Muiden mielipiteistä ja puheista viis.

-erakko maalta

Minulla on tämä sama. En olisi varmasti hengissäkään, ellen olisi siivonnut elämästäni niitä ihmisiä, ketkä ylläpitivät masennustani ja aiheuttivat pahaa oloa.

Jokaisella on varmasti yksilölliset tilanteet. Ja joku voi kärsiä yksinäisyydestä. Itselleni on elinehto, että elämässäni ei ole yhtään ihmistä joka imee energiaani ja mäkättää paskaansa korvani juuressa.

Minun elämässäni juuri masentuneet ovat tällaisia ihmisiä.

Tämä! Poistan elämästäni välittömästi kaikki masentuneet, koska sitä itsekeskeistä valitusta ei jaksa kuunnella erkkikään.

parempi heidänkin kannaltaan, että pääsevät sinun seurastasi pois. 

Toivottavasti voit pian jo paremmin.

Kiitos, että ketju on saanut olla täällä, eikä sitä ole poistettu. Keskivaikea masennus todettu, ja muiden samaa sairastavien kommentit helpottavat.

Haluan jakaa tässä oman kokemukseni. On ollut päiviä, jolloin en pääse metriä lähemmäksi tiskiallasta. Tiskit kerääntyy, mutta ihan fyysisesti en vaan kykene astumaan sitä askelta.

Nyt, tilanne on parempi. Melkein kaikki on tiskattu, ja ruokaakin laitettu. Ehkä pääsen aamulla suhkuun. 😎

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva oikeasti ymmärtää että masennusta on montaa eri laatua. On tutkittu juttu että kaikista empatiakyvyttömiä ja kylmiä on ne hyvätuloiset ja rikkaat joille ei koskaan ikinä tapahdu mitään.

Kai nyt hyvätuloinen ja rikaskin voi masentua, jos se masennus kerran on sellainen sairaus että se vaan jostain tulee eikä sille mitään voi.

Oletko ystävällinen ja vaikka ihan pinnallisesti googletat mitä se masennus oikein tarkoittaa ja tule sitten keskustelemaan. Osaatko googlettaa ja ymmärrtäkö lukemaasi?

ihmettelen vain mitä tuo hyvätuloisuus tähän liittyy.

Etkö sinä osaa lukea vai et viitsi?

Tuossa sanottiin, että on tutkittu juttu, että kaikista empatiakyvyttömämpiä on hyvätuloiset ja rikkaat.

Minäkin olen kuullut siitä tutkimuksesta jossain, eikä se yllättänyt yhtään.

Olen sitä mieltä, että varmasti tuo kirjoittaja tietää myös, ettei rikkaus suojaa masennukselta.

Pointti taisi olla, että mitä rikkaammaksi ja hyvätuloisemmaksi tulet, niin sen todennäköisemmin olet epäempaattinen ja kylmä ihminen. Se korreloi tuon empatiakyvyn kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lenkkeilystä oli minulle apua. 

t. keskivaikeasta masennuksesta toipunut

Hyvä.

Minullekin oli eräästä liikunnan muodosta apua, mutta sitä pystyin harrastamaan vasta sitten, kun olin levänny ja maannut tarpeeksi.

Minulle on siis ollut hyötyä

makaamisesta

nukkumisesta

siitä että viimein sain kyynelkanavani auki

liikunnasta

siitä että tulin kuuluksi ja kohdatuksi ja sain puhua traumaattisista asioista ihmisille, joka ei neuvonut mitään tyhmiä neuvoja, vaan kohtasi minut ihmisenä mitätöimättä

Rutiinit auttavat varmasti monia, mutta minua auttoi se, että teen asioita silloin kun minusta hyvältä tuntuu, eikä silloin kun niitä muka kuuluisi tehdä.

Sosiaaliset suhteet auttavat monia varmastikin, mutta minua taas auttoi se, että luovuin niistä melkein täydellisesti.

Lääkkeet eivät auttaneet, vaan aiheuttivat paljon pahaa. Vain akuutissa unettomuudessa oli elintärkeää saada unta, jolloin perus unilääkkeet pelastivat henkeni

Ravinnossa en ole huomannut mitään vaikutusta mihinkään suuntaan.

Alkoholi masentaa pitkäksi aikaa jos sitä juo.

