Miksi työttömiä käsketään ryhtymään yrittäjiksi? Ei sillä tavalla kuin menetä rahansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä näkee vaan esteitä ympärillään kun taas ne menestyvät ihmiset näkevät mahdollisuuksia ympärillään. Jos yksi asia ei onnistu niin silloin kokeillaan jotain muuta. Toki realistinen kannattaa olla, mutta turhasta pessimismistä kannattaa luopua.

Rahaa kun on niin ei näe mitään esteitä mihinkään.

Fiksu ja kekseliäs ihminen ei näe rahattomuuttakaan esteenä.

Christiiina kirjoitti:

Eräs kosmetologiyrittäjä sanoi minulle, että yrittäjyyttä ei todellakaan voi suositella yksiselitteisesti kaikille,

Kaikista typerintä on TE-toimistossa suositella yrittäjyyttä jollekin vilunkiveikolle. Semmoinen kyllä aiheuttaa lähinnä tuhoa ympäröivässä yhteiskunnassa.

Tuhoon kyllä kykenee myös nämä tumpelot, joilta unohtuu lakisääteiset maksut ja alvien tilitykset. Ainakin hetken aikaa häiritsevät markkinoita.

Tukirahoissa säästökin on vähän niin ja näin, kun on oikeudenkäyntiä ja pesänselvittäjää näitä sotkuja selvittämässä. Mutta työllistävä vaikutus varmasti on.

Vierailija kirjoitti:

Älä ikinä ota neuvoja vastaan sellaiselta ihmiseltä, joka on menestynyt huonommin kuin sinä itse haluaisit menestyä. 

Haluaisin vain rahaa niin että ei tarvisisi osallistua yhteiskuntaan eikä kuunnella ääliö ihmisiä. En kaipaa mitään menestystä, arvostusta tai valtavaa verkostoa. Haluan vain pois ja olla rauhassa. Jos menen jonkun maille pistämään torppaa pystyyn ja kaatamaan hirveä ruuaksi niin vankilaan pistävät. Täällä kaikki on laitonta mutta rahalla sen voi muuttaa lailliseksi. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta yhteiskuntanne tyhmät pelit ja teidän omahyväset valheet. Joten en voi olla yrittäjä kun ei vois vähempää kiinnostaa myydä mitään turhaa sontaa ja valehdella ummet lammet että voitan jossain narsistisessa riistopelissä. Vöyhöttäkää te vaan rauhassa ja tuhotkaa planeetta samalla ihan sama. Ja haukkukaa vaan laiskaksi ja tyhmäksi ja ties miksi, sitähän aina teette. Ja jos mulla ei ole sitä oiketta elää kun en ole kuin sinä niin tule reippaasti ampumaan mut. Noi paremmat ihmiset tuntuu uskovan että olen jotenkin huonompi ihminen, kertoo paljon näistä paremmista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä näkee vaan esteitä ympärillään kun taas ne menestyvät ihmiset näkevät mahdollisuuksia ympärillään. Jos yksi asia ei onnistu niin silloin kokeillaan jotain muuta. Toki realistinen kannattaa olla, mutta turhasta pessimismistä kannattaa luopua.

Rahaa kun on niin ei näe mitään esteitä mihinkään.

Fiksu ja kekseliäs ihminen ei näe rahattomuuttakaan esteenä.

Niinhän se Auervaarakin asian näki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran start up maailmaa tiedän, että pelkkä idea jostain on 0 euron arvoinen. Vaikka yrittäjät on kovia uskossaan, niin vain kohdetyhmän tunteminen, sisään ujuttautuminen ja myynti merkkaa lopulta.

Ei kaikki voi olla yrittäjiä eikä sitä voi edes kaikille ehdottaa. Lähtökohtaisesti yrittäjän pitää olla ahkera ja jaksaa painaa, vaikka ylämäkeä riittää alkuvuosina. Ei siihen kaikkien jaksaminen ja usko riitä.

Tietysti myös tuurilla on aina osansa. Yrittäjä joka muuta väittää, puhuu p skaa.

Niin sä tuot tämän ikään kuin jotenkin uutena tietona? Kaikki mitä kerrot on täysin totta. Ekat vuodet painetaan vanhempien autotallissa kuten Gates ja nukutaan autotallin sohvalla kuten Elon. Moni firma ei ekoina vuosina tuota mitään, vaan pitää 14h päivää tekevän yrittäjänsä juuri ja juuri leivässä. Lomia ei ole ja yölläkin vastataan jos asiakas soittaa. Semmoista se on. Hemmetin kovaa duunia. Mutta sitten sä tosiaan keksit sen uuden sähköauton, maailmaa dominoivan käyttöjärjestelmän tai lintupelin mitä pelaa koko maailma. Ja niin se on pienemmässäkin mittakaavassa. Sieltä tulee niitä Laakkosia, Rinta-Jouppeja ja vastaavia. Se vaan lähtee rokkaamaan.

Se mikä meille muille näkyy, on nuo Laakkoset ja Rinta-Joupit. Se mikä meille muille ei näy, on todellisuus siitä, että vain alle promille yrittäjistä nousee Laakkoseksi tai Rinta-Joupiksi. Muut päätyy hiljaalleen alkualamäestä suoraan konkkaan tai kituuttaa juuri ja juuri pinnan yläpuolella vuosia saavuttamatta mitään menestystä. Äärimmäisen harvasta tulee sähköauton tai vihaisen linnun keksijä. 

Minkä tietenkin tiesit jo, kunhan halusit vain soittaa suutasi.

Kyllä näin on. Olet jälleen oikeassa. Suurin osa firmoista ei lopulta lennä. Mutta näitäkö meidän olisi hyvä sitten tutkailla tarkemmin, eikä puhua vihaisista linnuista? Että nähdään niitä ongelmia ja esteitä, mutta ei haluata katsoa menestyjiä? Vai oliko tämän nyt tarkoitus todistaa, että koska suurin osa firmoista päätyy konkkaan, niin firmoja ei siksi kannata perustaa ollenkaan? Mistä lähtien tämä maailma on ollut joku turvallinen kuplapallo? Suomessa varmaan ollaan tässäkin ainoita.

Tietenkin myös menestyjistä kannattaa puhua ja ottaa oppia. Mutta yhtälailla pitää puhua koko muustakin todellisuudesta. Siis koko faktisesta kokonaiskuvasta. Ei se hyödytä ketään, että uskotellaan kenen tahansa voivan keksiä uudet vihaiset linnut ja rikastua. Sillä haihattelulla vain tuhotaan monen ihmisen elämä, kun he lapsineen ajautuu vararikkoon uskottuaan katteettomiin haihattelu-unelmiin.

Kuka tahansa ei keksi vihaisia lintuja. Aivan äärimmäisen harva. Silti se LVI-asentaja voi perustaa oman firman, laskuttaa ihan kelposummaa hyvästä työstä ja menestyä elämässä. Tuleeko hänestä Bill Gates, no ei taatusti tule. Mutta ihan kelvollisen ja hyvän elämän saa. Se että yrittäjyys nähdään pelottavana, arvelluttavana ja äärimmäisen riskialttiina ratkaisuna, on sitä vasemmistohegemoniaa. Ajatellaan juuri niin, että jos osakeyhtiön perustaa, pitää olla kyllä maailmaluokan idea mitä kukaan ei ole ikinä vielä keksinyt. Ei se niin ole. Tämä on juuri sitä asennetta. Asenne pitäisi olla se että minä voin, osaan ja kykenen. Ei se että en varmaan pärjää, konkurssi iskee ja kaikki nauraa päin naamaa. Suomessa on todella yrittäjävastainen ilmapiiri. Ei niin että yrittäjiä vihattaisiin, mutta itse yrittäjyys nähdään demonina. Ja ei meillä hallitus sitä helpota, se on pakko myöntää.

