Empaatit ja henkisen polun kulkijat, miten löydätte ystäviä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ainakin minulle henkisyys on paljon enemmän kuin vain arvoja. Se sisältää metafyysisiä ja hengellisiä elementtejä, joten enemmän se on maailman- tai elämänkatsomus kuin vain arvomaailma. Toki arvot ovat siinä mukana, mutta minulla voi olla samoja arvoja kuin esim. ateistilla tai muslimilla, mutta silti kokonaiskatsomukseni on aivan eri.

Tarot-kortit (ja erilaiset oraakkelikortit) voivat kuulua henkisyyteen tai olla kuulumatta. Minua tällaiset kortit kiinnostavat, mutta ne ovat hyvin pieni osa koko henkisyyden aluetta. En myöskään käytä niitä ns. ennustamiseen, vaan pikemminkin oman intuition, ajatusten ja tunteiden selkiyttämiseen. Niissä kiinnostaa sisällön lisäksi myös visuaalinen puoli, ja ne ovat myös mukana joissain luovissa harrastuksissani.

Vaikuttaa siltä, että monet ajattelevat henkisen kasvun olevan sama asia kuin psykologinen kasvu. Ne ovat kuitenkin mielestäni kaksi

"Henkisyyttä on todella vaikeaa määritellä kokonaisvaltaisesti, eikä sitä ole siksi määriteltykään onnistuneesti. Arvojen korostaminen henkisyydessä on malli tekemään eroa hengellisyyteen, eli uskonnollisuuteen. Karkeilla ja pelkistetyillä esimerkeillä ei voi ilmaista sitä kaikkea mistä henkisyys koostuu. Henkisyys ja hengellisyys ovat kumminkin eri asioita. Tarot on humpuukia. Koska tarot on uskomus, niin se pitäisi sijoittaa hengellisyyteen, ei henkisyyteen."

Määrittely on toisaan hankalaa ja käsitteet ja termit kinkkisiä. Käytän sanan henkinen sijasta usein sanaa hengellinen, koska henkinen-sanaa käytetään usein merkityksessä psykologinen, psyykkinen, mentaalinen (esim. fyysinen työ vs. henkinen työ, fyysinen ongelma vs. henkinen ongelma, fyysinen vs. henkinen yhteensopivuus ihmissuhteissa).

Hengellisyys ei tarkoita minulle samaa kuin uskonnollisuus. Henkiset ihmisethän uskovat johonkin korkeampaan voimaan, mutta monikaan ei tunnusta mitään tiettyä uskontoa (vrt. engl. spiritual ja religious). Ehkä pitäisi alkaa puhumaan spirituaalisesta ja spirituaalisuudesta, mutta jotenkin sekään ei ole tuntunut kovin luontevalta.

Tarot ei ole humpuukia, kun siihen tutustuu syvällisemmin. Tarokkien ison arkanan voidaan nähdä kuvaavan ihmisen henkistä polkua ja kasvua. Eka kortti Narri (numero 0) kuvaa avointa ja uteliasta, viatontakin matkaan lähtijää ja viimeinen kortti Maailma (numero 21) viisautta, täyttymystä, vapautumista, valaistumistakin. Toki tulkintoja on monen lähtöön tässäkin. :)

Tarotit ovat kyllä mielenkiintoisia. Syntymäpäivästä lasketun Sielunkortin koen kuvaavan itseäni melkoisen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oletkohan oikeasti kovin enpaatti tai henkevä. Se ei jotenkin istu yksiin sen kanssa että kukaan ei kelpaa.

'

Ei ole kyse siitä että kukaan ei kelpaa, enkä sano, että itse olisin jotenkin parempi. Mutta en vaan enää pysty puhumaan pelkästään parisuhteista, juoruista, bilettämisestä ja koko ajan tunnen että ollaan ihan eri aaltopituudella ja mietitään ihan eri asioita. Yritän sopeutua joukkoon mutta se on niin raskasta että oma seurani on lopulta parempaa. 

Ja ongelma on myös, että ne toiset eivät ymmärrä ja ole kiinnostuneita niitä asioista mistä sinä olet kiinnostunut ja näkevät maailman aivan toisella tavalla kuin sinä itse. 

Jotenkin sitä ei enää vaan jaksa olla sellaisten ihmisten seuraa, joille kaikki on hirveätä draamaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on oma henkinen polku. Olen avoin hyvyydelle, pahuutta yritän välttää.  Ymmärrän, että riittää kun löytyy yhteinen sävel jollainlailla ja voi ystävästyä.  Olen yksin tällä matkalla, kohtaan vain kanssakulkijoita välillä. 