Yksi asia mitä en itse oikein ymmärrä on se että miten tuo makaaminen on edes mahdollista. Itseltä menisi aika pian asunto alta jos jäisin sänkyyn makaamaan. Saisin potkut. Lapsilta loppuisi ruoka ja koira jäisi hoitamatta. Oletteko te kaikki yksinasuvia sinkkuja ja jo ennen masennusta jossain halvimmassa mahdollisessa tuetussa asunnossa, vai miten tuo edes on mahdollista? En itse voi kauheasti kysellä itseltäni että tuntuuko tänään hyvältä vai huonolta, kello soi viideltä, vedän vaatteet päälle, juon kahvin ja laahustan töihin, tuntui miltä tuntui.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneen kohtaaminen

Masennustiloista kärsivän, hänen läheistensä ja työtovereittensa on tärkeää ymmärtää depression moniulotteinen luonne. Masennus ei näy aina päälle, varsinkaan nuorilla. Muiden voi olla vaikea ymmärtää, miten huonosti henkilö voi psyykkisesti tai kuinka voimattomaksi hän tuntee itsensä.

Vakavat ja toistuvat masennustilat eivät ole tahdonalaisia tiloja. Niistä ei voi toipua "ryhdistäytymällä". Vaikka masennustiloihin ja masennusalttiuteen voi pidemmällä aikavälillä vaikuttaa erilaisin psykologisin keinoin, vakavasti masentuneelle annetut kehotukset "ryhdistäytyä" vain pahentavat masennustiloista kärsivien syyllisyyden ja huonommuuden tunteita.

Masentunut ihminen ei usein osaa ilmaista toiveitaan ja tunteitaan. Tällöin hän ei myöskään voi odottaa toisten ymmärtävän häntä. Loputon uhrautuminen uuvuttaa ihmisen, jolloin tuloksena voi olla katkeroituminen ja masennus. Yksin jääminen on monelle pelottavampaa kuin alistuminen.

Masennusalttiille on usein ominaista niin sanotut riippuvaiset piirteet eli tavallista voimakkaampi hylätyksi tai väheksytyksi tulemisen pelko. Siksi heidän on vaikea pitää puoliaan ja he alistuvat liian helposti toisten tahtoon. Terveen itsekkyyden ja omien oikeuksien puolustamisen oppiminen on kuitenkin vaikeaa ilman kanssaihmisten ymmärrystä tai psykoterapeuttista tukea.

Surematon suru läheisen kuoleman tai menetyksen yhteydessä on usein eriasteisten masennustilojen taustatekijä. Tuttavien pinnalliset lohdutuksen sanat monesti vain syventävät pitkittyvää surua. Masennukseksi muuttuvan surun taustalla on useasti erilaisia ilmaisemattomiksi jääneitä kipeitä tunteita ja mielikuvia.

Hyvä kirjoitus. Mua noissa neuvoissa tympii just se pinnallisuus. Siitä tulee olo, ettei neuvoja ymmärrä masennusta syvällisemmin, vaan kuvittelee sen olevan hetkellistä alakuloa, joka lähtee, kun vähän käy lenkillä tai leipoo. On totta, että liikunta, ravinto, uni, käsityöt yms. monesti edistävät toipumista ja rutiinit ovat hyvä juttu (kuten itsellänikin nämä kaikki edistivät), niin yhtä tärkeää on myös ymmärtää masennuksen luonne ja sen, miten syvälle sen lonkerot voivat mieleen ulottua ja mitä kaikkea sen taustalla on. Se isoin toipumistyö tehdään kuitenkin mielessä, sisäisen puheen ja negatiivisen ajattelukierteen muuttamisella pikkuhiljaa, eikä sillä, että vain pakotetaan itsensä liikkumaan ja tekemään jotakin. Kaikki eivät silti valitettavasti toivu, vaikka olisi kuinka yrittänyt kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva oikeasti ymmärtää että masennusta on montaa eri laatua. On tutkittu juttu että kaikista empatiakyvyttömiä ja kylmiä on ne hyvätuloiset ja rikkaat joille ei koskaan ikinä tapahdu mitään.

Kai nyt hyvätuloinen ja rikaskin voi masentua, jos se masennus kerran on sellainen sairaus että se vaan jostain tulee eikä sille mitään voi.

Oletko ystävällinen ja vaikka ihan pinnallisesti googletat mitä se masennus oikein tarkoittaa ja tule sitten keskustelemaan. Osaatko googlettaa ja ymmärrtäkö lukemaasi?

ihmettelen vain mitä tuo hyvätuloisuus tähän liittyy.

Etkö sinä osaa lukea vai et viitsi?

Tuossa sanottiin, että on tutkittu juttu, että kaikista empatiakyvyttömämpiä on hyvätuloiset ja rikkaat.

Minäkin olen kuullut siitä tutkimuksesta jossain, eikä se yllättänyt yhtään.

