En tiennyt koirien olevan näin työläitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut yli 30 vuotta yhtäjaksoisesti koiria. On tullut nähtyä sitä pentuaikaa. Oikeastaan yksi pentu on ollut villi tapaus ja muut rauhallista sorttia. 

Öisin heräily tosiaan verottaa pitemmän päälle. Kannatan sitä, että nukkuisit korvatulpat korvissa, ja sovit miehen kanssa, että hän hoitaisi pennun tarpeet ne yöt.

Toinen asia joka tuli mieleen on se, että koirat rakastaa rutiineja. Onko teillä jo sovitut rutiinit?

Kolmas mikä tuli mieleen, että oliko tämä nyt joululahjaksi otettu? En yritä ilkeillä, vaan kysyn rehellisesti.

Niin siitä villistä tapauksesta, joka meillä on, niin se alkoi rauhoittua tuossa viiden vuoden iässä. Jotkut vitsaili, että kyllä se rauhallisemmaksi muuttuu 10 vuoden päästä.

On minulla ollut tottelevaisuuden perikuva yksi koira. Totteli kaikki käskyt. Tosi fiksu koira, joka kuoli sitten vanhuuteen. Se tuli kolmen kuukauden iässä meille, ja nukkui ekasta yöstä alkaen vieressäni sinne kuolemaansa saakka. Tällaisen erikoisihanan koiran saaminen on ollut varmasti ainutkertainen tapaus minun kohdalla. Sitä vaan tuumasin, että minkäsorttinen tapaus kellekin sattuu tulemaan, on vaikea ennustaa. 

Kommentoijalle 156, joka kuuli lorinaakin univelasta johtuen terveiset vaan, että minua kyllä aidosti nauratti. Hauskasti kirjoitettu. Ymmärrän hyvin univelkaisia. Itse olen joutunut pitämään niitä korvatulppia kuorsaavan miehen takia ja lopulta nukkumaan eri huoneessa kroonisen univelan takia. Nyt on jo paremmin.

Tsemppiä tosiaan aloittajalle, ja uudelle perheenjäsenelle.

Ei ollut joululahja vaikka meille jouluna tulikin. Pitkään ollaan koiraa mietitty ja nyt tutun kautta saatiin tietää tästä yhdestä vapaasta pennusta. Jo noin vuosi sitten olen kysellyt pentuja kenneleistä, mutta ei ole tärpännyt. Kova on koirabuumi. Olin tietoinen, että koiranpentu on rankkaa vahdittavaa, mutta silti tämä yllätti. Kukaan koiranomistaja ystäväni ei tällaisesta ole puhunut. Tietysti syytän itseäni, että otin koiran ja poden tällaisia ajatuksia. Kiitos kuitenkin rohkaisusta ja jotenkin sisimmässäni uskon, että hyvä normaali koira tästä tulee. Olen vain kova jännittäjä ja stressaavaa ja herkkä tyyppi niin ehkä siksi

myös reagoin näin voimakkaasti tähän elämänmuutokseen. Ap

Kiitos vastauksesta. Uskon kyllä, että arki tulee tasaantumaan, ja voit olla jonain päivänä iloinen koirasta.

Hyvää uutta vuotta teille.

Joku päivä jo naurat asialle, että olipas se aikaa. Minullakin meinas silloin villin tapauksen kanssa itku tulla mut ei enää.

Aseta oma jaksaminen ja uni etusijalle. Koiran kanssa ei ole mikään pakko nukkua samassa huoneessa.

Jos mahdollista, rajatkaa pennulle huone tai alue, jossa se viettää yöt ja on aina yksin ollessaan. Myös silloin, kun on keskityttävä töihin yms. eikä pentua voi pitää silmällä. Meillä tähän soveltui hyvin keittiö, jossa on laattalattia. Avonainen keittiö rajattiin pentuporteilla. Pennulle oli siellä auton kuljetuskoppa, sängyllä varustettuna. Siitä tuli sille mieluinen suojaisa pesä. Paljon leluja ja purtavaa alueelle myös. Tilan olisi hyvä olla riittävän iso kuitenkin, että energinen pentu mahtuu siellä juoksemaan ja riehumaan lelujen kanssa. Eikä oven takana, vaan avoimella paikalla.

