Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vanhemmat eivät ole koskaan kommentoineet liiemmin asiaa. Heillä on myös jo lapsenlapsia siskoni puolelta.

Olen aina viihtynyt lasten kanssa, mutta omaa en halua. Haluan elää vapaasti ja voida milloin tahansa muuttaa vaikka 2kk ajaksi Italiaan tai lappiin. Työnikin olen valinnut sen mukaan, että pystyn sitä vapaasti tekemään mistä käsin tahansa.

Päätökseen on hieman vaikuttanut myös kahden läheisen traumatisoivat synnytykset, joista molemmille jäi elinikäiset vaivat ja toisen lapsi vammautui hapenpuutteesta. Myös taloudellinen puoli vaikuttaa. Olen paljon mukana siskoni lasten elämässä ja se on vielä vahvistanut päätöstäni, vaikka näitä lapsia rakastankin hyvin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin keskustelu on hyvä osoitus ja lisäsyy miksi lapsia ei kannata hankkia kilpalaulamaan kurjuudessa. 

Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli kohtusyöpä melko nuorena. Kun piti poistaa kohtu, ei enää voinut saada lapsia. 

Mielenkiinnosta kyselen, pakastettiinko sinulta tässä tilanteessa munasoluja?

Mulla on lapsuudesta jäänyt mieleen, kun isä kertoi että työpäivään kuului sinä päivänä kerätä tyyliin kymmenvuotiaalta lapselta munasoluja pakastusta varten, koska hänellä oli syöpä. Oisko syöpähoidot ollu alkamassa tai jotain leikattais pois, joka vaikutti hänen kykyyn saada lapsia tulevaisuudessa.

Ei kerätty. Eihän sitä lasta voi saada, jos ei ole kohtua. Suomessa ei käytetä sijaiskohtuja tai sijaissynnyttäjiä, joille siirretään toisen henkilön munasolu ja sitten synnyttäisivät toiselle henkilölle lapsen. Olen kuullut, että niitä on ollut joissakin köyhissä Itä-Euroopan maissa, mutta aika epäeettisenä niitä yleensä pidetään.

On eri asia, jos on sellainen syöpä, jossa munasolut loppuu, mutta kohtu jää. Silloin voi pakastetusta munasolusta myöhemmin tehdä henkilölle itselleen hedelmöityshoitoja omilla munasoluilla. 

Minua joskus harmittaa ettemme miehen kanssa halua lapsia. Meillä olisi kaikki resurssit saattaa tähän maailmaan fiksuja ja pärjääviä uusia ihmisiä, mutta kun kumpaakaan ei se kiinnosta. Kummallakin on mielenkiintoinen ja haastava työ, harrastukset ja muut kiinnostuksen kohteet. Nytkään aika ei meinaa riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä, joten ei elämäänsä halua mitään ylimääräistä viemään arvokasta aikaa. Joskus miettii, että kenelle jättää se kaikki omaisuus ja henkinen perintö, mutta varmasti joku yleishyödyllinen yhteisö tulee arvostamaan aikanaan perintöä. Oma vanhuus on turvattu joka tapauksessa. Lapsia en ikinä hankkisi sen takia, että huolehtisivat minusta vanhana. Jos minulla olisi lapsia, heidän velvollisuutensa olisi elää omaa elämäänsä täysipainoisesti ja huolehtien itsestään. Minulla on rahaa, jolla kyllä saan itselleni vaikka ympärivuorokautisen hoidon ja seuran. Yksinäisyyttä en pelkää, koska kaikkein mielekkäintä seuraa olen itse itselleni. Mieheni tulee hyvänä kakkosena tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Minua joskus harmittaa ettemme miehen kanssa halua lapsia. Meillä olisi kaikki resurssit saattaa tähän maailmaan fiksuja ja pärjääviä uusia ihmisiä, mutta kun kumpaakaan ei se kiinnosta. Kummallakin on mielenkiintoinen ja haastava työ, harrastukset ja muut kiinnostuksen kohteet. Nytkään aika ei meinaa riittää kaikkeen mitä haluaisi tehdä, joten ei elämäänsä halua mitään ylimääräistä viemään arvokasta aikaa. Joskus miettii, että kenelle jättää se kaikki omaisuus ja henkinen perintö, mutta varmasti joku yleishyödyllinen yhteisö tulee arvostamaan aikanaan perintöä. Oma vanhuus on turvattu joka tapauksessa. Lapsia en ikinä hankkisi sen takia, että huolehtisivat minusta vanhana. Jos minulla olisi lapsia, heidän velvollisuutensa olisi elää omaa elämäänsä täysipainoisesti ja huolehtien itsestään. Minulla on rahaa, jolla kyllä saan itselleni vaikka ympärivuorokautisen hoidon ja seuran. Yksinäisyyttä en pelkää, koska kaikkein mielekkäintä seuraa olen itse itselleni. Mieheni tulee hyvänä kakkosena tietysti.