Hyvyyttä minäkin etsin. Usein huomaa vain löytävänsä opeteltua ystävällisyyttä. Tämä tulee esiin ihme tölväysten kautta, jotka paljastavat ystävän todelliset tunteet ja asenteet minua kohtaan. En ole erityisen herkkä, mutta kyllä ilkeät ja tarpeettomat kommentoinnit jäävät mieleen juuri pettymyksen tunteena siitä, että ystävällä olikin jotain siellä taustalla, mikä ei kuulu ystävyyteen ja siihen, että toiselle haluaisi vain hyvää. Sellainen aito ymmärtäminen ja toisen näkeminen, muiden kuin omien tiedostamattomien ongelmien sumentamien silmälasien läpi, on harvinaista. Aika nopeasti otan etäisyyttä, jos on sellaista arvostelevaa ja negatiivisuutta ystävän kommenteissa. En vain jaksa miettiä, että mikähän siinäkin oli motiivina ja miksi sanoi niin. Yksi esimerkki tästä on ystäväni kommentti, että väitöskirjanhan voi tehdä kuka tahansa. Ehkä voikin, mutta tällainenkin jää mieleen, että mikä oli se tarkoitus siinä, että se piti saada sanoa, mikä tarve siellä taustalla oli. Ja kun sitä miettii, niin ei ainakaan hyvyys. 

Taivas onkin lasten ja lastenmielisten

Aika outoa, että empaattinen ihminen ei löydä ystäviä. 

Pikkuhiljaa elämän varrelta on ystäviä löytynyt, eri elämän osa-alueilta. 

Ystäväni ovat monen ikäisiä, eri sukupuolia, eri ammatteja edustavia. Osa asuu lähellä ja tavataan, osan kanssa on nettiystävyys. 

Vierailija kirjoitti:

Taivas onkin lasten ja lastenmielisten

Ikävää että nämä tarot, jooga, pirutialistit, henkiset , yms. eivät tiedä edes, koska koulut eivätkä oikein kirkotkaan enää kerro että joutuvat ikuiseen kadotukseen, etsiessä henkimaailmasta avuja elämäänsä. Pahuuden puolelta, tietämättä ja ymmärtämättä edes sitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No oletkohan oikeasti kovin enpaatti tai henkevä. Se ei jotenkin istu yksiin sen kanssa että kukaan ei kelpaa.

'

Ei ole kyse siitä että kukaan ei kelpaa, enkä sano, että itse olisin jotenkin parempi. Mutta en vaan enää pysty puhumaan pelkästään parisuhteista, juoruista, bilettämisestä ja koko ajan tunnen että ollaan ihan eri aaltopituudella ja mietitään ihan eri asioita. Yritän sopeutua joukkoon mutta se on niin raskasta että oma seurani on lopulta parempaa. 

 

 

Ja ongelma on myös, että ne toiset eivät ymmärrä ja ole kiinnostuneita niitä asioista mistä sinä olet kiinnostunut ja näkevät maailman aivan toisella tavalla kuin sinä itse. 

Vaikuttaa jonkin sortin ylpeydeltä. Onko henkisen kasvun päämäärä?  Mikä se muuten on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on oma henkinen polku. Olen avoin hyvyydelle, pahuutta yritän välttää.  Ymmärrän, että riittää kun löytyy yhteinen sävel jollainlailla ja voi ystävästyä.  Olen yksin tällä matkalla, kohtaan vain kanssakulkijoita välillä. 

Hyvyyttä minäkin etsin. Usein huomaa vain löytävänsä opeteltua ystävällisyyttä. Tämä tulee esiin ihme tölväysten kautta, jotka paljastavat ystävän todelliset tunteet ja asenteet minua kohtaan. En ole erityisen herkkä, mutta kyllä ilkeät ja tarpeettomat kommentoinnit jäävät mieleen juuri pettymyksen tunteena siitä, että ystävällä olikin jotain siellä taustalla, mikä ei kuulu ystävyyteen ja siihen, että toiselle haluaisi vain hyvää. Sellainen aito ymmärtäminen ja toisen näkeminen, muiden kuin omien tiedostamattomien ongelmien sumentamien silmälasien läpi, on harvinaista. Aika nopeasti otan etäisyyttä, jos on s

Olisiko kaverisi vain ollut kateellinen siitä, että sinä olet tehnyt väitöskirjan? Ei se nyt keneltä tahansa luonnistu. Kaverisi yritti saada ison työn mitätöityä sanomalla, että kuka tahansa voi tehdä väitöskirjan. 

