En tiennyt koirien olevan näin työläitä

Vierailija kirjoitti:

Koirat pitäisi kieltää kokonaan kaupungeista. Aivan vi..... uskomatonta tämä nykyinen koiravillitys. On täysin sairasta.

Me ei asuta kaupungissa..maalla asutaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisäsiisteyden ja yksinolon kun opettaa niin kyllä se myöhemmin helpottaa. Se pitää kummiskin muistaa, että koirille täsmälliset rutiinit ovat tärkeitä. Osaavat minuutin tarkkaan vaatia ulos, ruokaa ja kaikkea mitä niille on opetettu.

Koira ei myöskään osaa vaihtaa rytmiään toiseen kellon aikaan, joten aina samassa rytmissä koiran kanssa eletään.

Höpsistä. Juuri tuohon ei pidä opettaa. Koira on laumaeläin ja sopeutuu muiden rytmiin. On helpompi elää koiran kanssa, joka ei vaadi heräämään aina klo 7. Mun koira herää silloin kun minä herään... arkisin aikaisemmin ja viikonloppuisin ja lomilla myöhemmin. Koira seuraa minun rytmiäni eikä toisin päin... toki huomioin sen, ettei ruokailujen ja tarpeiden teon välit mene liian pitkiksi.

Omistajahan määrittää sen rytmin ja siitä rytmistä on hyvä pitää kiinni, kun koirat ovat tarkkoja rytmistä. Jos sitä sooloilee omien halujen mukaan niin koirakin osoittaa siitä mieltä.

Itse olet koirasi tuohon opettanut. Mun koiralle vaihtuvat rytmit ei ole ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen myös olevani jotenkin muita huonompi kun tuntuu etten vaan jaksa normaalisti, jos en saa nukutuksi. Pennun kanssa en saa nukutuksi. En jaksa töissä(joka sekin stressaavaa) jos en nuku. Ei olisi pitänyt ottaa kouraa, kun olen näin hermoheikko enkä selviä normaalista elämästä ilman kunnon yöunia. Ärsyttää olla näin herkkä ja helposti kuormittuva. Ap

No se, onneksi menee ohi. Jos pentu vinkuu yöllä ulos älä missään nimessä vie, pistä kylpyhuoneeseen harjoitusalusta. Jos pääsee yöllä ulos niin siihen oppii. Ja kun yöllä vinkuu, sano "nyt nukutaan" ja jos jatkaa kanna omalle paikalle nukkumaan, yleensä ei mene kuin viikko pari ja tottuu talon tavoille. Minä itse olen itkuherkkä jos väsyttää, enkä ole nukkunut hyvin ja siihen itkuun saattaa olla syynä joku ihan pieni juttu, joka laukaisee, hävettää semmoinen että itkua pidättelee ihan tyhjästä asiasta.

Itse en reagoi vinkunaan yöllä, mutta miehen mielestä piti viedä ulos kun vinkuu..Minusta ei. En jaksa yötä myöten viedä. Ap

Hyi vi....... . Haisevat pahalle. Mitä iloa joku koira tuo?

Vierailija kirjoitti:

Hoitotoimenpiteitä kannattaa harjoitella säännöllisesti pienestä pitäen. Pieni askel/hetki kerrallaan ja palkitsen, ei väkipakolla.

Tämä on hyvä. Mieluummin yksi kynsi kerrallaan kuin pakottamalla kaikki yhdellä kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pentuaika menee lopulta tosi nopeasti ohi, tietysti vähän rodustakin riippuen. 1/2 vuotiaana alkaa jo vauva ikä olemaan ohi ja useat pienemmät rodut aikuistuu reilu 1-vuotiaina.

Pentukoiralle ehdottomasti aitaus tai muu rajattu tila, missä viettää työpäivän ajan ja yön. Paras olisi, jos tilasta on kuitenkin näköyhteys teidän makuuhuoneeseen/työtilaan. Huomiota koira ei saa osakseen koskaan huutamalla, vinkumalla tai haukkumalla, missään tilanteessa.

Ruoan ja herkut saa aina omistajan luvalla, odottamalla. Tämä siis pentuaikana.

Mikään asia, kuten leikkiminen, ei ala pennun päätöksellä. Aloitus kaikkeen yhteiseen toimintaan tapahtuu vain ihmisen päätöksellä.

Pentu kannattaa totuttaa siihen, ettei yöllä saa huomiota tai mennä ulos.

