Miksi miehestä usein kuoriutuu ihan erilainen isä kuin etukäteen voisi luulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on täällä kommentoineet, miten mies ei osallistu pakottamisesta tai maanitteluista huolimatta. Jos miehen asenne on se, että hän ei osallistu, niin ei mies osallistuvaksi mieheksi muutu, vaikka päälläsi seisoisit. Mikään vinkki ei auta, jos mies itse ei halua muuttua ja osallistua. Käytännössä tilanteessa on kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksyt tilanteen ja hoidat lapsen itse miehen roikkuessa perheessä mukana tekemättä mitään tai sitten eroatte. Jälkimmäinen vaihtoehto on monesti jopa helpompi, kun perheeseen jää yksi huolehdittava vähemmän eikä tarvitse stressata miehen osallistumattomuutta.

Mutta ymmärräthän, että tuollaisesta miehestä on vaikea uskaltaa erota, koska pelottaa niin paljon huolehtiiko se lapsista eron jälkeen tavatessaan niitä.

Tuollaiset isät jättäytyvät mielellään viikonloppuisiksi, joille riittää lapsensa näkeminen joka toinen viikonloppu. Ja osa ei halua sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En syytä teitä äitejä tilanteesta, mutta mielestäni näissä tapauksissa on vain yksi keino:

Mies pitää pakottaa kantamaan vastuunsa isänä alusta asti, jos isä meinaa lapsen elämässä olla mukana. Ei niin, että mies tekee vähän tai silloin kun sattuu huvittamaan. Kun mies alusta asti vaihtaa vaipat, syöttää (pullosta tai sitten aikanaan soseita), käy vaunulenkillä ja leikittää, niin siinä siihen lapsenhoitoon oppii. Ei sillä opi, että vaihtaa vaipan kerran viikossa. Jos on lapsen saanut, niin siitä on kannettava vastuu, eikä kyse ole siitä, huvittaako vastuun kantaminen vai ei.

Jonkinlaista työnjakoakin voi tehdä, jos se tuntuu kummastakin mielekkäältä. Meillä mies on alusta asti hoitanut lapsen kylvetyksen/suihkun/hampaiden pesun, minä taas hoidan pyykit. Miehestä on mukavampaa leikkiä pallolla lapsen kanssa, minä taas luen lapsen kanssa kirjoja sylikkäin jne. 

Meillä tämä pakottaminen (josta ei joustettu kuin sairaustapauksissa) teki sen, että kumpikin meistä vanhemmista kantaa arjesta vastuuta ja pärjää lapsen kanssa tarvittaessa yksinkin. Lapsi on läheinen kummankin vanhemman kanssa, kun on tottunut siihen, että molemmat kantavat hänestä vastuuta. 

Et syytä mutta toteat kuitenkin, että oma vika. Kerrotko vielä, että miten se täysin haluton mies saadaan hoitamaan oma osansa, jos häntä ei edes näy kotona lapsen hereilläoloaikana?

Meillä kävi lapsen vauva-aikana perheneuvolan työntekijä tekemässä reilun työnjaon, jota mies ei noudattanut yhtään kertaa. Käytiin myös pariterapiassa, millä ei ollut mitään vaikutusta. Mies piti myös vanhempainvapaata, mutta jätti silloinkin kaiken lapsen ja kodin hoidon minulle muulloin kuin lyhyiden (4 tuntia päivässä) työpäivieni aikana. Raivosi joka kerta, kun joutui viettämään aikaa lapsen kanssa, vaikka poissaoloni johtui töistä. Kerrotko miten tästä olisi saatu tasapainoinen ja ja mielekäs arki?

Tällaisen miehen kanssa ei auta kuin ero. Mies on valintansa tehnyt, jos ei edes pakottamalla osallistu.

T. Tuo aiempi

Täysin samaa mieltä ja niinhän siinä kävi. Käsittääkseni ei kuitenkaan ole mitenkään harvinaista, että mies on nimenomaan haluton edes yrittämään, vaikka nainen kuinka tekisi kaikkensa. Siksi ärsyttää, että syy kasataan aina naisen niskoille, että miksi tämä ei kertonut ennen lapsen tuloa tai pyytänyt lapsen syntymän jälkeen, että mieskin osallistuisi perhe-elämään, vaikka tosiasiassa nainen on jo tehnyt enemmän kuin inhimillisesti voi ihmiseltä odottaa. Silti tulee joku besserwisser kommentoimaan että en syyllistä, mutta olisi kannattanut vaatia miestä osallistumaan.

Vierailija kirjoitti:

En syytä teitä äitejä tilanteesta, mutta mielestäni näissä tapauksissa on vain yksi keino:

Mies pitää pakottaa kantamaan vastuunsa isänä alusta asti, jos isä meinaa lapsen elämässä olla mukana. Ei niin, että mies tekee vähän tai silloin kun sattuu huvittamaan. Kun mies alusta asti vaihtaa vaipat, syöttää (pullosta tai sitten aikanaan soseita), käy vaunulenkillä ja leikittää, niin siinä siihen lapsenhoitoon oppii. Ei sillä opi, että vaihtaa vaipan kerran viikossa. Jos on lapsen saanut, niin siitä on kannettava vastuu, eikä kyse ole siitä, huvittaako vastuun kantaminen vai ei.

Jonkinlaista työnjakoakin voi tehdä, jos se tuntuu kummastakin mielekkäältä. Meillä mies on alusta asti hoitanut lapsen kylvetyksen/suihkun/hampaiden pesun, minä taas hoidan pyykit. Miehestä on mukavampaa leikkiä pallolla lapsen kanssa, minä taas luen lapsen kanssa kirjoja sylikkäin jne. 

Meillä tämä pakottaminen (josta ei joustettu kuin sairaustapauksissa) teki sen, että kumpikin meistä vanhemmista kantaa arjesta vastuuta ja pärjää lapsen kanssa tarvittaessa yksinkin. Lapsi on läheinen kummankin vanhemman kanssa, kun on tottunut siihen, että molemmat kantavat hänestä vastuuta. 

Et syytä naista, mutta silti mielestäsi vastuu miehen toiminnasta on naisen. Hmm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen miestenhaukkumisketju. Vaan odotas kun tälläinen ketju tehdään naisista, niin se katoaa alle minuutissa.

Tää nyt on vain valitettavan yleinen ilmiö, että ns. kunnollisenakin pidetyt miehet hoitavat todella huonosti pikkulapsiajan. Monissa lapsiperheissä tulee avioero tuon vuoksi. Ilmiö on sen verran yleinen, että yhteiskunnallista keskustelua aiheesta tulee käydä, että asiat voisivat muuttua.

Se, että syytellään naisia, että mitäs otit tuollaisen, ei kerta kaikkiaan auta, koska se valittu mies on tosiaan voinut olla hyvinkin huolehtivaisen ja vastuuntuntoisen oloinen ennen lapsia. Joillakin käy hyvä tuuri ja miehestä tulee hyvä isä, mutta se on ihan tuuripeliä.

Ei kyse ole mistään juopoista sekopäistä, vaan esim. korkeakoulutettu, vastuullisessa työssä oleva ja lähipiiriään aktiivisesti autteleva mies voi aivan hyvin heittäytyä todella itsekkääksi lapsiarjessa, kaikki jää puolison yksin hoidettavaksi ja siitä kumpuava katkeruus tuhoaa suhteen.

Kaksi asiaa:

1. valitettavan yleinen ilmiö? No kuule ei ole.

