Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Velat perustelevat lapsettomuuttaan mm. ympäristötekona. Siinä kohdassa ollaan olevinaan niin tiedostavia ja tulevaisuutta ajattelevia. Mutta annas olla, kun puhutaan tulevaisuuden ongelmista Suomen mittakaavassa, niin mikään ei ole ongelma, ei kestävyysvaje, eikä mikään, jo nyt todennettavissa oleva asia. Tästä voimme päätellä, että perussyy lapsettomuuteen on itsekkyys, ei yhtään mikään muu.

Ympäristöteko eli luonnonsuojelullisista syistä ei halua lapsia, koska ihmisiä on jo nyt ihan liikaa maapallolla. Ihminen tuhoaa luontoa ja ympäristöä, eli mitä vähemmän on ihmisiä niin sitä parempi se on ympäristölle.

Miten kestävyysvaje tai esim huoltosuhde liittyy tähän?

Ymmärrän. Silti onko mietitty ihan loppuun asti, eli onko tavoite lopulta, ettei maapallolla ole yhtään ihmistä? Ympäristö kyllä tykkäisi, mutta onko se tärkein aspekti ja aito tavoite? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Velat perustelevat lapsettomuuttaan mm. ympäristötekona. Siinä kohdassa ollaan olevinaan niin tiedostavia ja tulevaisuutta ajattelevia. Mutta annas olla, kun puhutaan tulevaisuuden ongelmista Suomen mittakaavassa, niin mikään ei ole ongelma, ei kestävyysvaje, eikä mikään, jo nyt todennettavissa oleva asia. Tästä voimme päätellä, että perussyy lapsettomuuteen on itsekkyys, ei yhtään mikään muu.

Ympäristöteko eli luonnonsuojelullisista syistä ei halua lapsia, koska ihmisiä on jo nyt ihan liikaa maapallolla. Ihminen tuhoaa luontoa ja ympäristöä, eli mitä vähemmän on ihmisiä niin sitä parempi se on ympäristölle.

Miten kestävyysvaje tai esim huoltosuhde liittyy tähän?

Ymmärrän. Silti onko mietitty ihan loppuun asti, eli onko tavoite lopulta, ettei maapallolla ole yhtään ihmistä? Ympäristö kyllä tykkäisi, mutta onko se tärkein aspekti ja aito tavoite? 

Onhan näitä ympäristöhulluja nykyään, joille ympäristösuojelulliset asiat tuntuu olevan tärkein kriteeri monessakin asiassa.

En nyt oikein ymmärtänyt tuosta viimeistä kysymystä, että mitä sillä tarkoitit. Mutta onko sillä edes väliä muille, mikä kenenkin tärkein aspekti ja aito tavoite on.

Nyt seitsemänkymppisenä olen tyytyväinen ratkaisuuni olla hankkimatta lapsia. On ollut hyvä ja sisältörikas elämä, paljon läheisiä ystäviä ja iloa. Lapsen hankkineet sukulaiset ovat enemmän kuin ilolla ottaneet lastenhoitoavun vastaan jos joskus harvoin olen halunnut lapsiseuraa. Olen myös nähnyt miten suurta huolta ja murhetta, jopa taloudellista vaikeutta lapsista, aikuisikäänkin ehtineistä on ollut. Vain harvalle on itselle ollut heistä iloa. Enemmän on ollut kiittämättömyys maailman palkka, kuten sanotaan. Ja paljonhan lapsiperheiden köyhyyttä valitetaan. Kestävyysvajeesta en ole huolissani, sen verran olen veroja maksanut että eiköhän ne minun kuolemiseeni hoitokodissa riitä vaikka ei olekaan lapsia avustamassa. Hyvä siis näin, ei kaduttavaa omalla kohdallani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.

