Lue keskustelun säännöt.
En tiennyt koirien olevan näin työläitä
30.12.2022 |
Vai onko koiranpennut vain erityisen työläitä? Oltiin pitkään haaveiltu koirasta, mutta silti yllätti tämä pentuajan työläys...
Pentu herättää öisin vinkumalla ulos, näykkii jaloista ja käsistä, syö kaikkea mahdollista mitä löytää..Kai tämä joskus helpottaa? Mutta hirvittää, kun palattava töihin tämän viikon jälkeen ja pentu on valvottanut nytkin..En tiedä miten jaksan. Pitäisi aloittaa kouluttaa yksinoloa :( Onneksi miehen mahdollista olla sen kanssa, mutta aamulla joutuu jonkin aikaa itsekseen olemaan. Miten te muut koiranomistajat olette jaksaneet pentuajan? Miten yhdistää arki ja työ tähän penturumbaan? Vinkit olisi paikallaan..
Kommentit (176)
Meillä on nyt 2,5 vuotias koira. Pentuaika jota odotin innolla, olikin ihan hirveää. Kuukausi ennen pennun tuloa jouduimme älyttömään stressaavaan tilanteeseen, joka heijastui myös koiran kanssa jaksamiseen.
Onneksi koira oli ja toistaiseksi edelleen on sellainen, ettei syö mitään mitä ei saisi, ja oppii nopeasti.
Koiralla on kuitenkin muutama sellainen piirre, että olen edelleen silloin tällöin valmis luopumaan siitä. Moni yleinen kasvatusohje ei vain toimi (emme ole olleet koiraa kohtaa aggressiivisia yms joten älkää edes aloittako). Esimerkiksi oikeaan ohjaaminen kun oli vielä pieni ja hampaat kiinni housunlahkeessa.
Ollaan tehty asiat sovitusto samalla tavalla miehen kanssa nyt reilu kaksi vuotta, eikä edistystä tapahdu. Olen kysynyt neuvoa monelta, mutta kukaan ei tunnut tajuavan mikä ongelma on. Koiran hermorakenne ei ole ihanteellinen, ja se on hyvin viettinen hajujen kanssa.
Huoh. En olisi lähtenyt tähän, jos nyt saisin päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on nyt 8 kk pentu joka tuli minulle 3 kk ikäisenä. Pentu on aivan ihana ja nautin paljon ajasta koiran kanssa. Sisäsiisteyden opettele on meillä suuri haaste ja myös huomionhakuinen haukkuminen. Koira on itsepäinen eli sen kanssa pitää olla myös auktoriteettia.
Paljon ihan vaan leikitään ja makoillaan sohvalla. Koiralla ei ole ainakaan pahaa eroahdistusta. Ei vingu yhtään perään kun lähtee töihin mutta jonkin verran tekee tuhojaan...Välillä koiran kanssa on rankkaa mutta enimmäkseen koirien seura on hyvin antoisaa. Yöllä pitää pennuille olla tiukka ja tehdä selväksi että nyt nukutaan!
8kk eikä ole sisäsiisti? Meille tuli pentu 2kk iässä eikä kertaakan kakkinut sisään. 4kk saakka tuli välillä ilopissejä, mutta nekin loppui. Tuhoamisvimma loppui puolivuotiaana heti kun hampaat oli vaihtuneet. On nyt 8kk ja helppo koira, alkanut nostamaan jo koipea pissiessään eli on tulossa sukukypsäksi. On isorotuinen koira.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nyt 2,5 vuotias koira. Pentuaika jota odotin innolla, olikin ihan hirveää. Kuukausi ennen pennun tuloa jouduimme älyttömään stressaavaan tilanteeseen, joka heijastui myös koiran kanssa jaksamiseen.
Onneksi koira oli ja toistaiseksi edelleen on sellainen, ettei syö mitään mitä ei saisi, ja oppii nopeasti.
