Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

En tiedä, en vain halua. Ei kiinnosta äitiys, miksi siihen pitäisi olla joku erityinen syy?

Äiti ymmärtää tai ainakin esittää ymmärtävänsä, isän kanssa asia ei ole tullut puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehetkään eivät halua lapsia?

Jos tähän palstaan uskominen on, niin siksi koska pelkäävät valtavasti elatusmaksuja. No ei, vakavasti ottaen, ehkä miehetkin ovat tajunneet jo aikapäiviä sitten, ettei lasten tekeminen ole mitenkään pakollista, vaikka kuinka joku painostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, että miksi en halunnut ratkaisua, jossa ensin romutan fyysisen terveyteni, toosani ja ulkonäköni raskauden ajan, sitten pääsen kokemaan kipuja jollaisia kenenkään ei missään muussa tilanteessa oleteta kestävän tajuissaan, menetän mahdollisesti virtsan- ja ulosteenpidätyskykyni ja saan trauman, sitten haahuilen n. vuoden verran univelkaisena zombina kotona, minkä jälkeen haastetasoa nostetaan niin että pitäisi hoitaa vielä palkkatyökin samalla. Ja tähän projektiin menee sitten kaikki rahat, aika ja energia seuraavien 18 vuoden ajan. En tiedä, miksi en ole tätä loistodiiliä valinnut.

Ajattele äitiparkaasi, joka koki kaiken tuon ja palkinnoksi sai pelkkää roskaa. 

Vaikka meidän äidit koki tuon, se ei tee meistä velvollisia läpikäymään samaa.

Ei tietenkään, eikä teistä siihen olisikaan. 

Haluatko toisen kepin tueksi tai peräti pyörätuolin? Trollaus vaatii muutakin kuin ontumista. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein syy lapsettomuuteeni on se että en enää usko miesten kykyyn rakastaa naista, enkä halua olla yksinhuoltajakaan. Voi olla, että olen lukenut liikaa tätä palstaa.

Ehkäpä sellaiset ihmiset ketkä eivät halua lapsia eivät lasten arvoisia olekaan.

Useimmat kun ovat minä-minä tyyppejä eivätkä itsekkyyden vuoksi ole sopivia vanhemmaksi?

Kyllä se taitaa olla enemmän niin että ne lapsia tekevät ja tehneet ovat niitä minäminä-tyyppejä kuin lapsettomat. Ainakin nykyisin kersat saa tehdä lähes mitä hyvänsä koska eihän MEIDÄN pikku-perttiä voi kieltää tai edes ohjeistaa toimimaan muita huomioivalla tavalla. Ja lastenvaunumammat jyrää rinnakkain tuolla teillä muut kulkijat surutta alleen ja kyllä nousee huuto jos yrittää pyytää tilaa päästä ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehetkään eivät halua lapsia?

Jos tähän palstaan uskominen on, niin siksi koska pelkäävät valtavasti elatusmaksuja. No ei, vakavasti ottaen, ehkä miehetkin ovat tajunneet jo aikapäiviä sitten, ettei lasten tekeminen ole mitenkään pakollista, vaikka kuinka joku painostaisi.

Ei kovin moni mies taida lopulta kovin palavasti niitä lapsia haluta, vaan niitä tulee, koska rouva haluaa. Miehillä se tarkan takarajan puuttuminen hedelmällisyyden suhteen tekee sen että niiden ei tarvitse erityisen ankarasti ajatella koko asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, että miksi en halunnut ratkaisua, jossa ensin romutan fyysisen terveyteni, toosani ja ulkonäköni raskauden ajan, sitten pääsen kokemaan kipuja jollaisia kenenkään ei missään muussa tilanteessa oleteta kestävän tajuissaan, menetän mahdollisesti virtsan- ja ulosteenpidätyskykyni ja saan trauman, sitten haahuilen n. vuoden verran univelkaisena zombina kotona, minkä jälkeen haastetasoa nostetaan niin että pitäisi hoitaa vielä palkkatyökin samalla. Ja tähän projektiin menee sitten kaikki rahat, aika ja energia seuraavien 18 vuoden ajan. En tiedä, miksi en ole tätä loistodiiliä valinnut.

