Miten nämä 90- luvun puolivälissä syntyneet on kasvatettu, kun joka toisella on mielenterveysongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ovat sitä ikäpolvea, että kun kävivät yliopistossa minkä tahansa alan maisteriksi, niin työllistyivät heti korkeapalkkaiseen ja helppoon duuniin. Sitten meille milleniaaleille tyrkytettiin samaa, ja lopputulos oli työttömäksi maisteriksi valmistuminen.

Kouluttaudu hyvä ihminen alalle jossa on töitä! Tässä taas se fiksuus nähdään !

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö ehkä ennemmin kääntää katse yhteiskuntaan ja millaiseksi se on kehitetty. Jokainen ajatteleva ja viisas yksilö voi pahoin tällaisessa menossa. Eli jos voit hyvin tässä yhteiskunnassa, voit kiittää vanhempiasi vähäisistä älynlahjoista.

Eli koulutuksen ja työpaikan hankkiminen on osoitus vähäisemmistä älyn lahjoista kuin elämänpituinen lokkeilu ja ruikutus? just. Mitään päihde- tai muita elämänhallintaongelmia ei voi olla pahoinvoinnin taustalla? Kaikki on aina muiden syy? No, vasemmisto tarvitsee nämä katkerat pikku puudelinsa. 

Mä olen 19-vuotias nuori mies (s. 03), ja mun mt-ongelmat ovat syntyneet koulukiusaamisesta ja epäterveestä kasvatuksesta lapsuudessa. Lääkitys on ja psykoterapia takanapäin. Aloitan kohta opinnot ja työhaluja kyllä löytyy, joten tuo aloittajan tekemä yleistys on melko loukkaavaa meitä kohtaan, jotka olemme ilman omaa valintaamme sairastuneet psyykkisesti.

Nämä "vanhan kansan" ihmiset ovat aivan yhtä mt-ongelmaisia kuin me nuoretkin, mutta heidän nuoruudessaan näistä ongelmista ei ole ollut tietoa eikä niistä ole puhuttu missään. Tämä on sitten purkautunut osalla alkoholismina, perheväkivaltana yms. joten he eivät ole yhtään sen terveempiä tai sairaampia kuin me muutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyttää kyllä miten etenkin monilla nuorilla naisilla tuntuu olevan paniikkihäiriö ja tietävät kaiken mielialalääkkeistä ja rauhoittavista. En muista, että esim. 90-luvulla olisi ollut tällaista.

Oli niitä ennenkin, mutta silloin niitä ei diagnosoitu samaan tahtiin kuin tänä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 19-vuotias nuori mies (s. 03), ja mun mt-ongelmat ovat syntyneet koulukiusaamisesta ja epäterveestä kasvatuksesta lapsuudessa. Lääkitys on ja psykoterapia takanapäin. Aloitan kohta opinnot ja työhaluja kyllä löytyy, joten tuo aloittajan tekemä yleistys on melko loukkaavaa meitä kohtaan, jotka olemme ilman omaa valintaamme sairastuneet psyykkisesti.

Nämä "vanhan kansan" ihmiset ovat aivan yhtä mt-ongelmaisia kuin me nuoretkin, mutta heidän nuoruudessaan näistä ongelmista ei ole ollut tietoa eikä niistä ole puhuttu missään. Tämä on sitten purkautunut osalla alkoholismina, perheväkivaltana yms. joten he eivät ole yhtään sen terveempiä tai sairaampia kuin me muutkaan.

Näin on ketjussa moni jo todennutkin: Edeltävät sukupolvet ovat ihan yhtä traumatisoituneita kuin nykyisetkin. Paljon näkee vanhemmissa ikäluokissa myös epäterveitä tapoja käsitellä vaikeita tunteita, kuten alkoholin liikakäyttö. Ero nykynuoriin on kuitenkin se, että on pystytty selviämään opiskeluista ja työelämästä vastoinkäymisistä huolimatta ja siten pidetty pystyssä yhteiskuntaa, jossa vaikkapa juuri niitö terapiapalveluita on tarjolla. Se, miksi nykyään lamaannutaan eikä samaan tapaan ponnistella, kiinnostaa minua (yksilöitä syyllistämättä). Mikä on muuttunut? Yhteiskunnallisella tasolla mietityttää myös, kuka tulevaisuudessa tekee työt ja maksaa yhä lisääntyvän terapian tarpeen. Ihanneyhteiskunnassa kaikille koulukiusatuille ja vanhempien lyttäämille on saatavilla psykoterapiaa, mutta minun on vaikea uskoa, että rahat tulevat riittämään tähän.