Nyt aikuisena meidän koira viettää edelleen yöt keittiössä. Yksin ollessaan sillä on koko talo käytössä. Ei mitään käytöshäiriöitä tai ongelmia, helppo kuin mikä.

Heti kun rokotukset on kunnossa kannattaa mennä pentukurssille, jos vain mahdollista. Sieltä saa hyviä vinkkejä. Tsemppiä! Tämä raskas vaihe menee kyllä ohi. Puppy blues on tuoreelle koiranomistajalle normaalia.

Mitä tehdä, kun ärsyttää koiran ininä. Jätän itse huomiotta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan se tulee murrosikään, pentuajan rasittavuus unohtuu saman tien 😂

Meidän saksanpaimenkoira oli pentuna kuin piraija kiinni nilkoissa ja ranteissa. Mutta ei sitä kauaa kestänyt, loppui yks kaks. Kotona ei ole hajottanut mitään, oppi nopeasti sisäsiistiksi ja yöt ja yksinolo sujui hyvin alusta asti. Murrosikä oli välillä aika kaameaa, koiran kanssa piti tosissaan tehdä töitä. Nyt on kolmivuotias ja yhteiskuntakelpoinen rotunsa edustaja.

Mutta siis, pennut voi olla yllättävän rasittavia ja murrosiässä voi iskeä epätoivo. Se kuitenkin helpottaa ajan myötä, kunhan vaan on kärsivällinen. Tsemppiä vaan! Kyllä siitä vielä mallikelpoinen shelti tulee.

Kiitos tsempistä ja neuvoista ja infosta. Sen voimalla tätä ehkä jaksaa kun miettii että aikansa tätäkin vaihetta vain kestää. Pakkohan tän on Ohi mennä. Ei kai kukaan muuten koiria edes hankkisi tai useampia vielä. :D Ap

Minulla on aikuinen oikeastaan seniori jo, 10 vuotias koira. Lähdettiin tänään, ihana auringonpaiste ja pakkasta vain viisi astetta, meren jäälle. Ajeltiin rauhassa sinne, autoparkkiin ja koira hihnaan ja kohti rantaa. Koirani veti hirveää vauhtia ja päästi kunnon töräyksen kanssa ripulin penkkaan. No käveltiin vähän matkaa, minulla se ripuli ja lunta pussissa, päätti oksentaa, yleisöä kiitettävästi ympärillä. Jatkettiin matkaa ja päästiin roskikselle sain sen tuotoksen sinne. Kohta sitten ruskeaa vettä tuli vielä lusikallinen keskellä tietä olevan lumipaakun päälle ja uutta yleisöä ympärillä oikein kunnolla. No käytiin kuitenkin meren jäällä ja koira oli kuin ei mitään. Autolle kun tultiin noin tunnin päästä, huomasin että olipa sielläkin oikein penkillä oksennus eli aamupala. Ei muuta kuin siivoamaan ja taas lähdettiin etsimään roskista. Autolle päästiin takaisin ja mietin miksi minulla on hirveä pentukuume tuollaisen shown jälkeen. Koira voi hyvin, söi ilmeisesti liikaa aamulla.

Meillä on 1-vuotias koira ja eilen viimeksi totesin, että onneksi se on niin suloinen, kun sen kanssa meinaa välillä tulla hulluksi! Tylsistyessään syö kaiken mahdollisen ja jos kokee, ettei saa huomioita, niin pissailee lattialle. Haukkuu vieraat ja käyttää hampaita innostuessaan. Ulkona ei tottele. Kotona kyllä tottelee kuin unelma kun kouluttaa, mutta sitten kun taitoja oikeasti tarvittaisiin, niin ei kuule enää mitään. Ei auta lelut eikä namit. Mutta rakas tuo silti on, vaikka välillä aika raskas.