Ja ihan milloin tahansa kotonta poistuessa voit joutua liikenneonnettomuuteen ja menettää fyysisen terveytesi, ulkonäkösi, ulosteenpidätyskykysi, yöunesi kipujen takia, ehkä työkykysikin ja mitä muuta luettelit. Jos tulet kerran raskaaksi, otat yhden kerran riskin. Jos poistut joka päivä kotoa, otat riskin joka päivä.

Siis mulle on ihan sama kuka haluaa lapsia ja kuka ei, täysin jokaisen oma asia, mutta nuo perustelusi ovat melkeinpä lapsellisia.

Loistava esimerkki siitä, kuinka vapaaehtoisesti lapsettoman perustelut eivät riitä eivätkä ole hyväksyttäviä, pakko on jankata vastaan.

Niin ja tuohon jankkaamiseenhan voisi helposti todeta että jos arkinen elämä itsessään on jo noin vaarallista, niin miksi lisätä riskiä vielä hankkiutumalla raskaaksi. Etenkin kun lopputulos voi olla keskenmeno, lapsen saanti ei ole mitenkään taattua.

No, minä ihmettelen,miksi ylipäätään kukaan haluaa lapsia, etenkään nykyisessä sekavassa maailmantilanteessa.

Pidän lapsista, mutta koin jo hyvin nuorena vahvana sen, ettei minun tarvitse saada asioita, mitä muilla on. Elän omaa elämääni ja jätän eri arvoon ihmiset, jotka odottavat minun elävän heidän toivomaansa elämää.

Ja ei, vanhempani eivät odota lapsenlapsia. Olemme asiasta keskustelleet. He toivovat vain, että pysyn terveenä ja elän itsenilaista elämää. Niin hekin ovat tehneet niin ole tarvinnut minulta vaatia sitä enää. Mielestäni se, jos mikä on itsekästä, että vaatii lastaan elämään ja täyttämään omia tarpeitaan. Valitettavasti näin osa toimii.

Niin on!! Hyvin surullista! Ei asoita voi noin yleistää! Jokaisella mielipiteensä, mutta suurin osa kommentoijista tarvitsi terapeuttista keskusteluapua! Sain juuri oman lapsen 37-vuotiaana ihanan aviomieheni kanssa, jonka tapasin viitisen vuotta sitten! Sitä ennen en halunnut lapsia ja synnytyskin pelotti, niin se mieli muuttuu! Elämäni paras päätös ollut ja elämäni parasta aikaa tämä niin raskas vauva-arki!!😂

Vierailija kirjoitti:

Oletteko ajatelleet, että teidän kehitys ihmisenä jää kesken, koska teillä ei ole lapsia? Näin väistämättä nimittäin tapahtuu.

Jotkut ovat jo valmiiksi kehittyneempiä kuin toiset. Ja aika paljon tiedän lasten vanhempia joita ei voinut koskaan sanoa kovinkaan kehittyneiksi ihmisiksi. Eivätkä enää kehity, koska ovat vaihtaneet hiippakuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, että sellainen ihminen, jolla on itsellään ollut ongelmallinen lapsuus, ei halua lapsia.

Itsekin sellainen. Tein kyllä lapsia miehen toiveen vuoksi. Nyt lapset aikuisia ja ajattelen epäonnistuneeni äitinä.

Voi kapeakatseinen putkiaivo kun ne syyt ovat moninaisia molempiin suuntiin. Kaikki eivät myöskään tanssi kulloisenkaan kumppaninsa pil(l)in mukaan vastoin omaa tahtoaan ja marttyyrina kynnysmattona uhraudu.

Minäkään en usko, että kukaan täydellisen lapsuuden omaava ei haluaisi omia lapsia.

Mulla oli kyllä loistava lapsuus kaikilla mittareilla. Muistan silti jo lukiolaisena ajatelleeni, että pitäisikö tässä oikeasti jonkun miehen kanssa mennä naimisiin ja olla yhteisten lasten äitinä, elää perheenä, mitä ihmettä? Se ei ollut luontevaa eikä edelleenkään ole, vaikka naisellinen muuten olenkin.

Äitiys yksinään tai kaverin kanssa olisi tavallaan luontevaa, mutta taloudellisesti ja tuen osalta liian hankalaa. Romanttinen rakkaus ja äitiys saman miehen lapsille on aina tuntunut epäluonnolliselta yhtälöltä.

Vapaalle sielulle äitiys on ristiriitaa täynnä. Vapaalle sielulle miehenä taas ihan toinen juttu.

