Lue keskustelun säännöt.
Empaatit ja henkisen polun kulkijat, miten löydätte ystäviä...
Tai siis semmoisia ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla? Tai parisuhteita? Mitä pidemmälle olen päässyt henkisessä kehityksessäni, sitä vähemmän on ihmisiä joiden kanssa ei tule paha olla. En kestä pinnallisuutta enkä epäaitoutta enää vähääkään eivätkä ystävyyssuhteet tunnu tuovan oikein mitään plussaa elämään. Vielä vaikeampaa on parisuhteen löytäminen... Yksinkö koko elämä?
Kommentit (434)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli monia henkisiä ihmisiä tuttavissa, mutta "vaihdoin" heidät taviksiin. Huumori ja empatia lisääntyi eksponentiaalisesti. Ajattelen, että ei ollut toimiva se entisaikojen kristillinen yhtenäiskulttuuri, joka madalsi jokaisen maan matoseksi (paitsi miehet se ylensi). Mutta ei ole hyvä tämäkään kaikkivoipaisuuden ja itsekeskeisyyden höttö, mitä nykyhengellisyys on.
Vaihtaminen taisikin käydä niin, että heillä oli seurassasi jatkuvasti paha olo, eikä aikaa tapaamisille jostain kumman syystä tuntunut enää löytyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirtehisen hauskaa, että ap notkuu vauvapalstalla, vaikka on noin kauhean henkisesti ylevä. Jos minussa olisi hitustakaan valaistumista, enpä täällä edes pistäytyisi.
Tämähän on loistava paikka oppia siitä miksi ongelmat yhteiskunnassamme ovat pysyviä. Samalla voi yrittää miettiä miten ihmeessä ihmiset saisi avaamaan silmänsä.
Miksi ongelmat siis ovat pysyviä ja miten se selviää täältä?
Minä joka en edes tavoittele minkäänlaista valaistumisen ideaalia, käyn vauvapalstalla silloin tällöin ikään kuin kylässä tai kahvilla toisten ihmisten tuvassa. Mutta kyllä ratkaisuideat minulle tulee jostain ihan muualta, koska ongelmat täällä on usein sellasia, etten niitä ihan tunnista omakseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli monia henkisiä ihmisiä tuttavissa, mutta "vaihdoin" heidät taviksiin. Huumori ja empatia lisääntyi eksponentiaalisesti. Ajattelen, että ei ollut toimiva se entisaikojen kristillinen yhtenäiskulttuuri, joka madalsi jokaisen maan matoseksi (paitsi miehet se ylensi). Mutta ei ole hyvä tämäkään kaikkivoipaisuuden ja itsekeskeisyyden höttö, mitä nykyhengellisyys on.
Vaihtaminen taisikin käydä niin, että heillä oli seurassasi jatkuvasti paha olo, eikä aikaa tapaamisille jostain kumman syystä tuntunut enää löytyvän.
Siinä mielessä olet oikeassa, että heillä alkoi seurassani pahoinvointi ja muut psykosomaattiset oireet, koska rokotin itseni useita ketoja koronan aikana.
En ole löytänyt ystäviä, vaikka olen etsinyt kohta 70 vuotta.
En taida olla kovin empaatti.
Minkä ikäinen sinä olet? 13 ?
T:Mies 50v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Empaateilla on merkittävä kyky ymmärtää elämisen ja elämänmuodon peruselementit ja siksi ystävyydet kietoutuvat yhteen tavalla, joka on kirkas ja kuitenkin täynnä arvoituksellisia kohtaamisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli monia henkisiä ihmisiä tuttavissa, mutta "vaihdoin" heidät taviksiin. Huumori ja empatia lisääntyi eksponentiaalisesti. Ajattelen, että ei ollut toimiva se entisaikojen kristillinen yhtenäiskulttuuri, joka madalsi jokaisen maan matoseksi (paitsi miehet se ylensi). Mutta ei ole hyvä tämäkään kaikkivoipaisuuden ja itsekeskeisyyden höttö, mitä nykyhengellisyys on.
Vaihtaminen taisikin käydä niin, että heillä oli seurassasi jatkuvasti paha olo, eikä aikaa tapaamisille jostain kumman syystä tuntunut enää löytyvän.
Siinä mielessä olet oikeassa, että heillä alkoi seurassani pahoinvointi ja muut psykosomaattiset oireet, koska rokotin itseni useita ketoja koronan aikana.
No sittenhän se oli molemmille win-win. He pääsivät eroon lääketeollisuuden aivopesemästä marionetista ja sinä pääsit eroon foliohattuhörhöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuonpuoleisessa ne henget vaeltaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En löydä.
