Lue keskustelun säännöt.
En tiennyt koirien olevan näin työläitä
30.12.2022 |
Vai onko koiranpennut vain erityisen työläitä? Oltiin pitkään haaveiltu koirasta, mutta silti yllätti tämä pentuajan työläys...
Pentu herättää öisin vinkumalla ulos, näykkii jaloista ja käsistä, syö kaikkea mahdollista mitä löytää..Kai tämä joskus helpottaa? Mutta hirvittää, kun palattava töihin tämän viikon jälkeen ja pentu on valvottanut nytkin..En tiedä miten jaksan. Pitäisi aloittaa kouluttaa yksinoloa :( Onneksi miehen mahdollista olla sen kanssa, mutta aamulla joutuu jonkin aikaa itsekseen olemaan. Miten te muut koiranomistajat olette jaksaneet pentuajan? Miten yhdistää arki ja työ tähän penturumbaan? Vinkit olisi paikallaan..
Kommentit (176)
Pentuaika menee lopulta tosi nopeasti ohi, tietysti vähän rodustakin riippuen. 1/2 vuotiaana alkaa jo vauva ikä olemaan ohi ja useat pienemmät rodut aikuistuu reilu 1-vuotiaina.
Pentukoiralle ehdottomasti aitaus tai muu rajattu tila, missä viettää työpäivän ajan ja yön. Paras olisi, jos tilasta on kuitenkin näköyhteys teidän makuuhuoneeseen/työtilaan. Huomiota koira ei saa osakseen koskaan huutamalla, vinkumalla tai haukkumalla, missään tilanteessa.
Ruoan ja herkut saa aina omistajan luvalla, odottamalla. Tämä siis pentuaikana.
Mikään asia, kuten leikkiminen, ei ala pennun päätöksellä. Aloitus kaikkeen yhteiseen toimintaan tapahtuu vain ihmisen päätöksellä.
Pentu kannattaa totuttaa siihen, ettei yöllä saa huomiota tai mennä ulos.
Se mikä on kiellettyä, on aina kiellettyä. Se mitä ei halua sallia aikuiselle koiralle, ei kannata sallia pentukoirallekaan. Tässä kannattaa olla aivan ehdoton.
Pehmeät, oveluutta korostavat koulutus metodit toimii huomattavasti paremmin kuin kovakouraisuus, joka helposti pilaa omistaja-koira suhteen.
Hoitotoimenpiteitä kannattaa harjoitella säännöllisesti pienestä pitäen. Pieni askel/hetki kerrallaan ja palkitsen, ei väkipakolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pentu tuhoaa paikkoja, kyse on melkein varmasti siitä, ettei saa riittävästi liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Pentuaika menee lopulta tosi nopeasti ohi, tietysti vähän rodustakin riippuen. 1/2 vuotiaana alkaa jo vauva ikä olemaan ohi ja useat pienemmät rodut aikuistuu reilu 1-vuotiaina.
Pentukoiralle ehdottomasti aitaus tai muu rajattu tila, missä viettää työpäivän ajan ja yön. Paras olisi, jos tilasta on kuitenkin näköyhteys teidän makuuhuoneeseen/työtilaan. Huomiota koira ei saa osakseen koskaan huutamalla, vinkumalla tai haukkumalla, missään tilanteessa.
Ruoan ja herkut saa aina omistajan luvalla, odottamalla. Tämä siis pentuaikana.
Mikään asia, kuten leikkiminen, ei ala pennun päätöksellä. Aloitus kaikkeen yhteiseen toimintaan tapahtuu vain ihmisen päätöksellä.
Pentu kannattaa totuttaa siihen, ettei yöllä saa huomiota tai mennä ulos.
Se mikä on kiellettyä, on aina kiellettyä. Se mitä ei halua sallia aikuiselle koiralle, ei kannata sallia pentukoirallekaan. Tässä kannattaa olla aivan ehdoton.