 

 

 

Ja ongelma on myös, että ne toiset eivät ymmärrä ja ole kiinnostuneita niitä asioista mistä sinä olet kiinnostunut ja näkevät maailman aivan toisella tavalla kuin sinä itse. 

 

Siihen juuri tarvittaisiin sitä empatiaa. Että ymmärtäisi sen, että jokaisella on se oma sisäinen maailma. Siitä voi kiinnostua, vaikka se olisi erilainen kuin itsellä.

Mutta jos on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia.

Voi helpottaa kun lopettaa asioiden odottamisen muilta ihmisiltä tai sen, että haluaa "korjata" muiden ihmisten asiat tai tutustua ainoastaan muihin "samankaltaisiin", koska ei ole ketään joka uskoo kaikesta juuri samalla tavalla kuin sinä, sitäpaitsi se ei myös ole tervettä elää missään kaikukammiossa jossa kaikki sujuu aina ja olette aina kaikesta samaa mieltä ja pidätte samoista asioista eikä kumpikaan näin koskaan haasta mukavuusrajojen ulkopuolelle.

Monet "henkiset" on todella toksisia, puhuvat vain lempeästi ja jauhavat siitä miten itse ovat niin henkisiä että aurinko paistaa *******stäkin. Mutta oikeasti vaan ovat tosi toksisia ja masentavia oman navan tuijottajia ja pitää itseään parempana kuin ihmiset jotka ei ole henkisiä, koska ovat itse "HERÄNNEET" ja näin ollen tajuavat miten maailma oikeasti pyörii(huoh). 

Hyvä tapa löytää aitoja ystäviä, on keskittyä siihen omaan polkuun ja sitten puhuu ihmisille omana aitona itsenään ilman, että yrittää esittää mitään tai jauhaa siitä henkisyydestä koko ajan, ja pitää vaikka sen oman polun ihan omana asianaan. Näin ihmiset tutustuvat sinuun sellaisena kuin oikeasti olet ja tiedät, että saat ystäviä jotka välittävät sinusta. Ja kun myös kuuntelet muita ilman vaatimuksia siitä, että heidän täytyy olla vaikkapa henkisiä, niin huomaat, että se sun oma henkisyys kasvaa kyllä tosi paljon ihan tavallisten pulliaistenkin jutuista ja elämästä ja tunteista. Tavallisuus on henkisintä henkeä ja paras tapa kasvaa henkisesti, ei todellisuudesta ja arjesta irrottautuminen ja sen "yläpuolella" leijaileminen.

Takasin maan pinnalle niin on helpompi elää tällä planeetalla pilvien sijaan :) 

Kaffebulla kirjoitti:

Aika outoa, että empaattinen ihminen ei löydä ystäviä. 

Miten niin? Ei empaattisuus lue t-paidassa, eikä empaattinen ole synonyymi sosiaalisuudelle. Usein just päin vastoin! Olen itse empaattinen herkkis, enkä helposti päästä ihmisiä uimaan nahkoihini. Niin kauheita pettymyksiä on vastaan tullut. En tuomitse, vaan yritän ymmärtää toisenlaistenkin ihmisten toimintaa, mutta usein se on vaikeaa. Varsinkin työyhteisössä empatiaköyhyys näyttäytyy. Tuomitaan herkästi, ja ollaan armottomia, vaikka jokaisella on kuormittavia, myös työhön vaikuttavia aikoja elämässä.

Mielestäni on täysin normaalia ja yleistä haluta lähelleen samanhenkisiä ihmisiä, on sitten kyse mistä tahansa läheisestä ihmissuhteesta. Ei siinä ole kyse mistään ylpeydestä tai siitä, että pitäisi joitain ihmisiä parempina ja joitain huonompina. Kuka haluaa ystäväkseen tai parisuhdekumppanikseen ihmisen, jonka kanssa on ihan eri aaltopituudella?

Ja ainakin minulle on tärkeää jakaa henkisiä asioita läheisten kanssa, siis kokemuksia, pohdintoja, oivalluksia, tuntemuksia jne. Miten se onnistuu, jos toinen ihminen ei lainkaan ymmärrä, mistä toinen puhuu tai ei pidä edes mahdollisena asioita, jotka ovat toiselle äärimmäisen tärkeitä?

Enkä nyt tarkoita todellakaan, että pitäisi olla samaa mieltä kaikesta, mutta riittävästi yhteistä pohjaa pitää olla. Ja myönnän myös sen, että olen hirveän huono ylläpitämään pinnallisia kaveruussuhteita. Jos se syvällinen taso puuttuu, yhteydenpito vain hiipuu pikkuhiljaa ihan luonnostaan. Ei tarvitse tehdään mitään tietoista päätöstä tai "karsimista".

