Kollega irtisanoutui töistä, koska ei saanut lomaa haluamalleen ajalle

Vierailija kirjoitti:

Työnantajalla on oikeus sijoittaa loma lomakauteen mihin haluaa.

Ja työntekijällä oikeus lähteä nostelemaan.

Minä tunnen erään daamin, joka irtisanoutui niin, että ilmoitti vaan ettei tule huomenna töihin, kun pomonsa perseili. Pomo yritti inistä jotain irtisanomisajasta, johon daami huikkasi olkapäänsä yli: "Rahalla siitä selviää!" 

Ihmisten ei pitäisi pelätä niin tolkuttomasti esimiehiään tai työnantajaansa, vaan sanella omat ehtonsa. Jokainen meistä viettää kuitenkin niin paljon aikaa työpaikallaan, ettei esimiehiltä pidä sietää yhtään minkäänlaista temppuilua.

Tämä tietysti edellyttää sen lajin osaamista, että uusi työpaikka on aina helppo saada. Tai vanhaa rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän työpaikoissa nämä "minäkin irtisanoutuisin"-tyypit ovat? 

Itse en todellakaan tuon takia irtisanoutuisi, vaikka palkka onkin huono.. tai juuri siitä syystä. Ei ole vaihtoehtoja, kun elän palkasta toiseen. Voisin toki irtisanoutua, mutta saisin sitten pitkän karenssin TE-toimistosta ja mahdollisesti häädön asunnosta, kun en saisi vuokria maksettua. 

Uskaltaisin väittää, että suurin osa suomalaisista on samassa tilanteessa. Mutta ehkä olinkin väärässä. 

Kyllä olet väärässä. Suurimmalla osalla on puskuria eikä elä kädestä suuhun, ja varsin hyvä todennäköisyys löytää muita töitä pian.

Sama, en minäkään ole törmännyt missään muualla kuin tällä palstalla ihmisiin, jotka elää kädestä suuhun. Paitsi kerran koirapuistossa yhteen sekakäyttäjään. Kaikilla muilla on kyllä reilusti puskuria, oli sitten eläkeläisiä, työttömiä, hoitovapaalla tai työelämässä. Jopa minulla, vakuutuslääkärin armosta työmarkkinatuella olevalla monisairaalla on.

Muuten olen havainnut, että ne, jotka eivät uskalla lähteä huonosta työpaikasta, ovat niitä, joilla muutenkin elämä vähän takkuaa. Nuo rohkeat, jotka vaan häipyvät jos työ ei miellytä, pärjäävät aina järjestään paremmin. Niillä on jotenkin ihan erilainen draivi, uusi työ löytyy helposti jne.

Luulen, että se kilttinä ja peloissaan huonossa työpaikassa kituuttaminen saa ihmisen jonkinlaisen opitun avuttomuuden tilaan, mikä estää kohentamasta omaa elämää. Ja sitten jos potkut tulee, ei siitä suosta enää nousta, kun ihminen on vajonnut johonkin uhrisuohon.

Olen siis itse sellainen, että en lähtenyt yhdestä huonosta paikasta vaikka mieheni joka päivä kehotti siihen. Sain lopulta kenkää, kun viimeinkin jättäydyin sairaslomalle (tietysti asia käännettiin niin, ettei saikku meinannut mitään), mutta siitä burn outista alkoi sairastelukierre. Minulla on siis ihan fyysisiäkin sairauksia, mutta niiden puhkeamista aivan varmasti edesauttoi se tolkuton stressi.

Virheistäni oppineena kannustan aina kaikkia ottamaan loparit jos vaan vähänkin siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten ei pitäisi pelätä niin tolkuttomasti esimiehiään tai työnantajaansa, vaan sanella omat ehtonsa. Jokainen meistä viettää kuitenkin niin paljon aikaa työpaikallaan, ettei esimiehiltä pidä sietää yhtään minkäänlaista temppuilua.

