Lähetä kaipaamallesi henkilölle terveiset elokuu 2023
Kaipuu jatkukoon...
(Popeda, Minä, sinä ja Mannerheim Lyrics)
"Jotenkin vaan elämä ajautuu
Koko ajan kauemmas
Ilman sua mä en tosiaan pärjää
Ilman sua oon kuin puolikas
Elämän äänetön osakas"
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Kommentit (25856)
Vierailija kirjoitti:
Illan hämärtyessä, täältä tai jostain muualta sua etsiskelen. Viestittelen.
Mukava juttu. Löydät helposti. Suukko iltapäivääsi, mitä puuhailetkaan! 😘
Minulla on kyllä tuo pakko-oireinen häiriö ihan selvästi. Tänäänkin aamulla herätessä olin ensin ihan hyvällä tuulella, mutta sitten keittiössä jo tulikin mieleen kaivattuun liittyvä asia jota en halua muistaa, ja tuli kyyneleet.
Samoin illalla viimeisinä ajatuksina sängyssä oli kaivattuun liittyvä asia jota en halua muistaa.
En jää yleensä jumiin nuihin tunteisiin eli esim. voin nukahtaa kuitenkin vaikka muistaisinkin jotain mikä tekee minut surulliseksi ja tuskaiseksi, ja jos aamulla keittiössä tulee kyyneleet muistosta jota en halua muistaa, niin olohuoneeseen mennessä mietin jo muita juttuja ja saatan olla taas iloinen.
Toki joskus jumin ihan kunnolla nuihin juttuihin ja emootioihin, mutta osaan aika hyvin hallita mieltäni sillä tavalla etten lähde ruokkimaan enempää jos tulee joku surulliseksi tekevä muisto. En siis sillä tavalla jää kiinni niihin, vaikka ne onkin kiinni minussa ja kummittelee mielen perukoilta.
Päivää kaikille. Kaivatulle tietysti eniten.
Meitä on oikeasti varmaankin aika vähän, siis tässä säikeessä kävijöitä🤔
Näin voisi päätellä alun äänestyksestä. Jos vaikkapa 20% säikeessä kävijöistä äänestää niin kokonaismäärä ei ole iso koska n.230 äänestystä on suoritettu.
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä tuo pakko-oireinen häiriö ihan selvästi. Tänäänkin aamulla herätessä olin ensin ihan hyvällä tuulella, mutta sitten keittiössä jo tulikin mieleen kaivattuun liittyvä asia jota en halua muistaa, ja tuli kyyneleet.
Samoin illalla viimeisinä ajatuksina sängyssä oli kaivattuun liittyvä asia jota en halua muistaa.En jää yleensä jumiin nuihin tunteisiin eli esim. voin nukahtaa kuitenkin vaikka muistaisinkin jotain mikä tekee minut surulliseksi ja tuskaiseksi, ja jos aamulla keittiössä tulee kyyneleet muistosta jota en halua muistaa, niin olohuoneeseen mennessä mietin jo muita juttuja ja saatan olla taas iloinen.
Toki joskus jumin ihan kunnolla nuihin juttuihin ja emootioihin, mutta osaan aika hyvin hallita mieltäni sillä tavalla etten lähde ruokkimaan enempää jos tulee joku surulliseksi tekevä muisto. En siis sillä tavalla jää kiinni niihin, vaikka ne onkin kiinni minussa ja kummittelee mielen perukoilta.
Ei kun sinä työnnät koko ajan niitä pois, tulee isompia ongelmia vain. Muista, että et sinä nyt itse voi päättää mitä mieleesi kasaantuu tai kontrolloida jotakin surun ja ahdistuksen tunteita. Jos ne alkavat vaivata, puhu läheiselle. Muista, että tunne ne tunteesi ja salli itsellesi lupa itkeä pahaa oloasi pois, sillä liian moni ei uskalla itkeä kun se tuntuu niin kamalalta. Tiedän itsekin sellaisen olotilan, kamalaahan se on.
Henna, seuraa mua taas, jooko? Ikävöin sua. Ikävöitköhän sä mua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä tuo pakko-oireinen häiriö ihan selvästi. Tänäänkin aamulla herätessä olin ensin ihan hyvällä tuulella, mutta sitten keittiössä jo tulikin mieleen kaivattuun liittyvä asia jota en halua muistaa, ja tuli kyyneleet.
Samoin illalla viimeisinä ajatuksina sängyssä oli kaivattuun liittyvä asia jota en halua muistaa.En jää yleensä jumiin nuihin tunteisiin eli esim. voin nukahtaa kuitenkin vaikka muistaisinkin jotain mikä tekee minut surulliseksi ja tuskaiseksi, ja jos aamulla keittiössä tulee kyyneleet muistosta jota en halua muistaa, niin olohuoneeseen mennessä mietin jo muita juttuja ja saatan olla taas iloinen.
Toki joskus jumin ihan kunnolla nuihin juttuihin ja emootioihin, mutta osaan aika hyvin hallita mieltäni sillä tavalla etten lähde ruokkimaan enempää jos tulee joku surulliseksi tekevä muisto. En siis sillä tavalla jää kiinni niihin, vaikka ne onkin kiinni minussa ja kummittelee mielen perukoilta.Ei kun sinä työnnät koko ajan niitä pois, tulee isompia ongelmia vain. Muista, että et sinä nyt itse voi päättää mitä mieleesi kasaantuu tai kontrolloida jotakin surun ja ahdistuksen tunteita. Jos ne alkavat vaivata, puhu läheiselle. Muista, että tunne ne tunteesi ja salli itsellesi lupa itkeä pahaa oloasi pois, sillä liian moni ei uskalla itkeä kun se tuntuu niin kamalalta. Tiedän itsekin sellaisen olotilan, kamalaahan se on.
Mä oon itkenyt tuskaani aikoinaan ihan tarpeeksi tämän suhteen, en jaksa enää eikä onneksi tule enää niin voimakkaasti ne tunteet päälle eikä etenkään JÄÄ päälle eli pääsen huomattavasti helpommin seuraavaan asiaan ja tunteeseen.
Toki välillä voi tulla jotain hc itkusessareita, mutta onneksi aika harvoin :D
Rakkaus on ihaninta, mitä tässä maailmassa voi tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Henna, seuraa mua taas, jooko? Ikävöin sua. Ikävöitköhän sä mua.
En ikävöi. Siitäkin sen voit päätellä, että en enää seuraa sinua. Jätä minut rauhaan, olet ahdistava.
T. Henna
Se tapahtui meille, mutta jäi ikävästi kesken.
Mammat puurolle ja tonnikalalle, niinkuin olis jo.
Mulla on tuoreita mansikoita kolme litraa ja pensasmustikoita litra, mutta ei ketään kenen kanssa mussuttaa atm :/
Vierailija kirjoitti:
030521
Tuona päivänä löysin tämän ketjun! 😄
Oliko sinulla erityinen syy tulla tänne juuri silloin? Ehkä kaipaamme samaa ihmistä ...
Vierailija kirjoitti:
Oliko sinulla erityinen syy tulla tänne juuri silloin? Ehkä kaipaamme samaa ihmistä ...
Etsin vain kuumeisesti tapaa, jolla voisin ottaa häneen yhteyttä. Tuo päivä ei ollut muuten erityinen. Ketä kaipaat?
Luulisin tietäväni, jos olisin 'saanut' kaivattuni.
-vinttis