Lue keskustelun säännöt.
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5304)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulee olemaan yksinäistä porukkaa suomi täynnä 20-30v sisään. Ei perhettä, ei sukua, ei mitään.
Kyllä siinä merkkilaukku ja hieno asunto sitten kovasti lohduttaa kun elämässä ei ole muuta.
Kyllä se on perhe mikä onnelliseksi oikeasti tekee. Ei materia, raha tai muu turhuus.
Kyllä on ihmiset ja varsinkin naiset hienosti aivopesty uskomaan että ura olisi ihmisen ilon ja onnen lähde.
Sääliksi käy...
on onnellinen parisuhde ja paljon ystäviä, myös niitä lapsettomia. Merkityksellinen työ, mukavia harrastuksia ja elämällä tarkoitus, joka ei ole lisääntyminen. Mitä säälimistä siinä muka on, sääli vaikka sotien uhreja tai jotain, mitä on aihetta sääliä.
Juuri näin.Ihmettelen miksi jotkut ihmiset ovat niin suunnattoman katkeria niitä kohtaan ,joilla ei ole lapsia.Vastaavaa käytöstä en ole koskaan kuullut ihmisiltä ,joilla ei ole lapsia.He tuntuvat tasapainoisilta ja suvaitsevaisilta.
Mun tuntemat velat ovat oman napansa ympärillä pyöriviä ankeuttajia. Kumpi on oikeassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/201804172200883595
Kun äitiys ei ollutkaan onnen täyttymys: ”Odotan lapsen aikuistumista, jotta saan alkaa taas elää omaa elämääni”
Äitiys voi tuoda tullessaan paitsi suuren onnen myös synkän katumuksen. Ilonan lukijat kertovat, miltä tuntuu, kun lasten hankkiminen kaduttaa.
Niin, no, velahan ei ikinä voisi tunnustaa, että kaduttaa, kun ei tehnyt lapsia. Ei ikinä, paitsi ehkä yksinäisenä vanhuuden päivillään, kodinhoitajaa odottaessa, kun ei edes ole ketään kelle soittaa.
Edelleenkään et vaan tajua: velaa ei kaduta valintansa lapsettomuudesta, koska juuri se on velan toive nro.1.
Mistä tiedät? Puhutko muiden suulla? Onko hoitajia tarpeeksi kaikille? Saattaa se tulla mieleen, että olisi edes joku, kun makaa sänkyyn hoidettavana yksin kotonaan. Monella lapset auttavat ja hyvä niin, koska vanhustenhoito on kriisissä. Lapset pitävät huolta ja varmistavat, että vanhus saa tarvitsemansa palvelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/201804172200883595
Kun äitiys ei ollutkaan onnen täyttymys: ”Odotan lapsen aikuistumista, jotta saan alkaa taas elää omaa elämääni”
Äitiys voi tuoda tullessaan paitsi suuren onnen myös synkän katumuksen. Ilonan lukijat kertovat, miltä tuntuu, kun lasten hankkiminen kaduttaa.
Niin, no, velahan ei ikinä voisi tunnustaa, että kaduttaa, kun ei tehnyt lapsia. Ei ikinä, paitsi ehkä yksinäisenä vanhuuden päivillään, kodinhoitajaa odottaessa, kun ei edes ole ketään kelle soittaa.
Ihmisillä on yleensä ystäviä ja sukulaisia joille voi soittaa vaikkei lapsia olisikaan.
Kansallista rivikarjaa puhelinpäivystykseen? Synnytyssiitoskoneiston itsekkyydellä ei ole rajaa eikä pohjaa?