Ongelma, jolle oikeistohallituksetkaan ei ole mitään tehneet, on se mitä tapahtuu JOS se avokadolintupasta-idea ei toimikaan. Jos yrittämisen epäonnistumisesta ei seuraisi se, että ei saa edes työmarkkinatukea, eli jää täysin tyhjän päälle velat niskassa, niin paljon useampi varmasti voisi kokeillakin että kantaako se oma idea. Myös kaikenlaiset kevytyrittäjyydet työkkäri tulkitsee mahdollisimman epäedulliseksi työttömän kannalta.

Tätä on vissiin turha jauhaa, mutta edelleenkin sä näet oman elämäsi jonain murmelina valtiovallan helmassa. Että mitä jos käy niin tai näin, kuka mut pelastaa. Kuka maksaa sen muutaman satasen työmarkkinatuen ja voinko olla varma, etten vaan joudu olemaan lokakuuta ilman niitä äiti-sannan satasia. Tässä on juuri se iso maailmankatsomuksellinen ero. Näe oma potentiaalisi. Ole ylpeä osaamisestasi. Uskalla ottaa haaste ja riski. Ei tässä maassa kukaan ole vuosikymmeniin kuollut leivän puutteeseen. Kyllä sä pärjäät.

Ei kaikki pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran start up maailmaa tiedän, että pelkkä idea jostain on 0 euron arvoinen. Vaikka yrittäjät on kovia uskossaan, niin vain kohdetyhmän tunteminen, sisään ujuttautuminen ja myynti merkkaa lopulta.

Ei kaikki voi olla yrittäjiä eikä sitä voi edes kaikille ehdottaa. Lähtökohtaisesti yrittäjän pitää olla ahkera ja jaksaa painaa, vaikka ylämäkeä riittää alkuvuosina. Ei siihen kaikkien jaksaminen ja usko riitä.

Tietysti myös tuurilla on aina osansa. Yrittäjä joka muuta väittää, puhuu p skaa.

Niin sä tuot tämän ikään kuin jotenkin uutena tietona? Kaikki mitä kerrot on täysin totta. Ekat vuodet painetaan vanhempien autotallissa kuten Gates ja nukutaan autotallin sohvalla kuten Elon. Moni firma ei ekoina vuosina tuota mitään, vaan pitää 14h päivää tekevän yrittäjänsä juuri ja juuri leivässä. Lomia ei ole ja yölläkin vastataan jos asiakas soittaa. Semmoista se on. Hemmetin kovaa duunia. Mutta sitten sä tosiaan keksit sen uuden sähköauton, maailmaa dominoivan käyttöjärjestelmän tai lintupelin mitä pelaa koko maailma. Ja niin se on pienemmässäkin mittakaavassa. Sieltä tulee niitä Laakkosia, Rinta-Jouppeja ja vastaavia. Se vaan lähtee rokkaamaan.

Se mikä meille muille näkyy, on nuo Laakkoset ja Rinta-Joupit. Se mikä meille muille ei näy, on todellisuus siitä, että vain alle promille yrittäjistä nousee Laakkoseksi tai Rinta-Joupiksi. Muut päätyy hiljaalleen alkualamäestä suoraan konkkaan tai kituuttaa juuri ja juuri pinnan yläpuolella vuosia saavuttamatta mitään menestystä. Äärimmäisen harvasta tulee sähköauton tai vihaisen linnun keksijä. 

Minkä tietenkin tiesit jo, kunhan halusit vain soittaa suutasi.

Kyllä näin on. Olet jälleen oikeassa. Suurin osa firmoista ei lopulta lennä. Mutta näitäkö meidän olisi hyvä sitten tutkailla tarkemmin, eikä puhua vihaisista linnuista? Että nähdään niitä ongelmia ja esteitä, mutta ei haluata katsoa menestyjiä? Vai oliko tämän nyt tarkoitus todistaa, että koska suurin osa firmoista päätyy konkkaan, niin firmoja ei siksi kannata perustaa ollenkaan? Mistä lähtien tämä maailma on ollut joku turvallinen kuplapallo? Suomessa varmaan ollaan tässäkin ainoita.

Tietenkin myös menestyjistä kannattaa puhua ja ottaa oppia. Mutta yhtälailla pitää puhua koko muustakin todellisuudesta. Siis koko faktisesta kokonaiskuvasta. Ei se hyödytä ketään, että uskotellaan kenen tahansa voivan keksiä uudet vihaiset linnut ja rikastua. Sillä haihattelulla vain tuhotaan monen ihmisen elämä, kun he lapsineen ajautuu vararikkoon uskottuaan katteettomiin haihattelu-unelmiin.

Kuka tahansa ei keksi vihaisia lintuja. Aivan äärimmäisen harva. Silti se LVI-asentaja voi perustaa oman firman, laskuttaa ihan kelposummaa hyvästä työstä ja menestyä elämässä. Tuleeko hänestä Bill Gates, no ei taatusti tule. Mutta ihan kelvollisen ja hyvän elämän saa. Se että yrittäjyys nähdään pelottavana, arvelluttavana ja äärimmäisen riskialttiina ratkaisuna, on sitä vasemmistohegemoniaa. Ajatellaan juuri niin, että jos osakeyhtiön perustaa, pitää olla kyllä maailmaluokan idea mitä kukaan ei ole ikinä vielä keksinyt. Ei se niin ole. Tämä on juuri sitä asennetta. Asenne pitäisi olla se että minä voin, osaan ja kykenen. Ei se että en varmaan pärjää, konkurssi iskee ja kaikki nauraa päin naamaa. Suomessa on todella yrittäjävastainen ilmapiiri. Ei niin että yrittäjiä vihattaisiin, mutta itse yrittäjyys nähdään demonina. Ja ei meillä hallitus sitä helpota, se on pakko myöntää.

Ongelma, jolle oikeistohallituksetkaan ei ole mitään tehneet, on se mitä tapahtuu JOS se avokadolintupasta-idea ei toimikaan. Jos yrittämisen epäonnistumisesta ei seuraisi se, että ei saa edes työmarkkinatukea, eli jää täysin tyhjän päälle velat niskassa, niin paljon useampi varmasti voisi kokeillakin että kantaako se oma idea. Myös kaikenlaiset kevytyrittäjyydet työkkäri tulkitsee mahdollisimman epäedulliseksi työttömän kannalta.

Tätä on vissiin turha jauhaa, mutta edelleenkin sä näet oman elämäsi jonain murmelina valtiovallan helmassa. Että mitä jos käy niin tai näin, kuka mut pelastaa. Kuka maksaa sen muutaman satasen työmarkkinatuen ja voinko olla varma, etten vaan joudu olemaan lokakuuta ilman niitä äiti-sannan satasia. Tässä on juuri se iso maailmankatsomuksellinen ero. Näe oma potentiaalisi. Ole ylpeä osaamisestasi. Uskalla ottaa haaste ja riski. Ei tässä maassa kukaan ole vuosikymmeniin kuollut leivän puutteeseen. Kyllä sä pärjäät.

Riippuu siitä, mitä "pärjääminen" tarkoittaa.

Mitä muuten tehdään sitten, kun on yritetty siinä määrin, että yrittäminen ei enää ole mahdollista, eikä töihinkään huolita? En kysy kaverin puolesta vaan ihan omastani.