Koiralla on kuitenkin muutama sellainen piirre, että olen edelleen silloin tällöin valmis luopumaan siitä. Moni yleinen kasvatusohje ei vain toimi (emme ole olleet koiraa kohtaa aggressiivisia yms joten älkää edes aloittako). Esimerkiksi oikeaan ohjaaminen kun oli vielä pieni ja hampaat kiinni housunlahkeessa.
Ollaan tehty asiat sovitusto samalla tavalla miehen kanssa nyt reilu kaksi vuotta, eikä edistystä tapahdu. Olen kysynyt neuvoa monelta, mutta kukaan ei tunnut tajuavan mikä ongelma on. Koiran hermorakenne ei ole ihanteellinen, ja se on hyvin viettinen hajujen kanssa.
Huoh. En olisi lähtenyt tähän, jos nyt saisin päättää.
Koirankouluttaja kotiin käymään? Hän näkee tilanteen ja osaa ohjata.
Ymmärrän täysin. Lapset haluaisivat koiraa, mutta en aio ottaa. Eivät käsitä vielä miten työlästä se on. Pentuvaiheessa kaikki koirat näykkii naskali hampaillaan ja se kyllä sattuu... Kärsivällisyyttä, määrätietoisuutta ja tsemppiä teidän perheelle. Kyllä se vielä joku päivä oikeasti lopettaa näykkimisen ja yöheräilyt. Nyt vaan täytyy jaksaa tämän vaiheen läpi. Monesti pennun otto kannattaa yhdistää omaan loma-aikaan että voisi olla ensimmäiset viikot/kuukaudet pennun kanssa kotona
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nyt 2,5 vuotias koira. Pentuaika jota odotin innolla, olikin ihan hirveää. Kuukausi ennen pennun tuloa jouduimme älyttömään stressaavaan tilanteeseen, joka heijastui myös koiran kanssa jaksamiseen.
Onneksi koira oli ja toistaiseksi edelleen on sellainen, ettei syö mitään mitä ei saisi, ja oppii nopeasti.
Koiralla on kuitenkin muutama sellainen piirre, että olen edelleen silloin tällöin valmis luopumaan siitä. Moni yleinen kasvatusohje ei vain toimi (emme ole olleet koiraa kohtaa aggressiivisia yms joten älkää edes aloittako). Esimerkiksi oikeaan ohjaaminen kun oli vielä pieni ja hampaat kiinni housunlahkeessa.
Ollaan tehty asiat sovitusto samalla tavalla miehen kanssa nyt reilu kaksi vuotta, eikä edistystä tapahdu. Olen kysynyt neuvoa monelta, mutta kukaan ei tunnut tajuavan mikä ongelma on. Koiran hermorakenne ei ole ihanteellinen, ja se on hyvin viettinen hajujen kanssa.
Huoh. En olisi lähtenyt tähän, jos nyt saisin päättää.
Suosittelen jotain ammattilaista, joka osaa lukea koiran käytöstä, kuten aiemmin sanoin, niin roduissa ja yksilöissä on suuria eroja. Se keino, mikä pätee yhteen koiraan, ei välttämättä päde toiseen. Jos esim. joku on tottunut toimimaan palvelualttiiden ja miellyttämisen haluisten rotujen kanssa, niin hänellä ei välttämättä ole työkaluja neuvoa, aktiivisen riistaviettisen koiran kanssa toimimiseen. Toimintatapa on ko. koiralle sopimaton, jos se ei johdonmukaisesti tehtynä tuota tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, miten vaativaa koiran kasvattaminen ja sen kanssa eläminen voi olla. Koirista olen silti aina kovasti pitänyt ja niiden kanssa mielestäni toimeen tullut. En koskaan suostunut ottamaan lemmikkikoiraa, kun lapset asuivat kotona.