2. Leikitään että olisi: miksi miehillä olisi velvollisuus muuttua naisten polkiessa jalkaa? Yhteiskunnallista keskustelua? Miesviha tällä palstalla ei ole yhteiskunnallista keskustelua.

Sovitaan että se on tuuripeliä. Nyt sulla on taas kaksi vaihtoehtoa:

1. ÄLÄ PORSI

2. Hanki siemen Cryosilta ja porsi ihan itsekses. Ei tarvitse ulísta paskoista miehistä.

Toit hyvin esiin omalla asenteellasi sen miksi monen perheen pikkulapsiarki menee vinoon. Eli moni mies on sinun laillasi uskomattoman herkkähipiäinen. Heti jos saa mitään kritiikkiä niin ryhdytään marttyyriksi ja lyödään hanskat tiskiin. Se on joko tämä vähä jonka annan tai sitten ei mitään. Ei minkäänlaista kykyä insereflektioon ja oman käytöksen muuttamiseen. Mutta sitähän se lapsiperhearki nimenomaan vaatii. Että otetaan se isän tai äidin rooli jossa ne omat halut ja tarpeet laitetaan sivuun ja laitetaan sen lapsen tarpeet etusijalle. Siinä on pakko muuttua. Ei siksi että "nainen polkee jalkaa" vaan ihan siksi että se isän rooli vaatii sitä että kyetään muuttumaan.

Ja ennen kuin sanot että tämä on taas sitä miesvihaa niin voin kertoa että olen itse mies ja todella ihmettelen sitä kiukuttelvaa pikkupoikaa joka niin monesta miehestä kuoriutuu kun vähän pintaa raaputtaa. Ei todellakaan kaikista mutta liian monesta.

Niin, kuka on missään väittänyt että miehistä pitäisi olla "isäksi" sillä mallilla jolla naiset ovat päättäneet että miesten tulisi toimia?

Nyt on vuosi 2022. Ei miehillä ole mitään oikeutta sanella naisille millainen on hyvä nainen.

Miksi naisilla olisi oikeus sanella millainen on hyvä mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen miestenhaukkumisketju. Vaan odotas kun tälläinen ketju tehdään naisista, niin se katoaa alle minuutissa.

Tää nyt on vain valitettavan yleinen ilmiö, että ns. kunnollisenakin pidetyt miehet hoitavat todella huonosti pikkulapsiajan. Monissa lapsiperheissä tulee avioero tuon vuoksi. Ilmiö on sen verran yleinen, että yhteiskunnallista keskustelua aiheesta tulee käydä, että asiat voisivat muuttua.

Se, että syytellään naisia, että mitäs otit tuollaisen, ei kerta kaikkiaan auta, koska se valittu mies on tosiaan voinut olla hyvinkin huolehtivaisen ja vastuuntuntoisen oloinen ennen lapsia. Joillakin käy hyvä tuuri ja miehestä tulee hyvä isä, mutta se on ihan tuuripeliä.

Ei kyse ole mistään juopoista sekopäistä, vaan esim. korkeakoulutettu, vastuullisessa työssä oleva ja lähipiiriään aktiivisesti autteleva mies voi aivan hyvin heittäytyä todella itsekkääksi lapsiarjessa, kaikki jää puolison yksin hoidettavaksi ja siitä kumpuava katkeruus tuhoaa suhteen.

Kaksi asiaa:

1. valitettavan yleinen ilmiö? No kuule ei ole.

2. Leikitään että olisi: miksi miehillä olisi velvollisuus muuttua naisten polkiessa jalkaa? Yhteiskunnallista keskustelua? Miesviha tällä palstalla ei ole yhteiskunnallista keskustelua.

Sovitaan että se on tuuripeliä. Nyt sulla on taas kaksi vaihtoehtoa:

1. ÄLÄ PORSI

2. Hanki siemen Cryosilta ja porsi ihan itsekses. Ei tarvitse ulísta paskoista miehistä.

Toit hyvin esiin omalla asenteellasi sen miksi monen perheen pikkulapsiarki menee vinoon. Eli moni mies on sinun laillasi uskomattoman herkkähipiäinen. Heti jos saa mitään kritiikkiä niin ryhdytään marttyyriksi ja lyödään hanskat tiskiin. Se on joko tämä vähä jonka annan tai sitten ei mitään. Ei minkäänlaista kykyä insereflektioon ja oman käytöksen muuttamiseen. Mutta sitähän se lapsiperhearki nimenomaan vaatii. Että otetaan se isän tai äidin rooli jossa ne omat halut ja tarpeet laitetaan sivuun ja laitetaan sen lapsen tarpeet etusijalle. Siinä on pakko muuttua. Ei siksi että "nainen polkee jalkaa" vaan ihan siksi että se isän rooli vaatii sitä että kyetään muuttumaan.

Ja ennen kuin sanot että tämä on taas sitä miesvihaa niin voin kertoa että olen itse mies ja todella ihmettelen sitä kiukuttelvaa pikkupoikaa joka niin monesta miehestä kuoriutuu kun vähän pintaa raaputtaa. Ei todellakaan kaikista mutta liian monesta.

Niin, kuka on missään väittänyt että miehistä pitäisi olla "isäksi" sillä mallilla jolla naiset ovat päättäneet että miesten tulisi toimia?

Nyt on vuosi 2022. Ei miehillä ole mitään oikeutta sanella naisille millainen on hyvä nainen.

Miksi naisilla olisi oikeus sanella millainen on hyvä mies?

Ei hyvä mies vaan hyvä isä. Ne eivät aina ole sama asia. Hyvä vanhemmuus on lapsen etu.

Eri

Niin, kyllä monesti se pakko on paras porkkana muutokseen. Itse olin myös ennen lapsia hyvin menevä ja työorientoitunut mies. Käytiin melkein joka päivä syömässä ulkona kavereiden kanssa, matkustelimme jatkuvasti, oli hienot autot ja kaapit täynnä merkkivaatteita. Sama kyllä oli vaimollanikin silloin elämäntapa.

Ensimmäinen lapsi tuli hieman yllättäen ja kyllä se minun maailmani muutti. Lapsi toi mukavan rutiinin elämään ja aloimme viihtyä kotona. Nyt on muutama lapsi ja olen ollut koti-isänäkin muutaman vuoden. Työt on saanut hyvin sovitettua perhearkeen eikä ole työnantajatkaan koskaan mitään negatiivista sanonut, jos on joutunut sanomaan ei lasten takia. Olen siis edelleen hyvin työorientoitunut vastuullisessa työssä johtajana, mutta myös perheen ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen miestenhaukkumisketju. Vaan odotas kun tälläinen ketju tehdään naisista, niin se katoaa alle minuutissa.

Tää nyt on vain valitettavan yleinen ilmiö, että ns. kunnollisenakin pidetyt miehet hoitavat todella huonosti pikkulapsiajan. Monissa lapsiperheissä tulee avioero tuon vuoksi. Ilmiö on sen verran yleinen, että yhteiskunnallista keskustelua aiheesta tulee käydä, että asiat voisivat muuttua.

Se, että syytellään naisia, että mitäs otit tuollaisen, ei kerta kaikkiaan auta, koska se valittu mies on tosiaan voinut olla hyvinkin huolehtivaisen ja vastuuntuntoisen oloinen ennen lapsia. Joillakin käy hyvä tuuri ja miehestä tulee hyvä isä, mutta se on ihan tuuripeliä.