Synnytysriski-hullu paikalla... Ihmeen monta tykkäystä olet saanut, huolestuttavaa. Surullista että pelkäätte noin paljon täysin luonnollista asiaa. Raskaudet (3) ei olleet minusta erityisen ihanaa aikaa, mutta ei kamalaakaan. Liioittelet ja rankasti, voisit miettiä vielä että miksi. Ei sinun tarvitse lisääntyä, vaikkei olisi mitään perustettakaan.

Mutta valehtelet kun sanot, että _kukaan_ ystävistäsi ei ole selvinnyt ilman pysyviä vaurioita, tai sitten heitä on vain muutama. Oma tuttavapiirini on erittäin laaja, eikä pysyviä vaurioita ole kuin muutamalla. Vai lasketko sellaisiksi löystyneen vatsanahkan? Sitten on jo pinnallista.

Elämä sinänsä on aina riski, mutta ei sitä silti kannata pelkäämään alkaa. 

onnellinen

Miksi olisi ihmeellistä, että joku pelkää luonnollista asiaa?

Moni pelkää kuolemaa vaikka sitä luonnollisempaa asiaa ei ole olemassakaan. Ihmeellistä eikö.

Monet myös pelkäävät joitain eläimiä tai matelijoita, vaikka nekin ovat täysin luonnollisia.

Jopa syöpiä ja muita vakavia sairauksia pelätään. Kaikki nekin ihan luonnollisia.

Sitten on niitä, jotka pelkäävät läheisensä menettämistä. Ihan luonnollista!

Eikö olekin ihmeellistä?

Mutta se on kummallista, että on tarve "pelotella" muitakin. Miksi?

Jos itse pelkää suonikohjuja synnytyksen seurauksena, niin pitääkö kaikkien naisten alkaa pelkäämään niitä ja alkaa veloiksi? Onko maailma sitten parempi, kun kaikki tekee niinkuin tämä yksi palsta-aktiivi?

En pidä hämähäkeistä, mutta en koe tarvetta aivopestä muitakin pelkäämään niitä.

Täh, eihä tuossa ketää yritetä aivopestä. Se on yhden ihmisen kokemus ja syy miksi hän ei halua tehdä lapsia eli vastaus kysyttyyn kysymykseen. Ei siis mikään yleistettävissä oleva asia tai aivopesua. Mikä teitä kommentoijia vaivaa, itse te väännätte asiat ihan päin vastoin mitä on kirjoitettu.

Aivopeseminen on sitä, että spämmää samaa "Kuolemanriski, elinikäiset vammat, en tunne ketään jolla ei olisi pysyviä vaurioita" -mantrojaan kymmenissä eri ketjuissa. Juu tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, samaa on jauhanut vuosia.

Miekin tiiän kolme naista jotka meinasivat kuolla synnytykseen. Yhellä repesi kohtu ja tuli hurjat verenvuodot, joutui leikkuriin paikattavaksi ja teholle toipumaan. Toisella alkoi jokin valtava jälkivuoto pari päivää synnytyksestä, ambulanssilla sairaalaan, leikkuriin joutui myös ja kohtu pois. Kolmas sai keisarileikkauksrssa vakavan verenhukan.

Sitten tunnen kaksi naista joilla tuli pysyvä virtsankarkailu synnytyksistä, heiän ikä alle 30v. Ja yhen tunnen jolla tulehtui keisarinleikkaushaava tosi pahasti ja se on jäänyt kipeäksi ja kiristäväksi. Niin että kylläpä kaikkia kurjia ongelmia voi tulla ja onpi niitä hyvä miettiäkin mitä riskiä on valmis ottamaan.

Kuulostaapa kurjalta, lähipiirilläsi sattunut huonoa tuuriakin =(  Riskejä on ja ne on tärkeä tiedostaa.

