Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5304)
Tuli kohtusyöpä melko nuorena. Kun piti poistaa kohtu, ei enää voinut saada lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Älpäpä yleistä en halua muidenkaan lapsia! Kyllä olisin
Halunnut Oman lapsen mutta en ole Jeesus Kristuksen äiti Maria , joka sikisi Pyhästä Hengestä , joka synnytti Jeesuksen vaan olen
Tavallinen Kuolevainen nainen siihen tarvitsee myös Miehehen !
Mitä sä nyt sekoilet? Laskuhumala ja riidanhaastamisvaihe menossa?
Vierailija kirjoitti:
Tahallisesti lapsettomat ovat nousseet biologian yläpuolella sen sijaan, että karjan tavoin levittäisivät hysteerisenä geenejään.
On tuossa varmasti pieni totuuden siemen. Kaikissa kehittyneissä populaatioissa syntyvyys laskee merkittävästi verrattuna vähemmän kehittyneisiin.
En pidä lapsista, en osaa olla heidän kanssaan. Minulla ei ole hoivaviettiä.
Millaisen äidin lapsi olisi minusta saanut? -Huonon.
Sellaiseksi en halua.
Ällöttää vauvat, kasvaessaan lapsiksi niistä tulee avuttomia typeryksiä. Juu en jaksa katsella sellaisia.
En vaan ole ikinä halunnut lapsia. Arvostan itseäni ja omaa aikaani sen verran, etten lähde niitä tekemään.
Vanhemmat ovat onneksi ymmärtäväisiä eivätkä ole pahoittaneet mieltään mun lapsettomuudesta. Ehkä he kuitenkin saavat isoveljen kautta lapsenlapsen 😊
- N25
Vierailija kirjoitti:
Tuli kohtusyöpä melko nuorena. Kun piti poistaa kohtu, ei enää voinut saada lapsia.
Mielenkiinnosta kyselen, pakastettiinko sinulta tässä tilanteessa munasoluja?
Mulla on lapsuudesta jäänyt mieleen, kun isä kertoi että työpäivään kuului sinä päivänä kerätä tyyliin kymmenvuotiaalta lapselta munasoluja pakastusta varten, koska hänellä oli syöpä. Oisko syöpähoidot ollu alkamassa tai jotain leikattais pois, joka vaikutti hänen kykyyn saada lapsia tulevaisuudessa.
Miten olisi kysymys: Te naiset, jotka haluatte omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Jotkut naiset on vaan niin itsekkäitä, että ei välitä kuin itsestään, mutta pian se aika on ohi, lapsia ei sitten enää voi saada ja saattaapi tulla katumus, miksi ei, mutta kaikki on jo ohi.
Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.
Ikäni puolesta on vielä aikaa asiaa pohdiskella, mutta tällä hetkellä ajatus lapsista puistattaa. En vihaa lapsia tai koe heitä vastenmielisenä, mutta jos ikinä lapsia haluaisin niin haluan varmistaa ensinnäkin että siihen lapseen todella on varaa eikä tarvitse siitä ja tästä ja tuosta tinkiä. Mies aloitti vasta opinnot ja ainakin seuraavat neljä vuotta mennään ns. vajaalla rahantulon suhteen.
Tällä hetkellä en myöskään koe, että olisi energiaa huolehtia lapsesta siten mihin lapsella on oikeus. Olen burn outin partaalla ja teen 3-vuorotyötä. Nippa nappa jaksan omista perustarpeistani huolehtia, varmaan löytäisin itseni laiminlyömästä lapsen kasvattamista ja hoitamista sen lisäksi että rapautuisin itsekin. Jos lapsia hankkii, pitää olla valmis siihen että sitten ei enää mennä omia menoja samalla tavalla vaan kaikessa pitää se lapsi ottaa huomioon. Arvostan tällä hetkellä myös katkotonta ja pitkiä yöunia, lapsen kanssa tälle saa aika usein heittää hyvästit ekoiksi vuosiksi.
En siis koe, että pystyisin antamaan lapselle sitä mitä hän tarvitsee: hoivaa hellyyttä rakkautta ja jaksamista lapsiarjen pyörittämiseen.
N23
Vierailija kirjoitti:
Ikäni puolesta on vielä aikaa asiaa pohdiskella, mutta tällä hetkellä ajatus lapsista puistattaa. En vihaa lapsia tai koe heitä vastenmielisenä, mutta jos ikinä lapsia haluaisin niin haluan varmistaa ensinnäkin että siihen lapseen todella on varaa eikä tarvitse siitä ja tästä ja tuosta tinkiä. Mies aloitti vasta opinnot ja ainakin seuraavat neljä vuotta mennään ns. vajaalla rahantulon suhteen.
Tällä hetkellä en myöskään koe, että olisi energiaa huolehtia lapsesta siten mihin lapsella on oikeus. Olen burn outin partaalla ja teen 3-vuorotyötä. Nippa nappa jaksan omista perustarpeistani huolehtia, varmaan löytäisin itseni laiminlyömästä lapsen kasvattamista ja hoitamista sen lisäksi että rapautuisin itsekin. Jos lapsia hankkii, pitää olla valmis siihen että sitten ei enää mennä omia menoja samalla tavalla vaan kaikessa pitää se lapsi ottaa huomioon. Arvostan tällä hetkellä myös katkotonta ja pitkiä yöunia, lapsen kanssa tälle saa aika usein heittää hyvästit ekoiksi vuosiksi.
