Empaatit ja henkisen polun kulkijat, miten löydätte ystäviä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin löytäneeni samanhenkisen ystävän "piireistä", mutta alkoi opettaa ja neuvoa pyytämättä. Olisi pitänyt muuttua aktiiviseksi ekstovertiksi.

"Piireissä" oli myös sellaista pakotettua "pseudo intimacy", että harjoitusten aikana tuntui läheiseltä ja ihmiset paljasti liikaakin itsestään, vaikka oikeassa elämässä emme tunteneet.

Tuon kyseisen henkilön kanssa välit viileni yhtä nopeasti kuin ne oli lämmenneet. Nyt kuulin muualta, että hän oli tappanut itsensä. Ei liity mitenkään ystävyyteemme, siitä on vuosia aikaa ja viimeisistä viesteistämme myös. Mutta oli siis epätasapainossa eikä "piirit" ratkaisseet hänen ongelmiaan, vaikka yritti neuvoa muita ja opiskeli itse valmentajaksi.

Tässä hyvä esimerkki, miten nämä "piirit" usein toimivat. Esimerkiksi tuo, että paljastat enemmän, kuin normaaleissa sosiaalisissa tapaamisissa paljastaisit, on kuvaavaa. On aivan varmaa, että noissa "piireissä" pyörii ihmisiä, jotka etsivät hyväksikäytettäviä reppanoita jonkun "henkinen kasvu" -jorinan varjolla.

Piirien ja kulttien toimintaa auttaa, kun kerätään ihmisistä tietoja silloin kun ovat haavoittuvassa tilassa. Myöhemmin näillä tiedoilla ja spiritual high -tilassa tehdyillä teoilla saadaan ihmiset pysymään kultissa. 

Näinhän ne toimii. Ja hyväuskoiset luulevat "kasvavansa henkisesti".

"Minulle tuli täytenä yllätyksenä, että näinkin monet kirjoittavat aivan tosissaan "kulkevansa henkisellä polulla" aivan kuin se olisi jo joku vakiintunut asia. "

Mitä sen sitten pitäisi olla? Minäkin olen kulkenut henkisellä polulla jo varhaisesta nuoruudesta lähtien. Lukenut kirjoja, käynyt kursseilla ja luennoilla, harrastanut meditaatiota ja käyttänyt alan palveluita. Eikö se ole henkisellä polulla kulkemista ainakin näin maallisesta mielessä, eräänlainen elämäntapa.

Emmekö me kaikki kehity joka tapauksessa henkisesti ja ihmisenä jo elämänkokemuksenkin myötä?

Me vain yritämme tietoisemmin panostaa asiaan.

Eikö elämä ole aika tyhjää jos siinä ei ole muuta kuin pelkät maalliset asiat? Ei ole uskoa mihinkään? Eikö mikään muu kiinnosta? Minua ainakin kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

"Minulle tuli täytenä yllätyksenä, että näinkin monet kirjoittavat aivan tosissaan "kulkevansa henkisellä polulla" aivan kuin se olisi jo joku vakiintunut asia. "

Mitä sen sitten pitäisi olla? Minäkin olen kulkenut henkisellä polulla jo varhaisesta nuoruudesta lähtien. Lukenut kirjoja, käynyt kursseilla ja luennoilla, harrastanut meditaatiota ja käyttänyt alan palveluita. Eikö se ole henkisellä polulla kulkemista ainakin näin maallisesta mielessä, eräänlainen elämäntapa.

Emmekö me kaikki kehity joka tapauksessa henkisesti ja ihmisenä jo elämänkokemuksenkin myötä?

Me vain yritämme tietoisemmin panostaa asiaan.

Eikö elämä ole aika tyhjää jos siinä ei ole muuta kuin pelkät maalliset asiat? Ei ole uskoa mihinkään? Eikö mikään muu kiinnosta? Minua ainakin kiinnostaa.

