Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Teen töitä 24h oman sairauteni kanssa. En jaksa lisää passattavia, töissäkin pitää käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ajatelleet, että teidän kehitys ihmisenä jää kesken, koska teillä ei ole lapsia? Näin väistämättä nimittäin tapahtuu.

Perustelisitko? Entä jos haluaa kehittyä jossain muussa kuin paskavaippojen vaihdossa ja HopLop-kahvittelijana?

Lähinnä nyt tarkoitin henkistä kehitystä ja vastauksesi on oiva esimerkki kesken jääneestä kehityksestä.

Henkistä kehitystä minäkin tarkoitin. Sinä et perustellut.

Mitä on "henkinen kehitys"?

Henkinen kehitys on henkistä kehitystä, amebalta sitä ei tietenkään voi odottaa tai edes perusymmärrystä.

Pieni lapsikin osaa perustella sanomansa paremmin kuin sinä. :D Milläköhän tasolla mahdoit olla kehityksessä ennen kuin lisäännyit.

En ole koskaan tuntenut halua saada lapsia.

En pidä lapsista, en osaa olla niiden kanssa. Minua ei kiinnosta lapset eikä heidän juttunsa.

Minua ei myöskään kiinnosta perhe-elämä, ei sitten yhtään! Viihdyn yksin ja nautin vapaudestani. En jaksa kuunnella meteliä töiden jälkeen.

Iso syy on myös se, että rakastan matkustaa ympäri maailmaa. En missään nimessä tyytyisi vuosittaiseen Kanarianmatkaan perhehotellissa.

Siinäpä se, yksinkertaista. On sekä itseni että niiden syntymättömien lasten etu, että en ole niitä hankkinut =D

Olen halunnut äidiksi jo pienestä asti ja hoivavietti on vahva. Sitä mukaa kun järkeä kertyi, tajusin kuitenkin rajallisuuteni ja sen tuomat riskit lapsen kehitykselle. Samaan aikaan maailma muuttui (ja muuttuu) yhä hullummaksi ja kaikki vaikeutuu koko ajan. Olisin ihan hirveän itsekäs, jos yrittäisin siitä huolimatta saada lapsen, koska _mä_ haluan. Äitini oli pettynyt kuullessaan päätöksestä, mutta onneksi myös viisas. Isän ajatuksista en tiedä. Päätös oli ja on edelleen tosi kipeä. Mun lapseni olisi kuitenkin ansainnut parasta, ihan kuten kaikki lapset ansaitsisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?"

Entäs te, jotka haluatte lapsia, niin mikä siihen on syynä?

Miksi täytyy sopia kaavoihin? Koska kaikkien on oltava samanlaisia. Eikö ole hyvä, että ihmiset ovat erilaisia? Miksi pitäisi haluata lapsia? Koska se on normaalia? Ehkä normaali on juuri se, joka ei halua lapsia. Kuka voi sanoa, mikä on normaalia. Synnyttä jatkuvasti lisää ja lisää riesää yhteiskunnalle kuin eläimet? Mitä sivistyneempi yhteiskunta, sitä vähemmän lapsia. Jos sinulla on lapsia, sinun pitäisi olla arvokas vanhempi, jos se tarkoittaa arvokkaiden jälkeläisten kasvattamista itsellesi ja koko yhteiskunnalle. Kaikki te, joilla on monta lasta, oletteko te arvokkaita ja annatteko te lapsillenne hyvän moraalisen perustan elämää varten?

Mitä sivistyneempi yhteiskunta, sitä vähemmän lapsia.

Niin on. Ota maailmankartta eteen ja todella niin on.

Juuri  sillä tavalla.

Pidän lapsia epäkiinnostavina ja yleisesti ottaen rasittavina.

Eikö se yksi frendien näyttelijä ollut aivan onneton, kun ei ollut lapsia tullut hankittua ja nyt oli aika ohi.

Vierailija kirjoitti:

Mahtaako historia tuntea yhtään onnellista, vanhaa, lapsetonta naista? Ei tule heti mieleen.

Heitä löytyy varmasti TASAN yhtä monta, kuin lapsen hankkineita naisia!!!!

Kiitos että sain lapsen .

Minä pidän paljon lapsista ja hoidan mielelläni esimerkiksi sisarusteni lapsia. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, etten kaipaa omia. Vaikka lasten hoitaminen muutaman tunnin tai koko päivänkin onnistuu ja on ihan mukavaakin, en tiedä, haluaisinko kaitsea heitä kokopäiväisesti vuosien ajan. Siinä on kuitenkin iso vastuu. Toinen syy on pinnallinen, mutta pelkään raskautta ja synnytystä ja niiden aiheuttamia pysyviä muutoksia kehossa.

Joo, ei minulla ole mitkään jalot, vaan aika itsekkäät syyt olla hankkimatta lapsia, mutta miksi pitäisikään olla? Usein myös syyt lasten hankkimiseen ovat pohjimmiltaan itsekkäitä.

Miksi miehetkään eivät halua lapsia?

Pelkään raskaaksi tulemista tulemista ja synnytystä. Lisäksi kannan perinnöllistä sairautta ja näen omassa suvussani seurauksia siitä, mitä tapahtuu jos isä- tai äitisuhde on mennyt pieleen.

En yksinkertaisesti halua tuoda maailmaan ihmistä, jonka hyvinvointia en taata ja valitettavasti maailman meno ei ole helpottumaan päin.

Nuorena iski maailmantuska ja ajattelin, etten halua lisätä maapallon väestöräjähdystä omalta osaltani yhtään.