Jos yritys ei kanna, niin sitten mietitään mitä on tehty väärin. Sitä muutetaan ja jatketaan yrittämistä. Missään vaiheessa ihmiselle ei pitäisi tulla sitä fiilistä, että nyt mä luovutan. Alan istumaan tuossa sohvalla, nostaa työmarkkinatukea ja hakea alepasta halpaa kaljaa & saarioisten roiskeläppiä. Aina pitää nousta jaloilleen ja alkaa tehdä. Sillä se onnistuminen löytyy. Yksi nuorempi kaveri aikoinaan totesi, että "Get rich or die tryin'". Sitä ei tietenkään pidä ottaa kirjaimellisesti, mutta vissi pointti siinä on. Aina pitää yrittää.[/i]

Minkä alan yritys sinulla siis on?

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan. Ja tiedättekö Suomesta mitään toista ihmisryhmää, joka valittaisi yhtä paljon ja olisi yhtä tyytymätön kaikkeen mahdolliseen kuin yrittäjät?

-hoitajat

-päiväkotitädit

-opettajat

-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran start up maailmaa tiedän, että pelkkä idea jostain on 0 euron arvoinen. Vaikka yrittäjät on kovia uskossaan, niin vain kohdetyhmän tunteminen, sisään ujuttautuminen ja myynti merkkaa lopulta.

Ei kaikki voi olla yrittäjiä eikä sitä voi edes kaikille ehdottaa. Lähtökohtaisesti yrittäjän pitää olla ahkera ja jaksaa painaa, vaikka ylämäkeä riittää alkuvuosina. Ei siihen kaikkien jaksaminen ja usko riitä.

Tietysti myös tuurilla on aina osansa. Yrittäjä joka muuta väittää, puhuu p skaa.

Niin sä tuot tämän ikään kuin jotenkin uutena tietona? Kaikki mitä kerrot on täysin totta. Ekat vuodet painetaan vanhempien autotallissa kuten Gates ja nukutaan autotallin sohvalla kuten Elon. Moni firma ei ekoina vuosina tuota mitään, vaan pitää 14h päivää tekevän yrittäjänsä juuri ja juuri leivässä. Lomia ei ole ja yölläkin vastataan jos asiakas soittaa. Semmoista se on. Hemmetin kovaa duunia. Mutta sitten sä tosiaan keksit sen uuden sähköauton, maailmaa dominoivan käyttöjärjestelmän tai lintupelin mitä pelaa koko maailma. Ja niin se on pienemmässäkin mittakaavassa. Sieltä tulee niitä Laakkosia, Rinta-Jouppeja ja vastaavia. Se vaan lähtee rokkaamaan.

Se mikä meille muille näkyy, on nuo Laakkoset ja Rinta-Joupit. Se mikä meille muille ei näy, on todellisuus siitä, että vain alle promille yrittäjistä nousee Laakkoseksi tai Rinta-Joupiksi. Muut päätyy hiljaalleen alkualamäestä suoraan konkkaan tai kituuttaa juuri ja juuri pinnan yläpuolella vuosia saavuttamatta mitään menestystä. Äärimmäisen harvasta tulee sähköauton tai vihaisen linnun keksijä. 

Minkä tietenkin tiesit jo, kunhan halusit vain soittaa suutasi.

Kyllä näin on. Olet jälleen oikeassa. Suurin osa firmoista ei lopulta lennä. Mutta näitäkö meidän olisi hyvä sitten tutkailla tarkemmin, eikä puhua vihaisista linnuista? Että nähdään niitä ongelmia ja esteitä, mutta ei haluata katsoa menestyjiä? Vai oliko tämän nyt tarkoitus todistaa, että koska suurin osa firmoista päätyy konkkaan, niin firmoja ei siksi kannata perustaa ollenkaan? Mistä lähtien tämä maailma on ollut joku turvallinen kuplapallo? Suomessa varmaan ollaan tässäkin ainoita.

Tietenkin myös menestyjistä kannattaa puhua ja ottaa oppia. Mutta yhtälailla pitää puhua koko muustakin todellisuudesta. Siis koko faktisesta kokonaiskuvasta. Ei se hyödytä ketään, että uskotellaan kenen tahansa voivan keksiä uudet vihaiset linnut ja rikastua. Sillä haihattelulla vain tuhotaan monen ihmisen elämä, kun he lapsineen ajautuu vararikkoon uskottuaan katteettomiin haihattelu-unelmiin.

Kuka tahansa ei keksi vihaisia lintuja. Aivan äärimmäisen harva. Silti se LVI-asentaja voi perustaa oman firman, laskuttaa ihan kelposummaa hyvästä työstä ja menestyä elämässä. Tuleeko hänestä Bill Gates, no ei taatusti tule. Mutta ihan kelvollisen ja hyvän elämän saa. Se että yrittäjyys nähdään pelottavana, arvelluttavana ja äärimmäisen riskialttiina ratkaisuna, on sitä vasemmistohegemoniaa. Ajatellaan juuri niin, että jos osakeyhtiön perustaa, pitää olla kyllä maailmaluokan idea mitä kukaan ei ole ikinä vielä keksinyt. Ei se niin ole. Tämä on juuri sitä asennetta. Asenne pitäisi olla se että minä voin, osaan ja kykenen. Ei se että en varmaan pärjää, konkurssi iskee ja kaikki nauraa päin naamaa. Suomessa on todella yrittäjävastainen ilmapiiri. Ei niin että yrittäjiä vihattaisiin, mutta itse yrittäjyys nähdään demonina. Ja ei meillä hallitus sitä helpota, se on pakko myöntää.

Ongelma, jolle oikeistohallituksetkaan ei ole mitään tehneet, on se mitä tapahtuu JOS se avokadolintupasta-idea ei toimikaan. Jos yrittämisen epäonnistumisesta ei seuraisi se, että ei saa edes työmarkkinatukea, eli jää täysin tyhjän päälle velat niskassa, niin paljon useampi varmasti voisi kokeillakin että kantaako se oma idea. Myös kaikenlaiset kevytyrittäjyydet työkkäri tulkitsee mahdollisimman epäedulliseksi työttömän kannalta.

Tätä on vissiin turha jauhaa, mutta edelleenkin sä näet oman elämäsi jonain murmelina valtiovallan helmassa. Että mitä jos käy niin tai näin, kuka mut pelastaa. Kuka maksaa sen muutaman satasen työmarkkinatuen ja voinko olla varma, etten vaan joudu olemaan lokakuuta ilman niitä äiti-sannan satasia. Tässä on juuri se iso maailmankatsomuksellinen ero. Näe oma potentiaalisi. Ole ylpeä osaamisestasi. Uskalla ottaa haaste ja riski. Ei tässä maassa kukaan ole vuosikymmeniin kuollut leivän puutteeseen. Kyllä sä pärjäät.

Riippuu siitä, mitä "pärjääminen" tarkoittaa.

Mitä muuten tehdään sitten, kun on yritetty siinä määrin, että yrittäminen ei enää ole mahdollista, eikä töihinkään huolita? En kysy kaverin puolesta vaan ihan omastani.

Jos yritys ei kanna, niin sitten mietitään mitä on tehty väärin. Sitä muutetaan ja jatketaan yrittämistä. Missään vaiheessa ihmiselle ei pitäisi tulla sitä fiilistä, että nyt mä luovutan. Alan istumaan tuossa sohvalla, nostaa työmarkkinatukea ja hakea alepasta halpaa kaljaa & saarioisten roiskeläppiä. Aina pitää nousta jaloilleen ja alkaa tehdä. Sillä se onnistuminen löytyy. Yksi nuorempi kaveri aikoinaan totesi, että "Get rich or die tryin'". Sitä ei tietenkään pidä ottaa kirjaimellisesti, mutta vissi pointti siinä on. Aina pitää yrittää.