Pehmeät, oveluutta korostavat koulutus metodit toimii huomattavasti paremmin kuin kovakouraisuus, joka helposti pilaa omistaja-koira suhteen.
Hoitotoimenpiteitä kannattaa harjoitella säännöllisesti pienestä pitäen. Pieni askel/hetki kerrallaan ja palkitsen, ei väkipakolla.
Ihan hyviä ohjeita. Paitsi tämä on jostain vuosikymmenten takaa: Mikään asia, kuten leikkiminen, ei ala pennun päätöksellä. Aloitus kaikkeen yhteiseen toimintaan tapahtuu vain ihmisen päätöksellä. Luottamus ja hyvä suhde ei rakennu noin.
Pentu on hetken kun pieni vauva yöheräilyineen. Menee se ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä saa pentuarjen rankkuuteen niin isoa sympatiaa foorumilta missä suurella osalla on lapsia. Ei se pentuarki mitään raskasta ole muualla kuin sun päässä, ihan naurattaa lukea pentuarjen ja työn yhteensovittamisen vaikeudesta :D
Joillain meillä on kokemusta molemmista. Vauva oli helpompi, sitä ei tarvinnut opettaa pissimään ulos.
Olen tuo epätodellisen helpon pennun omistaja. Meillä taas lapsen vauva-aika oli noin 1000x vaikeampaa kuin tämä pentuaika. Mutta meidän lapsi oli kyllä myös epätodellisen rankka vauvana.
Yksilöitä kaikki. Ihmiset ja koirat. Tuurista kiinni millaisen saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta pentuaika oli helppoa. Pentu on kuitenkin mukautuvainen, söpö ja helppo, mutta sitten teini-ikään ja murrosvaiheisiin ei ole ikävä. Meillä koira osoittautui sellaiseksi, että se joka päivä pyrki lauman johtoon. Joka päivä sille piti osoittaa, että tänäänkään et hyppää sohvalle, ota ruokaa ilman lupaa jne. Tiesi kyllä täsmälleen mitä tehdä, mutta sellainen ilkikurisuus oli sen luonne. Rauhoittui vasta 8 vuotiaana, silloin lakkasi yrittämästä joka päivä ja toimi täsmälleen kuten pitää. Ärsyttävintä on, että kuoli 9 vuotiaana, että olipa siitä sitten iloa kokonainen vuosi.
Koirat on paljon työläämpiä mitä lapset. Lapset kasvaa, mutta koira on aina yhtä iso huolehdittava 15 vuotta. Se täytyy ottaa huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas odotin, että pentuaika olisi ollut paljon rankempaa. Saatiin kuitenkin chillein pentu ikinä. Joka paikassa on kommentoitu miten rauhallinen ja kiltti pentu on. On nyt 5kk. Antaa meidän nukkua, pyrkii ulos, kun tarvitsee ja rauhoittuu työpäivän ajaksi nukkumaan. Käydään ulkona pari kertaa myös työpäivän aikana. On lähes täysin sisäsiisti, mutta on pieni rotu, joten aina ei pidätyskyky riitä, jos minulla venyy palaverit yli tavallisen ulkoiluajan. Osaa olla nätisti yksin parisen tuntia kerrallaan, tykkää lenkkeillä metsässä vapaana ja tulee luokse käskystä. On oppinut peruskäskyt parilla yrittämällä. Ei hauku toisille koirille ja ohittaa vieraat koirat nätisti.
Meidän pentu on ihan epätodellisen helppo. Aiemmat koirat ovat olleet pentuna ihan toista maata.
Mikä rotu teidän pentu on?
Villakoira
Vierailija kirjoitti:
Koirat on paljon työläämpiä mitä lapset. Lapset kasvaa, mutta koira on aina yhtä iso huolehdittava 15 vuotta. Se täytyy ottaa huomioon.