Sellaisilla on mielenterveysongelmia joiden vanhemmat on alkoholisteja ja isä on väkivaltainen muutenkin. Sossussa olin töissä 15 vuotta  ja selvittelin niiden vanhempien ja lasten asioita joten tapasin satoja vanhempia joilla oli  niitä ongelmia. Lapsia otettiin huostaan usein

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 19-vuotias nuori mies (s. 03), ja mun mt-ongelmat ovat syntyneet koulukiusaamisesta ja epäterveestä kasvatuksesta lapsuudessa. Lääkitys on ja psykoterapia takanapäin. Aloitan kohta opinnot ja työhaluja kyllä löytyy, joten tuo aloittajan tekemä yleistys on melko loukkaavaa meitä kohtaan, jotka olemme ilman omaa valintaamme sairastuneet psyykkisesti.

Nämä "vanhan kansan" ihmiset ovat aivan yhtä mt-ongelmaisia kuin me nuoretkin, mutta heidän nuoruudessaan näistä ongelmista ei ole ollut tietoa eikä niistä ole puhuttu missään. Tämä on sitten purkautunut osalla alkoholismina, perheväkivaltana yms. joten he eivät ole yhtään sen terveempiä tai sairaampia kuin me muutkaan.

Näin on ketjussa moni jo todennutkin: Edeltävät sukupolvet ovat ihan yhtä traumatisoituneita kuin nykyisetkin. Paljon näkee vanhemmissa ikäluokissa myös epäterveitä tapoja käsitellä vaikeita tunteita, kuten alkoholin liikakäyttö. Ero nykynuoriin on kuitenkin se, että on pystytty selviämään opiskeluista ja työelämästä vastoinkäymisistä huolimatta ja siten pidetty pystyssä yhteiskuntaa, jossa vaikkapa juuri niitö terapiapalveluita on tarjolla. Se, miksi nykyään lamaannutaan eikä samaan tapaan ponnistella, kiinnostaa minua (yksilöitä syyllistämättä). Mikä on muuttunut? Yhteiskunnallisella tasolla mietityttää myös, kuka tulevaisuudessa tekee työt ja maksaa yhä lisääntyvän terapian tarpeen. Ihanneyhteiskunnassa kaikille koulukiusatuille ja vanhempien lyttäämille on saatavilla psykoterapiaa, mutta minun on vaikea uskoa, että rahat tulevat riittämään tähän.

Ei ole enää tabu tuoda sitä esille, miten vanhemmat sukupolvet ovat traumatisoineet nuoremmat. Mt-ongelmista puhutaan enemmän ja avoimemmin. Ja se on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 19-vuotias nuori mies (s. 03), ja mun mt-ongelmat ovat syntyneet koulukiusaamisesta ja epäterveestä kasvatuksesta lapsuudessa. Lääkitys on ja psykoterapia takanapäin. Aloitan kohta opinnot ja työhaluja kyllä löytyy, joten tuo aloittajan tekemä yleistys on melko loukkaavaa meitä kohtaan, jotka olemme ilman omaa valintaamme sairastuneet psyykkisesti.

Nämä "vanhan kansan" ihmiset ovat aivan yhtä mt-ongelmaisia kuin me nuoretkin, mutta heidän nuoruudessaan näistä ongelmista ei ole ollut tietoa eikä niistä ole puhuttu missään. Tämä on sitten purkautunut osalla alkoholismina, perheväkivaltana yms. joten he eivät ole yhtään sen terveempiä tai sairaampia kuin me muutkaan.