Sitten nuorena aikuisena lapset eivät olleet mielessäkään, aihe ei kiinnostanut. Parisuhteen löydyttyä tuli ensin kiireinen ura ja sitten muutamaksi vuodeksi terveyshuolia, juuri siinä iässä, kun ystävät lisääntyivät. Lapsiasia joskus käväisi mielessä, mutta vain pienenä haikeutena niin, että näin se elämä on mennyt. Toivetta lapsesta, saatikka surua sen puutteesta, en kokenut.

Näin jälkikäteen 45-vuotiaana olen tyytyväinen tilanteeseen. Ei meillä olisi ollut edes järkeviä turvaverkkoja projektiin, kun kummallakaan meistä ei ole perhettä elossa. Lapsista olisi tullut yksinäisiä ja juurettomia ihan ilman sukua, ja me olisimme olleet tosi yksin lapsenhoidon kanssa. Olemme tulleet aina taloudellisesti toimeen, mutta vain suu säkkiä myöden, joten vanhempainvapaat jne. olisivat ajaneet nopsaan ahdinkoon, etenkin, kun minä naisena tienaan huomattavasti enemmän kuin hyvin pienipalkkainen mieheni. 

Lisäksi taustalla on vaikuttanut varmasti myös muutama asia: Ensinnäkin huoli terveydenhuoltomme tilasta. En koe saaneeni turvallista hoitoa terveysongelmissani, joten terveydenhuollon varaan laskeminen raskaudessa ja synnytyksessä on ollut myös pelottava ajatus, etenkin, koska kohdallani riskejä on enemmän kuin normaalisti. Lisäksi olen aina kaivannut ympärilleni paljon rauhaa ja yksinolo on minulle erittäin tärkeä keino ladata akkuja. Kolmantena perinteinen äidin rooli tuntuu rajoittavalta ja ahdistavalta, ja yhteiskunnan odotukset kovin stereotyyppisiltä.

Ei siellä vaakakupissa ole siis juuri lapsensaantiin houkuttelevia tekijöitä ollut. Olisi ihana nähdä oman jälkikasvun kasvavan ja oppivan uusia asioita, nähdä mieheni ja minun perimän yhdistyvän ja luovan jotain uutta. Ja se, ettei sukulinjamme olisi geneettisesti kuollut. Isoja asioita nekin kaikki, mutta jäivät nyt tässä elämässä toiseksi kuitenkin.

Li

Vierailija kirjoitti:

Kiitos että sain lapsen .

mitä ostit Alkosta?

En koskaan tuntenut mitään halua hankkia lapsia, ei vauva kuumetta. En erityisesti pidä lapsista, huonoja kokemuksia omasta lapsuudesta. Nuorena aikuisena oli sellainen ehkä ajatus olemassa, jos olisin löytänyt sen herra oikean, mutta sitä ei tapahtunut. 30 vuotiaana ajatus lapsettomuudesta vahvistui. 

Äiti ois kai halunnut mummoksi, mutta en ajatellut asiaa hänen kannaltaan. Ois tehnyt mulle siskon tai veljen, ois ollut juomatta, ois ollut parempi äiti. Isän puolen sukuun ei juuri mitään yhteyksiä. Isäkin jäi etäiseksi. 

Koska olen YH äidin ainut lapsi en halunnut missään nimessä sitä samaa paskaa omalle lapselle. Lapsi tarvitsee kaksi aikuista jokapäiväiseen elämään ja vakautta elämään. Ja mielellään myös sisaruksia. 

Miksi naisten pitää niitä syitä edes muille jaella?

Olis maailman kamalinta viettää perhe-elämää ja vielä kamalampaa olla YH!!!!!

Sinä se perustelu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, että miksi en halunnut ratkaisua, jossa ensin romutan fyysisen terveyteni, toosani ja ulkonäköni raskauden ajan, sitten pääsen kokemaan kipuja jollaisia kenenkään ei missään muussa tilanteessa oleteta kestävän tajuissaan, menetän mahdollisesti virtsan- ja ulosteenpidätyskykyni ja saan trauman, sitten haahuilen n. vuoden verran univelkaisena zombina kotona, minkä jälkeen haastetasoa nostetaan niin että pitäisi hoitaa vielä palkkatyökin samalla. Ja tähän projektiin menee sitten kaikki rahat, aika ja energia seuraavien 18 vuoden ajan. En tiedä, miksi en ole tätä loistodiiliä valinnut.

Ajattele äitiparkaasi, joka koki kaiken tuon ja palkinnoksi sai pelkkää roskaa. 

Vaikka meidän äidit koki tuon, se ei tee meistä velvollisia läpikäymään samaa.

Ei tietenkään, eikä teistä siihen olisikaan. 

URA: yritys, jossa koko elämäni työskentelin meni konkurssiin/myytiin ulkomaille. Siellä opin käyttämään firman sisäistä ATK-järjestelmää. Se ei muualla ole käytössä, joten tarpeeton taito. Ammattinimike, joka minulla oli, on muutettu toisen nimiseksi. Eläköityneet työkaverini touhuavat omien lasten lastensa kanssa, heillä ei ole aikaa minulle. Elämästä ei jäänyt mitään käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.

Ehkäpä sellaiset ihmiset ketkä eivät halua lapsia eivät lasten arvoisia olekaan.

Useimmat kun ovat minä-minä tyyppejä eivätkä itsekkyyden vuoksi ole sopivia vanhemmaksi?

Ehkäpä sellaiset ihmiset ketkä haluavat  lapsia,  eivät lasten arvoisia olekaan.

Useimmat kun ovat minä-minä tyyppejä eivätkä itsekkyyden vuoksi ole sopivia vanhemmaksi, mutta itsekkyden vuoksi kuitenkin teit lapsia, koska lapsissa jatkuu sinun elämäsi - eikö ole aika itsekkästä. Muuten: ei jatku lapsissa elämäsi, se on vain kuvitelmasi.