Miten nämä 90- luvun puolivälissä syntyneet on kasvatettu, kun joka toisella on mielenterveysongelmia?

Vapaan kasvatuksen tulos: Lapsi määrää nyt aikuisena mitä vanhemmat saa tehdä. Tämä tutulla, joka voi pahoin mutta äidinrakkaus on aitoa rakkautta. Voi päätyä tämäkin tarina hyvin onnettomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmissä ei nähty ennen mitään vikaa vaikka kaikki olivat sitä lapsena saaneet.

Väärin. Sen suosio ei ikinä olisi voinut ylipäänsä lähteä laskuun, ellei osa sitä saaneista olisi nähnyt siinä vikaa. Muutenhan kaikki olisivat jatkaneet omien lastensa kanssa samalla tavalla.

Itse sain remmiä (harvinaisissa ääritilanteissa, ehkä luokkaa kerran joka toinen vuosi) enkä ikinä ilman syytä. Silti on vain harvoja asioita, joihin olen nykyhetkessä tyytyväisempi kuin siihen, että siitä on päästy. Minulla sentään oli muissa suhteissa rakastavat, huolehtivat ja kannustavat vanhemmat, ja silti on jäänyt painamaan huonoja muistoja asiasta. En ihmettele miten sitten jollakulla jolla on huonot vanhemmat.

Kuri on osa rakkautta. Juuri tuo on vikana nykyajattelussa että kuri nähdään vihamielisenä ja sortavana toimintana.

Vitsa tai remmi olivat käytössä vuosituhannet.

Kuria ja järjestystä voi pitää muutenkin kuin lyömällä. Fyysistä kurittamista ei käytetä rangaistuskeinona missään muussakaan yhteydessä, joten ei ole perustetta tehdä lasten kohdalla poikkeusta. Eläimiä ei lyödä, vankeja ei lyödä, niskoittelevaa työntekijää ei lyödä - miksi ihmeessä lapsia pitäisi voida lyödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö niitä diagnooseja vääntää joka asiasta? Nythän on muotia olla autismin kirjolla tai adhd, ennen taisi olla erityisherkkyys in.

Miksi kukaan alisuoriutuja itsediagnosoi kehitysvammaa, vaikka elämänhallinnan puute ja älyllinen taso siihen viittaisivat?

Olen miettinyt samaa. Nuoret oikein ylpeilevät diagnooseilla. Ja "aikuiset" myös. Jotenkin on huvittanut oikein, kun vierestä seuraa.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi laktoosi-intolerantikko. Hän sai pahvisen pingviinijäätelön, jonka lapioi suuhun puulastalla.

Ennen oli luokassa/työpaikassa yksi häslä, jonka persus ei pysynyt penkissä, suu kiinni, eikä koulukirjat/työmateriaalit siellä missä piti.

Nyt koko luokassa/työpaikassa on yksi oireeton missään asiassa. Odotan jännityksellä, tuleeko jossain vaiheessa trendi olla reipas, normaali ja kunnollinen. Silloin nähdään, kuinka moni on oikeasti allerginen tai diagnoosin alla. Heidän elämänsä tulee helpottumaan mielettömästi, kun showsairaat lopettavat sirkuksensa.

Näitä tee-se-itse-diagnooseja harrastavat ovat pääasiassa itsekeskeisiä, laiskoja ja haluttomia ottamaan itse vastuuta mistään. Kätevää, kun voiverhoitua jonkin tekaistun diagnoosin taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se vaan yllättää, että eniten oireilevat ne jotka ovat sitä vähiten kokeneet. Aiempina vuosikymmeninä henkinen ja fyysinen väkivalta lapsena olivat osa kasvatusta ja sukupolvikokemus. 1990-luvulla syntyneitä pääsääntöisesti ei ole kuritettu eikä pahoinpidelty.

Enemmistön kohdalla näin, mutta merkittävän suuruisen vähemmistön kohdalla ei. Vuonna 2008 peruskoulun ysiluokkalaisille tehdyssä valtakunnallisessa kyselytutkimuksessa 40 % kertoi saaneensa vanhemmilta osakseen haukkumista tai nälvimistä, 34 % tukistamista, 12 % tönimistä tai ravistelua, 10 % piiskaa. (Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset, Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 71/2008.) Se kehitys poispäin vanhasta väkivaltakasvatuksesta oli vielä ysärillä syntyneiden kohdallakin tämän verran kesken.