Näin on ketjussa moni jo todennutkin: Edeltävät sukupolvet ovat ihan yhtä traumatisoituneita kuin nykyisetkin. Paljon näkee vanhemmissa ikäluokissa myös epäterveitä tapoja käsitellä vaikeita tunteita, kuten alkoholin liikakäyttö. Ero nykynuoriin on kuitenkin se, että on pystytty selviämään opiskeluista ja työelämästä vastoinkäymisistä huolimatta ja siten pidetty pystyssä yhteiskuntaa, jossa vaikkapa juuri niitö terapiapalveluita on tarjolla. Se, miksi nykyään lamaannutaan eikä samaan tapaan ponnistella, kiinnostaa minua (yksilöitä syyllistämättä). Mikä on muuttunut? Yhteiskunnallisella tasolla mietityttää myös, kuka tulevaisuudessa tekee työt ja maksaa yhä lisääntyvän terapian tarpeen. Ihanneyhteiskunnassa kaikille koulukiusatuille ja vanhempien lyttäämille on saatavilla psykoterapiaa, mutta minun on vaikea uskoa, että rahat tulevat riittämään tähän.

Ei ole enää tabu tuoda sitä esille, miten vanhemmat sukupolvet ovat traumatisoineet nuoremmat. Mt-ongelmista puhutaan enemmän ja avoimemmin. Ja se on hyvä.

Kyllä, olen samaa mieltä. Vaikka pitäisi avointa puhetta mielenterveydestä tervetulleena, voi samanaikaisesti olla huolissaan siitä, miten yhteiskunta kestää hoidontarpeen kasvun.

Itse olen 90-luvun alkupuoliskolla syntynyt ja olenhan mä sinällään vapaan kasvatuksen hedelmä, ettei alkoholistimutsini huolehtinut meistä lapsista käytännössä lainkaan enää pikkulapsiajan jälkeen. Pidin sitä tietysti ihan normaalina ja jos muistelen lapsuudenkavereitanikin, oli suurimalla osalla täysin sama meno ja aniharvan vanhemmilla ei ollut minkäänlaista päihdeongelmaa. Toivottavasti heillä edes menee paremmin, sori ettei musta tullut kunnon kansalaista.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tämä ole onneksi aika marginaalinen ryhmä, saa vain julkisuutta kuten tämä Iltasanomien Suvi (Camoon, hei...)

Ainoa työtävälttelevä, ja kuulemma mielenterveysongelmia en nuori nainen tulee suvusta, jossa harva on hankkinut edes koulutuksen. Totuushan on, että koulutustaso periytyy etenkin äidiltä tyttärelle.

Koulutus ei kyllä valitettavasti estä mielenterveysongelmia, eikä aina edes kelpo kasvatus. Terveisin 70-luvulla syntynyt mukavien tohtorivanhempien tohtoritytär, jolla on ollut monenlaista ongelmaa.

Suomessa on ollut aina paljon mielenterveysongelmia, mutta niitä ei ole osattu diagnosoida eikä lääkitä.

Esim. sodassa olleilla miehillä on ollut PTSD, elämän pituiset painajaiset ja ahdistus, joka on sitten näkynyt väkivaltana, alkoholismina ja muuna kurjuutena. Silloin ei ollut lääkkeitä eikä hoitoja, piti kestää vaan. 

AP et vaikuta suhtautuvan aiheeseen kovin avoimin mielin, joten ei tästä varmaan kunnollista keskustelua tule. Kuvan ottaminen someen kestää muutaman minuutin, työnteko 8 tuntia päivässä. On täysin itsestään selvää, että nämä asiat eivät vie yhtä paljon energiaa eivätkä vaadi samaa henkistä panostusta. 

Totuus on että nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti ja aiheuttaa koko eläkejärjestelmän kriisin. Jos nykyiset vanhuuseläkeläiset olisivat pelkästään eläkkeellä, meillä ei olisi hätäpäivää. Ongelma on nämä nuoret jotka eivät tuo yhteiseen pottiin mitään, vain kuluttavat sitä. Tämä on vaiettu ongelma, jota mikään poliittinen puolue ei oikein uskalla ottaa agendalle ja puhua avoimesti, koska niin tulenarka aihe.