Se mikä on kiellettyä, on aina kiellettyä. Se mitä ei halua sallia aikuiselle koiralle, ei kannata sallia pentukoirallekaan. Tässä kannattaa olla aivan ehdoton.

Pehmeät, oveluutta korostavat koulutus metodit toimii huomattavasti paremmin kuin kovakouraisuus, joka helposti pilaa omistaja-koira suhteen.

Hoitotoimenpiteitä kannattaa harjoitella säännöllisesti pienestä pitäen. Pieni askel/hetki kerrallaan ja palkitsen, ei väkipakolla.

Ihan hyviä ohjeita. Paitsi tämä on jostain vuosikymmenten takaa: Mikään asia, kuten leikkiminen, ei ala pennun päätöksellä. Aloitus kaikkeen yhteiseen toimintaan tapahtuu vain ihmisen päätöksellä. Luottamus ja hyvä suhde ei rakennu noin.

Muotoilin vähän laiskasti kun nopeasti vastasin, viittasin vastauksellani lähinnä dominoiva/voimakasluonteisiin koiriin jollaisia itselläni on.

Toki voidaan aloittaa leikki tai rapsuttelu pennunkin toimesta jos osaa niitä ystävällisesti pyytää. Yleisesti yhteiselämän tulisi kuitenkin olla omistaja lähtöistä. Yhteisen toiminnan tulisi alkaa aina positiivisessa ja rauhallisessa ilmapiirissä. Ei aleta leikkimään jos koira tulee vaatimaan sitä hyppimällä päälle tai roikkumalla lahkeeseen, ei aleta rapsuttelemaan jos koira työntää itsensä väkisin kainaloon, eikä tarjota herkkuja jos koira tulee vaatimaan niitä työntämällä kuonoaan ruokapöydälle. Ei siis palkita väärästä käytöksestä. Tiedän monta täysin piloille mennyttä koiraa, kun on annettu vahvaluonteisen koiran pentuna ja nuorena päättää, mitä tehdään, miten tehdään ja milloin tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisäsiisteyden ja yksinolon kun opettaa niin kyllä se myöhemmin helpottaa. Se pitää kummiskin muistaa, että koirille täsmälliset rutiinit ovat tärkeitä. Osaavat minuutin tarkkaan vaatia ulos, ruokaa ja kaikkea mitä niille on opetettu.

Koira ei myöskään osaa vaihtaa rytmiään toiseen kellon aikaan, joten aina samassa rytmissä koiran kanssa eletään.

Höpsistä. Juuri tuohon ei pidä opettaa. Koira on laumaeläin ja sopeutuu muiden rytmiin. On helpompi elää koiran kanssa, joka ei vaadi heräämään aina klo 7. Mun koira herää silloin kun minä herään... arkisin aikaisemmin ja viikonloppuisin ja lomilla myöhemmin. Koira seuraa minun rytmiäni eikä toisin päin... toki huomioin sen, ettei ruokailujen ja tarpeiden teon välit mene liian pitkiksi.

Omistajahan määrittää sen rytmin ja siitä rytmistä on hyvä pitää kiinni, kun koirat ovat tarkkoja rytmistä. Jos sitä sooloilee omien halujen mukaan niin koirakin osoittaa siitä mieltä.

Eli sä olet ihminen, joka tykkää elää säännöllisessö rytmissä eikä sopeudu vaihteluun. Ok. Älä projisoi omaa joustamattomuuttasi koiraasi.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen jotain pentukurssia tai muuta jossa koira oppii myös että toisten tuntemattomien koirien kohtaaminen ei ole mitenkään pelottavaa tai muutenkaan erityistä, tämä on todella tärkeä asia oppia kun koira on vielä nuori. Suomessa on ihan järkyttävän paljon remmirähjäkoiria joita ei selvästi ole sosiaalistettu muiden koirien kanssa ja koirapuisto ei välttämättä ole tähän paras ympäristö.

Missä koiria voi Suomessa sosiaalistaa, kun ohi pitää mennä pysähtymättä ja koirapuistoonkaan ei saisi viedä? On vähän vaikeaa, jos esim. ystävillä ei ole koiria tai ei ole mitään paikkaa, mihin koiran voisi säännöllisesti viedä oppimaan koirien kieltä ja ryhmädynamiikka.