Sinä osaat katsoa asiaa vain siitä omasta vinkkelistäsi käsin. Olet jo kauan "käyttänyt alan palveluita" (kuulostaa pahalta ja kalliilta) sekä lukenut alan (mikä "ala" tämä on?) kirjallisuutta. Joku on jopa kurssittanut sinua ajattelemaan oikein. Mutta ihminen ei kehity henkisesti. Se on satua, jonka joku on saanut sinut uskomaan. Ihminen oppii kokemuksistaan ja muuttuu (toisinaan) kokemustensa myötä. Mitään "henkistä kehitystä" tai "henkisyyttä" ei ole olemassakaan. Tuo panostaminen johonkin, jota ei ole, on turhaa. Se vain pönkittää omaa kokemustasi siitä, että olet jotenkin parempi, kuin muut. Et tietenkään myönnä tätä ääneen, koska sittenhän sinua pidettäisiin itsekeskeisenä, eikä henkistyneenä. Mutta koko henkisen kasvun käsite perustuu juuri tähän, että siellä "polulla" kulkevat näkevät kaiken syvemmin ja paremmin ja ovat edistyneempiä ihmisenä, koska eivät ole pinnallisia, mutta samaan aikaan he ovat kaikista pinnallisimpia, koska pitävät itseään parempana, kuin muut. Heille henkisestä kasvusta tulee status-asia. Suosittelen, että palaat takaisin maan pinnalle ja olet taas ihan tavallinen. Silloin voit kokea yhteyden tunnetta kaikkien meidän tavallisten ihmisten kanssa. Ei tarvitse enää käyttää aikaa eikä rahaa "alan" kursseihin ja kirjallisuuteen. Ei tarvitse enää tavoitella jotain kuvitteellista valaistumista, vaan voi alkaa elää.

"Mistä tiedät, että olet "kasvanut henkisesti"`? Onko sille joku mittari?"

Ei minulla ainakaan ole. Uskon näihin new agesta tuttuihin asioihin: karmaan ja jälleensyntymiseen, elämäntehtävään ja sielun suunnitelmaan ym.

Jos elämä jatkuu henkimaailmassa, niin siellä on tarkoitus arvioida maallista elämää laajemmasta tietoisuudesta käsin ja omien henkioppaiden kanssa, mikä meni hyvin ja saavutettiinko ne asiat miksi tänne tultiin, teitkö parhaasi vai kohtelitko muita huonosti jne Sittenpä se selviää kasvoinko. Jos elämä ei jatkukaan, niin ei voi mitään, mutta varaudun että niin voi käydä ja vastuutakin on otettava...

Haluan uskoa tähän mieluummin kuin siihen, että millään ei ole mitään väliä ja kuoleman jälkeen ihmiset vaan jaetaan taivaaseen tai helvettiin riippuen siitä uskotko johonkin oppeihin vai et.

FWIW, yoga-suutras of MaharSi Patañjali (n. 200 eaa): 

saucaat svaan.ga-jugupsaa, parair a-saMsargaH (väliviivat lisätty lukemisen helpottamiseksi, ROFLOL):

puhtaudesta (sautshaat) [seuraa] inho (dsugupsaa) omia jäseniä [kohtaan] (sva-ang-ga) [ja] haluttomuus liittyä toisten seuraan / harrastaa sexiä toisen kaa?

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia tuntuvat olevan juuri ne ihmiset jotka korostavat sitä miten empaattisia ovat tai jopa kutsuvat itseään empaatikoksi, samoin henkiseksi itseään luonnehtivat ihmiset ovat usein sitä vain hyvin pinnallisella tavalla. Moni näistä tapauksista on yllättäen narsistisia tai muuten hyvin julmia ja itseriittoisia, itsekkäitä ihmisiä jotka käyttävät muita hyväkseen...esimerkiksi juuri henkisissä piireissä liikkuu paljon näitä "auttajia" ja "parantajia" jopa guruina itseään pitäviä "johtajia".

Olkaa varuillanne!

Todellinen henkinen polku on kuljettava yksin

Totta. Apua silti saa ja kannattaa pyytää, jos jokin alkaa painaa liikaa. Itse olen huomannut, että henkisen tien kulkeminen on pitkälti omien sisäisten solmujen selvitystä ja tavallaan uudelleenlinjautumista omaksi itseksi vuosikausien ympäristöstä tulleen ehdollistamisen ja muokkaamisen myötä. Kun on linjassa itsensä kanssa, niin on helpompi olla sitä myös muiden kanssa.