No eikö lapset sitten niitä ottaneet, kun kotoa pois muuttivat. Nyt olen tämän tästä muutaman karvalapsen hoitajana, välillä jopa useamman viikon kerrallaan. Viikon hoitorupeaman jälkeen alan kyllä jo olla ihan puhki lenkittämisistä ja seuranpidosta, vaikka osaavat kyllä rauhoittua hyvin olemaan itseksensäkin. Mutta se jatkuva vahdittuna olemisen tunne on minulle kuormittavaa. Karvakamut kun seuraa silmä kovana ja korvat tarkkana jokaista liikettäsi. Tosin ikäväkin niitä taas tulee niiden lähdettyä ja koti tuntuu tyhjältä ilman tassuttelijoita. Kun niitä ei ole, olen kuulevinani niiiden rapistelua ja ääntelyä ja kotona liikkuessa varoo kompastumasta niihin, vaikkei niitä ole.
Itse taas odotin, että pentuaika olisi ollut paljon rankempaa. Saatiin kuitenkin chillein pentu ikinä. Joka paikassa on kommentoitu miten rauhallinen ja kiltti pentu on. On nyt 5kk. Antaa meidän nukkua, pyrkii ulos, kun tarvitsee ja rauhoittuu työpäivän ajaksi nukkumaan. Käydään ulkona pari kertaa myös työpäivän aikana. On lähes täysin sisäsiisti, mutta on pieni rotu, joten aina ei pidätyskyky riitä, jos minulla venyy palaverit yli tavallisen ulkoiluajan. Osaa olla nätisti yksin parisen tuntia kerrallaan, tykkää lenkkeillä metsässä vapaana ja tulee luokse käskystä. On oppinut peruskäskyt parilla yrittämällä. Ei hauku toisille koirille ja ohittaa vieraat koirat nätisti.
Meidän pentu on ihan epätodellisen helppo. Aiemmat koirat ovat olleet pentuna ihan toista maata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu niin yksilöstä. Itselläni on kissoja ja toinen niistä oli kuin kuvailemasi koiranpentu parivuotiaaksi saakka. Tuntui kuin olisin kasvattamassa ihmisvauvaa niiden heräilyjen vuoksi. Siitä sitten alkoi helpottamaan. Koiran voi myös jättää nukkumaan makuuhuoneen ulkopuolelle, jos mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on nyt 8 kk pentu joka tuli minulle 3 kk ikäisenä. Pentu on aivan ihana ja nautin paljon ajasta koiran kanssa. Sisäsiisteyden opettele on meillä suuri haaste ja myös huomionhakuinen haukkuminen. Koira on itsepäinen eli sen kanssa pitää olla myös auktoriteettia.
Paljon ihan vaan leikitään ja makoillaan sohvalla. Koiralla ei ole ainakaan pahaa eroahdistusta. Ei vingu yhtään perään kun lähtee töihin mutta jonkin verran tekee tuhojaan...Välillä koiran kanssa on rankkaa mutta enimmäkseen koirien seura on hyvin antoisaa. Yöllä pitää pennuille olla tiukka ja tehdä selväksi että nyt nukutaan!
8kk eikä ole sisäsiisti? Meille tuli pentu 2kk iässä eikä kertaakan kakkinut sisään. 4kk saakka tuli välillä ilopissejä, mutta nekin loppui. Tuhoamisvimma loppui puolivuotiaana heti kun hampaat oli vaihtuneet. On nyt 8kk ja helppo koira, alkanut nostamaan jo koipea pissiessään eli on tulossa sukukypsäksi. On isorotuinen koira.
Isot rodut oppii nopeammin sisäsiistiksi, koska niillä on isompi suolisto ja rakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin on jaksettu pentuaika, meillä nukkui sängyn vieressä ei herännyt yöllä kertaakaan. Leikittiin paljon niin pääsi liiasta energiasta. Luut oli hampaita varten. Pentukuume on nytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on nyt 8 kk pentu joka tuli minulle 3 kk ikäisenä. Pentu on aivan ihana ja nautin paljon ajasta koiran kanssa. Sisäsiisteyden opettele on meillä suuri haaste ja myös huomionhakuinen haukkuminen. Koira on itsepäinen eli sen kanssa pitää olla myös auktoriteettia.