Ei kyse ole mistään juopoista sekopäistä, vaan esim. korkeakoulutettu, vastuullisessa työssä oleva ja lähipiiriään aktiivisesti autteleva mies voi aivan hyvin heittäytyä todella itsekkääksi lapsiarjessa, kaikki jää puolison yksin hoidettavaksi ja siitä kumpuava katkeruus tuhoaa suhteen.

Kaksi asiaa:

1. valitettavan yleinen ilmiö? No kuule ei ole.

2. Leikitään että olisi: miksi miehillä olisi velvollisuus muuttua naisten polkiessa jalkaa? Yhteiskunnallista keskustelua? Miesviha tällä palstalla ei ole yhteiskunnallista keskustelua.

Sovitaan että se on tuuripeliä. Nyt sulla on taas kaksi vaihtoehtoa:

1. ÄLÄ PORSI

2. Hanki siemen Cryosilta ja porsi ihan itsekses. Ei tarvitse ulísta paskoista miehistä.

Jo avioerotilastot on hurjaa luettavaa (ja uskoisin tämän lapsiarjen epäsuhdan olevan yksi yleisimpiä syitä, miksi naiset haluavat eron). Lisäksi moni lapsi syntyy ihan suunnitellusti avioliiton ulkopuolella avosuhteissa eläville ja heidän erotilastojaan ei käsittääkseni ole edes tehty.

Usein se onkin mies, joka suostuttelee naisen lapsentekoon, mutta sitten kun se lapsi on, mies lupauksistaan huolimatta ei olekaan valmis ottamaan 50% vastuusta.

Ja kyllä, yhä useampi nainen päätyy tekemään lapsen yksin tai ei halua lapsia ollenkaan. Tämä on ongelma miehille, jotka jäävät yksin ja syrjäytyvät. Syrjäytyminen taas käy meidän kaikkien kukkarolle. Miesten syrjäytyminen huomattavasti naisten syrjäytymistä yleisempää.

Enkä minä tietenkään lapsiani kadu, vaikka erosinkin heidän isästään. Siis en tietenkään, vaan olen todella iloinen, että mulla on perhe. Lasten puolesta vaan sääli, että ainakin osittainen hylkäämisen kokemus heille tuon viikonloppuisänsä vuoksi tulee. Isukki nyt vaan priorisoi omat työnsä ja harrastuksensa lasten edelle. Ja kyse siis korkeakoulutetusta ja näennäisen kunnollisesta miehestä.

Ja tämä on kai Suomen suurin keskustelupalsta, josta ammennetaan aiheita lehdistöön ja lauluihinkin. Ei tämä merkityksetön foorumi ole.

Avioerotilastot ovat tosiaan mielenkiintoista luettavaa. Niistä selviää mm. se, että miehen tulotason pudotessa (työttömyys) nainen ottaa eron.

Viittaako se naisen taipumukseen rakastaa vain miehen rahoja?

Vierailija kirjoitti:

En syytä teitä äitejä tilanteesta, mutta mielestäni näissä tapauksissa on vain yksi keino:

Mies pitää pakottaa kantamaan vastuunsa isänä alusta asti, jos isä meinaa lapsen elämässä olla mukana. Ei niin, että mies tekee vähän tai silloin kun sattuu huvittamaan. Kun mies alusta asti vaihtaa vaipat, syöttää (pullosta tai sitten aikanaan soseita), käy vaunulenkillä ja leikittää, niin siinä siihen lapsenhoitoon oppii. Ei sillä opi, että vaihtaa vaipan kerran viikossa. Jos on lapsen saanut, niin siitä on kannettava vastuu, eikä kyse ole siitä, huvittaako vastuun kantaminen vai ei.

Jonkinlaista työnjakoakin voi tehdä, jos se tuntuu kummastakin mielekkäältä. Meillä mies on alusta asti hoitanut lapsen kylvetyksen/suihkun/hampaiden pesun, minä taas hoidan pyykit. Miehestä on mukavampaa leikkiä pallolla lapsen kanssa, minä taas luen lapsen kanssa kirjoja sylikkäin jne. 

Meillä tämä pakottaminen (josta ei joustettu kuin sairaustapauksissa) teki sen, että kumpikin meistä vanhemmista kantaa arjesta vastuuta ja pärjää lapsen kanssa tarvittaessa yksinkin. Lapsi on läheinen kummankin vanhemman kanssa, kun on tottunut siihen, että molemmat kantavat hänestä vastuuta. 

Tota, kerrotko vielä, että miten ihan konkreettisesti tuo pakottaminen tapahtuu? Itse en keksi kuin rikollisia keinoja, joilla olisi oikeasti voinut onnistua (siis aseella uhaten jne.). Mikään pyytäminen, perustelu, itkeminen ja huutaminen ei vaikuttanut asiaan mitenkään. Siis mies katsoi vierestä, kuinka minä itkin keittiön lattialla, kun olin niin loppu ja sekaisin kaikesta kuukausia jatkuneesta valvomisesta huonounisen vauvan kanssa, mutta hän ei silti aikonut tikkua ristiin laittaa mahdollistaakseen minun nukkumisen. Ja tuota oli toki edeltänyt lukuisat vähemmän dramaattiset keskustelut aiheesta.

Me tosiaan erottiin myöhemmin. Ei vaan pysty jatkamaan parisuhdetta noin kylmän ja itsekkään ihmisen kanssa. Ja oltiin 4v yhdessä ennen lasta, mutta jälkikäteen ajateltuna elämä oli silloin niin helppoa, ettei mulla ollut mitään käsitystä siitä, miten mies reagoi, kun on rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En syytä teitä äitejä tilanteesta, mutta mielestäni näissä tapauksissa on vain yksi keino:

Mies pitää pakottaa kantamaan vastuunsa isänä alusta asti, jos isä meinaa lapsen elämässä olla mukana. Ei niin, että mies tekee vähän tai silloin kun sattuu huvittamaan. Kun mies alusta asti vaihtaa vaipat, syöttää (pullosta tai sitten aikanaan soseita), käy vaunulenkillä ja leikittää, niin siinä siihen lapsenhoitoon oppii. Ei sillä opi, että vaihtaa vaipan kerran viikossa. Jos on lapsen saanut, niin siitä on kannettava vastuu, eikä kyse ole siitä, huvittaako vastuun kantaminen vai ei.

Jonkinlaista työnjakoakin voi tehdä, jos se tuntuu kummastakin mielekkäältä. Meillä mies on alusta asti hoitanut lapsen kylvetyksen/suihkun/hampaiden pesun, minä taas hoidan pyykit. Miehestä on mukavampaa leikkiä pallolla lapsen kanssa, minä taas luen lapsen kanssa kirjoja sylikkäin jne. 

Meillä tämä pakottaminen (josta ei joustettu kuin sairaustapauksissa) teki sen, että kumpikin meistä vanhemmista kantaa arjesta vastuuta ja pärjää lapsen kanssa tarvittaessa yksinkin. Lapsi on läheinen kummankin vanhemman kanssa, kun on tottunut siihen, että molemmat kantavat hänestä vastuuta. 

Et syytä naista, mutta silti mielestäsi vastuu miehen toiminnasta on naisen. Hmm.

Ei vastuu miehen toiminnasta vaan vastuu siitä jos sellaista katselee yhtään pidempään. Hyväksymällä edes jollain tasolla tuollaisen käytöksen on itsekin ainakin sen käytöksen mahdollistaja.

