En tiennyt koirien olevan näin työläitä

Puppy blues. Kyllä se siitä. Koirasta tulee osa elämääsi, etkä enää osaa olla ilman sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä saa pentuarjen rankkuuteen niin isoa sympatiaa foorumilta missä suurella osalla on lapsia. Ei se pentuarki mitään raskasta ole muualla kuin sun päässä, ihan naurattaa lukea pentuarjen ja työn yhteensovittamisen vaikeudesta :D

Joillain meillä on kokemusta molemmista. Vauva oli helpompi, sitä ei tarvinnut opettaa pissimään ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisäsiisteyden ja yksinolon kun opettaa niin kyllä se myöhemmin helpottaa. Se pitää kummiskin muistaa, että koirille täsmälliset rutiinit ovat tärkeitä. Osaavat minuutin tarkkaan vaatia ulos, ruokaa ja kaikkea mitä niille on opetettu.

Koira ei myöskään osaa vaihtaa rytmiään toiseen kellon aikaan, joten aina samassa rytmissä koiran kanssa eletään.

Höpsistä. Juuri tuohon ei pidä opettaa. Koira on laumaeläin ja sopeutuu muiden rytmiin. On helpompi elää koiran kanssa, joka ei vaadi heräämään aina klo 7. Mun koira herää silloin kun minä herään... arkisin aikaisemmin ja viikonloppuisin ja lomilla myöhemmin. Koira seuraa minun rytmiäni eikä toisin päin... toki huomioin sen, ettei ruokailujen ja tarpeiden teon välit mene liian pitkiksi.

Meille neuvoi jo kasvattaja, että ei tarvitse sitten laittaa vapaapäivinä herätä kukonlaulun aikaan koiran takia ja että koira voi vallan hyvin mukautua siihen, että nukutaan pitempään eikä ruoka tule yhtä aikaisin kuin työaamuina. 😊

Oma kokemus on että koiran kasvattamiseen menee melkeinpä se kaksi vuotta ennenkuin on kunnolla aikuinen ja koulutettu. Sen jälkeen noin viisi vuotta (hyvällä tuurilla) koira on mukava perheenjäsen ja sen jälkeen alkaa ikääntymisestä johtuen sairastelu ja siinä kohtaa alkaa sitä rahaa mennä, eläinlääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä vinkki ulkoilutuksen opetukseen: Puolikuristava panta ja hihna. Niiden avulla koira oppii kulkemaan nätisti sivulla. Valjaista koira ei saa antamiasi käskyjä, ellet sitten halua opettaa sitä kulkemaan sivusuunnassa. Flexi jättäkkää suoraan kauppaan.

Ja pikkupennun kanssa ei tietenkään edes pidä "lenkkeillä" vaan harjoitella, mut sitten kun se koira sen osaa ja nauttii niin antaa mennä.

Ei tietenkään mitään kidustusvälineitä! Koira opetetaan kulkemaan vierellä palkitsemalla ja motivoimalla, ei käyttämällä väkivaltaa. Toivottavasti kuristuspannatkin tulevat kielletyiksi joskus piikkipantojen ja sähköpantojen lailla. Mieti nyt oikeasti mitä kuristaminen ja hengen salpaaminen on. Entä jos lapset opetettaisiin kuristamalla? Onko sinua kuristettu?

Et taida tietää, mikä puolikuristava panta on? Se on täysin löysänä kaulassa, kuristuu jos koira itse rimpuilee. Lähinnä halusin painottaa flexin ja valjaiden käyttöä. Koira ei tarvitse valjaita ellei ole vetokoira tai omaa niskavammaa. Tungettiinko sinulle tikkari suuhun jokaisesta hyvästä teosta? 