Paljon ihan vaan leikitään ja makoillaan sohvalla. Koiralla ei ole ainakaan pahaa eroahdistusta. Ei vingu yhtään perään kun lähtee töihin mutta jonkin verran tekee tuhojaan...Välillä koiran kanssa on rankkaa mutta enimmäkseen koirien seura on hyvin antoisaa. Yöllä pitää pennuille olla tiukka ja tehdä selväksi että nyt nukutaan!
8kk eikä ole sisäsiisti? Meille tuli pentu 2kk iässä eikä kertaakan kakkinut sisään. 4kk saakka tuli välillä ilopissejä, mutta nekin loppui. Tuhoamisvimma loppui puolivuotiaana heti kun hampaat oli vaihtuneet. On nyt 8kk ja helppo koira, alkanut nostamaan jo koipea pissiessään eli on tulossa sukukypsäksi. On isorotuinen koira.
Isot rodut oppii nopeammin sisäsiistiksi, koska niillä on isompi suolisto ja rakko.
Pieni rotuinen koira oppi sisäsiistiksi alle viiden kuukauden ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on nyt 8 kk pentu joka tuli minulle 3 kk ikäisenä. Pentu on aivan ihana ja nautin paljon ajasta koiran kanssa. Sisäsiisteyden opettele on meillä suuri haaste ja myös huomionhakuinen haukkuminen. Koira on itsepäinen eli sen kanssa pitää olla myös auktoriteettia.
Paljon ihan vaan leikitään ja makoillaan sohvalla. Koiralla ei ole ainakaan pahaa eroahdistusta. Ei vingu yhtään perään kun lähtee töihin mutta jonkin verran tekee tuhojaan...Välillä koiran kanssa on rankkaa mutta enimmäkseen koirien seura on hyvin antoisaa. Yöllä pitää pennuille olla tiukka ja tehdä selväksi että nyt nukutaan!
8kk eikä ole sisäsiisti? Meille tuli pentu 2kk iässä eikä kertaakan kakkinut sisään. 4kk saakka tuli välillä ilopissejä, mutta nekin loppui. Tuhoamisvimma loppui puolivuotiaana heti kun hampaat oli vaihtuneet. On nyt 8kk ja helppo koira, alkanut nostamaan jo koipea pissiessään eli on tulossa sukukypsäksi. On isorotuinen koira.
Ei tuo ihme ole. Meidänkin koira oppi sisäsiistiksi vasta 8 kk. vanhana. Silloin otettiin loputkin paperit pois lattialta ja levitettiin matot kaikkiin huoneisiin. Kerrostaloasunto oli ja käytiin alusta alkaen monta kertaa päivässä ulkona (itselläni vieläpä osa-aikatyö, että pystyin hyvin).
Vaan kun oppi, niin oppi. Kakkavahinkoja tuli pitkän elämänsä aikana vain mahataudissa ja ihan vanhana. Sisäpissoja vain eläinlääkärikäynnillä tehdyn rauhoituksen jälkeen lääkepöllyissä.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä vinkki ulkoilutuksen opetukseen: Puolikuristava panta ja hihna. Niiden avulla koira oppii kulkemaan nätisti sivulla. Valjaista koira ei saa antamiasi käskyjä, ellet sitten halua opettaa sitä kulkemaan sivusuunnassa. Flexi jättäkkää suoraan kauppaan.
Ja pikkupennun kanssa ei tietenkään edes pidä "lenkkeillä" vaan harjoitella, mut sitten kun se koira sen osaa ja nauttii niin antaa mennä.
Ei koskaan edes puolikuristavaa pantaa pennulle jonka kaula vielä kasvaa ja vahvistuu. Siinä tekee virheen jos sellaista käyttää. Itselle opetettiin se, että pienen pennun kanssa ei saisi edes lenkkeillä vaan ulkona oloa rennosti ja mieluusti vapaana oloa esim aidatulla pihalla jos on mahdollisuus siihen. Käytin itse valjaita koirallani sen ajan, kun oli pieni. Halusin suojella kaulaa ja antaa sen kasvaa rauhassa.