Sterilisointi rauhoittaa monia koiria. Jotkut miehet vastustavat, kuun luulevat, että heiltä itseltäänkin mene kyky hedelmöittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on nyt 8 kk pentu joka tuli minulle 3 kk ikäisenä. Pentu on aivan ihana ja nautin paljon ajasta koiran kanssa. Sisäsiisteyden opettele on meillä suuri haaste ja myös huomionhakuinen haukkuminen. Koira on itsepäinen eli sen kanssa pitää olla myös auktoriteettia.

Paljon ihan vaan leikitään ja makoillaan sohvalla. Koiralla ei ole ainakaan pahaa eroahdistusta. Ei vingu yhtään perään kun lähtee töihin mutta jonkin verran tekee tuhojaan...Välillä koiran kanssa on rankkaa mutta enimmäkseen koirien seura on hyvin antoisaa. Yöllä pitää pennuille olla tiukka ja tehdä selväksi että nyt nukutaan!

8kk eikä ole sisäsiisti? Meille tuli pentu 2kk iässä eikä kertaakan kakkinut sisään. 4kk saakka tuli välillä ilopissejä, mutta nekin loppui. Tuhoamisvimma loppui puolivuotiaana heti kun hampaat oli vaihtuneet. On nyt 8kk ja helppo koira, alkanut nostamaan jo koipea pissiessään eli on tulossa sukukypsäksi. On isorotuinen koira.

Isot rodut oppii nopeammin sisäsiistiksi, koska niillä on isompi suolisto ja rakko.

Meillä nopeiten sisäsiistiksi oppinut pentu on ollut alle 10 kg aikuispainoltaan ja oli täysin sisäsiisti 3,5 kk:n iässä. Keskikokoiset koirat ovat olleet paljon hitaampia oppimaan ja tuntuu, että urokset nimenomaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä vinkki ulkoilutuksen opetukseen: Puolikuristava panta ja hihna. Niiden avulla koira oppii kulkemaan nätisti sivulla. Valjaista koira ei saa antamiasi käskyjä, ellet sitten halua opettaa sitä kulkemaan sivusuunnassa. Flexi jättäkkää suoraan kauppaan.

Ja pikkupennun kanssa ei tietenkään edes pidä "lenkkeillä" vaan harjoitella, mut sitten kun se koira sen osaa ja nauttii niin antaa mennä.

Ei tietenkään mitään kidustusvälineitä! Koira opetetaan kulkemaan vierellä palkitsemalla ja motivoimalla, ei käyttämällä väkivaltaa. Toivottavasti kuristuspannatkin tulevat kielletyiksi joskus piikkipantojen ja sähköpantojen lailla. Mieti nyt oikeasti mitä kuristaminen ja hengen salpaaminen on. Entä jos lapset opetettaisiin kuristamalla? Onko sinua kuristettu?

Et taida tietää, mikä puolikuristava panta on? Se on täysin löysänä kaulassa, kuristuu jos koira itse rimpuilee. Lähinnä halusin painottaa flexin ja valjaiden käyttöä. Koira ei tarvitse valjaita ellei ole vetokoira tai omaa niskavammaa. Tungettiinko sinulle tikkari suuhun jokaisesta hyvästä teosta? 

Ikävä kyllä melkein kaikki laiskan ihmisen välineet ovat minulle jotain kautta tuttuja. Eläimelle "jos itse rimpuilee" ei aukea ihan niin selvästi kuin ihmiselle. Tosin joissain parisuhteissa ihmisten välilläkin on hieman epäselvää mikä on itse aiheutettua ja mikä vain väkivaltaisen kumppanin syyn vierittämistä uhrin niskoille. Kaikilla välineillä (kuristavat, vedonestovaljaat jne.) ulkoistetaan opetus välineelle, jotta itse ei vaan tarvitsisi ottaa lusikkaa kauniiseen käteensä ja oikeasti kohdata ongelmaa, koiraa ja tilannetta. Oikeasti ihmisen ja koiran on kohdattava toisensa, saatava kontakti ja homma toimimaan kahden kesken ilman ylimääräisiä välineitä. Se on työlästä, mutta ainoa oikea tapa ja kannattavaa. Se luo pohjan yhteistyölle.