Jos ei tee lapsia seuraksi, on oikeasti oltava mukava ja muut huomioiva ihminen jotta ihmissuhteita on olemassa. Ystävillä ei ole samanlaista lojaliteettia kuunnella heidän syyllistämistä esim. seuran ja tekemisen puutteesta. Lapsilla ei ole mitään helppoja vaihtoehtoja, vaikka monet vanhempiensa valituksesta kärsivät. Nämä olisivat todella niitä, joilla ei olisi ketään ilman lapsia, kun lapsiakin kerran jaksetaan omasta yksinäisyydestä syyllistää. "Miksi et käy, ei vanha vanhempi kiinnosta" jne. Mikäänhän ei estä myös lapsellisia hankkimasta ystäviä ja muuta elämää vanhuuden päivillä, jos lapset ovat estyneitä viihdyttämään. Sinänsä heidän perustelut yksinäisyydestä ilman lapsia on varmasti ihan todellinen, heidän kohdallaan. Sosiaaliset taidot on niin huonot, että vain syyllistämisen mahdollistava valta-asetelma pelastaa. Ihan fiksua, muttei kovin ystävällistä.
Eli ystävällisyytesi perustuu ainoastaan siihen seikkaan, että oletat voivasi hyötyä ystävistäsi jollain tapaa jossain kohtaa. Ei kuulosta reilulta ystävyydeltä minusta, mutta hyväksikäyttäjiähän te olette, joten ei yllätä tämäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulee olemaan yksinäistä porukkaa suomi täynnä 20-30v sisään. Ei perhettä, ei sukua, ei mitään.
Kyllä siinä merkkilaukku ja hieno asunto sitten kovasti lohduttaa kun elämässä ei ole muuta.
Kyllä se on perhe mikä onnelliseksi oikeasti tekee. Ei materia, raha tai muu turhuus.
Kyllä on ihmiset ja varsinkin naiset hienosti aivopesty uskomaan että ura olisi ihmisen ilon ja onnen lähde.
Sääliksi käy...
on onnellinen parisuhde ja paljon ystäviä, myös niitä lapsettomia. Merkityksellinen työ, mukavia harrastuksia ja elämällä tarkoitus, joka ei ole lisääntyminen. Mitä säälimistä siinä muka on, sääli vaikka sotien uhreja tai jotain, mitä on aihetta sääliä.
Juuri näin.Ihmettelen miksi jotkut ihmiset ovat niin suunnattoman katkeria niitä kohtaan ,joilla ei ole lapsia.Vastaavaa käytöstä en ole koskaan kuullut ihmisiltä ,joilla ei ole lapsia.He tuntuvat tasapainoisilta ja suvaitsevaisilta.
Mun tuntemat velat ovat oman napansa ympärillä pyöriviä ankeuttajia. Kumpi on oikeassa?
Olen vähän ankeuttaja. Harrastukset on tylsiä. Viihdyn yksin. Kavereita ei oikein ole. Ei ainakaan sellaista iloista isoa kaveriporukkaa. Lasten maailmasta olen täysin etäällä. Rahat on vähissä ja asun yksiössä.
Lapsen tekeminen tähän ei olisi lapsen edun mukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/201804172200883595
Kun äitiys ei ollutkaan onnen täyttymys: ”Odotan lapsen aikuistumista, jotta saan alkaa taas elää omaa elämääni”
Äitiys voi tuoda tullessaan paitsi suuren onnen myös synkän katumuksen. Ilonan lukijat kertovat, miltä tuntuu, kun lasten hankkiminen kaduttaa.
Niin, no, velahan ei ikinä voisi tunnustaa, että kaduttaa, kun ei tehnyt lapsia. Ei ikinä, paitsi ehkä yksinäisenä vanhuuden päivillään, kodinhoitajaa odottaessa, kun ei edes ole ketään kelle soittaa.
Edelleenkään et vaan tajua: velaa ei kaduta valintansa lapsettomuudesta, koska juuri se on velan toive nro.1.
Mistä tiedät? Puhutko muiden suulla? Onko hoitajia tarpeeksi kaikille? Saattaa se tulla mieleen, että olisi edes joku, kun makaa sänkyyn hoidettavana yksin kotonaan. Monella lapset auttavat ja hyvä niin, koska vanhustenhoito on kriisissä. Lapset pitävät huolta ja varmistavat, että vanhus saa tarvitsemansa palvelut.