Siitä olen samaa mieltä, ettei elämässä pidä luovuttaa. Mutta jos olet yrittänyt vuosia tai vaikka vuodenkin, etkä tienaa yrittämisellä sen vertaa, että pystyisi elättämään itsensä, niin miten se käytännössä on mahdollista? Miten maksat asumisen, ruuan yms?

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttu pisti metallipajan pystyyn. Ahkera ja osaava kaveri, joka alkoi tekemään käsityönä metallista mm. portteja, aitoja, koriste-esineitä.

Niin vaan kävi, että parin vuoden päästä oli täysin tyhjän päällä, ulosotossa ja loppuelämän velkavankeudessa. Eikä todellakaan törsännyt tai muutenkaan käyttänyt omia tai firman rahoja holtittomasti. "Nyt vain kävi näin".

Eli harkitkaa ensin tarkasti mitä teette. Suomessa yrittäjillä kun on kaksi kohtaloa: liikeidea kantaa ja pääsee miljonääriksi tai sitten ei kanna ja joutuu ikuiseen velkavankeuteen.

Tosin ikuinen ei ole ikuinen, jos pääsee velkasaneeraukseen. Tai jos vaihtoehtoisesti ei pääse, niin poistuu tarpeeksi kauas Suomesta. Ainakin itse toimisin näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäminen maksaa ensin 50000-100000 euroa. Pitää olla pääomaa että voi yrittää. Liiketilojen vuokrat maksaa, autoja pitää olla ja kaikke.a Muistan kun isä  perusti matto ja remppafirmaa niin rahaa meni 150000 euroa ennen kun rahaa edes tienattiin. Kyllä sitä rahaa sitten alkoi tulla mutta ensin tarvii olla pääomaa että voi perustaa firman. Ei monilla työttömillä ole rahaa perustaa firmaa eikä pankista saa lainaa. Nyt 35 vuotta myöhemmin olen perimässä isäni firman jolla on 3 miljoonan liikevaihto.

Jos olet hyvä remppaamaan niin voit luoda vaikka jonkun nettikurssin, jossa opetetaan remppaamisen alkeita muille. Nykytekniikalla tuommoinen kurssi on helppo ja varsin edullinen luoda ja mikä parasta kun kurssi on valmis sillä on mahdollisuus saada passiivista tuloa. 

Voi helvetti sentään nyt taas. Remppavideoita on tuubi täynnä, samoin videoita supersankareiksi pukeutuvista kampaajista ja niukasti vaatetetuista siivoojista, pyllynnäyttäjistä ja pallonpompottajista. Markkinoita ei riitä kaiklle, eikä "passiivinen tulo" useimmiten riitä elämiseen.

Tässä on esimerkkinä kurssi, jossa opetetaan kiinteistöjen flippaamista.

https://www.udemy.com/course/the-real-estate-pro-forma-modeling-master-…

Kurssin hinta tällä £ 29.99, tietojen mukaan kurssin on ostanut 11,617 ihmistä, eli vaikka olisi tuohon tarjoushintaan ostanut kurssin, kurssintekijä on tienannut sillä £ 347 348.30. Toki suomenkielisille kursseille on vähemmän kysyntää, mutta hyvin tehdylle maksullisille sisällölle löytyy aivan varmasti kysyntää vaikka YouTubesta löytyisikin ilmaista tietoa.

Kuinka moni suomalainen osaa tehdä nettikurssin ja siihen sen verran hyvin tehtyä sisältöä, että sitä oikeasti ostettaisiin?

Varsin harva.

Normaaliälyllä varustettu ihminen, joka osaa ottaa selvää ja opetella miten tehdä jokin asia jos sitä ei vielä osaa tehdä. Ei tuo nyt mitään rakettitiedettä ole, vaikka ei sitä tietenkään hutaisemalla voi tehdä.

Jos yrittäjänä haluaa menestyä niin täytyy nimenomaan olla sellainen luonne, että jos jotain ei osaa niin ei lannistuta vaan otetaan selvää miten se asia tehdään, sillä aivan varmasti se yrittäjä tulee kohtaamaan monenmoisia haasteita. Jos on tottunut luottamaan siihen, että muut hoitavat vaikeat asiat aina sinun puolestasi niin silloin ei kyllä tule yrittäjänä menestymään. 

Totuushan on se, että ne joilla on osaamista ja tarpeeksi laajat verkostot ympärillään ylipäätään harkita yrittäjätoimintaa, niin eivät ole työttömiä. Jos he aloittavat yrittäjätoiminnan, niin se ei johdu työttömyydestä, vaan yleisestä halusta kokeilla omia siipiään yrittäjämaailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran start up maailmaa tiedän, että pelkkä idea jostain on 0 euron arvoinen. Vaikka yrittäjät on kovia uskossaan, niin vain kohdetyhmän tunteminen, sisään ujuttautuminen ja myynti merkkaa lopulta.

Ei kaikki voi olla yrittäjiä eikä sitä voi edes kaikille ehdottaa. Lähtökohtaisesti yrittäjän pitää olla ahkera ja jaksaa painaa, vaikka ylämäkeä riittää alkuvuosina. Ei siihen kaikkien jaksaminen ja usko riitä.

Tietysti myös tuurilla on aina osansa. Yrittäjä joka muuta väittää, puhuu p skaa.

Niin sä tuot tämän ikään kuin jotenkin uutena tietona? Kaikki mitä kerrot on täysin totta. Ekat vuodet painetaan vanhempien autotallissa kuten Gates ja nukutaan autotallin sohvalla kuten Elon. Moni firma ei ekoina vuosina tuota mitään, vaan pitää 14h päivää tekevän yrittäjänsä juuri ja juuri leivässä. Lomia ei ole ja yölläkin vastataan jos asiakas soittaa. Semmoista se on. Hemmetin kovaa duunia. Mutta sitten sä tosiaan keksit sen uuden sähköauton, maailmaa dominoivan käyttöjärjestelmän tai lintupelin mitä pelaa koko maailma. Ja niin se on pienemmässäkin mittakaavassa. Sieltä tulee niitä Laakkosia, Rinta-Jouppeja ja vastaavia. Se vaan lähtee rokkaamaan.

Se mikä meille muille näkyy, on nuo Laakkoset ja Rinta-Joupit. Se mikä meille muille ei näy, on todellisuus siitä, että vain alle promille yrittäjistä nousee Laakkoseksi tai Rinta-Joupiksi. Muut päätyy hiljaalleen alkualamäestä suoraan konkkaan tai kituuttaa juuri ja juuri pinnan yläpuolella vuosia saavuttamatta mitään menestystä. Äärimmäisen harvasta tulee sähköauton tai vihaisen linnun keksijä. 

Minkä tietenkin tiesit jo, kunhan halusit vain soittaa suutasi.

Kyllä näin on. Olet jälleen oikeassa. Suurin osa firmoista ei lopulta lennä. Mutta näitäkö meidän olisi hyvä sitten tutkailla tarkemmin, eikä puhua vihaisista linnuista? Että nähdään niitä ongelmia ja esteitä, mutta ei haluata katsoa menestyjiä? Vai oliko tämän nyt tarkoitus todistaa, että koska suurin osa firmoista päätyy konkkaan, niin firmoja ei siksi kannata perustaa ollenkaan? Mistä lähtien tämä maailma on ollut joku turvallinen kuplapallo? Suomessa varmaan ollaan tässäkin ainoita.

Tietenkin myös menestyjistä kannattaa puhua ja ottaa oppia. Mutta yhtälailla pitää puhua koko muustakin todellisuudesta. Siis koko faktisesta kokonaiskuvasta. Ei se hyödytä ketään, että uskotellaan kenen tahansa voivan keksiä uudet vihaiset linnut ja rikastua. Sillä haihattelulla vain tuhotaan monen ihmisen elämä, kun he lapsineen ajautuu vararikkoon uskottuaan katteettomiin haihattelu-unelmiin.