Silti edelleen on väärin valehdella, että kaikille käy niin. Itse tunnen satoja (usko pois, olen supersosiaalinen ja verkostoja riittää joka puolelle =) äitejä, suurimmalla osalla kaikki on mennyt hyvin. Muutamilla ollut vakavampiakin tilanteita (tyyliin prosentilla), mut Suomessa niistä onneksi selvitään hyvin. Lähinnä kärsitään virtsankarkailusta, mutta se on seikka joka lisääntyy iänkin perusteella, eli osalle veloistakin tulee sitä vaivaa vanhentuessaan. 

Mulle tuli jo lapsena sellainen ajatus etten halua lapsia. Ajan myötä tälle päätökselle on kerääntynyt enemmän ja enemmän perusteluja ja minun onkin vaikea keksiä pätevää syytä olla eri mieltä. En vieläkään halua lapsia, haluan olla riippumaton ja vastuussa vain itselleni ja itsestäni. Yksi tärkeä syy on myös se että olen itse lapsesta asti kokenut tämän elämän ja maailman niin hankalaksi etten pidä empaattisena enkä loogisena ajatuksena että tuottaisin tänne vielä jonkun uuden ihmisen, mutta pidän avoimena sitä mahdollisuutta että voin halutessani ruveta tukivanhemmaksi tai muutoin tukea jonkun tarvitsevan kasvua. Täällä on jo valmiiksi paljon lapsia. Jonkin verran olen joutunut henkisesti taistelemaan viettejäni vastaan, jossain kohtaa havaitsin lisääntymisen tarpeen olevan minussa ja nostavan päätään kun ikää alkoi tulla, ja surin että "menetän" lapsen, jota en aio koskaan synnyttää. Se oli odottamatonta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Velat perustelevat lapsettomuuttaan mm. ympäristötekona. Siinä kohdassa ollaan olevinaan niin tiedostavia ja tulevaisuutta ajattelevia. Mutta annas olla, kun puhutaan tulevaisuuden ongelmista Suomen mittakaavassa, niin mikään ei ole ongelma, ei kestävyysvaje, eikä mikään, jo nyt todennettavissa oleva asia. Tästä voimme päätellä, että perussyy lapsettomuuteen on itsekkyys, ei yhtään mikään muu.

Ympäristöteko eli luonnonsuojelullisista syistä ei halua lapsia, koska ihmisiä on jo nyt ihan liikaa maapallolla. Ihminen tuhoaa luontoa ja ympäristöä, eli mitä vähemmän on ihmisiä niin sitä parempi se on ympäristölle.

Miten kestävyysvaje tai esim huoltosuhde liittyy tähän?

Ymmärrän. Silti onko mietitty ihan loppuun asti, eli onko tavoite lopulta, ettei maapallolla ole yhtään ihmistä? Ympäristö kyllä tykkäisi, mutta onko se tärkein aspekti ja aito tavoite? 

Onhan näitä ympäristöhulluja nykyään, joille ympäristösuojelulliset asiat tuntuu olevan tärkein kriteeri monessakin asiassa.

En nyt oikein ymmärtänyt tuosta viimeistä kysymystä, että mitä sillä tarkoitit. Mutta onko sillä edes väliä muille, mikä kenenkin tärkein aspekti ja aito tavoite on.

Mietin, että onko oikeasti jonkun (Linkolan lisäksi) tärkein aspekti, että luonto voi hyvin, vaikka se sitten tarkoittaisi ihmiskatoa, ja onko tavoite se, ettei ihmisiä saa olla maapallolla ollenkaan? Koska siihenhän tämä logiikka vie, kun tarkemmin miettii. Siis jos jokainen synnytysikäinen nainen ajattelee, ettei voi lisääntyä luonnon vuoksi. Vai luotetaanko, ettei näitä mieti kuin länsimaalaiset hyväosaiset?

Ihan vain se, etten halua lapsia. Samaan tapaan kuin en halua syödä maksalaatikkoa tai ostaa punaisia vaatteita. En vain halua. Vanhemmilleni riittää, että olen onnellinen. 

