En tiennyt koirien olevan näin työläitä

Sisäsiisteyden ja yksinolon kun opettaa niin kyllä se myöhemmin helpottaa. Se pitää kummiskin muistaa, että koirille täsmälliset rutiinit ovat tärkeitä. Osaavat minuutin tarkkaan vaatia ulos, ruokaa ja kaikkea mitä niille on opetettu.

Koira ei myöskään osaa vaihtaa rytmiään toiseen kellon aikaan, joten aina samassa rytmissä koiran kanssa eletään.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hankkia Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirja. Sillä on monta koiraa saatu kasvatettua, meilläkin. 

Komppaan tätä! Kaimio on rautainen ammattilainen ja saa tuloksia aikaan erikoistenkin eläinlajien kanssa eläinystävällisillä menetelmillä.

Vierailija kirjoitti:

Rajatkaa pennulle oma alue, jossa se voi olla turvallisesti teidän poissa ollessa tai miehen tehdessä töitä. Koirat sopeutuu yleensä hyvin yksin oloon. Kaikki pitää opettaa ja reilu vuotiaan kanssa sitten näet oman työsi tulokset.

Meillä on pentuaita ja sinne tarkoitus opettaa pentu olemaan yksin. Nukkuu siellä välillä itsekseen päivisin. Ruoka tarjoillaan sinne. Samoin hyvät lelut ja leikitään siellä, että on mukava paikka kun jää yksin. Vähän ollaan lyhyitä aikoja treenattu. Ap

Vieraalla 4/9 hyviä vinkkejä. Meillä meni sellainen viikko kotiutumiseen, sen jälkeen alettiin opettaa yksinoloa ja muita taitoja pikku hiljaa. Kaksi viikkoa koiran tulon jälkeen minulla alkoi luennot taas (olin opiskelija silloin) ja samalla pikkupennulla arki.

Pentu tarvitsee aivan älyttömästi purtavaa, suu on pikkupennun kädet joilla se tutustuu maailmaan. Me roudattiin kotiin paitsi luita, myös oksia ja halkojakin takan vierestä napero pureskeli :) Hyvä keino opettaa pennulle ettei käsiä saa purra, sen lisäksi toki ettei pennun kanssa leikitä käsillä vaan aina joku lelu, oli kimeä tuskankiljaisu aina kun puri. Sillä lailla ne pennut tosiaankin opettaa että nyt sattui.

Kouluttajia on nykyään joka lähtöön, mutta sanoisin omalla nyt kolmen koiran (yksi kodinvaihtaja joka koulutettiin aikuisena) kokemuksella että positiivisella vahvistamisella saa parhaan tuloksen ihan pienen kanssa. Sitten kun aletaan nuorta tai aikuista koiraa koulia kohti uraa tai harrastuksia, jokainen valinnee itse ottaako linjaksi pehmikset vai kovemman linjan, nämä jääkauden pitämiset ja muut.

Yksin olemiseen kannattaa totuttaa ihan vaan piipahtamalla oven toisella puolella ja tulemalla takaisin. Tätä pidennetään minuutti minuutilta. Koskaan ei saa mennä sisään silloin kun koira vinkuu tai haukkuu. Pitää tehdä vaikka pieni ääni kaiteeseen tms. ja kun koira hiljenee kuuntelemaan sitä, niin silloin mennä sisälle. Koira ei saa yhdistää omaan vinkuun tai haukkuun palkintona sitä, että omistaja palaa takaisin.

Jos on ahdistusoireinen, niin itseltä tuoksuvan vaatteen/viltin voi jättää koiran lähelle. Tutkimusten mukaan koira yleisimmin aloittaa kaipuuölinän kun ihmisen haju on hälvennyt kyllin paljon. Kong-lelu täytteellä ja muut lelut, josta voi kaivella nameja auttaa joitain koiria keskittymään syömiseen kaipuun sijaan. Joitain auttaa radiio tms. Jotain puuhaa on hyvä oireettomallekin koiralle jättää, esim. naminetsimisleluja.

Ei välttämättä saa pentuarjen rankkuuteen niin isoa sympatiaa foorumilta missä suurella osalla on lapsia. Ei se pentuarki mitään raskasta ole muualla kuin sun päässä, ihan naurattaa lukea pentuarjen ja työn yhteensovittamisen vaikeudesta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä vinkki ulkoilutuksen opetukseen: Puolikuristava panta ja hihna. Niiden avulla koira oppii kulkemaan nätisti sivulla. Valjaista koira ei saa antamiasi käskyjä, ellet sitten halua opettaa sitä kulkemaan sivusuunnassa. Flexi jättäkkää suoraan kauppaan.