Viisas on, ken tuntee muut.

Joka tuntee itsensä, on valistunut.

Vahva on, ken voittaa muut.

Joka voittaa itsensä, on mahtava.

Rikas on, ken tarpeelliseen tyytyy.

Itselläni ainakin on erilaisia ystäviä eri tilanteisiin/puheenaiheisiin, yhden kanssa puhutaan perhe-elämän dynamiikoista, toisen kanssa sinkkuelämästä, yhden kanssa lapsista, toisen kanssa kirjallisuudesta ja musiikista, yhden kanssa henkisyyshömpistä... ja toki puheenaiheet tilanteen mukaan sekoittuvat.

Kaikkein varovaisin sanoissaan joutuu olemaan syvästi uskovaisen kanssa.

Itse koen olevani empaattinen ja tämän takia minua on hyväksikäytetty ihmissuhteissani todella paljon. Tämä asia on avautunut koko laajuuteen vasta lähivuosina. Olen ollut tämän takia pettynyt myös itseeni. Opettelen nyt uudelleen ihmissuhteita ja elämän arvoja. Nämä vuodet ovat olleet silti todella opettavaiset. Pitää hyväksyä myös muiden ihmisten vajaavaisuudet, myös vaikka sinua olisi petetty pahasti. Joko hyväksyt tai luovut. Kaikki kuitenkin juontaa juurensa mikä on lopullinen elämän tarkoitus, olemme täällä oppimassa. Itse olen oppinut ainakin paljon lähivuosina ja enää en hae hyväksyntää muilta. Toivon silti että hyväsydämmisyys kantaa lopulta <3 

Se ei tarkoita sitä...

Vierailija kirjoitti:

Voi helpottaa kun lopettaa asioiden odottamisen muilta ihmisiltä tai sen, että haluaa "korjata" muiden ihmisten asiat tai tutustua ainoastaan muihin "samankaltaisiin", koska ei ole ketään joka uskoo kaikesta juuri samalla tavalla kuin sinä, sitäpaitsi se ei myös ole tervettä elää missään kaikukammiossa jossa kaikki sujuu aina ja olette aina kaikesta samaa mieltä ja pidätte samoista asioista eikä kumpikaan näin koskaan haasta mukavuusrajojen ulkopuolelle.

Monet "henkiset" on todella toksisia, puhuvat vain lempeästi ja jauhavat siitä miten itse ovat niin henkisiä että aurinko paistaa *******stäkin. Mutta oikeasti vaan ovat tosi toksisia ja masentavia oman navan tuijottajia ja pitää itseään parempana kuin ihmiset jotka ei ole henkisiä, koska ovat itse "HERÄNNEET" ja näin ollen tajuavat miten maailma oikeasti pyörii(huoh). 

Hyvä tapa löytää aitoja ystäviä, on keskittyä siihen omaan polkuun ja sitten puhuu ihmisille omana aiton

Tässä viisaita ajatuksia. Aitoja ihmissuhteita ei kannata lähteä solmimaan vain sen pohjalta, että vastapuoli kokee myös olevansa henkinen ihminen. Henkisyys ei välttämättä takaa samankaltaista arvomaailmaa, saati yhteensopivaa huumorintajua, luonnetta ja muita suhteen toimivuuden kannalta keskeisiä asioita.

Lisäksi kuten jo tässä ketjussa on jo todettu, kaikki henkisiksi itsensä mieltävät eivät ole kovin hyvää seuraa. Moni on tuollainen kuvailtu lempeänmairea, alentuva hymistelijä, jolla on kova tarve opettaa muita mutta jonka ymmärrys henkisyydestä on jäänyt korulauseiden tasolle. Tällainen ihminen on usein sokea itselleen ja heijastaa muihin omia käsittelemättömiä tunteitaan ja oletuksiaan. Toisin sanoen sellainen, jonka kanssa on hyvin vaikeaa saada solmittua aitoa, tasavertaista, vuorovaikutteista ihmissuhdetta. Oma lukunsa ovat mieleltään pahasti järkkyneet sekä narsistiset ihmiset, joita erityisesti erilaiset henkiset yhteisöt vetävät puoleensa. Totta kai kiinnostavan ryhmän toimintaan kannattaa silti tutustua, kun muistaa pitää omista rajoistaan kiinni. Henkisyys ei tarkoita sitä, että kaikki ihmiset täytyy valikoimatta päästää lähelle ja loputtomiin ymmärtää jonkun ikävää käytöstä. Kaikenlaisista porukoista on myös lupa lähteä heti pois, jos niiden dynamiikka vaikuttaa olevan jollain tavalla epäterve.