Jännää miten ne äidiksi tulleet tässäkin ketjussa, siis nyt on hyvä tajuta, että lasten saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys nykyään. Ne jotka eivät saa lasta, eivät saa. Ja se suru on mielessä joka ikinen päivä. 

Mutta sitä olin sanomassa, että ne onnekkaat, joilla lapsia on, tuntuvat olevan hyvin vaivaantuneita niiden asioista, joilla ei ole lapsia. Miksi? 

Vituukx kuuluu kellekään.

Ei kuulu teille.

Miksi kertoisin tälle paska palstalle.

Ihan minun päätös elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Jännää miten ne äidiksi tulleet tässäkin ketjussa, siis nyt on hyvä tajuta, että lasten saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys nykyään. Ne jotka eivät saa lasta, eivät saa. Ja se suru on mielessä joka ikinen päivä. 

Mutta sitä olin sanomassa, että ne onnekkaat, joilla lapsia on, tuntuvat olevan hyvin vaivaantuneita niiden asioista, joilla ei ole lapsia. Miksi? 

Osalla äideistä ei ole mitään muuta elämää kuin ne lapset ja siksi he eivät pysty ymmärtämään, että ihminen voi elää ihan täysipainoista elämää ilman lapsiakin. Silloin pitää vain keskittyä omaan elämään eikä elää lasten kautta niin kuin nämä "miksi et halua lapsia" äidit tekevät. 

Eipä mennä kenenkään henkilökohtaisuuksiin.

Vai täällä moukat odotatte kieli pitkällä vastauksia. Vetäkää käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Velat perustelevat lapsettomuuttaan mm. ympäristötekona. Siinä kohdassa ollaan olevinaan niin tiedostavia ja tulevaisuutta ajattelevia. Mutta annas olla, kun puhutaan tulevaisuuden ongelmista Suomen mittakaavassa, niin mikään ei ole ongelma, ei kestävyysvaje, eikä mikään, jo nyt todennettavissa oleva asia. Tästä voimme päätellä, että perussyy lapsettomuuteen on itsekkyys, ei yhtään mikään muu.

Ympäristöteko eli luonnonsuojelullisista syistä ei halua lapsia, koska ihmisiä on jo nyt ihan liikaa maapallolla. Ihminen tuhoaa luontoa ja ympäristöä, eli mitä vähemmän on ihmisiä niin sitä parempi se on ympäristölle.

Miten kestävyysvaje tai esim huoltosuhde liittyy tähän?

Ymmärrän. Silti onko mietitty ihan loppuun asti, eli onko tavoite lopulta, ettei maapallolla ole yhtään ihmistä? Ympäristö kyllä tykkäisi, mutta onko se tärkein aspekti ja aito tavoite? 

Onhan näitä ympäristöhulluja nykyään, joille ympäristösuojelulliset asiat tuntuu olevan tärkein kriteeri monessakin asiassa.

En nyt oikein ymmärtänyt tuosta viimeistä kysymystä, että mitä sillä tarkoitit. Mutta onko sillä edes väliä muille, mikä kenenkin tärkein aspekti ja aito tavoite on.

Mietin, että onko oikeasti jonkun (Linkolan lisäksi) tärkein aspekti, että luonto voi hyvin, vaikka se sitten tarkoittaisi ihmiskatoa, ja onko tavoite se, ettei ihmisiä saa olla maapallolla ollenkaan? Koska siihenhän tämä logiikka vie, kun tarkemmin miettii. Siis jos jokainen synnytysikäinen nainen ajattelee, ettei voi lisääntyä luonnon vuoksi. Vai luotetaanko, ettei näitä mieti kuin länsimaalaiset hyväosaiset?

On muyten eri asia, ettei voi lisääntyä luonnon vuoksi kuin ettei halua.

Mutta siis mitä väliä? Miksi ylipäätään ihmisiä edes pitäisi olla maapallolla, mihin niitä tarvitaan? Mitä sen on väliä, jos vaikka 200 tai 500 vuoden päästä ihmiset olisikin kuolleet sukupuuttoon?