Ja pikkupennun kanssa ei tietenkään edes pidä "lenkkeillä" vaan harjoitella, mut sitten kun se koira sen osaa ja nauttii niin antaa mennä.

Ei tietenkään mitään kidustusvälineitä! Koira opetetaan kulkemaan vierellä palkitsemalla ja motivoimalla, ei käyttämällä väkivaltaa. Toivottavasti kuristuspannatkin tulevat kielletyiksi joskus piikkipantojen ja sähköpantojen lailla. Mieti nyt oikeasti mitä kuristaminen ja hengen salpaaminen on. Entä jos lapset opetettaisiin kuristamalla? Onko sinua kuristettu?

Onko sulla mitään käsitystä, miten oikeankokoinen puolikuristava panta toimii? Ei sen ole tarkoitus koiraa kuristaa, se vain muuttuu kireämmäksi kun koira vetää, ja on löysä, kun ei vedä. Ja tosiaan pitää olla oikean kokoinen. Nimimerkillä mun noutajapentu kyllä oppi hyvin nopeasti, että saa oikealla nopealla kieppaisulla pudotettua pannan kaulastaan ja sitten riemumielin kirmaamaan karkuun.

Olin pitkään katkera allergiasta, jonka vuoksi en ole koskaan voinut ottaa koiraa. Nykyään olen helpottunut siitä, ettei koiraa ole. En jaksaisi jatkuvaa kyhnäystä, sotkua, lenkityksiä, melua, huomionhakemista enkä etenkään kakan keräämistä. Perheenäitinä oleminen sai haluamaan pelkkää rauhaa, hiljaisuutta ja siisteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä saa pentuarjen rankkuuteen niin isoa sympatiaa foorumilta missä suurella osalla on lapsia. Ei se pentuarki mitään raskasta ole muualla kuin sun päässä, ihan naurattaa lukea pentuarjen ja työn yhteensovittamisen vaikeudesta :D

Ihan kivoja ohjeita ja sympatiaa tässä ketjussa ainakin toistaiseksi minusta on. Ja ainakin ekan pennun kohdalla, kun kaikki oli uutta, oli se kyllä rankkaakin alkuun kaikkine epävarmuuksineen, uuden "kielen" opetteluineen jne.

Pentuaika on se rankin vaihe ihan niinkuin lastenkin kanssa. Sitten tulee "uhmaikä" ja "murrosikä" ja koira alkaa kokeilla rajojaan, naaraskoiralla alkaa kiima ja uroskoira alkaa merkkailla reviiriään (joskus myös sisällä). Helpottaa ajan kanssa kun koira vähän kasvaa ja oppii talon tavoille ja opit itsekin lukemaan koiraasi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sommosta se on pennun kanssa. Ajan kanssa helpottaa

Joo koitan jaksaakin sen voimalla, että helpottaa sitten joskus. Pelkään etten osaa kasvattaa tuota oikein, mutta kai siitä tulee ihan normaali koira, jos parhaani yritän. Joka tuutista tulee sitä ja tätä ohjetta niin en tiedä mikä toimii ja mikä ei..Huoh. Ap

Kunhan ohje ei sisällä alistamista ja väkivaltaa, niin se on luultavasti ok ohje. Naksutin on hyvä ja yleensäkin kannustava ja palkitseva koulutus (nami tai lelu tai vuoroin molempia).

Kiitos järkevästä ja helpottavasta ja ystävällisestä vinkistä. Ollaan koitettu palkita toivotusta käytöksestä namilla. Ap

Koiralle kannattaa kuitenkin opettaa myös että ei tarkoittaa eitä. Jos teillä on fiksu koira, ja se tekee jotain kiellettyä ja aina harhautatte sen tekemään jotain sallittua ja sitten palkitsette siitä - koira saattaa alkaa tehdä sitä kiellettyä juttua, jotta se voi lopettaa sen, jotta saisi namin.

Tai esimerkiksi ulkona toisen koiran ohitus - jos annat aina namin, se alkaa pyytää namia jo toisen koiran nähdessään. Ystävälleni kävi näin, koira inisee hulluna makupalaa kun toinen koira on jossain 50m päässä...

Eli ehdottomasti juu positiivisen vahvistamisen kautta, mutta myös muullakin kuin nameilla palkiten (jos siis koira on sekä fiksu että ruokamotivoitunut :D).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä vinkki ulkoilutuksen opetukseen: Puolikuristava panta ja hihna. Niiden avulla koira oppii kulkemaan nätisti sivulla. Valjaista koira ei saa antamiasi käskyjä, ellet sitten halua opettaa sitä kulkemaan sivusuunnassa. Flexi jättäkkää suoraan kauppaan.