Kuka tahansa ei keksi vihaisia lintuja. Aivan äärimmäisen harva. Silti se LVI-asentaja voi perustaa oman firman, laskuttaa ihan kelposummaa hyvästä työstä ja menestyä elämässä. Tuleeko hänestä Bill Gates, no ei taatusti tule. Mutta ihan kelvollisen ja hyvän elämän saa. Se että yrittäjyys nähdään pelottavana, arvelluttavana ja äärimmäisen riskialttiina ratkaisuna, on sitä vasemmistohegemoniaa. Ajatellaan juuri niin, että jos osakeyhtiön perustaa, pitää olla kyllä maailmaluokan idea mitä kukaan ei ole ikinä vielä keksinyt. Ei se niin ole. Tämä on juuri sitä asennetta. Asenne pitäisi olla se että minä voin, osaan ja kykenen. Ei se että en varmaan pärjää, konkurssi iskee ja kaikki nauraa päin naamaa. Suomessa on todella yrittäjävastainen ilmapiiri. Ei niin että yrittäjiä vihattaisiin, mutta itse yrittäjyys nähdään demonina. Ja ei meillä hallitus sitä helpota, se on pakko myöntää.

Ongelma, jolle oikeistohallituksetkaan ei ole mitään tehneet, on se mitä tapahtuu JOS se avokadolintupasta-idea ei toimikaan. Jos yrittämisen epäonnistumisesta ei seuraisi se, että ei saa edes työmarkkinatukea, eli jää täysin tyhjän päälle velat niskassa, niin paljon useampi varmasti voisi kokeillakin että kantaako se oma idea. Myös kaikenlaiset kevytyrittäjyydet työkkäri tulkitsee mahdollisimman epäedulliseksi työttömän kannalta.

Tätä on vissiin turha jauhaa, mutta edelleenkin sä näet oman elämäsi jonain murmelina valtiovallan helmassa. Että mitä jos käy niin tai näin, kuka mut pelastaa. Kuka maksaa sen muutaman satasen työmarkkinatuen ja voinko olla varma, etten vaan joudu olemaan lokakuuta ilman niitä äiti-sannan satasia. Tässä on juuri se iso maailmankatsomuksellinen ero. Näe oma potentiaalisi. Ole ylpeä osaamisestasi. Uskalla ottaa haaste ja riski. Ei tässä maassa kukaan ole vuosikymmeniin kuollut leivän puutteeseen. Kyllä sä pärjäät.

Riippuu siitä, mitä "pärjääminen" tarkoittaa.

Mitä muuten tehdään sitten, kun on yritetty siinä määrin, että yrittäminen ei enää ole mahdollista, eikä töihinkään huolita? En kysy kaverin puolesta vaan ihan omastani.

Jos yritys ei kanna, niin sitten mietitään mitä on tehty väärin. Sitä muutetaan ja jatketaan yrittämistä. Missään vaiheessa ihmiselle ei pitäisi tulla sitä fiilistä, että nyt mä luovutan. Alan istumaan tuossa sohvalla, nostaa työmarkkinatukea ja hakea alepasta halpaa kaljaa & saarioisten roiskeläppiä. Aina pitää nousta jaloilleen ja alkaa tehdä. Sillä se onnistuminen löytyy. Yksi nuorempi kaveri aikoinaan totesi, että "Get rich or die tryin'". Sitä ei tietenkään pidä ottaa kirjaimellisesti, mutta vissi pointti siinä on. Aina pitää yrittää.[/i]

Minkä alan yritys sinulla siis on?

Allekirjoitan tämän. Menestyneet ihmiset ovat yleensä epäonnistuneet useamman kerran useammin kuin se ei-menestynyt on edes yrittänyt. Menestynyt ihminen ei vaan lannistu siitä, että ei osaa jotain tai että jokin menee alkuun pieleen vaan muuttaa toimintaansa ja yrittää taas uudella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran start up maailmaa tiedän, että pelkkä idea jostain on 0 euron arvoinen. Vaikka yrittäjät on kovia uskossaan, niin vain kohdetyhmän tunteminen, sisään ujuttautuminen ja myynti merkkaa lopulta.

Ei kaikki voi olla yrittäjiä eikä sitä voi edes kaikille ehdottaa. Lähtökohtaisesti yrittäjän pitää olla ahkera ja jaksaa painaa, vaikka ylämäkeä riittää alkuvuosina. Ei siihen kaikkien jaksaminen ja usko riitä.

Tietysti myös tuurilla on aina osansa. Yrittäjä joka muuta väittää, puhuu p skaa.

Niin sä tuot tämän ikään kuin jotenkin uutena tietona? Kaikki mitä kerrot on täysin totta. Ekat vuodet painetaan vanhempien autotallissa kuten Gates ja nukutaan autotallin sohvalla kuten Elon. Moni firma ei ekoina vuosina tuota mitään, vaan pitää 14h päivää tekevän yrittäjänsä juuri ja juuri leivässä. Lomia ei ole ja yölläkin vastataan jos asiakas soittaa. Semmoista se on. Hemmetin kovaa duunia. Mutta sitten sä tosiaan keksit sen uuden sähköauton, maailmaa dominoivan käyttöjärjestelmän tai lintupelin mitä pelaa koko maailma. Ja niin se on pienemmässäkin mittakaavassa. Sieltä tulee niitä Laakkosia, Rinta-Jouppeja ja vastaavia. Se vaan lähtee rokkaamaan.

Se mikä meille muille näkyy, on nuo Laakkoset ja Rinta-Joupit. Se mikä meille muille ei näy, on todellisuus siitä, että vain alle promille yrittäjistä nousee Laakkoseksi tai Rinta-Joupiksi. Muut päätyy hiljaalleen alkualamäestä suoraan konkkaan tai kituuttaa juuri ja juuri pinnan yläpuolella vuosia saavuttamatta mitään menestystä. Äärimmäisen harvasta tulee sähköauton tai vihaisen linnun keksijä. 

Minkä tietenkin tiesit jo, kunhan halusit vain soittaa suutasi.

Kyllä näin on. Olet jälleen oikeassa. Suurin osa firmoista ei lopulta lennä. Mutta näitäkö meidän olisi hyvä sitten tutkailla tarkemmin, eikä puhua vihaisista linnuista? Että nähdään niitä ongelmia ja esteitä, mutta ei haluata katsoa menestyjiä? Vai oliko tämän nyt tarkoitus todistaa, että koska suurin osa firmoista päätyy konkkaan, niin firmoja ei siksi kannata perustaa ollenkaan? Mistä lähtien tämä maailma on ollut joku turvallinen kuplapallo? Suomessa varmaan ollaan tässäkin ainoita.

Tietenkin myös menestyjistä kannattaa puhua ja ottaa oppia. Mutta yhtälailla pitää puhua koko muustakin todellisuudesta. Siis koko faktisesta kokonaiskuvasta. Ei se hyödytä ketään, että uskotellaan kenen tahansa voivan keksiä uudet vihaiset linnut ja rikastua. Sillä haihattelulla vain tuhotaan monen ihmisen elämä, kun he lapsineen ajautuu vararikkoon uskottuaan katteettomiin haihattelu-unelmiin.