Vierailija kirjoitti:

Aseta oma jaksaminen ja uni etusijalle. Koiran kanssa ei ole mikään pakko nukkua samassa huoneessa.

Jos mahdollista, rajatkaa pennulle huone tai alue, jossa se viettää yöt ja on aina yksin ollessaan. Myös silloin, kun on keskityttävä töihin yms. eikä pentua voi pitää silmällä. Meillä tähän soveltui hyvin keittiö, jossa on laattalattia. Avonainen keittiö rajattiin pentuporteilla. Pennulle oli siellä auton kuljetuskoppa, sängyllä varustettuna. Siitä tuli sille mieluinen suojaisa pesä. Paljon leluja ja purtavaa alueelle myös. Tilan olisi hyvä olla riittävän iso kuitenkin, että energinen pentu mahtuu siellä juoksemaan ja riehumaan lelujen kanssa. Eikä oven takana, vaan avoimella paikalla.

Nyt aikuisena meidän koira viettää edelleen yöt keittiössä. Yksin ollessaan sillä on koko talo käytössä. Ei mitään käytöshäiriöitä tai ongelmia, helppo kuin mikä.

Heti kun rokotukset on kunnossa kannattaa mennä pentukurssille, jos vain mahdollista. Sieltä saa hyviä vinkkejä. Tsemppiä! Tämä raskas vaihe menee kyllä ohi. Puppy blues on tuoreelle koiranomistajalle normaalia.

Koira on laumaeläin, eikä sitä tule eristää perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Ulkona ei tottele. Kotona kyllä tottelee kuin unelma kun kouluttaa, mutta sitten kun taitoja oikeasti tarvittaisiin, niin ei kuule enää mitään.

Suomen tunnetuin lause koirapiireissä on: Kyllä se kotona osasi :D

Meillä oli koko ensimmäinen vuosi erittäin raskasta. Toka vuosi vähän helpotti ja kolmas taas vielä vähän rauhallisempi. Sitä pentuaikaa en kyllä ikävöi hetkeäkään.

Mulla on nyt 10-v seniorikoira ja 12-viikkoinen pentu. Oon luonut nyt 4 vkon aikana rutiinit pennun kanssa, eli joka ikinen päivä asiat tapahtuu samalla tavalla. Se luo kasvavalle koiralle turvaa.

Palkitaan rauhallisesta käytöksestä silittelemällä. Myös namit kiihdyttävät koiraa, vaikka aiemmin luultiin että ruokapalkka rauhoittaa. Älä puhu koiralle korkealla kimittävällä äänellä vaan hyvin rauhallisesti. Hyvä sanotaan siis pennulle matalalla äänellä "hyyyyyvääääää" ja silitellään rauhassa kaulasta ja niskasta.

Älkää tehkö aamulla mitään kiihdyttävää. Ulkoilu on noin 20min ja sitten ruoka ja koiraa ei juuri huomioida sen jälkeen koska olet lähdössä töihin. Kun tuut töistä, on aika leikin ja hauskojen ulkoilujen. Mielellään alat harjoitella jotain pennun kanssa, vaikka temppuja, koska oppiminen väsyttää enemmän kuin mikään määrä liikuntaa.

Töiden jälkeen ulkoilu, sitten taas ruokaa ja illalla vielä uusi ulkoilu. Koiran otettuasi huomaat että oot terveempi kun käyt ulkona enemmän eli parannat vastustuskykyäsi. Jos liikut metsässä, hoidat myös mielenterveyttäsi ja lasket verenpainettasi. Hankkikaa portti tai iso "karsina", pennulle siis oma tila missä tapahtuu kaikki kivat asiat. Siellä syödään, etsitään nameja piilosta, siellä ollessa silitellään ja rentoudutaan. Siihen tilaan meno ei ole ikinä koiralle rangaistus, vaan sinne pentu voi vetäytyä lepäämään ihan itsekin.

