Lue keskustelun säännöt.
Miten nämä 90- luvun puolivälissä syntyneet on kasvatettu, kun joka toisella on mielenterveysongelmia?
26.12.2022 |
Töissä ei jakseta käydä, mutta somettaa ja puunata itseään kyllä.
Kommentit (797)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko syynä olla 60-70 -luvulla syntyneiden vastuuttomuus? He syyttävät omista ongelmistaan vanhempiaan. Lastensa ongelmat taas ovat heidän mielestään lastensa syytä. He eivät itse ole syyllisiä mielestään mihinkään. Vanhempansa ovat julmia, koska sota traumatisoi heidät ja uusi sukupolvi on heidän mielestään vätys, koska he eivät ainakaan tehneet mitään väärin. Heillä itsellään ei ole mihinkään osaa eikä arpaa. Heille vain tapahtuu kaikki paha muiden sukupolvien toimesta. Lapsella ollut sitten liian suuri vastuu kun on joutunut ottamaan vastuun paitsi itsestään niin myös vanhemmastaan tunnetasolla? Siitä mielenterveysongelmat?
Eli nämä lapset voivat täysin syyttää omista ongelmistaan vanhempiaan, koska nämä syyttivät omista ongelmistaan vanhempiaan eivätkä ottaneet itse vastuuta. 🤔 Mutta miksi tuolla logiikalla sitten vain nuorin sukupolvi on sitä mt-ongelmaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttää kyllä miten etenkin monilla nuorilla naisilla tuntuu olevan paniikkihäiriö ja tietävät kaiken mielialalääkkeistä ja rauhoittavista. En muista, että esim. 90-luvulla olisi ollut tällaista.
Silloin olivatkin muotia syömishäiriöt. Kuinka monta 35-45-vuotiasta naista tunnet, jolla on täysin mutkaton suhde omaan kehoon ja syömiseen?
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kaikki pyrkivät olemaan parempia vanhempia kuin mitä heidän omat vanhempansa olivat, ja samalla tavalla jokainen sukupolvi toisensa perään epäonnistuu tässä. Ihan mielenkiinnolla odotan, mistä 2050-luvulla silloiset pari-kolmekymppiset syyttävät vanhempiaan. Veikkaan, että eivät ole saaneet huomiota älylaitteiden kiinnostaessa vanhempia enemmän.
Tämä oman napanöyhtänsä ympärillä pyörivä sukupolvi toivon mukaan keskittyy siihen ja lisääntyy vähemmän. Tai ainakin aikuistuu ennen kuin saa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on ainakin pidetty kovaa kuria ja väkivalta on ollut päivittäistä, niin henkisenä kuin fyysisenäkin. Kasa mt-ongelmia tuli, puunata en itseäni jaksa ja somesta Luen vain muiden juttuja. Kavereilla samat meiningit. Olisipa lastensuojelu toiminut paremmin 90- ja 2000- luvuilla.
Tuohon aikaan oli vielä boomerit kasvattamassa ja kuviteltiin että lapsi tarvitsee kuria. Tunnetaidoista ei ymmärretty vielä mitään.
Olen hiukan epäilevä sen suhteen, että nykypäivän kasvattajat onnistuisivat boomereita paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttää kyllä miten etenkin monilla nuorilla naisilla tuntuu olevan paniikkihäiriö ja tietävät kaiken mielialalääkkeistä ja rauhoittavista. En muista, että esim. 90-luvulla olisi ollut tällaista.
Silloin olivatkin muotia syömishäiriöt. Kuinka monta 35-45-vuotiasta naista tunnet, jolla on täysin mutkaton suhde omaan kehoon ja syömiseen?
En tiedä kuin yhden, joka kikkailee laihdutustensa kanssa. Lopuilla tuntuu olevan hyvinkin mutkaton ja huoleton asenne ruokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luen juuri kirjaa kompleksisesta traumasta ja siinä mielestäni todettiin, että pelkästään fyysisesti kuritetuksi tulleet kokevat olevansa itse asiassa vähemmän traumatisoituneita kuin ne, jotka ovat kokeneet toistuvaa emotionaalista hylkäämistä ja henkistä väkivaltaa lapsuudessaan.
Kiinnostava ajatus, sillä juuri 90-luvulla fyysisistä kuritusta ei enää sallittu, joten nämä tietyn kurittamisen mallin saaneet vanhemmat yrittivät varmaan kompensoida kurittamisen tarvettaan verbaalisesti.
Pete Walker - Complex PTSD: From Surviving to Thriving on se kirja.
Varmasti pitää paikkansa. Koska jos rakastavat vanhemmat antavat väärästä teosta tukkapöllyn tai jopa selkäsaunan, voi itse valita haluaako myös sitä huonoa huomiota vanhemmiltaan.