Tämä tietysti edellyttää sen lajin osaamista, että uusi työpaikka on aina helppo saada. Tai vanhaa rahaa.

Tuskin monikaan oikeasti pelkää. Raha on vain sellainen konsultti, joka tekee nöyräksi.

Asuntovelallinen ei paljoa puskureilla kersku. Äkki-irtisanomisessa - ja varsinkin jos lopettaa työt seinään - menettää loput palkasta, käyttämättömien lomien korvauksen ja myös palkaa, jos tulee paussia ennenkuin uuden työn saa.

Jos rahaa riittää, voi äkkivaihdon tehdä 1-2 kertaa nuorempana työntekijänä. Useampi alkaa jo näkyä haitallisesti CV:ssä. Aika harvaan työpaikkaan sitä kuitenkaan on ainoa hakija.

Kuinkahan moni on vaihtanut työpaikkaa ja päätynyt ensimmäistä huononpaan?

 

Nuoremmat polvet onneksi uskaltavat elää yhä enemmän. Tiedän tapauksia, jotka valittavat 24/7 kun työ on raskasta ja vastenmielistä, mutta kun ei uskalla, koska se eläke häämöttää joidenkin vuosien päässä. Sitten siellä on niitä nuorempia, jotka lähtee pois muutaman kuukauden sisällä kun palkka huono ja työolot surkeat.

Mikä saa jonkun ihmisen uhraamaan elämänsä välinpitämättömälle ahnealle työnantajalle? Tätä jatkuu niin pitkään kun on niitä "marttyyreja".

Aikoinaan mun sovittu kesäloma poltettiin kun lestadiolainen halusikin lähteä suviseuroihin.

Vierailija kirjoitti:

Nuoremmat polvet onneksi uskaltavat elää yhä enemmän. Tiedän tapauksia, jotka valittavat 24/7 kun työ on raskasta ja vastenmielistä, mutta kun ei uskalla, koska se eläke häämöttää joidenkin vuosien päässä. Sitten siellä on niitä nuorempia, jotka lähtee pois muutaman kuukauden sisällä kun palkka huono ja työolot surkeat.

Mikä saa jonkun ihmisen uhraamaan elämänsä välinpitämättömälle ahnealle työnantajalle? Tätä jatkuu niin pitkään kun on niitä "marttyyreja".

Mielummin mä niitä martyyreita kuuntelen kuin nuorta, joka kuvittelee olevansa maailman napa, pomoksi pomon palkalla koulusta suoraan oikeutettu ja loman ajankohdasta nipottava pentu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän työpaikoissa nämä "minäkin irtisanoutuisin"-tyypit ovat? 

Itse en todellakaan tuon takia irtisanoutuisi, vaikka palkka onkin huono.. tai juuri siitä syystä. Ei ole vaihtoehtoja, kun elän palkasta toiseen. Voisin toki irtisanoutua, mutta saisin sitten pitkän karenssin TE-toimistosta ja mahdollisesti häädön asunnosta, kun en saisi vuokria maksettua. 

Uskaltaisin väittää, että suurin osa suomalaisista on samassa tilanteessa. Mutta ehkä olinkin väärässä. 

Kyllä olet väärässä. Suurimmalla osalla on puskuria eikä elä kädestä suuhun, ja varsin hyvä todennäköisyys löytää muita töitä pian.

Sama, en minäkään ole törmännyt missään muualla kuin tällä palstalla ihmisiin, jotka elää kädestä suuhun. Paitsi kerran koirapuistossa yhteen sekakäyttäjään. Kaikilla muilla on kyllä reilusti puskuria, oli sitten eläkeläisiä, työttömiä, hoitovapaalla tai työelämässä. Jopa minulla, vakuutuslääkärin armosta työmarkkinatuella olevalla monisairaalla on.