Joo, tiedän että tämä kuulostaa kovalta ja että parisuhdetta ei ole helppo lopettaa. Mutta kyllä moni mies nimenomaan laskee sen varaan että se vaimo vaan nalkuttaa ja valittaa mutta ei se kuitenkaan ole eroa oikeasti ottamassa saman tien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En syytä teitä äitejä tilanteesta, mutta mielestäni näissä tapauksissa on vain yksi keino:

Mies pitää pakottaa kantamaan vastuunsa isänä alusta asti, jos isä meinaa lapsen elämässä olla mukana. Ei niin, että mies tekee vähän tai silloin kun sattuu huvittamaan. Kun mies alusta asti vaihtaa vaipat, syöttää (pullosta tai sitten aikanaan soseita), käy vaunulenkillä ja leikittää, niin siinä siihen lapsenhoitoon oppii. Ei sillä opi, että vaihtaa vaipan kerran viikossa. Jos on lapsen saanut, niin siitä on kannettava vastuu, eikä kyse ole siitä, huvittaako vastuun kantaminen vai ei.

Jonkinlaista työnjakoakin voi tehdä, jos se tuntuu kummastakin mielekkäältä. Meillä mies on alusta asti hoitanut lapsen kylvetyksen/suihkun/hampaiden pesun, minä taas hoidan pyykit. Miehestä on mukavampaa leikkiä pallolla lapsen kanssa, minä taas luen lapsen kanssa kirjoja sylikkäin jne. 

Meillä tämä pakottaminen (josta ei joustettu kuin sairaustapauksissa) teki sen, että kumpikin meistä vanhemmista kantaa arjesta vastuuta ja pärjää lapsen kanssa tarvittaessa yksinkin. Lapsi on läheinen kummankin vanhemman kanssa, kun on tottunut siihen, että molemmat kantavat hänestä vastuuta. 

Juuri näin. Meillä minä sanoin miehelle ennen lapsen syntymää että tajua sitten että minä olen uutena äitinä ihan yhtä pihalla siitä lapsen hoidosta kuin sinäkin joten opetellaan sitten yhdessä. Moni mies jotenkin kuvittelee että nainen luonnostaan osaa hoitaa vauvaa mutta että mies ei. No eihän se niin ole, nainen vaan usein joutuu olemaan se joka nopeasti sen opettelee.

No meillä sitten yhdessä ihmeteltiin että miten tämä vauva oikein "toimii" ja kuuntelin miehen ajatuksia ja ideoita ihan samanveroisina kuin omiani. Muistan kun ensimmäisenä yönä kotiutumisen jälkeen ei meinattu saada vauvaa nukahtamaan vaan se vain huusi. Lopulta mies sai sen siliteltyä uneen ja nukahtamaan oman rintansa päälle. Muistan miten oli maailman hienoin tunne katsoa miten vauva tuhisi tyytyväisenä sen oman isän rinnalla ja silloin tajusin että kyllä me tästä yhdessä selvitään. Ja on selvittykin ja nyt lapset jo melkein aikuisia ja mies on ollut niin upea isä kaikilla kun vain voi olla.

Kuule, minä sanoin ihan saman asian miehelle. Ensin nätisti ja myöhemmin vihaisesti. Lopputulos oli täysin eri kuin sinun miehesi kanssa kävi ja nyt olemme jo eronneet. Että eiköhän sun miehesi ollut innokas osallistumaan jo muutenkin, että turha yrittää, että se sinun ansiotasi oli, koska sinä sanoit noin.

Sitä paitsi, kyse on edelleen aikuisesta ihmisestä, joka ihan itse päättää joko vetäytyä siitä lapsiarjesta (vaikka alunperin lupasikin osallistua) tai osallistuu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen miestenhaukkumisketju. Vaan odotas kun tälläinen ketju tehdään naisista, niin se katoaa alle minuutissa.

Tää nyt on vain valitettavan yleinen ilmiö, että ns. kunnollisenakin pidetyt miehet hoitavat todella huonosti pikkulapsiajan. Monissa lapsiperheissä tulee avioero tuon vuoksi. Ilmiö on sen verran yleinen, että yhteiskunnallista keskustelua aiheesta tulee käydä, että asiat voisivat muuttua.

Se, että syytellään naisia, että mitäs otit tuollaisen, ei kerta kaikkiaan auta, koska se valittu mies on tosiaan voinut olla hyvinkin huolehtivaisen ja vastuuntuntoisen oloinen ennen lapsia. Joillakin käy hyvä tuuri ja miehestä tulee hyvä isä, mutta se on ihan tuuripeliä.

Ei kyse ole mistään juopoista sekopäistä, vaan esim. korkeakoulutettu, vastuullisessa työssä oleva ja lähipiiriään aktiivisesti autteleva mies voi aivan hyvin heittäytyä todella itsekkääksi lapsiarjessa, kaikki jää puolison yksin hoidettavaksi ja siitä kumpuava katkeruus tuhoaa suhteen.

Kaksi asiaa:

1. valitettavan yleinen ilmiö? No kuule ei ole.

2. Leikitään että olisi: miksi miehillä olisi velvollisuus muuttua naisten polkiessa jalkaa? Yhteiskunnallista keskustelua? Miesviha tällä palstalla ei ole yhteiskunnallista keskustelua.

Sovitaan että se on tuuripeliä. Nyt sulla on taas kaksi vaihtoehtoa:

1. ÄLÄ PORSI

2. Hanki siemen Cryosilta ja porsi ihan itsekses. Ei tarvitse ulísta paskoista miehistä.

Toit hyvin esiin omalla asenteellasi sen miksi monen perheen pikkulapsiarki menee vinoon. Eli moni mies on sinun laillasi uskomattoman herkkähipiäinen. Heti jos saa mitään kritiikkiä niin ryhdytään marttyyriksi ja lyödään hanskat tiskiin. Se on joko tämä vähä jonka annan tai sitten ei mitään. Ei minkäänlaista kykyä insereflektioon ja oman käytöksen muuttamiseen. Mutta sitähän se lapsiperhearki nimenomaan vaatii. Että otetaan se isän tai äidin rooli jossa ne omat halut ja tarpeet laitetaan sivuun ja laitetaan sen lapsen tarpeet etusijalle. Siinä on pakko muuttua. Ei siksi että "nainen polkee jalkaa" vaan ihan siksi että se isän rooli vaatii sitä että kyetään muuttumaan.

Ja ennen kuin sanot että tämä on taas sitä miesvihaa niin voin kertoa että olen itse mies ja todella ihmettelen sitä kiukuttelvaa pikkupoikaa joka niin monesta miehestä kuoriutuu kun vähän pintaa raaputtaa. Ei todellakaan kaikista mutta liian monesta.

Niin, kuka on missään väittänyt että miehistä pitäisi olla "isäksi" sillä mallilla jolla naiset ovat päättäneet että miesten tulisi toimia?

Nyt on vuosi 2022. Ei miehillä ole mitään oikeutta sanella naisille millainen on hyvä nainen.

Miksi naisilla olisi oikeus sanella millainen on hyvä mies?

Ei hyvä mies vaan hyvä isä. Ne eivät aina ole sama asia. Hyvä vanhemmuus on lapsen etu.

Eri

Niin, joku jossain kertoo millainen on hyvä isä, mutta 2.5 miljoonan vuoden aikana viimeiset 30-40 vuotta miehiltä on odotettu moista käytöstä.

Ja naiset pöyristyvät kun miehet eivät tee kuten naiset tahtovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen miestenhaukkumisketju. Vaan odotas kun tälläinen ketju tehdään naisista, niin se katoaa alle minuutissa.