Meillä koira oppi kokonaan sisäsiistiksi noin 5 kuukauden iässä. Olimme paljon ulkona ja pentu nukkui yöt hyvin. Paljon leluja joiden kanssa riehua ja pientä koulutusta alusta asti. Tätä tehtiin paljon pihallakin. Koira kouluun saa osallistua jo melko pienetkin. Me menimme vasta 6 kuukauden iässä, mutta oli siellä nuorempiakin pentuja. Omani oli tosin nähnyt jo muita koiria ennestään ja leikkinyt niiden kanssa. Sen kyllä myönnän, että koirasta on työtä. Minulle koira tuli, kun olin nuori ja vapaa aika meni sen mukaan. Oli aktiivinen ja rodultaan paljon liikuntaa tarvitseva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira on yksi lapsi lisää perheeseen, todella ikävää, että ihmiset hankkivat koiria ymmärtämättä tätä. Pentu vaatii aluksi hoitoa tosiaan myös öisin, mutta toki tuo lopulta helpottaa. Yleensä oppii myös olemaan syömättä kaikkea mahdollista, mutta pitkään yksin ollessa moni koira ahdistuu ja syö kaikki seinien nurkista lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sommosta se on pennun kanssa. Ajan kanssa helpottaa
Joo koitan jaksaakin sen voimalla, että helpottaa sitten joskus. Pelkään etten osaa kasvattaa tuota oikein, mutta kai siitä tulee ihan normaali koira, jos parhaani yritän. Joka tuutista tulee sitä ja tätä ohjetta niin en tiedä mikä toimii ja mikä ei..Huoh. Ap
Kannattaa mennä jonnekin arkitapakurssille saamaan tukea ja neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Sisäsiisteyden ja yksinolon kun opettaa niin kyllä se myöhemmin helpottaa. Se pitää kummiskin muistaa, että koirille täsmälliset rutiinit ovat tärkeitä. Osaavat minuutin tarkkaan vaatia ulos, ruokaa ja kaikkea mitä niille on opetettu.
Koira ei myöskään osaa vaihtaa rytmiään toiseen kellon aikaan, joten aina samassa rytmissä koiran kanssa eletään.
Höpsistä. Juuri tuohon ei pidä opettaa. Koira on laumaeläin ja sopeutuu muiden rytmiin. On helpompi elää koiran kanssa, joka ei vaadi heräämään aina klo 7. Mun koira herää silloin kun minä herään... arkisin aikaisemmin ja viikonloppuisin ja lomilla myöhemmin. Koira seuraa minun rytmiäni eikä toisin päin... toki huomioin sen, ettei ruokailujen ja tarpeiden teon välit mene liian pitkiksi.
Tunnen myös olevani jotenkin muita huonompi kun tuntuu etten vaan jaksa normaalisti, jos en saa nukutuksi. Pennun kanssa en saa nukutuksi. En jaksa töissä(joka sekin stressaavaa) jos en nuku. Ei olisi pitänyt ottaa kouraa, kun olen näin hermoheikko enkä selviä normaalista elämästä ilman kunnon yöunia. Ärsyttää olla näin herkkä ja helposti kuormittuva. Ap
Vierailija kirjoitti:
Yksin olemiseen kannattaa totuttaa ihan vaan piipahtamalla oven toisella puolella ja tulemalla takaisin. Tätä pidennetään minuutti minuutilta. Koskaan ei saa mennä sisään silloin kun koira vinkuu tai haukkuu. Pitää tehdä vaikka pieni ääni kaiteeseen tms. ja kun koira hiljenee kuuntelemaan sitä, niin silloin mennä sisälle. Koira ei saa yhdistää omaan vinkuun tai haukkuun palkintona sitä, että omistaja palaa takaisin.