Muuten olen havainnut, että ne, jotka eivät uskalla lähteä huonosta työpaikasta, ovat niitä, joilla muutenkin elämä vähän takkuaa. Nuo rohkeat, jotka vaan häipyvät jos työ ei miellytä, pärjäävät aina järjestään paremmin. Niillä on jotenkin ihan erilainen draivi, uusi työ löytyy helposti jne.

Luulen, että se kilttinä ja peloissaan huonossa työpaikassa kituuttaminen saa ihmisen jonkinlaisen opitun avuttomuuden tilaan, mikä estää kohentamasta omaa elämää. Ja sitten jos potkut tulee, ei siitä suosta enää nousta, kun ihminen on vajonnut johonkin uhrisuohon.

Olen siis itse sellainen, että en lähtenyt yhdestä huonosta paikasta vaikka mieheni joka päivä kehotti siihen. Sain lopulta kenkää, kun viimeinkin jättäydyin sairaslomalle (tietysti asia käännettiin niin, ettei saikku meinannut mitään), mutta siitä burn outista alkoi sairastelukierre. Minulla on siis ihan fyysisiäkin sairauksia, mutta niiden puhkeamista aivan varmasti edesauttoi se tolkuton stressi.

Virheistäni oppineena kannustan aina kaikkia ottamaan loparit jos vaan vähänkin siltä tuntuu.

Jos loma-aikataulu tekee työpaikasta huonon, niin jo on ihme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantajalla on oikeus sijoittaa loma lomakauteen mihin haluaa.

Työntekijällä on myös oikeus irtisanoutua.

Toki. Toivottavasti on myös uusi työpaikka tiedossa tai rahaa säästössä, koska karenssi iskee. Loman saamatta jääminen omaan haluamaansa ajankohtaan ei ole hyväksyttävä peruste irtisanoutua.

Onko kyseessä työpaikka, missä perheelliset kormuavat loma-ajat? Sinkuille/lapsettomille tarjolla loppusyksyä tai alkukevättä. Syitä on monenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan mun sovittu kesäloma poltettiin kun lestadiolainen halusikin lähteä suviseuroihin.

Oliko lestadiolainen johto?

Meilläpäin ei aikoinaan Halpa-Halliin päässyt töihin, jos et ollut helluntailainen. Eikä tietty H-H ollut koskaan sunnuntaisin auki. Mutta kaikki muuttuu. Tiiä sitten onko aina niin hyvä juttu.

Oikein! Ymmärrän työntekijää hyvin. Haen itsekin tällä hetkellä työtä X ja ilmoitin, että huhtikuussa olen kahden viikon reissussa, että silloin tarvitsen palkatonta vapaata. Ottaa tai jättää! :) 

Näissä tilanteissa lumbago osuu ikävästi menon kanssa päällekkäin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantajalla on oikeus sijoittaa loma lomakauteen mihin haluaa.

Työntekijällä on myös oikeus irtisanoutua.

Toki. Toivottavasti on myös uusi työpaikka tiedossa tai rahaa säästössä, koska karenssi iskee. Loman saamatta jääminen omaan haluamaansa ajankohtaan ei ole hyväksyttävä peruste irtisanoutua.

Kuule, se käyttämättä jäävä loma tulee maksuun. Jopa pikkupalkkainen elelee lopputilillä ja sillä karenssin (2 kk) yli, ja jos pelottaa, ottaa sen kahden kuukauden ajaksi jonkun pätkähomman. Kenenkään hyväksyntää ei tarvitse kysellä, ääliömäinen ajatuskin.

Vierailija kirjoitti:

Oli muutenkin jo miettinyt lähtevänsä ja tässä oli hyvä viimeinen syy lähdölle?

Hänen sopii sitten toivoa, että sopivia paikkoja on tarjolla, ettei uudeksi uraksi muodostu pitkäaikaistyöttömyys.