Esim minä yleisesti ottaen pidän ja arvostan enemmän eläimiä kuin ihmisiä. Mulle aivan se ja sama, jos vaikka lentokone syöksyy maahan tappaen samalla satoja ihmisiä. Mutta jos sen maahansyöksyn seurauksena kuolee viattomia metsäneläimiä, niin kyllä minä enemmän suren niitä eläimiä kuin ihmisiä. Samoin esimerkiksi hirvikolarit. Enemmän suren siinä mennyttä hirveä kuin perhettä. Noin niin kuin yleisesti ottaen. Tähän on ihan turha tulla kenenkään viisastelemaan, entäs jos onkin joku oma läheinen siinä tms. Rakkaitaan ja läheisiä sekä elämässään hyvällä tavalla läsnäolleita ihmisiä nyt varmasti jokainen suree.

Vierailija kirjoitti:

Jännää miten ne äidiksi tulleet tässäkin ketjussa, siis nyt on hyvä tajuta, että lasten saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys nykyään. Ne jotka eivät saa lasta, eivät saa. Ja se suru on mielessä joka ikinen päivä. 

Mutta sitä olin sanomassa, että ne onnekkaat, joilla lapsia on, tuntuvat olevan hyvin vaivaantuneita niiden asioista, joilla ei ole lapsia. Miksi? 

Yhä edelleen rautalangasta: "Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?" Eikö aukea?

Miksi ihmeessä oman mielensä mukaiset vapaasti valitut mieluisimmat valinnat tuottaisivat koskaan surua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskaus ja synnytys ovat liian suuri riski ja rasite keholle. Ällöttää ajatuskin olla raskaana ja vielä enemmän riskejä on synnytyksessä. Haluan itse päättää kehostani enkä rikkoa sitä tarkoituksella. Pidän suurena huijauksena kun raskaudesta ja synnytyksestä puhutaan naisille ihanana aikana. Minua ei ku**teta. Olen seurannut vierestä niin monta hankalaa raskautta ja vielä hankalampaa synnytystä jotta minua ei moiseen hommaan saa ryhtymään. Kuka haluaa vapaaehtoisesti ottaa kuolemanriskin ja loppuiän vammat? Kukaan ystävistäni tai sukulaisista ei ole selvinnyt synnytyksestä ilman pysyviä vaurioita.

Synnytysriski-hullu paikalla... Ihmeen monta tykkäystä olet saanut, huolestuttavaa. Surullista että pelkäätte noin paljon täysin luonnollista asiaa. Raskaudet (3) ei olleet minusta erityisen ihanaa aikaa, mutta ei kamalaakaan. Liioittelet ja rankasti, voisit miettiä vielä että miksi. Ei sinun tarvitse lisääntyä, vaikkei olisi mitään perustettakaan.

Mutta valehtelet kun sanot, että _kukaan_ ystävistäsi ei ole selvinnyt ilman pysyviä vaurioita, tai sitten heitä on vain muutama. Oma tuttavapiirini on erittäin laaja, eikä pysyviä vaurioita ole kuin muutamalla. Vai lasketko sellaisiksi löystyneen vatsanahkan? Sitten on jo pinnallista.

Elämä sinänsä on aina riski, mutta ei sitä silti kannata pelkäämään alkaa. 

onnellinen

Miksi olisi ihmeellistä, että joku pelkää luonnollista asiaa?

Moni pelkää kuolemaa vaikka sitä luonnollisempaa asiaa ei ole olemassakaan. Ihmeellistä eikö.

Monet myös pelkäävät joitain eläimiä tai matelijoita, vaikka nekin ovat täysin luonnollisia.

Jopa syöpiä ja muita vakavia sairauksia pelätään. Kaikki nekin ihan luonnollisia.

Sitten on niitä, jotka pelkäävät läheisensä menettämistä. Ihan luonnollista!