Allekirjoitan tämän täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä pari viikkoa luin kirjoja (mm. koira kirjoja) katsoin tvtä ja vahdin pentua, vein ulos kun heräsi ja aktivoin isommasti ulkona pari tuntia päivässä koiran jaksamisen mukaan. Loin rutiineja, vein lenkille, opetin yksinoloa, koulutin, ruokin ja semmosta peruselämää. Sitten jäi yksin, toki tein töitä pääosin etänä mutta että oppi yksinoloa. Ihan ok meni. 4kk oppi aika sisäsiistiksi.
Siinä 1v2kk alkoi olleen jo aika helppoa. Sitä ennen aina jotain "vaiheita". 9kk iässä oli pahin ja repi romppeita yksin ollessaan.
Että onhan se prosessi. Vauva-aikaan verrattavissa. Helpompaa on jos on enempi hoitajia.Ei ole minulla mahdollista olla lomalla kuin tämä viikko. Olisin lomaa enemmän. Kaduttaa olisiko pitänyt hankkia koira tyyliin kesälomalla...Mies tekee pääosin etänä töitä, mutta ei hänkään koko päivää voi olla pennun kanssa. Ap
Meille sanoi kasvattaja, ettei ole välttämättä hyvä olla heti pitkiä aikoja pennun kanssa kotona, sen on sitten vaan entistä vaikeampi tottua olemaan työpäivän ajan yksin.
Meillä oli erittäin hyvä kasvattaja, jolta saimme kullanarvoisia neuvoja kaikkiin askarruttaneisiin asioihin.
Suosittelen jotain pentukurssia tai muuta jossa koira oppii myös että toisten tuntemattomien koirien kohtaaminen ei ole mitenkään pelottavaa tai muutenkaan erityistä, tämä on todella tärkeä asia oppia kun koira on vielä nuori. Suomessa on ihan järkyttävän paljon remmirähjäkoiria joita ei selvästi ole sosiaalistettu muiden koirien kanssa ja koirapuisto ei välttämättä ole tähän paras ympäristö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisäsiisteyden ja yksinolon kun opettaa niin kyllä se myöhemmin helpottaa. Se pitää kummiskin muistaa, että koirille täsmälliset rutiinit ovat tärkeitä. Osaavat minuutin tarkkaan vaatia ulos, ruokaa ja kaikkea mitä niille on opetettu.
Koira ei myöskään osaa vaihtaa rytmiään toiseen kellon aikaan, joten aina samassa rytmissä koiran kanssa eletään.
Höpsistä. Juuri tuohon ei pidä opettaa. Koira on laumaeläin ja sopeutuu muiden rytmiin. On helpompi elää koiran kanssa, joka ei vaadi heräämään aina klo 7. Mun koira herää silloin kun minä herään... arkisin aikaisemmin ja viikonloppuisin ja lomilla myöhemmin. Koira seuraa minun rytmiäni eikä toisin päin... toki huomioin sen, ettei ruokailujen ja tarpeiden teon välit mene liian pitkiksi.
Omistajahan määrittää sen rytmin ja siitä rytmistä on hyvä pitää kiinni, kun koirat ovat tarkkoja rytmistä. Jos sitä sooloilee omien halujen mukaan niin koirakin osoittaa siitä mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Koirat on paljon työläämpiä mitä lapset. Lapset kasvaa, mutta koira on aina yhtä iso huolehdittava 15 vuotta. Se täytyy ottaa huomioon.
Siskoni 12-vuotias koira on kyllä helpon oloinen..Ja kyllähän jengi hehkuttaa koiria jne. Ei kait kukaan hehkuttaisi, jos koira olisi vain työmaa? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirat on paljon työläämpiä mitä lapset. Lapset kasvaa, mutta koira on aina yhtä iso huolehdittava 15 vuotta. Se täytyy ottaa huomioon.
