Lue keskustelun säännöt.
Empaatit ja henkisen polun kulkijat, miten löydätte ystäviä...
Tai siis semmoisia ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla? Tai parisuhteita? Mitä pidemmälle olen päässyt henkisessä kehityksessäni, sitä vähemmän on ihmisiä joiden kanssa ei tule paha olla. En kestä pinnallisuutta enkä epäaitoutta enää vähääkään eivätkä ystävyyssuhteet tunnu tuovan oikein mitään plussaa elämään. Vielä vaikeampaa on parisuhteen löytäminen... Yksinkö koko elämä?
Kommentit (434)
Vuoden takainen ketju nostettu uudelleen esille. Mä jäin miettimään, että miksi tarvitsee ystäväkseen tai muutenkaan sellaista ihmistä, joka myös on käynyt läpi omaa henkilstä polkuaan? Itse kun miellän, ettei ole mitään yhtä oikeaa tapaa kulkea henkistä polkua, joten ei voi myöskään sanoa, että sinun henkinen polkusi on nyt kuljettu väärin ja minun oikein. En myöskään koe tarvetta vertailla muiden kokemuksia. Koko juttu on mielestäni niin henkilökohtainen ja täysin yksityisasia, ettei siitä ole edes tarpeellista puhua muiden kanssa. Ellei sitten joku satu kysymään tai muuten halua tietää lisää.
Mulla on monenlaisia ystäviä ja kavereita. On eri uskontokuntiin kuuluvia, on ateisteja ja on muuten vaan "oman polkunsa" löytäneitä. Ei mun ole koskaan tarvinnut mitenkään syvällisesti keskustella heidän elämänkatsomuksestaan. Joidenkin kohdalla en edes tiedä, miten he maailmaa, elämää, kuolemaa jne mielessään käsittelevät. En koe edes tarpeelliseksi tietää. Jos ihminen on mukavaa seuraa, mulle on aivan sama, mihin hän uskoo tai on uskomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oletkohan oikeasti kovin enpaatti tai henkevä. Se ei jotenkin istu yksiin sen kanssa että kukaan ei kelpaa.
'
Ei ole kyse siitä että kukaan ei kelpaa, enkä sano, että itse olisin jotenkin parempi. Mutta en vaan enää pysty puhumaan pelkästään parisuhteista, juoruista, bilettämisestä ja koko ajan tunnen että ollaan ihan eri aaltopituudella ja mietitään ihan eri asioita. Yritän sopeutua joukkoon mutta se on niin raskasta että oma seurani on lopulta parempaa.
No sittenhän on vain hyvä jos olet yksin koko elämäsi. Saat olla parhaassa seurassa koko ajan!
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vuoden takainen ketju nostettu uudelleen esille. Mä jäin miettimään, että miksi tarvitsee ystäväkseen tai muutenkaan sellaista ihmistä, joka myös on käynyt läpi omaa henkilstä polkuaan? Itse kun miellän, ettei ole mitään yhtä oikeaa tapaa kulkea henkistä polkua, joten ei voi myöskään sanoa, että sinun henkinen polkusi on nyt kuljettu väärin ja minun oikein. En myöskään koe tarvetta vertailla muiden kokemuksia. Koko juttu on mielestäni niin henkilökohtainen ja täysin yksityisasia, ettei siitä ole edes tarpeellista puhua muiden kanssa. Ellei sitten joku satu kysymään tai muuten halua tietää lisää.
Mulla on monenlaisia ystäviä ja kavereita. On eri uskontokuntiin kuuluvia, on ateisteja ja on muuten vaan "oman polkunsa" löytäneitä. Ei mun ole koskaan tarvinnut mitenkään syvällisesti keskustella heidän elämänkatsomuksestaan. Joidenkin kohdalla en edes tiedä, miten he maailmaa, elämää, kuolemaa jne mielessään käsitt
Onhan se mukavampaa keskustella henkisesti aikuisen, monipuolisesti ajattelevan ja huomioonottavan ihmisen kanssa, kuin pinnallisen bimbon tai räppiääliön kanssa. Jotkut ihmiset ajattelevat laajakatseisesti ja toiset ovat ikänsä ulkonäkö 1-10 linjalla. Minulla ei ole koskaan ollut yhteistä puhuttavaa tv-sarjoja katselevien, toisia haukkuvien säännöllisesti kännäävien pöljäkkeiden kanssa. Sen kyllä huomaa ihmisistä, kun avaavat suunsa, osaavatko he ajatella omaa napaansa pidemmälle. En kutsuisi tämän palstan perusinceliä kovin henkiseksi ja tuskin sinäkään. Itsensä jättäminen jankkaamaan suppeaan lokeroon, ei mahdollista henkistä kasvua.
Empaatit?? Tällä jaottelulla ja kriteeristöllä on yksinäisyys taattu. Aloittaja ei kuulosta ainakaan kokonaan valaistuneelta...