Eikö olekin ihmeellistä?

Mutta se on kummallista, että on tarve "pelotella" muitakin. Miksi?

Jos itse pelkää suonikohjuja synnytyksen seurauksena, niin pitääkö kaikkien naisten alkaa pelkäämään niitä ja alkaa veloiksi? Onko maailma sitten parempi, kun kaikki tekee niinkuin tämä yksi palsta-aktiivi?

En pidä hämähäkeistä, mutta en koe tarvetta aivopestä muitakin pelkäämään niitä.

Täh, eihä tuossa ketää yritetä aivopestä. Se on yhden ihmisen kokemus ja syy miksi hän ei halua tehdä lapsia eli vastaus kysyttyyn kysymykseen. Ei siis mikään yleistettävissä oleva asia tai aivopesua. Mikä teitä kommentoijia vaivaa, itse te väännätte asiat ihan päin vastoin mitä on kirjoitettu.

Aivopeseminen on sitä, että spämmää samaa "Kuolemanriski, elinikäiset vammat, en tunne ketään jolla ei olisi pysyviä vaurioita" -mantrojaan kymmenissä eri ketjuissa. Juu tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, samaa on jauhanut vuosia.

Miekin tiiän kolme naista jotka meinasivat kuolla synnytykseen. Yhellä repesi kohtu ja tuli hurjat verenvuodot, joutui leikkuriin paikattavaksi ja teholle toipumaan. Toisella alkoi jokin valtava jälkivuoto pari päivää synnytyksestä, ambulanssilla sairaalaan, leikkuriin joutui myös ja kohtu pois. Kolmas sai keisarileikkauksrssa vakavan verenhukan.

Sitten tunnen kaksi naista joilla tuli pysyvä virtsankarkailu synnytyksistä, heiän ikä alle 30v. Ja yhen tunnen jolla tulehtui keisarinleikkaushaava tosi pahasti ja se on jäänyt kipeäksi ja kiristäväksi. Niin että kylläpä kaikkia kurjia ongelmia voi tulla ja onpi niitä hyvä miettiäkin mitä riskiä on valmis ottamaan.

Kuulostaapa kurjalta, lähipiirilläsi sattunut huonoa tuuriakin =(  Riskejä on ja ne on tärkeä tiedostaa.

Silti edelleen on väärin valehdella, että kaikille käy niin. Itse tunnen satoja (usko pois, olen supersosiaalinen ja verkostoja riittää joka puolelle =) äitejä, suurimmalla osalla kaikki on mennyt hyvin. Muutamilla ollut vakavampiakin tilanteita (tyyliin prosentilla), mut Suomessa niistä onneksi selvitään hyvin. Lähinnä kärsitään virtsankarkailusta, mutta se on seikka joka lisääntyy iänkin perusteella, eli osalle veloistakin tulee sitä vaivaa vanhentuessaan. 

Kukaan ei ole edelleenkään sanonut, että kaikille kävisi niin! Lakkaa jo valehtelemasta ja jankkaamasta täällä.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännää miten ne äidiksi tulleet tässäkin ketjussa, siis nyt on hyvä tajuta, että lasten saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys nykyään. Ne jotka eivät saa lasta, eivät saa. Ja se suru on mielessä joka ikinen päivä. 

Mutta sitä olin sanomassa, että ne onnekkaat, joilla lapsia on, tuntuvat olevan hyvin vaivaantuneita niiden asioista, joilla ei ole lapsia. Miksi? 

Yhä edelleen rautalangasta: "Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?" Eikö aukea?

Miksi ihmeessä oman mielensä mukaiset vapaasti valitut mieluisimmat valinnat tuottaisivat koskaan surua?

Aloituksessa oli myös tämä kysymys:

"Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?"

Eri

Lapsettomat. Älkää vastatko tähän paska ketjuun enää mitään. Näille on turha puhua.