Tää nyt on vain valitettavan yleinen ilmiö, että ns. kunnollisenakin pidetyt miehet hoitavat todella huonosti pikkulapsiajan. Monissa lapsiperheissä tulee avioero tuon vuoksi. Ilmiö on sen verran yleinen, että yhteiskunnallista keskustelua aiheesta tulee käydä, että asiat voisivat muuttua.

Se, että syytellään naisia, että mitäs otit tuollaisen, ei kerta kaikkiaan auta, koska se valittu mies on tosiaan voinut olla hyvinkin huolehtivaisen ja vastuuntuntoisen oloinen ennen lapsia. Joillakin käy hyvä tuuri ja miehestä tulee hyvä isä, mutta se on ihan tuuripeliä.

Ei kyse ole mistään juopoista sekopäistä, vaan esim. korkeakoulutettu, vastuullisessa työssä oleva ja lähipiiriään aktiivisesti autteleva mies voi aivan hyvin heittäytyä todella itsekkääksi lapsiarjessa, kaikki jää puolison yksin hoidettavaksi ja siitä kumpuava katkeruus tuhoaa suhteen.

Kaksi asiaa:

1. valitettavan yleinen ilmiö? No kuule ei ole.

2. Leikitään että olisi: miksi miehillä olisi velvollisuus muuttua naisten polkiessa jalkaa? Yhteiskunnallista keskustelua? Miesviha tällä palstalla ei ole yhteiskunnallista keskustelua.

Sovitaan että se on tuuripeliä. Nyt sulla on taas kaksi vaihtoehtoa:

1. ÄLÄ PORSI

2. Hanki siemen Cryosilta ja porsi ihan itsekses. Ei tarvitse ulísta paskoista miehistä.

Jo avioerotilastot on hurjaa luettavaa (ja uskoisin tämän lapsiarjen epäsuhdan olevan yksi yleisimpiä syitä, miksi naiset haluavat eron). Lisäksi moni lapsi syntyy ihan suunnitellusti avioliiton ulkopuolella avosuhteissa eläville ja heidän erotilastojaan ei käsittääkseni ole edes tehty.

Usein se onkin mies, joka suostuttelee naisen lapsentekoon, mutta sitten kun se lapsi on, mies lupauksistaan huolimatta ei olekaan valmis ottamaan 50% vastuusta.

Ja kyllä, yhä useampi nainen päätyy tekemään lapsen yksin tai ei halua lapsia ollenkaan. Tämä on ongelma miehille, jotka jäävät yksin ja syrjäytyvät. Syrjäytyminen taas käy meidän kaikkien kukkarolle. Miesten syrjäytyminen huomattavasti naisten syrjäytymistä yleisempää.

Enkä minä tietenkään lapsiani kadu, vaikka erosinkin heidän isästään. Siis en tietenkään, vaan olen todella iloinen, että mulla on perhe. Lasten puolesta vaan sääli, että ainakin osittainen hylkäämisen kokemus heille tuon viikonloppuisänsä vuoksi tulee. Isukki nyt vaan priorisoi omat työnsä ja harrastuksensa lasten edelle. Ja kyse siis korkeakoulutetusta ja näennäisen kunnollisesta miehestä.

Ja tämä on kai Suomen suurin keskustelupalsta, josta ammennetaan aiheita lehdistöön ja lauluihinkin. Ei tämä merkityksetön foorumi ole.

Avioerotilastot ovat tosiaan mielenkiintoista luettavaa. Niistä selviää mm. se, että miehen tulotason pudotessa (työttömyys) nainen ottaa eron.

Viittaako se naisen taipumukseen rakastaa vain miehen rahoja?

Minusta se voisi viitata siihen että kun mies jää kotiin työttömänä eikä silloinkaan hoida lapsia tai kotitöitä edes puoliksi niin nainen havahtuu siihen että mies lokkeilee aivan täysillä ja olettaa että naisen pitäisi hoitaa lapset ja kotityöt sillonkin kun itse töissä ja mies kotona työttömänä. Ja tämä saa naisen hakemaan eroa kun mies jää työttömäksi.

Varmasti on naisia jotka ovat miehen rahojen perässä mutta uskoakseni tosi vähän. Ihan kuten miehiä jotka ovat naisten rahan perässä. Yleisempää on varastaa toisen aikaa ja siipeillä kotitöiden parissa kuin rahan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En syytä teitä äitejä tilanteesta, mutta mielestäni näissä tapauksissa on vain yksi keino:

Mies pitää pakottaa kantamaan vastuunsa isänä alusta asti, jos isä meinaa lapsen elämässä olla mukana. Ei niin, että mies tekee vähän tai silloin kun sattuu huvittamaan. Kun mies alusta asti vaihtaa vaipat, syöttää (pullosta tai sitten aikanaan soseita), käy vaunulenkillä ja leikittää, niin siinä siihen lapsenhoitoon oppii. Ei sillä opi, että vaihtaa vaipan kerran viikossa. Jos on lapsen saanut, niin siitä on kannettava vastuu, eikä kyse ole siitä, huvittaako vastuun kantaminen vai ei.

Jonkinlaista työnjakoakin voi tehdä, jos se tuntuu kummastakin mielekkäältä. Meillä mies on alusta asti hoitanut lapsen kylvetyksen/suihkun/hampaiden pesun, minä taas hoidan pyykit. Miehestä on mukavampaa leikkiä pallolla lapsen kanssa, minä taas luen lapsen kanssa kirjoja sylikkäin jne. 

Meillä tämä pakottaminen (josta ei joustettu kuin sairaustapauksissa) teki sen, että kumpikin meistä vanhemmista kantaa arjesta vastuuta ja pärjää lapsen kanssa tarvittaessa yksinkin. Lapsi on läheinen kummankin vanhemman kanssa, kun on tottunut siihen, että molemmat kantavat hänestä vastuuta. 

Tota, kerrotko vielä, että miten ihan konkreettisesti tuo pakottaminen tapahtuu? Itse en keksi kuin rikollisia keinoja, joilla olisi oikeasti voinut onnistua (siis aseella uhaten jne.). Mikään pyytäminen, perustelu, itkeminen ja huutaminen ei vaikuttanut asiaan mitenkään. Siis mies katsoi vierestä, kuinka minä itkin keittiön lattialla, kun olin niin loppu ja sekaisin kaikesta kuukausia jatkuneesta valvomisesta huonounisen vauvan kanssa, mutta hän ei silti aikonut tikkua ristiin laittaa mahdollistaakseen minun nukkumisen. Ja tuota oli toki edeltänyt lukuisat vähemmän dramaattiset keskustelut aiheesta.

Me tosiaan erottiin myöhemmin. Ei vaan pysty jatkamaan parisuhdetta noin kylmän ja itsekkään ihmisen kanssa. Ja oltiin 4v yhdessä ennen lasta, mutta jälkikäteen ajateltuna elämä oli silloin niin helppoa, ettei mulla ollut mitään käsitystä siitä, miten mies reagoi, kun on rankkaa.

En tiedä onko totta mutta olen kuullut tapauksesta jossa nainen samassa tilantessa alkoi avautumaan todella tarkasti perheensä tilanteesta Facebookissa niin että ne päivitykset näkyivät sitten myös kaikille pariskunnan yhteisille kavereille. Kummasti olikin miehelle tosi noloa kun asia ei ollutkaan vain neljän seinän sisällä olevan pariskunnan keskinäinen asia vaan myös muut alkoivat tietää että mies ei tee kotona mitään. 