Kuka tahansa ei keksi vihaisia lintuja. Aivan äärimmäisen harva. Silti se LVI-asentaja voi perustaa oman firman, laskuttaa ihan kelposummaa hyvästä työstä ja menestyä elämässä. Tuleeko hänestä Bill Gates, no ei taatusti tule. Mutta ihan kelvollisen ja hyvän elämän saa. Se että yrittäjyys nähdään pelottavana, arvelluttavana ja äärimmäisen riskialttiina ratkaisuna, on sitä vasemmistohegemoniaa. Ajatellaan juuri niin, että jos osakeyhtiön perustaa, pitää olla kyllä maailmaluokan idea mitä kukaan ei ole ikinä vielä keksinyt. Ei se niin ole. Tämä on juuri sitä asennetta. Asenne pitäisi olla se että minä voin, osaan ja kykenen. Ei se että en varmaan pärjää, konkurssi iskee ja kaikki nauraa päin naamaa. Suomessa on todella yrittäjävastainen ilmapiiri. Ei niin että yrittäjiä vihattaisiin, mutta itse yrittäjyys nähdään demonina. Ja ei meillä hallitus sitä helpota, se on pakko myöntää.

Ongelma, jolle oikeistohallituksetkaan ei ole mitään tehneet, on se mitä tapahtuu JOS se avokadolintupasta-idea ei toimikaan. Jos yrittämisen epäonnistumisesta ei seuraisi se, että ei saa edes työmarkkinatukea, eli jää täysin tyhjän päälle velat niskassa, niin paljon useampi varmasti voisi kokeillakin että kantaako se oma idea. Myös kaikenlaiset kevytyrittäjyydet työkkäri tulkitsee mahdollisimman epäedulliseksi työttömän kannalta.

Tätä on vissiin turha jauhaa, mutta edelleenkin sä näet oman elämäsi jonain murmelina valtiovallan helmassa. Että mitä jos käy niin tai näin, kuka mut pelastaa. Kuka maksaa sen muutaman satasen työmarkkinatuen ja voinko olla varma, etten vaan joudu olemaan lokakuuta ilman niitä äiti-sannan satasia. Tässä on juuri se iso maailmankatsomuksellinen ero. Näe oma potentiaalisi. Ole ylpeä osaamisestasi. Uskalla ottaa haaste ja riski. Ei tässä maassa kukaan ole vuosikymmeniin kuollut leivän puutteeseen. Kyllä sä pärjäät.

Riippuu siitä, mitä "pärjääminen" tarkoittaa.

Mitä muuten tehdään sitten, kun on yritetty siinä määrin, että yrittäminen ei enää ole mahdollista, eikä töihinkään huolita? En kysy kaverin puolesta vaan ihan omastani.

Jos yritys ei kanna, niin sitten mietitään mitä on tehty väärin. Sitä muutetaan ja jatketaan yrittämistä. Missään vaiheessa ihmiselle ei pitäisi tulla sitä fiilistä, että nyt mä luovutan. Alan istumaan tuossa sohvalla, nostaa työmarkkinatukea ja hakea alepasta halpaa kaljaa & saarioisten roiskeläppiä. Aina pitää nousta jaloilleen ja alkaa tehdä. Sillä se onnistuminen löytyy. Yksi nuorempi kaveri aikoinaan totesi, että "Get rich or die tryin'". Sitä ei tietenkään pidä ottaa kirjaimellisesti, mutta vissi pointti siinä on. Aina pitää yrittää.

Minähän juuri sanoin, että yrittäminen ei enää ole mahdollista: ei ole rahaa eikä omaisuutta, maksuhäiriöitä riittää hautaan asti eikä velkajärjestelyyn pääse, joten ulosotto nyhtäisi joka tapauksessa asunnon myynnistä miinukselle jääneitä rahoja sinne samaan hautaan asti. Kukaan ei ota vanhaa ja puolikuntoista töihin - oman alani aivotöihin pystyn kyllä yhtä hyvin kuin ennenkin - työkyvyttömyyseläkkeelle ei pääse, ja vanhuuseläkepennosiinkin on kymmenen vuotta aikaa. Mitä ja miten tässä pitäisi yrittää? Ihan konkreettisia neuvoja nyt.

Sairastuminen, työttömyys ja luottotietojen menetys. Mites tuo starttirahan saanti onnistuu nykyisin, onko ehtoja höllennetty? Kovin kummoista yritystä ei pistetä pystyyn toimeentulotuella, jolla itsekin tällä hetkellä "lusmuilen".

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vain rahaa niin että ei tarvisisi osallistua yhteiskuntaan eikä kuunnella ääliö ihmisiä. En kaipaa mitään menestystä, arvostusta tai valtavaa verkostoa. Haluan vain pois ja olla rauhassa. Jos menen jonkun maille pistämään torppaa pystyyn ja kaatamaan hirveä ruuaksi niin vankilaan pistävät. Täällä kaikki on laitonta mutta rahalla sen voi muuttaa lailliseksi. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta yhteiskuntanne tyhmät pelit ja teidän omahyväset valheet. Joten en voi olla yrittäjä kun ei vois vähempää kiinnostaa myydä mitään turhaa sontaa ja valehdella ummet lammet että voitan jossain narsistisessa riistopelissä. Vöyhöttäkää te vaan rauhassa ja tuhotkaa planeetta samalla ihan sama. Ja haukkukaa vaan laiskaksi ja tyhmäksi ja ties miksi, sitähän aina teette. Ja jos mulla ei ole sitä oiketta elää kun en ole kuin sinä niin tule reippaasti ampumaan mut. Noi paremmat ihmiset tuntuu uskovan että olen jotenkin huonompi ihminen, kertoo paljon näistä paremmista ihmisistä.

Kiitos tästä, tuli hyvä mieli, kun jollain muulla on samanlaiset mietteet kuin minulla. Haluan elättää itseni ja tehdä mielekästä työtä, mutta muu siinä ympärillä ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran start up maailmaa tiedän, että pelkkä idea jostain on 0 euron arvoinen. Vaikka yrittäjät on kovia uskossaan, niin vain kohdetyhmän tunteminen, sisään ujuttautuminen ja myynti merkkaa lopulta.

Ei kaikki voi olla yrittäjiä eikä sitä voi edes kaikille ehdottaa. Lähtökohtaisesti yrittäjän pitää olla ahkera ja jaksaa painaa, vaikka ylämäkeä riittää alkuvuosina. Ei siihen kaikkien jaksaminen ja usko riitä.

Tietysti myös tuurilla on aina osansa. Yrittäjä joka muuta väittää, puhuu p skaa.

Niin sä tuot tämän ikään kuin jotenkin uutena tietona? Kaikki mitä kerrot on täysin totta. Ekat vuodet painetaan vanhempien autotallissa kuten Gates ja nukutaan autotallin sohvalla kuten Elon. Moni firma ei ekoina vuosina tuota mitään, vaan pitää 14h päivää tekevän yrittäjänsä juuri ja juuri leivässä. Lomia ei ole ja yölläkin vastataan jos asiakas soittaa. Semmoista se on. Hemmetin kovaa duunia. Mutta sitten sä tosiaan keksit sen uuden sähköauton, maailmaa dominoivan käyttöjärjestelmän tai lintupelin mitä pelaa koko maailma. Ja niin se on pienemmässäkin mittakaavassa. Sieltä tulee niitä Laakkosia, Rinta-Jouppeja ja vastaavia. Se vaan lähtee rokkaamaan.

Se mikä meille muille näkyy, on nuo Laakkoset ja Rinta-Joupit. Se mikä meille muille ei näy, on todellisuus siitä, että vain alle promille yrittäjistä nousee Laakkoseksi tai Rinta-Joupiksi. Muut päätyy hiljaalleen alkualamäestä suoraan konkkaan tai kituuttaa juuri ja juuri pinnan yläpuolella vuosia saavuttamatta mitään menestystä. Äärimmäisen harvasta tulee sähköauton tai vihaisen linnun keksijä. 