En siis koe, että pystyisin antamaan lapselle sitä mitä hän tarvitsee: hoivaa hellyyttä rakkautta ja jaksamista lapsiarjen pyörittämiseen.
N23
Lisään vielä että omille vanhemmille suvun jatkaminen ei ole mikään juttu, ovat iäkkäitä, mutta eivät elä missään keskiajalla XD. Äiti ei alunperin itsekään lapsia olisi välttämättä halunnut ja aina hokenut minulle ja siskolle sitä ettei hankittaisi lapsia tähän maailmaan. Heitä siis tuskin asia hirveästi kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
En pidä lapsista, en osaa olla heidän kanssaan. Minulla ei ole hoivaviettiä.
Millaisen äidin lapsi olisi minusta saanut? -Huonon.
Sellaiseksi en halua.
Minä pidän lapsista ja osaan olla lasten kanssa, mutta silti lapset olisivat saaneet minusta huonon äidin, koska näistä ominaisuuksista huolimatta en halua omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut naiset on vaan niin itsekkäitä, että ei välitä kuin itsestään, mutta pian se aika on ohi, lapsia ei sitten enää voi saada ja saattaapi tulla katumus, miksi ei, mutta kaikki on jo ohi.
Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.
Sulla ei tainnut elämä mennä niinkuin toivoit? Voimia vihasi kanssa.
En halua yksinhuoltajaksi. En halua kotiorjaksi. En halua menettää eläkettä. En halua kovin mielelläni menettää työpaikkaani, josta seuraisi köyhyysloukku.
Lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat, hyvän ilmapiirin kodissa, jossa kaikki kotityöt hoidetaan yhdessä riitelemättä. Ja pari suhteen, avioliiton, jossa ei ole pettämistä. Ja perheen, missä rahat ovat yhteisiä. Eikä perheessä köytetä mitään päihteitä.
Selaisia kitiseviä ja haisevia paskapistooleja... YÄK !
Tämmöiseen maailmaan ei kukaan täysjärkinen ala lisää tekemään ihmisiä
Vierailija kirjoitti:
Koska naisen elämä loppuu kun lapsi syntyy. Sen jälkeen hänellä ei ole enää edes nimeä, hän on pelkkä äiti, eikä ikinä enää mitään omaa, hän on vain lapsia ja miestä palveleva orja. En ikinä halunnut elää niin, ja olen joka päivä onnellinen oikeasta päätöksestä.
Toi on niin TOTTA. Koettu on. Vanhana kurttusena heräät todellisuuteen. Elämä itselle jäi elämättä. Lapsenlapsia sai myös aina olla hoitamassa. mummu64
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska naisen elämä loppuu kun lapsi syntyy. Sen jälkeen hänellä ei ole enää edes nimeä, hän on pelkkä äiti, eikä ikinä enää mitään omaa, hän on vain lapsia ja miestä palveleva orja. En ikinä halunnut elää niin, ja olen joka päivä onnellinen oikeasta päätöksestä.
Toi on niin TOTTA. Koettu on. Vanhana kurttusena heräät todellisuuteen. Elämä itselle jäi elämättä. Lapsenlapsia sai myös aina olla hoitamassa. mummu64
Juuri näin ja kun siihen herää on katkera.
Nuoret naiset äitiys pilaa elämäsi. Älä tee lasta.
Vierailija kirjoitti:
Pidän lapsista, mutta minulla ei ole koskaan ollut tarvetta/halua saada omia. Ajatus raskaanaolosta, synnyttämisestä ja äitinä olosta tuntuu vieraalta. Vähän kuin ajatus maatilan omistamisesta ja pyörittämisestä tuntuu vieraalta. Sopii joillekin, ja kiehtovaa vierailla mutta ei ole minun unelmaelämääni.
Minulla ei ole varsinaisesti ns. äidinvaistoa, mutta silti vahva suojelunhalu lapsia kohtaan ja maksan kyllä mielelläni veroja myös lapsiperheiden palvelujen kattamiseksi. Mielestäni lapsia tulee hankkia rakkaudesta ja jos niitä hankkii niin niistä on huolehdittava sitten täysillä. Jokainen lapsi ansaitsee mahdollisimman tasapainoisen kasvuympäristön, turvaa ja huolenpitoa.
Olen introvertti, enkä usko että olisin onnellinen tilanteessa jossa joku vaatii jatkuvaa huomiotani ja läsnäoloani. Hiljaisuus on minulle tärkeää, ja lasten kuuluukin saada pitää ääntä.
Tässä olikin todella hyvät perustelut. Paremmat ku mitä olisin itse ymmärtänyt antaa.
Jotenkin ei myöskään ole luottoa ettenkö minä lopulta joutuisi hoitamaan aivan kaikkea.
Vaikka mies vaikuttaisikin hyvältä muuten niin kuka sitä tietä minkälaiseksi avuttomaksi välttelijäksi mies muuttuu kun vauva tulisi.
Monet asiat kun ovat sellaisia että ne voi vielä perua. Lasta ei voi perua.
Ehdollinen rakkaus on kuin alikehittynyt pikkulapsi: rakastan äitiä ja isää jne, jos he antavat mulle tikkarin.