Juu niinpä näkyy: tässä maassa on kymmeniä tuhansia (ellei useamoiakin) vanhuksia täysin oman onnensa nojassa sekä omissa kodeissaan että hoitolaitoksissa eikä heidän lapsiaan voisi vähempää kiinnostaa. Todella monen lapset eivät edes koskaan käy tervehtimässä - eivät edes jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/201804172200883595
Kun äitiys ei ollutkaan onnen täyttymys: ”Odotan lapsen aikuistumista, jotta saan alkaa taas elää omaa elämääni”
Äitiys voi tuoda tullessaan paitsi suuren onnen myös synkän katumuksen. Ilonan lukijat kertovat, miltä tuntuu, kun lasten hankkiminen kaduttaa.
Niin, no, velahan ei ikinä voisi tunnustaa, että kaduttaa, kun ei tehnyt lapsia. Ei ikinä, paitsi ehkä yksinäisenä vanhuuden päivillään, kodinhoitajaa odottaessa, kun ei edes ole ketään kelle soittaa.
Edelleenkään et vaan tajua: velaa ei kaduta valintansa lapsettomuudesta, koska juuri se on velan toive nro.1.
Mistä tiedät? Puhutko muiden suulla? Onko hoitajia tarpeeksi kaikille? Saattaa se tulla mieleen, että olisi edes joku, kun makaa sänkyyn hoidettavana yksin kotonaan. Monella lapset auttavat ja hyvä niin, koska vanhustenhoito on kriisissä. Lapset pitävät huolta ja varmistavat, että vanhus saa tarvitsemansa palvelut.
Jos lastensaaminen takaisi vanhustenhoidon niin sote ei olisi sellaisessa kriisissä kuin nyt. On kuitenkin, kun ei jälkeläiset erityisesti halua ryhtyä omaishoitajiksi.
Mikä sinun syysi on tehdä lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/201804172200883595
Kun äitiys ei ollutkaan onnen täyttymys: ”Odotan lapsen aikuistumista, jotta saan alkaa taas elää omaa elämääni”
Äitiys voi tuoda tullessaan paitsi suuren onnen myös synkän katumuksen. Ilonan lukijat kertovat, miltä tuntuu, kun lasten hankkiminen kaduttaa.
Niin, no, velahan ei ikinä voisi tunnustaa, että kaduttaa, kun ei tehnyt lapsia. Ei ikinä, paitsi ehkä yksinäisenä vanhuuden päivillään, kodinhoitajaa odottaessa, kun ei edes ole ketään kelle soittaa.
Edelleenkään et vaan tajua: velaa ei kaduta valintansa lapsettomuudesta, koska juuri se on velan toive nro.1.
Mistä tiedät? Puhutko muiden suulla? Onko hoitajia tarpeeksi kaikille? Saattaa se tulla mieleen, että olisi edes joku, kun makaa sänkyyn hoidettavana yksin kotonaan. Monella lapset auttavat ja hyvä niin, koska vanhustenhoito on kriisissä. Lapset pitävät huolta ja varmistavat, että vanhus saa tarvitsemansa palvelut.
Sinä katkero muiden suilla rääyt, yrität ankeuttaa ja määräillä kaikkien yksityiselämän. Ei onnistu. Nauti vain omasta onnestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/201804172200883595
Kun äitiys ei ollutkaan onnen täyttymys: ”Odotan lapsen aikuistumista, jotta saan alkaa taas elää omaa elämääni”
Äitiys voi tuoda tullessaan paitsi suuren onnen myös synkän katumuksen. Ilonan lukijat kertovat, miltä tuntuu, kun lasten hankkiminen kaduttaa.
Niin, no, velahan ei ikinä voisi tunnustaa, että kaduttaa, kun ei tehnyt lapsia. Ei ikinä, paitsi ehkä yksinäisenä vanhuuden päivillään, kodinhoitajaa odottaessa, kun ei edes ole ketään kelle soittaa.
Edelleenkään et vaan tajua: velaa ei kaduta valintansa lapsettomuudesta, koska juuri se on velan toive nro.1.