Valjaat ovat hyvät ihan kaikille koirille. Silloinhan koira on omistajansa, ei apuvälineen hallinnassa. Tuohon kaikkien tulee pyrkiä, eli siihen, että koira toimii annettujen ohjeiden mukaan. Hyvä kommunikaatio ja kontakti on se jolla koiraa ohjaillaan. Ei hihnoilla, pannoilla tai muilla välineillä. Toki muille vaarallinen ja hallitsematon koira on pidettävä pannalla, hihnalla tms. fyysisesti hallinnassa, mutta jokaisen pennunomistajan tavoitteena on kuitenkin se ideaalikoira, joka toimii kuin ajatus. Se ajatus luodaan kontaktilla, ei välineillä.

Puolikuristava panta ei ole koulutusväline vaan itse asiassa koiralle kaikkein miellyttävin kaulapanta. Kun koira kävelee hihna löysällä, panta on pelkkä löysä silmukka kaulan ympärillä. Ei tunnu miltään. Sen kiristymään saaminen on vain varotoimenpide sille, ettei koira saisi vedettyä päätä pois silmukasta ja karattua, jos sellainen tilanne tulisi. Eli omistaja itse saa sen vedettyä kaulaa myötenkin tarvittaessa (oikean kokoinen ei koskaan edes kiristä koiraa!). Vetäminen yms karsitaan pois ihan muulla kuin pannalla.

Juuri näin. Kun ei oteta asioista selvää vaan valkataan se söpöin ja pehmein juttu kaupasta. Näitä on alapeukuttanut just kaikki, joiden koira kävelee flexissä 5m omistajan edellä ja kun vaaratilanne (esim. pyöräilijä) tulee, sitä flexiä kiskotaan kuin keväthangilla pilkkiä. Mitä koira tuosta hyötyy/oppii - ei mitään.

Onko teillä mahdollisuutta mennä jonnekin koirakouluun pentukurssille / vauvakurssille? Itselle se oli tosi hyvä kokemus ja sain paljon uusia vinkkejä, vaikka minulla on ollut pari koiraa jo ennestään. Kannattaa ainakin googlettaa mitä mahdollisuuksia alueellanne on tällaiseen. Kävimme myös pentutapaamisissa eläintarvikeliikkeessä (ei Musti ja Mirri, mutta heilläkin on ainakin ollut vastaavaa toimintaa) - ovat ilmaisia ja siellä pentu voi leikkiä muiden koirien kanssa. Meille tapaamisista ei tuntunut olevan suurta hyötyä, arka koira jännitti viikosta toiseen niissä vastaavien arkajalkojen kanssa (koiria jaettiin koon ja luonteen mukaan eri kehiin), mutta tulipa koitettua sitäkin.

Puppy blues se on kuten täällä onkin jo todettu. Kannattaa googlailla. Tämä on vähän sellainen tabu, siitä ei hirveästi puhuta koska vastaus on aina että "itsepähän sen koiran halusit". Mutta se menee kuitenkin ohi, kun vaan kestät. Älä hätiköi, koira muuttuu siitä kun hampaat lähtee jne. Meilläkin oli ihan sekopäinen pentu joka riekkui, puri kaikki johdot ja oli jatkuvaa huomiota vailla. Tuntui että pää hajoaa, ei tuosta normaalia tule. Mutta niin vain tuli.

Vierailija kirjoitti:

Puppy blues se on kuten täällä onkin jo todettu. Kannattaa googlailla. Tämä on vähän sellainen tabu, siitä ei hirveästi puhuta koska vastaus on aina että "itsepähän sen koiran halusit". Mutta se menee kuitenkin ohi, kun vaan kestät. Älä hätiköi, koira muuttuu siitä kun hampaat lähtee jne. Meilläkin oli ihan sekopäinen pentu joka riekkui, puri kaikki johdot ja oli jatkuvaa huomiota vailla. Tuntui että pää hajoaa, ei tuosta normaalia tule. Mutta niin vain tuli.

Joo olen tästä lukenut, mutta enpä koskaan aikaisemmin kuullut vaikka lähipiirissä on koiria. Mistäköhän tällainen johtuu? Tänäänkin heräsin tunteeseen etten jaksa tuota koiraa. .Onneksi mies hoiti sen aamujutut. Mutta ehkä ne fiilikset tästä vielä muuttuu. Itsellä univaje vaan vaikuttaa niin paljon kaikkeen. Olisipa edes lomaa vielä niin eihän tässä silloin olisi hätää. Maanantaina töihin meno kyllä jännittää, että Mites sitten tämä pentuarki siihen päälle..Ap

Up

Wuh

Hain nykyisin 6kk pennun loppukesällä ollessani lomalla. Oli tarkoitus olla 2vk lomalla koiran kanssa, mutta korona iski ja koiran nouto viivästyi. Meillä oli 1vk aikaa lomailla. Eipä sille voinut mitään.

