En tiennyt koirien olevan näin työläitä

Vierailija kirjoitti:

Tää ei nyt ole varsinaisesti ap:lle vaan näille kommentoijille jotka kyselee tekisitkö vauvan kanssa näin.

Älkää inhimillistäkö koiraa! Pennusta ja vauvasta on paljon työtä, mutta koira on koira ja ihminen on ihminen. Verratkaa ennemmin siihen miten koiraemo pentujaan kouluttaa. Pentulivestäkin näki miten emo ärisi ja välillä käytti kevyesti hampaitakin, jos pennut riehaantuivat liikaa.

Jep. Kouluttajana arvasin, että pentuliven takia mennään ajassa 20 vuotta taakse päin ja teitä "niin emokin teki" -pöljiä ilmestyy taas ongelmakoirineen kentille. Ihmiset ovat IHMISIÄ, eivätkä siksi voi käyttää emon keinoj. Koeta ymmärtää. Sinulla ei ole kuonoa, sinä et edes osaa koirien kieltä! Älä yritä leikkiä emoa kun sinulla on kaksi kättä ja olet hännätön.

Pentu on käytännössä kuin vauva, jossa riittää työtä. Mutta pentu ei sentään huuda

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ei nyt ole varsinaisesti ap:lle vaan näille kommentoijille jotka kyselee tekisitkö vauvan kanssa näin.

Älkää inhimillistäkö koiraa! Pennusta ja vauvasta on paljon työtä, mutta koira on koira ja ihminen on ihminen. Verratkaa ennemmin siihen miten koiraemo pentujaan kouluttaa. Pentulivestäkin näki miten emo ärisi ja välillä käytti kevyesti hampaitakin, jos pennut riehaantuivat liikaa.

Jep. Kouluttajana arvasin, että pentuliven takia mennään ajassa 20 vuotta taakse päin ja teitä "niin emokin teki" -pöljiä ilmestyy taas ongelmakoirineen kentille. Ihmiset ovat IHMISIÄ, eivätkä siksi voi käyttää emon keinoj. Koeta ymmärtää. Sinulla ei ole kuonoa, sinä et edes osaa koirien kieltä! Älä yritä leikkiä emoa kun sinulla on kaksi kättä ja olet hännätön.

Niin. Minä en yritä leikkiä koiraa enkä yritä leikkiä, että koira on ihminen, jota hoidetaan samoin kuin ihmisvauvaa.

Mulla oli samat fiilikset AP kun otettiin meiän eka koira 7 vuotta sitten. Törmäsin termiin 'pentu blues', ja se mulla tais olla kun tuntui toisinaan et oisin ollu valmis viemään pennun takas kasvattajalle. Meiän pentu ei juuri nukkunut päivisin, vaan koko ajan riekku ja rälläsi, reagoi kaikkeen (=mikä on normaalia pennulle mut konkretisoituessaan tuntui tosi raskaalta!) Mut paljon olo hyvääkin, oppi nopeasti olemaan yksin ja sisäsiistiksi. Itteä itseasiassa helpotti kun lopetin lukemasta kaikenmaailman koirankasvatuskirjoja, perfektionistina sain niistä vaan liian suurta painetta itelleni onnistua.

Nyt on oikein ihana yksilö ja tärkeä perheenjäsen, enkä mistään hinnasta siitä luopuisi <3 Joskus kun tästä aika jättää niin varmasti tulee uusikin koira, ehkä siihen pentuaikaan osaa suhtautua vähän rennommin kuin ekalla kerralla :)

Pientä pentua ei voi jättää yksin kotiin työpäivien ajaksi. Koulutus vähän "isompana" vaatii myös aikaa. Pentu vaatii hoivaa kuin vauva pitkään ja seuraa. Pitäisi olla kuukausia koiran tukena, ehkä 3,5 kk:tta vähintään tai enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pennussa on kova homma. Jotkut jatkavat puremista käsiin ja jalkoihin jopa vuoden ikään asti, koirahan leikkii sillä tavoin. Yksinoloa on hyvä alkaa harjoittelemaan jo pienestä pitäen. Me aloitimme viidestä minuutista ja sitten pikkuhiljaa pitensimme aikaa. Laitoimme myös esteen ettei koira päässyt koko asuntoon vaan oppi että eteinen jossa peti ja pari puruluuta oli se alue joka oli hänen kun oli yksin. Pitää myös muistaa että mieluiten koira ei saa olla yksin enenpää kuin viisi tuntia kerralla koska pitemmät ajat voivat vaikuttaa sen psyykkeseen. Siis he jotka työskentelevät kokopäivää voisivat koiraa ajatellen laittaa sen tarhaan. Älä huolehdi, kyllä sinun koirasta tulee hyvä ja lojaali kaveri kun noista alkuajoista pääsette ohi ja kyllä pentu sinusta varmasti jo nyt tykkää. Aikoinaan ajattelin että mitä enemmän puree (siis leikkii) sen enemmän tykkää :)

Pennulle annetaan lelu tai luu, ei anneta purra käsiä tai jalkoja, ohjataan pois siitä. Koiraa voi silittää toisessa kädessä lelu ja toisella kädellä silitys.