Olen sitä mieltä, että varmasti tuo kirjoittaja tietää myös, ettei rikkaus suojaa masennukselta.

Pointti taisi olla, että mitä rikkaammaksi ja hyvätuloisemmaksi tulet, niin sen todennäköisemmin olet epäempaattinen ja kylmä ihminen. Se korreloi tuon empatiakyvyn kanssa.

No en ihan purematta niele. Oman kokemuksen mukaan huonotuloiset ovat katkeria vähän kaikkia kohtaan, eikä mitenkään erityisen empaattisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lenkkeilystä oli minulle apua. 

t. keskivaikeasta masennuksesta toipunut

Hyvä.

Minullekin oli eräästä liikunnan muodosta apua, mutta sitä pystyin harrastamaan vasta sitten, kun olin levänny ja maannut tarpeeksi.

Minulle on siis ollut hyötyä

makaamisesta

nukkumisesta

siitä että viimein sain kyynelkanavani auki

liikunnasta

siitä että tulin kuuluksi ja kohdatuksi ja sain puhua traumaattisista asioista ihmisille, joka ei neuvonut mitään tyhmiä neuvoja, vaan kohtasi minut ihmisenä mitätöimättä

Rutiinit auttavat varmasti monia, mutta minua auttoi se, että teen asioita silloin kun minusta hyvältä tuntuu, eikä silloin kun niitä muka kuuluisi tehdä.

Sosiaaliset suhteet auttavat monia varmastikin, mutta minua taas auttoi se, että luovuin niistä melkein täydellisesti.

Lääkkeet eivät auttaneet, vaan aiheuttivat paljon pahaa. Vain akuutissa unettomuudessa oli elintärkeää saada unta, jolloin perus unilääkkeet pelastivat henkeni

Ravinnossa en ole huomannut mitään vaikutusta mihinkään suuntaan.

Alkoholi masentaa pitkäksi aikaa jos sitä juo.

Toivon, että tulet parempaan kuntoon. :) 

Minä luin positiivisia kirjoja, katsoin ilahduttavia sarjoja ja elokuvia, tapasin mukavia ihmisiä.

Söin mahdollisimman terveellisesti eli runsaasti kasviksia, marjoja, hedelmiä, kalaa, kokojyväleipää, pähkinöitä jne.

Alkoholi, tupakka tai huumeet eivät ole koskaan kiinnostaneet. 

Ns. pakkoliikunta muuttui ilahduttavaksi liikunnaksi eli pitkiksi ja rentouttaviksi kävelyreissuiksi, jotka selkeästi vaikuttivat mielialaani.

Olen selvinnyt myöhemmin rankoista fyysisistä sairauksista, jotka eivät masentaneet minua.

Seurustelua vältän, koska en kestä eroja. Yksin pärjään paremmin. :)

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, että ketju on saanut olla täällä, eikä sitä ole poistettu. Keskivaikea masennus todettu, ja muiden samaa sairastavien kommentit helpottavat.

Haluan jakaa tässä oman kokemukseni. On ollut päiviä, jolloin en pääse metriä lähemmäksi tiskiallasta. Tiskit kerääntyy, mutta ihan fyysisesti en vaan kykene astumaan sitä askelta.

Nyt, tilanne on parempi. Melkein kaikki on tiskattu, ja ruokaakin laitettu. Ehkä pääsen aamulla suhkuun. 😎

On tuttua tuo. Sitä on kuin jossain liimassa. Itse muistan joskus miettineeni, että pitäisikö minun hakea apua, kun en saa tätä vesihanaa auki. En vaan jaksa enää nostaa kättä. Mutta sitten en hakenut, koska ääni päässäni haukkui minut maan rakoon ja kertoi, etten saa rasittaa terveydenhuoltoa vaan oikeat sairaat vaan saa käyttää sitä.

Voimat olivat totaalisen loppu. Nukuin sitten monta päivää kuin tukki, kävin vain pissalla pari kertaa ja join kulauksen vettä.

Toipuminen kesti vuosia. Ja en muista kunnolla, miten sain apua. Olin ainakin osastolla jonkun aikaa.

Masennuksen vaikeusaste vaihteli ja olo oli aaltoilevaa.

Se on niin hauskaa, kun ihmiset tulivat sanomaan, että et sinä ole masentunut, kun jaksat nauraa ja käydä ulkonakin.

Voi kun olisivat vaan tienneet miten itsetuhoinen ihminen voi olla ja kuinka paha olo sinne näennäisesti reippaan kuoren taakse voi kätkeytyä.