Sossutäti kirjoitti:

Sellaisilla on mielenterveysongelmia joiden vanhemmat on alkoholisteja ja isä on väkivaltainen muutenkin. Sossussa olin töissä 15 vuotta  ja selvittelin niiden vanhempien ja lasten asioita joten tapasin satoja vanhempia joilla oli  niitä ongelmia. Lapsia otettiin huostaan usein

Ehkäpä sinä, sossutäti, et vaan ikinä tapaa meitä "ei-sossuperheistä" tulevia mt-ongelmaisia ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö ehkä ennemmin kääntää katse yhteiskuntaan ja millaiseksi se on kehitetty. Jokainen ajatteleva ja viisas yksilö voi pahoin tällaisessa menossa. Eli jos voit hyvin tässä yhteiskunnassa, voit kiittää vanhempiasi vähäisistä älynlahjoista.

Yhteiskunta sitä, yhteiskunta tätä. Niin miten oli sen YKSILÖN OMAN VASTUUN kanssa, hä?

Oletko oikeistolainen, kun et tuon vertaa tunne empatiaa?

Totta kai, jos yhteiskunnan arvot on raha, ulkonäkö ym. epäterve malli, niin mitä se yksi yksilö siinä voi tehdä, kun kaikki vaativat sinulta itsesi vääntämistä vaikka minkälaiseen solmuun?

Vierailija kirjoitti:

AV-mammojen ja palstapersujen kasvattamia.

Rasisti hullu taas päivystämässä.

Juurikin 90-luvulla alkoi nepsyjen suuri ilmaantuvuus. Tehtiin Asperger diagnooseja ja kaikkia muita eritoten ADHD. Niihin liittyy varsin usein mielenterveysongelmia ja uusi sukupolvi on kasvamassa jo samojen ongelmien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Positiivisesti heidät kasvatettiin. Vitsan käyttö oli jo reilusti harvinaistunut tuossa vaiheessa.

Mun kavereista ne jotka on kokeneet vanhempiensa puolelta henkistä tai fyysistä väkivaltaa oireilevat nyt aikuisena. Minut kasvatettiin lempeästi ja aika lailla nykyaikaisten oppien mukaan (äitini oli lasussa töissä ja kiinnostunut kasvatusasioista), ja on terve itsetunto eikä mt- ongelmaa. Ollaan tosin ennen ysärin puoliväliä syntyneitä.

Suuret ikäluokat oliva huonoja äitejä ja isiä. Tiedän muutamia poikkeuksia, mutta pääsääntöisesti nämä 1940- ja 1950-luvulla syntyneet ikäluokat ovat olleet huonoja vanhempia ja kehnoja vanhemman roolimalleja omille lapsilleen.

Miten voi olla hyvä vanhempi, kun omasta lapsuudenkodista saatu "vanhemmuuden" - siis äidin ja isän - malli on itsekkyyttä, laiskuutta, välinpitämättömyyttä, tunnekylmyyttä, kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä, huutamista, kiroilua, lasten alistamista, nöyryyttämistä ja uhkailua sekä henkistä ja fyysistä väkivaltaa?

1940- ja 19510-luvun äidit ja isät olivat pääsääntöisesti surkeita vanhempia! Pieniä vauvoja on kuljetettu jo 2-3 kuukauden iästä alkaen perhepäivähoitajalle, päiväkotiin tai jollekin työttömälle sukulaisnaiselle hoitoon. Isät ovat loistaneet vanhemmuudessa poissaolollaan. Isä ei ole kotona hoitanut omia lapsiaan eikä tehnyt mitään kotitöitä. Isän rooli on ollut antaa omille lapsille tukkapöllyä ja selkäsaunoja.

Lisäksi ne vastuuttomat alkoholistiäidit ja alkoholisti-isät, jotka ovat asettaneet kaljapullon ja viinapullon omien lastensa edun edelle. Ja heitä on ollut paljon! Kyllä olisi lastensuojelulla ollut töitä! Monesta 1960-1980-luvun perheestä olisi pitänyt ottaa lapset huostaan.