Mistä tiedät? Puhutko muiden suulla? Onko hoitajia tarpeeksi kaikille? Saattaa se tulla mieleen, että olisi edes joku, kun makaa sänkyyn hoidettavana yksin kotonaan. Monella lapset auttavat ja hyvä niin, koska vanhustenhoito on kriisissä. Lapset pitävät huolta ja varmistavat, että vanhus saa tarvitsemansa palvelut.
Sinä katkero muiden suilla rääyt, yrität ankeuttaa ja määräillä kaikkien yksityiselämän. Ei onnistu. Nauti vain omasta onnestasi.[/quot
Ei onnistu ei. Voin silti halveksia teitä veloja ja syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulee olemaan yksinäistä porukkaa suomi täynnä 20-30v sisään. Ei perhettä, ei sukua, ei mitään.
Kyllä siinä merkkilaukku ja hieno asunto sitten kovasti lohduttaa kun elämässä ei ole muuta.
Kyllä se on perhe mikä onnelliseksi oikeasti tekee. Ei materia, raha tai muu turhuus.
Kyllä on ihmiset ja varsinkin naiset hienosti aivopesty uskomaan että ura olisi ihmisen ilon ja onnen lähde.
Sääliksi käy...
on onnellinen parisuhde ja paljon ystäviä, myös niitä lapsettomia. Merkityksellinen työ, mukavia harrastuksia ja elämällä tarkoitus, joka ei ole lisääntyminen. Mitä säälimistä siinä muka on, sääli vaikka sotien uhreja tai jotain, mitä on aihetta sääliä.
Juuri näin.Ihmettelen miksi jotkut ihmiset ovat niin suunnattoman katkeria niitä kohtaan ,joilla ei ole lapsia.Vastaavaa käytöstä en ole koskaan kuullut ihmisiltä ,joilla ei ole lapsia.He tuntuvat tasapainoisilta ja suvaitsevaisilta.
Mun tuntemat velat ovat oman napansa ympärillä pyöriviä ankeuttajia. Kumpi on oikeassa?
Ihan sama. Sulla on epäterve tarve puuttua vieraiden ihmisten yksityisasioihin, jotka ei sulle kuulu. Se on merkityksetöntä millaisia sun tai kenenkään päsmän "tuntemat" velat ovat, he saavat silti vapaasti valita sen lapsilukunsa, joka voi hyvin olla nolla kappaletta ja sun itkupotkuraivarit eivät sitä valintaansa muuta.
Täällä kysytään omia omakohtaisia kokemuksia ja syitä eikä asiatonta muiden (vela)ihmisten haukkumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/201804172200883595
Kun äitiys ei ollutkaan onnen täyttymys: ”Odotan lapsen aikuistumista, jotta saan alkaa taas elää omaa elämääni”
Äitiys voi tuoda tullessaan paitsi suuren onnen myös synkän katumuksen. Ilonan lukijat kertovat, miltä tuntuu, kun lasten hankkiminen kaduttaa.
Niin, no, velahan ei ikinä voisi tunnustaa, että kaduttaa, kun ei tehnyt lapsia. Ei ikinä, paitsi ehkä yksinäisenä vanhuuden päivillään, kodinhoitajaa odottaessa, kun ei edes ole ketään kelle soittaa.
Edelleenkään et vaan tajua: velaa ei kaduta valintansa lapsettomuudesta, koska juuri se on velan toive nro.1.
Mistä tiedät? Puhutko muiden suulla? Onko hoitajia tarpeeksi kaikille? Saattaa se tulla mieleen, että olisi edes joku, kun makaa sänkyyn hoidettavana yksin kotonaan. Monella lapset auttavat ja hyvä niin, koska vanhustenhoito on kriisissä. Lapset pitävät huolta ja varmistavat, että vanhus saa tarvitsemansa palvelut.