Samaistun! Mulla on just näin kans.

Ajatus raskaana olemisesta hirvittää. Se mitä äidit ovat kertoneet raskauden tehneen heidän keholleen on järkyttävä ja se synnyttäminen myös. Ajatus äitiydestä ei yksinkertaisesti houkuttele. Mieluummin seuraan muiden lasten varttumista pohtien, että onneksi kukaan ei ole minusta riippuvainen.

Toisinaan olen leikitellyt ajatuksella jos haluaisinkin äidiksi ja jos olen tapaillut miehiä joka on halunnut lapsen niin olen saattanut muuttaa mieleni sen mukaan. Onneksi olen tajunnut etten anna kenenkään muun vaikuttaa omaan tahtooni. Lapset ovat suloisia ja niiden kehittymistä on huikeaa seurata, mutta joka kerta huokaisen helpotuksesta, että onneksi en haaveile omasta perheestä. Mikä parasta olen löytänyt puolison joka jakaa samat ajatukset. On niin mahtavaa kun voi tulla ja mennä miten itse haluaa eikä tarvitse miettiä miten hommat järjestellään lasten kanssa. Sen saan keskittyä omaan hyvinvointiin ja työelämään tietäen, että kotona saan nauttia hiljaisuudesta ja keskittyä omiin juttuihin. Vieläpä tämä hurja maailman tilanne, jossa ei kohta uskalla päästää omaa lasta ulos tai koluun kun joku huonovointinen henkilö saattaa yllättäin piestä ja puukottaa.

Hatun nosto kaikille vanhemmille. Se kasvatustyö kuuluu niille jotka sydämensä pohjasta toivoo sitä ja varmasti on omalla tavallansa palkitsevaa.

Tarviiko tota oikeesti selittää kun kattoo millanen tää maailma on.. enempi pitäs kysyä mikä saa jonkun oleen niin hullu et haluaa tuoda tänne yhdenkään uuden ihmisen

Haluan elää vapaata elämää.

Miks sitä tarvii perustella kenellekkään millään lailla se on jokaisen oma asia mitä tekee . on paljon  varsinkin nykyaikan joiden ei todellakaan olisi tarvinnut tehdä lapsia miks et mene kysymään että miksi teit onko tekemättömyys pahempi kun tehdyt lapset tuntuu että niitä jotka ei tee jostain syystä lapsia  niin syyllistetään jollain lailla ja silti aina sama määkiminen jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko joku vielä katsoo aiheelliseksi kysyä syitä tällaiseen? Ihan yhtä hyvin voisi tentata, miksi joku haluaa lapsia.

Lasten hankkiminen on edellytys yhteiskunnan jatkuvuudelle. Jos kukaan ei hankkisi lapsia, aika ankea olisi vanhuus kuolevassa yhteiskunnassa.

Miksi ihmeessä minun pitäisi perustella kenellekään, miksen halua lapsia? Mitä hittoa se kenellekään muulle kuuluu? Saan kai aikuisena ihmisenä tehdä moisen päätöksen ihan itse sitä sen kummemmin perustelematta!

En minäkään vaadi perusteluja siitä, miksi kouluttamattomat ja epäsiistit kaljan kittaajat kaupungin vuokra-asunnoissa sikiävät sen minkä ehtivät, vaikka sen porukan ei missään nimessä pitäisi lisääntyä. Miksi ette heiltä vaadi vastauksia?

Hirvittävä oma lapsuudenperhe + siskoni - neljä lasta kahden eri miehen kanssa. Kun haaveili täydellisyydestä eli päinvastaisesta kuin mitä meillä oli kotona.

No, pieleen meni että humahti.

Valitettavasti ainakin yksi hänen lapsistaan on perinyt persoonallisuushäiriön, jota siskoni ilmaisi jo varhain.

Mulle nämä esimerkit riittävät hyvin, en keksi yhtään syytä miksi itse ottaisin riskejä ja tekisin samat virheet.

Puolisokaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut lapsista, hänen veljellään on kolme joten "sukumme jatkuvat" molemmin puolin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli kohtusyöpä melko nuorena. Kun piti poistaa kohtu, ei enää voinut saada lapsia. 

Mielenkiinnosta kyselen, pakastettiinko sinulta tässä tilanteessa munasoluja?

Mulla on lapsuudesta jäänyt mieleen, kun isä kertoi että työpäivään kuului sinä päivänä kerätä tyyliin kymmenvuotiaalta lapselta munasoluja pakastusta varten, koska hänellä oli syöpä. Oisko syöpähoidot ollu alkamassa tai jotain leikattais pois, joka vaikutti hänen kykyyn saada lapsia tulevaisuudessa.