Vierailija kirjoitti:
Empaatit?? Tällä jaottelulla ja kriteeristöllä on yksinäisyys taattu. Aloittaja ei kuulosta ainakaan kokonaan valaistuneelta...
Totta. Lisäksi jos ap:lle tuntuu kestämättömältä ajatus olla ilman parisuhdetta, niin kyllä siinä on vielä henkisen kehityksen polulla matkaa kuljettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Empaatit?? Tällä jaottelulla ja kriteeristöllä on yksinäisyys taattu. Aloittaja ei kuulosta ainakaan kokonaan valaistuneelta...
Totta. Lisäksi jos ap:lle tuntuu kestämättömältä ajatus olla ilman parisuhdetta, niin kyllä siinä on vielä henkisen kehityksen polulla matkaa kuljettavana.
Henkinen kasvu ei pääty koskaan.
Ap:n ajatuksista on enää pieni matka siihen ilmoitukseen, että "minä tiedän tämän olevan viimeinen elämäni maan päällä ja tämän jälkeen vapaudun karmallisesta kierrosta". Alkaa olla näitäkin tuttavissa jo useampia. Onhan se yksi malli liikakansoituksen suitsimiseen, mutta pidän heitä omaan henkilökulttiinsa, lahkoonsa hurahtaneina. Asiahan ei onneksi minulle kuulu, mutta koettakaa ap:n kaltaiset löytää mieli elämäänne. Esimerkiksi toiset ihmiset, taiteen tekeminen, firman aloittaminen, hyväntekeväisyys, onhan näitä puuhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 225: "Onhan se mukavampaa keskustella henkisesti aikuisen, monipuolisesti ajattelevan ja huomioonottavan ihmisen kanssa, kuin pinnallisen bimbon tai räppiääliön kanssa. Jotkut ihmiset ajattelevat laajakatseisesti ja toiset ovat ikänsä ulkonäkö 1-10 linjalla. Minulla ei ole koskaan ollut yhteistä puhuttavaa tv-sarjoja katselevien, toisia haukkuvien säännöllisesti kännäävien pöljäkkeiden kanssa. Sen kyllä huomaa ihmisistä, kun avaavat suunsa, osaavatko he ajatella omaa napaansa pidemmälle. En kutsuisi tämän palstan perusinceliä kovin henkiseksi ja tuskin sinäkään. Itsensä jättäminen jankkaamaan suppeaan lokeroon, ei mahdollista henkistä kasvua."
Noh, minusta ihmisen ei tarvitse olla empaatti eikä henkisen polun kulkija osatakseen puhua muistakin asioista kuin jostain somejulkkiksista. Mun kokemukseni mukaan maailma ei ole jakaantunut vain empaatteihin ja henkisen polun kulkijoihin tai pinnallisiin bimboihin ja räppiääliöihin.
Tarpeeksi laadukkaiden ystävien odottelu on omanlaisensa versio masennuksesta, jota ei vaan voi hoitaa, koska on itse niin jalostunut ihminen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Tosi vaikeaa olla treffeillä kun vaistaus kysymykseen kuka olet, alkaa sanoilla akaateeminen ja nainen. Hassua, en huomannutkaan että olet nainen, luulin deittailevani miestä. Mitä akateemisuuteen tulee, niin miten parisuhteessa auttaa se tieto, jos kyse on ansioista, niin jos ihminen kertoo ansionsa heti kärkeen, arvot ovat kaukana minun arvoistani.
Sam kuin kaikki juristit muistavat joka toisessa lauseessa kertoa oleansa juristeja. Siis kavereille ja oletetuuille ystäville. Onkohan niillä joku kurssi oikiksessa tästä aiheesta? Harvoin muuta annettavaa näillä sitten onkaan.
Missä huumorintajusi on? Itse en näkisi mitään mahdollisuuksia perustaa parisuhdetta kaltaisesi jaottelijan kanssa, olisimme varmasti konfliktissa ulkomaailman kanssa. Et voi koskaan tietää kenenkään kehittyneisyyttä, se on vain heidän. Eihän sinulle varmaankaan helposti löytyisi tarpeeksi yleviä kavereita tai sukulaisia minun puoleltani, vaan heitä tulisi karsia. Kukaan lapsemme hoitajista, opettajista tai harrastusvalmentajista tuskin olisi tarpeeksi kehittynyt. Tuo asenteesi on fundamentalistinen ja yksinäistävä. Mutta pahinta siinä on just huumorin ja elämänmakuisuuden puute.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 225: "Onhan se mukavampaa keskustella henkisesti aikuisen, monipuolisesti ajattelevan ja huomioonottavan ihmisen kanssa, kuin pinnallisen bimbon tai räppiääliön kanssa. Jotkut ihmiset ajattelevat laajakatseisesti ja toiset ovat ikänsä ulkonäkö 1-10 linjalla. Minulla ei ole koskaan ollut yhteistä puhuttavaa tv-sarjoja katselevien, toisia haukkuvien säännöllisesti kännäävien pöljäkkeiden kanssa. Sen kyllä huomaa ihmisistä, kun avaavat suunsa, osaavatko he ajatella omaa napaansa pidemmälle. En kutsuisi tämän palstan perusinceliä kovin henkiseksi ja tuskin sinäkään. Itsensä jättäminen jankkaamaan suppeaan lokeroon, ei mahdollista henkistä kasvua."