Jos vanhemmat ovat kylmiä tai ilkeitä, et rakkautta ja läheisyyttä saa millään teolla.
Herääkin kysymys, että onko vähän nyt menty metsään tekemällä lapsista pikku-kunkkuja sillä, että jopa jäähy on laitonta peliä. Olisiko ennemmin kannattanut opettaa tätä kansaa rakastamaan, hellimään ja tukemaan lapsia?
Kun vaikka espanjassa/Italiassa jne. seuraa perheitä, niin lapset täytetään oikein rakkaudella. Korvatillikka kajahtaa kyllä perään, jos lapsi vaikka tahallaan vetää tuolin mummon alta. Lapsi saa hillittömän sättimisen, pyytää anteeksi ja on hetken päästä jo kaikkien pussattava. Kuitenkaan ikinä hän ei vedä enää penkkiä mummonsa alta.
Täällä todettaisiin, että onneksi mummoa ei sattunut. Lapsi parkuisi apinana silti, häntä vietäisiin pariin eri terapiaan, hän saisi säkillisen sipsiä ja karkkia, pari uutta peliä koneelle ja kouluun/päiväkotiin ilmotettaisiin traumasta. Tulevaisuudessa hän ei pystyisi opiskelemaan, koska tällainen trauma voisi laukaista mitä vaan. Mummo kun kiljahduksellaan säikäytti pikkupolon.
Ja jos joku kyseenalaistaisi jutun, aina voisi vedota siihen, että koronan etäopetus sotki kuvion. Vaikka lapsi olisi syntynyt koko etäkoulun jälkeen.
Tässä malliesimerkki: https://www.vauva.fi/keskustelu/4361153/sosiaalisten-tilanteiden-pelko-…. Piiloudutaan diagnoosin taakse (jota ei tosin edes ole, kun ei uskalla hakeutua hoitoon! :D) eikä oteta mitään vastuuta. Itseä pidetään jotenkin poikkeavan erilaisena (muut pystyvät, minä en) ja odotetaan, että se kuuluisa "joku muu" korjaa asiat. Hyi olkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttää kyllä miten etenkin monilla nuorilla naisilla tuntuu olevan paniikkihäiriö ja tietävät kaiken mielialalääkkeistä ja rauhoittavista. En muista, että esim. 90-luvulla olisi ollut tällaista.
Silloin olivatkin muotia syömishäiriöt. Kuinka monta 35-45-vuotiasta naista tunnet, jolla on täysin mutkaton suhde omaan kehoon ja syömiseen?
En tiedä kuin yhden, joka kikkailee laihdutustensa kanssa. Lopuilla tuntuu olevan hyvinkin mutkaton ja huoleton asenne ruokaan.
Et ole koskaan nähnyt naistenlehteä, jossa tyrkytettäisiin laihdutusvinkkejä ulkonäkö, ei terveys edellä? Kuullut kenenkään sanovan työpaikan kahvipöydässä, ettei voi ottaa pullaa, kun bikinikausi on tulossa, tai kommentoivan selän takana jonkun tutun lihomista tai laihtumista? Et tunne ketään tuon ikäistä naista, jolla olisi ollut jossain vaiheessa anoreksia, bulimia tai ahmimishäiriö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat sukupolvet tuhonneet suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Kyllähän se vähän masentaa
Se hyvinvointiyhteiskunta rapautuu tai rapautuu juuri siksi, että liian moni alkoi masentelemaan kotona, ei tee mitään systeemin eteen mutta vaatii siltä sitä sun tätä. Yhteiskunta ei ole mikään abstrakti Kela vaan yhteiskunta olemme sinä ja minä. Toivottavasti annat minulle ainakin sen verran kuin vaadit minulta.
Tämä. Odotetaan, että joku mystinen yhteiskunta on kuin antelias kummisetä, tajuamatta yhtään, että jokainen meistä rakentaa sen yhteiskunnan. Kaikessa menee muutama vapaamatkustaja, mutta mikään ei pysy siivillään sillä, että aina vain enemmän ja enemmän löytyy lusmuja. Kaikki pitäisi saada valmiina. Opetaan tavallaan siihen, ettei työllä ja omalla yrittämisellä ole mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat sukupolvet tuhonneet suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Kyllähän se vähän masentaa
Se hyvinvointiyhteiskunta rapautuu tai rapautuu juuri siksi, että liian moni alkoi masentelemaan kotona, ei tee mitään systeemin eteen mutta vaatii siltä sitä sun tätä. Yhteiskunta ei ole mikään abstrakti Kela vaan yhteiskunta olemme sinä ja minä. Toivottavasti annat minulle ainakin sen verran kuin vaadit minulta.
Juuri näin!