Kun panostat pentuun nyt 2 h päivässä, sulla on täydellinen koira sitten sen loppuelämän ajan.

Nyt vaan ravistelet sen ramppikuumeen päältäsi ja alat miettiä mitä haluat koirasi tekevän, etkä sitä mitä et halua koirasi tekevän. Ohjaa pentua haluttuun käytökseen ja palkitse siitä.

Kirjasuositus: Tommy Wiren ja Päivi Romppainen: Onnistu koirasi koulutuksessa.

Oon nyt muutamia pentuja nähnyt ja täytyy todeta, että meidän pentu on aktiivisuudessa omaa luokkaansa ..Aamulla täynnä energiaa heti viiden jälkeen..kuka työssäkäyvä ihminen jaksaa leikittää pentua aamusta iltaan koko ajan kun on kotona? Oltava saatu vähän rauhallisempi yksilö..En voi näille ajatuksille mitään. :(

Pentu kuitenkin on rohkea mikä sinänsä varmaan hyväkin piirre.

On pentu vähän ehkä rauhoittunut tässä parin viikon aikana, odottaa istuen ruokaa ja osaa istua jne, matkustaa autossa jne olla harjattavana.

Ehkä tästä vielä kelpo koira tulee. Tällä hetkellä vaan vatsa jo kipeä stressaamisesta ja kahden viikon univaje. Onneksi on vapaata. Ap

Vierailija kirjoitti:

Oon nyt muutamia pentuja nähnyt ja täytyy todeta, että meidän pentu on aktiivisuudessa omaa luokkaansa ..Aamulla täynnä energiaa heti viiden jälkeen..kuka työssäkäyvä ihminen jaksaa leikittää pentua aamusta iltaan koko ajan kun on kotona? Oltava saatu vähän rauhallisempi yksilö..En voi näille ajatuksille mitään. :(

Pentu kuitenkin on rohkea mikä sinänsä varmaan hyväkin piirre.

On pentu vähän ehkä rauhoittunut tässä parin viikon aikana, odottaa istuen ruokaa ja osaa istua jne, matkustaa autossa jne olla harjattavana.

Ehkä tästä vielä kelpo koira tulee. Tällä hetkellä vaan vatsa jo kipeä stressaamisesta ja kahden viikon univaje. Onneksi on vapaata. Ap

Tsemppä ap kovasti! Uskon, että pentuaika yllättää monet ja pennut ovat yksilöitä. Itselläni on 6kk pentu ja vaikka suht tasapainoinen pentu onkin, on se välillä raskasta näin sinkkuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon nyt muutamia pentuja nähnyt ja täytyy todeta, että meidän pentu on aktiivisuudessa omaa luokkaansa ..Aamulla täynnä energiaa heti viiden jälkeen..kuka työssäkäyvä ihminen jaksaa leikittää pentua aamusta iltaan koko ajan kun on kotona? Oltava saatu vähän rauhallisempi yksilö..En voi näille ajatuksille mitään. :(

Pentu kuitenkin on rohkea mikä sinänsä varmaan hyväkin piirre.

On pentu vähän ehkä rauhoittunut tässä parin viikon aikana, odottaa istuen ruokaa ja osaa istua jne, matkustaa autossa jne olla harjattavana.