Ettekö te katsoneet sitä englantilaista sarjaa, suurperheen maalaiselämää? Aivan upea perhe ja elämä heillä. 9:n lapsensa se ihana äiti taisi synnyttää siinä olohuoneen lattialla takkatulen lämmössä, kun muu perhe nukkui. Ei synnyttäminen nyt niin vaikeaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin voisin vastata siihen, että miksi halusin koko pienen ikäni 4 lasta ja nyt tänä vuonna 1-2 saattaisi sittenkin ihan hyvin riittää. Työelämä on todella epävarmaa ja kouluttautumalla ei siltikään välttämättä saada alan töitä. Kaikki on todella kallista, erittäin kallista. Olisi todella kamalaa, jos mies jättäisi tai joutuisin huolehtimaan lapsista yksin, ei olisi omaa elämää ollenkaan. Yhden kanssa pärjää aina mielestäni, oli tilanne mikä tahansa ja se on turvallinen lapsi luku tässä maailmantilanteessa. Nii ja lapsien saatua naisen ura menee alamäkeen yleisesti ottaen, en halua olla koskaan olla täysin miehen rahojen varassa.

Jaa, ystäväni ei kyllä pärjännyt yhden kanssa aina. Poika sairastaa harvinaista sairautta, jota ei osata hoitaa juuri missään. Asiantuntijat on kiven alla.

Pysyvät miehensä kanssa yhdessä ainoastaan siksi ettei kumpikaan pärjää yksin lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaako historia tuntea yhtään onnellista, vanhaa, lapsetonta naista? Ei tule heti mieleen.

Kuinka moni minkään ikäinen onnellinen lapseton nainen ju(h)listaisi julkisesti (tuputtaisi) onnellisuuttaan? 

Yhä tänään täällä ketjussakin on röyhkeitä ääliöitä, jotka eivät usko tai edes hyväksy ja ilkeästi tuomitsevat?

Oiva esim. tollon sisäsiittoisuudesta: minä en tunne, (tiettyjen ihmisten kirjoittama) historia ei tunne = ei ole.

Laa laa laa lallatilälläti lässyn lää. Huoletonta menoa toisaalta kun ei liika järki kumpaakaan päätä pakota.

Onko lääkkeet jääny ottamatta ??????

Minulle on aivan samantekevää, onko ihmisillä lapsia vai ei. Ainoa asia, joka minua häiritsee, on se, että on oltava tilivelvollinen henkilölle, jolla on lapsia. Se vaikuttaa joltain kristilliseltä herätysliikkeeltä, jossa vääräuskoisia vainotaan ja laitetaan  häpeän paaluille.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te katsoneet sitä englantilaista sarjaa, suurperheen maalaiselämää? Aivan upea perhe ja elämä heillä. 9:n lapsensa se ihana äiti taisi synnyttää siinä olohuoneen lattialla takkatulen lämmössä, kun muu perhe nukkui. Ei synnyttäminen nyt niin vaikeaa ole.

Elät TV-maailmassa, väärän todellisuuden maailmassa. Herää jo.

Biologisesti naisilla on vahva tarve lisääntyä. Se oli ennen tietysti elämän jatkumisen edellytys, kun kuoltiin hyvin nuorina.

Nyt se on johtanut sellaiseen ylikansoitukseen, että maapallo ei enää riitä elättämään ja pitämään huolta kaikkia asukkaita.

Itse katsoisin pari vuotta, miten tämä maailman tilanne kehittyy. Miehet ymmärtävät nämä nykyiset uhkat paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Mahtaako historia tuntea yhtään onnellista, vanhaa, lapsetonta naista? Ei tule heti mieleen.

Kerrotaanko historiassa vanhojen naisten onnellisuudesta?

Muistan ainakin erään satavuotiaaksi eläneen naisen haastattelun jossa kertoi pitkän ikänsä salaisuudeksi viinaryypyt ja sen että on pysynyt miehistä kaukana. Hän vaikutti onnelliselta.

Tutkimusten mukaan lapset kyllä vähentävät onnellisuuden tunnetta, eikä päinvastoin.

On hyvä saada niitä lapsia. Toivoisi ettei sillä syyllistetä heitä, ketkä eivät kenties vielä niitä ole tehneet. Hyvä lapsuus ja sen jälkeinen elämä on toivottavaa.

En ole koskaan tuntenut hoivaviettiä, enkä halua ryhtyä äidiksi. Ei ole sopivaa kumppaniakaan osunut kohdalle.