Ei ole kovin hyvä meriitti, jos joskus tulevalle työnantajaehdokkaalle selviää, että tyyppi lähti duunista, koska ei saanut lomaa silloin kun halusi.

Mitä uutta tossa on.Ainakin sairaalassa pystyy kiristämään tolla.Lääkäreistä on sen verran iso pula,että toimii aina.

Oletetaan, että aloitus on totta. ;)

Kuulostaa, että irtisanoutunut on sen tason osaaja että kysyntää on eikä tarvitse pysyä työpaikassa josta ei pidä - ja että tämä oman osaamisen arvostaminen ja työelämän mahdollisuuksien käyttäminen on alkanut vatuttaa jotain "aina oon tullu flunssassa töihin eikä marttyyriuttani jostain syystä arvosteta" -tätiäistä. Teitähän löytyy aina kahvihuoneista vinkumasta, mutta kumma kyllä ei koskaan johtoportaasta tai rekryajien toivelistoilta. ;)

Meillä oli hoitotyössä joka ikinen kesä tuo sama ilmiö. Vanhusten hoitotyössä on kiertävät lomat, ensimmäinen lomavuoro alkoi siellä toukokuun puolivälissä ja viimeinen päättyi syyskuun puolivälissä. Sitten kun tuli uusi hoitaja, hän joutui mukautumaan siihen vuoroon, jonka tilalle oli tullut tai mitä sattui vapaana olemaan. V. 2017 yksi nuori lähihoitaja oli ollut alle vuoden töissä ja suuttui kun hänellä oli kesälomaa vain 2 viikkoa ja sekin toukokuussa. Nyt on kesä pilalla, hän itki. Minä lupasin, että voin toisen lomaviikkonsa vaihtaa siten, että olen itse lomalla heinäkuun 3 ekaa viikkoa ja hän saa heinäkuun vikan viikon ja minä pidän hänen toukokuun viikoistaan toisen. Asiasta jo sovittiin, mutta hän irtisanoutui ja sanoi, että viikon loma on vielä typerämpi kuin 2 viikkoa. Toinen hoitaja lähti samalla tavalla, vielä koeajan lopussa, koska hän ei halunnut koko kesää viettää töissä. Mikäs siinä, jos keikkaa riittää niin paljon että rahalla elää. Itselleni ei sopisi. Se on alanvalintakysymys. En kyllä itsekään ole enää samassa työpaikassa, kun pääsin toimistotyöhön päivävuoroon.

Parempi vaan että lähtikin käveleen tuollaisesta orja työpaikasta, kunnon esihenkilö kuuntelee alaista ja on valmis joustamaan asioissa. Ammattilaiselle löytyy kyllä töitä ja kyllä se valtio elättää muutenkin niin mitäpä sitä töitä tekemään jos sille tielle lähtee

ehdottomasti elämä edellä. koirat haukkuu ja vankkurit kulkee

Minulla joskus kauan sitten pomo halusi peruuttaa minulta jo myönnetyn loman. Sanoin, ettei se käy, olin lähdössä kuukadeksi reissuun jonka peruminen olisi maksanut yli neljä tonnia ja olin todella loman tarpeessa tehnyt 11k kahden edestä töitä., koska vuotta aiemmin pois lähteneen kollegan tilalle ei oltu palkattu uutta.

Pomo jankkasi koko viikoni, että en saa lähteä ja hän ei anna minun lähteä. Sanoin sitten päivää ennen lähtöä, että lähden nyt hän ei voi lähtöäni estää, mutta voi toki estää paluun ja jos hän sitä haluaa, voin jäädä palaamatta.

Asiasta ei puhuttu sen jälkeen. Pidin loman, palasin ja aloin hakea muualta töitä. Vaihdoin reilun kahden kuukauden päästä toiseen firmaan, jossa olen ollut siitä lähtien. En tiedä, eikä enää kiinnosta sen aiemman firman jutut. Suosittelen muita tekemään saman.