Tuosta avun pyytämisestä vielä sen verran, että siinä kannattaa olla ehdottoman valikoiva ja kuunnella omaa vaistoa, millaiset fiilikset auttajasta tulee. Kaikki apuaan tällä kentällä tarjoavat eivät ole vilpittömin mielin liikkeellä, mitä tässä keskustelussa onkin jo sivuttu. Osalla taas ei yksinkertaisesti ole osaamista esimerkiksi traumojen käsittelyyn liittyen, jolloin he voivat tahtomattaan aiheuttaa vahinkoa yrittämällä saada autettavaansa esimerkiksi antamaan liian nopeasti anteeksi. Minulla on kokemusta tällaisesta hyväntahtoisesta mutta isommissa asioissa naiivista auttajasta, jonka kanssa pahimpien sisäisten haavojen käsittely jäi puoliväliin, koska hänen lähestymistapansa ei yksinkertaisesti soveltunut siihen. Onneksi löysin sittemmin toisen, kokeneemman ja vaikeissakin pulmissa auttamaan kykenevän henkilön. Vinkki: parhaat auttajat ovat yleensä varsin "taviksen" oloisia eivätkä yritä luoda itsestään mielikuvaa jonain superspesiaalina valotyöläisenä tai guruna.

Se on omien tunteiden sietämistä. Sitten kun sietää, voi nähdä niiden läpi.

Oleminen on yksinkertaista. Siksi näiden oppien kaupallistaminen joksikin "kuuden kohdan ohjelmaksi" tai askelmiksi on epäluontevaa ja niiden seuraaminen vie ulos itsestä, tuonne jonnekin tavoitteeseen tai jonkun toisen äänen kuunteluun.

"Sinä osaat katsoa asiaa vain siitä omasta vinkkelistäsi käsin."

Kyllä ja niin varmasti sinäkin. Kirjoitit millaisia henkiset ihmiset mielestäsi ovat ja vielä kehoitit palaamaan maan pinnalle.

Minusta tässä oli vahvoja ja yleistäviä olettamuksia, joihin en kokenut sopivani.

"Joku on jopa kurssittanut sinua ajattelemaan oikein."

Olen tutkinut monenlaisia asioita, myös uskontoa. New age ajatteluun kuuluu ennenkaikkea vapaus ja vastuu. Kukaan ei vaadi uskomaan johonkin, vaan jokainen itse valitsee mihin uskoo ja mihin perehtyy kaikesta tarjonnasta.

" Mutta ihminen ei kehity henkisesti. Se on satua, jonka joku on saanut sinut uskomaan."

Vaikka en kehittyisikään niin olen saanut näistä asioista ainakin näkökulmia itselleni ja ongelmien käsittelyyn ja toivoa, että kaikella voisi olla myös jokin suurempi tarkoitus. Uskon että elämässä on paljon vielä sellaista mitä emme tiedä, näe tai voi todistaa. Siksi olen avoin näille henkisillä näkökulmille että voisin myös ymmärtää paremmin elämää.

Eikö sekin ole henkistä kasvua parhaimmillaan jos oppii kokemuksistaan? Minusta on. Usein ajatellaan että sielun kehityksen tie on ikuinen ja me jotka ihmisenä elämme, olemme vielä ihan alussa henkisessä evoluutiossa. En edes oleta että henkinen kehitys olisi jokin nopea juttu, joka tapahtuisi kiirehtimällä ja kursseja paljon käymällä.

"Tuo panostaminen johonkin, jota ei ole, on turhaa. Se vain pönkittää omaa kokemustasi siitä, että olet jotenkin parempi, kuin muut."

Mikähän se jotenkin mahtaa olla? Näiden vuosikymmenien aikana olen huomannut jo olevani ihan tavallinen. Minulla ei ole tällä henkiselläkään puolella mitään erityistaitoja, en ole näkijä, meedio tai mitään muutakaan. Eihän tälläisen harrastukset tee ihmisestä mitenkään parempaa.

"Silloin voit kokea yhteyden tunnetta kaikkien meidän tavallisten ihmisten kanssa"

Voihan se mennä toisinpäinkin. Jos ihminen ei ole ihan valtavirran ajattelija ja eläjä, voi olla että omasta halusta huolimatta muut eivät koe yhteyttä häneen. Henkisten asioiden ei pitäisi olla este. Monet henkiset liikkeet opettavat että ihmiset ovat siskoja ja veljiä keskenään ja että riippumatta siitä millaisia olemme, meillä on samanlainen sielu tai jumalkipinä.

"Heille henkisestä kasvusta tulee status-asia."

Itse en voi samaistua sellaiseen ajatteluun. Uskonnollisissa ja henkisissä porukoissa on monenlaista ihmistä. Kaikilla ei välttämättä ole tervettä järkeä ja taustalla voi olla vaikka mielenterveys ongelmia. Voihan olla että alun innostuksen jälkeen osataan ajatella maltillisemmin.