Eikö kasvattaja huomannu, ettei teistä oo koiran omistajaks

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvitteliko elävän olennon olevan joku koriste tai lelu?

Eläimestä on otettava samanlainen vastuu kuin ihmislapsen kasvattamisesta.

No en kuvitellut. Kyllä tiesin etukäteen, että on varmaan rankkaa. Siksi kysynkin vinkkejä. Miksi pitää aina vastata niin ilkeästi? Ap

Siksi kun olet niin TYHMÄ. Onko sulla myös geelikynnet ja ripsienpidennykset ja Chanelin laukku mihin tunget sen rotan minkä hankit. Onnea nyt elukan omistajalle, toivottavasti elukkasi on oikein työläs koko elinaikansa. Siitä sait pissaliisa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samat fiilikset AP kun otettiin meiän eka koira 7 vuotta sitten. Törmäsin termiin 'pentu blues', ja se mulla tais olla kun tuntui toisinaan et oisin ollu valmis viemään pennun takas kasvattajalle. Meiän pentu ei juuri nukkunut päivisin, vaan koko ajan riekku ja rälläsi, reagoi kaikkeen (=mikä on normaalia pennulle mut konkretisoituessaan tuntui tosi raskaalta!) Mut paljon olo hyvääkin, oppi nopeasti olemaan yksin ja sisäsiistiksi. Itteä itseasiassa helpotti kun lopetin lukemasta kaikenmaailman koirankasvatuskirjoja, perfektionistina sain niistä vaan liian suurta painetta itelleni onnistua.

Nyt on oikein ihana yksilö ja tärkeä perheenjäsen, enkä mistään hinnasta siitä luopuisi <3 Joskus kun tästä aika jättää niin varmasti tulee uusikin koira, ehkä siihen pentuaikaan osaa suhtautua vähän rennommin kuin ekalla kerralla :)

Ja se unohtui mainita, että kun pentu täytti 1v niin alkoi helpottaa! :) Yksinolon sujumisen seurantaa varten ostettiin kotiin kamera, jonka kautta pysty töissä ollessa seuraamaam mitä pentu touhus. Nukkui :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puppy blues se on kuten täällä onkin jo todettu. Kannattaa googlailla. Tämä on vähän sellainen tabu, siitä ei hirveästi puhuta koska vastaus on aina että "itsepähän sen koiran halusit". Mutta se menee kuitenkin ohi, kun vaan kestät. Älä hätiköi, koira muuttuu siitä kun hampaat lähtee jne. Meilläkin oli ihan sekopäinen pentu joka riekkui, puri kaikki johdot ja oli jatkuvaa huomiota vailla. Tuntui että pää hajoaa, ei tuosta normaalia tule. Mutta niin vain tuli.

Joo olen tästä lukenut, mutta enpä koskaan aikaisemmin kuullut vaikka lähipiirissä on koiria. Mistäköhän tällainen johtuu? Tänäänkin heräsin tunteeseen etten jaksa tuota koiraa. .Onneksi mies hoiti sen aamujutut. Mutta ehkä ne fiilikset tästä vielä muuttuu. Itsellä univaje vaan vaikuttaa niin paljon kaikkeen. Olisipa edes lomaa vielä niin eihän tässä silloin olisi hätää. Maanantaina töihin meno kyllä jännittää, että Mites sitten tämä pentuarki siihen päälle..Ap

Koiralle on parempi tottua normaaliin arkeen.Jos joku on aluksi koko ajan kotona ja sitten yhtäkkiä ei olekaan,voi olla koiralle ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samat fiilikset AP kun otettiin meiän eka koira 7 vuotta sitten. Törmäsin termiin 'pentu blues', ja se mulla tais olla kun tuntui toisinaan et oisin ollu valmis viemään pennun takas kasvattajalle. Meiän pentu ei juuri nukkunut päivisin, vaan koko ajan riekku ja rälläsi, reagoi kaikkeen (=mikä on normaalia pennulle mut konkretisoituessaan tuntui tosi raskaalta!) Mut paljon olo hyvääkin, oppi nopeasti olemaan yksin ja sisäsiistiksi. Itteä itseasiassa helpotti kun lopetin lukemasta kaikenmaailman koirankasvatuskirjoja, perfektionistina sain niistä vaan liian suurta painetta itelleni onnistua.

Nyt on oikein ihana yksilö ja tärkeä perheenjäsen, enkä mistään hinnasta siitä luopuisi <3 Joskus kun tästä aika jättää niin varmasti tulee uusikin koira, ehkä siihen pentuaikaan

Vierailija kirjoitti:

Omistin joskus koiran, ja sen takia niitä en enää tähän talouteen tule. Kissan kanssa asustelu on ollut tuhat kertaa miellyttävämpää. Kävi juuri sipaisemassa pehmeällä hännällään.