Ikävä kyllä melkein kaikki laiskan ihmisen välineet ovat minulle jotain kautta tuttuja. Eläimelle "jos itse rimpuilee" ei aukea ihan niin selvästi kuin ihmiselle. Tosin joissain parisuhteissa ihmisten välilläkin on hieman epäselvää mikä on itse aiheutettua ja mikä vain väkivaltaisen kumppanin syyn vierittämistä uhrin niskoille. Kaikilla välineillä (kuristavat, vedonestovaljaat jne.) ulkoistetaan opetus välineelle, jotta itse ei vaan tarvitsisi ottaa lusikkaa kauniiseen käteensä ja oikeasti kohdata ongelmaa, koiraa ja tilannetta. Oikeasti ihmisen ja koiran on kohdattava toisensa, saatava kontakti ja homma toimimaan kahden kesken ilman ylimääräisiä välineitä. Se on työlästä, mutta ainoa oikea tapa ja kannattavaa. Se luo pohjan yhteistyölle.

Valjaat ovat hyvät ihan kaikille koirille. Silloinhan koira on omistajansa, ei apuvälineen hallinnassa. Tuohon kaikkien tulee pyrkiä, eli siihen, että koira toimii annettujen ohjeiden mukaan. Hyvä kommunikaatio ja kontakti on se jolla koiraa ohjaillaan. Ei hihnoilla, pannoilla tai muilla välineillä. Toki muille vaarallinen ja hallitsematon koira on pidettävä pannalla, hihnalla tms. fyysisesti hallinnassa, mutta jokaisen pennunomistajan tavoitteena on kuitenkin se ideaalikoira, joka toimii kuin ajatus. Se ajatus luodaan kontaktilla, ei välineillä.

Puolikuristava panta ei ole koulutusväline vaan itse asiassa koiralle kaikkein miellyttävin kaulapanta. Kun koira kävelee hihna löysällä, panta on pelkkä löysä silmukka kaulan ympärillä. Ei tunnu miltään. Sen kiristymään saaminen on vain varotoimenpide sille, ettei koira saisi vedettyä päätä pois silmukasta ja karattua, jos sellainen tilanne tulisi. Eli omistaja itse saa sen vedettyä kaulaa myötenkin tarvittaessa (oikean kokoinen ei koskaan edes kiristä koiraa!). Vetäminen yms karsitaan pois ihan muulla kuin pannalla.

Pennun kanssa on raskasta. Sitten helpottaa, kun koiralle tulee vähän ikää.

Olin otse romahtaa pennun kanssa.

Tekemällä kodista koiraystävällisen pentuajaksi tai rajaamalla kotoa alueen missä pentu viettää yksin ollessaan aikaansa pääsee helpommalla.

Mitään ei kannata jättää lattialle pennun syötäväksi ja eikä pöytätasoillekaan, sillä pentu kasvaa nopeasti.

Pissa-ja kakkavahingot koin työläimmiksi, sillä se oli jokapäiväistä, vaikka kiikutimme pentua jok välissä ulos. Mutta pennun kasvaessa sekin ongelma hoitui itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä vinkki ulkoilutuksen opetukseen: Puolikuristava panta ja hihna. Niiden avulla koira oppii kulkemaan nätisti sivulla. Valjaista koira ei saa antamiasi käskyjä, ellet sitten halua opettaa sitä kulkemaan sivusuunnassa. Flexi jättäkkää suoraan kauppaan.

Ja pikkupennun kanssa ei tietenkään edes pidä "lenkkeillä" vaan harjoitella, mut sitten kun se koira sen osaa ja nauttii niin antaa mennä.

Ei tietenkään mitään kidustusvälineitä! Koira opetetaan kulkemaan vierellä palkitsemalla ja motivoimalla, ei käyttämällä väkivaltaa. Toivottavasti kuristuspannatkin tulevat kielletyiksi joskus piikkipantojen ja sähköpantojen lailla. Mieti nyt oikeasti mitä kuristaminen ja hengen salpaaminen on. Entä jos lapset opetettaisiin kuristamalla? Onko sinua kuristettu?

Et taida tietää, mikä puolikuristava panta on? Se on täysin löysänä kaulassa, kuristuu jos koira itse rimpuilee. Lähinnä halusin painottaa flexin ja valjaiden käyttöä. Koira ei tarvitse valjaita ellei ole vetokoira tai omaa niskavammaa. Tungettiinko sinulle tikkari suuhun jokaisesta hyvästä teosta? 