Moniko noista tiesi kertoa, mistä syystä tätä tapahtuu? Jos tietää, että mummin rahoja ei oteta, sitä on kerrattu muutamia kertoja isi ottaa lopulta käsivarresta napakasti, niin voi miettiä, että pitääkö isin nyt antaa mukulalle tuplakorvaus hommasta.

Eli metsään on menty. Lapsi saa purra, potkia, tykkiä, lyödä ja tehdä mitä vaan. Jos aikuinen nostaa veltoksi heittäytyneen rauhoittumaan jakkaralle, tenava kertoo tarinansa vesissä silmin terkkarille ja sieltä homma etenee äidin maksamiin korvauksiin, jotka lapselle maksetaan, niin voi miettiä missä järki.

Väkivalta on väärin, mutta niin se on lapsilta saatunakin. Eli voisiko myös aikuisille tehdä vastaavan kyselyn, ennenkuin tuomitaan ketään joka jullin kieliposkessa täytetystä tutkimuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmissä ei nähty ennen mitään vikaa vaikka kaikki olivat sitä lapsena saaneet.

Väärin. Sen suosio ei ikinä olisi voinut ylipäänsä lähteä laskuun, ellei osa sitä saaneista olisi nähnyt siinä vikaa. Muutenhan kaikki olisivat jatkaneet omien lastensa kanssa samalla tavalla.

Itse sain remmiä (harvinaisissa ääritilanteissa, ehkä luokkaa kerran joka toinen vuosi) enkä ikinä ilman syytä. Silti on vain harvoja asioita, joihin olen nykyhetkessä tyytyväisempi kuin siihen, että siitä on päästy. Minulla sentään oli muissa suhteissa rakastavat, huolehtivat ja kannustavat vanhemmat, ja silti on jäänyt painamaan huonoja muistoja asiasta. En ihmettele miten sitten jollakulla jolla on huonot vanhemmat.

Olen 80-luvun lopulla syntynyt ja meillä oli myös suunnilleen noin. Vanhemmat oli muuten ok, mutta ruumillinen kuritus oli käytössä ja vyöstä tuli ehkä pari kertaa vuodessa. Olinkohan viimeistä ikäluokkaa jota vielä näin kasvatettiin? Vanhemmat tosin oli kyllä aika vanhoja minut saadessaan, joten se ehkä vaikutti kasvatuskäytäntöihin. Itse koen, että se oli tavallaan ihan turhaa, koska olin ihan tolkullinen lapsi ja jo suullinen moittiminenkin oli itselle rangaistus. Tarkoitan, että nolotti ja tuntui kurjalta sekin, jos "tuli sanomista", enkä usko, että vyöllä kurittaminen yhtään tehosti asiaa ainakaan minun kohdallani. Ja silloin isompana esiteinityttönä, kun vielä kuritettiin, se koko tilanne oli tosi nolo ja hävetti kun piti takapuoli paljaana olla kuritettavana. Ei varmaan tehnyt hyvää itsetunnolle yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niiden ongelmista aina syytetään 1990-luvun lamaa. Ei ollut riittävästi leluja?

Kyllä nykyään nykynuorten osalta syytetään koronaa. Koulut olivat kuusi viikkoa etäopetuksessa, ja se pilasi kokonaisen sukupolven nuoruuden. 🤩

Tämä juuri 😄

Käsittämätöntä, miten lapset selviävät kesä- ja joululomista.

Lisäksi kertakaikkiaan jätettiin kertomatta, että yli 20% lapsista pärjäsi etäkoulussa normaalia paremmin, 50 % normaalisti. Loppuosa ei pärjää edes lähiopetuksessa.

Ensimmäiseen läjiopetusjaksoon jouduttiin täysin yllättäen. Toisen kerran kaikki sujui täysin moitteettomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmissä ei nähty ennen mitään vikaa vaikka kaikki olivat sitä lapsena saaneet.

Väärin. Sen suosio ei ikinä olisi voinut ylipäänsä lähteä laskuun, ellei osa sitä saaneista olisi nähnyt siinä vikaa. Muutenhan kaikki olisivat jatkaneet omien lastensa kanssa samalla tavalla.

Itse sain remmiä (harvinaisissa ääritilanteissa, ehkä luokkaa kerran joka toinen vuosi) enkä ikinä ilman syytä. Silti on vain harvoja asioita, joihin olen nykyhetkessä tyytyväisempi kuin siihen, että siitä on päästy. Minulla sentään oli muissa suhteissa rakastavat, huolehtivat ja kannustavat vanhemmat, ja silti on jäänyt painamaan huonoja muistoja asiasta. En ihmettele miten sitten jollakulla jolla on huonot vanhemmat.