Sinä katkero muiden suilla rääyt, yrität ankeuttaa ja määräillä kaikkien yksityiselämän. Ei onnistu. Nauti vain omasta onnestasi.[/quot
Ei onnistu ei. Voin silti halveksia teitä veloja ja syystä.
Senkun halveksit. Et sapellasi arvostusta tai ystäviä kerää. Niin metsä vastaa sinullekin kuin sinne mylvit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulee olemaan yksinäistä porukkaa suomi täynnä 20-30v sisään. Ei perhettä, ei sukua, ei mitään.
Kyllä siinä merkkilaukku ja hieno asunto sitten kovasti lohduttaa kun elämässä ei ole muuta.
Kyllä se on perhe mikä onnelliseksi oikeasti tekee. Ei materia, raha tai muu turhuus.
Kyllä on ihmiset ja varsinkin naiset hienosti aivopesty uskomaan että ura olisi ihmisen ilon ja onnen lähde.
Sääliksi käy...
on onnellinen parisuhde ja paljon ystäviä, myös niitä lapsettomia. Merkityksellinen työ, mukavia harrastuksia ja elämällä tarkoitus, joka ei ole lisääntyminen. Mitä säälimistä siinä muka on, sääli vaikka sotien uhreja tai jotain, mitä on aihetta sääliä.
Juuri näin.Ihmettelen miksi jotkut ihmiset ovat niin suunnattoman katkeria niitä kohtaan ,joilla ei ole lapsia.Vastaavaa käytöstä en ole koskaan kuullut ihmisiltä ,joilla ei ole lapsia.He tuntuvat tasapainoisilta ja suvaitsevaisilta.
Mun tuntemat velat ovat oman napansa ympärillä pyöriviä ankeuttajia. Kumpi on oikeassa?
Ihan sama. Sulla on epäterve tarve puuttua vieraiden ihmisten yksityisasioihin, jotka ei sulle kuulu. Se on merkityksetöntä millaisia sun tai kenenkään päsmän "tuntemat" velat ovat, he saavat silti vapaasti valita sen lapsilukunsa, joka voi hyvin olla nolla kappaletta ja sun itkupotkuraivarit eivät sitä valintaansa muuta.
Täällä kysytään omia omakohtaisia kokemuksia ja syitä eikä asiatonta muiden (vela)ihmisten haukkumista.
Saan kertoa mielipiteeni. Menkää omille vela-sivuillenne haukkumaan heitä, joilla on lapsia. Siellä saatte pilkata lapsiakin kenenkään estämättä. Ai, niin, mutta kun ette ole edes edes sellaista palvelua saaneet aikaiseksi. No, menkää Ylikselle, siellä ei olla niin turhan tarkkoja. Hus, pois Vauvalta!
Mulla on ollut ihan lapsesta, alle kymmenvuotiaasta, asti vahva mielipide että en halua lapsia. En osaa sanoa miksi, enkä ymmärrä miltä tuntuu haluta lapsia. Toisaalta olen aina halunnut koiran, ehkä se on hieman samanlainen fiilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulee olemaan yksinäistä porukkaa suomi täynnä 20-30v sisään. Ei perhettä, ei sukua, ei mitään.
Kyllä siinä merkkilaukku ja hieno asunto sitten kovasti lohduttaa kun elämässä ei ole muuta.
Kyllä se on perhe mikä onnelliseksi oikeasti tekee. Ei materia, raha tai muu turhuus.
Kyllä on ihmiset ja varsinkin naiset hienosti aivopesty uskomaan että ura olisi ihmisen ilon ja onnen lähde.
Sääliksi käy...
on onnellinen parisuhde ja paljon ystäviä, myös niitä lapsettomia. Merkityksellinen työ, mukavia harrastuksia ja elämällä tarkoitus, joka ei ole lisääntyminen. Mitä säälimistä siinä muka on, sääli vaikka sotien uhreja tai jotain, mitä on aihetta sääliä.
Juuri näin.Ihmettelen miksi jotkut ihmiset ovat niin suunnattoman katkeria niitä kohtaan ,joilla ei ole lapsia.Vastaavaa käytöstä en ole koskaan kuullut ihmisiltä ,joilla ei ole lapsia.He tuntuvat tasapainoisilta ja suvaitsevaisilta.