Minulla on 2 äänekästä rotukissaa ja ovat yhtä vaativia kuin koirat. Maatiaiskissa ovat mukavan itsenäistä verrattuna näihin. :D

Ärsyttää olla tällainen, mutta ahdistaa ja jännittää jo tuleva yö kun pentu varmaan taas aloittaa vinkumisen yöllä..Huoh. ylihuomenna töihin sitten..Mitä jos en saa yhtään nukutuksi? Miten teen töitä sitten..Tää koiran ottaminen just nyt taisi olla virhe. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö kasvattaja huomannu, ettei teistä oo koiran omistajaks

Mistä se kasvattaja sen huomaisi? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puppy blues se on kuten täällä onkin jo todettu. Kannattaa googlailla. Tämä on vähän sellainen tabu, siitä ei hirveästi puhuta koska vastaus on aina että "itsepähän sen koiran halusit". Mutta se menee kuitenkin ohi, kun vaan kestät. Älä hätiköi, koira muuttuu siitä kun hampaat lähtee jne. Meilläkin oli ihan sekopäinen pentu joka riekkui, puri kaikki johdot ja oli jatkuvaa huomiota vailla. Tuntui että pää hajoaa, ei tuosta normaalia tule. Mutta niin vain tuli.

Joo olen tästä lukenut, mutta enpä koskaan aikaisemmin kuullut vaikka lähipiirissä on koiria. Mistäköhän tällainen johtuu? Tänäänkin heräsin tunteeseen etten jaksa tuota koiraa. .Onneksi mies hoiti sen aamujutut. Mutta ehkä ne fiilikset tästä vielä muuttuu. Itsellä univaje vaan vaikuttaa niin paljon kaikkeen. Olisipa edes lomaa vielä niin eihän tässä silloin olisi hätää. Maanantaina töihin meno kyllä jännittää, että Mites sitten tämä pentuarki siihen päälle..Ap

Univajeessa kaikki, ne iloisetkin asiat, tuntuvat vain harmailta ja ankeilta. Onneksi pentuaikaan menee nopeasti ohitse ja sitten saatte nukkua. Kyllä se siitä helpottaa jo parin kuukauden kuluessa.

Taas tänään olen valmis palauttamaan pennun. Yö meni ok, mutta en kestä tätä univajetta kun jää silti unet lyhyeksi. Itken täällä, kun pentu vaan riehuu ja puree. Tiedän, että pennut ovat tällaisia, mutta silti tärisen väsymyksestä, oksettaa tämä univaje. Miksi en voi olla normaali. Väsyn jo viikon jälkeen tästä koirasta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puppy blues se on kuten täällä onkin jo todettu. Kannattaa googlailla. Tämä on vähän sellainen tabu, siitä ei hirveästi puhuta koska vastaus on aina että "itsepähän sen koiran halusit". Mutta se menee kuitenkin ohi, kun vaan kestät. Älä hätiköi, koira muuttuu siitä kun hampaat lähtee jne. Meilläkin oli ihan sekopäinen pentu joka riekkui, puri kaikki johdot ja oli jatkuvaa huomiota vailla. Tuntui että pää hajoaa, ei tuosta normaalia tule. Mutta niin vain tuli.

Joo olen tästä lukenut, mutta enpä koskaan aikaisemmin kuullut vaikka lähipiirissä on koiria. Mistäköhän tällainen johtuu? Tänäänkin heräsin tunteeseen etten jaksa tuota koiraa. .Onneksi mies hoiti sen aamujutut. Mutta ehkä ne fiilikset tästä vielä muuttuu. Itsellä univaje vaan vaikuttaa niin paljon kaikkeen. Olisipa edes lomaa vielä niin eihän tässä silloin olisi hätää. Maanantaina töihin meno kyllä jännittää, että Mites sitten tämä pentuarki siihen päälle..Ap

Univajeessa kaikki, ne iloisetkin asiat, tuntuvat vain harmailta ja ankeilta. Onneksi pentuaikaan menee nopeasti ohitse ja sitten saatte nukkua. Kyllä se siitä helpottaa jo parin kuukauden kuluessa.

Joo univaje pahentaa asioita.. Kiitos lohdutuksesta. Toivotaan näin. Ap

Pentu joutuisi olemaan huomenna aamulla 40 min yksin.. Ollaan treenattu yksinoloa pienissä määrin, mutta yksin se ei ole ollut vielä läheskään noin pitkiä aikoja. Onko parempi ottaa se aamulla mukaan vai opettaa se olemaan yksin jo nyt kun se aamuisin joutuu tuon ajan olemaan? Ap

Koirat on työläämpiä kuin lapset.

Kun nouset sohvalta, koira pomppaa ylös. Kun istut sohvalla, koira odottaa että nouset. Jos syöt jotain, koira kerjää.

Kadulla koira sotkee kuse11a kaikki naapuritalot. Keräät kakkoja puistosta jossa lapset istuu jätösten päällä. Kolme kertaa päivässä.

Koira haukkuu päivät kotona ja jyrsii pöydät ja listat. Varastaa ruoan pöydältä. Sotkee karvoilla kaiken.

Sopiiko koira vain aamuihmisille? Itse voin pahoin, kun joudun heräämään pennun takia niin aikaisin. Toki töihinkin herättävä, mutta ennen sain sentään nukuttua. Nyt en saa nukuttua pennun takia. Ap