Up

Vähän sama ongelma. Ilkeän kuuloisia nuo kommentit, että ehkä sitten että olekaan niin empaattinen. Kuvitellaan, että vain se toinen osapuoli on tarvitseva ja toinen on koko ajan antava, ymmärtävä yli-ihminen. Tai ainakin itselle tulee tuollaisia ajatuksia.

Itse luotan Jumalaan. Uskon, että hän on luonut meistä jokaisen tiettyä tarkoitusta varten. Kaikella kokemallamme on merkitystä. Siksi jokainen on arvokas. Pahimmat kokemukset ihmisistä tulee kuitenkin ns julkiuskovaisista. Tai ehkä odotin heiltä enemmän. Vai vapautuuko tästä ongelmasta ja kaikki on hyvää, kun lakkaa odottamasta muilta yhtään mitään. Ehkä olen jäänyt vähän yksin siksi, että vaikutan hiljaiselta, tyytyväiseltä ja saatan arvostaa materialistista hyvää enemmän kuin myönnän. Kauhea sanoa, että se tuo turvaa enemmän (perhe, koti, työ) kuin ailahtelevat ihmiset ympärillä. Samalla kuitenkin vahvasti vältän puhumasta omista hyvistä asioistani.

Empaatiiko- sana saa jo ottamaan askelen taaksepäin.

Henkisesti kehittyneen ihmisen velvollisuus on kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia tuntuvat olevan juuri ne ihmiset jotka korostavat sitä miten empaattisia ovat tai jopa kutsuvat itseään empaatikoksi, samoin henkiseksi itseään luonnehtivat ihmiset ovat usein sitä vain hyvin pinnallisella tavalla. Moni näistä tapauksista on yllättäen narsistisia tai muuten hyvin julmia ja itseriittoisia, itsekkäitä ihmisiä jotka käyttävät muita hyväkseen...esimerkiksi juuri henkisissä piireissä liikkuu paljon näitä "auttajia" ja "parantajia" jopa guruina itseään pitäviä "johtajia".

Olkaa varuillanne!

Todellinen henkinen polku on kuljettava yksin

Totta. Apua silti saa ja kannattaa pyytää, jos jokin alkaa painaa liikaa. Itse olen huomannut, että henkisen tien kulkeminen on pitkälti omien sisäisten solmujen selvitystä ja tavallaan uudelleenlinjautumista omaksi itseksi vuosikausien ympäristöstä tulleen ehdollistamisen ja muokkaamisen myötä. Kun on linjassa itsensä kanssa, niin on helpompi olla sitä myös muiden kanssa.

Tuosta avun pyytämisestä vielä sen verran, että siinä kannattaa olla ehdottoman valikoiva ja kuunnella omaa vaistoa, millaiset fiilikset auttajasta tulee. Kaikki apuaan tällä kentällä tarjoavat eivät ole vilpittömin mielin liikkeellä, mitä tässä keskustelussa onkin jo sivuttu. Osalla taas ei yksinkertaisesti ole osaamista esimerkiksi traumojen käsittelyyn liittyen, jolloin he voivat tahtomattaan aiheuttaa vahinkoa yrittämällä saada autettavaansa esimerkiksi antamaan liian nopeasti anteeksi. Minulla on kokemusta tällaisesta hyväntahtoisesta mutta isommissa asioissa naiivista auttajasta, jonka kanssa pahimpien sisäisten haavojen käsittely jäi puoliväliin, koska hänen lähestymistapansa ei yksinkertaisesti soveltunut siihen. Onneksi löysin sittemmin toisen, kokeneemman ja vaikeissakin pulmissa auttamaan kykenevän henkilön. Vinkki: parhaat auttajat ovat yleensä varsin "taviksen" oloisia eivätkä yritä luoda itsestään mielikuvaa jonain superspesiaalina valotyöläisenä tai guruna.

Mitä on henkinen tie? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empaatti? Eli joku erityisherkkä? "Empaatiksi kutsutaan henkilöä, joka on poikkeuksellisen tietoinen toisten ihmisten tunteista, tarpeista ja jopa kehollisista tuntemuksista. Empaatin on erityisen tärkeää opetella asettamaan terveitä rajoja ja muistaa huolehtia omasta jaksamisestaan. Ylikuormittunut empaatti saattaa jopa sairastua, mikäli hän kanniskelee toisten ihmisten tunteita, kipuja ja kolotuksia liian pitkään. Maadoittuminen ja luontoyhteys ovat erityisen tärkeitä voimaantumisen lähteitä empaateille."