Vaikka ei menisi näin pitkälle niin ajattelisin että asiasta kannattaisi puhua myös sen kodin ulkopuolella oleville ihmisille eikä vain hautoa omassa päässään. Jos on edes joku miehen puolinen sukulainen (sisko, äiti, kummitäti tms.) jolle voisi avautua ja kysellä että ymmärtävätkö he mistä miehen käytös voisi johtua ja voisivatko he ehkä puhua miehelle myös asiasta. Se voisi avata myös miehen silmiä sille että toimii väärin ja muutkaan eivät hyväksy sellaista.

1. Onko mies aidosti halunnut lapsia?

2. Oman lapsuudenkodin malli vaikuttaa, vaikka sitä ei edes tiedostaisi.

3. Onko äiti "ominut" vauvan, vai saako isä alusta asti osallistua ja hoitaa häntä, omalla tavallaan. Jos mies koittaa luistaa, antaako nainen sen tapahtua (jotkut isät tosin "syttyvät" lapsesta enemmän vasta sitten, kun mukaan tulee enemmän actionia ja liikettä 6kk, 1v. jne.)

Lisäksi pakonomainen "tasa-arvoisuuden" vaatimus joka tilanteessa ja tehtävässä voi koitua suhteen kohtaloksi. Eronneille naisille on tyypillistä, että se kaikkensa antaneen marttyyrin viitta on aseteltu tukevasti omille harteille. Itsekriittinen reflektio on tarpeellista, sekä miehille että naisille.

Koska mies ei yleensä kelpaa omana itsenään ja parisuhteeseen päästäkseen on pitänyt esittää jotain muuta kuin on. Lopulta ei jaksa enää esittää toisen mieliksi ja omat luonteen piirteet tulee pikkuhiljaa esiin.

Esim itse olen pirun laiska, nuuka ja itsekäs. En kyllä näyttäisi niitä piirteitä heti jos pitäisi toiseen ihmiseen tutustua, koska ne ovat negatiivisia piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen miestenhaukkumisketju. Vaan odotas kun tälläinen ketju tehdään naisista, niin se katoaa alle minuutissa.

Tää nyt on vain valitettavan yleinen ilmiö, että ns. kunnollisenakin pidetyt miehet hoitavat todella huonosti pikkulapsiajan. Monissa lapsiperheissä tulee avioero tuon vuoksi. Ilmiö on sen verran yleinen, että yhteiskunnallista keskustelua aiheesta tulee käydä, että asiat voisivat muuttua.

Se, että syytellään naisia, että mitäs otit tuollaisen, ei kerta kaikkiaan auta, koska se valittu mies on tosiaan voinut olla hyvinkin huolehtivaisen ja vastuuntuntoisen oloinen ennen lapsia. Joillakin käy hyvä tuuri ja miehestä tulee hyvä isä, mutta se on ihan tuuripeliä.

Ei kyse ole mistään juopoista sekopäistä, vaan esim. korkeakoulutettu, vastuullisessa työssä oleva ja lähipiiriään aktiivisesti autteleva mies voi aivan hyvin heittäytyä todella itsekkääksi lapsiarjessa, kaikki jää puolison yksin hoidettavaksi ja siitä kumpuava katkeruus tuhoaa suhteen.

Kaksi asiaa:

1. valitettavan yleinen ilmiö? No kuule ei ole.

2. Leikitään että olisi: miksi miehillä olisi velvollisuus muuttua naisten polkiessa jalkaa? Yhteiskunnallista keskustelua? Miesviha tällä palstalla ei ole yhteiskunnallista keskustelua.

Sovitaan että se on tuuripeliä. Nyt sulla on taas kaksi vaihtoehtoa:

1. ÄLÄ PORSI

2. Hanki siemen Cryosilta ja porsi ihan itsekses. Ei tarvitse ulísta paskoista miehistä.

Toit hyvin esiin omalla asenteellasi sen miksi monen perheen pikkulapsiarki menee vinoon. Eli moni mies on sinun laillasi uskomattoman herkkähipiäinen. Heti jos saa mitään kritiikkiä niin ryhdytään marttyyriksi ja lyödään hanskat tiskiin. Se on joko tämä vähä jonka annan tai sitten ei mitään. Ei minkäänlaista kykyä insereflektioon ja oman käytöksen muuttamiseen. Mutta sitähän se lapsiperhearki nimenomaan vaatii. Että otetaan se isän tai äidin rooli jossa ne omat halut ja tarpeet laitetaan sivuun ja laitetaan sen lapsen tarpeet etusijalle. Siinä on pakko muuttua. Ei siksi että "nainen polkee jalkaa" vaan ihan siksi että se isän rooli vaatii sitä että kyetään muuttumaan.

Ja ennen kuin sanot että tämä on taas sitä miesvihaa niin voin kertoa että olen itse mies ja todella ihmettelen sitä kiukuttelvaa pikkupoikaa joka niin monesta miehestä kuoriutuu kun vähän pintaa raaputtaa. Ei todellakaan kaikista mutta liian monesta.

Niin, kuka on missään väittänyt että miehistä pitäisi olla "isäksi" sillä mallilla jolla naiset ovat päättäneet että miesten tulisi toimia?

Nyt on vuosi 2022. Ei miehillä ole mitään oikeutta sanella naisille millainen on hyvä nainen.

Miksi naisilla olisi oikeus sanella millainen on hyvä mies?

Ei hyvä mies vaan hyvä isä. Ne eivät aina ole sama asia. Hyvä vanhemmuus on lapsen etu.

Eri

Niin, joku jossain kertoo millainen on hyvä isä, mutta 2.5 miljoonan vuoden aikana viimeiset 30-40 vuotta miehiltä on odotettu moista käytöstä.

Ja naiset pöyristyvät kun miehet eivät tee kuten naiset tahtovat?

Eivät suinkaan. Mä sain oman lapseni yli 20 v sitten ja jo silloin laskettiin sen varaan, että lapsia tehdään sen verran kuin jaksaa yksin hoitaa, ihan siltä varalta jos mies ei kasvakaan isäksi ja tulee helpommaksi purkaa suhde.

Kasvatuksesta se on kiinni, osaako osallistua ja kantaa vastuuta. Tytöt on siihen perinteisesti ehdollistettu jo pienestä pitäen, ja ehdottomasti pojilta pitäisi vaatia samaa. Ei pojat on poikia -olankohauttelua.

Jos asetelma olisi biologinen, se ei koske vain toista sukupuolta, ja silloin rakennettaisiin yhteiskunta siihen malliin, että naiset tosiaan olisivat kotona hoitamassa lapsia ja miehet elättäisivät perheensä yksin. Kakkua ei voi sekä syödä että säästää. Näin ei kuitenkaan ole päätetty tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen miestenhaukkumisketju. Vaan odotas kun tälläinen ketju tehdään naisista, niin se katoaa alle minuutissa.

Tää nyt on vain valitettavan yleinen ilmiö, että ns. kunnollisenakin pidetyt miehet hoitavat todella huonosti pikkulapsiajan. Monissa lapsiperheissä tulee avioero tuon vuoksi. Ilmiö on sen verran yleinen, että yhteiskunnallista keskustelua aiheesta tulee käydä, että asiat voisivat muuttua.