Moni asia meillä on mennyt hyvin: oppi sisäsiistiksi noin 4kk iässä. Nukkuu hyvin, mutta herättelee öisin välillä. Jos herään, vien ulos pihalle (helppoa meillä). Ihana poika on.

Ongelmia on nirsous ja matkapahoinvointi. Vähitellen näiden kanssa yritetään selvitä.

Mielestäni raskainta on huolehtia kaikesta yksin. Ei voi puolison kanssa jaksottaa poissaoloa kotoa ois ihana, ku joku veisi pennun ulos, kun itse oon sairaana, mm. mahataudissa (koettu).

Oon ehkä liian huolissaan kaikesta, kun haluan että pennulla on hyvä olla.

Nyt on alkanut teinipojan jutut ja merkkaamiset, lähinnä ulos sekä äänen testaus.

Tsemppiä kovasti ap!

Vierailija kirjoitti:

Hain nykyisin 6kk pennun loppukesällä ollessani lomalla. Oli tarkoitus olla 2vk lomalla koiran kanssa, mutta korona iski ja koiran nouto viivästyi. Meillä oli 1vk aikaa lomailla. Eipä sille voinut mitään.

Moni asia meillä on mennyt hyvin: oppi sisäsiistiksi noin 4kk iässä. Nukkuu hyvin, mutta herättelee öisin välillä. Jos herään, vien ulos pihalle (helppoa meillä). Ihana poika on.

Ongelmia on nirsous ja matkapahoinvointi. Vähitellen näiden kanssa yritetään selvitä.

Mielestäni raskainta on huolehtia kaikesta yksin. Ei voi puolison kanssa jaksottaa poissaoloa kotoa ois ihana, ku joku veisi pennun ulos, kun itse oon sairaana, mm. mahataudissa (koettu).

Oon ehkä liian huolissaan kaikesta, kun haluan että pennulla on hyvä olla.

Nyt on alkanut teinipojan jutut ja merkkaamiset, lähinnä ulos sekä äänen testaus.

Tsemppiä kovasti ap!

Kiitos tsemppiä! Mulla onneks mies niin annan kyllä välillä hänen ottaa vastuun että saan hetken hengähtää. Ap

Tää ei nyt ole varsinaisesti ap:lle vaan näille kommentoijille jotka kyselee tekisitkö vauvan kanssa näin.

Älkää inhimillistäkö koiraa! Pennusta ja vauvasta on paljon työtä, mutta koira on koira ja ihminen on ihminen. Verratkaa ennemmin siihen miten koiraemo pentujaan kouluttaa. Pentulivestäkin näki miten emo ärisi ja välillä käytti kevyesti hampaitakin, jos pennut riehaantuivat liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen myös olevani jotenkin muita huonompi kun tuntuu etten vaan jaksa normaalisti, jos en saa nukutuksi. Pennun kanssa en saa nukutuksi. En jaksa töissä(joka sekin stressaavaa) jos en nuku. Ei olisi pitänyt ottaa kouraa, kun olen näin hermoheikko enkä selviä normaalista elämästä ilman kunnon yöunia. Ärsyttää olla näin herkkä ja helposti kuormittuva. Ap

No se, onneksi menee ohi. Jos pentu vinkuu yöllä ulos älä missään nimessä vie, pistä kylpyhuoneeseen harjoitusalusta. Jos pääsee yöllä ulos niin siihen oppii. Ja kun yöllä vinkuu, sano "nyt nukutaan" ja jos jatkaa kanna omalle paikalle nukkumaan, yleensä ei mene kuin viikko pari ja tottuu talon tavoille. Minä itse olen itkuherkkä jos väsyttää, enkä ole nukkunut hyvin ja siihen itkuun saattaa olla syynä joku ihan pieni juttu, joka laukaisee, hävettää semmoinen että itkua pidättelee ihan tyhjästä asiasta.

Itse en reagoi vinkunaan yöllä, mutta miehen mielestä piti viedä ulos kun vinkuu..Minusta ei. En jaksa yötä myöten viedä. Ap

Voi hyvä luoja... Tietenkin koira viedään aina ulos kun se pyytää. Aina johdonmukainen koulutus. Jos tulee ripuli, niin onko kivaa jos koira ei pyydä ulos, koska koulutus on ollut laiskuuden takia puutteellista?