Pitäisikö ehkä ennemmin kääntää katse yhteiskuntaan ja millaiseksi se on kehitetty. Jokainen ajatteleva ja viisas yksilö voi pahoin tällaisessa menossa. Eli jos voit hyvin tässä yhteiskunnassa, voit kiittää vanhempiasi vähäisistä älynlahjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole totta. Hyvinvointiyhteiskunnan rappeutumisesta puhuttiin jo silloin kun olin ala-asteella. Samoin ilmastonmuutoksesta jauhettiin. Muistan sen neuvittomuuden tunteen lapsena kun tiedosti koulusta opittuna sen, että maailma on tuhoutumassa meidän elinaikana, mutta vanhemmat eivät välitä vaan kuluttavat samaa tahtia. Jos kokemus on jo lapsena se, että ei meidän tulevaisuudella niin ole väliä, niin kuka siitä jaksaa sitten itsekään kantaa huolta? Tuhon tie oli valittu jo meidän puolesta. Itse tosin olen opiskellut ja käyn töissä, mutten ihmettele, ettei kaikki jaksa vaivautua. Itsekin teen sen vain rahan takia.
T. -97 syntynyt
Minusta tämä on hyvä pointti. Liikaa paasataan lapsille näitä ilmastoasioita sun muuta tuubaa, millä lasten ei pitäisi päätään vaivata. Ei lapset osaa noita asioita ratkaista, eikä pidäkään.
Minun lapsuudessa lapset sai olla lapsia, politiikka sun muut oli aikuisten asioita. Tämä on selvästi muuttunut. Nyt greta näyttää lapsille mallia, miten lasten pitää mennä koululakkoon. Kun ilkeät aikuiset tuhoaa maapallon. Hyi hyi tuhmat vastuuttomat aikuiset.
Liikaa vastuuta ja ahdistusta on lasten niskaan syydetty. Lapset eivät luota aikuisiin enää.
🇺🇦🇮🇱
Mt-ongelmaiset vanhemmat ja koulukiusaaminen. Aikuisiällä jatkuvat vastoinkäymiset, mihin ei voi itse vaikuttaa. työelämän vaativuus ja pätkätyöt orjana vuokrafirmassa. Jatkuva köyhyys vaikka miten tekee työtä. Onhan näitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö ehkä ennemmin kääntää katse yhteiskuntaan ja millaiseksi se on kehitetty. Jokainen ajatteleva ja viisas yksilö voi pahoin tällaisessa menossa. Eli jos voit hyvin tässä yhteiskunnassa, voit kiittää vanhempiasi vähäisistä älynlahjoista.
Kyllä ne pahoinvoivat ovat paremminkin niitä, jotka asettuvat sinne Gaussin käyrän vasempaan puoliskoon. Älykkäät kykenevät sopeutumaan hyvinkin moninlaisiin oloihin eikä tee edes tiukkaa.
Näistä lama-ajan lapsista on kirjoitettu vaikka kuinka. Lapset jätettiin laman jaloissa pärjäämään oman onnensa nojaan. Nyt kerätään sitä satoa.
Heidät kasvattivat talvisodan kokeneet lapset ja heidän omaan lapsuuteensa osui 90-luvun lama.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö ehkä ennemmin kääntää katse yhteiskuntaan ja millaiseksi se on kehitetty. Jokainen ajatteleva ja viisas yksilö voi pahoin tällaisessa menossa. Eli jos voit hyvin tässä yhteiskunnassa, voit kiittää vanhempiasi vähäisistä älynlahjoista.
Yhteiskunta sitä, yhteiskunta tätä. Niin miten oli sen YKSILÖN OMAN VASTUUN kanssa, hä?
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttää kyllä miten etenkin monilla nuorilla naisilla tuntuu olevan paniikkihäiriö ja tietävät kaiken mielialalääkkeistä ja rauhoittavista. En muista, että esim. 90-luvulla olisi ollut tällaista.
90-luvullahan rauhottavia lykättiin lääkäristä säkkikaupalla. Ehkä siksi ei tarvinnut perehtyä, kunhan piipahti lääkäriin hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä malliesimerkki: https://www.vauva.fi/keskustelu/4361153/sosiaalisten-tilanteiden-pelko-…. Piiloudutaan diagnoosin taakse (jota ei tosin edes ole, kun ei uskalla hakeutua hoitoon! :D) eikä oteta mitään vastuuta. Itseä pidetään jotenkin poikkeavan erilaisena (muut pystyvät, minä en) ja odotetaan, että se kuuluisa "joku muu" korjaa asiat. Hyi olkoon.
Täsmälleen. Tosin taitaa olla 2000-luvun tapaus tämä eli vielä pahempi.
Hämmästyttää kyllä miten etenkin monilla nuorilla naisilla tuntuu olevan paniikkihäiriö ja tietävät kaiken mielialalääkkeistä ja rauhoittavista. En muista, että esim. 90-luvulla olisi ollut tällaista.