Kuri on osa rakkautta. Juuri tuo on vikana nykyajattelussa että kuri nähdään vihamielisenä ja sortavana toimintana.

Vitsa tai remmi olivat käytössä vuosituhannet.

Kuria ja järjestystä voi pitää muutenkin kuin lyömällä. Fyysistä kurittamista ei käytetä rangaistuskeinona missään muussakaan yhteydessä, joten ei ole perustetta tehdä lasten kohdalla poikkeusta. Eläimiä ei lyödä, vankeja ei lyödä, niskoittelevaa työntekijää ei lyödä - miksi ihmeessä lapsia pitäisi voida lyödä.

Itse asiassa esimerkiksi hevosille annetaan raippaa.

Niskoittelevalle työntekijälle taas annetaan potkut ja jos lakia on rikottu niin esimerkiksi sakkoja tai vankilaa.

Toki voidaan ajatella tuolla sinun mallillasi ja kyseenalaistaa potkujen, sakkojen tai vankilan antaminen aikuiselle. Koska eihän niitä lapsille anneta joten miten sitten niiden antaminen aikuiselle voi olla sallittua?

On paljon maita, missä etäopetus on täysin normaalia mm. Australiassa. Suomessakin kannattaisi vähentää lähiopetuspäiviä mm. maaseudulla.

Olen syntynyt itse 1990, sisko 80-luvun puolivälissä. Itselläni teini-iästä jatkunut masennus ja ahdistus, siskolla puolestaan noiden lisäksi syömishäiriö. Ihan koulutettuja työssäkäyviä ollaan molemmat kun kerran boomerit ketjussa luulevat että kaikesta jäädään työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta painitaan ongelmiemme kanssa yksin ylikuormittuneina. Omassa kodissa vanhemmat olivat aina töissä, eivät halunneet viettää aikaa lasten kanssa, kasaantunut työstressi purettiin tietty lapsiin. Monilla samanikäisillä on samoja kokemuksia, vanhemmat ovat sodanjälkeinen sukupolvi jotka pääsivät kokemaan nopeasti rikastuvan Suomen ja tahkoamaan rahaa ja materiaa minkä ehtivät. Perhe perustettiin siksi kun niin vain kuului tehdä eikä siksi että lasten perään erityisesti haikailtiin, se päättyi sitten monesti katastrofiin kun lama vei rahat alta tai nousukauden jäljiltä kiristynyt työtahti ei sopinutkaan perhe-elämän kanssa yhteen.  Samaan aikaan leikattiin terveyspalveluita sekä koulutusta merkittävästi, tukea tarvitsevat lapset jäivät ilman sitä ja ne normaalitkin lapset jätettiin ongelmineen paitsioon, samaan aikaan työelämä muuttui yhtäkkiä seuraavan laman tullessa niin että kukaan ei osannut siihen valmistaa ja nuoret jäivät pitkälti hakoteille ja tyhjän päälle valmistuttuaan. Eihän tuosta voi syntyä kuin sukupolvellinen mielenterveysongelmista kärsiviä keski-ikäisiä. Toivottavasti seuraava pärjää paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä uskotte nykyisistä lapsista kasvavan?

Paremmin voivia kuin koskaan aiemmin, kiitos kasvatuksen joka painottaa "kurin" sijasta oppimista ja lasten oikeuksia.

Olet väärässä.

Suomessa on tutkittu vuosina 1987, 1997, 2007 ja 2017 syntyneet ikäluokat, ja mitä nuoremmasta ikäluokasta on kyse, sitä enemmän mielenterveysongelmia, erityislapsia, diagnooseja ja tuentarvetta.

Parhaiten menee 1987 syntyneillä, ja heidän lapsuudessaan oli kovempi kuri ja lapsilla vähemmän oikeuksia kuin myöhemmin syntyneillä ikäluokilla.

Vanhemmat sukupolvet tuhonneet suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Kyllähän se vähän masentaa

Olen 87. Äitini on edelleen sitä mieltä, että mielenterveysongelmaiset ovat hul lu ja ja selvästi parantumattomia ja hävettäviä tapauksia, millaisiksi hän ja hänen erinomaiset jälkeläisensä eivät koskaan tule leimautumaan, vaikka mikä tulisi. Hän kiistää edelleen myös omat selvät mt-ongelmansa ja korostaa joka käänteessä, kuinka hän ei ainakaan ole pipi päästään.