Ikävä kyllä melkein kaikki laiskan ihmisen välineet ovat minulle jotain kautta tuttuja. Eläimelle "jos itse rimpuilee" ei aukea ihan niin selvästi kuin ihmiselle. Tosin joissain parisuhteissa ihmisten välilläkin on hieman epäselvää mikä on itse aiheutettua ja mikä vain väkivaltaisen kumppanin syyn vierittämistä uhrin niskoille. Kaikilla välineillä (kuristavat, vedonestovaljaat jne.) ulkoistetaan opetus välineelle, jotta itse ei vaan tarvitsisi ottaa lusikkaa kauniiseen käteensä ja oikeasti kohdata ongelmaa, koiraa ja tilannetta. Oikeasti ihmisen ja koiran on kohdattava toisensa, saatava kontakti ja homma toimimaan kahden kesken ilman ylimääräisiä välineitä. Se on työlästä, mutta ainoa oikea tapa ja kannattavaa. Se luo pohjan yhteistyölle.

Valjaat ovat hyvät ihan kaikille koirille. Silloinhan koira on omistajansa, ei apuvälineen hallinnassa. Tuohon kaikkien tulee pyrkiä, eli siihen, että koira toimii annettujen ohjeiden mukaan. Hyvä kommunikaatio ja kontakti on se jolla koiraa ohjaillaan. Ei hihnoilla, pannoilla tai muilla välineillä. Toki muille vaarallinen ja hallitsematon koira on pidettävä pannalla, hihnalla tms. fyysisesti hallinnassa, mutta jokaisen pennunomistajan tavoitteena on kuitenkin se ideaalikoira, joka toimii kuin ajatus. Se ajatus luodaan kontaktilla, ei välineillä.

Puolikuristava panta ei ole koulutusväline vaan itse asiassa koiralle kaikkein miellyttävin kaulapanta. Kun koira kävelee hihna löysällä, panta on pelkkä löysä silmukka kaulan ympärillä. Ei tunnu miltään. Sen kiristymään saaminen on vain varotoimenpide sille, ettei koira saisi vedettyä päätä pois silmukasta ja karattua, jos sellainen tilanne tulisi. Eli omistaja itse saa sen vedettyä kaulaa myötenkin tarvittaessa (oikean kokoinen ei koskaan edes kiristä koiraa!). Vetäminen yms karsitaan pois ihan muulla kuin pannalla.

Täällä on pantojen aiheuttamista ongelmista

https://www.koiraosteopatia.fi/tietoa/kaulapanta-vai-valjaat

Vierailija kirjoitti:

Pennun kanssa on raskasta. Sitten helpottaa, kun koiralle tulee vähän ikää.

Olin otse romahtaa pennun kanssa.

Ikä ei yksin ratkaise ongelmaa, vaan aika ja työ jota siihen ikään mennessä on tehty.

Olet kuin ensimmäisen lapsensa saanut nainen joka vinkuu palstalla ettei tiennyt miten vaikeaa elävän olennon hoitaminen on. Come on!

Pennut on työläitä, ne on eläinvauvoja.

Aika monta pentua ollaan mekin hoivattu, tällä kertaa harpattiin pentuvaiheen yli ja otettiin reilun vuoden vanha. Ja se on siis todellakin HELPPO!!!

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on että koiran kasvattamiseen menee melkeinpä se kaksi vuotta ennenkuin on kunnolla aikuinen ja koulutettu. Sen jälkeen noin viisi vuotta (hyvällä tuurilla) koira on mukava perheenjäsen ja sen jälkeen alkaa ikääntymisestä johtuen sairastelu ja siinä kohtaa alkaa sitä rahaa mennä, eläinlääkäriin.

No sekin riippuu paljon sekä rodusta että yksilöstä. Meillä ei ole yksikään koira alkanut sairastella ennen 12-13 vuoden ikää.

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on että koiran kasvattamiseen menee melkeinpä se kaksi vuotta ennenkuin on kunnolla aikuinen ja koulutettu. Sen jälkeen noin viisi vuotta (hyvällä tuurilla) koira on mukava perheenjäsen ja sen jälkeen alkaa ikääntymisestä johtuen sairastelu ja siinä kohtaa alkaa sitä rahaa mennä, eläinlääkäriin.

