Miten nämä 90- luvun puolivälissä syntyneet on kasvatettu, kun joka toisella on mielenterveysongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sie oot vaa kateellinen koska he ovat vielä nuoria

Ei nekään mitään niin nuoria enää ole. Kolmekymppisiä.

90-luvun puolivälissä syntynyt on n. 29-24-vuotias. Minkä määritelmän mukaan tuon ikäinen on "kolmekymppinen"? Sitä paitsi vauvapalstamammat ei tätä ehkä ole sisäistäneet, mutta kolmekymppinenkin on nuori..

Ei se syy tietysti ole vanhemmissa, mutta jos vanhempi on siinä rajoilla, että juuri ja juuri pärjää omien olotilojensa kanssa niin lasten kasvattaminen on aika haasteellista.

Vierailija kirjoitti:

Täällä peräänkuulutetaan vastuun ottamista omasta elämästä, resilienssiä ja sisuuntumista. Voisiko joku tarkentaa, mitä näillä konkreettisesti tarkoittaa? Jotenkin noista kommenteista saa sen kuvan, että sillä tarkoitetaan mielenterveysongelmien hoitamatta jättämistä, armottomuutta itseä kohtaan, katkeroitumista ja ylisukupolvisten ongelmien eteenpäin siirtämistä, mutta varmaan tulkitsen väärin.

Tuotahan sillä tarkoitetaan. Kuten ketjussa on jo todettu, vanhemman sukupolven ihmiset eivät tunnista itse traumasta juontuvaa epäsosiaalista käytöstä. Lasta tulisi rankaista vitsalla hakkaamalla koska itse on oppinut kodistaan, että ainoa tapa saada lapsi tottelemaan on väkivalta ja pelolla hallinta. Poikkeuksetta tällainen yksilö myös soveltaa tätä aikuisiin ympärillään, vaikka ei nyrkeillä niin muulla vallankäytöllä kyllä. Mielenterveysongelmia kun ei ole, jos niistä ei puhuta. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä peräänkuulutetaan vastuun ottamista omasta elämästä, resilienssiä ja sisuuntumista. Voisiko joku tarkentaa, mitä näillä konkreettisesti tarkoittaa? Jotenkin noista kommenteista saa sen kuvan, että sillä tarkoitetaan mielenterveysongelmien hoitamatta jättämistä, armottomuutta itseä kohtaan, katkeroitumista ja ylisukupolvisten ongelmien eteenpäin siirtämistä, mutta varmaan tulkitsen väärin.

Minä kyllä tulkitsen tämän niin, että ei pidä uhriutua ja jäädä märehtimään asioita, joille ei mitään voi, vaan elää elämäänsä. Sitä voi samanaikaisesti hoitaa mielenterveysongelmiaan ja olla tuottava yhteiskunnan jäsen. Kun on mielekästä tekemistä ja elää aktiivista elämää töitä tehden, saa onnistumisen kokemuksia ja siten parantaa omanarvontuntoaan. Kun on riittävästi puuhaa, ei ehdi myöskään vatvoa jokaista tuntemusta ja mielenliikahdusta. Jopa monet ammattipsykologit ovat sitä mieltä, että terapia ei automaattisesti ole hyväksi, vaikka olisikin vaikea tausta. Sairaan tai uhrin identiteetti on todella helppo omaksua, sillä jokainen kaipaa hoivaa, mutta mitä vähemmän itseltään vaatii, sitä vaikeampaa on vastoinkäymisistä päästä yli. Ääripäähän voi yhtä hyvin mennä sekä niin, että on itselleen armoton että liiankin armollinen.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 19-vuotias nuori mies (s. 03), ja mun mt-ongelmat ovat syntyneet koulukiusaamisesta ja epäterveestä kasvatuksesta lapsuudessa. Lääkitys on ja psykoterapia takanapäin. Aloitan kohta opinnot ja työhaluja kyllä löytyy, joten tuo aloittajan tekemä yleistys on melko loukkaavaa meitä kohtaan, jotka olemme ilman omaa valintaamme sairastuneet psyykkisesti.

Nämä "vanhan kansan" ihmiset ovat aivan yhtä mt-ongelmaisia kuin me nuoretkin, mutta heidän nuoruudessaan näistä ongelmista ei ole ollut tietoa eikä niistä ole puhuttu missään. Tämä on sitten purkautunut osalla alkoholismina, perheväkivaltana yms. joten he eivät ole yhtään sen terveempiä tai sairaampia kuin me muutkaan.