Minkä tietenkin tiesit jo, kunhan halusit vain soittaa suutasi.

Kyllä näin on. Olet jälleen oikeassa. Suurin osa firmoista ei lopulta lennä. Mutta näitäkö meidän olisi hyvä sitten tutkailla tarkemmin, eikä puhua vihaisista linnuista? Että nähdään niitä ongelmia ja esteitä, mutta ei haluata katsoa menestyjiä? Vai oliko tämän nyt tarkoitus todistaa, että koska suurin osa firmoista päätyy konkkaan, niin firmoja ei siksi kannata perustaa ollenkaan? Mistä lähtien tämä maailma on ollut joku turvallinen kuplapallo? Suomessa varmaan ollaan tässäkin ainoita.

Tietenkin myös menestyjistä kannattaa puhua ja ottaa oppia. Mutta yhtälailla pitää puhua koko muustakin todellisuudesta. Siis koko faktisesta kokonaiskuvasta. Ei se hyödytä ketään, että uskotellaan kenen tahansa voivan keksiä uudet vihaiset linnut ja rikastua. Sillä haihattelulla vain tuhotaan monen ihmisen elämä, kun he lapsineen ajautuu vararikkoon uskottuaan katteettomiin haihattelu-unelmiin.

Kuka tahansa ei keksi vihaisia lintuja. Aivan äärimmäisen harva. Silti se LVI-asentaja voi perustaa oman firman, laskuttaa ihan kelposummaa hyvästä työstä ja menestyä elämässä. Tuleeko hänestä Bill Gates, no ei taatusti tule. Mutta ihan kelvollisen ja hyvän elämän saa. Se että yrittäjyys nähdään pelottavana, arvelluttavana ja äärimmäisen riskialttiina ratkaisuna, on sitä vasemmistohegemoniaa. Ajatellaan juuri niin, että jos osakeyhtiön perustaa, pitää olla kyllä maailmaluokan idea mitä kukaan ei ole ikinä vielä keksinyt. Ei se niin ole. Tämä on juuri sitä asennetta. Asenne pitäisi olla se että minä voin, osaan ja kykenen. Ei se että en varmaan pärjää, konkurssi iskee ja kaikki nauraa päin naamaa. Suomessa on todella yrittäjävastainen ilmapiiri. Ei niin että yrittäjiä vihattaisiin, mutta itse yrittäjyys nähdään demonina. Ja ei meillä hallitus sitä helpota, se on pakko myöntää.

Ongelma, jolle oikeistohallituksetkaan ei ole mitään tehneet, on se mitä tapahtuu JOS se avokadolintupasta-idea ei toimikaan. Jos yrittämisen epäonnistumisesta ei seuraisi se, että ei saa edes työmarkkinatukea, eli jää täysin tyhjän päälle velat niskassa, niin paljon useampi varmasti voisi kokeillakin että kantaako se oma idea. Myös kaikenlaiset kevytyrittäjyydet työkkäri tulkitsee mahdollisimman epäedulliseksi työttömän kannalta.

Tätä on vissiin turha jauhaa, mutta edelleenkin sä näet oman elämäsi jonain murmelina valtiovallan helmassa. Että mitä jos käy niin tai näin, kuka mut pelastaa. Kuka maksaa sen muutaman satasen työmarkkinatuen ja voinko olla varma, etten vaan joudu olemaan lokakuuta ilman niitä äiti-sannan satasia. Tässä on juuri se iso maailmankatsomuksellinen ero. Näe oma potentiaalisi. Ole ylpeä osaamisestasi. Uskalla ottaa haaste ja riski. Ei tässä maassa kukaan ole vuosikymmeniin kuollut leivän puutteeseen. Kyllä sä pärjäät.

Riippuu siitä, mitä "pärjääminen" tarkoittaa.

Mitä muuten tehdään sitten, kun on yritetty siinä määrin, että yrittäminen ei enää ole mahdollista, eikä töihinkään huolita? En kysy kaverin puolesta vaan ihan omastani.

Jos yritys ei kanna, niin sitten mietitään mitä on tehty väärin. Sitä muutetaan ja jatketaan yrittämistä. Missään vaiheessa ihmiselle ei pitäisi tulla sitä fiilistä, että nyt mä luovutan. Alan istumaan tuossa sohvalla, nostaa työmarkkinatukea ja hakea alepasta halpaa kaljaa & saarioisten roiskeläppiä. Aina pitää nousta jaloilleen ja alkaa tehdä. Sillä se onnistuminen löytyy. Yksi nuorempi kaveri aikoinaan totesi, että "Get rich or die tryin'". Sitä ei tietenkään pidä ottaa kirjaimellisesti, mutta vissi pointti siinä on. Aina pitää yrittää.

Minähän juuri sanoin, että yrittäminen ei enää ole mahdollista: ei ole rahaa eikä omaisuutta, maksuhäiriöitä riittää hautaan asti eikä velkajärjestelyyn pääse, joten ulosotto nyhtäisi joka tapauksessa asunnon myynnistä miinukselle jääneitä rahoja sinne samaan hautaan asti. Kukaan ei ota vanhaa ja puolikuntoista töihin - oman alani aivotöihin pystyn kyllä yhtä hyvin kuin ennenkin - työkyvyttömyyseläkkeelle ei pääse, ja vanhuuseläkepennosiinkin on kymmenen vuotta aikaa. Mitä ja miten tässä pitäisi yrittää? Ihan konkreettisia neuvoja nyt.

https://www.transmitstartups.co.uk/getting-started/no-money-business-id…

https://www.entrepreneur.com/business-news/how-to-start-a-business-with…

https://www.sage.com/en-gb/blog/start-a-business-no-money/#gate-b1a6386…

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin vain rahaa niin että ei tarvisisi osallistua yhteiskuntaan eikä kuunnella ääliö ihmisiä. En kaipaa mitään menestystä, arvostusta tai valtavaa verkostoa. Haluan vain pois ja olla rauhassa. Jos menen jonkun maille pistämään torppaa pystyyn ja kaatamaan hirveä ruuaksi niin vankilaan pistävät. Täällä kaikki on laitonta mutta rahalla sen voi muuttaa lailliseksi. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta yhteiskuntanne tyhmät pelit ja teidän omahyväset valheet. Joten en voi olla yrittäjä kun ei vois vähempää kiinnostaa myydä mitään turhaa sontaa ja valehdella ummet lammet että voitan jossain narsistisessa riistopelissä. Vöyhöttäkää te vaan rauhassa ja tuhotkaa planeetta samalla ihan sama. Ja haukkukaa vaan laiskaksi ja tyhmäksi ja ties miksi, sitähän aina teette. Ja jos mulla ei ole sitä oiketta elää kun en ole kuin sinä niin tule reippaasti ampumaan mut. Noi paremmat ihmiset tuntuu uskovan että olen jotenkin huonompi ihminen, kertoo paljon näistä paremmista ihmisistä.

Mitä sinä sillä rahalla tekisit ja mistä sitä edes saisit, kun et halua osallistua yhteiskuntaan millään tavalla?

Siis miten kauan niitä velkoja tulee kerätä ja nälkää nähdä ja asua kadulla voidakseen todeta hyvällä omallatunnolla että juu ei, yksikään tuhannesta yritysideastani ei elätä? Eikö ole ihan vaan älykästä lopettaa jossain vaiheessa pään hakkaaminen seinään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran start up maailmaa tiedän, että pelkkä idea jostain on 0 euron arvoinen. Vaikka yrittäjät on kovia uskossaan, niin vain kohdetyhmän tunteminen, sisään ujuttautuminen ja myynti merkkaa lopulta.