Meidän koira oli ihan kakara vielä 4 vuoden iässä. Tilanteita oli jos minkälaisia. Nyt täytti kahdeksan. Viimeiset kaksi viikkoa olleet painajaista ja päätös lopettamisesta on tehty. Tuntuu todella kurjalta, että vihdoin viimeiset 4 vuotta on mennyt todella hyvin ja tähän se nyt päättyy. Mutta kärsimään en jätä parasta ystävää, nyt on aika mennä.

Olisin halunnut, että vanhempi koira olisi voinut opettaa tulevaa pentua koiran tavoille. Nyt ei ehdi nähdä pentua ja olen itse ilman koiraa nyt muutaman kuukauden tässä. Tuntuu todella oudolta.

Vaikka tosiaan vanha koira oli kakara 4v. asti, odotan silti innolla pentua. Niistä saa aina kuitenkin sen parhaan ystävän, kun vaan jaksaa nähdä sen vaivan koulutuksessa.

Asuinpuitteet vaikuttaa huomattavasti, mitä koiran pitämisen raskauteen tulee.

Omakotitalo, hyvin aidattu suuri pihapiiri (yli hehtaari), ulkona viihtyvä laiskanpulskea rotu ja vielä useampia koiria, niin omistaja asteella pääsee hyvin helpolla. Koirat viihtyvät paljon keskenään pihamaalla leikkien ja makoillen, vanhemmat koirat opettaa pennut pitkälti tavoille ja lenkkejä tehdään sään ja omistajan energiatason mukaisesti.

Voin vain kuvitella, kuinka erilaista ja työlästä koiran pitäminen etenkin pentuaikaan on kaupungissa ja kerrostalossa.

Leikkaamattomat koirat aikuistuu siinä 2-4-vuotiaina. Leikatut ei välttämättä koskaan.

Ainahan voit antaa koiranpennun pois tai viedä sen lopetettavaksi. Osta tilalle pehmonalle. Sama koskee ihmisvauvaa, jos et ole aikuinen etkä pärjää sen kanssa. Osta nukke.

Eikö olisi paljon helpompi olla ilman mitään lemmikkiä? Voi olla juuri niinkuin huvittaa eikä kytätä milloin se pitää viedä taas ulos.

Vierailija kirjoitti:

Puppy blues. Kyllä se siitä. Koirasta tulee osa elämääsi, etkä enää osaa olla ilman sitä. 

Toivon itsekin, että tämä muuttuu vielä myöhemmin täksi. Ehkä tää on vaihe elämässä vain..Ap

Omistin joskus koiran, ja sen takia niitä en enää tähän talouteen tule. Kissan kanssa asustelu on ollut tuhat kertaa miellyttävämpää. Kävi juuri sipaisemassa pehmeällä hännällään.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä vinkki ulkoilutuksen opetukseen: Puolikuristava panta ja hihna. Niiden avulla koira oppii kulkemaan nätisti sivulla. Valjaista koira ei saa antamiasi käskyjä, ellet sitten halua opettaa sitä kulkemaan sivusuunnassa. Flexi jättäkkää suoraan kauppaan.

Ja pikkupennun kanssa ei tietenkään edes pidä "lenkkeillä" vaan harjoitella, mut sitten kun se koira sen osaa ja nauttii niin antaa mennä.

Tää puolikuristavakaan ei kyllä ihan pikkupennulle ole hyvä, eikä muillekaan jos ei ole oikeasti pakko käyttää. Meidän koiralla oli teini-iässä käytössä tuollainen puolikursitava, kun sai riekkumiskohtauksia, joiden aikana hyökki päälle ja näykki niin, että sattui. Silloin vedettiin hihna tiukaksi niin, ettei päässyt hyökkimään. Oli hetken aikaa välttämätön paha turvallisuuden vuoksi kun isolla lapsella oli voimaa oli enemmän kuin järkeä. Mutta ei sitä kannata huvikseen tai edes koulutusmielessä käyttää. Ei ole hyvä koiran niskalle jos vaikka innostuessaan lähtee juoksemaan niin, että hihna nykäisee pahasti.