Ei kerätty. Eihän sitä lasta voi saada, jos ei ole kohtua. Suomessa ei käytetä sijaiskohtuja tai sijaissynnyttäjiä, joille siirretään toisen henkilön munasolu ja sitten synnyttäisivät toiselle henkilölle lapsen. Olen kuullut, että niitä on ollut joissakin köyhissä Itä-Euroopan maissa, mutta aika epäeettisenä niitä yleensä pidetään.

On eri asia, jos on sellainen syöpä, jossa munasolut loppuu, mutta kohtu jää. Silloin voi pakastetusta munasolusta myöhemmin tehdä henkilölle itselleen hedelmöityshoitoja omilla munasoluilla. 

Totta. Sen lapsipotilaan on varmaan kuitenkin kohtunsa täytynyt säilyttää. Jenkeissä on sijaissynnytys myös mahdollinen. Idässä päin myös, ja kyllä, se voi olla ongelmallista sillä suunnalla, mutta ei sijaissynnytyksessä aina ole joku riistokuvio kyseessä. Toivoisin, että sijaissynnytys tulisi Suomessa sallituksi rajoitetusti siten, että esim. oma lähisukulainen voisi halutessaan toimia sijaisynnyttäjänä.

Joka tapauksessa harmi, että jouduit nuorena kokemaan kohtusyövän. Toivottavasti elämässäsi on muutoin ollut paljon hyviä juttuja.

En yksinkertaisesti tykkää lapsista. Elän mieluummin itselleni.

Jos en olisi tullut vahingossa raskaaksi, niin en olisi ikinä tehnyt vapaaehtoisesti lasta.

Kamala iso maha ja jatkuva oksetus. Lapsella hirveä korvatulehduskierre, aina sairaana ja öiset keikat päivystykseen.

Rakastan silti lastani, mutta yhdessä on ihan tarpeeksi.

Vela-siskoni on lainannut lastani aina tarpeen tullen ja olemme kasvattaneet häntä yhdessä. Hyvä näin.

Lapsen isä on ollut myös aina mukana ja kantanut vastuunsa mallikkaasti.

Kukaan ei ole koskaan kysynyt, että miksi vain yksi, enkä ole koskaan kysynyt siskoltani, että miksi ei mitään.

Oma valinta ja ymmärrän sen täysin.

Me jutellaan välillä vaimon kanssa perheestämme ja kumpikaan ei olisi ikinä uskonut, miten paljon lapsi rikastaa elämää. Vaimoni on ennen omia lapsia hoitanut isosiskonsa lapsia, joten entuudestaan tuttua hommaa. Itsekin olen huolehtinut ja kasvattanut yhtä lasta pienestä pitäen, vaikka ei oma olekaan.

On tietysti lasten kannalta hyvä, ettei vanhemmuuteen kykenemätön hanki lapsia, mutta todella paljosta tällaiset jäävät paitsi. Lapsen saama rakkaus poikii pyyteetöntä vastarakkautta ja sen ihanampaa ei olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Me jutellaan välillä vaimon kanssa perheestämme ja kumpikaan ei olisi ikinä uskonut, miten paljon lapsi rikastaa elämää. Vaimoni on ennen omia lapsia hoitanut isosiskonsa lapsia, joten entuudestaan tuttua hommaa. Itsekin olen huolehtinut ja kasvattanut yhtä lasta pienestä pitäen, vaikka ei oma olekaan.

On tietysti lasten kannalta hyvä, ettei vanhemmuuteen kykenemätön hanki lapsia, mutta todella paljosta tällaiset jäävät paitsi. Lapsen saama rakkaus poikii pyyteetöntä vastarakkautta ja sen ihanampaa ei olekaan.

Vanhemmuuteen haluamaton ei silti välttämättä ole/olisi siihen kykenemätön. Yhtälailla se lapsellinen jää paitsi velojen jutuista, mutta kyseessä pitäisikin aina olla oma valinta ja muiden valintoihin ei pidä puuttua.

Elämä on huomattavasti kevyempää ja huolettomampaa, saa keskittyä työuraansa rauhassa.

Mulla 5 lapsenlasta ja 2 niistä vain "tervejärkisijä". On nepsy, asperger, adh, masennus  YM  diaknoosia. Apua.  Itsellä  yliopistotutkinto. Ei hyvää päivää, liian hemmotellut lapset. N63

Yksi monista syistäni on se, etteivät miehet osallistu tasapuolisesti lasten hoitamiseen. Puheet voivat olla ihan muuta ennen lapsen syntymää, mutta totuus selviää vasta kun on jo myöhäistä. Niin monta kertaa läheltä nähty. Tiedän vain pari poikkeusta, jotka vahvistavat säännön.