Siis täh? Eli jauhat mielessäsi muiden tyyppien tuntemuksia, kipuja ja muita asioita?

Ja että "Aistit toisten ihmisten tunteet herkästi ja saatat jopa erehtyä luulemaan niitä omiksesi."

"Tunnetilasi saattaa muuttua kuin taikaiskusta."

Tai jotain: "Tunnet ylitsepursuavaa rakkautta ja suojelunhalua viattomia luontokappaleita ja lapsia kohtaan."

Sairasta.

Empaatti tuntee asiat fyysisesti, jos esimerkiksi kerron että sydämeni särjettiin uutenavuotena, empaatti tuntee tämän myös. Empaattina selviytyminen vaatii sitä, että oppii maadoittumaan niin hyvin, ettei jokainen kynnen lohjeaminen tunnu omassa kehossa.

Miten tuo maadotus tehdään?

Kun elämäni on just tota.

Vitsinä olen heittänyt että olen magneetti. Vaikka kuinka olis hyvä päivä niin tosi toivotonta pitää sitä yllä kuin muilla menee surkeasti.

Vierailija kirjoitti:

Etsi ensin yhteisö, sieltä saa niitä ystäviä. Esim itse olen saanut ystäviä kundaliinijoogasta, meditaatio-illoista, henkisen tien kursseista. Ystäviä saa helposti noista piireistä.

Ilkeitä ja epähenkisiä en minäkään siedä.

Henkisen tien kurssit, varoisin niitä etenkin jos siellä johtavina henkilöinä toimivat eivät siedä eri tavalla ajattelevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empaatti? Eli joku erityisherkkä? "Empaatiksi kutsutaan henkilöä, joka on poikkeuksellisen tietoinen toisten ihmisten tunteista, tarpeista ja jopa kehollisista tuntemuksista. Empaatin on erityisen tärkeää opetella asettamaan terveitä rajoja ja muistaa huolehtia omasta jaksamisestaan. Ylikuormittunut empaatti saattaa jopa sairastua, mikäli hän kanniskelee toisten ihmisten tunteita, kipuja ja kolotuksia liian pitkään. Maadoittuminen ja luontoyhteys ovat erityisen tärkeitä voimaantumisen lähteitä empaateille."

Siis täh? Eli jauhat mielessäsi muiden tyyppien tuntemuksia, kipuja ja muita asioita?

Ja että "Aistit toisten ihmisten tunteet herkästi ja saatat jopa erehtyä luulemaan niitä omiksesi."

"Tunnetilasi saattaa muuttua kuin taikaiskusta."

Tai jotain: "Tunnet ylitsepursuavaa rakkautta ja suojelunhalua viattomia luontokappaleita ja lapsia kohtaan."

Sairasta.

Empaatti tuntee asiat fyysisesti, jos esimerkiksi kerron että sydämeni särjettiin uutenavuotena, empaatti tuntee tämän myös. Empaattina selviytyminen vaatii sitä, että oppii maadoittumaan niin hyvin, ettei jokainen kynnen lohjeaminen tunnu omassa kehossa.

Miten tuo maadotus tehdään?

Kun elämäni on just tota.

Vitsinä olen heittänyt että olen magneetti. Vaikka kuinka olis hyvä päivä niin tosi toivotonta pitää sitä yllä kuin muilla menee surkeasti.

Unohda nuo typerät maadoittamiset, jotka eivät toimi. Pyydä Jeesusta elämääsi. Kun tulet uskoon, et tarvitse enää terapiaa, self helppiä, new agea tai mielen tyhjentämistä. Kaikki on heti selvää ja kirkasta. Uudelleensynnyt niin sanotusti.

Koeta mennä johonkin jooga tai meditaatioryhmään mukaan. Session jälkeen kysy reippaasti tuleeko joku mukaan teekupposelle jonnekin. Sitten vaan numeroita vaihtamaan samanhenkisten seurassa.

Onko joku hengellisellä tiellä oleva tehnyt seksityötä? Minä haluaisin tehdä, mutta jotenkin se pelottaa ja kaipaan hengellisyydestä tukea.

Vierailija kirjoitti:

Koeta mennä johonkin jooga tai meditaatioryhmään mukaan. Session jälkeen kysy reippaasti tuleeko joku mukaan teekupposelle jonnekin. Sitten vaan numeroita vaihtamaan samanhenkisten seurassa.

Tämä. Ei kukaan samanhenkinen tule postiluukusta väkisin sisään kysymään sinua ystäväksi, Ap. Joskus on itse tehtävä aloite.