Se, että syytellään naisia, että mitäs otit tuollaisen, ei kerta kaikkiaan auta, koska se valittu mies on tosiaan voinut olla hyvinkin huolehtivaisen ja vastuuntuntoisen oloinen ennen lapsia. Joillakin käy hyvä tuuri ja miehestä tulee hyvä isä, mutta se on ihan tuuripeliä.

Ei kyse ole mistään juopoista sekopäistä, vaan esim. korkeakoulutettu, vastuullisessa työssä oleva ja lähipiiriään aktiivisesti autteleva mies voi aivan hyvin heittäytyä todella itsekkääksi lapsiarjessa, kaikki jää puolison yksin hoidettavaksi ja siitä kumpuava katkeruus tuhoaa suhteen.

Kaksi asiaa:

1. valitettavan yleinen ilmiö? No kuule ei ole.

2. Leikitään että olisi: miksi miehillä olisi velvollisuus muuttua naisten polkiessa jalkaa? Yhteiskunnallista keskustelua? Miesviha tällä palstalla ei ole yhteiskunnallista keskustelua.

Sovitaan että se on tuuripeliä. Nyt sulla on taas kaksi vaihtoehtoa:

1. ÄLÄ PORSI

2. Hanki siemen Cryosilta ja porsi ihan itsekses. Ei tarvitse ulísta paskoista miehistä.

Toit hyvin esiin omalla asenteellasi sen miksi monen perheen pikkulapsiarki menee vinoon. Eli moni mies on sinun laillasi uskomattoman herkkähipiäinen. Heti jos saa mitään kritiikkiä niin ryhdytään marttyyriksi ja lyödään hanskat tiskiin. Se on joko tämä vähä jonka annan tai sitten ei mitään. Ei minkäänlaista kykyä insereflektioon ja oman käytöksen muuttamiseen. Mutta sitähän se lapsiperhearki nimenomaan vaatii. Että otetaan se isän tai äidin rooli jossa ne omat halut ja tarpeet laitetaan sivuun ja laitetaan sen lapsen tarpeet etusijalle. Siinä on pakko muuttua. Ei siksi että "nainen polkee jalkaa" vaan ihan siksi että se isän rooli vaatii sitä että kyetään muuttumaan.

Ja ennen kuin sanot että tämä on taas sitä miesvihaa niin voin kertoa että olen itse mies ja todella ihmettelen sitä kiukuttelvaa pikkupoikaa joka niin monesta miehestä kuoriutuu kun vähän pintaa raaputtaa. Ei todellakaan kaikista mutta liian monesta.

Niin, kuka on missään väittänyt että miehistä pitäisi olla "isäksi" sillä mallilla jolla naiset ovat päättäneet että miesten tulisi toimia?

Nyt on vuosi 2022. Ei miehillä ole mitään oikeutta sanella naisille millainen on hyvä nainen.

Miksi naisilla olisi oikeus sanella millainen on hyvä mies?

Ei hyvä mies vaan hyvä isä. Ne eivät aina ole sama asia. Hyvä vanhemmuus on lapsen etu.

Eri

Niin, joku jossain kertoo millainen on hyvä isä, mutta 2.5 miljoonan vuoden aikana viimeiset 30-40 vuotta miehiltä on odotettu moista käytöstä.

Ja naiset pöyristyvät kun miehet eivät tee kuten naiset tahtovat?

Se ei tarkoita että osalistuva vanhemmuus olisi miehelle jotenkin biologisesti vierasta. Ennen vain miehellä ei ole ollut käytännössä aikaa sille koska se muu työmäärä on pitänyt miehen ulkona perheen hoivakuvioista. Todella moni mies joka on aikanaan omien lasten kanssa ollut se perinteinen etäinen isä löytääkin sen herkemän puolensa kun tulee isoisäksi ja voikin ilman pidäkkeitä keskittyä siihen rooliin. Eli kyllä se osallistuva mies on aina ollut olemassa, sen on vain ollut mahdollista ja luvallista tulla esiin vasta viime vuosikymmeninä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinteinen miestenhaukkumisketju. Vaan odotas kun tälläinen ketju tehdään naisista, niin se katoaa alle minuutissa.

Tää nyt on vain valitettavan yleinen ilmiö, että ns. kunnollisenakin pidetyt miehet hoitavat todella huonosti pikkulapsiajan. Monissa lapsiperheissä tulee avioero tuon vuoksi. Ilmiö on sen verran yleinen, että yhteiskunnallista keskustelua aiheesta tulee käydä, että asiat voisivat muuttua.

Se, että syytellään naisia, että mitäs otit tuollaisen, ei kerta kaikkiaan auta, koska se valittu mies on tosiaan voinut olla hyvinkin huolehtivaisen ja vastuuntuntoisen oloinen ennen lapsia. Joillakin käy hyvä tuuri ja miehestä tulee hyvä isä, mutta se on ihan tuuripeliä.

Ei kyse ole mistään juopoista sekopäistä, vaan esim. korkeakoulutettu, vastuullisessa työssä oleva ja lähipiiriään aktiivisesti autteleva mies voi aivan hyvin heittäytyä todella itsekkääksi lapsiarjessa, kaikki jää puolison yksin hoidettavaksi ja siitä kumpuava katkeruus tuhoaa suhteen.

Kaksi asiaa:

1. valitettavan yleinen ilmiö? No kuule ei ole.

2. Leikitään että olisi: miksi miehillä olisi velvollisuus muuttua naisten polkiessa jalkaa? Yhteiskunnallista keskustelua? Miesviha tällä palstalla ei ole yhteiskunnallista keskustelua.

Sovitaan että se on tuuripeliä. Nyt sulla on taas kaksi vaihtoehtoa:

1. ÄLÄ PORSI

2. Hanki siemen Cryosilta ja porsi ihan itsekses. Ei tarvitse ulísta paskoista miehistä.

Jo avioerotilastot on hurjaa luettavaa (ja uskoisin tämän lapsiarjen epäsuhdan olevan yksi yleisimpiä syitä, miksi naiset haluavat eron). Lisäksi moni lapsi syntyy ihan suunnitellusti avioliiton ulkopuolella avosuhteissa eläville ja heidän erotilastojaan ei käsittääkseni ole edes tehty.

Usein se onkin mies, joka suostuttelee naisen lapsentekoon, mutta sitten kun se lapsi on, mies lupauksistaan huolimatta ei olekaan valmis ottamaan 50% vastuusta.

Ja kyllä, yhä useampi nainen päätyy tekemään lapsen yksin tai ei halua lapsia ollenkaan. Tämä on ongelma miehille, jotka jäävät yksin ja syrjäytyvät. Syrjäytyminen taas käy meidän kaikkien kukkarolle. Miesten syrjäytyminen huomattavasti naisten syrjäytymistä yleisempää.

Enkä minä tietenkään lapsiani kadu, vaikka erosinkin heidän isästään. Siis en tietenkään, vaan olen todella iloinen, että mulla on perhe. Lasten puolesta vaan sääli, että ainakin osittainen hylkäämisen kokemus heille tuon viikonloppuisänsä vuoksi tulee. Isukki nyt vaan priorisoi omat työnsä ja harrastuksensa lasten edelle. Ja kyse siis korkeakoulutetusta ja näennäisen kunnollisesta miehestä.

Ja tämä on kai Suomen suurin keskustelupalsta, josta ammennetaan aiheita lehdistöön ja lauluihinkin. Ei tämä merkityksetön foorumi ole.