"mies"

Meidät on kasvattanut sukupolvi joka ei hoitanut ongelmiaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä peräänkuulutetaan vastuun ottamista omasta elämästä, resilienssiä ja sisuuntumista. Voisiko joku tarkentaa, mitä näillä konkreettisesti tarkoittaa? Jotenkin noista kommenteista saa sen kuvan, että sillä tarkoitetaan mielenterveysongelmien hoitamatta jättämistä, armottomuutta itseä kohtaan, katkeroitumista ja ylisukupolvisten ongelmien eteenpäin siirtämistä, mutta varmaan tulkitsen väärin.

Minä kyllä tulkitsen tämän niin, että ei pidä uhriutua ja jäädä märehtimään asioita, joille ei mitään voi, vaan elää elämäänsä. Sitä voi samanaikaisesti hoitaa mielenterveysongelmiaan ja olla tuottava yhteiskunnan jäsen. Kun on mielekästä tekemistä ja elää aktiivista elämää töitä tehden, saa onnistumisen kokemuksia ja siten parantaa omanarvontuntoaan. Kun on riittävästi puuhaa, ei ehdi myöskään vatvoa jokaista tuntemusta ja mielenliikahdusta. Jopa monet ammattipsykologit ovat sitä mieltä, että terapia ei automaattisesti ole hyväksi, vaikka olisikin vaikea tausta. Sairaan tai uhrin identiteetti on todella helppo omaksua, sillä jokainen kaipaa hoivaa, mutta mitä vähemmän itseltään vaatii, sitä vaikeampaa on vastoinkäymisistä päästä yli. Ääripäähän voi yhtä hyvin mennä sekä niin, että on itselleen armoton että liiankin armollinen.

Täsmälleen!

Vierailija kirjoitti:

Meidät on kasvattanut sukupolvi joka ei hoitanut ongelmiaan

Niin on kaikki muutkin sukupolvet. Ei hitto tätä oman erityislaadun ja oman sukupolven poikkeuksellisten vaikeuksien korostamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 19-vuotias nuori mies (s. 03), ja mun mt-ongelmat ovat syntyneet koulukiusaamisesta ja epäterveestä kasvatuksesta lapsuudessa. Lääkitys on ja psykoterapia takanapäin. Aloitan kohta opinnot ja työhaluja kyllä löytyy, joten tuo aloittajan tekemä yleistys on melko loukkaavaa meitä kohtaan, jotka olemme ilman omaa valintaamme sairastuneet psyykkisesti.

Nämä "vanhan kansan" ihmiset ovat aivan yhtä mt-ongelmaisia kuin me nuoretkin, mutta heidän nuoruudessaan näistä ongelmista ei ole ollut tietoa eikä niistä ole puhuttu missään. Tämä on sitten purkautunut osalla alkoholismina, perheväkivaltana yms. joten he eivät ole yhtään sen terveempiä tai sairaampia kuin me muutkaan.

"mies"

Hän kirjoitti "nuori mies", mikä on kyllä ihan sopiva termi. Täysi-ikäinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Meidät on kasvattanut sukupolvi joka ei hoitanut ongelmiaan

Enkä sano tätä tuomiten, mutta sotien arpeittaman sukupolven kasvattamista isovanhemmistani 2/4 oli alkoholisteja, 2/4 omasi kyseenalaisia seksuaalisia mieltymyksiä. Työt ja kotityöt hoitivat toki kunnioitettavan jämptisti ja sisulla.

Vanhempani ovat pitäneet kulissit hyvin pystyssä ja pärjänneet elämässä, en nyt kuitenkaan sanoisi että on aivan kaikki muumit laaksossa kun ollaan perheen kesken omia itsejään.

Minä olen ollut virallisesti masentunut ja terapiaankin mennyt, koska kaikki nämä taakat jäivät sen sukupolven käsiteltäväksi, jolle terapiaan meno ja inhimillinen heikkous oli sallitumpaa. Olen ehkä vähemmän sisukas, jämpti ja ulkoisesti menestynyt. Olen kuitenkin onnellinen. Luulen että minun mahdollisilla lapsillani olisi ainekset vihdoin molempiin, sekä ulkoiseen että sisäiseen hyvinvointiin ja menestykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidät on kasvattanut sukupolvi joka ei hoitanut ongelmiaan

Niin on kaikki muutkin sukupolvet. Ei hitto tätä oman erityislaadun ja oman sukupolven poikkeuksellisten vaikeuksien korostamista.

Olisi kiva jos tekin olisitte vähän harjoittaneet samaa niin ei olisi kaikki menneiden sukupolvien sotkut kasautuneet nykyisille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 19-vuotias nuori mies (s. 03), ja mun mt-ongelmat ovat syntyneet koulukiusaamisesta ja epäterveestä kasvatuksesta lapsuudessa. Lääkitys on ja psykoterapia takanapäin. Aloitan kohta opinnot ja työhaluja kyllä löytyy, joten tuo aloittajan tekemä yleistys on melko loukkaavaa meitä kohtaan, jotka olemme ilman omaa valintaamme sairastuneet psyykkisesti.