Ehkä tästä vielä kelpo koira tulee. Tällä hetkellä vaan vatsa jo kipeä stressaamisesta ja kahden viikon univaje. Onneksi on vapaata. Ap

Tsemppä ap kovasti! Uskon, että pentuaika yllättää monet ja pennut ovat yksilöitä. Itselläni on 6kk pentu ja vaikka suht tasapainoinen pentu onkin, on se välillä raskasta näin sinkkuna

Kiitos kovasti ja tsemppiä myös sinne! Joo luulin, että kaikki pennut on yhtä täynnä virtaa, mutta ilmeisesti tässäkin eroja😅 Ollaan miehen kanssa itse rauhallisia elelijöitä niin on tässä ollut totuttelemista. Kumpikaan meistä ei edes ole aamuvirkku, joten muutos on iso. Välillä koitetaan vuorotella, että toinen saa edes nukkua..Nostan hattua sulle, kun yksin pyörität tuota rumbaa! Minkä rotuinen koira sulla on?Ap

Mitä tehdä, kun pentu puree koko ajan käsiä leikkiessä ja hyökkää nilkkoihin? Hermo menee, kun jatkaa yhä tuota. Ei auta huomiotta jättäminen, ei toisen lelun tarjoaminen..Kohta pentu taas kiinni käsissä/jaloissa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon nyt muutamia pentuja nähnyt ja täytyy todeta, että meidän pentu on aktiivisuudessa omaa luokkaansa ..Aamulla täynnä energiaa heti viiden jälkeen..kuka työssäkäyvä ihminen jaksaa leikittää pentua aamusta iltaan koko ajan kun on kotona? Oltava saatu vähän rauhallisempi yksilö..En voi näille ajatuksille mitään. :(

Pentu kuitenkin on rohkea mikä sinänsä varmaan hyväkin piirre.

On pentu vähän ehkä rauhoittunut tässä parin viikon aikana, odottaa istuen ruokaa ja osaa istua jne, matkustaa autossa jne olla harjattavana.

Ehkä tästä vielä kelpo koira tulee. Tällä hetkellä vaan vatsa jo kipeä stressaamisesta ja kahden viikon univaje. Onneksi on vapaata. Ap

Tsemppä ap kovasti! Uskon, että pentuaika yllättää monet ja pennut ovat yksilöitä. Itselläni on 6kk pentu ja vaikka suht tasapainoinen pentu onkin, on se välillä raskasta näin sinkkuna

Kiitos kovasti ja tsemppiä myös sinne! Joo luulin, että kaikki pennut on yhtä täynnä virtaa, mutta ilmeisesti tässäkin eroja😅 Ollaan miehen kanssa itse rauhallisia elelijöitä niin on tässä ollut totuttelemista. Kumpikaan meistä ei edes ole aamuvirkku, joten muutos on iso. Välillä koitetaan vuorotella, että toinen saa edes nukkua..Nostan hattua sulle, kun yksin pyörität tuota rumbaa! Minkä rotuinen koira sulla on?Ap

Kiitos!

Mun poju on 75% kiinanharjakoiraa ja 25% villakoiraa.

Minäkin olen rauhallinen tallustelija, niin vaatii kyllä reippautta sopeutua. Mut ihana pentu, niin rakas.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä, kun pentu puree koko ajan käsiä leikkiessä ja hyökkää nilkkoihin? Hermo menee, kun jatkaa yhä tuota. Ei auta huomiotta jättäminen, ei toisen lelun tarjoaminen..Kohta pentu taas kiinni käsissä/jaloissa. Ap

Vastaan vielä tähän. Olen niin tuo 6kk pennun mami.

Mun pentu näykkii vielä välillä käsiä, mut vähenemään päin. Kun näykkäsee, sanon ei ja katson tiukasti silmiin. Sitten ohjaan palloleikkiin tms, jota pieni hetki leikitään yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä, kun pentu puree koko ajan käsiä leikkiessä ja hyökkää nilkkoihin? Hermo menee, kun jatkaa yhä tuota. Ei auta huomiotta jättäminen, ei toisen lelun tarjoaminen..Kohta pentu taas kiinni käsissä/jaloissa. Ap

Omani otin syliin, niin ettei pystynyt puremaan ja kun rauhoittui pääsi pois ja leikki jatkui. Ajan kanssa menee ohi, ikenet kutiaa kun hampaat vaihtuu.