Ja pikkupennun kanssa ei tietenkään edes pidä "lenkkeillä" vaan harjoitella, mut sitten kun se koira sen osaa ja nauttii niin antaa mennä.

Ei tietenkään mitään kidustusvälineitä! Koira opetetaan kulkemaan vierellä palkitsemalla ja motivoimalla, ei käyttämällä väkivaltaa. Toivottavasti kuristuspannatkin tulevat kielletyiksi joskus piikkipantojen ja sähköpantojen lailla. Mieti nyt oikeasti mitä kuristaminen ja hengen salpaaminen on. Entä jos lapset opetettaisiin kuristamalla? Onko sinua kuristettu?

Et taida tietää, mikä puolikuristava panta on? Se on täysin löysänä kaulassa, kuristuu jos koira itse rimpuilee. Lähinnä halusin painottaa flexin ja valjaiden käyttöä. Koira ei tarvitse valjaita ellei ole vetokoira tai omaa niskavammaa. Tungettiinko sinulle tikkari suuhun jokaisesta hyvästä teosta? 

Kyllä pennussa on kova homma. Jotkut jatkavat puremista käsiin ja jalkoihin jopa vuoden ikään asti, koirahan leikkii sillä tavoin. Yksinoloa on hyvä alkaa harjoittelemaan jo pienestä pitäen. Me aloitimme viidestä minuutista ja sitten pikkuhiljaa pitensimme aikaa. Laitoimme myös esteen ettei koira päässyt koko asuntoon vaan oppi että eteinen jossa peti ja pari puruluuta oli se alue joka oli hänen kun oli yksin. Pitää myös muistaa että mieluiten koira ei saa olla yksin enenpää kuin viisi tuntia kerralla koska pitemmät ajat voivat vaikuttaa sen psyykkeseen. Siis he jotka työskentelevät kokopäivää voisivat koiraa ajatellen laittaa sen tarhaan. Älä huolehdi, kyllä sinun koirasta tulee hyvä ja lojaali kaveri kun noista alkuajoista pääsette ohi ja kyllä pentu sinusta varmasti jo nyt tykkää. Aikoinaan ajattelin että mitä enemmän puree (siis leikkii) sen enemmän tykkää :)

Onhan ne. En otakaan kuin kesäkanoja tai kääpiöhamsterin, koska ensimmäiset voi syödä syksyn tullen ja jälkimmäiset elävät keskimäärin reilun vuoden.

Itselläni on nyt 8 kk pentu joka tuli minulle 3 kk ikäisenä. Pentu on aivan ihana ja nautin paljon ajasta koiran kanssa. Sisäsiisteyden opettele on meillä suuri haaste ja myös huomionhakuinen haukkuminen. Koira on itsepäinen eli sen kanssa pitää olla myös auktoriteettia.

Paljon ihan vaan leikitään ja makoillaan sohvalla. Koiralla ei ole ainakaan pahaa eroahdistusta. Ei vingu yhtään perään kun lähtee töihin mutta jonkin verran tekee tuhojaan...Välillä koiran kanssa on rankkaa mutta enimmäkseen koirien seura on hyvin antoisaa. Yöllä pitää pennuille olla tiukka ja tehdä selväksi että nyt nukutaan!

Kyllähän ne on työläitä etenkin pentuna. Mutta usko että helpottaa sitten kun koira on aikuinen ja tulee järkeä päähän.

Ei sitä loputtomiin voi olla jättämättä yksin, parempi totuttaa aiemmin tai myöhemmin.

Ensimmäinen koirani oli todellinen tapaus. Töissä ollessani söi jopa tavarat jotka olin nostanut ylähyllyille! Yhden kerran tulin kotiin ja vastassa oli levitetty roskapussi, kasa syötyjä kirjoja, dvd-levyjä, cd-levyjä, korvaamattoman kalliita LP-levyjä... Oli pakko kääntyä ovella ja mennä hetkeksi kävelemään. Itkukin tuli. Sitten vaan takas sisälle ja viemään koiraa lenkille.

Se oli oikein malliesimerkki sellaisesta ilmosta jossa "annetaan alle vuoden ikäinen poikakoira hyvään kotiin, äkillinen allergia iski". Mutta minä en luovuttanut. Laitoin oman kovan pääni koiran kovaa päätä vasten ja lopulta säännöllisillä rajoilla ja positiivisella koulutuksella siitä tuli aivan valtavan hieno otus. Hirveä ikävä edelleen sitä omatahtoista neropattia.