Hän ei lapsuudessamme muka nähnyt lastensa mielenterveysongelmia. Hän antoi minun maata masentuneena sängyssä ja kävi välillä ovella sättimässä, että miksi olet niin laiska ja mikset mene ulos. Haukkuminen ja sättiminen oli jokapäiväistä. Ei päivääkään ilman arvostelua ja syyttämistä.

Tähän kun lisää vielä vanhempien hälläväliä asenteen lasten tunteita kohtaan, koska aikuisilla on AINA oikeus tehdä sitä mitä aikuiset haluavat ja lapset pitävät turpansa kiinni. Tämän asenteen varjolla oli OK olla kännissä joka viikko, oli OK olla välittämättä lasten toiveista saada nukkua öisin, oli OK antaa lasten kuulla kaikki aikuisten draamojen kaaret alusta loppuun. Kotonani lapsi ei saanut olla lapsi, vaan piti olla näkymätön ja piti vain jaksaa ymmärtää vanhempiensa käytöstä.

En ihmettele, miksi mt-ongelmat ovat ryöpsähtäneet vasta aikuisena pintaan, jos tällaista narsistista kasvatusta on harjoitettu muissakin perheissä 90-00-luvuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa ainakin, että ryhmät vaihtuu ja jaksot vaihtuu. Hirmu kuormittavaa.

Ei pysyvyyttä vaan koko ajan sopeutua uuteen jatkuvaa

Se nyt on aivan yks hailee ketä siellä tunnilla kanssasi istuu. Kävin luokattoman lukion 90 luvulla enkä edes vaivautunut nimiä ihmisiltä opettelemaan. Siellä koulussa ollaan suorittamassa tutkinto eikä sosiaalistumassa.

Tämä!

On menty siihen, että oppiminen on alimmalla tasolla, sosiaalisuus ja häröily ylimmällä. Se aiheuttaa hemmetisti ongelmia, kun ei nämä töihintulijanuoret meinaa älytä millään, että töitä pitäisi tehdä, ei päivittää somea ja puhua viikonloopusuunnitelmista.

Koulu ja työ mielletään joksikin terapia/rupattelukerhoksi. Kumpi sitten on parempi sähkömies/lääkäri/putkimies/ensihoitaja, sekö, joka osaa höpöttää ja hekotella kaikkien kaverina, vai se, joka on ihan normaali jutuissaan ja osaa hommansa pätevästi.

Mitä ihmettä? Kyllä ne 40-60-luvuilla syntyneet etenkin kännäsivät ja juhlivat opiskelijaporukalla niin että koulua suoritettiin silloin kun jaksoi, sellaisista piireistä Taistolaisuuskin syntyi. Enemmänkin nykyisin etäopiskelun aikana opiskelijat vain liittyvät kuuntelemaan luennon eivätkä näe edes kanssakurssilaisia. 

 Aikasemmin historiassa kaikki surut ja murheet oli ihmisen normaalia käyttäytymistä ja tavallaan ihmisyyteen kuuluvia asioita. Ja niistä suurimmaksi osaksi selvitty ilman leimaa.

 Tänä päivänä kaikki mahdolliset poikkeavuuden diagdisoidaan-> adhd, masennus jne ja vaikka mitä jos käyttäydyt poikkeavasti. 

Oon -91. vanhemmat teki mut koska "pakko oli ainakin yksi lapsi tehdä". 

Tunsin aina olevani ylimääräinen ja tiellä. Lisänä henkinen ja fyysinen väkivalta. Some, tietokoneet ym ei liity tähän mitenkään.

Medikalisaatio ja elämän haasteiden patologisointi. Ihmiset eivät ole sellaisessa tilanteessa, joka tyydyttäisi heitä ja siitä sitten tehdään sairaus jota pitää hoitaa. Mietin aina omaa tilannettani muutaman vuoden takaa kun olin työssä jota inhosin ja elämältä tuntui puuttuvan suunta. Silloin minulla oli hetkiä jolloin missään ei tuntunut olevan mitään järkeä ja olin todella ahdistunut jopa fyysisiin oireisiin asti. Lopulta sitten päädyin irtisanoutumaan ja lähdin opiskelemaan oikeasti mielenkiintoista alaa. Kun opinnot syksyllä alkoivat, katosi ahdistus kuin taikaiskusta eikä sen jälkeen ole ollut päivääkään jolloin en voisi todeta olevani elämääni tyytyväinen, jopa onnellinen. Kauhulla mietin mitä olisi tapahtunut jos olisin mennyt lääkäriin, olisiko minut lääkitty ja jos olisin mennyt terapiaan, olisiko ventovieras ihminen voinut oikeasti ymmärtää mitä tarvitsin?