Ihmiset kuvittelevat ja luulevat ihan naurettavan väärin toisista ihmisistä ja heidän jaksamisestaan.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, että ketju on saanut olla täällä, eikä sitä ole poistettu. Keskivaikea masennus todettu, ja muiden samaa sairastavien kommentit helpottavat.

Haluan jakaa tässä oman kokemukseni. On ollut päiviä, jolloin en pääse metriä lähemmäksi tiskiallasta. Tiskit kerääntyy, mutta ihan fyysisesti en vaan kykene astumaan sitä askelta.

Nyt, tilanne on parempi. Melkein kaikki on tiskattu, ja ruokaakin laitettu. Ehkä pääsen aamulla suhkuun. 😎

Suihkun jälkeen on puhdas, lämmin ja mukava olo. 

Suosittelen iltasuihkua. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lenkkeilystä oli minulle apua. 

t. keskivaikeasta masennuksesta toipunut

Hyvä.

Minullekin oli eräästä liikunnan muodosta apua, mutta sitä pystyin harrastamaan vasta sitten, kun olin levänny ja maannut tarpeeksi.

Minulle on siis ollut hyötyä

makaamisesta

nukkumisesta

siitä että viimein sain kyynelkanavani auki

liikunnasta

siitä että tulin kuuluksi ja kohdatuksi ja sain puhua traumaattisista asioista ihmisille, joka ei neuvonut mitään tyhmiä neuvoja, vaan kohtasi minut ihmisenä mitätöimättä

Rutiinit auttavat varmasti monia, mutta minua auttoi se, että teen asioita silloin kun minusta hyvältä tuntuu, eikä silloin kun niitä muka kuuluisi tehdä.

Sosiaaliset suhteet auttavat monia varmastikin, mutta minua taas auttoi se, että luovuin niistä melkein täydellisesti.

Lääkkeet eivät auttaneet, vaan aiheuttivat paljon pahaa. Vain akuutissa unettomuudessa oli elintärkeää saada unta, jolloin perus unilääkkeet pelastivat henkeni

Ravinnossa en ole huomannut mitään vaikutusta mihinkään suuntaan.

Alkoholi masentaa pitkäksi aikaa jos sitä juo.

Toivon, että tulet parempaan kuntoon. :) 

Minä luin positiivisia kirjoja, katsoin ilahduttavia sarjoja ja elokuvia, tapasin mukavia ihmisiä.

Söin mahdollisimman terveellisesti eli runsaasti kasviksia, marjoja, hedelmiä, kalaa, kokojyväleipää, pähkinöitä jne.

Alkoholi, tupakka tai huumeet eivät ole koskaan kiinnostaneet. 

Ns. pakkoliikunta muuttui ilahduttavaksi liikunnaksi eli pitkiksi ja rentouttaviksi kävelyreissuiksi, jotka selkeästi vaikuttivat mielialaani.

Olen selvinnyt myöhemmin rankoista fyysisistä sairauksista, jotka eivät masentaneet minua.

Seurustelua vältän, koska en kestä eroja. Yksin pärjään paremmin. :)

Kiitos kiitos. Siis todellakin olen tullut parempaan kuntoon jo aikoja sitten.

Olen lähellä normaalia ollut jo vuosia.

Minusta tuntuu, että olen jotenkin vahvistunut ihmisenä. Ihmettelen joskus miten terveet ihmiset näyttävät inisevän ihan mitättömistä asioista, joista itse ei todellakaan jaksa olla moksiskaan.

Yksin pärjää paremmin kuin hyvin. Yleensä seurustelusuhteet vievät paljon energiaa, ja vain harvoin antavat enemmän kuin ottavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneen kohtaaminen

Masennustiloista kärsivän, hänen läheistensä ja työtovereittensa on tärkeää ymmärtää depression moniulotteinen luonne. Masennus ei näy aina päälle, varsinkaan nuorilla. Muiden voi olla vaikea ymmärtää, miten huonosti henkilö voi psyykkisesti tai kuinka voimattomaksi hän tuntee itsensä.

Vakavat ja toistuvat masennustilat eivät ole tahdonalaisia tiloja. Niistä ei voi toipua "ryhdistäytymällä". Vaikka masennustiloihin ja masennusalttiuteen voi pidemmällä aikavälillä vaikuttaa erilaisin psykologisin keinoin, vakavasti masentuneelle annetut kehotukset "ryhdistäytyä" vain pahentavat masennustiloista kärsivien syyllisyyden ja huonommuuden tunteita.