Mun tuntemat velat ovat oman napansa ympärillä pyöriviä ankeuttajia. Kumpi on oikeassa?
Ihan sama. Sulla on epäterve tarve puuttua vieraiden ihmisten yksityisasioihin, jotka ei sulle kuulu. Se on merkityksetöntä millaisia sun tai kenenkään päsmän "tuntemat" velat ovat, he saavat silti vapaasti valita sen lapsilukunsa, joka voi hyvin olla nolla kappaletta ja sun itkupotkuraivarit eivät sitä valintaansa muuta.
Täällä kysytään omia omakohtaisia kokemuksia ja syitä eikä asiatonta muiden (vela)ihmisten haukkumista.
Saan kertoa mielipiteeni. Menkää omille vela-sivuillenne haukkumaan heitä, joilla on lapsia. Siellä saatte pilkata lapsiakin kenenkään estämättä. Ai, niin, mutta kun ette ole edes edes sellaista palvelua saaneet aikaiseksi. No, menkää Ylikselle, siellä ei olla niin turhan tarkkoja. Hus, pois Vauvalta!
No niin ja vuorossa on taas läpinäkyvää manipulointia sekä hiljennys- ja häätöyritys. Täällä keskustellaan velojen omasta valinnasta omalla kohdallaan, joten siihen ei mahdu valehtelemaasi muiden haukkumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/201804172200883595
Kun äitiys ei ollutkaan onnen täyttymys: ”Odotan lapsen aikuistumista, jotta saan alkaa taas elää omaa elämääni”
Äitiys voi tuoda tullessaan paitsi suuren onnen myös synkän katumuksen. Ilonan lukijat kertovat, miltä tuntuu, kun lasten hankkiminen kaduttaa.
Niin, no, velahan ei ikinä voisi tunnustaa, että kaduttaa, kun ei tehnyt lapsia. Ei ikinä, paitsi ehkä yksinäisenä vanhuuden päivillään, kodinhoitajaa odottaessa, kun ei edes ole ketään kelle soittaa.
Edelleenkään et vaan tajua: velaa ei kaduta valintansa lapsettomuudesta, koska juuri se on velan toive nro.1.
Mistä tiedät? Puhutko muiden suulla? Onko hoitajia tarpeeksi kaikille? Saattaa se tulla mieleen, että olisi edes joku, kun makaa sänkyyn hoidettavana yksin kotonaan. Monella lapset auttavat ja hyvä niin, koska vanhustenhoito on kriisissä. Lapset pitävät huolta ja varmistavat, että vanhus saa tarvitsemansa palvelut.
Juu niinpä näkyy: tässä maassa on kymmeniä tuhansia (ellei useamoiakin) vanhuksia täysin oman onnensa nojassa sekä omissa kodeissaan että hoitolaitoksissa eikä heidän lapsiaan voisi vähempää kiinnostaa. Todella monen lapset eivät edes koskaan käy tervehtimässä - eivät edes jouluna.
Jep. Yli 10 vuotta sitten mummoni oli vanhainkodissa, hänellä 8 lasta, kahden tyttären keskustelua "Ai sä kävit siellä just viime viikonloppuna, no eihän mun ois sitten vielä tarvinnu mennä".
Ja yksi hänen pojistaan asui äitinsä katon alla yli viisikymppiseksi, äiti siivosi huoneen ja pääsi valmiiseen pöytään joka päivä, kunnes mummoni joutui sinne vanhainkotiin. Hän oli siellä useamman vuoden, arvatkaa kuinka monta kertaa tämä äijä kävi äitiään siellä katsomassa!
0.
Nolla kertaa. Ei tullut edes hautajaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut ihan lapsesta, alle kymmenvuotiaasta, asti vahva mielipide että en halua lapsia. En osaa sanoa miksi, enkä ymmärrä miltä tuntuu haluta lapsia. Toisaalta olen aina halunnut koiran, ehkä se on hieman samanlainen fiilis.