Mitämitä, eikös se ollutkaan niin että koiranomistajaa vain palvotaan ilmatteeks, mutta kissan rakkaus pitää "ansaita"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeä vinkki ulkoilutuksen opetukseen: Puolikuristava panta ja hihna. Niiden avulla koira oppii kulkemaan nätisti sivulla. Valjaista koira ei saa antamiasi käskyjä, ellet sitten halua opettaa sitä kulkemaan sivusuunnassa. Flexi jättäkkää suoraan kauppaan.

Ja pikkupennun kanssa ei tietenkään edes pidä "lenkkeillä" vaan harjoitella, mut sitten kun se koira sen osaa ja nauttii niin antaa mennä.

Ei tietenkään mitään kidustusvälineitä! Koira opetetaan kulkemaan vierellä palkitsemalla ja motivoimalla, ei käyttämällä väkivaltaa. Toivottavasti kuristuspannatkin tulevat kielletyiksi joskus piikkipantojen ja sähköpantojen lailla. Mieti nyt oikeasti mitä kuristaminen ja hengen salpaaminen on. Entä jos lapset opetettaisiin kuristamalla? Onko sinua kuristettu?

Et taida tietää, mikä puolikuristava panta on? Se on täysin löysänä kaulassa, kuristuu jos koira itse rimpuilee. Lähinnä halusin painottaa flexin ja valjaiden käyttöä. Koira ei tarvitse valjaita ellei ole vetokoira tai omaa niskavammaa. Tungettiinko sinulle tikkari suuhun jokaisesta hyvästä teosta? 

Ikävä kyllä melkein kaikki laiskan ihmisen välineet ovat minulle jotain kautta tuttuja. Eläimelle "jos itse rimpuilee" ei aukea ihan niin selvästi kuin ihmiselle. Tosin joissain parisuhteissa ihmisten välilläkin on hieman epäselvää mikä on itse aiheutettua ja mikä vain väkivaltaisen kumppanin syyn vierittämistä uhrin niskoille. Kaikilla välineillä (kuristavat, vedonestovaljaat jne.) ulkoistetaan opetus välineelle, jotta itse ei vaan tarvitsisi ottaa lusikkaa kauniiseen käteensä ja oikeasti kohdata ongelmaa, koiraa ja tilannetta. Oikeasti ihmisen ja koiran on kohdattava toisensa, saatava kontakti ja homma toimimaan kahden kesken ilman ylimääräisiä välineitä. Se on työlästä, mutta ainoa oikea tapa ja kannattavaa. Se luo pohjan yhteistyölle.

Valjaat ovat hyvät ihan kaikille koirille. Silloinhan koira on omistajansa, ei apuvälineen hallinnassa. Tuohon kaikkien tulee pyrkiä, eli siihen, että koira toimii annettujen ohjeiden mukaan. Hyvä kommunikaatio ja kontakti on se jolla koiraa ohjaillaan. Ei hihnoilla, pannoilla tai muilla välineillä. Toki muille vaarallinen ja hallitsematon koira on pidettävä pannalla, hihnalla tms. fyysisesti hallinnassa, mutta jokaisen pennunomistajan tavoitteena on kuitenkin se ideaalikoira, joka toimii kuin ajatus. Se ajatus luodaan kontaktilla, ei välineillä.

Pentuaika on aika rankkaa. Vaikka pennut näyttää söpöiltä, ne on todella työläitä ja suoraan sanottuna masentavia. Myöhemmin yleensä helpottaa, mutta sehän riippuu koiran luonteesta miten rasittava se isona on. Koulutuksella saa toki paljon, mutta koirien luonteissa on isoja eroja. Toisella voi olla helppo koira, toisella vaikea. Meillä on vaikea koira ja olen tätä monesti katunut, että tuli otettua. Mutta toisaalta seitsemän vuotta on jo mennyt ja kaikesta huolimatta sitä on siihen koiraan kiintynyt. Mutta uutta ei tämän jälkeen oteta, saa olla ensimmäinen ja viimeinen.

Uskon vankasti siihen, että yksinoloharjoitukset on aloitettava nopeasti. Jos pitää tyyliin 1-2 kuukauden "vauvaloman" ja harkat alkavat vasta kun omistaja kertarysäyksellä palaa kokopäivätöihin, voidaan olla melkoisessa liemessä. Onhan siinä vaivaa, mutta lopputulos palkitsee. Meillä koira oppi suht nopeasti olemaan yksin (ja sisäsiistiksi myös ahkeran ulkona käyttämisen ansiosta). Alussa pentu vietti yksinoloaikansa aitauksessa, jossa oli paljon leluja viihdykkeeksi ja pissa-alustat jne. Suurimman osan ajasta koira lopulta kuitenkin nukkuu ollessaan yksin kotona.