Siskoni 12-vuotias koira on kyllä helpon oloinen..Ja kyllähän jengi hehkuttaa koiria jne. Ei kait kukaan hehkuttaisi, jos koira olisi vain työmaa? Ap
Koiria on kovin monenlaisia, kuten myös perheitä. Meillä oli kissa ennen koiraa, jälkimmäinen on huomattavasti työläämpi.
Villakoiran pitäs kyllä olla helpoimmasta päästä...lapsiystävällinen ja innokas miellyttämään.
Opeta että yöllä nukutaan. Jos näykkii, anna jotain lelua tilalle.
Riittävästi liikuntaa ja haastavaa leikkiä, että saa noutaa ja etsiä.
Opeta tottelemaan muutamaa helppoa käskyä. Muutakin kuin "istu".
Totuta toisiin ihmisiin, ehkä ei kuitenkaan lapsiin näin alussa.
Totuttava on myös toisiin koiriin.
Pentukoulu hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen myös olevani jotenkin muita huonompi kun tuntuu etten vaan jaksa normaalisti, jos en saa nukutuksi. Pennun kanssa en saa nukutuksi. En jaksa töissä(joka sekin stressaavaa) jos en nuku. Ei olisi pitänyt ottaa kouraa, kun olen näin hermoheikko enkä selviä normaalista elämästä ilman kunnon yöunia. Ärsyttää olla näin herkkä ja helposti kuormittuva. Ap
No se, onneksi menee ohi. Jos pentu vinkuu yöllä ulos älä missään nimessä vie, pistä kylpyhuoneeseen harjoitusalusta. Jos pääsee yöllä ulos niin siihen oppii. Ja kun yöllä vinkuu, sano "nyt nukutaan" ja jos jatkaa kanna omalle paikalle nukkumaan, yleensä ei mene kuin viikko pari ja tottuu talon tavoille. Minä itse olen itkuherkkä jos väsyttää, enkä ole nukkunut hyvin ja siihen itkuun saattaa olla syynä joku ihan pieni juttu, joka laukaisee, hävettää semmoinen että itkua pidättelee ihan tyhjästä asiasta.
Koirat pitäisi kieltää kokonaan kaupungeista. Aivan vi..... uskomatonta tämä nykyinen koiravillitys. On täysin sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Villakoiran pitäs kyllä olla helpoimmasta päästä...lapsiystävällinen ja innokas miellyttämään.
Opeta että yöllä nukutaan. Jos näykkii, anna jotain lelua tilalle.
Riittävästi liikuntaa ja haastavaa leikkiä, että saa noutaa ja etsiä.
Opeta tottelemaan muutamaa helppoa käskyä. Muutakin kuin "istu".
Totuta toisiin ihmisiin, ehkä ei kuitenkaan lapsiin näin alussa.
Totuttava on myös toisiin koiriin.
Pentukoulu hyväksi.
Ei oo villakoira vaan shetlanninlammaskoira. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteliko elävän olennon olevan joku koriste tai lelu?
Eläimestä on otettava samanlainen vastuu kuin ihmislapsen kasvattamisesta.
No en kuvitellut. Kyllä tiesin etukäteen, että on varmaan rankkaa. Siksi kysynkin vinkkejä. Miksi pitää aina vastata niin ilkeästi? Ap
Aika ennen hampaiden vaihtumista on ihan -helvettiä- mutta sitten helpottaa. Pennut todennäköisesti selviävät tuosta vaiheesta ihan vaan söpön ulkonäön ansiosta.
Kaikki pentuoppaiden niksit vingahda kun pentu puree - aivan syvältä ja sieltä. Ei auta.
Joskus vaan annat sen roikkua lahkeessa (kun on muutakin tekemistä) ja sitten väliin istut siellä lattialla, pentu sylissä ja pidät sitä puruluuta siinä, että saa kaluta.
Nimim. Kasvattaja ja useiden koirien omistaja.
Mikä rotu teidän pentu on?