Empaattina vaistoan toisten tunteet, ja ihmiset nyt vaan ei ole miellyttäviä olentoja, enkä minäkään. Itseäni vielä siedän, kun itseään ei vaistoa samalla tavalla, muita en siedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli monia henkisiä ihmisiä tuttavissa, mutta "vaihdoin" heidät taviksiin. Huumori ja empatia lisääntyi eksponentiaalisesti. Ajattelen, että ei ollut toimiva se entisaikojen kristillinen yhtenäiskulttuuri, joka madalsi jokaisen maan matoseksi (paitsi miehet se ylensi). Mutta ei ole hyvä tämäkään kaikkivoipaisuuden ja itsekeskeisyyden höttö, mitä nykyhengellisyys on.
Vaihtaminen taisikin käydä niin, että heillä oli seurassasi jatkuvasti paha olo, eikä aikaa tapaamisille jostain kumman syystä tuntunut enää löytyvän.
Siinä mielessä olet oikeassa, että heillä alkoi seurassani pahoinvointi ja muut psykosomaattiset oireet, koska rokotin itseni useita ketoja koronan aikana.
No sittenhän se oli m
Näin oli ja siksi kirjoitinkin aiheesta muutaman rivin tänne ihan neutraalina muistona. Kaikkea tulee koettua vaikkei niin vanhaksikaan ole vielä ehtinyt elää. Nuo porukat oli meditoijia, joogaajia, manifestoijia, valotyöntekijöitä ja parin muun henkisen suuntauksen harrastajia. Mulle jäi tietysti paljonkin arkeen asioita, mutta vielä enemmän on mennyt hylkyyn. Ihmiskäsitykseni on vain erilainen eikä uushindulaiset new agen väitteet sellaisenaan sovi minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Tosi vaikeaa olla treffeillä kun vaistaus kysymykseen kuka olet, alkaa sanoilla akaateeminen ja nainen. Hassua, en huomannutkaan että olet nainen, luulin deittailevani miestä. Mitä akateemisuuteen tulee, niin miten parisuhteessa auttaa se tieto, jos kyse on ansioista, niin jos ihminen kertoo ansionsa heti kärkeen, arvot ovat kaukana minun arvoistani.
Ymmärrän, mutta mielenkiinnon vuoksi, kerrotko, miten itse esimerkiksi vastaisit.
Olen samaa mieltä, että ulkoiset asiat ei ihmistä määrittele(koukutus tai ansiot tai status)
Mutta mikä määrittelee? Ehkä vanhemmuus, jos lapsia on? (mutta ei sekään kun olihan sitä itsensä myös ennen lapsia)
Harrastukset? Sekin tuntuu oudolta kun ne voi vaihtua?
Mielenkiinnonkohteet? Tyyliin olen luonnon rakastaja ja yksinäinen susi?
Entä jos vaan ei saa typistettyä itseään muutamaan lauseeseen.
En ole henkinen, mutta työstänyt asioitani tyyliin 30 vuotta. Olen mieluummin yksin kuin epäautenttisten ihmisten porukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vain ihmisiä ja tämä pikkuinen pallo asuinpaikkana. Ei täällä ole oikeasti tilaa erotella meitä ja heitä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli monia henkisiä ihmisiä tuttavissa, mutta "vaihdoin" heidät taviksiin. Huumori ja empatia lisääntyi eksponentiaalisesti. Ajattelen, että ei ollut toimiva se entisaikojen kristillinen yhtenäiskulttuuri, joka madalsi jokaisen maan matoseksi (paitsi miehet se ylensi). Mutta ei ole hyvä tämäkään kaikkivoipaisuuden ja itsekeskeisyyden höttö, mitä nykyhengellisyys on.
Sama juttu tässä henkisyydessä kuin muissakin uskonnoissa, ihmiset jotka eivät uskalla tai pysty tukeutumaan omaan järkeensä tarvitsevat pönkitystä ulkopuolelta. Ja heikomman itsetunnon omaavat alkavat sitten voimaantuessaan korostaa itseään ja kaikkivoipaisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
No oletkohan oikeasti kovin enpaatti tai henkevä. Se ei jotenkin istu yksiin sen kanssa että kukaan ei kelpaa.
Just tää. Itse ovat itsensä korottaneet jonkin gurun tai valo-oppaan asemaan ja kaikki tavalliset maalliset ongelmatkin ovat "negatiivista energiaa".
Kyseessä on vain ja ainoastaan mt-ongelma ja / tai persoonallisuushäiriö. "Yhyy, olen niin hyvä ja empaattinen, nöyrä ja kiitollinen" ja sitten lillutaan siellä omissa sfääreissä /psykoosissa. Kaikki muut kuplan ulkopuolella ovat henkisesti kehittymättömiä.
Onko ylimielisempää ihmistä kuin nämä henkisesti valaistuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oletkohan oikeasti kovin enpaatti tai henkevä. Se ei jotenkin istu yksiin sen kanssa että kukaan ei kelpaa.