Nämä "vanhan kansan" ihmiset ovat aivan yhtä mt-ongelmaisia kuin me nuoretkin, mutta heidän nuoruudessaan näistä ongelmista ei ole ollut tietoa eikä niistä ole puhuttu missään. Tämä on sitten purkautunut osalla alkoholismina, perheväkivaltana yms. joten he eivät ole yhtään sen terveempiä tai sairaampia kuin me muutkaan.

"mies"

Hän kirjoitti "nuori mies", mikä on kyllä ihan sopiva termi. Täysi-ikäinen ihminen.

Ei, vaan kirjoituksen perusteella ei mies. Joko hameväen edustaja tai erittäin naisellinen meis.

Elämänasenne siirtyy lapsille omassa käyttäytymisessä ja asenteissa, muitakin kuin omia lapsia kohtaan. Kyllä lapset vaistoavat vanhempiensa tunnemaailman. Vaikka niitä omia lapsia hellitään ja suojellaan, mutta toisiin ihmisiin suhtaudutaan vihamielisesti, alentuvasti, pelokkaasti jne, siirtyvät myöskin nuo kielteiset asenteet vanhemmilta omaksuttuina lapsille.

Milleniaalina tunnistan kyllä ylitsevuotavan omaan napaan ja omiin tunteisiin keskittymisen, sekä jatkuvan terapiapuheen ja yliavautumisen.

Tunnistan myös menneet sukupolvet, joille kärjistettynä "kunniallinen" lähtö haulikon kanssa oli vaihtoehto ennen ongelmiensa myöntämistä. Sekoilua ja julmaa kasvatusta, masennusta jota ei kutsuttu masennukseksi.

Tulkitsen että nykyinen on vastareaktio aiempaan epäinhimilliseen esittämiseen ja kultainen keskitie hakee vielä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidät on kasvattanut sukupolvi joka ei hoitanut ongelmiaan

Niin on kaikki muutkin sukupolvet. Ei hitto tätä oman erityislaadun ja oman sukupolven poikkeuksellisten vaikeuksien korostamista.

Olisi kiva jos tekin olisitte vähän harjoittaneet samaa niin ei olisi kaikki menneiden sukupolvien sotkut kasautuneet nykyisille

Kyllä ne ongelmat ovat teiltäkin siirtyneet seuraavalle sukupolvelle. Tilastot sen kertovat karusti.

https://www.mediuutiset.fi/uutiset/mll-lasten-ja-nuorten-pahoinvointi-o…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidät on kasvattanut sukupolvi joka ei hoitanut ongelmiaan

Niin on kaikki muutkin sukupolvet. Ei hitto tätä oman erityislaadun ja oman sukupolven poikkeuksellisten vaikeuksien korostamista.

Olisi kiva jos tekin olisitte vähän harjoittaneet samaa niin ei olisi kaikki menneiden sukupolvien sotkut kasautuneet nykyisille

Vihainen ihminen kasvattaa aggressiivisia lapsia

Saaneet mallia Amerikan julkkiksista somen kautta. Luulevat, että friikkiys on normaalia täällä meilläkin.

Toisten traumoilla naureskelu on hyvin lähellä narsismia. Vahvuuteenkin voi sairastua ja se on muistettava, että kaikille koittaa yleensä iän mukana se hetki, kun onkin ns toisten armoilla. Silloin hymy voi hyytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidät on kasvattanut sukupolvi joka ei hoitanut ongelmiaan

Niin on kaikki muutkin sukupolvet. Ei hitto tätä oman erityislaadun ja oman sukupolven poikkeuksellisten vaikeuksien korostamista.

Olisi kiva jos tekin olisitte vähän harjoittaneet samaa niin ei olisi kaikki menneiden sukupolvien sotkut kasautuneet nykyisille

Kyllä ne ongelmat ovat teiltäkin siirtyneet seuraavalle sukupolvelle. Tilastot sen kertovat karusti.

https://www.mediuutiset.fi/uutiset/mll-lasten-ja-nuorten-pahoinvointi-o…

Eli joidenkin vanhusten valituksesta huolimatta emme vieläkään käy tarpeeksi terapiassa ;) toivottavasti saadaan tähän muutos ja lisää henkistä hyvinvointia erityisesti lapsille

Olen syntynyt vuonna 1994 ja ainakin meidän perheessämme painotettiin työn tärkeyttä. Oma tavoite oli aina, että pääsen töihin ja olen taloudellisesti riippumaton kenestäkään. Onneksi sain työpaikan. Eihän tämä helppoa aina ole ollut, mutta se kuuluu elämään.