Noh, minusta ihmisen ei tarvitse olla empaatti eikä henkisen polun kulkija osatakseen puhua muistakin asioista kuin jostain somejulkkiksista. Mun kokemukseni mukaan maailma ei ole jakaantunut vain empaatteihin ja henkisen polun kulkijoihin tai pinnallisiin bimboihin ja räp
Aivan, sinusta ei ja mielipiteesi noudattelee samaa tasoa muiden mielipiteidesi kanssa. Sinullakin on paljon mediasta ja muualta opittuja kapeita käsityksiä, joiden yli et vaan pääse. Se riittää useimmille.
Ihan hirtehisen hauskaa, että ap notkuu vauvapalstalla, vaikka on noin kauhean henkisesti ylevä. Jos minussa olisi hitustakaan valaistumista, enpä täällä edes pistäytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Empaatit???🤣 Eivittutehdän akkojen lässytyksille saa nauraa!
Oletko ap kolme-nelikymppinen? Eikö teillä ole tapana manifestoida hommat reilaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Tosi vaikeaa olla treffeillä kun vaistaus kysymykseen kuka olet, alkaa sanoilla akaateeminen ja nainen. Hassua, en huomannutkaan että olet nainen, luulin deittailevani miestä. Mitä akateemisuuteen tulee, niin miten parisuhteessa auttaa se tieto, jos kyse on ansioista, niin jos ihminen kertoo ansionsa heti kärkeen, arvot ovat kaukana minun arvoistani.
Sam kuin kaikki juristit muistavat joka toisessa lauseessa kertoa oleansa juristeja. Siis kavereille ja oletetuuille ystäville. Onkohan niillä joku kurssi oikiksessa tästä aiheesta? Harvoin muuta annettavaa näillä sitten onkaan.
Oikiksen sisällä yliopistossa opettajat (proffat, luennoitsijat, tutkijat jne.) noudattavat kovaa arvojärjestystä. UEF:ssä opettajat korostavat jatkuvasti, että oppilaat ovat lattiaakin alempana (paitsi tietysti heidän omat lellikkinsä) ja he ovat siinä talossa jumalia. Heidän yläpuolellaan ovat vielä suuremmat jumalat eli tuomarit ja valtion korkeimmissa oikeudellisissa viroissa toimivat virkamiehet. Oppilaiden ei tule arvostella ketään heistä, eikä kritisoida heidän tapojaan. Tästä opettajat vaahtosivat yhtenään. Eli voi sanoa, että muiden kurssien ohella saa tuon itsensä ylistämisen extrana. Pitää kunnioittaa jotain törppöjä töppäiileitä käpyjä ja kritisoida voi vasta 50 vuotta kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirtehisen hauskaa, että ap notkuu vauvapalstalla, vaikka on noin kauhean henkisesti ylevä. Jos minussa olisi hitustakaan valaistumista, enpä täällä edes pistäytyisi.
Tämähän on loistava paikka oppia siitä miksi ongelmat yhteiskunnassamme ovat pysyviä. Samalla voi yrittää miettiä miten ihmeessä ihmiset saisi avaamaan silmänsä.
Henkisen polun kulkijoiden ei kannattaisi unohtaa, että se ei ole eteenpäin kulkemista, vaan kiertämistä ja kiertelyä...
Mulla oli monia henkisiä ihmisiä tuttavissa, mutta "vaihdoin" heidät taviksiin. Huumori ja empatia lisääntyi eksponentiaalisesti. Ajattelen, että ei ollut toimiva se entisaikojen kristillinen yhtenäiskulttuuri, joka madalsi jokaisen maan matoseksi (paitsi miehet se ylensi). Mutta ei ole hyvä tämäkään kaikkivoipaisuuden ja itsekeskeisyyden höttö, mitä nykyhengellisyys on.
Hyvä kysymys. Iso osa ihmisistä ympärillä on niitä, jotka ottavat enemmän kuin antavat.
Osan kanssa elo on yhtä rajanvetoa, jotteivät pääse ihan kuiviin imemään. Vastavuoroisuudesta ei tietoakaan vaikka toisaalta kiitosta ja kehuja saan, olen tärkeä monelle.
Muutamia itselleni oikeasti antoisia ihmissuhteita kuitenkin on. Nämä ovat osa itseäni noin 30v vanhempien henkisesti kypsien empaattien kanssa ja osa lapsuudenystäviä, jotka myös herkkiä empaatteja, sekä yksi oman aikuisen lapseni kanssa, ja oma äitini useimmiten (joskus on rankempia kausia).