Ei kaikki voi olla yrittäjiä eikä sitä voi edes kaikille ehdottaa. Lähtökohtaisesti yrittäjän pitää olla ahkera ja jaksaa painaa, vaikka ylämäkeä riittää alkuvuosina. Ei siihen kaikkien jaksaminen ja usko riitä.

Tietysti myös tuurilla on aina osansa. Yrittäjä joka muuta väittää, puhuu p skaa.

Niin sä tuot tämän ikään kuin jotenkin uutena tietona? Kaikki mitä kerrot on täysin totta. Ekat vuodet painetaan vanhempien autotallissa kuten Gates ja nukutaan autotallin sohvalla kuten Elon. Moni firma ei ekoina vuosina tuota mitään, vaan pitää 14h päivää tekevän yrittäjänsä juuri ja juuri leivässä. Lomia ei ole ja yölläkin vastataan jos asiakas soittaa. Semmoista se on. Hemmetin kovaa duunia. Mutta sitten sä tosiaan keksit sen uuden sähköauton, maailmaa dominoivan käyttöjärjestelmän tai lintupelin mitä pelaa koko maailma. Ja niin se on pienemmässäkin mittakaavassa. Sieltä tulee niitä Laakkosia, Rinta-Jouppeja ja vastaavia. Se vaan lähtee rokkaamaan.

Se mikä meille muille näkyy, on nuo Laakkoset ja Rinta-Joupit. Se mikä meille muille ei näy, on todellisuus siitä, että vain alle promille yrittäjistä nousee Laakkoseksi tai Rinta-Joupiksi. Muut päätyy hiljaalleen alkualamäestä suoraan konkkaan tai kituuttaa juuri ja juuri pinnan yläpuolella vuosia saavuttamatta mitään menestystä. Äärimmäisen harvasta tulee sähköauton tai vihaisen linnun keksijä. 

Minkä tietenkin tiesit jo, kunhan halusit vain soittaa suutasi.

Kyllä näin on. Olet jälleen oikeassa. Suurin osa firmoista ei lopulta lennä. Mutta näitäkö meidän olisi hyvä sitten tutkailla tarkemmin, eikä puhua vihaisista linnuista? Että nähdään niitä ongelmia ja esteitä, mutta ei haluata katsoa menestyjiä? Vai oliko tämän nyt tarkoitus todistaa, että koska suurin osa firmoista päätyy konkkaan, niin firmoja ei siksi kannata perustaa ollenkaan? Mistä lähtien tämä maailma on ollut joku turvallinen kuplapallo? Suomessa varmaan ollaan tässäkin ainoita.

Tietenkin myös menestyjistä kannattaa puhua ja ottaa oppia. Mutta yhtälailla pitää puhua koko muustakin todellisuudesta. Siis koko faktisesta kokonaiskuvasta. Ei se hyödytä ketään, että uskotellaan kenen tahansa voivan keksiä uudet vihaiset linnut ja rikastua. Sillä haihattelulla vain tuhotaan monen ihmisen elämä, kun he lapsineen ajautuu vararikkoon uskottuaan katteettomiin haihattelu-unelmiin.

Kuka tahansa ei keksi vihaisia lintuja. Aivan äärimmäisen harva. Silti se LVI-asentaja voi perustaa oman firman, laskuttaa ihan kelposummaa hyvästä työstä ja menestyä elämässä. Tuleeko hänestä Bill Gates, no ei taatusti tule. Mutta ihan kelvollisen ja hyvän elämän saa. Se että yrittäjyys nähdään pelottavana, arvelluttavana ja äärimmäisen riskialttiina ratkaisuna, on sitä vasemmistohegemoniaa. Ajatellaan juuri niin, että jos osakeyhtiön perustaa, pitää olla kyllä maailmaluokan idea mitä kukaan ei ole ikinä vielä keksinyt. Ei se niin ole. Tämä on juuri sitä asennetta. Asenne pitäisi olla se että minä voin, osaan ja kykenen. Ei se että en varmaan pärjää, konkurssi iskee ja kaikki nauraa päin naamaa. Suomessa on todella yrittäjävastainen ilmapiiri. Ei niin että yrittäjiä vihattaisiin, mutta itse yrittäjyys nähdään demonina. Ja ei meillä hallitus sitä helpota, se on pakko myöntää.

Ongelma, jolle oikeistohallituksetkaan ei ole mitään tehneet, on se mitä tapahtuu JOS se avokadolintupasta-idea ei toimikaan. Jos yrittämisen epäonnistumisesta ei seuraisi se, että ei saa edes työmarkkinatukea, eli jää täysin tyhjän päälle velat niskassa, niin paljon useampi varmasti voisi kokeillakin että kantaako se oma idea. Myös kaikenlaiset kevytyrittäjyydet työkkäri tulkitsee mahdollisimman epäedulliseksi työttömän kannalta.

Tätä on vissiin turha jauhaa, mutta edelleenkin sä näet oman elämäsi jonain murmelina valtiovallan helmassa. Että mitä jos käy niin tai näin, kuka mut pelastaa. Kuka maksaa sen muutaman satasen työmarkkinatuen ja voinko olla varma, etten vaan joudu olemaan lokakuuta ilman niitä äiti-sannan satasia. Tässä on juuri se iso maailmankatsomuksellinen ero. Näe oma potentiaalisi. Ole ylpeä osaamisestasi. Uskalla ottaa haaste ja riski. Ei tässä maassa kukaan ole vuosikymmeniin kuollut leivän puutteeseen. Kyllä sä pärjäät.

Riippuu siitä, mitä "pärjääminen" tarkoittaa.

Mitä muuten tehdään sitten, kun on yritetty siinä määrin, että yrittäminen ei enää ole mahdollista, eikä töihinkään huolita? En kysy kaverin puolesta vaan ihan omastani.

Jos yritys ei kanna, niin sitten mietitään mitä on tehty väärin. Sitä muutetaan ja jatketaan yrittämistä. Missään vaiheessa ihmiselle ei pitäisi tulla sitä fiilistä, että nyt mä luovutan. Alan istumaan tuossa sohvalla, nostaa työmarkkinatukea ja hakea alepasta halpaa kaljaa & saarioisten roiskeläppiä. Aina pitää nousta jaloilleen ja alkaa tehdä. Sillä se onnistuminen löytyy. Yksi nuorempi kaveri aikoinaan totesi, että "Get rich or die tryin'". Sitä ei tietenkään pidä ottaa kirjaimellisesti, mutta vissi pointti siinä on. Aina pitää yrittää.

Minähän juuri sanoin, että yrittäminen ei enää ole mahdollista: ei ole rahaa eikä omaisuutta, maksuhäiriöitä riittää hautaan asti eikä velkajärjestelyyn pääse, joten ulosotto nyhtäisi joka tapauksessa asunnon myynnistä miinukselle jääneitä rahoja sinne samaan hautaan asti. Kukaan ei ota vanhaa ja puolikuntoista töihin - oman alani aivotöihin pystyn kyllä yhtä hyvin kuin ennenkin - työkyvyttömyyseläkkeelle ei pääse, ja vanhuuseläkepennosiinkin on kymmenen vuotta aikaa. Mitä ja miten tässä pitäisi yrittää? Ihan konkreettisia neuvoja nyt.

https://www.transmitstartups.co.uk/getting-started/no-money-business-id…

https://www.entrepreneur.com/business-news/how-to-start-a-business-with…

https://www.sage.com/en-gb/blog/start-a-business-no-money/#gate-b1a6386…

En ryhdy lukemaan sinun mainoslinkkejäsi. Kerro nyt vain ihan tänne Suomeen sopivia jaloillenousemiskeinoja ihmiselle, jolla ei ole rahaa eikä hyvää mainetta.