'
Ei ole kyse siitä että kukaan ei kelpaa, enkä sano, että itse olisin jotenkin parempi. Mutta en vaan enää pysty puhumaan pelkästään parisuhteista, juoruista, bilettämisestä ja koko ajan tunnen että ollaan ihan eri aaltopituudella ja mietitään ihan eri asioita. Yritän sopeutua joukkoon mutta se on niin raskasta että oma seurani on lopulta parempaa.
No omaa vajavaisuuttasi jos et kykene puhumaan muusta, vaikkapa tieteestä tai ajankohtaisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli monia henkisiä ihmisiä tuttavissa, mutta "vaihdoin" heidät taviksiin. Huumori ja empatia lisääntyi eksponentiaalisesti. Ajattelen, että ei ollut toimiva se entisaikojen kristillinen yhtenäiskulttuuri, joka madalsi jokaisen maan matoseksi (paitsi miehet se ylensi). Mutta ei ole hyvä tämäkään kaikkivoipaisuuden ja itsekeskeisyyden höttö, mitä nykyhengellisyys on.
Sama juttu tässä henkisyydessä kuin muissakin uskonnoissa, ihmiset jotka eivät uskalla tai pysty tukeutumaan omaan järkeensä tarvitsevat pönkitystä ulkopuolelta. Ja heikomman itsetunnon omaavat alkavat sitten voimaantuessaan korostaa itseään ja kaikkivoipaisuuttaan.
Sulla on kyllä henkisyyden määritelmä kadoksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oletkohan oikeasti kovin enpaatti tai henkevä. Se ei jotenkin istu yksiin sen kanssa että kukaan ei kelpaa.
'
Ei ole kyse siitä että kukaan ei kelpaa, enkä sano, että itse olisin jotenkin parempi. Mutta en vaan enää pysty puhumaan pelkästään parisuhteista, juoruista, bilettämisestä ja koko ajan tunnen että ollaan ihan eri aaltopituudella ja mietitään ihan eri asioita. Yritän sopeutua joukkoon mutta se on niin raskasta että oma seurani on lopulta parempaa.
No omaa vajavaisuuttasi jos et kykene puhumaan muusta, vaikkapa tieteestä tai ajankohtaisista asioista.
Aamen! Maailmassa on miljoonia muitakin puheenaiheita kuin tantrat tai tempparit.
>> Mitä pidemmälle olen päässyt henkisessä kehityksessäni, sitä vähemmän on ihmisiä joiden kanssa ei tule paha olla. En kestä pinnallisuutta enkä epäaitoutta enää vähääkään eivätkä ystävyyssuhteet tunnu tuovan oikein mitään plussaa elämään. Vielä vaikeampaa on parisuhteen löytäminen... Yksinkö koko elämä? <<
Ns. henkinen kasvu on ihmisen oman yrittämisen näennäistä ja pinnallista lopputulosta. Henkinen kasvu voi saada aikaan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, tai olla saamatta aikaan yhtään mitään muutosta, riippuen ihmisen omasta yrittämisen tasosta.
Uskoon tullessa Jeesus vapauttaa tällaisesta omasta yrittämisestä, sillä omat hyvät tekomme eivät ole kestäviä, aitoja, eivätkä ne pelasta ihmistä synniltä, jolta Jumala tahtoo ihmisen ensisijaisesti pelastaa, ennen kuin hän alkaa kasvattamaan ja muuttamaan ihmistä esim. luonneasioissa. Vasta, kun Jeesus astuu mukaan kuvioihin ja Pyhä Henki saa alkaa ohjata elämää, ihminen myös alkaa muuttua pysyvästi.
Jumalan tahtona ei kuitenkaan ole ns. helppo elämä, jossa olisi vain helppoja ihmisiä ja helppoja asioita, sillä ne kasvattavat ihmistä vähiten. Raamatun mukaan ihminen hio toista ihmistä. Jos esim. haluaa oppia ystävällisyyttä, Jumala voi tuoda elämään ihmisiä, jotka ovat kaikkea muuta kuin ystävällisiä. Näin saa opetella ihan konkreettisesti ystävällisyyttä. Ja kun onnistuu siinä ystävällisyydessä sen pottumaisen ihmisen kohdalla, piirre jää pysyväksi pääomaksi ihmisen luonteeseen. Tämä on Jumalan tapa kasvattaa ihmistä. Hän ei siis varjele ihmisiä esim. sellaisilta ihmisiltä, joiden kanssa meille tulee paha olla. Tähän Jumalan muutostyöhön eivät kaikki tosin suostu alistumaan. Sillä todellinen hengellinen kasvu aiheuttaa aina myös kipuilua.
Ihmisen omassa tiessä eli henkisessä tiessä taas voi aina valita myös riman alitse menemisen, jos joku asia, ihminen tai olosuhde ei satu miellyttämään.