Masentunut ihminen ei usein osaa ilmaista toiveitaan ja tunteitaan. Tällöin hän ei myöskään voi odottaa toisten ymmärtävän häntä. Loputon uhrautuminen uuvuttaa ihmisen, jolloin tuloksena voi olla katkeroituminen ja masennus. Yksin jääminen on monelle pelottavampaa kuin alistuminen.

Masennusalttiille on usein ominaista niin sanotut riippuvaiset piirteet eli tavallista voimakkaampi hylätyksi tai väheksytyksi tulemisen pelko. Siksi heidän on vaikea pitää puoliaan ja he alistuvat liian helposti toisten tahtoon. Terveen itsekkyyden ja omien oikeuksien puolustamisen oppiminen on kuitenkin vaikeaa ilman kanssaihmisten ymmärrystä tai psykoterapeuttista tukea.

Surematon suru läheisen kuoleman tai menetyksen yhteydessä on usein eriasteisten masennustilojen taustatekijä. Tuttavien pinnalliset lohdutuksen sanat monesti vain syventävät pitkittyvää surua. Masennukseksi muuttuvan surun taustalla on useasti erilaisia ilmaisemattomiksi jääneitä kipeitä tunteita ja mielikuvia.

Hei! Kirjoitit kuin minun elämästäni. Perustuuko kuvauksesi kenties ammatilliseen kokemukseesi ja osaisitko vinkata kirjallisuutta tämän tyyppisistä masennuksen taustatekijöistä? Lukisin aiheesta mielelläni lisää ihan itsetuntemuksenkin avuksi.

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00389

Teksti on tuolta.

Jokaisen kannattaisi lukea ainakin tuo.

Liikunta ja toiminnalliset elementit parantavat ja ennaltaehkäisevät masennusta ihan oikeiden tutkimustekin mukaan, eli ylös, ulos ja pois sieltä sohva pohjalta!! 😌

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lenkkeilystä oli minulle apua. 

t. keskivaikeasta masennuksesta toipunut

Hyvä.

Minullekin oli eräästä liikunnan muodosta apua, mutta sitä pystyin harrastamaan vasta sitten, kun olin levänny ja maannut tarpeeksi.

Minulle on siis ollut hyötyä

makaamisesta

nukkumisesta

siitä että viimein sain kyynelkanavani auki

liikunnasta

siitä että tulin kuuluksi ja kohdatuksi ja sain puhua traumaattisista asioista ihmisille, joka ei neuvonut mitään tyhmiä neuvoja, vaan kohtasi minut ihmisenä mitätöimättä

Rutiinit auttavat varmasti monia, mutta minua auttoi se, että teen asioita silloin kun minusta hyvältä tuntuu, eikä silloin kun niitä muka kuuluisi tehdä.

Sosiaaliset suhteet auttavat monia varmastikin, mutta minua taas auttoi se, että luovuin niistä melkein täydellisesti.

Lääkkeet eivät auttaneet, vaan aiheuttivat paljon pahaa. Vain akuutissa unettomuudessa oli elintärkeää saada unta, jolloin perus unilääkkeet pelastivat henkeni

Ravinnossa en ole huomannut mitään vaikutusta mihinkään suuntaan.

Alkoholi masentaa pitkäksi aikaa jos sitä juo.

Yksi asia mitä en itse oikein ymmärrä on se että miten tuo makaaminen on edes mahdollista. Itseltä menisi aika pian asunto alta jos jäisin sänkyyn makaamaan. Saisin potkut. Lapsilta loppuisi ruoka ja koira jäisi hoitamatta. Oletteko te kaikki yksinasuvia sinkkuja ja jo ennen masennusta jossain halvimmassa mahdollisessa tuetussa asunnossa, vai miten tuo edes on mahdollista? En itse voi kauheasti kysellä itseltäni että tuntuuko tänään hyvältä vai huonolta, kello soi viideltä, vedän vaatteet päälle, juon kahvin ja laahustan töihin, tuntui miltä tuntui.

Et ole kuullut sairauslomasta? Osa masentuneista jaksaa käydä töissä, keskivaikeassa ja varsinkin vaikeassa masennuksessa sairausloma on usein tarpeen. Ja kyllä osa kykenee ne pakolliset asiat hoitamaan just ja just, mutta ei kaikki siihenkään pysty, vaan saattaa tarvita osastohoitoa. Suomessa on myös paljon sinkkutalouksia ja yllättävän paljon yksinäisiä, joilla ei oikeasti ole mitään tukiverkkoa. Ja kyllä masentuneita asunnottomiakin tästä maasta löytyy. Ole onnellinen, että olet sen verran toimintakykyinen, että pystyt tuohon kaikkeen. Masennus ei ole sitä, että tuntuu aamulla vähän ikävältä.