Täällä sama kokemus, olen itse kuulemma sanonut jo 6-7v ikäisenä että en halua lapsia. Vielä tähän lähes 40v ikään mennessä en vieläkään ole saanut sitä tunnetta että haluaisin lapsen. En vaikka lapset kivoja ja tuttuja lapsia hoidan myös. Itse enemmänkin ahdistun ajatuksesta että olisin sidottu huolehtimaan omasta lapsesta ja hänen asioistaan. Oma lapsi ei ole myös millään tavoin takuu siitä että hän vanhoilla päivilläsi se joka sinusta huolehtii. Lapsi voi myös ajautua esim. päihteiden pariin. Ikävä kyllä olen molempia skenaarioita todistanut tuttavapiirissä ja se tuntuu todelta pahalta miten rikki vanhemmat ovat olleet kun lapsi ei pidä yhteyttä tai lipuu päihdemaailmaan.
Kun olen vanha, niin voin hakeutua asumaan johonkin iäkkäiden kommuuniin kun ei ole niitä omia lapsia tukena. Rahasta en usko tulevan pulaa vanhuuteen, sen verran paljon säästöjä olen kerännyt. Sitä ennen yritän pitää huolta terveydestäni ja elää täysin itseäni varten.
Saisi ottaa noilta loisilta lapsituet pois ja pistää verot tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/201804172200883595
Kun äitiys ei ollutkaan onnen täyttymys: ”Odotan lapsen aikuistumista, jotta saan alkaa taas elää omaa elämääni”
Äitiys voi tuoda tullessaan paitsi suuren onnen myös synkän katumuksen. Ilonan lukijat kertovat, miltä tuntuu, kun lasten hankkiminen kaduttaa.
Niin, no, velahan ei ikinä voisi tunnustaa, että kaduttaa, kun ei tehnyt lapsia. Ei ikinä, paitsi ehkä yksinäisenä vanhuuden päivillään, kodinhoitajaa odottaessa, kun ei edes ole ketään kelle soittaa.
Edelleenkään et vaan tajua: velaa ei kaduta valintansa lapsettomuudesta, koska juuri se on velan toive nro.1.
Mistä tiedät? Puhutko muiden suulla? Onko hoitajia tarpeeksi kaikille? Saattaa se tulla mieleen, että olisi edes joku, kun makaa sänkyyn hoidettavana yksin kotonaan. Monella lapset auttavat ja hyvä niin, koska vanhustenhoito on kriisissä. Lapset pitävät huolta ja varmistavat, että vanhus saa tarvitsemansa palvelut.
Juu niinpä näkyy: tässä maassa on kymmeniä tuhansia (ellei useamoiakin) vanhuksia täysin oman onnensa nojassa sekä omissa kodeissaan että hoitolaitoksissa eikä heidän lapsiaan voisi vähempää kiinnostaa. Todella monen lapset eivät edes koskaan käy tervehtimässä - eivät edes jouluna.
Jep. Yli 10 vuotta sitten mummoni oli vanhainkodissa, hänellä 8 lasta, kahden tyttären keskustelua "Ai sä kävit siellä just viime viikonloppuna, no eihän mun ois sitten vielä tarvinnu mennä".
Ja yksi hänen pojistaan asui äitinsä katon alla yli viisikymppiseksi, äiti siivosi huoneen ja pääsi valmiiseen pöytään joka päivä, kunnes mummoni joutui sinne vanhainkotiin. Hän oli siellä useamman vuoden, arvatkaa kuinka monta kertaa tämä äijä kävi äitiään siellä katsomassa!
0.
Nolla kertaa. Ei tullut edes hautajaisiin.
Mistäköhän johtuu, että ihmiset joita passataan eniten tuntuvat arvostavan sitä vähiten?
Okei, mutten ymmärrä kommenttia. Sakset auki ja siemenet sisään on ihan fine niin kauan kuin ehkäisy on muilta osin kunnossa.