Onko tämä sama ap joka oli vähän aikaa sitten mouruamassa ht.netissä samasta aiheesta? Kirjoitustyyli on ainakin sama

Lapsia tehdään edelleen täysin vääristä syistä ja niin on aina ollut. Vanhemmiksi kyvyttömiä vanhempia on siellä täällä jokaisessa sukupolvessa. Ylisukupolviset traumat jatkavat menestystarinaansa, jos niitä ei yritä edes katkaista. On hienoa, että nykynuoret ovat havahtuneet ongelmiin jo ennen omien lasten tekoa. Kun käsittelee lapsuutensa haavat terapiassa jo ennen oman perheen perustamista, on todennäköisempää, että ylisukupolviset traumat saadaan pysäytettyä.

Naurettavaa, että mielenterveysongelmaisia pitää vielä tänäkin päivänä arvostella ja avun hakemista stigmatisoida. Aloittaja taitaa olla yksi niistä sen sukupolven edustajista, joilla on tapana nähdä mielenterveysongelmat aitojen hullujen sairautena, mikä ei hänen omaa erinomaisen tervettä päätään tule ikinä koskettamaan.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat avioerolapsia, jotka ovat tottuneet saamaan haluamansa syyllistämällä ja uhriutumalla. Jos ja kun taktiikka ei enää purekaan muihin aikuisiin eikä ketään kiinnosta, jos Mika-Jasminella on vähän huono fiilis jostain nyt, kriisiydytään.  Ja kun on kriisiydytty, on muun yhteiskunnan velvollisuus paapoa noita. Vanhukset ovat kuluerä, mutta niin ovat nämä itkuiikkavelliperseetkin.

Puhut ihmisistä kuluerinä ja muutenkin rumasti. Olisikohan suomalaisen yhteiskunnan ongelma empatiavaje ja tunnekylmyys. Hakeudu sinäkin terapiaan, niin et enää pahenna toistenkaan oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Remmissä ei nähty ennen mitään vikaa vaikka kaikki olivat sitä lapsena saaneet.

Väärin. Sen suosio ei ikinä olisi voinut ylipäänsä lähteä laskuun, ellei osa sitä saaneista olisi nähnyt siinä vikaa. Muutenhan kaikki olisivat jatkaneet omien lastensa kanssa samalla tavalla.

Itse sain remmiä (harvinaisissa ääritilanteissa, ehkä luokkaa kerran joka toinen vuosi) enkä ikinä ilman syytä. Silti on vain harvoja asioita, joihin olen nykyhetkessä tyytyväisempi kuin siihen, että siitä on päästy. Minulla sentään oli muissa suhteissa rakastavat, huolehtivat ja kannustavat vanhemmat, ja silti on jäänyt painamaan huonoja muistoja asiasta. En ihmettele miten sitten jollakulla jolla on huonot vanhemmat.

Kuri on osa rakkautta. Juuri tuo on vikana nykyajattelussa että kuri nähdään vihamielisenä ja sortavana toimintana.

Vitsa tai remmi olivat käytössä vuosituhannet.

Kuria ja järjestystä voi pitää muutenkin kuin lyömällä. Fyysistä kurittamista ei käytetä rangaistuskeinona missään muussakaan yhteydessä, joten ei ole perustetta tehdä lasten kohdalla poikkeusta. Eläimiä ei lyödä, vankeja ei lyödä, niskoittelevaa työntekijää ei lyödä - miksi ihmeessä lapsia pitäisi voida lyödä.

Itse asiassa esimerkiksi hevosille annetaan raippaa.

Niskoittelevalle työntekijälle taas annetaan potkut ja jos lakia on rikottu niin esimerkiksi sakkoja tai vankilaa.

Toki voidaan ajatella tuolla sinun mallillasi ja kyseenalaistaa potkujen, sakkojen tai vankilan antaminen aikuiselle. Koska eihän niitä lapsille anneta joten miten sitten niiden antaminen aikuiselle voi olla sallittua?

Taisi pointtini mennä ohi. Mainitsin vangit ja niskoittelevat työntekijät juuri siksi, että heitä rangaistaan muuten kuin lyömällä, ja vastaavia rangaistuksia voi hyvin soveltaa lapsille: jäähy, aiheutuneiden vahinkojen korjaaminen esimerkiksi siivoamalla ja jonkin oikeuden menettäminen. Hevosia ei lyödä raipalla rangaistukseksi huonosta käytöksestä, vaan raipalla annetaan hevoselle merkkejä.