Avioerotilastot ovat tosiaan mielenkiintoista luettavaa. Niistä selviää mm. se, että miehen tulotason pudotessa (työttömyys) nainen ottaa eron.

Viittaako se naisen taipumukseen rakastaa vain miehen rahoja?

Niin, vai johtuisiko ero ja työttömyys samasta kolmannesta tekijästä? Esim. päihteet, peliriippuvuus, elämänhallinnan menetys tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi mutta niin kävi meilläkin. Mies oli se joka enemmän halusi lasta, vaikutti kaikin puolin kunnon mieheltä ja isämateriaalilta. Oli ollut koti-ihminen jo sinkkunakin, ei juonut alkoholia tms.

Alkoi jo minun raskausaikana kuitenkin osoittaa kärsimättömyyttä oireitani ja kroppani muutoksia kohtaan. Lapsen synnyttyä oli muutaman viikon ihana, sitten häntä alkoi ahdistaa. Pakeni ensin ylitöihin, sitten alkoi istua myös baareissa koska ei kuulemma kestänyt vauvan itkua eikä lihavaksi vasikkaansa imettäväksi lehmäksi muuttunutta vaimoa. Vauvan ollessa 5 kk ilmoitti, että lähtee pysyvästi. Oli jo joku 19-vuotias baaripimu katsottuna tilalle. Hyvä eroonpääsy oli, tunnelma olikin kireä aina kun mies oli kotona. Mutta en edes jälkeenpäin pysty tiedostamaan mitään merkkejä, joista olisi etukäteen voinut aavistaa että miehestä ei välttämättä ole isäksi.

Ikävästi tehty, mutta ei se raskaaksi tulo tarkoita sitä, ettäkö omaa painoa pitäisi nostaa kymmeniä kiloja rasvan muodossa. En oikein ymmärrä miksi monet turpoaa kymmeniä kiloja ja syyttää siitä raskauttaan. Tunnen monia jotka olivat raskauden aikana sekä sen jälkeen melkein yhtä hoikkia kuin ennen raskautta, sitten taas monia jotka mässäsivät ja löhösivät vain velttona sohvalla, ihmekään kun lihoivat.

Joo monet miehet tosiaan makaa ja kässää sohvalla ja lihovat

Mitä raskaana olevien lihomiseen tulee niin lainaamani kirjoittaja ei tunnu ymmärtävän asiasta mitään. Tottakai itse voi toimillaan vaikuttaa lihomiseen mutta todella paljon on kiinni geeneistä, hormonitoiminnasta ja raskausvaivoista noin yleisesti että kuinka paljon raskausaikana lihoo. Jos kärsii esim liitoskivuista ym niin ei välttämättä voi paljoa kuntoilla tai edes liikkua. Kaikki ei ole kiinni pelkästä tahdonvoimasta.

En ymmärrä miksi lihavat syyttävät jotain geenejä tai muita asioita omista tekemisistään. Paino nousee, jos syöt enemmän kuin kulutat. Pieniä eroja ihmisissä voi olla, mutta yksinkertaisesti mikään muu asia ei merkitse yhtä paljon kuin kalorien määrä.

Suksi kuuseen. Sun mielestä raskaudessa ja lapsen saannissa yksi oleellisin asia siis ilmeisesti on se, ettei äiti liho raskausaikana. hohhoijaa. (Moni muuten myös laihtuu tulleita kiloja imetysaikana.) Kertakaikkiaan aivan naurettavaa tuijottaa muutamaan kiloon tällaisessa asiassa muutenkin. Raskauden tuomia kehonmuutoksia tapahtuu muuten myös niille, joille ei niitä "ylimääräisiä" kiloja tullut tai jäänyt. Raskaus ja synnytys on iso koetus keholle monella tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En syytä teitä äitejä tilanteesta, mutta mielestäni näissä tapauksissa on vain yksi keino:

Mies pitää pakottaa kantamaan vastuunsa isänä alusta asti, jos isä meinaa lapsen elämässä olla mukana. Ei niin, että mies tekee vähän tai silloin kun sattuu huvittamaan. Kun mies alusta asti vaihtaa vaipat, syöttää (pullosta tai sitten aikanaan soseita), käy vaunulenkillä ja leikittää, niin siinä siihen lapsenhoitoon oppii. Ei sillä opi, että vaihtaa vaipan kerran viikossa. Jos on lapsen saanut, niin siitä on kannettava vastuu, eikä kyse ole siitä, huvittaako vastuun kantaminen vai ei.

Jonkinlaista työnjakoakin voi tehdä, jos se tuntuu kummastakin mielekkäältä. Meillä mies on alusta asti hoitanut lapsen kylvetyksen/suihkun/hampaiden pesun, minä taas hoidan pyykit. Miehestä on mukavampaa leikkiä pallolla lapsen kanssa, minä taas luen lapsen kanssa kirjoja sylikkäin jne. 

Meillä tämä pakottaminen (josta ei joustettu kuin sairaustapauksissa) teki sen, että kumpikin meistä vanhemmista kantaa arjesta vastuuta ja pärjää lapsen kanssa tarvittaessa yksinkin. Lapsi on läheinen kummankin vanhemman kanssa, kun on tottunut siihen, että molemmat kantavat hänestä vastuuta. 

Juuri näin. Meillä minä sanoin miehelle ennen lapsen syntymää että tajua sitten että minä olen uutena äitinä ihan yhtä pihalla siitä lapsen hoidosta kuin sinäkin joten opetellaan sitten yhdessä. Moni mies jotenkin kuvittelee että nainen luonnostaan osaa hoitaa vauvaa mutta että mies ei. No eihän se niin ole, nainen vaan usein joutuu olemaan se joka nopeasti sen opettelee.

No meillä sitten yhdessä ihmeteltiin että miten tämä vauva oikein "toimii" ja kuuntelin miehen ajatuksia ja ideoita ihan samanveroisina kuin omiani. Muistan kun ensimmäisenä yönä kotiutumisen jälkeen ei meinattu saada vauvaa nukahtamaan vaan se vain huusi. Lopulta mies sai sen siliteltyä uneen ja nukahtamaan oman rintansa päälle. Muistan miten oli maailman hienoin tunne katsoa miten vauva tuhisi tyytyväisenä sen oman isän rinnalla ja silloin tajusin että kyllä me tästä yhdessä selvitään. Ja on selvittykin ja nyt lapset jo melkein aikuisia ja mies on ollut niin upea isä kaikilla kun vain voi olla.

Kuule, minä sanoin ihan saman asian miehelle. Ensin nätisti ja myöhemmin vihaisesti. Lopputulos oli täysin eri kuin sinun miehesi kanssa kävi ja nyt olemme jo eronneet. Että eiköhän sun miehesi ollut innokas osallistumaan jo muutenkin, että turha yrittää, että se sinun ansiotasi oli, koska sinä sanoit noin.

Sitä paitsi, kyse on edelleen aikuisesta ihmisestä, joka ihan itse päättää joko vetäytyä siitä lapsiarjesta (vaikka alunperin lupasikin osallistua) tai osallistuu siihen.

Varmasi oli ainakin sellainen jolla oli potentiaalia. Mutta nämä asiat eivät ole mustavalkoisia. On miehiä joilla hoivatyö tulee luonnostaan, sitten niitä joita ei siihen saa kirveelläkään (kuten sinun miehesi) mutta sitten on se iso enemmistö miehiä jotka ovat jossain sillä välillä. Ja heidän kohdallaan voi olla eroa sillä miten asiat esittää ja miten miestä osallistaa heti alussa.