Jos on ahdistusoireinen, niin itseltä tuoksuvan vaatteen/viltin voi jättää koiran lähelle. Tutkimusten mukaan koira yleisimmin aloittaa kaipuuölinän kun ihmisen haju on hälvennyt kyllin paljon. Kong-lelu täytteellä ja muut lelut, josta voi kaivella nameja auttaa joitain koiria keskittymään syömiseen kaipuun sijaan. Joitain auttaa radiio tms. Jotain puuhaa on hyvä oireettomallekin koiralle jättää, esim. naminetsimisleluja.
Vilkkaalle ja aktiiviselle koiralle ei pidä järjestää mitään naminetsintää. Se aktivoituu siitä liikaa.
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nyt 2,5 vuotias koira. Pentuaika jota odotin innolla, olikin ihan hirveää. Kuukausi ennen pennun tuloa jouduimme älyttömään stressaavaan tilanteeseen, joka heijastui myös koiran kanssa jaksamiseen.
Onneksi koira oli ja toistaiseksi edelleen on sellainen, ettei syö mitään mitä ei saisi, ja oppii nopeasti.
Koiralla on kuitenkin muutama sellainen piirre, että olen edelleen silloin tällöin valmis luopumaan siitä. Moni yleinen kasvatusohje ei vain toimi (emme ole olleet koiraa kohtaa aggressiivisia yms joten älkää edes aloittako). Esimerkiksi oikeaan ohjaaminen kun oli vielä pieni ja hampaat kiinni housunlahkeessa.
Ollaan tehty asiat sovitusto samalla tavalla miehen kanssa nyt reilu kaksi vuotta, eikä edistystä tapahdu. Olen kysynyt neuvoa monelta, mutta kukaan ei tunnut tajuavan mikä ongelma on. Koiran hermorakenne ei ole ihanteellinen, ja se on hyvin viettinen hajujen kanssa.
Huoh. En olisi lähtenyt tähän, jos nyt saisin päättää.
Suosittelen jotain ammattilaista, joka osaa lukea koiran käytöstä, kuten aiemmin sanoin, niin roduissa ja yksilöissä on suuria eroja. Se keino, mikä pätee yhteen koiraan, ei välttämättä päde toiseen. Jos esim. joku on tottunut toimimaan palvelualttiiden ja miellyttämisen haluisten rotujen kanssa, niin hänellä ei välttämättä ole työkaluja neuvoa, aktiivisen riistaviettisen koiran kanssa toimimiseen. Toimintatapa on ko. koiralle sopimaton, jos se ei johdonmukaisesti tehtynä tuota tulosta.
Meillä on hajujen perässä menevä paimenkoira, jolla ei ole vielä ilmaantunut kykyä rauhoittua vieraiden kanssa tai silloin, kun sen kanssa on ulkona enemmän kuin yksi henkilö.
Koira ei siis näe eikä kuule mitään, ei muista mitään oppimaansa lenkillä, ainoastaan menee (eli vetää hihnassa) hajujen perässä. Turhautuu koulutukseen, ja haluaisi vain mennä mihin itse haluaa. Turhautumisen purkaa riekkumalla lenkittäjässä kiinni.
Ei myöskään osaa suhtautua muihin koiriin. Vaanii, nostelee karvoja pystyyn. Vaikea sanoa, pelkääkö vai onko innoissaan, sillä suhtauminen riippuu tähtien asennosta.
Arki tällaisen koiran kanssa on raskasta, sillä lenkillä ei ole kivaa olla (ja se oli se, mitä itse ehkä eniten odotin). Aina ei ole mahdollista antaa koiran mennä omaan tahtiin hihnassa tai viedä sitä kauas jossa voi pitää irti.
Onko sinun tai puolisosi työpaikka niin lähellä kotia, että olisi mahdollista käydä vaikka ruokiksella pissattamassa pentua? Meillä tehtiin tätä jonkin aikaa alussa.