Tosin lastensuojelulaitokset ja koulukodit ne vasta järkyttäviä paikkoja olivatkin. Alaikäiset lapset joutuivat lastensuojelulaitoksissa ja koulukodeissa vankilaa vastaaviin laitoksiin, joissa lapsia kohdeltiin väkivaltaisesti ja laitetiin pakkotyöhön. Ja nämä rikokset ovat tapahtuneet meillä Suomessa.

"Entiset koulukotilapset palasivat kauhujen taloon: Suljetulla osastolla hakattiin ja pidettiin viikkoja selleissä - ”se oli hirveää”  Pernasaaren Koulukotiin Laukaaseen joutuneet lapset palasivat paikkaan, jossa heitä aikanaan kohdeltiin kaltoin": https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f14c0330-6196-4aa4-b76f-8ac730e54cb6

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat ovat suurimmaksi osaksi syypää omien lastensa ja omien lastensa epäonnistuneen kotikasvatuksen kautta myös lastenlastensa ongelmiin.

1940- ja 1950-luvulla syntyneet suuret ikäluokat ovat surkeimpia äitejä ja isiä ikinä! Suurten ikäluokkien lapset ovat kasvaneet kodeissa, joissa on epäempaattinen, turvaton, vinoutunut, sairas ja tunnekylmä ilmapiiri. Vain raha puhuu. Kulissit on kodin ulkopuolella pidettävä pystyssä, vaikka perheenjäseniltä menisi terveys ja henki. Oman kodin ongelmista ei saa huudella kodin ulkopuolella. Sairasta!!!

Suuret ikäluokat ovat pääosin hyväksyneet lapsiin kohdistuvan henkisen ja fyysisen väkivallan, laiminlyönnin ja kaltoinkohtelun. Joitakin myönteisiä poikkeuksia on, että kotona on ollut turvallinen ilmapiiri. Kaikkia lapsia ei ole kotona laiminlyöty, kaltoinkohdeltu, kuritettu, lyöty, piiskattu ja piesty. Suurten ikäluokkien kodeissa on vallinnut henkisen ja fyysisen väkivallan uhka ja väkivalta.

Vielä 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla äideillä, isillä, sukulaisilla, koulujen opettajilla ja rehtoreilla ja yleensäkin aikuisilla ihmisillä on ollut lähes rajaton valta suhteessa alaikäisiin ja puolustuskyvyttömiin lapsiin. Lasten ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa lailla vasta 1980-luvulla. Suuret ikäluokat ovat pääosin ilkeitä ja katkeria ihmisiä ja tunnekylmiä ja epäempaattisia narsisteja.

Heidät on kasvatettu diginatiiveiksi. Valitettavasti ei vaan ymmärretty ajoissa, että sivutuotteena tällaisesta kasvatuksesta seuraa adhd-, masennus-, ja ahdistuneisuushäiriöitä.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on että nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti ja aiheuttaa koko eläkejärjestelmän kriisin. Jos nykyiset vanhuuseläkeläiset olisivat pelkästään eläkkeellä, meillä ei olisi hätäpäivää. Ongelma on nämä nuoret jotka eivät tuo yhteiseen pottiin mitään, vain kuluttavat sitä. Tämä on vaiettu ongelma, jota mikään poliittinen puolue ei oikein uskalla ottaa agendalle ja puhua avoimesti, koska niin tulenarka aihe.

Tämä. Yhteiskunta ei voi pyöriä niin, että maksajia on vähemmän kuin oleilijoita. Ei ole varsinkaan tarvetta roudata tänne porukkaa oleilemaan. Nämä nykynuoret vaativat reippaasti erilaisia tukia 60 seuraavan vuoden ajan. Vanhukset elävät eläköitymisen jälkeen enintään 20-30 vuotta. Näitä pitää auttaa seuraavat 40-60 vuotta. Ja lapsistaan kasvaa samanlaisia autettavia. Mutta eipä hätää: Suomi on rikas maa. Näinhän tää slogan menee, vaikka ikäluokasta olisi työkuntoisia noin puolet.